keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005

Uteliaisuus johtaa kykyyn ymmärtää enemmän

Miksi minä elän ja mitä minä täällä teen? Uteliaisuus on kuin peili, se antaa aina vastauksen, mutta kummin päin; se jää katsojan silmiin ja mieliin. Helsingissä oli Yleisurheilun Maailmanmestaruuskilpailut elokuussa 2005. Hgin stadionin lähellä oli myös YK:n UNICEF:in esittelypöytä ja peili muistutti meitä olevaisuudesta ja uteliaisuudesta, joka on kehityksen tae. Photo by Ilu 2005.


Ihmisen uteliaisuus hipoo kattoa ensimmäisen elinvuoden aikana. Uteliaisuus on hyve vilpittömänä tiedon janona. Osa ihmisistä jatkaa uteliaana loppuun saakka rikastuttaen yhtäläistä ymmärtämistä erikoisuuksiakin kohtaan. Reviiri-ihminen "pelkää" tuntematonta; se on paha, jota vastaan tulee puolustautua. Lukeminen läpi elämän vie tuntematonta pelkoa etäämmäksi, koska tiedon kasvaessa ymmärrys ympäröivyydestämme lisääntyy.



Yhteisöllinen kansa ja ihminen on sitä, mitä se tietää, 


 .. eli kuinka laajasti tietoa ympäriltään on saanut. Lukemisen sijasta lukutaidoton tekee alitajuntaisesti havaintoja ja huomiointia tyydyttääkseen tarpeen osallistumiseen ja elossapysymiseen. Luonnosta erkaantunut ihminen ei tee havainnointia ympäriltään ja niinpä jää näkemättä moni luonnon ilmiö, joka on tulevaisuudessa tulossa, sillä kaikella on aina seurauksensa.


Ihminen on maallistunut aistivälitteisen informaation kirjosta; 


 ... me emme "tiedä", mitä ympärillä tapahtuu. Jopa perheen koira vaistoaa herkistyneenä, ilman ylimääräisen pintapohdinnan häiritsemistä, tapahtumia, joilla on nykyhetken jälkeistä merkitystä. 

Ihminen voi tyydyttää uteliaisuuttaan lukemalla laajasti, mutta vapaaehtoisesti. On innostavaa oppia muiden näkemyksiä, koska ne useasti täydentävät omia ajatuksiamme. Laajempi ymmärtäminen eliminoi väärinymmärrysten konflikteja tai sitten "liiaksi" tietäminen paljastaa ikäviä asioita, joita ei olisi kokenut ilman tietoa.


Suomalainen peruskouluympäristö antaa erinomaiset lähtökohdat tiedon hankintaan 


Pintaliitokulutushysterisoinnin sijasta voisi koittaa aikakausi, jossa olisimme terveen uteliaita tietämään syitä mm. luonnon käyttäytymisestä kuin myös ihmisten erilaisuudesta eri kulttuureissa, havaiten kuitenkin perusasioiden olevan täysin samoja. 

Muinaiset kreikkalaiset ja Han-dynastian kiinalaiset saivat henkisyyttä asioiden pohdinnasta ja syysuhteiden arvioinneista. Heillä oli ns. korkeakulttuurin aikakaudet, joissa vallitsi ihmisten uteliaisuus ja tiedonjanon täyttö. On myös mainittu, että mm. nuo aikakaudet olivat henkisesti rikasta aikaa, jolloin väkivaltaiset konfliktit olivat harvinaisia.


Ihminen on aikakausituotos ja "periodipetteri" 


Nyt voisi alkaa suuremman, tietoon ja ymmärrykseen synergoitumisen aikakausi, jolloin saisimme irtiottoa kaupallisuuden lisääntyvästä kompleksisuudesta, joka ainoastaan vertaa meitä kulutusvoiman mittareilla. 

Tiedonjanon tyydytys on vähän saastuttava ilmiö ja uteliaisuus tuotekehittää menetelmiä ympäristöharmoniseen elonaikaan. Nyt voisi olla uuden kulttuuriaikakauden syntyhetki vastineeksi kylmän ja maattoman rahavoiman vastineeksi. Yhteiskuntamme ja kansalaisjärjestöt, kuin myös eri seurat ja yhdistykset tarjoavat runsaasti kaikille jotain - tiedonjanoa tyydyttämään; ovatpa suurimmaksi osaksi vielä ilmaisia.


Ilkka Luoma


PS. Kappalejaottelu on uusittu 12. marraskuuta 2015 - mitään poistamatta, muttaamatta tai lisäämättä.

1 kommentti:

Ilkka Luoma kirjoitti...

Lapsen kehitys kärsii, kun vanhemmasta tulee kaveri – Asian­tuntija kertoo, missä menee liiallisen lepsuilun raja -HS

~ https://www.hs.fi/elama/art-2000005889308.html -

Ilkka Luoma 6.11.2018 - 8:26:

Vanha kansa sanoi: "Kuka kurittaa kasvaa, se kunniatta kuolee" - kuulostaa tälle päivälle kovin armeijamaiselle. Ennen tuli remmiä ja koivuniemen herra piti itse ulkoa hakea - kuulostaa kovin väkivaltaiselta. Entä tänään, kun mikään ei tunnu riittävän? Minulla oli 1960- luvun alkupuolella noin 3-4 lelua, nyt 2018 kaksostytöillämme on 2 x 30 lelua, se on liikaa, vai onko?

Luottamus on se juttu, johdonmukaisuus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo sekä kannuste ja kiitos todellisesta. Ei -sanat eivät ole kiellettyjä, kunhan kerromme syyn kieltoon. Lopuksi käytäntöä: "Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon" ... Mikä meni vinoon?

.