sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Kirkkoherra laskeutui kansan pariin ja avaruusmies nousi taivaisiin

[YLE AaamuTV haastatteli erilaisen papin, papin joka katsoi ihmisten pariin tulon tähdelliseksi. Lapinlahden vs. kirkkoherra Markku Suokonautio oli toimittajien kuultavana. Samaan aikaan ruotsalaisia hullaannutti avaruussankari, Christer Fuglesang, joka palasi kotimaahan kansanjoukkojen hurratessa]

Papin tehtävä on olla sielun paimen, tai papin tehtävä on kuunnella hädän alaisia kuin myös menestyjää, lisäksi omantunnon painolastillista, mikäli taakka käy liian raskaaksi. Pappi on seurakunnassa omassa saarnastuolissaan oppien ja tapojen alainen sanan lähettiläs. Säännöt ovat joko noudatettavia tai sitten kansan tahto kokea jotain uutta antaa voimia luoda yhteenkuuluvuutta. Pappi turvaa henkisyyttä ja sanaa sellaisesta, joka herkistää, notkistaa ja luo tiivistyvää tunnelmaa.

Pappi on mustakaapu, jolle uskoudutaan ja joka voi olla muutakin kuin saarna korkeuksista - se voi olla keskustelua, innostusta ja herättelyä aikaan maallisista riennoista heräten kokemaan tunnetta, yhtenäisyyttä ja ryhmäkeskeisyyttä.

Ruotsalaiset innostuivat kansanliikkeeksi astronautistaan, joka nousi korkeuksiin tähyämään vapaata kelluntaa ja näkymää, mitä me maalliset emme voi kokea. Ruotsalaiset ottivat vastaan sankarinsa riemusaatossa, kuningaskin halusi kuulla, mitä siellä ylhäällä näkyi. Ruotsalainen ja Ruotsin lippu oli noussut korkeammalle kuin yksikään toinen pohjoismaalainen ja Ruotsi ottikin sankaripoikansa hyvin vastaan. Ihmisen mieltä kiinnostaa, mitä siellä ylhäällä on. Astronautti kiinnostui kandidaatiksi uusille lennoille ja kansalaiset Ruotsissa ovat halukkaita maksamaan nuo muutamat kymmenet miljoonat, jotta herkistys omasta saavutuksesta omistautuu koko kansalle.

Kansalaiset haluavat tapahtumia, jossa koetaan kansallista yhteenkuuluvuutta. Neuvostoliitossakin kosmonautit olivat ehdotonta eliittiä ja kansan lempilapsia. Heistä voi jokainen haaveilla ja samaistua saavutuksiin, joita me tavalliset emme koskaan saavuta. Kansakunta on aina saavutuksiensa mukainen. Ruotsalaisille riitti amerikkalainen sukkulakyyti tuomaan nähtävyysasetelman. Mitä me suomalaiset voisimme keksiä. Vielä parempaa - Suomen Ilmatieteen laitoksen tekniikat ja operaatiokartat ovat ulottuneet Jupiterin Titan kuuhun saakka; se tarkoitti, että 5 vuoden ahkerointi kulminoitui 10 sekunnin kliimaksiksi, tämä tapahtuma oli muuten seurattavissa livenä kaksi vuotta sitten olleilla Tieteiden päivillä [
http://www.tieteenpaivat.fi/tp05.htm ]. Emme saata arvata, mitä meidän puoli 9 uutisten säälukijoiden takana tapahtuu!

Kansalaiset haluavat myös tavallisina ihmisinä taivaallisia tapahtumia. Lapinlahdella tapahtuu kummia, vs. kirkkoherra on laskeutunut tuolistansa kansan pariin innostuen kyseenalaistamaan syvälle juurtuneita perinnäistapoja. Kansa ja kuulijat haluavat otetta asioihin ja se tarkoittaa kyseenalaistamista, kuuntelemista ja väkevää otetta saarnoissa olla tavallisen kansan asialla luoden tunnetta, että me olemme yhtä ja että me olemme olemassa, emme vain kasvottomina naamiomerenä papin silmien alla hänen saarnatessaan portaiden yläpäässä olevasta tuolistaan. Pappi on lähettiläs ja hänellä on kutsumus. Kutsumusta ei voi kahlehtia, sillä jokaisessa on se, mihin hän itsessään aidosti pyrkii. Kirkonmeno voi olla myös hauska.

Sillä aikaa kun ruotsalainen astronautti haki näkyvyyttä yksin itselleen korkeuksissa välittäen sanomaansa innostuneille kuulijoille, suomalainen kirkkoherra loi rohkeutta kaikille maan pinnalla löytäen mahdollisuuksia kokea sitä samaa yhtäläisyyttä, intoa, ylpeyttä ja ryhmähenkeä avaten oman sielunsa kuulijoille samanarvoisena ja - kaltaisena. Jumalan löytäminen on yksilöasia, se on henkilökohtainen ja se ei ole pakko. Tunne arvostuksesta kohtaa niin kuulijoissa kuin sankarissa. Erot ovat pienet - kyseessä on kuitenkin aina tunne omistautumisesta jollekin.

Löytyykö kunkin jumala korkeuksista vai maasta - on kokijan mielissä. Valinta on sinun. Lapinlahdella kirkko kuulemma täyttyy ja sanan kuulijoita ilmaantuu uteliaisuuden kasvaessa. Uteliaisuuden ollessa ihmisessä, luo se edellytyksiä ymmärrykselle, josta kumpuaa suvaitsevaisuutta.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ----- TIEDE

...........................................
Kirjoitukseen liittyvät nettisivut:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=184&a=2239 [Markku Suokonautio]
http://www.esa.int/esaCP/SEMEOMG1GVE_Finland_0.html [Christer Fuglesang]

Kuva:
B0001116.JPG
. 21.tammikuuta 2006, klo 14:33. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä. Kuvalinkki: --
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/370228226/

Kuvateksti:
Papin perinteellinen paikka on ollut korkeammalla kuulijaa sijaitsevassa saarnastuolissa. Suomalainen osasi lasketua alas, sillä aikaa kun ruotsalainen kipusi ylös. Lapinlahdella vs. kirkkoherra laskeutui kansan pariin puhumaan ihmisille ihmisten asioita. Ruotsissa kansa otti vastaan astronauttinsa riemusaatossa hänen tulleessaan taivaalta alas. Kuvassa Tukholman vanhassa kaupungissa tyhjä saarnastuoli Stor Kyrkan ´ssa.

Nato, Venäjä ja suomalainen yhteishenki


[Ye-majuri Rainer Peltoniemi väitteli Natoon liittymisen vaikutuksista ja siihen liittyi näkökulmia niin Nato-hyödyistä kuin haitoista - yritetäänkö nyt sinänsä tasapuolisella väitöskirjalla kääntää kansalaisten katseita läntiseen eilisen päivän sotilasliittoon, miksi väitös oli juuri nyt?]

Suomen kansa ei kysellyt puolustusliittojen perään silloin kun käsky kävi rajoille puolustamaan isänmaata. Huolimatta kansalaissodasta 20-vuotta aiemmin, kansa oli yhtenä rintamana Stalinin haittatekijänä kuvittelemaansa Suomen valloitukseen.

Kansalaiset ottivat asiat omakseen - puolustivat maansa ja pitivät sen myös myöhemminkin yhden liittolaisen, Saksan osa-avulla, itsenäisenä. Neuvostoliiton generalissimus Josif Stalin antoi arvon suunnattomalle yhteishengelle ja jätti Suomen valloittamatta; tuli kiire Berliiniin ja Suomi olisi maksanut liikaa Puna-armeijalle. Suomi pysyi itsenäisenä, pysyi myös kylmät sodat, kuumat Kekkos-kaudet ja vieläpä noottikriisit ja armeijoiden yhteisharjoitusehdotustenkin yli.

Nykyinen Venäjä ymmärtää, että Suomi on vaikea vastus. Suomalainen luonne on sisukas, kun on kysymys oman maan puolustuksesta. Nythän meillä on vain yksi mahdollinen uhka, ikiaikainen Venäjä, joka meille myös itsenäisyyden antoi ja "vapautti" Ruotsin vallasta. Suomi sai ainutlaatuisen rajalla olon ominaisuuden, joka luo mahdollisuuksia olla Venäjä-asiantuntija.

Suomessa on juuri nyt sinnikäs vaikuttajajoukko, joka ajaa Suomea Natoon kuin köyttä vessanpyttyyn. Suomi EU:n täysjäsenenä saa sen turvallisuuden, mitä se tarvitsee. Sehän on nykyisin enempikin taloudellista turvaa ja vakautta. Sitoutumattomuus Natoon tuottaa erityisasemaa Venäjän kanssa, jo nyt Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani. Kumarrus Natolle on pyllistys Venäjälle.

Venäjän todelliset johtajat tietävät, että Suomi ei ole helposti uhattavissa, saati sitten valloitettavissa. Mitä muuten Venäjä hyötyy Suomen valloituksesta, kun se ei sitä tehnyt syksyllä 1944:kään. Suomi on liittoutumattomana erinomainen kumppani Venäjälle. Huomenna Suomi voi olla erikoissuhteessa osaajana myös muuta EU:ta ajatellen, vallankin kun suurin osa EU:ta on Natossa. Mikäli Suomi on Natossa, olemme myös automaattisesti Venäjän atomiaseiden maalitaulu läheisyydestämme huolimatta.

Miksi ja millä todellisella argumentaatiolla eräät piirit ajavat Suomea Natoon, onko heille jäänyt menneisyyden muistot, epäluulot ja ylpeys länsimaalaisuudestaan levynä pyörimään tyhjään ajatusmaailmakoneistoon. Unohtuiko heiltä, että olemme eläneet idän ja lännen etuvartiona vuosisadat. Unohtuiko heiltä, että Suomi on arvostettu korkealle omastakin kyvystään huolehtia jopa miltei yksin itsestään. Suomi ei tarvitse Natoa, Suomen kansa ei sitä liittoa halua. Suomi on luotu vaikeina aikoina itää haistelevaksi länsimieliseksi maaksi, joka osaa elää rajalla luoden menestystä taloudessa niin idästä kuin lännestä.

Venäjä tulee jäämään enemmän yksin Euroopassa, toisaalla Venäjä saa kumppanikseen idästä Kiinan ja Intian - nämä ovat huomisen menestyjät. Tämä vuosisata on idän vuosisata. Venäjä maapallon raaka-aineaittana, Kiina maapallon liukuhihnana ja Intia maapallon ohjelmisto-osaamisen tulevana keskuksena muodostavat ylivoimaisen koalition, jossa Suomen Venäjän asiantuntijana on hyvä olla puolueettomuussuhteessa. Erityisasemastaan huolimatta Suomi on osa EU:ta, joka on riippuvainen - tahtoi tai ei - vähintään seuraavat 10-15 vuotta Venäjän energista ja markkinoista omille tuotteilleen.

Paras puolustus Venäjän karhun syleilyyn on kauppa tämän kanssa. Kaupankäyntiin taas Venäjällä kuuluu kulttuurin ja historian tuntemus, arvostus kumppaniaan kohtaan ja rehti meininki. Voisimme lisäksi opiskella Venäjän kieltä ja löytää kaupallisia kohteita myös kolmansista maista - näillä eväillä veli-venäläinen ei ehdi pohtia kovin sotaisasti meidän suuntaan, kun kaupallisilta kiireiltään eivät siihen ehdi. Lisäksi meitä odottaa bonuksena Karjala liittoutumattomuudestamme. Nato-Suomena voimme lopullisesti heittää hyvästit Karjalan palautukselle.

Suomen kansa sanoo seuraavan kerran sanansa eduskuntavaaleissa. On mielenkiintoista nähdä, mitä Nato-kortteja ehdokkaat väläyttelevät, ja onko jokereita takataskuissa. Suurin jokeri tai monille mustapekka on kuitenkin äänestäjillä. Äänestäjät ovat vain kerran neljässä vuodessa kuninkaita - nyt jos milloinkaan kannattaa antaa äänensä kuulua. Äänestänyt henkilö voi ottaa reippaasti kantaa, mutta jos ei ole omaa mielipidettään edes vaaleissa antanut, niin on vaikeaa myöhemmin arvioidakaan. Menipä tuo äänestys miten tahansa, niin tuo Suomen ja Venäjän raja ei siitä mihinkään lähde, oli Nato tai ei.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ----- TIEDE

Nettilinkki [Natovaikutuksesta väitöskirja, ye-majuri Rainer Peltoniemi]:
--
http://www.tkk.fi/nyt/vaitoksia/vaitostiedotteet_2007/Peltoniemi_Rainer.pdf --

Kuva:
B0002132.JPG. 2. heinäkuuta 2005, klo 16:04. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.


Linkki kuvaan:
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/372125642/ --

Kuvateksti:
Lappeenrannassa oli erinomainen mahdollisuus nähdä NATO - maiden lentokalustoa livenä. Taka-alalla USAF:n Stratotanker KC-135 [Boeing], oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Etualalla hienon lentonäytöksen tehnyt Hollannin ilmavoimien General Dynamics F-16 Falcon hävittäjä - vastineena suomalaisilla on - myös amerikkalainen - tosin kaksimoottorinen, McDonnell Douglas F-17 Hornet; molemmat koneet ovat samalta aikakaudelta. Nato-koneet ovat tervetulleita lentonäytöksiin, muutoin niitä ei Suomen taivaalla tarvita.

Automaatio ajaa meidät palvelemaan toinen toisiamme


[markkinatalouden kehote on tuottaa riittävä voitto jaettavaksi omistajille ja tuotto tehdä investointeja sinne, missä on edullisin tuotantoympäristö sekä suurin kysyntä]

Suomi oli luokkayhteiskunta vielä 1960-luvulla. Silloin meillä oli rehellisesti duunari ja tirehtööri kuin työmies ja johtaja. Työsuhteet olivat pitkiä ja hommia riitti - työttömyys oli pientä, noin 3-5% luokkaa, tai oikeastaan työttömyys oli outo ilmiö. 1960-luvulla vielä vaneri ja sahatavara tehtiin Suomessa ja laivattiin vientiin. Oli tehokasta tuottaa voittoja devalvaatioiden turvaamassa talousympäristössä. Korot olivat vakaat ja patruunat halusivat tehtaiden olevan lähellä omia kartanoitaan.

Nyt tuotanto karkaa mm. korkeiden palkkakustannuksiemme vuoksi kehittyviin maihin tehden hiljalleen sitä, mihin kehitysapu ei koskaan kyennyt. Länsimaalainen investointi ja työtilanteiden luonti mm. Kiinassa hiljakseen nostaa heidän palkkatasoa ja ostovoimaa.

Suomesta siirtyy entistä enemmän lähivuosina sarjatuotantotyöpaikkoja Kiinaan, Intiaan ja muihin edullisten palkkatasojen maihin. Seuraavassa aallossa lähtee myös suunnittelutyötä, mm. Kiina puskee markkinoille joka vuosi noin 340.000 insinööriä, eikä ole luultavaa, että me olisimme heitä paljoakaan "parempia".

Meidän on sopeuduttava, sillä valitsimme itse linjamme palkka- ja kustannuskehityksessä - me olemme automatisoimassa itseämme ulos käden työstä, tai oikeastaan automatisoimme itseämme palvelemaan toinen toistamme. Kaikki eivät voi olla myöskään matkailuelinkeinossa, joka on meille Suomessa huomisen työ- ja tehtäväalue. Suomi on huomisen matkailumaa, systemaattista suunnittelua ei ole vielä edes aloitettu.

Nokia teki ensimmäisen kauppansa Kiinaan nykymuodossaan 22 vuotta sitten - kaupan arvo oli "vaatimattomat" n. 500.000 USD. Välissä oli Nokian oma kriisi, palkkarahoja mauruttiin mm. Lontoosta, koska suomalaiset pankit eivät antaneet. Nyt Nokia ei tarvitse suomalaisia pankkeja, siis niitä vähiä. Nokia on yksi Kiinassa olevien ulkomaalaisten yhtiöiden helmiä, tuottaen todennäköisesti Nokialle sen suurimmat voitot. Nokia kasvoi mittoihinsa paljolti myös Kiinan ansiosta.

Suomi on kallis maa ja meillä on "kallista asua ja toimia". Me olemme itse asiamme tähän tilaan järjestäneet. Loimme yhden maailman parhaista sosiaaliturvista, niin hyvän, että meillä ei tarvitse tehdä työtä. Olemme individualismissamme niin kollektiivisia, että keräämme rahat toistemme hoivaamiseen. Loimme hyvinvoinnin kansalaisyhteiskunnan, jota nyt ei ole siellä, mihin liukuhihnamme katoavat.

Seuraavaksi alamme automatisoimaan lisää, että työtehokkuutemme olisi kilpailutilanteen mukainen - siis meidän on tuotettava entistä enemmän vähemmillä ihmistyötunneilla. Automatisointiin menevät kohta myös palveluammatit - alamme palvelemaan itse itseämme esim. internetissä. Löydämme kohta sieltä automaattisesti myös virtuaalisen toisintominämme seurustelukumppaniksemme. Automaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Jos haluaa torpedoida omat kaupalliset pyrkimykset Kiinassa, niin silloin markkinoi automaatiota, systeemejä ja prosesseja, joissa ei työntekijöitä tarvita, tai jos tarvitaan niin ainakin 70% voidaan poistaa nykyisestä toimintamallista. Tällä toimenpiteellä saa kiinalaiset viranomaiset tylyiksi, sillä heillä on yksi yhteinen päämäärä ja se on työllisyyden turvaaminen. Kiina ei halua enää yhtään työtöntä entisten piilotyöttömien joukkoon. Kiinassa ei ole mekanismeja, joissa toimeentulo ilman työtä onnistuisi, vain sukulaiset ja perhe on se voima, mikä meillä taas sälyttyi yhteiskunnalle.

Suomessa me maksoimme itsellemme huomisen kilpailukyvyn heikkenemisen ostaessamme kustannuksillamme tulevaisuuden turvaa. Kiinassa tulevaisuuden turva on työ, työ ja sitten työ - suosituimmillaan itsenäinen yrittäjyys, perhekeskeisyys ja sukulaisten suosiminen yhteenkuuluvuuden nimissä. Turva on siellä perheessä, suvussa ja keskushallinnossa, jonne voi kiukutella aluehallinnon mielivaltaisuuksista. Kiinassa työ on valtion suojeluksessa ja nyt uuden aikakauden saatossa kisa menestykseen on avattu kaikille, lopusta huolehtii talouden ja yrittämisen evoluutio.

Suomi kuten muut kehittyneet länsitaloudet ovat automatisoineet tulevaisuutensa paitsioon idän huiman kehitysvauhdin varjoon. Tämä vuosisata on idän vuosisata. Ensi vuonna Kiina on kolmantena meille perinteellisillä talousluvuilla. Saksa jää taakse, seuraavaksi taipuu Japani ja lopulta 15 vuoden kuluttua USA - tuonne saakka ja edemmäksikin Kiina on suunnitelmansa ulottanut. Kiina on täydessä vauhdissa oleva talouskone, jonka loputon työvoima kurinalaisena, keskimäärin innostuneena ja yritteliäänä murskaa kaikki ennätykset. Talouden napaisuus vaihtuu kolmessa vuosikymmenessä.

EU on Kiinalle huomenna yhä tärkeämpi kauppakumppani siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme väkilukuna suurempi markkina kuin USA. Viime kädessä kehitysjuoksussa väkimäärä ratkaisee. Suuresta määrästä saa aina hitaasti, mutta varmasti enemmän menestyjiä, osaamista, keksintöjä kuin innovaatioita. Seuraavat olympialaiset saattaa tuoda yllättävän mitalisateen isäntämaahansa.

Suomi on tänään automatisoinut itsensä palvelemaan muita ja itseään. Meidän elintaso on onneksi siksi korkea, että meille on helpompi ajaa elintason laskua normaalein mittarein. Voimme pudottaa sisälämpötilaa, voimme vähentää turhia ajokilometrejä, voimme jättää helposti joka toisen ulkomaan matkan pois ja ruokaa voimme syödä huomattavasti vähemmän, josta kiitoksena saamme terveemmän elämän.

Automaatio oli hyvä renki aikansa, kunnes se toi meille hetkellisesti markkinavoimaa kotimaisena toimintana ja vientinä. Meille ei riitä nykyelintason säilyttämiseksi pelkkä kotimainen kysyntä, vaan öljy, kaasu, monet raaka-aineet ja kestokulutustavarat täytyy tuoda ulkoa ja ne voidaan maksaa vain viennillä. Toinen vaihtoehto on tyytyä kotimaiseen. Voimme ostaa kalliimmasta hinnastakin huolimatta kotimaista. Ostetaan vaikka vähemmän, mutta mitä enemmän ostamme sen enemmän jää työtehtäviä kotiin.

Yhtälö työpaikkojen ratkaisuksi on helppo: teemme pienemmillä kustannuksilla vähemmän, mutta kestävämpää ja pidempi-ikäistä, kulutamme vastaavasti myös vähemmän ja ostamme omia tuotteita tehden kaiken työmme mahdollisimman paljon itse. Teemme itsestämme vähemmän riippuvaisia muista, ja mitä teemme, teemme sen niin hyvin, että tuotteemme halutaan niiden laadun vuoksi. Miksiköhän sveitsiläiset pärjäävät edelleen huipputuotteillaan?

Paras keino saada työtä on työn kunnioitus sen työnkuvauksesta riippumatta ja siihen sisältyy vastuun otto tehtävistä ja panoksensa anto hiukan enemmän kuin sitä odotetaan; tuolla ylimäärällä me pärjäämme, koska se on se suurin erote muihin nähden. Tuon lääkkeen oppiminen ei ole helppoa, sillä meidän tulee purkaa hiukan näitä pinttyneitä tapojamme, jossa työnantajaa pidetään riistäjänä ja työntekijää tilikirjan kulueränä. Missä on suomalainen taisteluhenki, jolla maamme itsenäisyys pelastettiin lähes ylitsepääsemättömissä oloissa 1939, 1940 ja 1944.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ------ TIEDE

Kuva:
CANON IXUS 850 002.jpg
. 31.tammikuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvalinkki:
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/375540496/

Kuvateksti:
Suomalainen rakennustyömaa on hiljainen miehitykseltään ja siellä on vähän valopilkkuja huomiselle - paitsi, että rakentajista on pula. Systeemit ovat automatisoidut ja alihankkijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. Suomessa työvoima on "kallista" - henkilösivukulut siirtyvät henkilöstön vuokrausyhtiöille ja työsuhteista ei pääyhtiö enää niiltä osin huolta kanna. Suomessa matalaenergiarakentaminen voisi olla alku uudelle menestystarinalle, josta voisi syntyä myös uusi vientituote. Automaatio vie perinteellisesti työpaikkoja ja tilalle saadaan palveluita toinen toisillemme. Missä menevät automaation rajat?