perjantaina, syyskuuta 22, 2006

"Ihmiskaupalla" on pitkä historia

Suomessa lainsäädäntöön sisällytettiin ihmiskauppa muutama vuosi sitten. Nyt uutisoinnin keskipisteeseen ponnahti tapaus Savonlinnasta, jossa esitutkinnassa on epäily ihmiskaupasta. Suuri kansa ymmärtää ihmiskaupan orjien myynniksi, mitä mm. vapauden kehto USA valkoisena plantaasin omistana harjoitti vielä 1900-luvulla. Espanjalaisetkin käyttävät tänä päivänä laitonta työvoimaa mm. tomaattiviljelyksillään.

Mitä tuo shokeeraava sana ihmiskauppa merkitsee? Vapauden riisto ja yksipuolinen hyödyn tavoittelu toisen työpanoksesta lienee ilmentymä, jossa kohtaavat laajasti ottaen myös ikiaikainen vastakkainasettelu työtä antavan ja tekevän näkökulmista.

Voidaan sanoa, että Suomessa ns. valkokaulustyöväestö tekee "vapaasta pakosta" palkatonta ylityötä toimistojen valot palaen yömyöhään saakka. Pontimena on pelko YT-saneerauksista; pitää tehdä itsensä tarpeellisen oloiseksi. Työnantajat ottavat ilomielin tämän vastikkeettoman työpanoksen vastaan.

Yrittäjyys ja työnteko palkkaa vastaan on vastakkainasettelu, joka kärjistyy aina epäkohdissa puolin ja toisin. Yrittäjää/ työnantajaa syytetään riistämisestä. Palkannauttijat taas pitävät ylipitkiä kahvi- ja tupakkataukoja, lisäksi ruokatunnitkin venyvät liiaksi. Sairauspoissaolot syystä tai toisesta ovat lisääntyneet huomattavasti. Tämä vastakkainasettelu kohdataan stressinä puolin ja toisin.

Syrjintä ja ihmiskauppa on veteen piirretty viiva. Työolosuhteet ja työtilanteiden järjestely ovat maan tapoja ja vallitsevaa koko maapalloa koskevaa säännöstöä ei ole kuin kirjoissa ja julkilausumissa. Työnantaja haluaa maksimaalisen tuotoksen sijoittamalleen pääomalle, niin rahalle kuin omalle työlle. Työntekijä haluaa maksimaalisen palkan antamastaan työpanoksesta. Yrittäjä/ työnantaja ostaa henkilökunnaltaan aikaa ja odottaa koko ajalta saavansa vastikkeena työpanoksen; tosin aika sisältää myös lakisääteiset vapaahetket.

Työsyrjintä, ihmiskauppa, palkkakuoppaisuus ja työyhteisökiusaus ovat saman asian eri muotoja. Kyseessä on aina näkökulmaero, toinen antaa liian vähän tai toinen ottaa liiaksi. Suomessa työolosuhteet ovat huippuluokkaa maapallon keskiarvoihin nähden. Työnantajan etu on työhönsä motivoinut henkilöstö ja työntekijän hyöty on menestyvä työnantaja.

Silloin tällöin uutisointiin pulpahtaa räikeitä lähinnä työn teettäjän puolelta olevia ääritapauksia, kuten takavuosina olleet kiinalaiset kivimiehet, jotka saanevat suomalaisen oikeusjärjestelmän kautta tuntuvat takautuvat korvaukset. Kivimiehiltä ostettiin työpanos alta torihintojen, heidät majoitettiin ala-arvoisiin olosuhteisiin ja työturvallisuus oli hakoteillä. Ammattiyhdistysliike auttoi myöhemmin kivimiehiä saamaan oikeutta Suomessa.

Nyt käsiin tipahtanut ravintolatyöntekijöiden tilanne on ennakkotapaus ja oikeus tutkii sen. Tämän seurauksena saadaan rajat, missä kulkee työsyrjinnän ja ihmiskaupan erot. Samalla koko työtätekevä väestö huomaa omien työolosuhteidensa joko hyvyydet tai heikkoudet; tähän tulee nyt normitus ja mm. "vapaaehtoisesti pakolla" ylityötä tekevät ihmiset huomaavat oikeutensa.

Paras lääke ymmärtää työnsyrjintä / ihmiskauppa sekä tuottavuus ja voiton tavoittelu, on ryhtyä itse yrittäjäksi. Yrittäjät saavat huonoimmillaan tuntea vapaaehtoisesti oman ihmiskauppansa seuraukset myydessään itseään tuloksensa eteen ilmaiseksi. Parhaimmillaan yrittäjä saa voiton yrittämisestään ja riskista voiden nauttia tekojensa hedelmistä. Palkannauttijan ryhtyessä yrittäjäksi, hän huomaa, ettei ilmaista rahaa ole olemassa ja kaikki perustuvat työstä saatavaan voittoon. Voittoa tuottamatonta työtä ei saisi olla olemassa kuin harrasteena. Niin yrittäjissä kuin palkollisissakin on aina ahneuden siemen, on vain kysymys siitä, kuinka voimakkaasti sitä ravitaan.

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: