keskiviikkona, elokuuta 24, 2005

Venäjän kauppa kasvaa ja rajantakainen Karjala odottaa

Maltan Ritarikunnan rintamerkki. Venäläiset ovat innostuneet Maltan Ritarinkunnan asioista. Ovatpa hankkineet itselleen mahdollisuuden esittää Ritarikunnan kunniamerkkien saajiksi ehdokasjäseniä. Merkki saatu Ikokrim organisaatiolta. Maltan Ritarikunnasta löytyy runsaasti tietoa mm. internetistä. Kysyvä löytää ja utelias kysyy. DSC_11478.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70+Micro-Nikkor 60mm/2.8 AF.

YLE esitti monien tunteisiin vetoavan dokumentin unohdetusta Karjalasta ja kaipuusta sinne. Aika-ajoin tuodaan esille kuin muistutuksena ne haavat, jotka kansa kärvisteli miltei unohduksiin 70- ja 80-luvuilla. Presidentti Kekkonen oli yhden kerran jo hyvin lähellä, mutta uskallus loppui. Toisekseen ei ole pelkästään puhe Karjalasta, on puhe myös Petsamosta ja Sallasta.

Venäjä ei näe juurikaan huolta mm. Viipurista. Aivan kuin se odottaisi jotain ratkaisua; eihän luovutettavaa kaupunkia kannata korjata. Pietarilla on riittävät turvatakuut; ei Suomi niin järjetön ole, että Putinin kaupunkia uhkaisi, ei niin tehnyt marsalkka Mannerheimikaan.

Aivan ensimmäiseksi on oikeasti tutkittava, kuinka hanakasti Suomi haluaa aikaisemmat aarreaittamme; nyt on selvitettavä onko jäätön satama meille Petsamossa tarpeellinen. Kuinka paljon kansa on valmis maksamaan unohdetusta ja rappetuneesta isiemme maasta, jonne televisiolähetykset meidän mieliämme aina vuosittain ohjaa. Kysymys on hinnasta ja neuvottelutaidosta. Kysymys on myös nokkeluudesta tehdä Karjalan ja Petsamon palautus Venäjälle hyödylliseksi. Presidentti Putin on pelimies ja hän haluaa myös Suomeen itsenäisen vastineensa. Putin tulee useiden maajohtajien kanssa erityisen hyvin toimeen. Putin tietää erinomaisen hyvin kuinka Karjala-kysymyksellä pallotellaan Suomessa. Voittajien edeltäjinä hänellä on reaalisuuden taju; hän päättää, milloin neuvottelut alkavat. Hän odottaa sopivaa neuvottelijaa ja pelin avausta.

Karjalan ja Petsamon uudelleen rakennus maksaa valtiomme usean vuosibudjetin verran; aikoinaan asutimme 400.000 karjalaista kivuliaalla operaatiolla, jossa suomalainen (joskus hampaita kiristellen) näytti oikeata solidaarisuushenkeä. Palautusoperaatio vaatii myös rutosti solidaarisuutta, koska maaomaisuuden palautuksen maksaa koko kansa "karjalaverolla". Länsimaalaisittain rappeutuneen alueen uudelleenrakentaminen ei onnistu pelkästään takaisinmuuttajien toimesta. Yhteiskunta auttoi mm. pakkolailla muinoisen asutuksen ja uuden elämän alun evakoille. Tuo asia on maksettava takaisin, kun lunastetaan oma omaisuus Karjalasta takaisin.

Jättilämäinen rakennusurakka ei onnistu nykyisillä kilpailukyvyttömillä ja ylisuurilla palkoillamme. Tämän päivän omakotityömailla "konsultoi" runsaasti virolaista ja kohta venäläistä työvoimaa. Halvin ja ahkerin työvoima saadaan kaukoidästä. Nyt nuo venäläiset poimivat rajaseutujemme mansikkapitäjien mansikatkin, kun se työ ei kelpaa suomalaisille. Karjalan uudelleenrakennus vaatii useita poikkeuslakeja sekä koko palautettavan Karjalan ja Petsamon alueen vapaavyöhykkeeksi julistamisen. Suomen ja Venäjän kauppa kasvaa kuin Imatran koskinäytösten kuohut. Karjala ja Petsamon alue olisivat Pietarin ja Murmanskin syöttöalueita ja näin saadaan riittävä toimeliaisuus tuomaan liiketointa, työllisyyttä ja rahaa hyödyllistämään vähä kerrallaan koko Suomea.

Kansakunta vaatii kerran sukupolvessa tosi ponnistuksen; nyt ei käydä torrakoilla korpisotia, nyt käydään työnjaon kansainvälistä uudelleenjakoa ja tarvitsemme kaiken työn, mitä suinkin voimme järjestää. Karjala ja Petsamo olkoot 10 vuotta verovapaa erityisvyöhyke, kuten Kiina operoi nostamalla rannikkoseutunsa erityisalueet tunnettuun rajuun kasvuun ja nykyiseen koko maailmantaloutta heiluttavaan toimeliaisuuteen. Pietari on palautettavan Karjala-operaation lahja.

Putin on edellenkin pelimies ja hän odottaa esitystä niistä hyödyistä, mitä Venäjä saa palauttaessaan rajat oikeaan asentoon vielä elossa olevien evakkojen ja heidän jälkeläistensä iloksi. Ennen näiden neuvottelujen aloittamista, tulisi meidän osoittaa kahdenkeskistä hyötyajattelua; meillä on paljon sellaista, mitä Venäjä tarvitsee ja he tietävät, mitä me tarvitsemme heiltä. Tuleva presidentinvaalimme ratkaisee paljon, millaiset neuvottelukorttien käyttömahdolisuudet meille tulee ja ennenkaikkea sen, millaiseen pelipöytään pääsemme. EU-Bryssel aleksantereista huolimatta suuret EU-maat suosivat myös kahdenvälisiä suhteita ja niiden vaalimista. Karjalan ja Petsamon palauttaja on automaattisesti Suomen kruunaamaton kuningas.

Ei kommentteja: