keskiviikkona, helmikuuta 23, 2011

Milloin kansa vaikuttaa jatkuvasti suoraan?

blogID | 12100979


  • Kansanedustaja vastaa suoraan nälkäisille, jotka Hurstin johdolla toivat hätää kärsivien asiaa esille mäen kopeille valtiaille.
    Kansanedustaja vastaa suoraan nälkäisille, jotka Hurstin johdolla toivat hätää kärsivien asiaa esille mäen kopeille valtiaille.
  • Media oli kiinnostunut tietämään kuinka nälkä oikeasti on nälkäisellä.
    Media oli kiinnostunut tietämään kuinka nälkä oikeasti on nälkäisellä.
  • Tavalliset kansalaiset ovat ylpeitä lipustaan!
    Tavalliset kansalaiset ovat ylpeitä lipustaan!
  • Ruokaa kansalle!
    Ruokaa kansalle!
Suomi oli etujoukoissa, kun välillistä demokratiaa käynnistettiin – 104 vuotta sitten. Olisiko nyt seuraavan harppauksen vuoro? Kuinka onnistuisi siirto suoraan kansalaisvaikuttamiseen, osaa ottamiseen ja edustajiensa valvomiseen – muulloinkin kuin neljän vuoden välein? Milloin siirrymme jatkuviin ja kyseleviin kansan suoraäänestyksiin – ilman että tyytyisimme vain sivusta seurailemaan, kun valintamme eivät aina toteuta äänestäneen kansan omaa tahtoa...
...

01062006 - Suomi oli ennakkoluuloton 104 vuotta sitten; naiset saivat äänioikeuden samassa yhteydessä kun eduskunta aloitti työnsä. Suomi ei ole nyt ennakkoluuloton, vaan moderneista mahdollisuuksista huolimatta karsastaa kysyä suoraan kansalaisilta mielipiteitä.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on tottunut hyvin hitaisiin muutoksiin, vaikka nyt tulisi toimia nopeasti huomisen uhkien estämiseksi. Valtionvarainministeri Eero Heinäluoma (SDP) kysyy jo [2006], ”mitä emme näe, kun meillä menee niin lujaa(siteeraus Taloussanomista).


Muinoiset kreikkalaiset,
miehuulliset miehet suorahuusivat asiansa torilla välittömällä vaikutuksella reilut pari tuhatta vuotta sitten, jolloin jumalia oli monia ja kaikkiin tilanteisiin. Nyt jumalia on valtiollisesti yksi ja kansalaiset eivät usko kykenevänsä vaikuttamaan oman yhteiskuntansa asioihin. Ihmiset ovat väsyneet puoluepolitiikkaan, jotka asettavat ehdokkaat edustamaan meitä.


Ihminen elää koko ajan pienessä hidasmuuntumossa,
jossa emme näe pienvaikutuksia itse tapahtumiin, jotka muuttavat koko ajan ympäröivyyttämme. Jokaista muutosta on edeltänyt pienen pieniä tapahtumia, meidän niitä huomaamatta. Hidasmuuntumoa kutsumme kohtaloksi, koska sille ei ole selitystä. Samaan kategoriaan kuuluvat jatkuvasti tapahtuvat virheet, joihin "kukaan" ei ole syyllinen.


Virheet jatkumona ovat niin pieniä,
ettei niiden aikaansaamia muutoksia nähdä kuin siinä vaiheessa, kun se on myöhäistä. Samalla tavalla edustuksellisuus toimii. Eduskunta kansantuntojen välittäjänä ei näe itse äänestäjää, eikä jatkuvia hidasmuutoksia yhteiskunnassa, vaan ainoastaan ne 200 toveria, jotka edustavat viime kädessä itseään, kansalta saamallaan valtakirjalla. Aktiivisuus kansalaisiin herää kaksi kuukautta ennen vaaleja.


Modernit informaatiovälineet,
laajakaistat, mobiliteetti ja jatkuva läsnäolo yhteenkuuluvuusryhmissä muuttavat radikaalisti, mutta hitaasti vaikutusta epäsuorasta suoraan. Kansalaiset ottavat asioita suoraan omaan käsittelyyn; nyt harjoitellaan pienillä operaatioilla adresseina, boikotteina, suosituksina ja vilpittöminä arvioina juuri omasta mielipiteestä suoraan muille kansalaisille.
Ihmiset ovat löytäneet toisensa sähköisesti ja "ajautuvat" vääjäämättä omansa kaltaisiin vaikuteryhmiin, joissa koetaan hyväksyntää ja hyödyllisyyttä. Syntyy ihmisehtoisia uusia "puolueita".


Ihmiset puhuvat useasti hyvin rehellisesti nimimerkin takaa; tilittävät tuntojaan, jotka muutoin kasvollisessa konsensusmaailmassa ovat tukahdutetut. Kuluttajasta on tullut vakavasti otettava vaikuttaja ja päättäjä.


104 vuotias Eduskunta voisi asettaa Tutkimusinstituutin,
joka ennakkoluulottomasti tutkii, kehittää ja analysoi menetelmiä, joissa kansalaisen ääni kuuluu joka päivä, eikä kerran neljässä vuodessa. Valtakirja pitää ansaita joka aamu, kuten markkinatkin jaetaan auringon noustessa ahkerille asiakkaistaan pitäville myyjille. Kansanedustaja on myyjä, joka myy myös äänestäjiltään saamia ajatuksia oman yhteenkuuluvuusryhmänsä eduksi ja hyödyksi suuressa salissa.


Suomi voi olla myös ylpeä saavutuksistaan
Suomi nousi sotien jälkeen talousihmeenä ohi monien maiden ahkeruudella, sinnikkyydellä, ammattiyhdistystoiminnalla, maatalouden edunvalvonnalla ja huolehtivilla patruunoilla, joille työntekijä oli arvokas pääoma tuottamaan liike-elämän vaatimia voittoja.
Tehtaan johtaja ei unohtanut työläistään, vaan rakensi talot, koulut, jalkapallokentät ja jakoi jopa stipendejä työläisten lapsille sekä lopulta viimeiselle matkalle myös hautausavustukset. Oli aika jolloin kannettiin vastuuta myös yhdessä. Oltiin ylpeitä omasta työstä. Nyt kannetaan vastuuta vain omasta kulutuksesta ja voitosta omistajille. Tänään koetaan ylpeyttä ostovoimasta.


Peruskansalainen on unohtunut, vai onkokaan!
Unohdettu kansa (lainaus legendaariselta Veikko Vennamolta) on löytämässä suoravaikuttamisen sähköisistä välineistä tunnistamalla omansa verkoista ja foorumeilta. Ihminen on sosiaalinen ja kaipaa hyväksyntää sekä hyödylliseksi tuntemisen iloa.


Ilkka Luoma



.

Ei kommentteja: