maanantaina, tammikuuta 30, 2006

Halonen kuittasi, Niinistö toi uuden alun politiikkaan

Suomi on ollut eduskunnassa pitkään yksityistä omistusta, yrittämistä ja työntekoa kannattava ei-sosialistinen maa. Keskusta ja Kokoomus löysivät nyt toisensa ja sana piti, vaikkakin kansa äänestää aina kuitenkin yksilöinä. Halonen ei ole koko kansan presidentti, hänet valitiin vain reilun 100.000 äänen enemmistöllä ja vaali on sitä myöden selvä. Onnittelut valitulle ehdokkaalle. On myös todettava, että nykyinen hyvinvointi Suomi on suureksi osaksi SDP:n, Keskustan ja presidentti Kekkosen aikaansaannosta.

Vaalien alla vaaka-asettelu oli selvä ja perusteltu. Niinistö olisi halunnut Nato-liittymisen kansanäänestykseen, Halosen Nato-kanta oli vaikeaselkoisempi. Niinistö ei olisi voinut rehellisemmin kansalaisille ilmaista kantaansa. Nähtäväksi jää, kuinka Suomen käy kuuden vuoden aikana Nato-jäsenyyden osalta.

SDP voitonpuhkuisena peräänkuulutti "kurinpitokeskustelua" Keskustan kanssa epäillystä lipeämisestä oikeammalle. Kysymyksessä ei ollut lipeämää minnekään, vaan luonnollinen, toki Suomessa vielä harvinainen, kahden tietyiltä periaatteiltaan kaltaisensa lähentyminen. Samalla tavalla demarit ovat oppositiosta vaikuttavan Vasemmistoliiton kanssa harjoittaneet aateyhteyttä. Mistä johtui demarien puheenjohtajan takakireä jälkilause Keskustalle tarkistaa yhteistyön linjauksia?

Täytyy muistaa, että presidentinvaalit olivat henkilövaali, valinta ei ollut demarivalinta, vaan hoivavalinta. Vaalitaisto sytytti oikeasti sinivihreän aateyhteyden ja Sauli-ilmiön yhtenäisenä taisteluna saada oikeistolainen presidentti. Halonen valittiin, mutta Niinistö voitti Suomen uudelle uralle löytämään vastuulliset maksumiehet hyvinvoinnille. Niinistö peräänkuulutti myös työn että koulutuksen uudelleen arviointia antamaan maalle yhtenäisyyttä, mutta ennenkaikkea työtä.

Vuoden 2007 eduskuntavaalit tulevat olemaan merkittävä vedenjakaja koko suomalaiselle politiikan hoidolle. Uusi eduskunta joutuu tekemään kaikki ne päätökset, mihin valittu presidentti ei antanut mitään konkreettista vastinetta tai mielipidettä. Raha ei tipu taivaasta, se tehdään työllä ja kaupankäynnillä. Kansa on puhunut ja puhuu seuraavan kerran eduskuntavaaleissa.

Ilkka Luoma

perjantaina, tammikuuta 27, 2006

Tasavaltamme presidentin arvomaailma

Jalkaväen kenraali Aadolf Ehrnroothin hautajaiset 13. maaliskuuta 2004, klo 11:44. IMG_1293. 708kt. Canon Powershot Pro. Photo by Ilu 2004.

Meneillään olevassa presidentinvaalissa on puheita, selostuksia ja kosiskelua niin vähäosaisia, veteraaneja, maaseutuväestöä kuin työtätekeviä kohtaan. Presidenttimme valtuudet kohdistuvat armeijamme ylipäällikkyyteen, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kaupalliseen edustamiseen maamme hyväksi ja eduksi. Odotamme lisäksi presidentiltämme korkeaa moraalia ja arvomaailmaa, jossa annetaan mm. kunnioitusta maamme Itsenäisyydelle ja heille, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen.

Suomen viimeinen sini-valkoinen ääni poistui viimeiselle iltahuudolle 26.helmikuuta 2004. Koko kansan kunnioittama, jalkaväen kenraali Mannerheim-ristin ritari, Aadolf Ehrnrooth poistui tuolloin riveistämme.

Kenraali Ehrnrooth muistetaan rintamamiesten uskollisena puolustajana ja Suomen Itsenäisyyteen vannoneena herrasmiehenä, joka asetti Suomen toivon nuorisoon. Kenraali nautti varauksetonta kunnioitusta läpi koko Suomen kansan. Hän oli Suomen Itsenäisyyspäivän presidentinlinnan vastaanoton etuoikeutettu avaaja, ollen aina ensimmäisenä Ritarien harvenevassa rivistössä gentlemannina tervehtimässä tavallansa Suomen tasavallan presidenttiä.

Viimeisen matkan koittaessa, presidentin kansliasta pyydettiin kohteliaasti saada täyttää kenraalin toive viimeisestä matkastaan tykinlavetilla. Pyyntö on ollut oikeutettu, sillä kenraali Ehrnrooth oli viimeinen sotiemme kenraali ja hänen tinkimätön taistelutahtonsa oli aina esimerkkinä sotilaille, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen. Hän oli pelastamassa osaltansa Suomelle Itsenäisyyttämme.

Suomen Tasavallan presidentin kansliasta ilmoitettiin pyyntöön lyhyesti: "tykkilavetti haluttiin säästää valtionpäämiestason hautajaisiin". Sotilaskäskyasioissa viimeisen tahdon sanelee armeijamme ylipäällikkö, joka on tunnetusti istuva presidentti, tapahtumasta on nyt kulunut kaksi vuotta.

Voi arvailla mitä Suomen kansalaiset olisivat vastanneet, mikäli heillä olisi ollut mahdollisuus sanansa sanomiseen. Kuka voisi olla sellainen valtiomies, joka tänä tai huomispäivänä olisi ansaitsemassa sotilaallista, pyydetyn kaltaista kunnianosoitusta, viimeiselle matkalleen? Miksi tätä pyyntöä ei voitu toteuttaa, olisihan se ollut virallisen Suomen kunniakysymys ja jopa velvollisuus.

Suomen kansa seurasi kenraalin hautajaisia paikan päällä ja televisioista. Tapahtuma oli koruton ja lämmin, sillä kyseessä oli Suomen suuri mies, johon luotettiin horjumattomana Isänmaansa puolustajana niin sodassa kuin rauhassa.

Kirjoittaneella oli kunnia tavallisena Suomen kansalaisena olla läsnä Helsingin Suurkirkossa hiljaisena todistamassa koko kansan kenraalin viimeista matkaa. Isänmaamme ääni oli vaiennut. Tämä tarina oli tosi.



Ilkka Luoma

Metsiä ei kannata tuhlata pelkästään paperiksi

Lohjalla Metsäliiton koeviljelmiä, nopeasti kasvavaa hybridihaapaa 27.9.2005. DSC_9164. 1/80s, f8. 27mm. Photo by Ilu 2005.

Valtiomme tutkimusvaroja jakava Tekesin pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara huomaa vihdoin tuoda esille metsäteollisuutemme kehityskeskustelun ja siihen liittyvän tutkimuksen. Suomi on ollut ja on paperin eri lajikkeineen huippumaa maailmassa. Olemme samalla saaneet maailman parhaan laiteymmärryksen paperin tuotannon ympärille. Monimutkaistuva ja teknistyvä tuotanto ja kysyntätekijöiden muutoshavainnot ovat entistä pidempijänteisiä, mutta operatiivisesti nopealiikkeisempiä. Suomi ei voi olla enää paperikeisari nykymuodossaan ensi vuosikymmenellä. Paperia voidaan kehittää myös muuksi kuin poispestävän musteen kantoalustaksi.

Puu on kasvava luonnonvara ja sitä ei kannata tuhlata paperiin vietäväksi kiertoon ja kaatopaikoille. Jokainen kansalainen kuskaa roskiin lukemattomiksi jääneitä esitteitä, kopioita ja loputtomia puhelinluetteloita, joita jaetaan markkinatalouden lieveilmiönä kaksin- ja kolminkertaisina eeppoksina joka luukkuun, ...ainakin pääkaupunkiseudulla. Paperin aikakausi päättyy nykymuodossaan ja Suomella on maailman paras tuotantokoneisto tähän, sekä siihen liittyvä osaaminen niin tekniikkana kuin käyttönä.

Maailman puuvarat ovat aivan muualla kuin Suomessa. Puupohjaiset tuotemarkkinatkin ovat aivan muualla kuin meillä Suomessa. Puuvarastot ovat mm. Venäjän Siperiassa ja siellä on jaossa maailman suurimmat varannot, tosin varovaisille suomalaisille liian suurella riskillä. Huomisen puutuotemarkkinat sijaitsevat kehittyvissä maissa, mm. Kiinassa, missä omia metsiä ei voi enää hakata. Puu on yksi parhaista rakennusaineista ja Kiina on yksi maailman suurimmista rakennustyömaista.

Suomessa on tunnustettu insinööritaito ja olikin odotettavaa, että myös meillä herätään metsätuotetukijalkamme osalta maailman ja kysynnän muutoksiin. Suomi on nyt viime hetkellä aloittamassa kehityskeskuksen suunnittelua, jossa tutkitaan ja koetetaan ymmärtää, mihin maailma menee ja mitä maailma tarvitsee. Tutkimuskenttä on laaja, lähtien aina kestävästä metsänhakkuusta istutuksineen sekä kasvutekijöineen ja päätyen huoltojärjestelmiin, millä ylläpidetään itse puuteollisuuden tuotantokoneiston käyttöastetta mahdollisimman korkealla. Lisäksi tulisi ymmärtää puun käyttökohteet ja -tarpeet sekä tuotteiden päätyminen kiertoon ja sen vaikutus energiataseeseen sekä päästöihin.

Suomi voi hakata tasapainoisesti metsiään ja tuottaa huomenna kestäviä puurakenteita aina kysyntää sisältävälle rakennusteollisuudelle; mekaaninen metsäteollisuus on uudelleen nousussa. Puurakennuskohteet lisääntyvät maailmalla, jopa on kehitetty mm. maaleja, jotka "hylkivät" tulipaloa. Esim. Moskovassa ja Pekingissä on tiukat säännöt puurakenteista, jopa osin puutalojen rakentaminen kaupunkialueille on kiellettyä tulipalovaaran takia.

Kehitettävää riittää, ja tässä on meidän suomalaisten paikka. Osaamiseemme ja luotettavuuteemme on suotuisa asenneilmasto niin Venäjällä kuin Kiinassa. Kiina on loputon kysyntäkohde ja Venäjä metsäinen aarrearkku. Suomalainen insinööri kykeni kehittämään maailman parhaat paperikoneet, niinpä me pystymme kehittämään myös maailman parhaat puun mekaanisen jalostuksen - yms. laitteistot, joilla tyydytetään huomisesta alkava kysyntä laitteistojen ja järjestelmien osalta. Puurakentaminen on uuden ajan airut ja se on kehityksensä alkutaipaleella. Teräs, lasi ja betoni ovat liitännäiselementtejä ja raaka-aineita. Näiden liitännäisten tuotekehitys menetelminä, rakenteina ja itse liitäntärajapintoina on huomisen haaste.

Me emme pärjää konevoimaisille kokoonpano-operaatioiden perusliukuhihnoille. Me pärjäämme mm. puunkäsittelyn ja jatkojalostamisen uuden kehittämisoperaatioissa, joissa luodaan järjestelmiä tekemään itse lopputuotteita. Mainittakoon, että mm. lasinvalmistuskoneemme ovat parjänneet Kiinassa erityisen hyvin, samoin kuin kuparisulatot aiemmin. Suomi oli aikoinaan hyvä tekemään myös kaapalikoneita. Metsäkoneemmekin lienevät maailman huippua. Nyt näköpiirissä hahmottuvat puunkäsittelyjärjestelmät, joilla tuotetaan rakenteita, komponentteja sekä eri raaka-aineiden liitoksia. Edellä mainitut systeemit tarvitsevat myös ylläpito-, korjaus- ja huoltosysteemit sekä konsultoinnin niiden käyttöön. Puurakentamisen huominen voi olla Suomen huomista ylivoimaa ratkaisten paikkaamme ja työllisyyttämme yhtenäistyvässä maailmantaloudessa.

Ilkka Luoma

torstaina, tammikuuta 26, 2006

Hamash nousee ja Ariel Sharon siirtyy syrjään

Lähi-itä; palestiinalaiset ja israelilaiset peruskansalaiset haluavat rauhaa ja turvallista rinnaneloa. Johtajat on varustettu periaatteilla, joista ei aina tuota rinnaneloa synny. Historialliset vaikuttajahahmot ovat poistumassa; Jasser Arafat poistui viimeiselle portille jo aikaisemmin ja Ariel Sharon vetäytynee sairaseläkkeelle, saaden ansaitsemansa elämän loppuehtoon toivottavasti ymmärtävänä siviili-ihmisenä.

Hamash on kurinalainen ja järjestäytynyt yhteisö, jolla näyttäisi olevan kysyntää ja kannatusta omien joukossa. Hamash on islamilainen yhteisö, joka kykenee pitämään yllä järjestystä. Mikäli tämä organisoitu yhteisö saa laajasti tunnusteellisen statuksen, voisi se purkaa vuosikymmenien kasvaneen korruption ja byrokratian palestiinalaisia pitkään "johtaneesta" Fatah-puolueesta. Hamash on suunnitellut valmiiksi hovikelpoistamisensa ja lopettanee välittömästi iskunsa valmistautuen olemaan vahva, mutta luotettava neuvottelukumppani Israelille.

Hamashin on helppo päivittää periaatteitansa ja ilmaista rauhanomaisen rinnakkainelon juutalaisten kanssa poistaen haitallisen Juutalaisvaltion tuhoamisdoktriinin. Hamash on riittävän voimakas osaltansa viemään Tiekartan läpi niin, että siitä on todellista hyötyä ja saatavuutta myös palestiinalaisille. Israel on odottanut pitkään todellista neuvottelukumppania ja nyt se on näköpiirissä. Israelin tulee sitä ennen järjestellä omat ääriainekset järjestykseen pois neuvottelujen häirinnästä.

Palestiinalaiset ovat ja pysyvät kuten Israel ja juutalaiset. Lähi-itä on ollut riittävän kauan ruutitynnyri ja nyt on patoutuneiden paineiden purkuun mahdollisuus. Palestiinalaiset ovat lähes kaikki islamilaisia ja Hamash on heidän edustajansa. Mikäli palestiinalaiset äänestävät demokraattisesti Hamashin valtaan, on asetelma aivan uusi. Uudet tilanteet ovat kautta-aikojen luoneet myös muutoksen tuulia. Neuvottelupöytä odottaa nyt oikeasti ja siihen mahdollisuuteen tulisi tarttua.

Lähi-idän rauhoittuminen aloittaa uuden aikakauden, joka vääjäämättä rauhoittaa myös muita palopesäkkeitä, joissa Islam on yhtenä osallisena. Al-Qaida purkautuu luontaisesti, kun ei ole "kyteviä nuotioita". Sitä ei enää tarvita, se muuttuu hyödyttömäksi kannattajilleen. Viime kädessä normaali ja tavallinen kansa eri tulehduspesäkkeissä haluaa rauhaa tavalliseen elämäänsä. Hamash ja Israel voisivat nyt löytää toisensa. Kukaan ei olisi voinut uskoa, kuinka kaksi todellista ja katkeraa vihollista maailman historian suurimmassa yhteenotossa Neuvostoliiton ja Saksan 1941-1945 Itärintaman sodassa voisivat nyt olla niin hyvissä väleissä kuin ovat tänä päivänä Saksana ja Venäjänä. Sitä paitsi on aikaisemminkin tapahtunut ääritoimijoiden "hovikelpoistumista" ja neuvottelukyvyn jalostumista.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, tammikuuta 25, 2006

Joukossa yksineläminen yksin ja ryhmässä

Herttoniemen kirkko, Helsinki 12. joulukuuta 2004, klo 18:52. Nikon D70. DSC_2856. Photo by Ilu 2004.


YLE herätteli keskustelua AamuTV:ssä yksinelämisestä 

Yksineläjät ovat suuri ryhmä kaupungeissa, joissa asuntojen hinnat ajavat nuoret ihmiset yksiöihin; perhesuhdetta ei voida jo taloudellisten syiden vuoksi rakentaa. Maaseudulla yksinäisyys vaivaa vanhoja poikia emännän puutteessa, tilaa ollen koko talon verran. 

Ihminen on sosiaalinen eläin, joka keskimäärin hakeutuu parisuhteeseen jatkaakseen omia geenejään uusiksi sukupolviksi kumppaninsa kanssa. Kaipuu yhteiseloon on päällimmäinen, mutta sisään kätkeytynyt piirre. Osa ihmisistä haluaa asua yksin, mutta ovat aktiivisia ryhmätoimijoita. Kaikki eivät halua katsoa toisen sukkia likapyykkikorissa.


Perheellinen yhteishenki katoaa jo nuoressa vaiheessa, 


 ... kun vanhemmat painavat töitä ja harrasteita, korkeintaan lapsi/ lapset viedään omiin harrasteisiin. Nuori oppii suurissa ryhmissä olemaan yksin kaivaten kuitenkin ryhmän tukea ja hyväksyntää. Jos ryhmäkuria esim. koulussa ei noudateta (markkinaesiintyminen ja -kelpoisuus mm. pukeutumisessa ja mielipiteissä) saattaa heikompi nuori heti elon alkuvaiheessa ajautua sivuraiteelle, jolloin ihminen ihmisten ympäröimänä erakoituu. 

Vahva henkilö tekee itsestään selviytyjän ja ryhmäsääntöjen muodostajan sekä valvojan. Vahvoja ihmisiä on aina vähemmän kuin mukautujia. Hiljaisempi vaipuu ja luovuttaa. Yksinolija on näin syntynyt.


Yksineläjissä on myös aktiivisia ryhmätoimijoita niin työssä kuin vapaa-ajan toiminnoissa 


Yksinasuville työyhteisö on kaikki kaikessa, koska sieltä ammennetaan yhteisöllisyys, joka on luontainen piirre ihmisissä jo vähintäänkin pariutumisviettinsä vuoksi. Työpaikkaromanssit ovat työyhteisöjen arkea. Tämän vuoksi on hyvin dramaattista erityisesti nuorille, jos he putoavat pois työyhteisöistä (tai eivät edes pääse sinne), tällöin katkeaa yksinasuvan nuoren viimeinenkin side yhteisöllisyyteen. Viimeiseksi oljenkorreksi jää harrasteet, ja ilman työtä niihin ei ole varaa.


Opiskelijat ovat suuri yksineläjien ryhmä, 


 ... he tulevat monesti suuriin kaupunkeihin yksin pieniin solu-asuntoihin tai pikkuruisiin yksiöihin. Yhteisöllisyys muodostuu opiskelupaikassa ja sielläkin ovat toiminnalliset ja esiintymisilliset "sääntönsä". Erikoinen ihminen ajautuu tässäkin helposti sivuraiteelle ja opiskeleminen onkin sitten yksin puurtamista. 

Keskimäärin jokaisella ihmisillä on se paras kaveri/ystävä, yksikin riittää, sillä se on se henkireikä elämään ja hyväksynnän saamiseen. Ystävyys on kaikki kaikessa ja tämän osa-alueen naiset osaavat paremmin kuin miehet.


Todelliset yksineläjät ovat suurimmassa vaaravyöhykkeessä; 


ei ole sitä parasta ystävää, ei ole työtä ja ei ole harrasteita. Todelliset yksineläjät ovat ryhmä, joka voi muodostaa vahvan vaikuttajan ympärille liikkeen, josta voi kehittyä ilmiöitä uusiksi ryhmiksi niin hyvässä kuin pahassa. Mukautuja ja seurailija yksinäisyydestään on ihanteellinen ja uskollinen aatekannattaja. 


Jokainen ihminen tarvitsee hyväksyntää ja arvonantoa omasta olemuksestaan 

Yksinäisen on helppo samaistua kanssasisariinsa ja -veljiinsä. Nyky-yhteiskunta on rahanperässä juoksija. Ihmisen sosiaalisuus ja yhteisöllisyys on unohtunut. Rahan pitäisi olla vain väline välttämättömimpään. Kulutusjuhla ei takaa inhimillistä keskinäishyväksyntää ja toisen huomioimista. 

Tutkimukset kertovat ihmisten olevan valmiit luopumaan osasta hyvinvoinnistaan saadakseen ryhmätoimintaa ja osallistumista hyväksynnän funktiona. Mikä on yhteiskuntamme suunta?


Sinkkuisuus on koko maan ilmiö ja se ei ole lähtökohdiltaan ongelma 


Ongelma on löytymättömyys haennassa. Nykyihminen on katsonut siksi runsaasti ympärillään tapahtuvaa perheiden hajoamista, avioriitoja, yksinhuoltajia ja lapsia eronneiden vanhempien pompotuksessa, että valitsevat luontaista elonkumppaniaan huolella ja pitkään. 


Nykymallinen yhteiskuntamme tuottaa nuorista yksineläjiä 

Ikääntyminen lisää yksinelävien naisten määrää miesten kuollessa keskimäärin reilu 10 vuotta aiemmin kuin naiset. Naisten määrä ikääntyvässä sukupolvessa lisääntyy koko ajan ja heille kohtaloituu herkästi yksinäisyys, todellinen erakoituminen huonoimmillaan laitoksiin. Lähimmäisen hätä inhimillistyy perinnön generoituessa näköpiiriin.


YLE:n AamuTV oli täysin oikeassa yksineläjien tutkimustiedon puutteesta 


Olisikin hyväksi saada tutkimusaineistoa todellisesta tilanteesta, sillä joukossa on oikeasti yksin elämiseen haluavia ja joukossa on oikeasti erakoituneita ihmisten keskelle. Joukossamme on myös osallistumattomuutta hautautuen kaupunkiyksiöihinsä. Lisäksi on epätoivoisia etsijöitä, jotka eivät kohtaa toisiansa. 

Lohdutuksena voisi todeta, että lähes kaikille yrittäville on siellä jossain se juuri oikea kumppaniystävä, kunhan kohtaanto tapahtuisi. Tämän kohtaannon eteen kannattaisi antaa panosta, sillä yhdessäolo on ihmisen luontainen tarve ja sen toteutuminen poistaa runsaasti inhimillistä hätää. 

Yksineläjiä on kaikissa ikä-, sosiaali- ja ammattiryhmissä sukupuoleen katsomatta.


Ilkka Luoma


PS. Kirjoituksen kappalejako on uudistettu 02. lokakuuta 2015 -. Valion päivän kunniaksi, sillä jokainen meistä ansaitsee valioelämän!

Valkoinen mies tuhosi ja Inkajälkeläinen lupaa korjata




*

Bolivia, tuo vähän tiedetty Etelä-Amerikan sisämaavaltio sai uuden presidentin 53,4% äänimäärällä. Che Guevara paidassa esiintyvä Evo Morales edustaa Bolivian enemmistökansoja, Inkojen jälkeläisiä. Valkoinen mies espanjalaisena tuli, ryösti, raiskasi ja tuhosi pitkälle kehittyneen omaperäisen Inka-valtion, jossa jumalana oli Inka, joka sai voimansa auringosta ja uskollisuuden lähteensä Äiti maasta Pachamama´sta. Uusi presidentti on luvannut tehdä historiaa ja palauttaa alkuperäiskansan sille kuuluvaan arvoonsa.

Suomi saa myös uuden presidentin sunnuntaina, ehkä samansuuruisella äänimäärällä. Suomen uusi presidentti ei voi luvata lähimainkaan sitä mitä Evo Morales lupaa: tuoda kansallista tuntoa ja uutta oikeasti parempaa elämää vuosisatoja ahdingossa eläneelle alkuperäiskansalle. Inkat olivat valtansa huipulla 1450, jolloin heillä oli yksi tuolloisen maailman kehittyneimmistä yhteiskunnista, kunnes espanjalaiset valloittajat, qonquistadorit valloittivat ja varastivat kullan sekä tappoivat Inka-hallitsijan petoksella. Valloitukseen tarvittiin petosta, epärehellisyyttä ja uskon mukanaan tuomaa varmuutta "oikeassa" olemisesta. Espanjalaisten miekat heiluivat ristin tahdissa.

Uusi presidentti on aidosti vasemmistolainen, joka on tullut coca-pensasviljelijöiden keskuudesta. Tunnetusti USA käy loputonta sotaansa pelastaakseen nuorukaisensa huumeiden kirosta. Inkat käyttivät coca-pensaan lehtiä piristyäkseen ja kestääkseen Andien vuoriston kovia olosuhteita, mm. turruttaen nälän tunnetta. Inkat pitivät cocaa pyhänä kasvina ja olivat pureskelleet sen lehtiä satoja vuosia. Huumeongelma räjähti käsiin länsimaissa vapauden ja kukkaisaikojen 1960-luvulla, jolloin Vietnamin sota riehui ja vapaarakkaus oli sallittua.

Miksi Bolivian tapahtumat voivat vaikuttaa maailmanlaajuisesti? Etelä-Amerikka on kääntymässä vasemmistolaiseksi. Amerikkalainen kapitalismi ei ole nyt monissa Etelä-Amerikan maissa suosiossa. Jenkki halutaa ulos myös Boliviasta, vaikka USA on syytänyt huumetaistelun rahaa runsaasti maahan. USA:ssa on aina ymmärretty rahan kaikkivoipaisuus ja luullaankin sen poistavan heidän nuorisoaan vaivaavaa tekemisen ja osallistumisen puutetta. Huumeet ja liikaylensyönti ovat Pohjois-Amerikan vitsaus ja kansallisongelma. Bolivia voi esimerkillään sytyttää maailmanlaajuisesti alkuperäiskansojen nousuaallon, siksi tunnettua on valkoisen rodun historiallinen kolonnialismi ja markkinatalouden ryöstökauppa.

Mm. Suomen oma alkuperäiskansa, saamelaiset, seurannevat tarkkaan, mitä Inkojen jälkeläinen sytyttää omassa maassaan. Bolivia on öljyn, maakaasun ja kullan tuottaja, onkin odotettavissa näiden raaka-aineiden maailmalle myyntiä, onhan kulta nyt hinnaltansa ylempänä kuin koskaan yli 25 vuoteen. Kultarahalle lienee runsaasti käyttöä, kun ilman kravattia esiintyvä presidentti lunastaa lupauksiaan maanmiehiltänsä. Alkuperäiskansoja ovat Boliviassa aymarat ja mm. quechuat, heitä on 60% 9,2 miljoonasta, vähemmistön ollessa mm. espanjalaisten jälkeläisiä.

Merkittävin asia lienee kohta laajasti keskusteluun kirpoavat uudet Amerikan löytäjät; maallikkohistorioitsija Gavin Menzies esittää hurjan, jopa todisteellisen, väitteen kiinalaisista, jotka Ming-keisarinsa Zhu Din´n lähettämien dzonkkilaivastojen myötä löysivät Amerikat (ja koko maailman) jo 1421-1423, siis huomattavasti aikaisemmin kuin meidän oppima Kolumbus. Muinoiset Inkat ottivat ilmeisesti uteliaina vastaan nämä ilman sotimishaluja tulleet kiinalaiset. Kiinalaiset mieluummin lahjoivat ja ostivat ymmärrystä; he eivät tarvinneet miekkaa eivätkä uskontoa. Näinkö Inka-kuningas otti ystävällisesti vastaan myös espanjalaiset vuonna 1525, luottaen heihin kuten esi-isänsä kiinalaisiin?

Espanjalaiset ja valkoinen mies tekivät tehtävänsä ja itsenäisyys koitti Boliviassa vasta Simon Bolivarin myötä 1825. Aika näyttää millainen historianlehti nyt kääntyy. Maailmalla on nousemassa alkuperäiskansojen esiinmarssi vaatien heille kuuluvia historiallisia oikeuksia kuten juutalaiset ja palestiinalaiset Pyhään maahan. Voisi arvata Evo Moralesin kiinnittävän huomiota kansansa itsetuntoon, osallistuvuuteen, työntekoon ja yhteiseen järjestelmään, jossa mahdollisimman monet kokevat yhteenkuuluvuutta ja hyödylliseksi tuntemista. Kuinka meillä?

Ilkka Luoma

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Promille suomalaisista mahtuu mielisairaaloihin

2518984 bytes, 630 x 419 pixels. 29.10.2004. DSC_1601. Nikon D70+MicroNikkor 60mm/2.8. Photos by Irmuli 2004.

1950- ja 60-luvuilla oli runsaasti työpaikkoja, joihin pääsi yksinkertaisellakin osaamisella työhön. Työt olivat teollisuuden ja palveluiden aputöitä, jotka olivat osana kokonaisuutta välttämättömiä, mutta joiden tekijäksi kelpasi yhteiskunnallisesti "lahjattomampikin" ihminen. 40% mielisairaaloiden asiakkaista hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon. Työtehtävien vaativuus kasvaa nykyaikana entisestään.

Suomi on sairaanhoidossa vielä maailman huippumaita. Suomessa huolehditaan myös mielisairaista kapasiteetilla promille koko kansakunnasta. Säästö- ja juustohöyläpolitiikka vie kuntia, kuntainliittoja ja sairaanhoitopiirejä ahtaalle, jolloin kotiinlähetyksistä kohoaa uutisoinnin aihetta traagisina otsikoina. Nykymallisessa markkinataloudessa myös mielisairaanhoito on hinnoiteltu ja pelissä on tavoiteasetanta. Veronmaksajat vähenevät Suomessa ja eliniänodote kasvaa entisestään. Ihmiset ikääntyessään yksinäistyvät ja erakoituvat kaupunkikaksioihinsa. Hoitotarve kasvaa psykiatriassa.

Yleislääketieteen hoitopäivän (somatiikka) hinnaksi on määrätty 1150 euroa per päivä. Psykiatriassa se on 630 euroa. Mielisairaaloissamme vuodepaikoista on n. 75% aina käytössä. Ihmiset tarvitsevat stressin, burn-out -ilmiöiden, yleisen jatkuvan huolen ja kiristyneen perhe-elämän vuoksi enemmmän päivystyskäyntejä hinnalla 110-273 euroa per käynti. Sairaidemme joukossa on myös "lopullisesti menetettyjä" ja yhteiskunta joutuu vakavimman toden eteen, koska päätökset on tehtävä myös heidän osaltaan.

Sukulaiset ovat etääntyneet iän myötä, kunnes yksinäisyys kohtaa ja ainoaksi elämän helpotukseksi koituvat mm. mielisairaalat. Samalla tavalla "normaalit" ihmiset hakeutuvat apteekkiin, pankkiin ja lääkärin vastaanotolle puhekaverin puutteen vuoksi. Monet "mielisairaiden" kontaktiotot olisi voitu välttää vastuullisemmalla sukulaishuolehdinnalla. Kaukoidässä kolmannen polven lapset saavat arvokasta elämänkokemusta isoäideiltään ja -isiltään.

Työ vaatii tai halutaan vaativan nykypäivänä yhä enemmän; miltei tehtävä kuin tehtävä, niin kolmen kielen osaaminen, kansainvälinen businesskokemus, 15 vuoden työkokemus ja alle 35 vuoden ikä; näitä tavoitteita ei monikaan täytä ja kummallinen dilemma: työvoimapulan ja työttömyyden yhdistelmä on tosiasiaa. Me ihmiset emme ole samasta puusta, vaan olemme yksilöitä ja kaikki eivät jaksa ponnistella, pyrkyröidä, taistella ja kyynärkikkailla itseään nykymaailman markkinamekanismimenestyjien joukkoon. Osa "palaa henkisesti loppuun" ja hakeutuu hoitoon pettyen omaan "osaamattomuuteen". Arkipäivän arvostus voisi kohdentua myös kädentaitoihin, jolloin "business- ja virkamieskikkailua" osaamattomat hiljaisemmatkin itseään vähemmän tyrkyttävät saavat tehtäväkuvan, josta saa osallistumisen ja yhteisöllisyyden tyydykettä. On muitakin mittausmenetelmiä kuin optiolauenta, urakkakorvaus ja nuolaisulisä.

Tänä päivänä uudet psyykelääkkeet palauttavat veronmaksajiksi akuuttipotilaita 2-4 viikon "hoitokierrolla", rivakammin kuin ennen. Pitäisi olla muitakin keinoja kuin lääkepumppaus. Yhteiskunnalle olisi edullisempaa järjestää osallistuvaa työtä, miltei mitä tahansa, kunhan ihmiset pääsevät takaisin yhteiskuntaamme tuoden hyödylliseksi kokemisen tunteen tekijöilleen.

Mielenkiinto on liiaksi kohdistunut henkilökohtaisen tulon valvontaan, huomaamatta, että ympärillä hätä ja tarve kasvaa heikentäen pitkällä aikavälillä myös "terveiden" elinoloja. Tänä päivänä kansalaisille tuputetaan lennä Matti, lennä -elokuvaa muistutuksena ihmisen julkihädästä unohtaen kaiken sen glamourin ja kansallistunteen mitä nuori Matti Nykänen aikoinaan Suomen kansalle antoi maailman kautta-aikojen parhaana mäkihyppääjänä. On tekojen aika.

Ilkka Luoma

perjantaina, tammikuuta 20, 2006

Finnair saa runsaat voitot Kiinan reiteistä


Matkustajakone laskeutumassa Helsinki-Vantaan kansainväliselle lentoasemalla 5. syyskuuta 2004, kello 17:27. Kyseessä Suomeen rekisteröity kone (OH). Nikon D70+18-70mm zoom/70mm. DSC_0598. Photo by Ilu 2004.

Finnairin uusi toimitusjohtaja on tyytyväinen ja kasvuhaluinen Finnairin Aasian pohjoisosien reittien tuotosta ja uskoo näiden kasvavan entuudestaan. Kertoo myös, että tätä Finnairin luontaista karttapallon kertomaa ominaisuutta on vaikeaa ottaa pois.

Lentokonebongarit eivät ole toistaiseksi huomanneet Kiinan omien lentoyhtiöiden laskeutuvan tai nousevan Helsinki-Vantaa lentoasemalle/ -lta (paitsi vuonna 2005 tosin laskeutui ja nousi Kiinan valtion keskushallinnon erikoiskoneita kaksi kappaletta). On vain ajan kysymys kun Kiinan omat lentoyhtiöt MYÖS lentävät Helsinkiin, sillä näiden Kiinan kaupunkien lennot Helsinki-Vantaalta ja toisinpäin eivät ole Finnairin ikuinen "erioikeus".

Kiina on ostanut jo noin 200 uutta matkustajakonetta ja ostaa vielä noin 50 Boeingia lisää lähiaikoina.

Kiinan lennot tuottavat siksi hyvin Finnairille, että kannattaa pitää huoli omasta kilpailukyvystä. Asiaa auttaa kiinalaisten normaalien lomalaisten jatkuva mielenkiinnon lisääntyminen Helsingin lentoihin, sillä nämä lennot ovat nopein reitti Eurooppaan Kiinasta.

Finnairin ei tule liiaksi omahyväistyä runsasta voittoa tuottavista Kiinan lennoista. Reitit Suomesta Kiinaan ovat osaltansa seurausta Suomen ja Kiinan erinomaisista poliittisista ja kaupallisista suhteista, kuten muukin jatkuvasti kasvava liiketoimi maiden välillä. Jälkikirjoitus: Olisi mielenkiintoista tietää mitä Finnairin "yhteislennot" Finnairin koneilla Kiinan lentoyhtiöille taloudellisesti merkitsevät".

Ilkka Luoma

tiistaina, tammikuuta 17, 2006

Kahden viikon kujanjuoksu


Presidentinlinna 6. joulukuuta 2005. Photos by Ilu

Amerikoissa presidentinvaalit ovat myös lokaamista, ravistelua ja syytöksiä. Peli on koventumassa myös Suomessa. Heti toisen kierroksen alkuun leviää kännyköissä viesti Halosen lausunnoista 20 vuoden takaa. Viestissä mainittu lähde, Karjala-lehti kiistää jutun olleen lehdessään. Suomalaiset voisivat olla tahdikkaita ja ilmaista muulle maailmalle, että meillä kansalaiset ovat valveutuneita ja lokaamista ei tarvita. Suomessa syyttömäksi koettu ja havaittu "parjauksen kohde" äänestetään oitis jatkokaudelle tai Brysseliin.


Presidentti Kekkosen valtakausi päättyi noin 24 vuotta sitten. Kekkonen oli toistaiseksi viimeinen oikeistolaiseksi luokiteltava presidentti. Presidentti Koivisto aloitti 24 vuotta kestäneen sosialidemokraattisen aikakauden. Tämä aikakausi on ollut luonnollinen jatke vahvan Kekkosen jälkeen pitkäaikaisesti Suomen suurimman puolueen SDP:n johdattelemana. Suomi on hyvin pitkään ollut Eduskunnassa oikeistoenemmistöinen. Presidentti on taas henkilöhahmo, josta odotetaan vastavoimaa poliittiselle järjestelmälle ikäänkuin kansalaisten asialle vastineena ikuiselle puoluepolitiikalle, johon suuri kansa on uskonsa menettänyt.

Keskustapuolueen kannattajat antoivat oman puoluevaroituksensa johtajilleen; he voivat myös nyt ratkaista joko vasemmistokauden jatkon tai uuden aikakauden synnyn. Viimeinen Kokoomuksen presidentti oli Paasikivi 1950-luvulla. Suomi on nyt mielenkiintoisessa asennossa; meillä on nyt mahdollisuus reivata suuntaamme työn tunnustamiseen valtion erityissuojelukseen, jota ei viimeisinä 24 vuotena ole painoarvoistettu riittävästi.

Lokaamiskamppailu ei ole nyt toivottava. Kummankin ehdokkaan, kuten kaikkien ihmisten menneisyydestä voidaan kaivella asioita, joista jää "kiinni". Ihminen on erehtyväinen ja suurimman kunnioituksen saa rehellinen tunnustus, että voi ajassa myös väärin arvioida asioita. Kukaan ei ole täydellinen ja kansalaiset palkitsevat äänillään rehdin suoraanpuhujan, joka tunnustaa myös virheitään. Karisma syntyy suoruudesta. Tämän parin viikon aikana pinnalle kimpoaa varmasti kuuluisat Stasi-listat, koska yksi ja toistaiseksi vain yksi julkisuusnäytelmä on käyty kuin harjoitukseksi. Alpo Rusi sai kohtuutonta hankaluutta elämäänsä pitkässä "syyteputkessa", lopulta asian rauetessa. Miksi vain Rusi? Olisiko nyt rehellistä ja karismaattista tuoda esille myös muut, sillä asia ei ole voinut jäädä vain yhden nimen listaan. Vahva presidentti pystyy suoraselkäisesti tuomaan esille myös kansalaisia oikeasti kiinnostavia asioita. Rehellisyys antaa anteeksi menneisyyden tapahtumat, sillä "totuus" on useasti ajassa ja historiaa kirjoitetaan vuosittain uusiksi. Erehdykset unohtuvat ja markkinat jaetaan joka aamu uudelleen.

Tulevan presidentin ominaisuuksiin liittyy vahvasti ulkopolitiikka ja kaupallisuus ulkomaiden kanssa on osa ulkopolitiikkaa. Suomi omaa realistiset mahdollisuudet Venäjän ja Kiinan suuntaan; nämä maat ovat tulevaisuuden suurvallat. Toinen on maailmantehdas ja toinen raaka-ainevarasto mm. koko Euroopalle. Presidentillä pitää olla kykyä ja karismaa käydä näiden maiden suvereenien presidenttien kanssa "kauppaa" edesauttaakseen suomalaisten yritysten pyrkimyksiä saada vientiä, sillä se on hyvinvointimme lähde. Euroopan veturi Saksa on pitkän laskusuhdanteen jälkeen nousussa, ja tällä on myös erityissuhteet niin Venäjälle kuin Kiinaankin. Suomi on ollut kautta historian läheisesti ja dramaattisesti kytköksissä Saksaan niin sodassa kuin rauhassa. Saksa on Suomelle kautta aikojen merkittävin kauppakumppani. Ruotsalaisten kanssa voidaan käydä kulttuuri- ja kauppavaihtoa myös ilman ruotsinkielen taitoa, englanti riittää molemmille.

Suomi saa nyt asiasisältörikkaan ja henkilökohtaisemman kaksiviikkoisvaalitaistelun. Nyt toivomme armottoman rehellistä ja korrektia taistelua, jossa Suomi joko nyt katkaisee vasemmistokauden ja suuntaa tulevaisuutensa työhön, osallistumiseen, hyödylliseksi tuntemiseen ja kykyjemme kehittämiseen tai toisaalta jatkaa säilyttäjänä pyrkien kaikin keinoin pitämään kiinni saavutetuista eduista ja hyvinvointiyhteiskunnasta. Kummallekin ehdokkaalle kohtalonkysymys on, kuinka hyvinvoinnin jatkuminen maksetaan.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, tammikuuta 15, 2006

Terveiset valittavalle presidentille!

Helsingin Merikatu juhlaliputettuna 15. tammikuuta 2006, klo 14:40, jolloin oli presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestys; jatkoon Niinistö ja Halonen. Photo by Ilu 2006. DSC_9931.JPG. 1/100s, f5.0, 105mm. Nikon D70.

Seuraavan kuusivuotiskauden ratkaisuksi tulee uudistuminen, ei säilyttäminen. Suomi elää kaupasta ja erityisesti viennistä. Markkinointi- ja edustamistaito muodostavat merkittävän osan presidentin tehtävistä, mikäli hän haluaa edesauttaa uudistajan lailla kauppamme kehitystä ulkomailla.

Kyllästykseen puhkipolemisoitu ja selitelty Nato-kysymys ei ole liittymisineen tai liittymättömyyksineen oleellinen asia nyt. Oleellista on tunnustaa historillisten naapurien vaikute. Venäjä on ja pysyy Suomen lähipiirissä. Venäjän kauppa on lisääntynyt eniten ja on ottamassa samaa asemaa kuin Kekkosen bilatelaarisen kaupan aikana. Suomeen on perustumassa uusi komitea, joka tulee edesauttamaan Suomen ja Venäjän välistä kauppaa, sekä kanavoimaan venäläisiä investointeja mm. Suomeen.

Suomi kiinnostaa myös matkailullisesti; niin Venäjältä kuin Kiinasta matkailijaluvut ovat nousussa. Venäläisiä kiinnostaa myös meidän turvallinen, puhdas ja rauhallinen ympäristö; mm. Suomen puhtaimman veden, juomakelpoisen Puruveden rannalle Pohjois-Karjalaan on rakentumassa Venäjän ylimmän johdon tärkeän neuvonantajan kesänviettopaikka.

Uusi presidentti aloittakoon uudistusvaiheen Suomessa alueille, mihin hänellä on luontaista kykyä ja valtuuksia. Kaupallinen Suomi luo hyvinvoinnin siemeniä myös huomiselle. Työ on myös kaupallisuuden lähtökohta ja työ tulee asettaa uudestaan Valtiomme erityiseen suojelukseen. Kekkosen aikana sadantuhannen ylittänyt työttömyys julistutti Kekkosen reaktiona hätätilahallituksen, siksi merkittäväksi tuolloinen presidenttimme koki kansalaisten oikeuden ja mahdollisuuden työhön.

Presidentti on erityisesti henkinen vaikuttaja ja hänen karismansa tulee hoitaa vaikuttamiset myös maaliin ja toteutukseen saakka. Suomi saa EU-puheenjohtajuuden vuoden jälkipuoliskolle, tuolloin mm. järjestetään EU:n ja Aasian maiden huippukokous, johon odotetaan mm. Kiinasta valtion ylintä johtoa. Tämä kokous on Suomen ratkaisuaika. Suomi on hyvässä huudossa Kiinassa, missä on maailman liukuhihna vieden työtä, sijoituksia ja suunnittelua, mutta tuoden kysyntää ja aktiviteettejä huippuosaamiselle, jota Suomessa on.

Presidenttimme antakoot erityistä huomiota luottamuksellisiin ja toimiviin kaupallisiin suhteisiin Venäjälle, Kiinaan ja Saksaan, unohtamatta Ruotsia. "Unohdetaan" NATO-touhotus, sen pohdinnan aika tulee tai sitten ei. Suomella on historiallinen naapuri, jonka kanssa voimme tehdä sen suurimman "kaupan" vielä seuraavan kuuden vuoden aikana. Venäjä on Euroopan energiapankki ja Kiina etabloituu yhä voimakkaammin Eurooppaan. Suomeen on jo perustettu ensimmäiset täysin kiinalaiset yhtiöt suomalaisuuden ollessa heidän hallituksissaan.

Ilkka Luoma

lauantaina, tammikuuta 14, 2006

Ristiriitojen suurmies, Israelin pääministeri Ariel Sharon

Ariel Sharon on Israelin voimamies, jonka historia hakee vertaistaan. Hän oli mukana jo kapinavaiheessa koko Palestiinan ollessa brittien hallinnassa. Luvattu maa, aina sen mukaisesti kuinka kenenkin uskonto määrittää, on niin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin. Ariel Sharon oli ennenkaikkea sotilas, jonka toimet ulottuvat ristiriitaisesti niin 50-, 60- , 70- ja 80-luvuille. Hän sai epäiltävästi "kätensä verille" Shatilan pakolaisleirin teurastuksessa. Sharon kuitenkin ikääntyessään alkoi purkamaan Israelin 1967-miehitystä.

Vahva johtaja yhdistää kansaa, niin nytkin. Kaikkien huulilla on pääministerin tuleva kohtalo. On selvää, että hän poistuessaan jättää tyhjiön, joka tosin täyttyy nopeasti, kuten Golda Meirin ja Jitzhak Rabinin jälkeenkin. Sharon oli ikuinen vastataistelija jo edesmenneelle palestiinalaisten vastineelle Jasser Arafatille. Arafatin poistuessa maallisilta taistelukentiltä voisi kuvitella Sharonin jääneen yksin, yksin ilman suurinta vihollistaan, jota Ariel Sharon yritti likvidoida ja eliminoida useissa eri toimintayhteyksissä. Olisi miltei voinut ajatella Sharonin toivoneen olevansa Arafatin hautajaisissa, mutta protokolla esti sen; siksi "rakkaita" joskus pahimmat viholliset voivat olla.

Israelin tahraton ja kirkas kilpi on tahraantunut Ariel Sharonin aikakautena ja Sharon tietää sen. Hän, kuten muutkin suurmiehet haluavat tehdä lopullisena työnään jotain sellaista, mitä heiltä ei voisi odottaa. Sharon oli oikea mies purkamaan yksipuolista ja laitonta Israelin miehitystä. Vain hän oli riittävän karismaattinen tunnustamaan tehdyt virheet miehityksessä. Nimenomaan Sharon, sotilaana puolustaessaan ja hyökätessään antaumuksella sekä oikeutuksella 1967 ja 1973 sodissa saaden valtiolleen lisäalueita "turvaksi" myöhempää varten, voi nyt purkaa miehitystä. Aika on nyt kypsä ja palestiinalaisten enemmistö kuin myös juutalaistenkin, on kyllästynyt ja väsynyt jatkuvaan varuillaoloon ja rauhanomaisen rinnakkainelon aika voi alkaa.

Sharon on 77-vuotias, vanha, mutta terveenä vahvatahtoinen johtaja, jolle ei toivoisi samaa kohtaloa kuin sai Suomen oma vahva mies, presidentti Urho Kekkonen sairastuessaan, jääden ilman tervettä ja ansaittua eläkeaikaa, kuten ovat hänen seuraajansa saaneet. Ariel Sharon ansaitsee ristiriitaisuuksista huolimatta kunnioituksen lopulta huomaamansa erehdyksensä korjaamisesta. Sharon on ymmärtänyt rinnakkainelon mahdollisuuden ja hänen johdollaan olisi oikeutettua viedä työ loppuun, mutta aika on käymässä vähiin.

Israelin ja Palestiinan lopullinen rauhantahto tuo myös maailmalle uuden viestin, joka voisi purkaa myös muitakin "kriisipesäkkeitä". On mielenkiintoista nähdä, mitä Kuuban Fidel Castro vielä keksii ennen vetäytymistään (George W. ei kuitenkaan "ymmärrä" antaa periksi ennen Fideliä). Libyan Muammar Gaddafi on jo oman "hovikelpoistamisensa" aloittanut iän karttuessa. Israel tunnustaessaan Palestiinan olemassaolon oikeasti, saa myös helpotusta eloonsa ympäri maailman, koska heidätkin tunnustetaan laajasti yhtä lailla oikeutetuksi tähän maailmaan.

Ilkka Luoma

maanantaina, tammikuuta 09, 2006

Presidentinvaalien ennakko-osuudessa kansalaiset jäivät miettimään kantaansa ...?

Media kuuluttaa ennakkoäänestysinnon lopahtaneen. Ennakkoäänestys on laskenut sitten viimeisen presidenvaalin. Gallupit ovat lietsoneet kansalaisten vievän nykyisen Tarja Halosen suoraan jatkokaudelle heti ensi kierrokselta. Vaalien todellinen gallup suoritetaan uurnilla ja mahdollisesti kansalaiset jäivät odottamaan viimeisten päivien haastatteluja ja yhteenottoja. Ehkä mielipide ei sittenkään ole vielä valmis ja nyt otettiin hengähdystauko. Äänestäjillä on hyvää äänestysaikaa myös varsinaisina äänestyspäivinä.

Monet vaalitentit ovat olleet monien mielestä vastenmielisiä ja tunnettua on, että kansa palkitsee aiheetta "ylitse puhuttuja". On todettava, että monet ns. pienehdokkaat ovat kestäneet heitä kohtaan ivatun aliarvostuksen erinomaisesti ja jopa asettaneen haastattelijat epäilyttävään valoon, siksi asiattomia jotkin kysymykset ja johtopäätösväitteet ovat olleet. Tulevan presidentin vahvuutta tai heikkoutta ei kaiveta esille pikkunokkelilla kysymysasetteluilla. Kaikki äänet ovat yhtä arvokkaita, myös "pienehdokkaiden". Kansalaiset äänestävät juuri mitä haluavat ja tuovat esille mahdollisesti pienehdokkaiden kautta asiakysymyskannatusta. Tämä asiakysymysten kannatus saattaa viedä vaalit toiselle kierrokselle.

Kevyeksi tarkoitettu YLE:n lasten vaalitentti oli erinomainen luonneanalyysi ehdokkaista, pienellä huumorilla ja vapauden innolla. Monen äänestäjän mielipide saattoi kääntyä ohjelman aikana. Tämän kertaisen vaalin jo toteutuneet vaalitentit ovat siksi monipuolisia, että kansalaisvalinnalle annetaan hyvät lähtökohdat. Yleisellä tasolla kaikki ehdokkaat kykenevät hoitamaan presidentin tehtävät, siksi hyviä neuvonantajia heille kullekkin valiintuisi. Oleellista on nähdä uudistaja tai säilyttäjä sekä tehdä mm. siitä äänestyspäätös ja nostaa äänestysvilkkaus uuteen ennätykseen.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, tammikuuta 08, 2006

Aikuiset moralistavat itseään lapsista ja vanhuksista

Talvinen kylmä yö Ruokkeen niemellä Pohjois-Karjalan Kesälahdella. Sama pimeys kohtaa meitä lapsiemme tulevaisuudessa kuin vanhuksiemme hoidossa. Olemme uusien valintojen ääressä, edessämme armoton pimeys ja "pitkä latu". Photo by Ilu, 2005.


Otsikot kirkuvat alle 20-vuotiaista tytöistä tulleen uusin huumeneulojen vaihtajaryhmä. Yhä useampi iäkäs eläkeläinen on entistäkin yksinäisempi. Poliitikot ja ehdokkaat vannovat vanhuksien nimeen ja heidän arvokkaaseen elämänkokemukseen. Lastenklinikka saa runsaimmat lahjoitusvarat. Uusia innovaatiota keksittäessä niitä usein sovelletaan juhlapuheissa vanhushuoltoon ja eläkeläisten elon helpottamiseen.

Aikuisväestö, joka tekee käytännön päätökset yhteiskunnassamme, on rakentanut kulutusjuhlansa ja tulotasonsa lähtökohdista, joissa lapset ovat tarhoissa, iltapäiväkerhoissa ja harrasteissa. Lisäksi aktiivinen aikuisväestö on rakentanut eläkeläisillemme laitoskulttuurin, vanhain- ja päättöhoidon terhokodit. Arkipäiväinen etäisyys lapsiimme ja vanhuksiimme on kasvanut vuosi vuodelta pidemmäksi.

Lapsen 18 ensimmäisen elinvuoden aikana hän viettää valveilla olon kehittymisajastaan reilu puolet muualla kuin vanhempiensa seurassa ja sekin useasti yksinhuoltajuusteemalla. Lapsemme saavat entistä suuremman osuuden vaikutteista, normimalleista ja esikuvista ulkoa tarhoista, kouluista, iltapäiväkerhoista ja harrasteryhmistä, eikä vähäisimpänä omasta ikäryhmästään kadulta, jossa toimii useasti viidakon lait.

Päättäjät ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun nuorten alkoholinkäyttö, huumeet ja väkivalta lisääntyvät. Vanhemmat ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun viikkorahatkin ovat moninkertaiset omiin aikoinaan saatuihin. Vanhemmat ihmettelevät, miksi lapsi kapinoi, saihan hän juuri Joulunakin uuden tietokoneen, nintendon, kitaran, mopon ja kännykän.

Aktiiviväestö herää omantunnon hellävaraiseen kolkutukseen, kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin jatkuva läsnäolo.

"Parantaaksemme" lapsiemme tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon. Uurastaessamme unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta elämästä. Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.

Juhlapuheet eivät ole osallistumista. Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen 5-vuotias poika kysyi pyörein silmin isältään: "Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien kummallisten joululahjojen kanssa." Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä, osallistumista ja yhteiseloa niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä meni vikaan?

Ilkka Luoma

torstaina, tammikuuta 05, 2006

Hintakisa vei puhelinoperaattorit totuuden eteen

Lehdistössä uutisoidaan operaattorien järjestämien mm. vammaispalveluiden tilausjärjestelmien aiheuttamista ongelmista loppukäyttäjille. Samoin on uutisoitu hankaluuksista loppukäyttäjille, kun esim. Espoon kaupunki on paininut tavoitettavuuden kimpussa ottaessaan uuden puhelintekniikan käyttöönsä.

Operaattorit ovat joutuneet totuuden eteen perusliiketoiminnan eli puhelin- ja datasiirron mennessä tuotoiltaan niin alhaiseksi, että teleyritykset ovat lähes jatkuvassa YT-kierteessä. Talouden lainalaisuudet kertovat lisäarvon olevan tuottoisaa kassavirralle. Operaattorit keksivät kilpaa erilaisia keinoja saada lisäliiketoimintaa ja lisäarvoa puheluiden välittämisen, datasiirron ja internetyhteyksien ohelle. Nyt operaattorit ovat pelkkiä "rautateitä", jossa liikuttelevat "vuorojuniaan" heikolla turvallisuuden tasolla. Operaattoreille on jäänyt bitinliikuttelijan virka.

2000-luvun vaihteessa operaattoreilla meni niin lujaa, että esim. jo eläkkeelle jäänyt Soneran toimitusjohtaja totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa oireellisesti, että Sonera on noussut niin arvokkaaksi, ettei suomalaisilla ole siihen enää varaa. Lausahdus oli todempi kuin kukaan osasi arvata; Soneran "ilmatilahyökkäys" Saksaan UMTS-operaatiossa oli todellakin niin kallis, ettei suomalaisilla siihen olisi ollut varaa.

Tilanne nyt vuoden 2006 alkaessa on aivan toinen. Tänään on keksittävä lisäarvoa bitinkuljetukselle, jotta suuret operaattoriorganisaatiot hyvin palkattuine asiantuntijoineen saavat riittävästi työtä vastineeksi palkoilleen. Kiire ja suuunnittelematon tuotekehitys poikii innovaatioita, joita tuodaan markkinoille keskeneräisinä. Operaattorit haluavat ryhtyä ammattilaisiksi toiminta-alueille, mistä heillä ei ole aikaisempaa kokemusta. Loppukäyttäjät ja kuluttajat joutuvat useasti koekaniineiksi. Uusien liikeideoiden innovointi ja "luovustelu" on ymmärrettävää, kun tekemistäkin pitäisi olla ja YT kolkuttaa ovella. Täytyisi vielä näyttää konsulttien silmissä tehokkaaltakin, jotta työtehtävä varjeltuisi.

Liiketoiminta on "aikaansa kutakin", kuten pässi tunnetusti sanoi sen päätä leikattaessa. Tämän tokaisun ovat huomanneet monet yksityisyrittäjät casino- ja hulabaloo aikoina, kun yrittäjiä vietiin kuin "kuoriämpärin" lailla pankista käräjille ja käräjiltä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Nyt operaattoritoiminta on "kuoriämpärin" roolissa, kun mm. pääomasijoittajat hankkivat, pilkkovat ja uudelleen järjestelevät "songeja, elisoita ja saunalahteja". Fuusiot, hajauttamiset, liittämiset ja purkamiset ovat huomista operaattoreille.

Olisi myöskin tutkittava, voidaanko operaattorien perusliiketoiminnasta saada enää nykyparametreilla tuottavuutta itselleen ja asiakkailleen. Ehkä bittiväylien eli "tiedon moottoriteiden" haltuunotto yhteiskunnalle turvaisi parhaalla tavalla strategisen tiedonsiirron ominaisuudet kansalaisille, yhteisöille ja yritystoiminnalle. Uudessa suunnitelmassa sopivat yliopistot ja korkeakoulut ottaisivat tuotekehitys- ja innovaatiovastuut viestintäviraston vastatessa hallinnollisesti asioiden järjestelyistä. Varmentaaksemme tuotekehityksen ja hallinnoinnin, voidaan jakaa sallittuja bonuksia ja määrätä tavoitteet sekä aikataulut kapasiteetin, nopeuden, peiton ja turvallisuuden osalle. Mm. korkeakoulut osaavat tänä päivänä niin kilpailla kuin olla yhteistyössäkin keskenään.

Ilkka Luoma

Puheluhintakisan aloittanut ACN lopettaa Suomessa

Suomessa elettiin Soneran edeltäjän Telen mobiilipuheluiden monopoliaikaa useita vuosia NMT-aikakaudella. Tämän jälkeen Puhelinyhdistysten (Radiolinja) mukaantulo GSM-tekniikkalla nosti tilanteen duopoliksi. Muutama vuosi sitten Suomeen tuli amerikkalainen verkostomarkkinointiyritys ACN ja tilanne muuttui rajusti. ACN aloitti Suomessa mobiilihintarallin alaspäin. ACN toi markkinoille ilmaiset puhelut.

ACN ilmiö oli muutakin kuin ilmaiset puhelut. ACN mobilisoi ennennäkemättömällä voimalla niin tuotteet, kuin erityisesti myyntikoneen eli verkoston ihmisiä. Suomessa tehtiin tuolloin muutamassa kuukaudessa suhteellinen maailmanennätys; ACN sai 300.000 uutta asiakasta lähes hetkessä ja 5.000 innokasta myyjää "julistamaan ilmaisten puheluiden onnea".

Duopoliaika oli päättynyt mobiilibusineksessa ja perinteelliset operaattorit joutuivat hiomaan kynsiään ja markkinointiaan; alkoi hintaralli alaspäin ja kamppailu asiakkaista sekä numeronsiirroista. Lainlaatijat olivat vapauttaneet asiakkaat tekemään oikeasti omia päätöksiä ja puhelinnumeroista tuli asiakkaidensa omia.

ACN rakensi myyntikoneen verkostomarkkinointitavalla luvaten ahkerasta yrittäjyydestä provisiot hankittujen asiakkaiden soittamista puheluista. Myynti toimi ja kauppa kävi. ACN ilmaisten puheluiden juhlaa (soitot toisiin ACN-liittymiin) kesti tovin, kunnes "ilkeämieliset" kilpailijat keksivät sabotoida operaatiota pitämällä auki ACN-liittymien linjoja vuorokaudesta toiseen aikaansaaden kestämättömän tilanteen ACN:n taloudelle. Nyt alkoi ilmaisten puheluiden rajoittaminen, kilpailija oli onnistunut vastaiskussaan. Ilmaiset puhelut olivat ACN:lle liian arvokkaita.

ACN toi Suomeen myös laajasti, kokeilujen, epäonnistumisien ja onnistumisien sävyttämänä tavan olla yrittäjä. Monet luulivat rikastuvansa, lopulta huomaten, että liittymien myyminen onkin todellista työtä ja rahantulo ei ole ilmaista. Hengenpalo markkinoinnin autuuteen oli kova ja uusia verkoistomarkkinoijia nousi kuin kännykkätukiasemia pitkin Suomen niemeä.

ACN sulautui Soneran omistamaan halpaoperaattoriin ja ilmaiset puhelut vaipuivat pikkuhiljaa unholaan ja nyt Suomessa on Euroopan halvimmat matkapuhelut ja useat operaattorit taloudellisesti kuralla. Suomi sai haluamansa purskeen USA:sta ja ACN:stä ja loppu onkin historiaa. ACN kuopataan vuoden sisällä ja eräs pioneeriaikakausi on ohi. Jäljelle jäi toive sellaisesta verkostomarkkinoinnista, jossa ahkeruudella ja nokkeluudella rehellisesti voisi tienata rahaa ja tuoda asiakkaillensa tuotteita/ palveluita, joista on todellista hyötyä ja iloa ostajilleen.

Ilkka Luoma

maanantaina, tammikuuta 02, 2006

Energia on yhtä strateginen varanto kuin ruokatuotanto

Venäjä halusi neuvotella uudet hinnat Ukrainalle kaasusta, Ukraina maksoi vain noin 25% läntisen EU:n maksamista saman kaasun hinnoista. Riippumatta vallitsevasta sopimuksesta tuntuu superale liittolaishinnalta, vapaassa markkinataloudessa ei synny samasta hyödykkeestä näin suuria hintaeroja.

Koko EU on varsin riippuvainen Venäjän energiasta ja Vladimir Putin tietää sen. EU ei ole kärsinyt toimitushuolimattomuuksista tai vähennysuhkauksista. Nopeasti ajateltuna kyseessä on kaksi asiaa: Venäjä haluaa markkinaehtoisen hinnoittelun ja Ukraina pitää kiinni "saavutetusta edusta". Venäjä antoi kovin lyhyen neuvotteluvaroajan, tai sitten Ukrainan olisi pitänyt ymmärtää, että puoli-ilmainen ajanjakso päättyy aikanaan.

Ihmiset ovat riippuvaisia kahdesta asiasta, ruoasta ja energiasta, miltei kaikkea muuta peruselämiseen on saatavilla välittömästi omalta lähialueelta. Halvan energian on nyt nähty muuttuvan nopeasti hyvin kalliiksi ukrainalaisille, kuitenkin hintana normaaliksi verrattuna esim. saksalaisiin. Ruoka on Suomessa halpaa, koska sitä tuetaan, myös halpaketjujen "halvempi" ruoka on tuettua tai tullittomuudella edullistettu, siis vastaamaan maailmanmarkkinahintoja. Ruoka on ensimmäinen perustoimeentulon lähde. Suomalaisia on aika-ajoin varoitettu omavaraisuuden purkamisesta. Ruokakin voi kallistua maailmalla ja tuolloin olisi järkevää ottaa uudelleen käyttöön kotimainen laajempi tuotanto jo työllisyydenkin takia. Kaikkea ei kuitenkaan Suomessakaan tuoteta, kuten ei Ukrainassa kaasua.

Suomi on hoitanut energiatasetta tuonnin osalta jakamisen periaatteella lisäten ydinenergian suhteellista määrää viime vuosikymmeninä. Uraania on saatavilla monista tosistaan riippumattomista maista. Suomelle on kautta historian luettu katkuisia varoituksia riippuvuudesta Venäjään. Venäjä on maailman energiavarasto ja he tarvitsevat siitä tulevan valuutan ostaakseen länsituotteita. Venäjä on ollut varma kaasuntoimittaja länteen, Venäjä myykin länsikaasun markkinahintaan. Mielipiteeksi jää kuinka halvalla Ukrainan pitäisi kaasunsa saada, Ukraina saanee asialliset korvaukset kaasun siirrosta maansa läpi Länsi-Eurooppaan.

Globalisoituva maailman tulee entistä riippuvaisemmaksi toinen toisistansa. Halutaanko kokea omavaraistuotannon tukemiseksi Venäjän ja Ukrainan kaasukiista, on tulkitsijan tehtävä. Selvää on se, että myös maailmalla tapahtuvat katastrofit voivat vaikeuttaa niin energia kuin ruokaraaka-aineiden lähteitä ja kuljetuksia.

Suomi on erinomaisessa asemassa; meillä on kelvollista pinta-alaa ja vielä ruokatuotannon ja viljelyksen osaamista, on kaukoviisasta ylläpitää tätä ominaisuutta ja arvostaa omaa välttämättömimmän peruselämisen edellytysten taitoa. Samalla tavoin on viisasta jakaa "munat eri koriin" energiasaannin osalta, niin lajeina kuin lähteinä, kuten tältä osin Suomessa on viisaasti tehtykkin.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, tammikuuta 01, 2006

Suomi keskipisteessä EU - puheenjohtajana

Suomen kansa valitsee merkittävimmässä nykyajan vaalissaan presidentin, jolla tulee olla erityisen runsaasti kykyä, vaikutusvaltaa ja hyväksyntää tämän vuoden viimeisen kuuden kuukauden aikana. Suomi on EU - puheenjohtajamaa kesäkuusta joulukuuhun. EU on tunnetusti hajanainen ja ilman päämäärää kulkeva jättiläinen.

Suomi on ansiokkaasti kyennyt järjestämään aikaisemminkin merkittäviä valtioita yhdistäviä kokouksia, esim. ETYK presidentti Urho Kekkosen huippuaikakautena 1975. Meillä ovat myös käyneet kahdenkeskisiä keskusteluja suurvaltojen presidentit. Indikaatiot Indonesian Aceh-kapinan loppumisesta näyttävät tuovan voiton presidentti Ahtisaaren kompromissineuvottelukyvyille.

Suomi on EU - puheenjohtajakautenaan merkittävien päätösprosessien edessä ja tällöin tarvitaan todellista ulkopolitiikan johtajaa yhdessä pääministerin kanssa, onko nykyinen pari riittävän tehokas?

Kansalaisemme ovat merkittävän valinnan edessä, jota vielä jatkuvalla gallup-rytinällä painostetaan ymmärtämään sitä, mikä on jo gallupeissa etukäteen päätetty "totena". Äänestävä henkilö tekee valinnan itse viimeistään kopissa, joka on ainut oikea "gallup".

Suomalainen osaa valita itse presidenttinsä ja gallupit tuleekin kieltää kahta viikkoa ennen vaaleja sotkemasta kansan omia harkintoja ja päätöksiä. Media rummuttaa liiaksi mielipidetuloksia. Uskonkin vakaasti, että suomalainen osaa valita itselleen oman näköisensä ulkopolitiikan johtajan, presidentin, jolla on kykyä hoitaa "1000 euron" paikka vuoden loppupuoliskolla EU - puheenjohtajamaan valtiomiehenä/-naisena.

Suomea katsotaan merkittävän tarkasti ja huolella, myös arvostaen, mm. suurista nousevista talousmaista Venäjältä ja Kiinasta. Suomella on todellinen etsikkoaika kuuden kuukauden aikana nostaa itsensä ratkaisijoiden rooliin. Seuraava roolivaihe tulee vasta yli kymmenen vuoden kuluttua.

Suomella on uuden aikakauden kynnyksellä mahdollisuus hoitaa suurien kehittyvien talousmahtien kaupallisia intressejä myös omaksi edukseen. Suomalaisten neuvottelutaito ja puolueettomuus tiedetään ja näitä ominaisuuksia arvostetaan. Millainen presidentti on nyt alkaneena vuotena hyödyllisin itse kansakunnalle ja sen talous- ja kulttuurikehitykselle?

Onko säilyttäjäpresidentti parempi kuin uuden aallon edessä oleva uudistaja; kuka on säilyttäjä ja kuka on uudistaja? Kenellä on nyt oikeasti karismaa hoitamaan puheenjohtajuuskautena hyödyt ja edut kotiin terävöittäen Suomen asemaa idän ja lännen kaupallisena portinvartijana?

Ilkka Luoma