maanantaina, elokuuta 28, 2006

Poliittinen jako ensi vuoden muhkeista verotuloista on jo alkanut

Uutisointi suitsuttaa ensi vuodelle muhkeita tuloja valtiolle ja tätä rahaa jaetaan nyt kukin vakaumuksiensa mukaisesti. Hirviporukat eivät jaa lihoja ennen kuin hirvi roikkuu orressa. Poliitikot tekevät tietysti nyt periaatteellisia kannanottoja onko viisasta tukea ostovoiman lisäystä veroalena, työllisyystuentana julkisilla työ- ja projektikohteilla tai sitten sijoituksina poikimaan huomisen tarvitsemia tuloja mm. kasvaviin eläke- ja sairauskuluihin.

Nyt menee niin lujaa taloudessa, että on puolittaista sokeutta havaittavissa mitä huomenna ja ylihuomenna tapahtuu, kun joustamaton kustannustasomme ja etäisyytemme markkinoilta ylittävät kokonaiskilpailukykymme. Työvoimapula uhkaa ja työttömiä on edelleen 180.000 - 270.000 riippuen laskentamenetelmistä ja ilmoittajasta. Yrityksemme ovat parhaimmassa päässä hyvässä iskussa ja osinkoja jaetaan runsain mitoin ulkomaille ulkomaalaisille omistajille työstä ja osaamisesta, joka paljolti tehdään ulkomailla ja ulkomaisin työntekijöin, mutta toistaiseksi suomalaisin suunnitelmin.

Suomalainen on sisukas, systemaattinen, väritön ja luotettava. Luottamus suomalaisuuteen syntyy vähistä puheista, mutta suuremmista teoista. Suomalainen rauhallisuus esiintyy hyvin YK-rauhanturvaamistehtävissä, jossa kiihkoton ja kuunteleva tapa sopii kaikille kansallisuusryhmille.

Hyvä maine ja kyky tuottavat nyt arvioituna ensi vuodeksi mittavat verotulot. Innokkuus on tarttumassa poliitikoihin, kuinka vielä olemattomat varat jaetaan tuottamaan mainetta itse edustajalle ja puolueellensa. Lisää ostovoimaa kansalaisille lisää kysyntää, siis kiihdyttää taloutta ja sen hyöty- ja haittatekijöitä. Mietityt julkiset rakennushankkeet ja investoinnit lisäävät työtilanteita maaseutu-Suomeen vähentäen painetta ihmisten muuttaa ruuhka-Suomeen..

Satsaus koulutukseen ja tutkimukseen turvaavat tulevaisuuden kilpailukykyä sekä vähenevien ikäluokkien pärjäämistä lisääntyvässä maailmanlaajuisessa kilpailussa työtehtävistä ja osaajista. Vielä olematon huomisen raha voidaan myös sijoittaa riskillisesti tai pienellä tuotolla turvaamaan tulevien eläkkeiden maksua ja muita lisääntyviä inhimillisiä kulueriä.

Vuosituhannen vaihteen hulabaloo-aikoina moni "jakoi" jo mm. Sonerasta saatavia uskomattomia myyntivoittovaroja esim. koko ulkomaanvelan maksuun. Keksittiin toinen toistaan innostavampia sijoituskohteita unohtaen, että spekulaatioraha ei ole sijoitus- eikä käyttökelpoista. Myöhemmin Soneraan piti pumpata verovaroja, jotta se meni kaupaksi ruotsalaisille Saksan ilmatilavalloitusseikkailun jälkeen. Nyt silloisesta Sonerasta on vain varjo jäljellä.

Nokia ei saanut 1990-luvun alkuvuosina juurikaan lainoitusta suomalaisista pankeista, nyt Nokia ei tarvitse noita suomalaisia eikä ruotsalaisia pankkeja. Nöyryys myös rikkaudessa on hyve, joka ei nostata kateutta eikä vihaa, vaan antaa tunnustetta vakaudesta ja maltista.

Ilkka Luoma

perjantaina, elokuuta 25, 2006

Populismi on kirosana, mutta oikea keino vaikuttaa suoraan kansalaisiin

Selkokielinen ja ymmärrettävä puhe sekä näiden mukainen päämäärien asetus on epämiellyttävää, koska silloin joutuu sitoutumaan puheisiinsa. On helpompaa kuuluttaa vastustaja tai kilpailija populistisesti käyttäytyväksi, kun se esittää toimia asioiden muuttamiseksi puolueohjelmansa mukaiseksi. Puoluepolitiikan on tultava kansan luokse eikä päinvastoin. Kansalaisvaikuttaminen voi olla huomisen uusi suunta ilman perinteellistä puoluepolitiikkaa.


Hallituspuolueet ovat keksineet jä löytäneet uhriksi Kokoomuksen


 ... joka esittää yksinkertaisia päämääriä parantaakseen kannattajaryhmiensä elämää ja huomisen tulevaisuutta. YLE on uusinut kuosiaan, sillä se kävi sumeilematta hallituspuolueiden kimppuun Kokoomuksen sätinnästä ja populisteiksi haukkumisesta mm. puoliyhdeksän pääuutisissa. Mikäli Kokoomus tuottaa vaalilupauksien myötä toteutuman puhutun sanan mukaisesti, niin tästä populismista kansalaiset pitävät.


Timo Soini ja Perussuomalaiset ovat perinteellisiä populisteja, 


 ...jonka Timo Soini myös myöntää. Olemalla kansalaisille ymmärrettävä ja selkeä, on se kannustettava toimintamalli, sillä äänestäjät halunnevat väriä, rehellisyyttä ja suorapuheisuutta. Hallituspuolueita painaa valta ja pyyde sen jatkamiseksi. 

Ylpeys näkyy jo nyt esiintymisissä, jossa hymistys ja nautiskelu omasta erinomaisuudesta on juovuttavuudessaan silmiin pistävää aikana, jolloin on mm. alkanut maailmanlaajuinen taistelu työn uudelleen jaosta. Suomenkin on huomenna löydettävä paikkansa yhteisöllisenä toimijana, muutoin on kaamea krapula käsillä.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa ja kansalaisvaikuttaminen on jo otettava huomioon uudella hallituskaudella. Vaikutusvalta kansalaisilla ei ole enää kerran neljässä vuodessa, vaan osallistuminen tulee aktivoitumaan vähintäänkin kulutuskäyttäytymisessä ja vaikutteessa näihin päätöksiin. Valittavan uuden eduskunnankin on otettava huomioon kyselyt kansalaisilta.



Lähestyminen kansaan Suomessa ei käy "heikomman" moittimisena ja sättimisenä 


Kokoomus on itse vedenjakajalla ja saattaa saada suuren äänivyöryn uudistajan arvioidusta roolistansa. Kokoomuksen nuorella puheenjohtajalla voi olla vielä ässiä hihassa, vaikka galluppien mukaan omatkin "purevat".
...


Markkinatalous antaa tylyt tuomiot Suomen työlämän joustamattomuudesta, 


 ... korkeista työvoimakustannuksista ja minimipalkoista, jotka estävät perustöiden järjestämisen mm. pitkäaikaistyöttömille. Nykyinen hallitus ei pääse paistattelemaan oloaan syvällä muhivien perusongelmien vuoksi. 

Yksinäisyys, vanhushuolto ja -hoiva, osanuorison jatkuva pahaolo ja tietämättömyys huomisesta, lisääntyvä piiloalkoholismi sekä "vastuunpoistolääkitys" ja yksinäiset ikääntyvät naiset kuin myös erakoituvat kaupunkilaisvanhukset eivät ole nousseet puheenaiheiksi.


Suomen taloudella menee nyt, juuri nyt, 


 ... hyvin ja ulkomaankauppa takoo vientiylijäämää investointien karatessa ulkomaille tuottamaan omistajilleen voittoa. Markkinatalouden hokemat sysäävät heikkoja toimettomuuskuoppiin ja siellä muhiikin huomisen seuraava ongelmapommi.


Hallituksen ei kannattaisi polkea oppositiovastustajaansa, 


sillä kansalaiset ovat Suomessa herkästi äänestämässä väärin kohdeltuja. Ymmärrys todellisista ongelmista olisi tärkeämpää kuin syyttää pääoppositiopuoluetta populisteiksi. Voihan pian olla, että kansa vaihtaa opposition hallitusvastuuseen ja jomman kumman nykyisestä päähallituspuolueesta oppositioon.


Asiat esille selkeinä tavoitteina ja ymmärrettävällä puheella, 


 ... vaikkapa parjatun populismin nimissä, kunhan se pitää minkä lupaa. Lupaus ja sen pito ovat rehellisyyspassi ja paras valtakirja koko neljän vuoden ajaksi. Herkkä edustaja tapaa säännöllisesti valitsijoitansa ja tunnustelee muuntuvia yhteiskunnan tarpeita äänestäjiltään, sillä he ovat se esimies, jolle ollaan tilivelvollisia. 

Myönteisimmillään populismi sen hyvässä muodossaan synnyttää yhteenkuuluvuutta ja intoa osallistua sekä kokemusta tarpeellisuuden tunnusta.


Ilkka Luoma

torstaina, elokuuta 24, 2006

Raikas, reipashenkinen ja inhimillisen kypsä blogi

Löytyi surffauksessa iloinen yllätys, blogi, jossa kelpaa vierailla, kopautappa alla olevaa linkkia:
Tämä saittiblogi löytyi sattumalta kaivellessa muutoin tietoa ja yhteyksiä, ensin tarttui näppäimiin Holy Land blogi, joka oli noteerannut ylläolevan bloggailijan, ... näinhän nämä ketjut kehittyvät. Kannustaisin vierailemaan Helena Erosen blogilla, siellä on mm. tarina Erkki Raappanan kuolemasta yläruumis syötynä (raflaava, mutta todellisuudessa kuvaus kuolemasta, joka ei kiinnosta 80% ihmisistä), korostettakoon, että Erkki Raappana ei tässä tapauksessa ole ihminen, ... tämä jo tässä selostettuna, koska ko. niminen henkilö löytynee Suomesta ja ettei aiheudu turhaa sydämen tykytystä. Eki oli orava.
PS.
Holy Land käsittelee suosittua ikuisuusaihetta Israel - palestiinalaiset - Hizzbollah - Hamas - koko Lähi-itä. Blogilla hyvä kokoelma linkkeja mm. juutalaisiin lähteisiin.

tiistaina, elokuuta 22, 2006

Varttunut väki etsi edustajiaan Eduskunnan avoimilla ovilla

Aurinko porotti kokeneeseen jonoon odottaessamme pääsyä Eduskunnan lisäsiipeen, pikkuparlamenttiin. Jonossa olivat kiltisti Karjalan evakot ja paljon kokemusta kartuttaneet Suomen vaurauden perustojen rakentajat. Olipa jonoon eksynyt muutama nuorikin, joita kiinnosti, missä heidän edustajansa työskentelevät. Iäkkäämpi väki etsi myös kansanedustajiaan, pongaus tuotti sisällä yhden ja pari taisi olla huoneissaan päätteidensä äärellä ottamassa yhteyttä kansaan.

Uusi Eduskunnan lisärakennus huokui suomalaisuutta; sisällä henkilökunta avuliaasti esitteli koko kansan taloa havaittavalla ylpeydellä ja ystävällisyydellä; kurssit eikä rekrytoinnit ole selvästikkään menneet hukkaan. Rakennuksen sisätilat täytti puurakenteet, ja niiden vakuutettiin olevan Suomesta, kuten kiviainekset myös.

Kansalaiset jonottivat edelleen sisällä kahvia ja pullaa. Kahvi oli todistettavasti hyvää ja pulla tuoretta. Ensi kevään äänestäjille esiteltiin neuvottelusopet, -huoneet ja suuren valiokunnan istontapyhättö, jossa kristalli tai sen jäljitelmä kiilteli luvaten säkenöivää lain laadintaa.

Varttunut väki jonoissa haikaili menetettyä Karjalaa ja aprikoi, ettei seuraavissa vaaleissa enää äänestäisi, siksi kaukaisiksi nämä kansan tuntoja välittävät edustajat ovat käyneet, ainakin jonossa oleville 40-, 50- ja 60-luvun vaikeitakin aikoja nähneille Suomen vaurauden perustojen rakentajille. Pitkällisen vastuuta pursuavan keskustelun jälkeen Karjalan evakot lupasivat sittenkin täyttää kansalaisvelvollisuutensa äänestämällä, mutta lupasivat olla nyt radikaaleja ja seuraavansa tarkoin mitä lupaillaan.

Karjalaa ei heti takaisin jonottajien mieliksi saada, mutta toivottavasti he saavat Eduskunnan, joka huomioi myös iäkkäät ihmiset vaurautemme pohjan rakentajina. Kahvin juonnin lomassa haikailtiin edustajia, mutta pongaus ei tuottanut kuin yhden, tosin kukaan ei kehunut tuntevansa kaikkia ja saattoihin kansalaisten seassa pari muutakin edustajaa vilahdella.

Kansanedustajan tehtävä on valvoa äänestäjiensä etuja vastuulla koko Suomen hyvinvoinnista. Eduskunnan 100-vuotisjuhlat sanotaan maksaneen veronmaksajille 6 miljoonaa euroa, olisiko juhlaväsymyksellä tai lomakaudella ollut harventava vaikutus edustajien osalta, ...mutta kansa sai kuitenkin taas kahvia juodakseen.

Kierroksella myös esiteltiin oikeusasiamiehen tehtäviä, se tuli selväksi: armeija, vankilat yms. asiakkaidensa osalta voivat tehdä kantelun huonosta hoidosta tai epämiellyttävästä huolehdinnasta. Rintamalla ollut veteraani kysyi kuka sitten näitä kansanedustajia valvoo, niin siihen ystävälliset ja kohteliaat esittelijät hetken mietittyään iloisesti hymyillen tokaisivat, että kansahan sen tekee kerran neljässä vuodessa..., vastaukseen veteraani oli tyytäväinen ja lupasi sen äänestyskopissa muistaa.

Kansanedustuslaitos on osaksi vieraantunut kansalaisista, se ajatus päällimmäisenä jäi mieleen kuunnellessa ihmisten tuntoja. Rakennus oli komea ja henkilökunta osasi asiansa. Oli ilo huomata myös uskollisesti jonottaneiden olevan ylpeitä omasta talostaan ja sen siisteydestä; huokuipa eräässä lausahduksessa jopa kunniallisuutta ja isänmaan väreilyä. Jonotus jatkui myös vieraskirjalle, johon innolla kirjailtiin nimiä ja paikkakuntia.

Suora kansalaisvaikutus kasvaa ja edustajat saavat uusia haasteita ylläpitääkseen luottamussuhteita äänestäjiinsä. Valta on aina kerran neljässä vuodessa kansalla ja olisikin toivottavaa, että äänestysprosentti nousisi korkealle, koska vain äänestyksellä voi vaikuttaa. Todellinen jatkuva kansalaisvaikuttaminen odottaa vielä varsinaista tulemistaan.

Aurinko paistoi edelleen, kun Karjalan evakot poistuivat tyytyväisinä näkemäänsä, rakennukseen ja hyvään henkilökuntaosaamiseen. Jäljelle jäi vain kysymys, missä edustajamme olivat, arveltiin lomien jatkuvan näin helteillä. Ihmiset toivottivat Suomelle hyvää menestystä ja kunnioitusta tehdyille töille ja uhrauksille, jotka ovat lopullisesti jäämässä historian pimentoon viimeisten Itsenäisyyden takuumiesten ja -naisten poistuessa viimeiselle iltahuudolle. Ilman näitä ihmisiä Eduskunta ei olisi viettänyt näitä 100-vuotisjuhliaan.

Ilkka Luoma

perjantaina, elokuuta 18, 2006

Taskuihin ostetaan älykkyyttä tietämättä aina mitä sillä tehdä

Kännyköiden kytkykauppa operaattoripalveluihin sallittiin joku kuukausi sitten ja alkoi tapahtumaan. Kansalaiset ostavat taskuihinsa älykkyyttä, ominaisuuksia, kameraa ja musiikkia. Käyntiin lähtiessään suomalainen kulkee modernit vimpaimet povessaan ja taskuissaan. Kännykän koplaaminen itse operaattoripalveluihin velkaannuttaa kansalaisia 15-50 euron kestomaksajiksi kuukausittain. Samalla se sitoo käyttäjänsä puhelimeen pariksi vuodeksi, joka muuttuu kehityksen myötä kaameaksi kapulaksi, kun naapuri saa uuden entistä ehomman.

Nuoret ovat innokkaita trendiseurailijoita ja ottavat velkaa sitoutuen tiettyyn puhehintatasoon itse operaattorin osalta. Älykännyköiden kehitys on lähtenyt voimalla käyntiin vasta nyt ja sitoumusjakson päästä, yleensä noin kaksi vuotta, asiakkaalla onkin taskussaan aivan oikeasti se kaamea kapula. Asiakkaat ovat nyt jälkipioneerivaiheessa ja tunnetusti kaupallisessa kierrossa tämä käyttäjäryhmä on varsinaisen tuotekehityksen maksumies.

Operaattorit eivät silti hykertele, ainakaan vilpittömyyttään, että kansalaiset käyttäisivät heidän uusia hienoja palvelujaan, kuten nettiyhteyksiä, onko muuten muita? Toki operaattoreilta saa kartta-, nimi/ numerotiedustelu-, sää-, pörssi-, kohtaamis- yms. palveluita erillistä maksua vastaan. Mitä näistä palveluista Sinä käytät? Nyt operaattorit kiinnittävät asiakkaita itseensä kuukausimaksujen muodossa, on syntynyt velka- ja asiakassuhde.

Operaattoreilla on nyt erinomainen paikka olla kuluttajan asialla. Niin Dna:lla, Elisalla kuin Soneralla on mahdollisuus kilpailutilanteessa tarjota kiinteähintainen yhteys nettiin. Puhelimien kehittyessä on kansalaisella suora vaikutekanava lähes minne vain, koska sama nettisurfing hyppää taskuun, kuin mitä se on kotona pöydän ääressä. Deittailu, älykeskustelu, kuvallinen herkuttelu, kuin pörssikurssien seurailu onnistuu bussissa, rannalla, diskossa tai vaikkapa tylsää urheilutapahtumaa katsottaessa. Nettiyhteyden myötä meille kulutusorientoituneille ihmisille myös mainokset hyppäävät kännykän pieneltä kuvaruudulta silmiimme, iloksemme tai suruksemme.

Kun seuraava älypuhelinsukupolvi tulee kauppoihin, on siinä lisäksi ilmainen yhteys internettiin. Kansalaisliikkeet, kaupungit sekä kunnat ja yksityisyrittäjät rakentavat peittoalueita ihmiskeskittymiin, kahviloihin, kirjastoihin, kokonaisiin kaupunkikeskuksiin, jopa kunta-alueille. Etelä-Suomesta Mäntsälä on ollut uranuurtaja, rakentamalla lähes koko kunnan laajuisen peittoalueen langattomuudelle olla netissä, tosin Mäntsälässä palvelulla on kuukausimaksu.

Trendinä näyttää olevan pienpeittoalueiden syntyminen sinne, missä ihmiset kohtaavat, se on vetonaula saapua kahvioon, ostoskeskukseen ja myös vastuuta kunnilta ja kaupungeilta järjestää ilmaiset nettiyhteydet asukkailleen ja vierailleen. Nämä ilmaiset nettiyhteydet toimivat sutjakkaasti kannettavissa tietokoneissa, ja myös osassa kännyköitä. Huomisen kännyköissä se on vakiovaruste.

Ilmaiset nettiyhteydet älykännyköihin, joissa on kamera, musiikkisoitin, paikannusjärjestelmä ja suuri massamuisti, on yhteydet avaava mahdollisuus käyttäjille olla mukana ajassa ja paikassa. Tämä moderni kännykkä on yhteys sananmukaisesti tapahtumiin, koskiskeluun, ostoskanaviin, tapaamisgallerioihin jopa henkilökohtaisesti inhimillisiin kontakteihin kullekkin tarpeidensa mukaisesti. Kännykällä puhutaan ja seurustellaan kuvin huomenna maksullisesti ja ilmaiseksi. Surffaat netissa kuten läppärillä, erona vain pieni kuvaruutu ja sidos ilmaiseen nettipeittoalueeseen.

Ilmaisuus ei leviä joka niemen notkoon ja saarelmaan, koska nykyoperaattorit eivät kestäisi tätä "ilmaisnettitaloutta", tosin jonkun on järjestettävä nämä ilmaisetkin yhteydet. Kahvilat ja kauppakeskukset vuokraavat nämä yhteydet ja tukiasemat operaattoreilta ja kustannukset maksetaan erinomaisista kahvikuppien katteista. Operaattoritoiminta on suuren murroksen kourissa ollut jo pitkään ja ne asemoituvat bittien kuljettajiksi saaden kk-maksuja, bittimäärämaksuja sekä rahaa puhutuista minuuteista.

Ihmiset saavat valita paikka paikoin yhteyden verkkoon ilmaisuuden ja maksullisuuden väliltä. Nyt alkanut koplauskauppa kännykän ja operaattorin välillä "istuttaa" käyttäjän tiettyyn operaattoriin, mutta huomisen kapuloissa on myös tämä ilmainen yhteys, joten täyttä kytköstä operaattoriisi ei synny (ellei operaattori rajoita puhelintyyppien myyntikoplausta sellaisiin malleihin, missä ei ole "ilmaista yhteyttä").

Mitä me sitten teemme hienolla uudella älypuhelimella? Palveluina on lähes kaikki se mitä on netissä, kunhan on varustettu hyvällä näkökyvyllä, siksi pieniä nämä kännyköiden näyttöruudut ovat. Nettisurffaus tarvitsee yhteyden ja kaikki operaattorit sen tarjoavat + ne ilmaiset "kahvilayhteydet", riippuen kännykän tyypistä. Palvelut verkkoon syntyvät erillisiltä palveluntarjoajilta, joita vuoden ja kahden päästä on satoja. Valinnanvara ei tule loppumaan kesken, sillä tämä "ilmainen yhteys" leviää kuin metsäpalot Karjalassa.

Kuluttajat ovat nyt omaksuneet hienot uudet kännykät musiikin soidessa ja kuvia otetaan ennätysmäärin. Silti operaattorit saavat rahansa perinteellisistä soitoista ja tekstareista, niitähän voidaa vielä laskuttaa. Uusia uljaita älykapuloita saa myös ilman sidosta operaattoriin, tosin silloin tarvitaan käteistä. Kun on riittävä määrä myyty ensiaallon koplauskännyköitä, tulee uusi sukupolvi tilalle. Kannattaa olla tarkkana minkä kapulamallin ostaa osamaksulla sitoutuen määräajaksi, ettei ensi viikolla iske kaamean kapulan ongelma päänsärkynä, kun siinä 24 euroa kertaa 24 kuukautta systeemissä ei olekkaan niitä juttuja mitä naapurin uuden uutukaisessa superälykännykässä on.

Ilkka Luoma

torstaina, elokuuta 17, 2006

Tulospalkkaus on myrkkyä ansiosidonnaiselle korvaukselle

Suomalainen hoivayhteiskunta rakensi sosiaalisuuden aktiivivuosina ammattiyhdistysliikkeen voimin tulotasoon kytkeytyvän jäsenyysedun työntekijöille työttömyyden yllättäessä. Tämä, miltei saadun palkkatason mukaisen ostovoiman takaava ansiosidonnainen työttömyyskorvays jäsenille hankaloittaa menoa suoritepalkkaisiin työtehtäviin. Provisio- eli suoritepalkka on keskimäärin oikeudenmukainen korvaus tehdystä työstä ja perustuu työstä muodostuvaan tulokseen.

Suomalainen ammattiliittoon tai pelkästään työttömyyskassaan kuuluva henkilö on oikeutettu saamaan ansiosidonnaista työttömyyskorvausta 500 päivän ajalta. Järjestelmä luotiin ylläpitämään työttömän kansalaisen ostovoimaa myös työtä vailla ollessaan. Ansiosidonnainen korvaus maksetaan työntekijän-, työnantajan ja myös muiden työntekijöiden toimesta. Järjestelmä on malliesimerkki tulontasauksesta. Työttömyyden ollessa korkea, on tämä kulutusvoiman takaava systeemi kallis menoerä yhteiskunnalle.

Ihmisten tärkein tehtävä geenistön jatkamisen ja ravintotankkauksen jälkeen on osallistuminen työhön, josta saadaan rahavirtaa kulutukseen, sijoittamiseen ja säästämiseen. Suomessakin on juuri nyt menossa koko maapalloa koskeva työn uudelleen jakoprosessi. Kehittyvät maat ottavat huomattavasti alhaisemmalla palkkatasolla omansa siitä työn kokonaismäärästä, mikä mm. kansainväliseen kauppaan kohdistuu. Kehittyneet maat menettävät ns. liukuhihnatehtäviä ja myöhemmin myös suunnittelu- ja johtotehtäviä kehittyville maille. Useat suomalaiset ovat päässeet ansiosidonnaiselle 500 päiväksi mm. näistä syistä.

Yhteiskunta ja työvoimahallinto keksii ratkaisuja työttömyyden helpottamiseksi mm. koulutuksen avulla. Monimutkaistuva yhteiskunta, tuotanto- ja palvelukoneisto tarvitsee jatkuvan koulutuksen mahdollisuutta. Työttömyyden aikana suoritettava ehdot täyttävä työllisyys- tms. koulutus ja kurssitus katkaisee tämän ansiosidonnaisen 500 päivän putken siirtäen 500. päivää koulutuksen verran eteenpäin. Monet hyödyntävät tätä ura- ja koulutusputkea turvaten säällisen ostovoimansa.

Moni työtön välttelee provisiopalkattuja tehtäviä peläten ansiosidonnaisen kuukausikorvauksen alenevan, koska se lasketaan niistä oikeista töistä, mitä palkannauttijana palkkana saa. Mikäli ei saa tehdyksi riittävästi, siis tavoitteiden mukaisesti tuottavaa työtä, alenee myös provisio eli palkka. Tämä palkan alenema säätää kohta uudelleen työttömäksi jäävän ansiosidonnaista korvausta entisenn nähden pienemmäksi.

Eräs käytännössä asian kokenut henkilö sanoi, ettei Suomessa kannata mennä provisiopalkalle, se laskee ansiosidonnaista korvausta ja ostovoima kärsii! Ei kannata käydä provisiopätkätöissä, koska jo tulevaan työttömyyteen vaikuttava työttömyyskorvaus alenee aikaisemmasta. Välillä suoritettu työrupema tosin siirtää myös sitä 500. päivää eteenpäin. Pätkittäin työtä tekevä ei ole niitä motivoituneimpia henkilöitä. Rohkeuttakaan ei kerry riittävästi ottamaan vastaan tuotospohjaista työtä, jossa pitää olla täysi osallistumishalukkuus saadakseen työnantajalleen positiivista tulosta ja tuottoa sekä sen mukaista palkkaa.

Suomessa sosiaalitoimi, työvoimahallinto ja ammattiyhdistysliike kassoineen tietävät tämän ongelman. Ongelmasta ei puhuta, koska se on arka asia ja puuttuu henkilön yksityisasioihin. Vakavasti asiaa tarkasteltaessa, voidaan suoraan sanoa, että ansiosidonnainen ei kaikissa tapauksissa kannusta ottamaan työtä vastaan, ei varsinkaan provisiopalkattua.

Työttömänä olleen ihmisen itsetunto- ja suoritetasot eivät ole alussa korkeimmillaan. Olisikin viisasta säätää ns. inhimillinen liukuma työelämään, jossa alussa takuupalkalla turvataan provisiopalkattujen työpaikkojen vastaanottohalukkuutta. Provisio on rehellinen palkkamalli, jossa ansiotaso määräytyy oikeista tuloksista, siis tuotoista. Vaikea kysymys on se, kuka laskee ja määrittää tuotostasot ja provisiopalkkasuhteet niihin. Provisiomalli tukee yhtiöiden kykyä pärjätä kovenevassa maailmanlaajuisessa kilpailussa. Työnantajien olisi kuitenkin muistettava, että työntekijä on yhtiön arvokkain pääoma.

Yhteiskunnan ylimmäinen tehtävä on huolehtia työllisyydestä. Poliitikkojen on päätettävä sellaiset lait ja järjestelmät, että kansalaiset ottavat vastaan osoitetut työtehtävät, oli se sitten provisio- tai aikapalkattua. 500 päivän loukussa olevia "viimeisen korvauspäivän siirtäjiä" tulee kannustaa hakautumaan työtehtäviin, jonka kautta osallistumisen-, yhteenkuuluvuuden- ja arvostetuksi tulemisen tarvetasot täyttyvät. 500 päiväisen pitkittyessä paluu työarkeen vaikeutuu. Tässä loukussa on liian paljon todellisia ammattilaisia, osaajia, niitä säntillisiä ja hiljaisia ihmisiä, jotka ovat saneeratut pois työnkierrosta. Kaikkien saneerauksien osalta ei ole kysymys ammattitaidon puutteesta, vaan halvemman työvoiman saannosta muualta. Suomessa on nyt uskallettava katsoa laskelmia alemmista työkustannustasoista. Suomi tarvitsee myöskin tulevaan ja jo olevaan työvoimapulaan kaikki osaajat ja tekijät.

Kaikki ihmiset tarvitsevat tehtäviä, joissa olla mukana kokemassa onnistumisia, olivatpa tehtävien kuvat mitä tahansa. Niin pientä tai arkipäiväistä työtä ei olekkaan, jossa ei voi kokea saavuttavansa tavoitteita. Ihminen tarvitsee onnistumisia ja tämä säteilee positiivisesti myös perhe- ja siviilielämään.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

USA vihastuttaa ja ihastuttaa laiskasti sekä ahkerasti

Valtakunnallinen sanomalehti julkisti hämmästyttävän asiantuntijalausunnon su. 13.8. dosentti Markku Ruotsilan vieraskynästä. Otsikointi oli häkellyttävä samankaltaisessa naiviudessaan kuin tuntoja ja mielenylemmyyttä kuvastavat Hollywood-elokuvat esim. The Patriot esikuvanaan. USA on maapallon tavaravirtojen vahtipoliisi ja valvoo itselleen suurimmat raaka-ainevirrat yksisuuntaisena markkinatalouden vapautena ja toiminnallisena ylivoimana. Ruotsilan otsikointi kolumnissaan oli "Amerikan-vastaisuus on älyllistä laiskuutta ja pelkuruutta".

Suomessa USA vihastuttaa ja kuitenkin myös ihastuttaa. USA on vapauden tyyssija, jossa on maailman suurimmat ja valvovimmat tiedustelu-, vakoilu- ja vastavakoilujärjestöt ja -virastot. USA valvoo vapauden olemusta ja toteutumaa uhkien torjujana, kuten hyökkäyksellä Irakiin myöhemmin ilmennein olemattomin syin. Olipa Irakin Saddam USA:n hyvä ystävä ja puristelipa USA:n nykyisen puolustusministerin Rumsfieldin kättä, joka jälkeenpäin kannatti hyökkäyksen aloitusta Irakiin tunnetuin seurauksin. USA:n johdonmukaisuus on kuin kaupankäynti; maksava asiakas on etusijalla, erityisesti se, jonka tuotteista ja raaka-aineista USA on riippuvainen.

USA on eurooppalähtöinen sekä voimistuvan orjatyövoiman jälkeläisten luvattu yrittämisen maa, jossa oikeasti taistelutahto, sinnikkyys tai tavoitteiden saavutus palkitaan kansallissankarin viitalla. USA on mallimaa tuotekehityksessä, yliopistokoulutuksessa ja asiakaspalvelussa. Sillä ei ole merkitystä onko hymy kesto-sellaista..., sillä on ainoastaan merkitystä, kuinka sinua palvellaan. Moni Euroopan maa ottaa oppia palvelun nopeudesta sekä halusta tehdä kauppaa ja ratkaista ongelmat. USA on kaksijakoinen maa; neuvottelu pöydän ääressä on tiukkaa, asiapitoista, jämäkkää ja tavoitteisiin pyrkivää, mutta tauolla kaikki on toisin ollen vitsejä, kevyttä huumoria ja tarkoituksetonta ystävällisuteliaisuutta - "kuinka voit" -tyyliin pinnallisuuksien sanahelinänä.

USA:n politiikkaa sävyttää voima, joka juontuu armeijasta. USA ainoana asevoimana on sotinut miltei koko ajan II-maailmansodasta lukien. Vain USA:n armeija kykenee suoriutumaan minne tahansa maapallolla riittävin voimin ja taustalle jää vielä ylivoimainen ydinasearsenaali. USA:n sotilasmahdin lasku vuodessa on uskomattomat 4000 miljardia US-dollaria (v. 2004), esim. Englanti toiseksi suurimpana yltää "vain" 685 miljardiin (Venäjän ja Kiinan todellisia lukuja on vaikeaa arvioida). Suomen valtion vuosibudjetti on noin 50 miljardia US-dollaria. Voimme tietenkin ihailla pelkäämättä noin suuren asevarustelun työllistävää vaikutusta, kuin myös ymmärtää ahkeran objektiivisesti sen vaikutus uhkana erityyppisistä väliintuloista, jopa ilman mitään perusteltua syytä.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka Yhdysvaltain ja Britannian historian dosentti Markku Ruotsila kääntäisi USA arviointien "laiskuuden ja pelkuruuden" objektiivisiksi havainnoiksi ymmärtäen mm. heidän raaka-aineiden kulutuksen täyden suhteettomuuden USA:n populaatioon nähden. Onpa kuultu näkemyksiä, että USA kehoittaa uusia kehittyviä maita tarkkailemaan kulutustansa, jottei maapallo ajaudu kaaokseen ja lopulliseen niukkuuteen, ennen loppumistaan. Kuinka ahkerasti ja pelotta meidän pitää arvioida USA:n viimeisen 80 vuoden kulutusta päästöineen, saadaksemme objektiivisen kuvan heidän poliittisen järjestelmän vastuullisesta toimivuudesta tänään ja huomenna, ... maapallon 6000 miljoonaa ihmistä odottaa siihen vastausta.

Kuinka me perustelemme sen syvällisen Ruotsilan peräänkuuluttaman uskonnollisuuden, joka siunaa USA:n sodat, väliintulot, massapommitukset, Quantanamot ja juutalaisten suhteettoman tukemisen, muiden tietäessä, että nyt on menty liian pitkälle.

Onko ihailtavaa vakoilla omia kansalaisia, kuten USA tekee selityksellä, ettei uutta ehdottomasti tuomittavaa kaksoistornien katastrofia enää tule. Eikö USA näe, että jotain on pahasti vialla, kun isku tuli syyskuussa 2001. Ei, USA ei näe sitä, vaan kokee länsimaalaisuuden säilyttäjän roolin, ymmärtämättä, että tämä maapallo elättää niin muslimin, kristityn, hindun, pakanan kuin mormooninkin. Loputtomiin ei voida kaupallisesti "ryöstää" länsimaalaisen laillisuuden nimissä kehitys- ja raaka-aineiden tuottajamaita.

USA on elokuvien luvattu maa. Elokuvat lietsovat kassamagneetteina isänmaallisuutta, tunnetta yhteenkuuluvuudesta, tähtilippua ja sinitakkeja trumpettien sävähdyttävästi soittaessa reaganismin pahan valtakunnan tuhoamisen säveliä. Elokuva kirvoittaa aidosti amerikkalaisen silmäkulman kosteaksi ja me Euroopassa ja Suomessa katsomme innolla näitä tuotteita, joissa voima, paremman oikeudenmukaisuus, vahvemman tahto ja sitkeämmän yrittäminen ovat ne tärkeimmät. Kunnioitettavia arvoja, mutta kuinka se sopii siihen tavaravirtaan USA:han, joka jättää perustuottajamaalle rippeet. Onko kaupallinen "ryöstö" sallittua ja sitä nokkelaa amerikkalaista maapallopolitiikkaa, jossa vastuuta kannetaan yhdessä. Kuinka objektiivisen ahkerasti meidän on katsottava maailman suurinta hiilidioksidipäästäjää ilman heidän mukaantuloa sopimukseen, joka on tarkoitettu meille kaikille.

Miksi USA saa kuluttaa, mikä tekee sen massiivisen jalanjäljen maapallon luontoon oikeutetuksi, onko se laiskaa arviointia pelolla ilman objektiivisuutta, mihin Ruotsila kolumnissaan suomalaisia syyllistää. Toisaalta USA auttoi kiistatta Euroopan kasvun uralle, tuhottuaan sitä ennen saksalaisen Kolmannen valtakunnan ja suunnaten Marchall-apunsa Euroopan maille. USA menetti tuhansia sotilaita Normandian hiekoille, heidän tullessa vapauttamaan Eurooppaa, jättäen puolet siitä Neuvostoliiton kommunismin käsiin ymmärtämättömällä politiikallaan. Tai halusiko USA sittenkin kahtiajaon rautaesirippuna ja sen myötä asevarustelun, jonka lopullisena seurauksena se pääsi maailman poliisiksi Reaganin hajottaessa pahan valtakunnan jättiläismäisellä asevarustelulla. Moni kysymys jää vastauksia vaille.

Tiedämme ahkerasti tai laiskasti sen, että USA:n 5% maapallon väestöstä kuluttaa 10-35% raaka-aineista, jotka ovat luonnon järjestelemiä koko maapallolle. Tiedämme myös, että USA rasittaa koko maapallon elinympäristöä asukasta kohden ylivoimaisesti eniten. Kuinka ahkeriksi meidän pitää tulla, että näemme objektiivisesti USA:n uskonnollisen hyvyyden, vastuullisuuden ja kyvyn huomioida koko maapallo. USA on toistaiseksi ainoa maailmanpoliisi ja suuri lahjoittaja yksityisihmisinä, miksi?

Ilkka Luoma

Koko Suomen YLE jalkautuu kansalaisten pariin

kopautappa alla olevaa linkkiä, niin näet kuvat jo etukäteen, kyseessä oli nauhoitus


Välittömän suoravaikutuskanavan mahdollistanut internet on "valtaannousullaan" jalkauttanut myös Yleisradion televisiona maksajiensa pariin kuulostelemaan tavallisten ihmisten tuntoja, mielipiteitä ja kantoja päivänpolttaviin asioihin. Kansalaisten suoravaikuttaminen on alkanut. Elämme nyt välivaihetta, jossa kuluttaja, veronmaksaja, työtön ja aktiivi ottavat osaa heräävästi itseään koskeviin kysymyksiin. Kansalaisvaikuttamisen nousu lisää myös ihmisten aktiiviisuutta, uteliaisuutta ja kriittisyyttä nähdä, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu.

Media antaa suurimman osan palstoistaan, esitysajoistaan ja julkisuudestaan välikäsille, kuten poliitikoille ja toimeenpaneville virkamiehille asioissa, jotka kuitenkin koskettavat normaalia ja tavallista kadunnaista ja -miestä. Nykydemokraattinen edustuksellisuus ja välikädellisyys on ollut nykypäivän mediasirkusta. Kansalainen on maksajan roolissa ja massana paitsiossa lukumääränsä vuoksi.

Lehdistö on kautta-aikain julkaissut mielipideosastonsa, saaden ilmaiseksi suoraan kansalaisilta tuoreita tuntoja, näkemyksiä, kritisointia ja kiitosta oman toimituksellisen valintansa kautta. YLE toimitti jo kauan aikaa sitten Kansanradiota kosiskellen kuulijoitansa aktiivisuuteen. Radiossa on edelleenkin esim. luontopohdiskeluja kansalaisille, ja niihin luontoaktiivit mielellään ottavat osaa.

Internet avasi lopullisesti kansankanavan suoravaikutukselle. Netissä vallitsee anarkia omien sivustojen myötä, jota vasta nyt lainsäädäntö alkaa ohjastamaan. Ylläpidetyt foorumit pullistelevat jo nyt mielipiteitä, tulikivenkatkuisia väittelyitä, asiapidoltaan suorastaan nokkelia kansalaisideoita kuin myös tyyntä puppuakin (kuitenkin jokainen juttu on kirjoittajalleen tärkeä ja ajankohtainen; näin kohtaa todellinen kansalainen toisensa). Netti sisältää oikeasti kaikille jotain. Internet on tuleva alusta suoralle kansalaisvaikuttamiselle ja -äänestyksille. Nyt YLE on jalkauttanut tuotantokoneistoaan kansalaisaktivistien ja aivan tavallisten ihmisten pariin yhdistäen netin ja television.

YLE kustannetaan suoraan kansalaispussista ja sen linjaukset ja mediastrategian valvoo Eduskunta. YLE on vastapaino markkinamekanismille ja sillä on merkittävä paikkansa laajana informaatiologistiikkaväylänä, huomioiden myös vähemmistöt, jotka eivät kokonsa puolesta riitä tuottamaan mediaseksikkyyttä huokutellakseen mainosrahaa väliajoille. YLEn kansallinen velvollisuus on katsoa yhteiskuntaa kansalaislasien läpi hyväksymättä mitään markkina-, valta- kuin vähemmistöliikettä ohjailijakseen. YLEn tehtävä on huolehtia informaatiosta, johon kansalainen voisi luottaa. Puoliyhdeksän uutiset ei voi olla markkinatalouden välittäjä, vaan tiedon tuottaja ja välittäjä, johon voidaan perustaa kansalaisten jatkokeskustelut.

Nyt YLE haluaa tehdä omaa kansalaisaktivismia penkoen suoraan tietoa sieltä, missä se muodostuu, siis kansalaiskeskustelusta. Ihminen kohtaa toisensa netissä ja käy siellä kukin omanlaistaan debattia, seurailua, osallistumista aktiivisemmin tai passiivisemmin, mutta vapaaehtoisesti tavallansa. YLE televisiona poimii toimituksellisesti paloja omalta nettisaitilta jatkokäsittelyyn ja tuo esille "peruskansan" mieli- ja näkökulmakuvaa edelleen uuteen kansalaispureksintaan. Tämä on TV:n esiinmarssi yhdistettäessä internet ja televisio. Elokuun lopulla alkaa tämä uusi kansalaisvaikute expressinä sieltä, missä toiminta kulminoituu käytännöksi. Välistä jää pois osa edustuksellisuudesta ja virkakunnasta.

Suorakanavoiminen kansalaistunnoista arvaisi saavan suosiota, kuten ovat saaneet television aivan tavalliset tammelat, heikit ja kaijat, metsolat, kotikadut ja monet muut arkielämän sarjat, joissa kansa katsoo itseään. Nyt myös ajankohdallisuudessa kansalaiset katsovat itseään ja sitä aktiivisuutta, minkä internet mahdollisti. YLE TV2 yhdisti nämä kaksi mediaa ja vaikutekanavaa.

Lehdistön mielipidepalstat ovat saaneet nyt sähköisen median puolelta seuraa tuottaen printtimedialle kehityspainetta suoran kansalaisvaikuttamisen edistämiseksi. Osa lehdistä onkin lisännyt mielipidepalstojensa pinta-alaa ja mielellään julkaisevat myös jatkokysymykset ja -kannanotot. Erään lehden päätoimittaja sanoi jo vuosia sitten, että hän lukee ensin mielipideosaston ja sitten pääkirjoitukset. On ymmärrettävää, että toimittaja on kiinnostunut ammattisisarien ja -veljien aivotuotoksista, mutta nostaen samalle viivalle suoran kansalaismielipiteen jo 20 vuotta sitten. Toimittajan mielipide oli jo tuolloin viisas, sillä lukijat ratkaisevat lehden menestyksen. Lehtimedia ei poistu, ainoastaan paperi muuttaa muotoaan.

Niin lehti kuin TV:kin toimitetaan, on vain kysymys siitä, kuinka lähelle kansa pääsee. Suunta on välittömyyteen ja iholla oloon siellä, missä todellisuus kohtaa niin hyvässä kuin pahassa (tämä on syy, miksi eräät aikakausilehdet ovat niin uskomattoman suuria levikiltään; nämä lehdet tehdään juuri sellaisiksi kuin lukijat sen haluavat). Nyt myös koko kansan YLE toteuttaa ainakin yhdessä ohjelmassaan edustuksellisuuden läpiporausta suoraan kansalaistuntoihin.

YLE voisi saada toimintavaransa suoraan Eduskunnalta ohi ministeriöiden, erillisen ja itsenäisen toimijan kautta turvataksemme yhteiskunnallisesti luotettavan, laaja-alaisen, kantaaottavan ja myös vähemmistöjä huomioivan tiedon näkökulman. Tiedossa laadun ja luotettavuuden tulisi ohittaa lööpillisyyden, tavoitehakuisuuden ja markkinamekanismin. Kansakunnan kaapin päällä on tiedollinen ja tiedontuottajallinen itsenäisyys, kuten on eurooppatasolla Euroopan keskuspankilla.

Menestystä kaikille medioille, niin sähköisille kuin "paperillisille" löytämään suoravaikute ja tapahtumien "iholla olon" lattiataso. "Lattia- ja peltotasolla oleva kansa on aina tehnyt sen tuloksen, josta menestys, toimeentulo ja hyvinvointi on ammennettu yhdessä huomioivan ja osallistuvan johdon kanssa.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

Kansalaisia kannustetaan ottamaan mielipidevaikutus omiin käsiin

YLE Radio 1 kuulutti haastatteluohjelmassaan kansalaisia tarttumaan suoraan vaikuttamiseen. Haastatellut yhteiskuntatieteilijät näkivät poliittisessa päätöskoneistossa muutoksen hitautta ja havainnon sokeutta ympäristön muutosprosesseissa. 

Samaan aikaan kansalaiset keskustelevat entistä tiiviimmin keskenään foorumeilla ja palstoilla. Kannanotot terävöityvät ja krittiikkiä satelee, kuin myös suoranaisia painopisteboikotteja masinoidaan.


Ihminen on aktivoitunut nimimerkkikirjoittelussa, 


 ... koska se on helppoa, välitöntä ja vastinetta saa heti. Yhteenkuuluvuusryhmät pikkuhiljaa kasaantuvat samoille nettisaiteille ja keskinäisymmärrystä syntyy yhteisiin huolenaiheisiin. Tapahtumat ja maailma kertoo -menetelmät ulottuvat sinne, missä laajakaista pistää johtona tai radioaaltona.


Uteliaisuus kasvaa ja palstasurffing on arkipäivää kymmenille tuhansille ihmisille 


Ihmiset ovat siirtymässä television passiivisesta ostovaikuteimuroinnista netissä lukuhetkiin ja heti perään omiin transaktioihin. Rohkeus lisääntyy ja aktiivista polemiikkia, debattia ja kritiikkiä syntyy. Osa mielipidekalistelusta menee vielä opiskelun piikkiin ja hyvä näin. 


Kirjoitustaito ja kyky havaita oleellista kehittyvät 

Ihmiset eivät ole enää pelkkä kuulijallinen suupala poliitikoille vaalitaistelussa, vaan kansalaiset kehittyvät vuorovaikutteiseen suuntaan haluten tietää ja ymmärtää. Passiivisten vuosikymmenien jälkeen aktiivisuus on nousussa.


Kaikkea ei enää hyväksytä nielemättä 


Perisuomalaiseen tapaan vaaditaan perusteluita miksi. Internet aikakaudella kuvaruudullinen kokoontuminen nostaa päätään. Samalla uutisointi on miltei reaaliaikaista ja tiedämme ongelmat nopeammin, kuin monet passiiviset päättäjät. Kansalaiset heräävät näkien, että heilläkin on oikeus vaikuttaa. Uudet langattomat systeemit antavat mahdollisuuden tietämykselliseen osallistumiskapinaan vaatimaan tekoja havaittuihin epäkohtiin. Tiedollinen läpimenoaika lyhenee.


Ei ole enää mikään ongelma kysyä kansalaismielipidettä; 


se saadaan jopa muutamassa tunnissa osaamalla käyttää tietojärjestelmiä hyväkseen. Kansalaisosallistuminen ei ole vain kerran neljässä vuodessa. Maailma muuttuu ja osallistuminen on tarvittaessa "iholla oloa", siksi suuri oikeus tämän yhteiskunnan maksumiehillä on tietää mitä huomenna tehdään. 

Päätökset lähenevät vapaan Kreikan vapaiden miesten toriäänestyksiä. Päätös tehdään nopeasti ja siinä kuullaan suoraan heitä, joihin se vaikuttaa. Nythän toiminta on välikädellistä.


Välikäsi perustellaan harkinnaksi ja edustuksellisuudeksi


Tällä tavoin päätöksissä on hallittua kankeutta, jottei pikaistuksen virheitä pääsisi syntymään. Onko se juuri oikea systeemi? Tietämyksen ja analysointitaidon noustessa, voidaan kansalaisaktivismia hyvinkin hyödyntää yhteiskuntapäätöksissä. 

Nyt on aika nousta hallittuun kansalaiskapinaan vaatien lisää taustoja tehtyjen välikädellisten päätöksien vaikuttimista. Kansalaiskapina on viime kädessä tiedollisesti asioiden haltuunottoa. Kapinointi ei ole mellakointia, vaan vaadetta tietää ja vaadetta päästä osalliseksi. Nyt on jo käynnissä suoravaikutus mm. kulutustottumuksien vertailuina ja ostopäätöskeskusteluina.


Maapallo kohtaa suurimmat ongelmansa

Maapallo kohtaa suurimmat ongelmansa juuri seuraavina vuosikymmeninä ja kansalaisten on syytä olla valmiina ottamaan aktiivisesti osaa omiin asioihin. Energiakriisi, puhtaan veden kriisi, maapallollinen uustyönjako, pohjaton ahneus, atomiaseiden leviäminen, uskontojen valtataistelu, ilmastomuutokset, kuivuus, vedenpuute, saasteet ja liikakansoitus ruuhkametropoleissa tulevat kiristelemään kansalaisten mieliä, elantoa ja toimeentuloa siksi suuresti, että on kannustettavaa ottaa asioita suoraan kansalaisvaikuttamiseen. 



Kaikki edellinen alkaa tiedon levityksellä, kansalaiskeskustelulla ja yhteenkuuluvuusryhmien esiinmarssilla 

Tiedon ja vaikuttamisen kansalaiskapina on perustuslaillinen oikeus pohjautuen vapaaseen kokoontumiseen ja ilmaisun vapauteen. Tänä päivänä suorayhteys tietoon on jo käden ulottuvilla omassa taskussa.


Ilkka Luoma


PS. Väliotsikointi korjattu, mitään lisäämättä tai poistamatta 29. heinäkuuta 2015

lauantaina, elokuuta 12, 2006

Ihmiset siirtyvät rahan, luonnon ja mielenrauhan perässä

Ihmiset ovat muuttaneet kautta-aikojen työn, rahan ja mahdollisuuksien perässä. 1960- ja -70 luvuilla maaltapako kiihtyi työn loppuessa kotiseudulta ja siirto kasvukeskuksiin nopeutui. Luonto sekä vehreys kuin hiljaisuus jäivät taakse ja ne korvautuivat kerrostalometsillä, asfalttiparkkipaikoilla ja tuntemattomilla naapureilla seinien takana. Maaseudun yhteisöllisyys vaihtui perhepiiriin, työyhteisöön ja korttelikuppilaan.

Työ toi ostovoiman ja luontoympäristö haja-asutusalueilla ei sitä riittävästi tarjonnut. Vanhemmat halusivat lapsilleen kehittymisen edellytyksiä, ja uskottiin että kaupunkikoulut antoivat paremman oppimistason pärjätä myöhemmin työelämässä. Yhteiskunnan monimutkaistuminen vaati ja vaatii lisäksi erikoistumista.

Ihmiset pakkautuivat tiiviimmin 1970-luvulla muutamiin keskuksiin, lähinnä pääkaupunkiseudulle. Oli myöskin hienoa muuttaa keskellä kuhinaa, oli muotia kokea ostovoiman mahdollisuudet ja uudet työtilanteet. Kaupunkimainen sivistys ja rytmiikka kasvoivat. Luontoarvot olivat synnyinsijoiltaan niin tuttuja, ettei niitä haikailtu. Viikonloppu- ja lomaliikenne kuitenkin kotikonnuille kasvoivat vuosi vuodelta, kun elintasokin nousi ja oman auton leveys kasvoi.

Sisäministeriö ja Tilastokeskus huomaavat 1970 ja 2005 (vertailuvuodet) eroksi sen, että muuttoliike on 2000-luvulla tasaisempaa. On syntymässä yksi metropoli (Helsinki-Vantaa-Espoo) ja entiset haja-asutusalueet saavat, lähinnä Etelä-Suomessa, enemmän väestöä nyt kuin 1970. Ihmiset seurailevat myös luontoarvoja, kaipuu Suomessa vetten äärelle on ikimuistoinen. Moni suomalainen palaa aina järven ja lammen rannalle, lähelle ihmiskunnan alkukotia. Vesi rauhoittaa.

Kallistuva ja vähenevä bensiini tulee vaikuttamaan ihmisten hetkellisiin siirtoihin. Sähköistetty joukkoliikenne nousee uuteen kasvuun myös pitkillä Suomen sisäisillä ihmis- ja tavarasiirroilla. Nyt mietitään paluuta, tutkimuksen mukaan 5% Helsingin väestöstä olisi valmis harkitsemaan muuttoa "maalle", jolloin vapaa- ja loma-ajan siirtymät vähenevät oleellisesti.

Suuret ikäluokat tulevat eläkeikään ja se voi laukaista muuttoliikkeen paluuna luontoarvoihin. Pääkaupunkiseudun kerrostalokolmio parvekkeella muuttuu mukavasti rivitaloasunnoksi vehreyden keskelle ja jää vielä rahaa muuhunkin, esim. kohottaa loma-asunnon laatua talviasuttavaksi. Ihmiset saattavat haluta kodin ja "kesämökin" välimatkan lyhyemmäksi. Nyt kesäinen viikonloppuväestöpako jatkuu Helsingistä jopa Kuopion korkeudelle.

Paljon puhuttu etätyö alkaa olla tätä päivää, ja monet työt voidaan hoitaa "kesämökin laiturilta". Ihminen kaipaa sosiaalisuutta ja toisaalta rauhaa. Valinta voi kääntyä yllättävästi rauhan puolelle, tällöin käynnistyy myös hiljalleen aktiiviväestön osittainen paluu isiensä juurille. Toiset valitsevat sosiaalisuuden suuremmassa joukossa ja jäävät keskuksiin. Ensimmäistä kertaa ihmisillä on valinnan vaihtoehtoja. Ihminen voi olla myös hyvinkin itsenäisenä niin kaupunkikuhinassa kuin maallakin luontoarvojensa keskipisteessä.

Luontoarvot, hiljaisuus ja lasten opastus näkemään ympäristöään voivat muuttaa ajatuksia paluusta ymmärtämään luontoa. Keskimäärin Suomessa kaupunkilainen tarvitsee 6,3 hehtaarin alueen elääkseen. Elintavat määräävät suoraan jalanjälkemme koon luontoon. Mikäli kaikki maapallon ihmiset kuluttavat kuten suomalainen kaupunkilainen, tarvitsemme 3,7 maapalloa.

Uusi sukupolvi on valveutuneempi luontoarvoista, tämä polvi voi arvostaa myös kotimaisuuden ja keskimäärin puhtaan luontomme korkeammalle kuin aikaisemmat. Uusi sukupolvi näkee huomisen vastuun erilaisena, se on konkreettisempaa, ollaan huomattu ympäristömuutokset herkemmin.

Kiihtyvä keskustelu rahatalouden painopisteiden muuttumisesta enemmän ympäristöarvoihin voi myöskin muuttaa väestösiirtymien trendejä. Tase, liikevoitto ja osinko voivat vaihtua arvoihin, joissa mitataan ekotasetta, synnytettyä kulutuksen rasitetta sekä aikaansaatua ympäristömuutosta, joka voi hidasmuuttujien myötä kostautua huonoimmillaan maaperäköyhtymisenä, siis suoraan elintarviketuotannon vaikeutumisena.

Suomi on vapaa maa, ja jokaiselle meille on ainutlaatuinen mahdollisuus valintoihin, mitä ei monilla maapallon ihmisillä ole. Meillä on yllin kyllin tilaa, niin kaupunkeina kuin maaseutuna ja rantoina sekä puhtaina metsien hiljaisuutena. Suomen väestöntiheys on meidän ainutlaatuinen hyödyke. Suomi on sekä kaupunki- että luontoihmisten maa. Meillä voi toteuttaa tarpeensa kuulua ja synergoitua luontoarvoihin kuin myös sosiaalisuuteen suuremmassa ihmisjoukossa.

Valinta on meidän. Onkin syytä säilyttää viherkeitaat lähellä metropoleja kuin myös kehittää pienien kuntien keskinäiselinvoimaa pienoiskeskuksina ja vähemmän oravanpyörällisinä elinympäristöinä. Suomi tarjoaa kaikille jotain ja paluu juurille on nyt monille konkreettisesti mahdollista.

Ilkka Luoma

perjantaina, elokuuta 11, 2006

Vetoomus Helsingin ja Vantaan liittämiseksi yhteen

Helsinki ja Vantaa yhdessä ovat tehokkaampi, kykynevämpi ja logistisesti toimivampi

Suomessa on kansainvälisesti pieni, mutta hyvin hoidettu pääkaupunki. Helsinki on maapinta-alaltaan liian pieni ollakseen metropoli Suomelle. Vantaa on taas liian pieni ollakseen yksin Helsingin vieressä. Vantaalla on mahdollisuus kaavoittaa uusia asuinalueita kymmenille tuhansille uuteen pääkaupunkiin haluaville ihmisille.

Vantaan resurssit eivät riitä kuin n. 1,5% väestökasvulle vuosittain. Helsinki on rakentanut miltei loppuun kaavoituskelpoisen maan säilyttäen kuitenkin sopivassa määrin myös viheralueita. Helsingillä on voimavaroja edesauttamaan Vantaan kehitystä. Metro voisi yhdistetyssä kaupungissa ulottua tehokkaasti suuriin nykyisen Vantaan väestökeskittymiin.

Tutkimusten mukaan vantaalaiset ovat uteliaita tietämään mitä etuisuuksia heille syntyisi kuntaliitoksesta Helsingin kanssa. Vantaalla ja Helsingillä on pitkä yhteinen maaraja. Tuo raja voidaan poistaa. Yli satatuhatta vantaalaista asuu 3-4 kilometrin sisällä Helsingin rajasta.

Vantaa on kehittynyt hyvin suopeasti lentokentän alueella ja logistiikan osalta lentokentän ja uuden Vuosaaren sataman välille olisi rakennettavissa erinomainen tavarallinen kuljetus- ja varastointilogistiikka. Tämä tarvitsee yhteisiä suunnitelmia.

Helsinki ja Vantaa ovat looginen yhteistyöpari ja olisi viisasta nyt tutkia huolellisesti ja painokkaasti kuntaliitos kaupunkien välille.

Mikäli kannatat Helsingin ja Vantaan kaupunkiliitosta, anna äänesi tälle kansalaisadressille. Keräämme nimiä vuoden loppuun saakka, jolloin niitä ollessa riittävästi, ojennamme tämän adressin Helsingin ja Vantaan virka- ja luottamusmiesjohdolle sekä Suomen valtioneuvoston edustajille.

Miksi haluamme antaa adressin myös Suomen valtioneuvostolle, johtuu se siitä, että valtio on merkittävä maanomistaja Helsingissä ja toivomme saavamme Suomen valtiolta suopeutta tutkia Helsingissä Malmin lentokentän ja Santahaminan maa-alueiden käyttömahdollisuuksia laajemmille kansalaisryhmille kuin nykyinen käyttö.

Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi

Adressin nettiosoite:

http://www.adressit.com/helsinkivantaa

Tulemme seuraamaan adressin kehitystä päivä päivältä ja toivomme kaikkien joiden ajatuksissa on vahvempi Suomen pääkaupunki antavan tälle adressille kannatuksensa. Hyödyt kaupunkiliitoksesta ovat taloudelliset, logistiset, henkiset, identiteetilliset sekä kuntapoliittiset. Itseasiassa olisikin kysyttävä mikä on/ mitkä ovat ne negatiiviset seuraukset tästä kaupunkiliitosta.

sunnuntaina, elokuuta 06, 2006

Venäjän ja Suomen yhteinen historia ja tasapaino

Suomen ollessa EU - puheenjohtajamaa, on Venäjä kohonnut aktiivisimmaksi kauppakumppaniksi ja toimijaksi Suomelle ja suomalaiselle talouselämälle. Suomen ja Venäjän yhteistyö on syleillyt lähes aina meitä suomalaisia käsinkosketeltavasti. Historiamme alkaa jo 1000 vuoden takaa. Suomen Karjala on ikimuistoinen vedenjakaja idän ja lännen välillä tuoden meille erityisaseman ja tavoitteen vailla vertaa.

Venäjän katsotaan alkaneen noin 1100 vuotta sitten alueilta, joilla on myös suomalaisperäisten kansojen jalanjälkiä. Suomalaisuus löysi tiensä lappalaisten joukkoon Suomenniemelle ja venäläiset olivat myös mongolien alaisina ja veronmaksajina. Venäjän ydinalue oli alussa pieniä suurruhtinaskuntia ja tiukkaa kuria, maaorjuutta ja luonnonrikkauksia. Venäjä on nyt vaurastunut kurilla, vapaalla länsimaalaisella kulutuspolitiikalla ja luonnonrikkauksilla, joiden määrää eivät edes venäläiset tarkkaan tiedä.

Venäjän merkitys Suomeen on historiallinen, niin kielessä kuin uskonnoissa ja myös toisin päin; yhteisiä alkujuuria on löydettävissä kuten myös rajanvetoa ja yhteistä sekoittunutta aluetta, kuten ikimuistoinen Karjalan alue, jossa kohtaa ainutlaatuinen raja uskontoina, tapoina kuin kaikkia karjalaisia koskevana vieraanvaraisuutena ja eloisuutena.

Oli mielenkiintoista lukea mitä Venäjän eräs alkuunpanija, suurruhtinas Vladimir Monomah kirjoitti jälkisäädöksessään vuonna 1117 (suora lainaus 1913 julkaistusta Venäjän historian oppikirjasta; kustannusosakeyhtiö Kirja / Weilin & Göös, kirjoittajina Virkkunen ja Toikka):

"Jumalanpelko ja ihmisrakkaus ovat kaikkien hyveiden perustuksena. Eivät paastot, ei yksinäisyys, eikä munkiksi rupaeaminen voi teitä pelastaa, vaan hyvät teot. Älkää unohtako köyhiä; pitäkää huolta niiden elatuksesta ja muistakaa, että kaikki omaisuus on Jumalan ja että se on teille vain vähäksi aikaa annettu. Älkää mielessänne ja sydämessänne ylpeilkö, vaan ajatelkaa: tänään me elämme ja huomenna haudassa makaamme. Kavahtakaa valhetta, jouppoutta ja hekumaa, sillä ne turmelevat sielun ja ruumiin. Kunnioittakaa vanhoja kuten isiänne ja rakastakaa nuoria niinkuin veljiänne. Ja ennen kaikkea kunnioittakaa muukalaisia, jalosukuisia ja alhaisia, kauppiaita ja lähettejä, sillä he saattavat meidät hyvään taikka huonoon huutoon vieraissa maissa. Oppikaa mitä ette tiedä. Laiskuus on kaikkien paheiden äiti, varokaa sitä. Ihimisen tulee aina olla toimessa. Älkööt teitä päivä vuoteessa tavatko".

Lopuksi suurruhtinas, pyhimykseksi korotettu kansaansa rakastanut ja vähäosaisiakin huolehtinut Vladimir Monomah kehoitti aikaisin aamukirkkoon kiittämään Jumalaa, sillä niin ovat kaikki hyvät isät tehneet.

Näin kirjoitti Vladimir. Kerrottuaan hänen kuolemastaan lausuu vanha aikakirja: "Hän kuoli, tuo oikeauskoinen ruhtinas, Kristusta rakastava koko Venäjän suurruhtinas Vladimir Monomah, joka oli valaissut Venäjänmaata, sillä hänestä lähti valoa niinkuin auringosta". Oliko hän ensimmäinen isä aurinkoinen?

Huomaammeko paljon yhtäläisyyksia jo 900 vuoden takaa, historian pimeydestä, Venäjänmaan synnyistä syvistä nykypäiväämme, ongelmiimme, keinoihin saavuttaa tyytyväisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja hyvettä oppiin ja arvostukseen. Ei aika ole asioita paljon muuttanut ja tälläisen Venäjän kanssa voimme elää, yhteisessä historiassa, sillä suomensukuiset merjalaiset ja muromalaiset asuivat siellä missä Moskovan suurruhtinaskunta sai alkunsa.

Asenne muuttuu ja Suomi sen mukana. Venäjä on suuri mahdollisuus kansamme sisuksissa istuvana pelkona ja uhmana. Taloutemme on jälleen monin sitein kiinni Venäjässä, josta kerrotaan suomalaisten joskus tulleen. Näemmekö huomenna asiaa toisin ja hyväksymme ainutlaatuisen Karjalan vedenjakajan meille ja venäläisille kuuluvana alueena isiemme maina kummallekkin oikeudellisesti jakaantuen.

Ilkka Luoma

perjantaina, elokuuta 04, 2006

Sipoo adressien numeerinen kehitys

Jokainen päivä tuo uusia vastustajia Sipoon maa-alueiden pakko-otolle. Maa-alueluovutukset tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja äänestyksen. Tässä vaiheessa näyttäisi siltä, että ei-ääniä tulee tasaiseen tahtiin päivittäin, saldo on 3.8. tilanteessa 4513 allekirjoitusta pakkolunastuksia vastaan.

www.adressit.com saiteilla on molemmat äänestysmahdollisuudet niin suomeksi kuin ruotsiksi. Äänestykset, niiden seuraaminen ja häirikköäänien poisto on puolueetonta, mutta itse asian on tämän blogin pitäjälle selvä; sydän ja mielipiteet kuten perustelutkin ovat sipoolaisten puolella (viittaus tämän vaiheen äänestystulokseen, tosin kokonaisväkiluku on n. 18.000, eli 4513 allekirjoitusta ei kerro vielä enemmistön kantaa).

Aiheesta kirjoittelu tulee lisääntymään ja kansalaisaktivismi nousemaan. Uskoisin, että televisiokanavatkin vielä kiinnostuvat aiheesta, koska tällä casella on myös, mahdollisesti toteutuessaan Helsingin tahdon mukaisesti, valtakunnallistakin merkitystä.

Väkisinkin peliin on "sotkeutunut" myös puoluepolitiikkaa, nurkkakuntaisuutta, taloudellista edun tavoittelua ja puhdasta asian häirintää. Näkisin kuitenkin, että itsenäisenä kuntana Sipoo saa itse päättää asiansa. Sipoossa on aktiivinen populaatio, joka on koko ajan kertyvästi kertomassa omaa mielipidettään asiasta.

Kannustaisin ihmisiä ottamaan kantaa asiaan, molemmat adressit ovat käytettävissä. Tämä asia tulee olemaan koko maata koskeva, siksi kovin pelinappuloin tätä peliä käydään.

Ilkka Luoma

Monimutkaistuva yhteiskunta vaatii yhä laajempaa ja yksilöivämpää koulutusta

Normaaleissa tapauksissa jokainen lapsi syntyy lähtökohdiltaan suunnilleen samoissa menestystekijöissä tähän kulutuksen täyttämään markkinamaailmaan. Lapsen kaksi ensimmäistä vuotta on superoppimisen aikaa, joka ei enää koskaan palaa. Monimutkaistuva yhteiskunta vaatii jatkuvaa läpi elämän tapahtuvaa kouluttautumista.

Yksi maailman rikkaimmista miehistä, Microsoftin perustaja Bill Gates, peräänkuuluttaa amerikkalaisten menestymättömyyttä maailman yliopistojen "taitavuuskilpailuissa". Kaukoidän nousevat maat tuottavat nyt yliopistoistaan uusia ahkeria ja uteliaita kykyjä luomaan uutta markkinatalouden ihmettä vanhoihin kulttuureihinsa.

Kisa maapallon työn uudelleen jaosta on käynnistynyt. Koulutus ja motivaatio ymmärtää ovat monimutkaistuvassa yhteiskunnassa kaiken perusta. Toinen perusta on havaita luonnon kestokyky ja ihmisen jaksamisen rajat. Elämä ei ole pelkästään työlle ja ansainnalle. Elämä on itseasiassa vuosimiljoonia ollut geenistön eteenpäinvientiä turvaten sukulaisuuden siirtymä tulevaisuuteen.

Lapsien uteliaisuus on suurimmillaan ennen noin kahta ikävuottaan. Oppimisen prosessit ovat tuolloin hyvin voimakkaita ja tuolloin tapahtuva huolehdinta, yhdessäolo ja yhteenkuuluvuuden luonti ratkaisevat paljolti, kuinka tulevaisuus sujuu.

Varttuva lapsi oppii vanhemmistaan, mutta useasti vaikutteet tulevat kiirerytmisessä markkinamekanismissa enempikin koulusta, kaduilta ja kavereilta. Vaikutteet ja mallit imetään alussa äidinmaidosta ja myöhemmin myös ulkoisista tekijöistä, joiden vilpittömänä vaikuttimena ei ole lapsen ja nuoren aito kehitys. Kehityksen aitouden ja vilpittömyyden takaavat vain vanhempien pyyteetön esimerkki, oppi ja mallin näyttö uteliaisuuteen ja jatkuvaan haluun oppia vapaaehtoisesti itsestään ja ympäristöstään.

Vielä peruskoulun alaluokilla lähtökohdat ovat suunnilleen samat. Motivoiva leikkimielisesti kilpailuhenkinen yrittäminen ja oppimisen uteliaisuus rakentavat pohjaa yksilölliseen ja myös tiimihenkiseen kehitystyöhön ensin oppimisena ja myöhemmin työtehtävissä osaamisena. Uteliaisuus ratkaisee. Kysymykset ovat luodut ratkaistaviksi.

Esimerkki ja omat toimenpiteet malleina lapsilleen ovat avainasemassa. Jos luet paljon, on todennäköistä, että lapsesikin lukee. Jos rakentelet kädentaitojasi paremmiksi, niin todennäköisesti lapsesikin ryhtyy vasaraan, ruuvimeisseliin ja yleismittariin. Jos harrastat luonnossa kulkua, niin voisi arvata lapsenkin omaavan vilpitöntä hyväksyntää luonnonarvoihin.

Suurin arvo on kuunnella mitä lapsille ja nuorille kuuluu. Ole myös utelias jälkikasvuasi kohtaan. Älä pakota, äläkä ohjaile omien tarpeidesi mukaisesti. Kannusta uteliaisuuteen pohtia uusiakin malleja ja oppisuuntia. Ennenkaikkea anna aina vastaus kun kysytään, älä makaa sohvalla ja vastaa työkiireidesi selityksella väsyneestä olosta johtuvaa osallistumattomuutta. Osallistu ja opasta aina kun huomaat epätietoisuutta. Älä myöskään yritä tuputtaa omia epävarmoja tai nimen omaan niitä luulemiasi varmoja mielipiteitä. Anna ratkaisun avaimia, kehoita pohdintaan omaehtoisesti, mutta älä jätä koskaan lopulliseen pulaan.

Lopuksi lapsille ja nuorille voisi osoittaa hiljaista hyväksyntää onnistumisista ja vilpitöntä iloa tavoitteiden saavuttamisesta. Lapselle ja nuorelle on tärkeintä havaita vanhempien tyytyväisyyttä heidän itsensä aikaansaamista onnistumista. Lapsien menestyksellä ei kannata koskaan ylpeillä omissa kaveripiireissään; he eivät ole aikuisten menestysnappuloita oman menestymättömyyden korvikkeeksi. Uusi sukupolvi on kuitenkin aina omansa näköinen ja toimii uusien vaikuteyhdistelmien ohjaamana, jossa vanhemmat ovat yksi tärkeä osatekijä. Suomen tulevaisuus on juuri nyt kouluissa ja opinahjoissa. Antakaamme heille menestyksen avaimia, joilla ongelmalukot avautuvat pohdinnan jälkeen, mikä on mihinkin avain.

Ilkka Luoma

torstaina, elokuuta 03, 2006

Eilisen käsityöläinen oli ylpeä tuottamastaan laadusta

Tänään tuotanto, sen määrä ja kulutusvoiman hankinta ovat ihmisten ensisijaisia tavoitteita. Nyt määrä korvaa laatua. On yleistä sanoa, että ei kannata korjata, koska uusi maksaa niin vähän. Sarjatuotanto ja persoonattomuus ovat vieneet yksilöllisyyden katoamisen myötä laatuajattelua taka-alalle. Massatuotteet muuttavat myös hiljalleen ajatusmaailmaamme standardisertifioituun suuntaan.

Eilen käsityöläiset olivat ylpeitä kättensä töistä, tuotteet olivat jopa yksilöllisiä, olivat tehdyt tunteella ja rakkaudesta työhönsä. Ylpeys oli tunnusmerkki mestareille. Käsityöläiset olivat itsessään brandeja, kyky oli tekijässä, eikä nykypäivän mielikuvamainonnassa.


Tänään mainos on ennenkaikkea kiihoke ja yllyke hankkia jotain sellaista mitä muilla jo on 

Mainoksen aikaansaama ostotapahtuma voi myös tuottaa mielihyvää kykyosoituksesta hankkia juuri sellaista, mitä markkinointi ja mainonta puskee tuutin täydeltä eri medioista. Ennen valinta oli käytännön tarvetta, nyt muodikkaasti tarve synnytetään. Huipputuotteet ovat vain harvoille. Taloudelliset tulokset tehdään massatuotannosta ja peruskuluttajien hankinnoista.


Laatu on kestävyyttä ja toimivuutta juuri siihen, mihin se on tarkoitettu 

Nyt laatu on näyttävyyttä; "kromia ja kiiltoa", ostovoiman esittelyä voimana joka ilmineerautuu esimerkiksi automainonnassa kaksista pakoputkista, joille ei ole edes teknistä tarvetta. Ihminen haluaa erottautua hyvännäköisyydellä, vertailuvahvuudella ja rahankäytöllä. 

Laatu ei ole niin välttämätöntä, koska korvaus on helppo suorittaa. Kansantaloudellisesti on miltei sama mitä tehdään, kunhan suorite kulminoituu kulutustapahtumaksi. Kaikkien pitäisi voida ottaa osaa rahankierrättämiseen, näin syntyy uusia suoritteita, jotka taas takaavat työtilanteita.

Sarjatuotanto on tuonut massat ja myös tasalaatuisuuden "huonoudessaan" arkipäiväämme. Ostamisen laatu on muutakin kuin pelkkiä suoritteiden hankintatapahtumia.


Laatu on merkki myös taloudellisuudesta, 

 ... kierrätettävyydestä sekä pitkästä "palveluajasta" säästäen energiaa ja materiamuutoksia. Laatu on ennenkaikkea tekijänsä ylpeyttä. Laatu on tekijänsä "näyteikkuna" osaamisesta, jolla erottautua muista tekijöistä. Ylpeys osaamisesta tuottaa tyytyväisiä asiakkaita, käyttäjiä, koska ostettu hyödyke tai palvelu tuo hiukan enemmän mitä odotettiin ja luvattiin.


Laatu on vastuuta ja varmuutta 

Laadukas työ tekee asiakasuskollisuutta. Vanha sanonta laadusta määrän kustannuksella ei enää päde, nyt on tärkeää nopeus, läpimenoaika, voitto, osinko ja jaettavat kannusteet. Laadulla on myös hintansa. Laatu on useasti yksilöllisyyttä ja se tietää työvaltaisuutta, joka takaa erityisosaamisen kautta työtä myös kotimaahamme. Hyvästä laadusta pitäisi voida maksaa enemmän eli juuri sen verran kuin työpanoksemme on kalliimpaa kuin liukuhihnamaissa. 

Rakkaus työhön ja ylpeys laatutyöstänsä tuottavat hiukan enemmän asiakkaallensa, mitä hän odottaa. Jos sinä saat vähän enemmän kuin odotat, on todennäköistä, että palaat takaisin seuraavalla kerralla ja olet halukas maksamaan hiukan enemmän tuosta tyytyväisyydestäsi.


Laatu on työtä, huolehdintaa ja lupauksia jotka pitävät 

Laatu on ympäristössä, josta kaikki tuotantopanokset viime kädessä lähtevät. Laatu on vastuuta huomisesta. Laatu ja ylpeys siitä syntyvät myös pienemmissä tuotantoyksiköissä ja se takaa tasaisempaa hajaantumista jakaen tuotantohyötyjä ja ostovoimaa koko Suomeen.


Positiivinen kehitys elämänlaadussa takaa tyytyväisempiä ihmisiä, 

 ... jotka herkemmällä vastuuntunnolla huolehtivat maansa hyvinvoinnista myös apua tarvitsevien osalta. Kansallinen tyytyväisyys tuottaa yhtenäisen kansakunnan pitämään puoliansa ulkoisia uhkia vastaan.


Ilkka Luoma

keskiviikkona, elokuuta 02, 2006

Karjalan palauttajat ovat löytäneet Sipoo adressin!

Odotettu kirjoitus, joka tuli pyytämättä ja tilaamatta sähköpostiini :-) Karjalan palauttajat ovat aktiivinen ryhmä, joka jaksaa uskoa asiaansa. Ehkä se vielä toteutuu jollain kaupallisella menetelmällä... alla oleva kirjoitus on suoraan allekirjoittajansa tekemä. Julkaisuun on saatu lupa kirjoittajalta.

Hei

Allekirjoitin Sipoo adressin juuri äsken. En voi ymmärtää, että Suomessa tehdään sellaisia lakeja, joissa toinen kunta voi pakkolunastaa alueita toiselta. Sehän on kuin keisarivaltaa - nykyaikana!!!

Se on sama kun Neuvostoliitto ryösti Suomelta yli 10 % sen maa-alasta ja sen perillinen Venäjä pitää edelleen meidän maitammne hallussaan. Ne kodit, jotka ovat jotenkin pystyssä, ne ovat saastuttaneet. Kun Suomi ei ollut valmis luovuttamaan alueita - hyvin korkeatasoisia teollisuuslaitoksia ja hyvin menestyvää maatalousaluetta, niin se hyökkäsi vastoin sopimuksia ja tappoi suuret määrät suomalaisia. 420 000 evakkoa menetti näin kotinsa ja kotiseutunsa.

Sipoon kohdalla asia on sikäli kevyempi, ettei varmaan fyysisesti tapeta ketään, mutta entä henkisesti? Ehkä jotkut ajetaan kodeistaankin muka uusien rakennusten tieltä.

Suuria lukumääriä adressiin toivottaen

Anneli Ilonen,
evakko Kivennavalta

P.S.Kirjoittakaa te sipoolaiset vastaavasti Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueiden (Petsamo, osia Sallasta ja Kuusamosta sekä itäisen Suomenlahden saaret) rauhanomaista palauttamista koskevaan vetoomukseen osoitteessa www.prokarelia.fi/ . Minä viestitän tästä Sipoon asiasta omilleni. Eikö niin?