keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2005

LiveAid konsertit vaativat tulonjakamista Afrikkaan

Länsimaihin on iskenyt uusrenesanssi myöntää afrikkalaisten velkoja anteeksi, siis siirtää ostovoimaamme Afrikan maihin. Vaade on inhimillinen ja maapalloistumista arvostava toimenpide. Onhan kaikilla maapallon ihmisillä oikeus tasaisempaan yhteisten resurssien jakamiseen luonnonvarojen ja työvoiman osalta. Työmentaliteetimme ja halumme edesauttaa itse elinkelpoisuuttamme on yksilö-, kansalaisryhmä- ja maanosakohtainen.

Maailmassa vaikuttaa monia kulttuureja ja asenteemme elämän jatkumiseen ja itse elämään ovat vaihtelevia. Eurooppalainen individualistinen elämänkäsitys ei ole afrikkalainen näkemys, eikä kaukoidän perhekeskeiset kollektiiviset kulttuurit ole kopioita USA:n ahkeran kulutusmyönteisestä elämäntavasta.

Länsimaita innostaa aika-ajoin auttamisen pinnallinen mentaliteetti. Ensimmäinen LivAid oli menestyksen harjalla jo pari vuosikymmentä sitten. Meillä länsimaalaisilla riittää puhetta ja alkuinnostusta, olemme markkina- ja mainosehtoista kansaa hyvää tarkoittavine banderolleineen. Puheet eivät riitä ja senttien jako ei muuta todellista tilannetta Afrikassa. Ottamatta kantaa itse syihin, miksi Afrikassa menee huonosti, on meillä vain yksi vaihtoehto auttaa heitä. Me voisimme maksaa heille riittävän korvauksen niistä raaka-aineista, mitä he meille tuottavat, emmekä ostaa heidän tuotannontekijöitään alistaen alkutuotannon tulotason markkinaehtoisesti niin alhaiseksi, että se ei elätä afrikkalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään.

Toinen vaihtoehto, joka olisikin asenteellisesti ratkaiseva liike; on jakaa kulutus- eli ostovoimaamme mm. Afrikkaan reilusti eli 10-15%. Tällä summalla siirrämme oleellisesti omaamme yhteisen maapallomme sisällä ja tämän jälkeen emme puuttuisi liiaksi Afrikan asioihin, vaan antaisimme heidän toimia tavallaan niin hyvässä kuin pahassa. Afrikan heimo- yms. ristiriidat ovat heidän sisäinen asiansa ja ratkaiskoon he ne omilla tavoillaan ja omalla mentaliteetillaan.

Emme voi länsimaista käsin aina puuttua maailmanpoliisin tavoin muiden tekemisiin. Jos joku maanosa hoitaa asiansa meidän mielestämme väärin, se ei välttämättä ole heidän näkökulmastaan virhe, vaan historiallinen tapa hoitaa asioita mm. Afrikassa.

Suurin virheemme oli aikoinaan "ryöstää" mm. Afrikan luonnonrikkauksia omiin itsekkäisiin tarpeisiimme. Muutimme jopa Amerikan väestöpohjaa siirtämällä meille aikoinaan niin tarpeellisia orjia työtehtäviin, joita emme itse halunneet tehdä.

Löytöretket aiheuttivat aikoinaan runsaasti pahaa niin Afrikassa, Amerikassa kuin kaukoidässäkin. Me eurooppalaiset halusimme väkisin julistaa omaa autuaaksi tekevää sanaamme ja tapojamme siellä, missä niillä ei olisi ollut luonnollista kasvuntilaa.

lauantaina, kesäkuuta 25, 2005

Rauman murteelle käännetty mielipidejuttu

·Raumangiälise uutiset·Uus Raum·Mainoksia·

24.06.2005

Kansanganali

Studentei käytetä suruttomast hyväks

Tutui jutui mone studenti suust: "Ko mnää haim balkatont tyäharjottelupaikka, se luanist oikke seivakkast, kosk tyäantaja sai ilmasen dyäntekkjä - mutt luvatt palkaline suvityä jäi saamatt."

Peruskouluhungi o jo tyäharjottelu tullup pakoliseks ja siit tyäantaja ei tarvit maksa juur pali mittä, jos oikjastas lainkka. Peruskoullaisellt täst o vissi hyätty; saa freistat tyäelämä. Hyvä jutt, ei siin mittä.
Studenti ova opiskeluisas jo pidemäll ja hef fundeeravat tiätyst, ett kui jongun dryki luanistais ollt tyäharjottelus vaikk ammattkorkkikouluis. Mutt harmim baikk, usse ainakkim biänemäp puulaaki andava hävyttömi luppauksi, ja unhottava nes sitt se siliän tiä.

Yrittäjäm bidäis näyttä malli, ett kuit tyät tehdä ja asjoi hoideta rehelisest. Luattamus istuta nuarihi jo harjottelu aikan. Mnää toivoisingi, ett nuare näppärsormise netin käyttäjät tekisiväk kylmä raohalisest musta listan dämsist yrityksist, ko ova valla repertuaarisas unhottan rehelisyde ja ett kuis sana pitä träkkis.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2005

Länsimainen vakava ongelma: elintasoylipaino

Kestosuosikki niin mainonnassa kuin arkipuheissa on ollut ja on liikapaino eli ylisyönti. Rasvakerrostumat ovat länsimainen kulutusyhteiskuntien vaiva ja tulevaisuuden "kansantauti". Ylensyönnin seurausten eliminointiin käytetään koko maailmassa enemmän rahaa kuin kehitysapuun.

Jokainen ylimääräisen rasvakerroksen omistaja tietää kaksi peruskeinoa hoitaa asiaa; ei ole vallankumouksellista, että oikea liikunta on luonnollinen tapa ylläpitää lihaksiston kuntoa sekä aikaansaada "rasvavarastojen" sulamista. Toinen perin selvä keino on valita syömisensä oikein; ihminen kun tarvitsee vain juuri sen verran kuin kuluttaa. Periaatteessa näillä kahdella elementillä reilu enemmistö ylensyöneistä ja liian vähän liikkuneista toipuisi normaaleihin mittoihin ja saisi kaupan päälle virkeämmän mielen.

Liikalihavuuteen vaikuttavat myös ympäristömme markkinainformaatio sekä kulutustottumuksemme. Myös itse ruoanlaiton tekotavat vaatisivat kriittistä tarkastelua; käytämme yksinkertaisesti liian vähän kasvipitoisia aineksia niin ruoanlaiton yhteydessä kuin myös itse syömisessä. Nämä asiat tiedetään. Itse asiassa liikasyönnin syitä, seurauksia ja keinoja sen estämiseksi on tutkittu enemmän kuin vajaaravittujen elinolojen parantamismahdollisuuksia.

Liikalihavuus on länsimaiden tauti. Me yksinkertaisesti ansaitsemme liikaa, koska meille kertyy liian suuret "pahojen päivien" varastot vyötärölle. USA:ssa ylipaino on vakava kansantauti. Monissa ylikulutuksen markkinamaissa trendi vie XXL-osastoille yhä enemmän. Markkinapaine (so. vapaa markkinatalous) ajaa kulutusta vatsahemmotteluun unohtamalla aktiivisen ja luonnollisen osallistumisen liikkumiseen. Steppereiden, laihdutuspillereiden ja muiden poppakonstien mainonta on kyllä kiitettävää, vaikka perusosallistuminen itse normaaliin liikkumiseen riittäisi noin yli puolelle ylipainoisista.

Kaukoidän maiden kulttuureissa liikapaino on pienempi ongelma, koska elintavat ja ruoanlaittokulttuuri ovat huomattavasti erilaisia kuin meillä länsimaissa. Rasvojen, hiilihydraattien ja muiden aineiden merkitystä on tutkittu enemmän kuin luonnollisen liikunnan merkitystä tasapainoiseen elämään. Suomi on ollut agraariaikakaudella rasvojen maa; kova työ metsissä on vaatinut kunnon eväät. Nyt kulutuksemme pitäytyy hiirikäden liikkeisiin ja sekä hissinnappulasormen liikeratoihin. Maailman väkirikkaimmassa maassa Kiinassa käytetään huomattavan paljon vihanneksia ja kasvipitoisia öljyjä ruoanlaitossa. He eivät esimerkiksi syö eläinrasvaisia juustoja juuri lainkaan. Kaukoidässä syönti ja kulutus ovat pääsääntöisesti tasapainossa. Rike tuhansia vuosia vanhassa ruokakulttuurissa on länsimaalainen pikaruokatankkaus liukuhihnamentaliteetilla; tuo ruoan "minuutissa mahaan" syöntimenetelmä ei yksinkertaisesti istu kaukoidän kulttuureihin (kirjoittaja ei halua puuttua yksilöiden valinnan vapauteen muuallakaan, vaan mielipide perustuu haastatteluihin sekä siihen, että on oletettavaa ihmisten haluavan liikarasvoistaan eroon).

Länsimaissa tulisi kannustejärjetelmillä pyrkiä vaikuttamaan luonnollisen liikunnan lisäämiseen, koska sosiaali- ja terveysmenojen osuudessa on runsaasti verovaroja liikasyönnin häiriöiden haittavaikutuksien hoitoon. Ylensyönti ja liikkumattomuus on kansallinen ongelma monissa kulutusjuhlamaissa. Ikävintä on, että se lisääntyy koko ajan. On tunnettua, että terveessä ja aktiivisessa kehossa asuu virkeämpi mieli, joka on osallistuvampi. Terveestä ruumiista saadaan suurempi energia ratkomaan muita ongelmia, joihin Suomessakin törmäämme vääjäämättä.

sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2005

Kansallisaarre Nokia uutishuhun pelinappulana

Englantilainen talouslehti laski nimettömistä lähteistä uutishuhun liikkeelle Nokiaa kohtaan osoitetusta kiinnostuksesta. Nokia on tukevasti mm. amerikkalaisten sijoitusyhtiöiden hallussa. Huhun kohteena oleva Nokian ostaja on myös rekisteröity USA:han. 

Nokian tarina oli katkolla vain n. 15 vuotta sitten, tämän jälkeen suomalainen sisu ja suunnitelmallisuus teki hihat käärittynä systemaattista työtä tunnetuin saavutuksin.


Nokian pitkään ylimmässä kerroksessa ollut ylinjohto sekä edesmenneen Nokian vuorineuvoksen Kari Kairamon hengessä toiminut suunnittelu ja markkinointi loivat suomalaisen ihmeen, joka on tahkonnut kasoittain rahaa lähinnä amerikkalaisille eläkeläisille kuin myös suomalaisille veronkerääjille ja ahkerille Nokian työmyyrille.



Julkistettu uutishuhu on kuin sormen kosketus aladopipalaan; 


kun tökkäät sitä toisesta kulmasta, alkaa se hiljalleen elää ja värähdellä. Sijoitusyhtiöt todennäköisesti omistavat merkittävästi Ciscoa samoin kuin Nokiaa; Cisco on nyt nostettu ostajakandidaatiksi. Cisco on suurelle kansalle tuntematon yhtiö, tosin markkina-arvoltaan Nokiaa suurempi. 

Cisco on mystinen reititinsuunnittelija ja -valmistaja, jonka suuria liukuhihnoja sijaitsee mm. Kiinassa. Reitittimen periaate on yksinkertainen; meille kotoiset liikennevalot ovat reititin yksinkertaisimmillaan. Ciscoa ei ollut, kun Nokia jo teki pehmopaperia ja kumisaappaita, eikä sitä ollut silloinkaan, kun Nokia teki tietokoneita.


Eläkeläisten varoja haukan lailla vahtivat sijoitusyhtiöt voivat suunnitella osakevaihdot, 


 ... jolloin Nokia näppärästi siirtyy pöydän toiselta puolelta toiselle. Rahaa ei tarvita suoranaisesti paljon, vaan Nokian hyvät kassavarat ja pieni velkaantumisaste sekä maailmanlaajuinen kuluttajatuntemus junailee omistajavaihdoksen. Yhtiöiden osakkeita voidaan sievästi vaihtaa tietyissä omistajille sopivissa suhteissa. 


Nokian luottoluokitus on myös hyvässä asennossa 

Nokia on tahkonnut voittoa vuodesta toiseen ja kännykät ovat muuttumassa monitoimiaparaateiksi, joita roikkuu joka ihmisen kaulassa. Ei ihme, että järjestelypalkkioahneet sijoittajatahot hoksaavat laitattaa uutishuhun aikaansaamaa automaatiovärähtelyä muutoinkin hermoherkille osakemarkkinoille. Spekulaatio-operaatio on alkanut.


Uutishuhu ei ole tuulesta temmattu 


Nokian ostaja voi olla tosin mikä muukin riittävän suuri laajalle omistukselle levinnyt kansainvälinen yhtiö, joka tarvitsee nostetta Nokian nimestä ja ennenkaikkea siitä, että kännykkä on kaikkien ihmisten väline. Voidaan sanoa, että kännykät kehittyvät nyt huimaa vauhtia musiikki-, elokuva-, televisio-, paikannus- (GPS), treffi-, kamera/video-, purkinavaaja- ja monitoimilinkkarilaitteiksi taskulamppuineen, verenpainemittareineen etälääkäriyhteyksin ja kompasseineen auttamaan eksyneitä omistajaeläkeläisiä. 


Kännykkä on hyvä jatke reititinyhtiölle, 

koska kännykän perään tulee liuta mitä mielikuvituksellisimpia laitteita langattomasti kytkettynä. Kännyköiden ansioista reitittimien määrä räjähtää ja Cisco saa nostetta bittien ja markkinoiden ohjailuun. Reititys ei ole muuta kuin laittaa informaatiobitit jonoon jakautumaan "liikennevaloissa" eri kaduille eli informaatioväylille ilman haitallisia risteyskolareita. 

Maapallo on verkottumassa langattomaksi väylästöksi, jossa kaikki aikaansaamamme informaatio virtaa hakien vastaanottajaansa. Informaatiologistiikka reitittyy taskuihimme saakka.


Nokia on suomalainen kansallishelmi ydinsuunnittelun ja ylijohdon osalta 


Nuo molemmat tekijät ovat murenemassa ympäri maapallon. Nokia on globaalitalouden ilmentymä, jota amerikkalainen sijoittajakaarti ahnaasti vaanii ja valmistautuu järjestelemään. Nokian pörssiarvo on noin 60 mrd. euroa ja se on suupala rajattomille rahavirroille. 

Me emme voi Suomessa asialle mitään; me laskimme viimeisen reilun vuosikymmenen aikana Nokian omistuksen pois Suomesta. Nyt on täysin mahdollista, että se siirtyy ulkomaalaisilta ulkomaalaisille. Voimme vain toivoa, että sen kuitenkin ostaisi kiinalainen yhtiöliittymä, sillä he eivät ole vielä kuponginleikkaajia, vaan he hakevat nyt teknologiaosaamista, suunnittelupartneruutta ja maailmanmarkkinoita.


Nokia olisi paremmin kotonaan Kiinassa kuin USA:ssa, 


sillä Nokia on jo nyt suurimmillaan maailman eniten kasvavilla markkinoilla. Nokian tarina Kiinassa alkoi 21 vuotta sitten ja menestys on kantanut hedelmää. Nykyinen Nokian pääjohtaja sanoi arvoituksellisesti jo pari vuotta sitten, että tulevaisuuden Nokian pääjohtaja voi aivan hyvin olla kiinalainen.


Ilkka Luoma


JK. Kappalejaottelu on korjattu 10. heinäkuuta 2015

LINK
~  http://www.taloussanomat.fi/a/20158719 - [X
~ http://www.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=963131 - [10073] [X]
...

"Joku sanoi jo vuosia sitten, että ydinliiketoimintaa ei ole enää kuin patenttien tehtailu ja omistaminen sekä lisenssien myynti - kaikki muu ulkoistetaan. Ja se viimeinenkin ihmisresurssi on oman itsensä työnantaja - mikroyrittäjänä tarjoamassa täydessä kilpailutilanteessa omaa työpanostaan"

torstaina, kesäkuuta 09, 2005

Demaripuolueella on nyt mahdollisuus parantaa politiikan kiinnostavuutta

Kuvassa Demareiden "alttaritaulu" Helsingin Hakaniemessä Paasiaukiolla, missä sijaitsee perinteellisesti Suomen suurimman puolueen puoluetoimisto. Kuvan reliefi viestii SDP:n arkiharmautta ja suorastaan kirkuu värittömyydelleen uudistushenkeä ratkaisemaan Suomen aivan uusia haasteita, joihin nykykaltainen puoluepolitiikka ei enään pure.

Demarit ovat vastuupuolue Suomessa ja ovat vieneet tiensä päähän jatkuvasti kasvaneen luopumattomien etuisuuksien kasvurallin. Kansakunta valmistautuu luopumiseen, niin keskipalkasta kuin muistakin muutamista eduista. Johtajiston pitäisi myös ymmärtää vastuunsa ja lopettaa yliähkyröinti palkkiokiihkossaan.

Demarit olivat lähellä saada puoluejohtajakseen älykön, mutta kenttä päätti ottaa yhdistysjyrän SAK:sta, jolla on hyvä sukunimen loppuosa.Tulemme näkemään seuraavina vuosina uudistuneen SDP:n, koska sen on pakko tapahtua. Kansa ei äänestä menneisyyttä, vaan tulevaisuuden, ja millään nykypuolueella ei ole tuntumaa tulevaisuudesta. Odotamme juuri demareiden ymmärtävän uudistustarpeet. Kuva: DSC_11500.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

Hei!

Tämä on poikkeuksellinen viesti. Kirjoittajana en edusta mitää nykyistä puoluetta, vaan viesti on tarkoitettu herättämään keskustelua politiikan sisällöstä. SDP on Suomen suurin puolue, jolla on merkitystä tulevaisuuden Suomelle. Nykymallinen puoluepolitiikka ei laajasti ottaen kiinnosta suomalaisia. Nyt on valtapuolueella valinnan paikka ja puolueettomana henkilönä kannatan Erkki Tuomiojaa hänen kiistattoman älyllisen kykynsä vuoksi. Tuomioja voi luoda uuden suunnan aatteiden innostavuudelle eli siis kansalaisten osallistumiselle yhteisten asioiden hoitoon.

Kaikki puolueet joutuvat muutosprosessiin, nyt on vuorossa SDP. Demareiden puoluekokousedustajisto valitsee uutta puheenjohtajaa huomenna. Heillä ovat ratkaisun avaimet käsissään tulevaisuuden puoluepolitiikan hyväksynnän laajentamisesta kansalaisten keskuuteen. Puolueet elävät nyt vedenjakajalla. Poliittisen keskustelun ja kritiikin ajat ovat nyt heräämässä uudelleen henkiin sitten 1970-luvun.

Alla oleva kirjoitus on poikkeuksellisesti lähetetty sadan (100) sanomalehden mielipidepalstalle. Samoin tämä sähköpostiviesti on lähetetty yli tuhannelle (1000) suomalaiselle ihmiselle, poliitikolle, vaikuttajalle, markkinamiehelle, lääkärille, papille, myyjälle, sairaanhoitajalle, insinöörille, maanviljelijälle, yrittäjälle, toverille, pankkiirille, Alepan kassanhoitajalle, mukavalle kaverille, vihamiehelle, ystävälle, ekonomille, merkonomille tai muutoin harmittomalle tyypille vetoomuksena uuden poliittisen keskustelun aloittamiseksi. Demareiden Erkki Tuomioja kykynee yhtenä tähän ratkaisevaan aatekirvoitteluun. Seuraavana ratkaisevat Suomen uutta linjausta Keskusta ja Kokoomus.

Ystävällisesti,

Ilkka Luoma
(puolueista riippumaton yhteiskuntakeskustelija)



Demaripuolueella on nyt mahdollisuus parantaa politiikan kiinnostavuutta

Suomea on hallinnut viime vuosikymmenet voimakaksikko Demarit - Kepu. Kansalaiset ovat vieraantuneet puoluepolitiikasta. Suomen suurin puolue SDP valitsee uutta puheenjohtajaa. Valinnalla on merkitystä politiikan aatekehitykseen. Kaikki demareiden ehdokkaat kykynevät perinteelliseen politiikan hoitoon ja johtamiseen, mutta yksi voi olla kansaa innostava poikkeus. Sinänsä kaikki ehdokkaat ovat hyviä Suomen kansalaisia.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja on tunnettu älykkö, joka on saanut hellyttävän terävän rooliasun kansalaisia tykästyttäneessä Itsevaltiaat - animaatiossa lauantaisin. Tuomioja on kiistaton ajattelija. Nykypuoluepolitiikka on erkaantunut kansasta ja siitä on syntynyt linnoitusjärjestelmä, jossa puheiden sisältö ei vastaa nykyisyyttä.Puoluejohtajana Tuomiojasta tullaan saamaan aivan uusia kykyjä esille.

Tämän päivän puoluepolitiikka tarvitsee muutosta, mikäli liturgisointiin, loputtomaan konsensukseen ja kansalaisten kyllästämiseen sisällyksettömästä puhetavasta halutaan eroon. Puoluepolitiikka on osa filosofiaa ja se on kykylaji. Arkiharmaa tavoitteeton ja sisällyksetön puoluejargonia erkaantuessaan kansalaisista on saamassa päätepistettään joka tapauksessa.

Demareilla on nyt mahdollisuus muuttaa ajattelunsa esilletuomisen linjausta eli aatteensa selkiyttämistä ymmärrettävään muotoon. Demarit voivat aloittaa uuden aikakautensa äänestämällä älyn ja kirkkaan terävän keskustelulinjan uudeksi airueekseen. Erkki Tuomioja on ajattelija, kuka pystyy herättämään ja kirvoittamaan puoluepolitiikalle sisältöä. Kansalaiset ovat kyllästyneet loputtomaan sanojen merkityksettömyyteen puheissa, joissa tavoitteena on vain säilyttää kannatus vaaleissa ottamatta mitään linjausvastuuta tuomalla esille puoluepolitiikan aatetta. Aate on väkevä voima, jolla rakennetaan huomista.

Suomi on markkinaorientoitunut rahan valtakunta, jossa kulutusvoima ja ostokykynsä esittely on noussut vallitsevaan rooliin. Politiikka ja aate ovat vedenjakajalla. Erkki Tuomioja voisi olla uusien puoluejohtajien esimerkkitapaus. Tuomiojalla on kyky herattää laajaa keskustelua, pohdintaa ja älykästä depattia luomaan pohjaa päättyvän nykymuotoisen kulutusjuhlayhteiskunnan saattamiseksi uudelle aikakaudelle. Demarit ovat nyt tärkeän valinnan edessä Suomen suurimpana puolueena. Politiikka ei tarvitse puoluejyrää, vaan kriittisen ajattelijan, joka luo pohjaa arvokeskustelulle uudesta suomalaisesta menestystarinasta. Tämä on vetoomus aateinnovaation voitolle.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2005

Kansallinen keulakuva seremoniallisesti pitää pintansa

Tasavallan presidentti Tarja Halosen suosio on edelleen alentumisestaan huolimatta suuri. Juuri kukaan ei pääse sanomaan Halosen tehneen virheitä. Halonen on ymmärtäväinen ja henkisesti osallistuva Ihminen. Ihmiset viihtyvät hänen seurassaan, koska Tarja Halosen eräänä ominaisuutena on välittömyys ja empatia.

Tulevilla presidentin vaaleilla ja Halosen suosiolla voi olla kuitenkin vain pieni yhteys. Arvioitaessa nyt presidenttiyttä, on tuloksena suuri tyytyväisyys, koska tänä päivänä presidentti Suomessa ei juuri pysty mitään niin suurta tekemään, että muodostuisi kannatusta laskevaa virhettä. Virheiden määrä on pieni, koska ei ole juuri toimenpiteitäkään (erillissotakeskustelu?).

Tulevat vaalit ovat eri asia; nyt on ehdokkaina mahdollisuuksia, joiden julkisuustoimenpiteet voivat konkreettisestikin saavuttaa käytännön tapahtumia. Esim. presidentin johtamat kauppavaltuuskunnat voivat saavuttaa enemmän konkretiaa uusissa ohjaksissa. Presidentin jopa karismaattinen seremoniallisuus voi laukaista kauppasopimuksia ulkomailla laajemminkin, koska monet maat arvostat vahvaa johtajuuden otetta sekä vaikuttamiskykyä.

Presidentin valtaoikeudet ovat Suomessa pienet, mutta esimerkkinä olo voi muodostua vielä ratkaisevaksi. Esimerkiksi jääräpäinen paperilakko saataisiin riittävällä johtajuudella ja tämän arvostuksella päätökseen. Urho Kekkosen aikana ei ollut nyt olevan paperin kaltaisia lakkoja.

Vanhassa sanonnassa - "tehtäessä ei mitään, ei tehdä myöskään virheitä", on vinha perä, Halosen toimenpiteet ovat olleet vähäiset ymmärrettävistä syistä. Uuden tulevan presidentin persoona ja niiden vähien valtuuksien käyttö voi kuitenkin ilmineerautua eri tavalla kuin Halosella.

Suomi on menossa kohti haasteellisempia aikoja; paperin kaltaiset lakot tuhoavat mainettamme ja sarvijäärämäinen saavutettujen etuuksien härkäpäinen suojelu lähenee loppuaan, koska kansainvälinen työnjako ajaa liukuhihnatyöt halvempiin maihin. Presidentin tulisi kyetä karismallaan ja johtajuudellaan sytyttämään kansallista henkeä ymmärtämään muuttuva tilanne.

Maailma on vahvasti erilaistumassa, Suomi yhtenä pienenä maana vaatii toimivat ja luottamukselliset suhdeverkostot suuriin toimijoihin, kuten Kiinaan, Venäjälle sekä USA:han että Saksaan. Tulevissa presidentin vaaleissa on monia mielenkiintoisia ehdokkaita, jotka käyttäisivät myös johtajuutta ja ottaisivat rivakamman otteen itse vaikuttamiseen valtuuksiensa puitteissa.

torstaina, kesäkuuta 02, 2005

Kirjoittajan omakuvaa


Kirjoittaja kädentaitaja-ammattilaisen hoidossa, vähiä hiuksia "ojennetaan" lyhyeksi parturissa Hgin Aikatalossa 1. joulukuuta 2005, klo 12:57. 483.030 bytes. Canon IXUS. Photos by Ilu 2005.
Kirjoittajan omakuvaa


En ole ammattimainen kirjoittaja, vaan myöhemmällä iällä asiaan herännyt vastarannan kiiski, joka ei voi suvaita epäoikeudenmukaisuutta eikä väärää valaa tai väärin tulkittua historiaa. Kirjoitustaitoni ei ole lehtimiestasoa, eikä pidä olemankaan.

Koululaisena en pitänyt kirjoittamisesta lainkaan, siispä se-muotoiset kirjoitelmat jäivät torsoiksi ja niistä ei syntynyt tulosta. Helpompaa oli puhua luokan edessä ja innostua kaikesta siitä mikä oli sydäntä lähellä. Puhumisesta tulikin ehkä selväpiirteisin ominaisuuteni. Käytän sitä myös saadakseni palkkaa.

Minua on aina kiinnostanut lukea paljon; 16-vuotiaana meni yhdellä istumalla Mika Waltarin Turms kuolematon. Tulipa nuo kaikki muutkin luettua, siis Waltarit. Johannes Angelos säväytti eniten. Tietokirjoja on luettu aina, muutoinkin kirja on aina sängyn alla ”hajareisin” siinä kohdassa, mihin se ennen nukahtamista tipahti.

Suosittelen kaikille lämpimästi lukemista, se harjaannuttaa myös keskustelemaan. Mitä enemmän luet sitä enemmän tiedät tarvitsevasi lukemista. Voit olla kiinnostunut mistä tahansa aiheesta, pääasia on se, että olet aidosti utelias ja kiinnostunut aiheesta. Mitä enemmän luet, sitä enemmän luet myös rivien välistä.

Paljon lukeneet ihmiset osaavat kysellä terävästi (tämä ominaisuus on vielä oppimatta), kyseleminen on taitolaji ja se on inhimillistä; tällöin olet oikeasti kiinnostunut toisen keskustelusta. Ihminen rakastaa enemmän puhua kuin kuunnella. Opi kuuntelemaan; itse yritän oppia tuon jalon taidon.

Lukeminen kiihottaa ajattelua. Ajattelu antaa sielulle voimaa. Syvällinen ajattelu antaa ykseyden olon. Joskus on hyvä yhdistää ajattelu ja kuvittelu ja katsoa mitä siitä syntyy. Pitänee kuitenkin varoa, ettei se siirry eläväiseen arkimaailmaan. Arkielämä on puurtamista ja se ei salli liiallista kuvittelua. Varaa itsellesi aikaa ajatus/ kuvittelumatkoihin, sillä matkailuhan avartaa.

Lopuksi suosittelen lukemaan Mika Waltarin varhaistuotannosta kirjan Suuri illuusioni. On muitakin suositeltavia kirjoja, mutta ne julkaisen vasta myöhemmin. Elokuvien katsojille suosittelen niinkin naivia filmiä kuin Gladiator ja rehellistä sotakuvaa U-96. Herkille voisi ajatella: ”Hiljaisia siltoja”.

”Ole utelias ja kysele”

keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2005

Kuinka takaamme opiskelijoille sijoittautumisen myöhempään työelämään

Kela kelaa annettuja rahoja takaisin; se on merkki epäonnistuneesta informaation kulusta. Kestokeskustelun puitteet ylittävä opiskelijoiden toimeentulo tulee ratkaista nyt eikä huomenna. Opiskelijat, jotka tulevat ratkaisemaan kilpailukykymme huomenna, joutuvat olemaan töissä tänään saadakseen riittävästi rahaa voidakseen olla opiskelija. Valtion opintolainojen kysyntä on romahtanut. Pelko työllistyvyydestä kolkuttaa jokaisen mieliä.

70-luvulla opintotukijärjestelmä oli useimmille riittävä ja jos se ei riittänyt, niin monet saivat "sponsorointia" kotoa lähetetyn leivän tai rahan muodossa. Kilpailuyhteiskunta, jota kiistatta olemme maapalloistuvassa markkinataloudessa, ajaa nykyopiskelijat avainrooliin lähitulevaisuuden ongelmien ratkaisussa. Nyt veroja maksava sukupolvi tottuneena sosiaalidemokraattiseen hyvinvointi-Suomeen, ei pysty niihin tiukkoihin päätöksiin, jotka vääjäämättä ovat edessämme. Päätökset jäävät nyt opiskelevalle polvelle. Yhteiskunnan perustehtävä työllistämisen ohella on asettaa parhaat mahdolliset opiskeluedellytykset, koska nuo nykynuoret sattuvat tulevaisuudessa maksamaan eläkkeemme. He joutuvat rajuun kilpailuun yhä avoimemman Euroopan työpaikkavarannoista, siis niistä työtehtävistä, joilla oikeasti haetaan rahaa maksaaksemme sen tuonnin, joka on pakko tuoda EU-alueen ulkopuolelta. Nousevan sukupolven kilpailukykyisyys on niin kansallinen - kuin eurooppalainenkin avainkysymys.

Valtion tarjoama opintolaina ei tahdo kelvata; onko se liian kallis ratkaisu vai houkuttaako tarjottu ilmainen raha ja automaatioksi muodostunut opiskelun ohessa työskentely. Mainittakoon, että mm. englantilaisessa huippuyliopistossa Cambridgessä opiskelun ohessa tapahtuva työskentely on kielletty. Suomessa halutaan lyhentää opiskeluaikaa, näin valtio saa nopeammin verokertymää. Loputon ikiopiskelijana oleminen on perin harvinaista; ei keskimäärin opiskelu niin nautinnollista ole, että se muodostuisi virkauraksi.

Suomalaisessa pienessä ja erikoistuvassa talousjärjestelmässä osittainen opiskelun ja työnteon yhdistelmä voisi olla tehokasta, koska liukuma verojen maksuun saadaan jouhevammaksi. Vastakkain on kaksi näkökulmaa; tuoda teoreettinen uusi ajattelutapa työskentelyyn tai jo työskentelyyn tottunut teorian sovellus käytäntöön. Kumpiko parempi, yksiselitteistä vastausta ei ole, vaan se riippuu teorian ja käytännön sovellusalueesta.

Opiskelun rahoitusmallit voisivat lähteä sekä että ajattelusta; pitkä opiskelu, joka sisältää työjaksoja tai teoreettinen opiskelu nopeammin, jolloin sisäänajoon itse työelämään jää enemmän aikaa kuin jo siihen tottuneilla opiskelijoilla. Oleellista kummassakin ratkaisussa on se, että nuorisomme saa kilpailukykyisen lähtökohdan itse työelämään, koska työllisyys, kehityskyky ja tuotto ratkaisevat hyvinvointi-Suomen tulevaisuuden.


Ilkka Luoma
(aikoinaan kaikki lainat maksimina nostanut ja myös takaisin maksanut)