sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Eduskuntavaalit yltäkylläisyyden ja ahdingon välimaastossa

Kysyttäessä pääministeriltä kuinka menee, saamme vastauksen oppikirjoihin tallennettavalla tavalla - hyvin menee. Kysyttäessä yksinasuvilta "ajopuilta" 1), yksinhuoltajilta, pätkätyöläisiltä, ilmaista sekä "pakollista" ylityötä tekeviltä ja vieläpä piilotyöttömiltä - vastaus on sieltäkin selvä: huonosti menee. Ongelma on siinä, että pääministeri on tavallansa oikeassa ja myös nämä yhteiskunnan hiljaisetkin ovat oikeassa.

Suomi on yritysmaailman kansainvälistymisbuumissa tuottanut historiallisen suuren vientiylijäämän viimeisten kymmenen vuoden aikana. Pääministeriltä voisi kysyä ohjeellisesti mihin nuo ylijäämät ovat menneet ja mikä sai aikaiseksi tuon kehityksen. Työpaikkojakin on luotu lisää, pääministeri jatkaa. Millaisia nuo uudet työpaikat ovat, ovatko ne neljä tuntia per päivä tai kolme kuukautta kerrallaan työsuhteita. Kuinka paljon uusista työpaikoista on yhteiskunnan rahoilla tuettuja suojatyöpaikkoja?

Suurin positiivinen muutos on asenneilmastossa; nyt - ilman hallituksen ja pääministerin vaikutusta - kädentaitoiset työt ovat nousseet arvoon ja arvostukseen. Nyt ovat säntillinen laattamies, ammattirappari, huolellinen automekaanikko, vastuullinen terveystyöläinen kuin asiansa osaava sähkömies/ -nainen yhteiskunnan osallisia tasa-arvoisempina kuin koskaan.

Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla humanisteja, pikkuinsinöörejä [mihin katosivat ne oikeat opistoinsinöörit], valtiotieteilijöitä tai tradenomeja. Työnteon arvostukset ovat muutoksessa - järkevä, motivoiva, kannusteellinen ja tiimihenkinen työ on arvossansa, eikä niinkään väliä onko rintalapussa maalari tai lääkäri. Tärkeämpää on johtajan huolehtiva vastuu alaisistaan sekä tekijän osaamisvastuu tavoitteen saavuttamisesta.

Suomessa, nyt ennen eduskuntavaaleja, on enemmän yksinäisiä, piiloalkoholisoituneita, ylipainoisia, uupuneita, huomista hiljaa pelkääviä, enemmän velkaantuneita ja tietämättömiä huomisen tekemisestään kuin koskaan. Mutta hyvin menee; on työvoimapula 300.000 piilo - ja normaalityöttömän joukossa. Edelleen hyvin menee, vaikka on kiireempi kuin koskaan - monet vanhemmat ovat vähemmän jälkikasvunsa kanssa kuin milloinkaan ennen.

Onko kansakunta nimelta Suomi menettämässä identiteettiään, yhteenkuuluvuuttaan ja toisesta huolehtimistaan, kun arvosanoina ovat pelkästään kasvu, raha, suuremman tavoittelu ja ikuinen runsaudesta niukkuuden jako vähempi osaisille, jotka kansantalouden lakien mukaan joukkovoimana ovat osaltansa luoneet sen yltäkylläisyyden osalle - idealla kulutuksen puroista voittojen virrat muodostuvat harvojen taskuun.

Onko yhteiskunnan hyvinvointimalli otettu suoraan The Economist lehden kansikäppyröistä, joilla osoitetaan spekulaatiorahan merkityksen kasvua. Onko yhä vauraammaksi kasvava ylin kvartaali ihmisyhteisöstämme ihannoimassa toisen työn onnistumisen huomista arvioimista - sijoittelemalla nettimaailmassa yhä kiihkeämpään tahtiin spekulaatiorahoja sijoittajien oravanpyöräkoneistoon - nousemassa ahneuden perikuvaksi.

Pääministeri on tänään suositumpi kuin koskaan, koska parempaakaan ei löydy juuri tähän tilanteeseen. Vertaus johonkin on aina projisoitumista muihin tarjokkaisiin. Suomessa ei ole nyt kuin väliajan tarjokkaita yhteiskunnan päätöskoneiston huipulle. Elämme vedenjakajalla, konkreettisesti ja kuvainnollisesti.

Elämme juuri nyt siinä ratkaisevassa päätösilmapiirissa, jossa muutos on tehtävä. Paino maallisen hyvän, kulutuksen ihannoinnin ja kvartaalilukujen sijasta on kohdistettava ympäristöön, henkiseen hyvinvointiin ja vastuuseen yhteenkuuluvuudesta. Painotus on käännettävä uteliaisuuteen, oppimisen haluun ja ratkaisukykyyn - nyt päätavoitteena olevan ostovoiman lisäämisen sijasta.

Eduskuntavaaleissa kansakunta valitsee huomisen tekijät, sillä seuraavien neljän vuoden aikana on tehtävä riuskoja päätöksiä ja näistä päätöksistä ei moni äänestäjä pidä [ennuste: riuskoja päätöksiä ei tehdä].

Päättävän poliitikon vastuu on kokonaisuus ja ymmärrys huomisesta, ei tarve päästä seuraavalle vaalikaudelle. On itseasiassa nyt jo yhdentekevää, mistä viime kädessä mm. ilmastonmuutos on seurausta [ihmisestä vai luonnon omista hidasmuuttujista - vai molemmista], - on oleellisempaa ymmärtää, mitä teemme seuraavaksi.

Verotus on muutettava täysremontilla kulutuksen verottamiseksi. Oppimiskyvyn voimat on suunnattava ongelmaratkaisujen voimaksi. Kyky nähdä kanssaihmiset arvokkaiksi yhteistoimintavaroiksi luoden yhteenkuuluvuutta ja osallistumisen riemua - on kykynä muutettava teoiksi, joilla nämä lähinnä kulutukseen tapahtuvat muutokset hetkellisine epämukavuuksineen on kohdistettava.

Kansakunta on niin elinvoimainen, mitä se keskinäisyydessään yhteenkuuluvana voi esiintyä ja oikeasti toimia. Yhteinen henki ja luottamus johtokoneistoon ovat takeita muutoksien läpimenolle. Tänään kansalaiset -äänestäjät - eivät usko puoluepolitiikkaan. Ihmiset eroavat puolueista, he ovat monissa asioissa vastaan päättäjiä; Nato [osaksi], maahanmuuttajat, armeijan varustaminen, Helsingissä Sipoo - kaikissa näissä äänestäjillä on osin erilainen mielipide kuin päättäjillä. Toisaalta moni äänestäjä ei halua niitä muutoksia, jotka harvat poliitikot jo nyt ymmärtävät välttämättömiksi ja uskaltavat ne myös sanoa. Sanonnassa "tyyntä myrskyn edellä" voi olla vinha perä.

Tulevat eduskuntavaalit ovat vastuullisuuden vaalit, joissa asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Ei tarvitse paapoa äänestäjää lupaamalla kymmenen hyvää ja kymmenen kaunista; nyt riittää, että ehdokas on rehellinen oma itsensä, sanoo vaikeatkin asiat suoraan ja haastaa kansalaiset keskusteluun huomisesta, jossa tehtävät ratkaisut eivät kaikkia miellytä.

Suomen kansa oli talvella 1939-1940 yhtenäisempi kuin koskaan, ja nuo asiat eivät olleet miellyttäviä - tuolla kuuluisalla talvisodan hengellä Suomi otti ja voitti siihen saakka historian suurimmat vaikeudet. Nyt meillä ei ole vastassa jokin maa, vaan omat tuotoksemme ylikulutuksesta johtuneina.


Ilkka Luoma

KESKUSTELU ------ TIEDE [orig. 13.1.2007] //

1)
LAINAUS [ kts. blog - http://zitting.name/jukka/20041017Ajopuuteoria.html

Tie vain jatkuu jatkumistaanovelta mistä sen alkavan näin.Nyt se on kaukana edessä päin,jos voin, sitä joudun seuraamaan.Jaloin innokkain vaeltaenkunnes se tien suuremman kohtaapaikassa johon moni polku johtaa.Mihin sitten? Tiedä en! --- Tolkien

Kuva:
DSC_5723.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Linkki kuvaan ---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/355582240/ ---.

Kuvateksti:
Onko suomalainen yhteenkuuluvuudenhenki katoamassa? Sisukas Suomen kansa on ratkonut erimielisyydet saunassa - se on ollut puhdistautumisen riitti, kaikkinensa. Nytkö tuo yhteenkuuluvuus on vain muisto, kuin rikkoutunut saunanseinä muistuttamassa hengestä, jolla luotiin aiemmin ratkaisuja ongelmiin. Kuvassa purettu saunan seinä muistuttaa eilisestä - tälle alueelle nousee Suomen suurin satama ja vanha oli purettaman uuden kulutuksen tieltä. Vuosaaren satama Helsingissä tulee ottamaan vastaan tuhansia kontteja kulutustavaraa kaukomailta tyydyttämään ostamisen nälkäämme.

Business plan - erottaa ihmisyyden, rahan ja ympäristöarvot

[liiketoimintasuunnitelma on yritystä ennustaa ja arvioida huomista, jotta tavoite ja tulos olisivat riskeistä minimoidut (ihmisen näkökulmasta) - se on siis osaltansa huomisen maksimointia toiminnan suunnittelemisella. Muualla luonnossa evoluutio perustuu välittömän tilanteen aikaansaamaan hitaaseen muunnonkseen sopeumana. Eläinkunta on jatkuvasti reaaliaikaisessa "suunnitelmassa" arvioimatta huomista tai ollen ennustamatta tulevaisuutta. Eliömaailma ilman ihmistä elää reaaliaikaa - ihminen pyrkii hallitsemaan menetelmillään aikaa, jota ei vielä ole.]

Markkinatalous rakentuu aina business planin - liiketoimintasuunnitelman - varaan. Suunnitelma on tehty lisäämään tavoitteen lukuarvoja, niin määrinä, arvoina kuin voittoina. Business plan on tehty myös niille, joiden ymmärrys ei aina riitä hektiseen ja syy-seuraussuhteiseen nopeaan päätöksen tekoon. Business plan on tiekartta tekijänsä mukaiseen haluttavimpaan päämäärään.

Ihmisen oppiessa havaitsemaan toisen hyväksikäyttömahdollisuuden, oppi hän myös suunnitelmallisuuden. Nyt kaikki pyritään mallintamaan, ennustamaan ja suunnittelemaan, siis luomaan ihmiselle turvallinen ennalta tiedetty toimintaympäristö. Tuottoja ja voittoja halutaan maksimoida - kasvutalouden peruspilari on suunnitelma, jossa arvioidaan menestysrealiteetit käyttäen muualle varattua elonmahdollisuuden käyttövoimaa.

Eläinkunnassa ei rakenneta toimintasuunnitelmia - rakenteet perustuvat sisäsyntyiseen viestintään mitä pitää milloinkin tehdä. Elämän ajo-ohjeena on tiekartta, kuinka metsästys - tavoitteena ravinto, parittelukumppanin etsiminen - tavoitteena lisääntyminen ja puoluskyvyn harjoitus - tavoitteena reviiriyden hallinta, operoidaan. Erillistä "business plania" ei tarvita, kaikki on rakennettu perimään, kokemuksiin ja välittömään reagointiin uhan tai mahdollisuuden edessä. Suunnitelmallisuutta vuosimiljoonaisessa eläinkunnassa - poikkeuksena ihminen - ei ole.

Länsimaalainen markkinatalous kehitti muuttuvan kvartaaliohjatun materiaali- ja työpanosohjauksen suunnitelmina kasvattaa kokoa, määriä ja voittoja. Suunnitelmallisuus on ulottunut erityisesti rakenteisiin, joissa tuottoa ja voittoa tehdään arvioimalla muiden tekoja, päätöksiä ja tavoitteita; näin syntyi ennustamisen - [käytännön elämän rakenteita sisällään pitämätön] - sijoitus- eli spekulaatioiden maailma, jossa voitto rakentuu muiden tekemään työhön, onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Vain ihminen spekuloi huomisen tekemättömillä töillä ja tapahtumilla.

Suunnitelmallisuus on ihmiskeskeinen toimintaperiaate. Suunnitelmallisuuden ydinyhtälö on ennustettavuus, siis pyrkimys riskien minimoimiseen. Arviointimenetelmät tehostavat tavoitemääritteitä, on todennäköisempää ja on odotetumpaa. Voittoja pyritään maksimoimaan, hyötysuhdetta lisäämään eli haluamme lisää ja tämänkin jälkeen lisää. Autot kasvavat, talot kasvavat, pihagrillit kasvavat ja vatsanseutumme kasvavat. Kasvun hegemonia on dinosaurushegemonia - kunnes eloa ylläpitävät tukirangat pettävät.

Suunitelmallisuus on unohtanut maapallomme rajallisuuden; kaikki eivät voi, vaikka haluaisivat, kuluttaa kuin amerikkalaiset tai suomalaiset. Liiketoiminnallinen suunnitelmallisuus on lisännyt koko ajan ympäristöjalanjälkemme kokoa. Ravintoa tuottavan biopinta-alan tehotaloutta on suunnitelmallisesti lisätty, tehostettu ja eräin paikoin jopa ryöstetty. Luonnollinen ja kierrollinen kasvun oma "suunitelmallisuus" on ohitettu ihmisen valtapyyteiden tieltä. Luonto itsessänsä on rajalla, jossa se ryhtyy omiin "varotoimiin" aikaansaaden muutoksia, jotka haittaavat ihmistä itseään luoden uhkia, jotka eivät olleetkaan ennustettavissa, arvioitavissa - siis niitä ei oltu huomioitu liiketoimintasuunitelmissa.

Business plan, tuo ihmeellinen ilmiö rakensi talouden valtahegemoniaksi, unohtaen kasvun todelliset lähtökohdat. Ihminen ei voi koskaan ennustaa tarkoin, kuten emme voi mallintaa ehdottomasti huomistakaan.

Muu eläinkunta valitsi välittömän toiminnan, - puolustamisen ja suvunjatkamisen menetelmät sisäsyntyisellä evolutiivisella tiekartalla "suunnitelmalliseen" harmoniaan ja liikakasvun eliminoimiseen, niukkuuden peruslähtökohtien ollessa lähes aina läsnä. Niukkuus säätää terävyyttä "olla iholla" koko ajan ajassa ja paikassa. Niukkuus valpastaa ja niukkuus kasvattaa olemaan vahva, puolustuskykyinen ja lisääntymiskelpoinen.

Miljoonia vuosia vanha luonnon oma life plan rakensi elinvoimaisen luontoyhteisön harmoniassa hyväksyen vahvemman ominaisuudet. Ihminen tarvitsi keskeneräisyydessään turvakseen oletuksen ja suunnitelman - oman business planinsa - siis huomisen ennustamisen tarpeellisuuden - se toi jatkuvan kasvun hokeman ja vie lopulta elinolosuhteet hitaasti, mutta vääjäämättä koko eliökunnalta. Suunnitelmallisuus syntyi pelosta kohdata tuntematon ja yrityksenä hallita huomisen tapahtumattomia vaikutetekijöitä. "Elä ajassa ja nyt"

Ilkka Luoma


KESKUSTELU ---- TIEDE

......................................................................
Linkit nettimaailmaan --
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/liiketoimintasuunnitelma/ [ihmisen malli hallita huomista]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Biodiversiteetti [luonnon monimuotoisuus on evolutiivinen saavute, ei ennusteellisen suunnitelman tulos]
http://www.ilmastonmuutos.info/fi/cfmldocs/index.cfm?ID=1059 [ihmisen selitys ilmastonmuutoksesta]


Kuva:
DSC_6691.JPG
. 6. tammikuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.

Kuvateksti:
Harvinainen tammikuu Etelä-Suomessa, meri on jäätön. Tyyntä myrskyn edellä ihminen ainoana eliönä ottaa ulkoista lisäenergiaa itsensä lämmittämiseen, oma ei riitä. Suunnitelmallisesti rakennettu kivihiilivoimala puskee runsaasti kasvihuonekaasuja ilmakehään. Makuuhuoneissamme on mukavat 20-22 astetta - heräämisen ollessa yhä vaikeampaa siirryttäessä tekemään pätkätöitä. Käytämme jälleen ulkoista energiaa kuljetuttaessamme itseämme energiaa kuluttavien näyttöruutujen ääreen tekemään suunnitelmallisesti sitä samaa mitä eilenkin.

"Ja koko kansa oli kulutusverolle pantava"


Graf.: Tilastokeskus, lisätty 12092020 

*


[vapaasti mukailtuna historiaa lainaten ajoilta, jolloin ihmisen kulutus oli murto-osa nykyisestä ja vallalla oli henkisyyden aalto vastustaen maallista näyttämisen kiihkoa - synnyttäen perustat monille nykyajan uskonnoille] 


Perustoimeentulo on - elintoiminnoille välttämätön - ravinto ja perimänsä eteenpäin viennin evolutiivisena tarpeena - suvunjatkanta. 

Kaikki muu kuluttaminen on lisähöystettä ihmiskunnalla helpotteeksi ansaitessa työn kautta ruokaa, asumista, vapaa-aikaa sekä itsensä ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Kulutus on suurin syy, miksi ympäristömme muuttuu. 

Kulutuksesta on maksettava siihen täsmällisesti kohdistuva juuri ympäristörasituksensa kokoinen kulutusvero kertaa ~1,33 1)

 Vallanpitäjä on oivaltanut jo kauan sitten kuinka verotuksella ylläpidetään valtaa, kykyä ja mahtia alamaisiin; luoden myös yhteistä turvallisuutta reviirirajojen vartioinnissa ja puolustuksessa. 

Moderni länsitalous on kehittänyt verotuksen huippuunsa monimutkaisuutena mm. tulontasauksen ajamana. Rikkaat eivät saa vapaasti rikastua ja köyhät köyhtyä [mukaelma toisesta samantyyppisestä sloganista, - pienellä kyynisyydellä]. 

Verotuksella säädetään tunnetusti mahdollisuuksia - siis säädetään valtakoneiston tahtomalla tavalla yhteiskuntarauhaa tai päämääriä ylläpitääkseen tarpeita ja kansallista itsetuntoa. 

Verot säätävät tasapuolisuutta - ainakin mahdollisuutena - saada riittävästi oppia ymmärtämään huomisen ongelmia ja ylläpitämään ja lisäämään saavutettua taloudellista elintasoa maapalloistuvassa kilpailussa - näinhän me julistamme kasvutaloutemme pääteeseissä. 


 Kulutus on globalisoitunut

Kaikki haluavat muotivirtauksena aina vain suurempaa, kauniimpaa, arvokkaampaa, erinomaisempaa ja viihdykkeellisempää. Tämä kulutus on tuhoamassa ympäristöämme siitä luonnontilaisesta vakaudesta, mitä luonto kehityskaaressaan olisi omanaan itsellisesti ohjannut. 

 Ihmisen kulutusinto on noussut taloudellisten kasvupyrkimyksien myötä suuremmaksi kuin ympäröivän luonnon luontainen kyky olisi resursseiltaan sallinut. Näitä resursseja säästääksemme ihmiskunnan on säädettävä verotuksensa takaisin sinne yksinkertaisimpaan muotoonsa, joka säätääkin itse luonnonedellytysten valintaa, eikä pelkästään ihmiskunnan omia itsellisiä päämääriään. 


 Ihmisen ei tarvitse maksaa tuloveroa, omaisuusveroa, liikevaihtoveroa eikä muitakaan veroja 

Tilalle on säädettävä tavara-, palvelu- ja kulutuskohtainen kuluttamisen vero. Siinä jokaisella tuotteella ja palvelulla on oma "ympäristömerkki" säätämässä sen verovaikutusta kuluttajallensa. Ympäristömerkki kertoo haitallisuusasteen, niin ko. tuotteen/palvelun tuotantoprosessista, käyttötilanteista kuin myös sen uudelleen kiertoon saattamisesta. 

Jokainen tuote on merkitty kansainväliseen ympäristöhaittojen tuote- ja palvelurekisteriin - tämän ylläpidosta vastaisi YK. Ihminen on kulutuksessaan aina valintatilanteissa: Kuinka paljon, kuinka suurta, miten kallista ja lopulta kuinka tarpeellista, pitäisi olla myös - kuinka ympäristöhaitallista. Jokainen saa edelleen valita vapaaehtoisesti. Nyt ratkaisuksi tulee valinnan hinta. Ympäristölleen rasitteellinen tuote maksaa aina vähintään* sen verran, mitä se haittana ympäristölleen tuottaa. 


 Kulutusverot ovat suunnattuja

Jokainen kulutusveron kohde tuotteena on yksilöity ja verokertymät suuntautuvat tämän tuotteen verotuloluokkaan. Periaate on, että jokainen tuote "kuittaa" omat ympäristöjälkensä kaikkinensa koko sen elinkaaren ajalta. 

Verotus on muuttumassa täsmäohjatuksi; näin myös aikaansaadut ympäristöhaitat "täsmäkorjautuvat" sillä rahalla, mistä ne kulutushaittaverotulona tulevatkin. Yhteiskunta ei tarvitse mitään muuta verotusta kuin kulutusveron. Jokainen voi vapaalla valinnan tahdollaan suunnata mielihalujaan, tarvesuuntauksiaan, määriä ja ympäristöhaitallisuusasteita omalla verottomilla tuloillaan ottaen aina osaa kulutusverollaan ko. tuotteen/ palvelun aikaansaamiin ympäristöhaittoihin.
 

Mitä enemmän kulutat, sitä enemmän maksat 

Luonnonvalinta ihmistoteutuksina tapahtuu mahdollisuuksina ja mahdottomuuksina itse luontoa ajatellen. Tässäkin kysynnän ja tarjonnan lait ratkaisevat, sitä ostetaan, mihin on mahdollisuus ja mihin ansaitut varat riittävät. Kulutusverolla säädetään ympäristöhaitat minimiin. Kulutusveron tueksi itse luonto on jo järjestänyt oman "ajattelemisen aiheensa". Valveutuneisuuden kasvun myötä valinnat ympäristöystävällistyvät. 

 Huomisen verotuksessa "maailman tietoverkon" ollessa yhteydessä joka kuluttajaan, savuun ja notkelmaan, ovat kulutusverokertymät reaaliaikaisia ja ne rekisteröityvät jo ostohetkellä - näin ko. tavaran kulutusvero suuntaa kulkunsa heti ostajan pankkitililtä valtion ao. kulutusveroluokan, - kohteen ja tuotteen "tilille" ostajamerkinnöin; näin meille jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen ympäristöstatus. 

Edullisesta ympäristöstatuksesta saa ostohelpotuksia vähän haitallisuutta sisältäviin tuotteisiin ja palveluihin - näitä ansaittuja bonuspisteitä voi sitten suunnata esim. ympäristöteknologian sijoituskohteisiin. 

Uudessa verotusmenettelyssä verottajalle jää siten edelleen "keppi ja porkkana" periaate käytettäväkseen ja lisäksi jokainen kuluttaja näkee omasta tilastostaan ympäristöarvonsa. 

Ympäristömuutokset - jotka "säätelevät" voimakkaasti ihmiseloa kaikkialla maapallolla - vaativat tehokkaita, riuskoja ja konkreettisia toimia ihmisiltä, siis kuluttajilta, jotta elinympäristömme voisi jatkua siedettävänä luontoystävällisemmille elintavoillemme, huomioiden myös meitä ympäröivän luontokokonaisuuden. 

.
PS. Kappalejako uusittu 12092020

Ilkka Luoma 

KESKUSTELU ----- TIEDE [orig. -- 7.1.2007] // 


1) Kerroin 1,33 on kulutusveron päälle pantava ns. tulontasausosa, koska kuitenkin aina ja kaikkialla eivät yksilölliset edellytykset ole samalla tasolla kaikilla, muodostettaessa kohtuullista elämisentasoa. Ihmiskunta on inhimillinen ja toisistaan "huolehtiva" - kuitenkin, ja tämä kerroin 1,33 tarkoittaa 33% lisää koko kulutusverokertymästä. 33% pitää riittää tulontasaukseen ja liki yhteisten edellytysten ylläpitoon.

Kilpailu luo herkkyyttä hakea halvinta ja löytää suurinta

[eettisyys, ympäristöarvot ja työpaikkahyvinvointi nostavat keskusteluissa päätään Suomessa - olemme useasti tuotantoketjujen alihankintaprosessien loppupäässä kuluttajana, joka kuitenkin tekee aina ostopäätöksen]

Maapalloistuminen loi helpon mahdollisuuden kilpailuttamisen syrjähypyille. Globaalitalous hakeutuu suurimmille markkinoille ja halvimmille tuotannon lähteille. Alihankintaketjut ulottuvat kustannussäästöissään sinne missä on halvin työvoima tai tuotantokoneisto. Halpa, edullinen ja erityisen kilpailukykyinen löytyy keskimäärin sieltä, missä työnteon tekijälliseen laatuun ja viihtyvyyteen ei ole aikaa eikä rahaa.

Kehityyvät maat Kiina ja Intia etunenässä ovat uuden maailmallisen rahatalouden vetureita jättiläismäisen ja loputtoman työvoimasaannon vuoksi. He ovat halpoja tuotannontekijöitä perinteellisille länsiyhtiöille, jotka kilpailutilanteessa kipristelevät keskenään ja yhä useammin uusien kehittyvien maiden omien yhtiöiden kanssa. Länsi meni idän houkutuksiin luoden sinne loputtoman kysynnän ja hiljalleen palkkojen nousun takaamaa maailmallista tehotalouden nousukierrettä. Länis huomasi omat tuotannontekijät liian arvokkaiksi.

Jättiläisyhtiöt rakentuvat pitkistä alihankkijaketjuista - tarkistukset, etiikka ja tasapuolisuuden varmennus ympäristö- ja työntekosääntöineen ei ulotu kaukaisimpiin tehtaisiin. Tuotantoketjujen ylimmillä oksilla olevat yhtiöt jakavat hiljalleen ylirajojen ostovoimaa kuluttajille aina Kiinan viimeisiä tuotantoyksiköitä myöten. Ongelmana on vain se, että tuo muutos on hyvin hidasta, koska aina ensimmäisenä kakun kermat kuoraisee omistajat ja ylin johto. Menettelymalli on tuttua myös Venäjällä ja jopa meidän kotisessa Suomessakin.

Yhteiskuntavaikutus tuotantorakenteiden levitessä maailman ääriin, sinne missä työvoima on helpaa ja kulutus nurkan takana - ajaa kehitytyneet, entiset tuotantomaat, uuden ongelman eteen. Mitä me teemme Suomessa? Hyvin koulutettu keskiluokka väsyy, työajat pidentyvät, koska korkeiden palkkojen [verrattuna kehittyviin maihin] erotus pitää kompensoida pitkillä kotona olemattomilla työajoilla.

Kehityvissä maissa kehittyy aivan uusi tuotantorakenne alihankinta- ja yhteistyöketjuineen. Ensin omistajat ja johtajat kalastavat hyödyt ja varat - työvoimaa riittää, jopa 50-100 euron kk-palkoilla ja 12 tunnin/ 6-päivää viikossa työajoin. Silti palkat sielläkin hiljalleen nousevat, tuoden markkinatalouden himoittua kysyntää.

Työnantaja mittasi Euroopassa työväestöltä kaiken ulos vielä 1900-luvun alkupuolella, kunnes joukkovoima ja yhteenkuuluvuus pani barrikadin pystyyn - ajoivat itselleen palkkakierteen ylös päätyen tähän päivään jossa liukuhihnallinen työmentelmä ei meillä enää toimi kilpailukykyisesti. Sitten haettiin laatu, toimitusvarmuus ja eettiset ympäristöarvot, nostaen entisestään hintoja. Kuluttaja on monien tutkimusten mukaan enemmistöltään hintatietoisia, kuten osoittaa se, että kiinalaiset vaatettavat 60% maapallon väestöstä.

Nyt kehittyvissä maissa käydään meidän aikaisempaa historiaa läpi kerros kerrokselta, kuten mekin 1900-luvulla. Omistaja nappaa, johtajat nappaavat - he luovat uudet kulutuksellisen yläluokan ja työväestö saa tehdä sen todellisen työn ollen vain numeroita pitkissä alihankintaketjuissa.

Kehittyvien maiden tuotantorakenteiden muutosprosessit ovat kuitenkin nopeammassa kehityksessä kuin aikaisempi länsieurooppalainen tapa. Kiinalaiset ja intialaiset oppivat asiat nopeasti; heillä on esimerkki meidän historiasta. Työpaikan olosuhteet, arvostustasot, oikeudenmukaisuus, välittäminen ja huolehdinta saavuttaa saman, vielä saavuttamattoman tason kaikilta osin samaan aikaan kuin läntisissä työtehtävissä niin valkokaulus - kuin työnteko-osastoilla [onko niillä enää suuri eroavaisuus?]

Suuret länsiyhtiöt mittaavat tahallaan, tietämättään ja jopa vilpittöminä uskoen näkemäänsä, ulos kaiken sen hyödyn, mitä kehittyvien maiden tuotantomarkkkinat heille pystyvät antamaan. Marrkinatalous on hyvä renki, mutta hyvin huono isäntä. Eeettiset, ympäristölliset ja inhimilliset arvot kasvavat hitaasti, mutta kuitenkin nopeammin kuin meidän 300 vuotta vanhassa teollisuustuotantoympäristössä. Meillä on kokemus muutosprosessista, Kiinassa ja intiassa ei; heille pitää antaa aikaa tai sitten markkinat ratkaisevat: Kuluttaja, ostaja siis mm. me euroopplaiset, jotka rahtaamme miljoonia kontteja tavaraa yltäkylläiseen kulutukseemme mm. Suomeen, voimme tehdä kaupan tiskillä kolmenlaisia päätöksiä. Päätökset ympäristöhuomioimisjärjestyksessä, paras viimeisenä: ostan kiinalaista/ intialaista, ostan eurooppalaista ja lopulta harkitsen tarvitsenko sitä laisinkaan.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ---- TIEDE [orig- 7. tammikuuta 2007] /

Kuva:
DSC_6655.JPG. 4. tammikuuta 2007, Kuopio. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti tekstin yhteydessä mainiten kuvatekstissä oleva Kalakukkoleipomo Hanna Partanen, Kuopio. Julkaisuun on saatu lupa leipomon taholta mainitulla ehdolla.

Kuvateksti:
Tässäkin tapahtumassa on alihankintaa; mm. jauhot, kalat, liha ja mm. uunin lämmitykseen käytettävä energia. Hanna Partasen kalakukkoleipomo Kuopiossa valmistaa mm. näistä kaikista raaka-aineista maan mainioita kalakukkoja. Kuvassa tuotannontekijöinä ovat ihminen ja pitkän käyttöiän paistouuni perinteen suomin argumentein markkinoille luomaan kysyntää paistettaville tuotteille. Kuopiossa Partasen kalakukkoleipomo on käsite, siis paikallinen brändi. Brändin arvon se on saanut laadusta, maittavuudesta ja perinteistä ollen Kuopiossa aina. Tätä kalakukkoleipomoa on vaikea siirtää Kiinaan tai Intiaan, siksi paikallista tämä herkkujen valmistus on. Tässä leipomossa paikalliset arvot ovat savolaiseettisiä ja täällä noudatetaan suomalaista työehtosopimusta. Leipomon tuotteet eivät ole halvimpia. Asiakkaat tekevät valintansa laadun, luotettavuuden ja maittavuuden pohjalta maksaen sen, mitä hintalappuun on painettu.

Turhuus- ja haittatarrat jokaiseen tuotteeseen

Ihmisen elo on liikkumista paikasta toiseen tavaroineen. Toinen harrasteemme on käyttää energiaa näyttämiseen, käyttämiseen ja lopulta myös tarpeeseenkin. Olemme ansioituneita niin materia- kuin ilmastomuuttajiakin. Olipa ilmiöiden takana ihminen tai ei, niin kaikki kuluttamamme tuotteet ja palvelut voidaan merkata asianmukaisilla turhuus- ja haittatarroilla.

Ulkona ei ole lunta, emmekä saa unta taistellessamme syistä syvistä; auringon pilkut, taustasäteilyn muutokset ja ihmisen oma toiminta saavat kukin osansa. On perin selvää, että yhtenä keskipisteenä on meidän oma kulutus. Ihminen on koko maapallon historiassa kaikista eliöistä eniten muuttanut maapallon pintaa materiamuutoksina.

Olemme ainut eläinlaji, joka tietoisesti käyttää ulkopuolista energiaa täyttääkseen mielihalujansa. Me kulutamme enemmän biomassaa ja raaka-aineita elokiloa kohden, kuin mikään muu eläin- tai eliölaji. Me muutamme ympäristöämme omien mielihalujemme, tarpeidemme ja kuviteltujen oikeuksiemme myötä kiihtyvällä tahdilla.

Jokainen käyttämämme tavara, palvelu tai muu kulutuksen kohde on ympäristömerkittävä selvällä haitta- ja turhuustarralla ja kirjattava "maailman kulutusviraston" tietokantaan, kuten kemikalioviraston suunnitelmissa on tallentaa jokaisen käyttökemikaalin sisältö ja vaikutus.

Tavaroille ja palveluille pitää syntyä haittaverotuksen peruslähtökohta: mitä haitallisempi tuote, tai mitä vahingollisempi tuotantoprosessi, niin sen tylympi tuoteseloste. Tarra kertoo käyttäjälle, kuinka paljon hiilidioksidia sen valmistus on aikaansaanut, samoin tarra mm. kertoo, kuinka kauan tuotteen biologinen haitallisuuselinkaari jatkuu.

Jokaiselle tuotteelle pitää olla kierrätysseloste, jossa kuvataan tuotteen synty sen alkumateriaaleista lähtien päätyen sen takaisin paluuseen luonnon kiertoon ilman mitään haittavaikutuksia. Kuluttajien tulee tietää tarkoin mitä hän ostaa, sillä haitallisuus tulee verolle. Ihmisen on tiedettävä, mitä hän elossaan käyttää, jotta ymmärtää, mitä hän ympäristölleen suoraan tai epäsuorasti aiheuttaa.

Jokaisella ihmisellä pitää olla vapaus omaehtoiseen vastuuvalintaan. Vastuiden kasvaessa jokainen ihminen on huomenna suoravaikuttaja ympäristönsä laatuun, omaan terveyteen ja lastensa ylihuomiseen elinolosuhdepuhtauteen. Tuotteellinen haitta- ja turhuustarra on luettavissa myös tarran lähelle viedyllä monitoimikännykällä, jolloin avautuu tietoväylä maailman tuotetietovarastoon ja tietokantaan. Haittatieto pitää olla myös hinnoiteltu - kuluttajalla on oltava tieto, kuinka paljon haittaveroa tuotteessa on tai mikä on kulutusverotuksellinen turhuusmarginaali.

Valveutuneisuuden kasvaessa ja lumen vähetessä huoli ympäristöstä kasvaa. Me emme voi kuluttaa tätä palloa puhki, me emme voi kuluttaa tämän pallon biokerrosta kasvun köyhyysrajalle pölyäväksi aavikoksi, kuten USA:n riistoviljely oli tehdä jo 1930-luvulla. Massiivinen kulutuskasvu patoutuu haittamerkeillä, turhuusverotuksella ja tiedon saannin helppoudella niistä vahingoista, mitä kuluttamamme tuote ja palvelu aikaansaavat.

Nyt jo luemme kilokaloreja, rasva-arvoja ja vitamiinisisältöjä tuoteselostetarroista huolissamme itsestämme; rasva-arvoista tosin emme vielä 1960-luvulla juuri mitään tienneet - tosin elintasokumpumme vatsanseuduilla eivät olleet niin koholla kuin nykyiset verenpainearvot. Seuraavaksi vastuurajapinta ulottuu jo nenänvartemme verran enemmän luonnon ja ympäristön suuntaan. Tiedonhalu kasvaa ympäristöhaitoista kasvaen lämpökäyrien mukana, vaikka helmikuun pakkasaalto on vielä kokematta.

Muutos tapahtuu vapaaehtoisesti ja siihen oman apunsa tuo haitta- ja turhuustarrat jokaisessa tuotteessa sekä palvelussa. Yhden ihmisen suomalainen ekoympäristöjalanjälki on noin 6,6 biohehtaaria, niin paljon tarvitsemme ollaksemme keskiarvokulutussuomalaisia. Ekojalanjälkemme on yksi maailman suurimmista. Kaikkien kiinalaisten kuluttaessa kuten me, talven lumi sulaa käsivarresta ja Utsjoen pään kuhmusta viimeisen kerran ja eteläisin Eurooppa kuivuu hiljalleen aro-aavikoksi.

Ilkka Luoma


KESKUSTELU ----- TIEDE [21.1.2007 -- n. 1.000]

Kuva:
B0001174.JPG. 15. tammikuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.

Kuvateksti:
Jo vuosi sitten Etelä-Suomessa oli lumetonta vielä tammikuussakin. Nurmikko viheriöi kauniisti Mannerheim-kotimuseon vieressä. Marsalkan ollessa talossaan, Suomessa oli runsaasti kovia pakkastalvia runsaine lumivaroineen. Pelastipa osaltansa tulipalopakkaset ja valkoinen lumipeite Suomen itsenäisyyden huippukylmänä talvena 1939-1940, jolloin suomalaiset olivat 70% maalla, nyt nuo 70% ovat kaupungeissa.

Kasvunhokema saavuttaa maallisen rajansa - niin luonto vastaa kuin sille huudetaan


Ilotulitus Savonlinnassa 01012024 - Ilmarisenkadulta -- 
-kuva lisätty 01012024!

***** 




[ Helsingin Sanomien Talousosion artikkeli - Gaia kuumenee , kun sitä imetään kuiviin - kirjoitti vastuista, kuluttamisesta ja luontoäidin kostosta, viittauksina joidenkin maiden USA:n kiusaamiseen ja taruolentona Prometheukseen, joka varasti tulen jumalilta ja opetti sen käytön ihmisille. Juhana Rossin kirjoitus piti merkittävän asiaytimen sisässään aivan artikkelin lopussa: Prometheus käännettynä suomeksi - "harkitsee ennen kuin tekee jotain". HS 31.12.2006 / E1 -TALOUS - toim. Juhana Rossi]


Valtakunnallinen sanomalehti esitti vuoden viimeisessä numerossaan häkellyttävää puolisokeaa yksisilmäisyyttä. Suunnilleen otsikoinnilla "Gaia 1) kuumenee sitä imettäessä" -selosteltiin syitä syviä synnyille, joissa maapallo luontona vastaa sille heitettyihin haasteisiin. Syiksi saatiin epäsopu öljyntuottajien ja -kuluttajien välillä, uusien kulutusmaiden kehiin astuminen ja lopulta myös ihmisten ahneuden lisääntynyt mahti.

Yksisilmäisyyttä kirjoituksessa edusti kulutusmahtien peittely ja esille tuomattomuus. Jo pelkästään USA kuluttaa 5%:n väestöosuudellaan koko maapallon liikennepolttoaineista lähes 35%. Venezuela ja Iran saivat leiman USA:n kiusaamisesta ja ärsyttämisestä. Kiinakin saatiin esille agressiivisena öljynostajana. Veli-venäläistä arveltiin epäluotettavaksi kauppakumppaniksi (Sahelin/Shell).

USA on ylivoimainen hiilidioksidipäästäjä. EU nousee mukavasti mitalikolmikkoon ja Kiina kasvaa hyvää vauhtia kärkikaartiin. Öljy, kivihiili ja maakaasu varastoituivat maaemon sisuksiin satojen miljoonien vuosien aikana. Lähinnä länsimaiden markkinakasvu on käyttänyt viimeisen 100 vuoden määrästä suurimman osan - pelkästään USA on kuluttanut, pöhöttyäkseen maailman lihavimmaksi kansaksi, kasvattaakseen autonsa "kuorma-autokokoluokkaan" ja jäähdyttelyn sille tasolle, että sen energian tuottamiseen on tarvittu pohjaksi noin viiden miljoonan vuoden viherkasvu, joskus kauan sitten.

Luonnon varastoimat hiilivedyt purskautettiin ilmakehään 100 vuodessa. Nyt ihmettelemme, miksi Etelä-Suomessa on tänä uutena vuonna 3-5 astetta lämmintä - eräät kuitenkin väittävät, että poikkeusvuosi 2006 mahtuu pitkien ajanjaksojen vaihteluväleihin. Millainen on vuosi 2007?

Artikkelin kirjoittaja sai leimattua vastuuttomuutta öljyntuottajiin, Venäjään ja Kiinaan, unohtaen länsisivistyneesti, miksi kasvunhegemonia on järjestäytynyt juuri meille uskonkappaleeksi. Meille länsimaissa taloudellinen ja materiaalinen kasvu on itseriittoinen hokema kulutusmandroineen. Suurempi auto, suurempi olohuone, suurempi poreamme, suurempi ja talviasuttavampi kesämökki, mahtavampi pihagrilli, ylevämpi merijahti ja yhä pidemmät ja toistuvammat kaukolomamatkat. Mihin unohtui kirjoittajalta kuluttajan vastuu, vai oliko se siveellisesti ja tahdikkaasti kätketty artikkelitekstin sisuksiin?

Amerikkalaiset ovat oikeasti toivoneet, etteivät kiinalaiset saavuttaisi heidän elintasoaan - onhan se ymmärrettävää, koska silloin saamme suurimman rakennusurakan, täytyy rakentaa kaksi uutta maapalloa. USA ei voi ajatella, että kiinalaiset ajaisivat yhtä taajaan yksityisautoillaan kuin he itse. Amerikkalaisilla on demokratiavaje ymmärryksessä, että myös kehittyvät maat haluavat heidän esikuvillaan maistaa kulutuskasvun autuaallista mannaa. Nyt myös venäläiset ostavat kilpaa heinäladon kokoisia maastureita - heilläkin on sama ostamisen ja näyttämisen oikeus, kuin on henkisesti taantuvissa länsijuhlan kulutusmarkkinamaissa!

Ei hokemat - lämpenemisestä, saastumisesta ja tarvitsisi jotain tehdä - paranna Gaia [maaemo] -poloisen tuskaa - toteamus Prometheuksesta, tulen sytyttäjästä ihmiskunnalle, oli arkipölyinen viisastelu toistona kuivien sananparsien varastosta alkaneesta tulipalosta. Ihminen huomasi helpon ja halvan kulutusjuhlinnan alkavaksi maaemon hiilivetyvarastoista, joiden syntymiseen luontoemo käytti 10-50 miljoonaa vuotta, mutta ihmisen polttaessa ne taivaan tuuliin reilussa sadassa vuodessa.

Maaemon jäähdyttelyksi kelpaa vain kulutuksen totaalinen ja systemaattinen vähennys. Me länsimaat olemme vastuiden keskipisteessä. Kuinka "opettaisimme" tavoillemme tyypillisenä opettajana kiinalaiset säästöön, julkisten käyttöön, 17 asteen huonelämpöihin, jos itse yliopettajaroolissamme emme noita taikakeinoja osaa käyttää tai edes ymmärtää.

Tiedonvälitys ja kirjoittelu on vapaassa demokratiassa sallittua miltei millä argumentoinnilla tahansa, mutta vaikuttajajournalismi tulisi sisältää myös näköalallisuutta, eikä pelkkää laput silmillä ravia. Toteamus ilmastonmuutoksesta on sivulause ilman tarkoitusta, ellei ole ymmärryksessä tekojen merkitys ja tahto. Puoluepoliittinen koneisto omikoon sanahelinän sisällyksettömine latteuksineen, mutta paljon lainatun ja arvostetun sanomalehden sisältöherkkyyteen soisi myös laaja-alaisemman katsannon.

Muutos lähtee sieltä, mistä on helpointa suorittaa luopumista - esimerkin jälkeen on oikeus pyytää muita mukaan; mm. kiinalaiset, intialaiset, venäläiset ja brasilialaiset. Suomalainen ja länsimaalainen markkinamekanismi voi sujuvasti luopua keskimäärin 30%:sta kulutuksestaan - suunnaten myös merkittävää tietotaidollista panostaan säästöihin, hyötysuhteisiin ja ennenkaikkea kykyyn nähdä kasvuaan enemmän henkisinä ominaisuuksina.


Luontoystävällisempää kulutuskäyttäytymisen Onnellista Uutta Vuotta 2007!



1)
GAIA ...........
http://www.melnworld.com/suomeksi/uskonnot.php3?id=1
GAIA ........... http://www.wam.fi/gaia/ojaniemen_vihkiaispuhe.htm
GAIA ........... http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/gaia.html

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ------- TIEDE

Kuva:
DSC_5790.JPG. 24. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvateksti:
Alkuperäiskansoja todennäköisesti edustavat kauppakeskussoittajat Etelä-Amerikasta keräävät melankolisella musiikillaan almuja elantoonsa suomalaisilta kuluttajilta. Espanjalaiset valloittajat - konkistadorit (conquistadors), ryöstivät, murhasivat ja sairastuttivat atsteekit, mayat, tolteekit ja inkat omassa kullan himossaan. Atsteekkien yksinvaltias Montezuma II päätteli valkoisen rodun olevan jumaliensa lähettämiä ja näin ollen ei ryhtynyt koko maanosansa tappioksi puolustamaan päättäväisesti omaa sivilisaatiotaan valkoista ristin ja miekan valloittajaa vastaan.


Kuvalinkki .............
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/339438743/