Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
On tunnettua, ettei rajallisesta voi loputtomasti nyhtää. Mentaliteetilla "viekää tuhkatkin pesästä" on arvaamattomat seuraukset. Maaperä on osa biodiversiteettiä - juuri kasvualustana. Kasvualustoina pellot ja metsätkin ovat osin kuollutta - kierrossa olevaa biologiaa, joka taas pallollamme on hiili- ja vesielämää - muutamin mineraalein ja niiden monimutkaisin sekoittein.
Pelto köyhtyy, ellei sitä ravita monipuolisesti. Evoluution ratkaisu ei ole ihmisperäinen ja yksipuolinen pelto vaan yleensäkin kasvualusta uudelle, joka on lähinnä metsää, niittyä, aroa, savannia, tundraa ja jopa aavikkoa, jossa sielläkin on elämää.
Niukkuus on siten suhteellista ja evoluutio osaa sijoittua ohjelmineen sopeutuvalla tavalla "paikkaan kuin paikkaan". En ole huomannut yhtään muuta eliölajia, joka systemaattisesti viljelee maaperää köyhdyttäen sitä. Emme tunne evoluution ohjelmakäskyjä, emmekä sen systematiikkaa kuin logiikkaakaan.
Ihminen oli ensin keräilijä ja metsästäjä eli poimintaa ja juoksevan ravinnon kiinniottoa. Tuo systeemi ei tuhonnut maaperää, mutta päätti sukupuuttoon muun muassa mammutit. Kun maanviljely keksittiin, ihminen pysähtyi paikalleen ja kun ihminen huomasi, että pelto tuottaa enemmän kuin perhe/suku tarvitsee - huomasi se liiketoiminnan mahdollisuudet. Loppu onkin historiaa - sen sijaan US' n Keski-lännen pölymyrskyt 1930-luvun alussa eivät!
Ihminen on herännyt ryöstöviljelyynsä ja keinolannoitukseen, jonka ponne oli tuotannon lisäys - idealla lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä. Tämä tie on nyt kuljettu loppuun ja multa vähenee. Rajallisesta ei voida nyhtää loputtomiin!
Olisi aika herätä tutkimaan ja opiskelemaan miten evoluutio ohjastaa meille monin osin ymmärtämätöntä biomassaista biosfääriä - elon monimuotoisuuksina ja keskinäissuhteina.
On arvattavissa, että jokaiselle eliölajille on olemassa sen ominainen biomassakerroin, joka asemoi sen kokonaisjärjestelmään osaksi - kilpailulla ja sopeumalla. Ihminen tuli ja sotki tämän sopeumakaavaston.
Pelto köyhtyy, ellei sitä ravita monipuolisesti. Evoluution ratkaisu ei ole ihmisperäinen ja yksipuolinen pelto vaan yleensäkin kasvualusta uudelle, joka on lähinnä metsää, niittyä, aroa, savannia, tundraa ja jopa aavikkoa, jossa sielläkin on elämää.
Niukkuus on siten suhteellista ja evoluutio osaa sijoittua ohjelmineen sopeutuvalla tavalla "paikkaan kuin paikkaan". En ole huomannut yhtään muuta eliölajia, joka systemaattisesti viljelee maaperää köyhdyttäen sitä. Emme tunne evoluution ohjelmakäskyjä, emmekä sen systematiikkaa kuin logiikkaakaan.
Ihminen oli ensin keräilijä ja metsästäjä eli poimintaa ja juoksevan ravinnon kiinniottoa. Tuo systeemi ei tuhonnut maaperää, mutta päätti sukupuuttoon muun muassa mammutit. Kun maanviljely keksittiin, ihminen pysähtyi paikalleen ja kun ihminen huomasi, että pelto tuottaa enemmän kuin perhe/suku tarvitsee - huomasi se liiketoiminnan mahdollisuudet. Loppu onkin historiaa - sen sijaan US' n Keski-lännen pölymyrskyt 1930-luvun alussa eivät!
Ihminen on herännyt ryöstöviljelyynsä ja keinolannoitukseen, jonka ponne oli tuotannon lisäys - idealla lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä. Tämä tie on nyt kuljettu loppuun ja multa vähenee. Rajallisesta ei voida nyhtää loputtomiin!
Olisi aika herätä tutkimaan ja opiskelemaan miten evoluutio ohjastaa meille monin osin ymmärtämätöntä biomassaista biosfääriä - elon monimuotoisuuksina ja keskinäissuhteina.
On arvattavissa, että jokaiselle eliölajille on olemassa sen ominainen biomassakerroin, joka asemoi sen kokonaisjärjestelmään osaksi - kilpailulla ja sopeumalla. Ihminen tuli ja sotki tämän sopeumakaavaston.