lauantaina, lokakuuta 21, 2006

Keski-ikäisten miesten kiirastuli jaksamisessa ja luopumisessa

Tilastokeskus kertoo joka kolmannen kuoleman kohtaavan alkoholisyistä 45-49 vuotiaissa miehissä. Vuonna 2004 alkoholikuolema kutsui 1.860 suomalaista, joista työikäisiä (15-64-vuotiaita) oli 1.545. Sukupuolen mukaan jakauma työikäisissä kaikissa kuolemansyissä on miesten tappioksi 7.541 / 3.282. Luvut ovat tylyjä miehille.

Kuvalinkki: -------------------> Kopauta tätä <-----------------------.

Keitä he ovat? Nämä ennen aikojaan parhaassa työiässä menehtyneet miehet syntyivät 1955 - 1959. He kävivät kansakoulun ja jatkoivat, kuka jatkoi - kuka ei, keskikouluun, osa vieläkin ylemmäksi, kokien hiukan liian myöhään tietokoneet, jotka ovat nyt hallitsevassa asemassa koko yhteiskunnassa. He eivät kuulu suuriin ikäluokkiin. Heille sälyttyi nykyajan pahin lama juuri parhaassa työiässä 1990-luvun alussa, he olivat tuolloin noin 33-37 vuotiaita. Puhutaan liian monista itsemurhista pankin viedessä kaiken, mm. vakuuksia myyden pilkkahintaan lähipiireille.

Tämän päivän viisikymppiset ovat vaaravyöhykkeessä ja monissa 'pysähtyneissä' kaupungeissa ja kunnissa kuolema niittää satoaan suhteellisesti vieläkin tiuhemmin, mitä nämä koko maan keskiarvoluvut puhuvat. Kyseessä on suuri ongelma. Kuntakohtaiset tilastot saa vain rahaa vastaan Tilastokeskuksesta.

Vuodessa syntyy näinä vuosina korvaukseksi huomiselle keskimäärin 28.000 poikalasta, kuolleiden työiässä olevien miesten liian aikainen lähtö on tuosta syntyvien poikien määrästä 27%! Tilastoissa ei tapahdu vuosittain kovinkaan suuria muutoksia, eli jatkumo on ikävänlainen.

1990-luvun alun lama jätti pitkät jäljet. Tänään liian moni on siipirikkona työttömänä, työkyvyttömänä ja lopullisesti masentuneena yrittämisen tuhansina rintamamiehinä - voimat loppuneena ja useasti kaikkensa antaneena.

Tuon paljon puhutun laman syyt tunnetaan hyvin; ahneus, kähmintä, lasikiiltoinen voitonkatse silmissä ja usko loputtomaan kasvuun johti syihin, joissa mm. asuntojen hinnat ja vakuusarvot romahtivat. Työttömyys räjähti pilviin, tuoden valtion velkaan jättiläismäisen nousun, jota nyt kiivaasti maksetaan häpeänä monista virhepäätöksistä.

Suomen valtio on velkaa 38% BKT:sta. Velkaa suomalaisilla kotitalouksilla on 80% vuosituloistaan, kun esim. tanskalaisilla sama prosentti on 260. Pitikö valtion maksaa omaa velkaansa näin kiihkeästi? Suomi mm. maltillisten tuloratkaisujen ansiosta on rypenyt vientiylijäämässä yli 10 vuotta. Suuret yritykset ovat käärineet suuret voitot, työllisyyden silti kasvaessa hyvin hitaasti viimeisten reilu 10 vuoden aikana. Nämä voitot ovat valuneet ulkomaalaisille omistajille ja investointeina mm. kaukoitään. Valtio osin antoi tämän mahdollisuuden. Jäikö rahaa ja huolehdintaa liian vähän puurtaneille raaja-rikoille, jotka hävisivät 'elämänsä' 90-luvun laman puristuksissa? Toisaalta arkipäiväevoluutio ei tue häviäjiä, vaan vahvempi, ovelampi, sitkeämpi ja itsekkäämpi voittaa. Äiti Teresoita tämä kulutusjuhlatalous ei helli.

Keski-ikäiset miehet kantavat nyt suuren vastuun ja hinnan tapahtuneista. Nyt asunnot ovat samassa tapissa kuin juuri ennen 90-luvun laman alkua. Lainojen lyhennysvapaiden pyynnöt pankeista kasvavat, korko on alhaalla, mutta nousee hitaasti, mutta vakaasti. Kurkistaako seuraava hyökyaalto nurkan takana?

Ovatko seuraavassa alamäessä vaaravyöhykkeessä jälleen 35-39 vuotiaat miehet? Mainittakoon, että juuri tänään eniten velkaantuneet ovat ryhmässä 35-44 vuotiaat, jotka elävät velkoihinsa nähden yli varojen (106% kokonaisvelkaa vuotuisista tuloista, koko otoksen ollessa 67%. Velkaa koko Suomessa on 53%:lla kotitalouksista).

Viimeisen 10 vuoden aikana sosiaalipalveluiden työllisyys on noussut 1995:n 130.000:sta vuoden 2005 195.000 henkilöön. Työpaikkoja on syntynyt, mutta mistä syystä me tarvitsemme yhä enemmän sosiaalisia palveluita? Hoidon tarve lisääntyy, hoitokustannukset kasvavat, eliniänodote nousee. Rahaa tarvitaan yhä enemmän ja myös odotusten alla olevat perinnöt suurenevat, mutta tarvitsevatko vanhuksemme nämä perintöön tarkoitetut varat omaan huolehdintaan kustannusten noustessa. Valtio ei kykene kattamaan kaikkia tarvittavia palveluita verovaroista.

Alkoholi tekee työtään, moni vielä vaaravyöhykkeessä oleva poistuu ennen eläkeikää ja niinpä näitä vanhuuskustannuksia tältä osin ei tule jakoon. Tässäkin suhteessa, niin kornilta kuin se tuntuukaan, nämä keski-ikäiset miehet kantavat 'vastuuta' eliminoitumalla kustannuksettomien tilikirjoihin.

Kun menetämme eräästä ikäluokasta enemmän kuin keskimääräisyys edellyttäisi, niin oppina siitä pitäisi olla vähintään kyky huolehtia nyt, niin perheissä, suvuissa kuin yhteiskunnassakin nämä parhaassa työiässä olevat. Suomessa ei tarvitse enää tehdä niitä virheitä, mihin 1950-luvun puolivälin jälkeen syntyneet miehet joutuivat. Suomi ei kestä yhtään 'ylimääräistä ja ennenaikaista' veronmaksukykyisen poistumaa muonavahvuudesta.

Tilastot: Suomen Pankki / http://www.bof.fi , Euro & Talous 3-2006 ja http://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2004/ksyyt_2004_2005-10-31_tie_001.html + http://tilastokeskus.fi/til/synt/2005/synt_2005_2006-05-05_kuv_001.html

Lisää BKT

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: