Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Demokatiassa enemmistö jyllää, mutta armeliaisuudessaan ja inhimillisyydessään demokraatti sääti vähemmistöä suojaavia lakeja. Entä jos fasismi olisi enemmistö - oliko se sitä Benito Mussolinin Italiassa ja oliko se Saksan kolmannessa valtakunnassa vuoden 1933 jälkeen, kun Adolf Hitler otti vallan viimeisen demokraattisen vaalin jälkeen ... demokratia luvun ollessa yli 40%, mutta alle 50! Taipuiko Saksan kansa synkronisen ylivallan edessä?
Mitä tuo f-sana siten oikeastaan on? Se on ainakin johtajavaltaa, jossa viimeisin päätöskyky on yhdellä ja/ tai tämän asettamalla sekä johtamalla "johtoryhmällä". Yksi heiluttaa kuitenkin tahtipuikon.
Onko hyvää fasistia olemassa? Ehkä, ainakin silloin jos f-sanan kannattajat ovat demokraattisessa enemmistössä. Onko jossain näin - ei ole, mutta onko olemassa mahdollisuus/ uhka, että f-sanaiset ottavat enemmistövallan?
Entä jos kansa valitsee fasismin? Miten silloin vähemmistöstä voidaan kamppailla demokraattisesti enemmistöä kohtaan. Miksi ihmiset tyytyivät Mussolinin Italiassa fasistiseen hallintoon - entä Saksan kolmannessa valtakunnassa?
Koettiinko Saksassa vuoden 1933 jälkeen jotain hyvää - historia ei tänään osaa kertoa kuin pahaa - syyt löytyvät vuoden 1941 jälkeen, kun alkoi sellaiset toimet, jotka peittosivat ne vähäisetkin vähemmistön oikeudet!
Mitä enemmän sätitään fasismia, ilmaisemalla vain sen ääreistotalitäärisiä toimia - eikö f-sanasta löydy mitään hyvää? Miksi f saa kuitenkin kannatusta, tosin nyt pinnalle noussut suomalainen f-ilmiö on hyvin, hyvin pienen ryhmän, oikeastaan yhden henkilön pienoisjäävuori, joka kelluu harvinaisen pinnalla. Mutta sana leviää, kun f-sanaa mystifioidaan.
Paras keino avata silmiä on puolueeton ja tasapuolinen asiakäsittely, myös tuon pahuuden akseliksi todetun f-sanan olemuskäsittely. Mitä enemmän haukutaan, sen enemmän utaliaisuus nousee, jo siksikin, että halutaan tietää, onko tosiaan niin, että tuo f-sanan ympäristö on vain pahuuden vaikutetta - ihmisen synkkyyden mielistä.
Mitä tuo f-sana siten oikeastaan on? Se on ainakin johtajavaltaa, jossa viimeisin päätöskyky on yhdellä ja/ tai tämän asettamalla sekä johtamalla "johtoryhmällä". Yksi heiluttaa kuitenkin tahtipuikon.
Onko hyvää fasistia olemassa? Ehkä, ainakin silloin jos f-sanan kannattajat ovat demokraattisessa enemmistössä. Onko jossain näin - ei ole, mutta onko olemassa mahdollisuus/ uhka, että f-sanaiset ottavat enemmistövallan?
Entä jos kansa valitsee fasismin? Miten silloin vähemmistöstä voidaan kamppailla demokraattisesti enemmistöä kohtaan. Miksi ihmiset tyytyivät Mussolinin Italiassa fasistiseen hallintoon - entä Saksan kolmannessa valtakunnassa?
Koettiinko Saksassa vuoden 1933 jälkeen jotain hyvää - historia ei tänään osaa kertoa kuin pahaa - syyt löytyvät vuoden 1941 jälkeen, kun alkoi sellaiset toimet, jotka peittosivat ne vähäisetkin vähemmistön oikeudet!
Mitä enemmän sätitään fasismia, ilmaisemalla vain sen ääreistotalitäärisiä toimia - eikö f-sanasta löydy mitään hyvää? Miksi f saa kuitenkin kannatusta, tosin nyt pinnalle noussut suomalainen f-ilmiö on hyvin, hyvin pienen ryhmän, oikeastaan yhden henkilön pienoisjäävuori, joka kelluu harvinaisen pinnalla. Mutta sana leviää, kun f-sanaa mystifioidaan.
Paras keino avata silmiä on puolueeton ja tasapuolinen asiakäsittely, myös tuon pahuuden akseliksi todetun f-sanan olemuskäsittely. Mitä enemmän haukutaan, sen enemmän utaliaisuus nousee, jo siksikin, että halutaan tietää, onko tosiaan niin, että tuo f-sanan ympäristö on vain pahuuden vaikutetta - ihmisen synkkyyden mielistä.