Jääkarhun pentu Knut hellytti saksalaiset - samaan aikaan tämän sukulaiset kuolevat Jäämerellä

Ihmiset katselevat mieleisekseen värjäämien lasiensa läpi elämää vankeuteen, jossa eläinlajien vapaa liikunta on teljetty muurien taakse tyydyttämään uteliaisuuttamme ja turvallista kohtaantoa eläimiin. Mutta kummat ovatkaan muurin ja millä puolen? Olemmeko jo itsemme vankeja?

Tyhjä karhulinna muistuttaa elinpiireistä, joita ihminen yksipuolisesti järjestelee kysymättä asianosaisilta mitään. Samaan aikaan ihminen laajentaa omaa elinpiiriään, kuten taustalla oleva satama, johon myöhemmin rakennetaan meille niitä hunajakennomaisia asuntoja, jotta saamme enemmän ihmisiä pienemmälle pinta-alalle.


Pöllö ihmettelee suurin silmin katsojansa toista suurta silmää, jota meillä ihmiskunnassa kameran linssiksi kutsutaan. Pöllön lento on päättynyt ja ruoka tuodaan kuin Manulle illallinen. Metsästystä ei synny, on alkanut yksilön taantuma - näillä avuilla ei villi luonto taivu elämälle mahdolliseksi. Elämä vapaana on luovutettu ihmisen oman itsekkyyden ihailtavaksi.




Katsoja luulee kuviokellunnan ablodeeraukseksi katsojilleen suosionosoituksena helposti saatavasta ravinnosta. Ei tarvita sukellustaitoa, ei koeta elämän kiihkeyttä vaarat kannoilla, vaan taantuma on alkanut tuhoten elämisen mahdollisuuden vapaana kaikesta siitä mitä ihminen omaksi ilokseen on kehitellyt muista välittämättä. [ Kuvat lisätty 12. kesäkuuta 2007 ]

_______________________________
(YLE 1 AamuTV 24. huhtikuuta 2007)

[ ... Saksalaiset televisioyhtiöt hoksasivat mikä menee televisiossa katsojille kaupaksi; saksalaiset ihastuivat vankeudessa syntyneeseen jääkarhun pentuun, sen ollessa niin hellyttävä, että aivan omaksi olisivat haastatellut halunneet. Samaan aikaan jääkarhujen elinolot tuhoutuvat pitkälti ihmisten toimenpiteistä Jäämerellä ... ]

Kaksinaismoraali on tyypillistä haettaessa hyvitystä ja anteeksiantoa huonosta omasta tunnosta tiedostaessamme, että aikaansaamme jatkuvasti kiihtyvällä kulutuksellamme vaikeutuvia elinoloja eläinkunnalle. Suuret jäätiköt ovat aloittaneet hiljalleen kiihtyvän sulamisprosessin - jääkarhujen heikkenevät elinolot saattavat tuhota sukupuuttoon koko lajin.

Ihmiset keräilevät itselleen turvallisesti eläimiä huolettoman katselemisen ja oppimisen perustelulla aitojen ja muurien taakse. Me rajoitamme vapaan eläinkunnan itseltämme turvaan aitojen taakse ymmärtämättä, että meidän omat suojamuurit kasvavat samaan aikaan "turvaksi" itsellemme omilta lajikumppaneiltamme. 

Olemme aitaajia ja muurien rakentajia - luulottelemme olevamme turvassa seiniemme ja sähköisten antureiden takana. Maapallolla ei pallon muotonsa takia ole rajaa eikä muuria, vaan vapaus.


Jääkarhut ovat historiallinen osa eskimoiden toimeentuloa vuosisatojen ajan

Eskimot metsästivät ja kalastivat vain omaan välittömään tarpeeseen - sääntelyä tai ryöstömetsästystä ei tunnettu, vaan ikiaikainen luonnonuskonto sijoitti kullekkin oman osuuden yhteisessä maailmassa. Harmoniaa vahvistivat vain lajistojen elinvoimaisuuden ylläpito heikkojen tuhoutumisena.


Saksalaisessa eläintarhassa tapahtui pienoinen ihme

Knut innosti ihmiset villeiksi hellyydestä ja huomioonottamisesta Berliinissä. Teljetty karhu on turvallisempi kuin mm. Suomessa temmeltävät vapaana olevat 200 kontioyksilöä, joiden mahtumista ei tunnuta löydettävän harvaan asutusta maastamme huolimatta. Susien epäterveen suureksi populaksi huomataan jo vajaan 100:n yksilön olemassaolo. Jääkarhun pentu on varmaankin parhaiten suojassa meiltä ihmiseltä nimenomaan eläintarhassa, jossa aita eroittaa sen meistä.


Samaan aikaan kun hellyttelemme karhun pentua ja tämän suloisuutta - 

kun se on niin valkoinen ja pörröinenkin, pennun sukulaiset ihmettelevät minne jää on katoamassa. Ikuista ja loputonta uintimatkaa ei enää mestarikaan jaksa suorittaa. Kuolevat jääkarhupopulat muistuttavat meitä elämäntyylistämme, jossa sijaa ei juuri muille jää. Olemme valloittaneet suhteettomat ja lajillemme normaalisti elinkelvottomatkin alueet ryöväämällä elinkelpoisuuden saamiseksi lisäenergian, jota ei meille oltu tarkoitettu.


Kuinka kaksinaamaisesti voimmekaan ihastella luonnon kauneutta vangittuina yksilöinä, 

 ... ymmärtämättä, ettei jääkarhun pentu leikkinyt ihmishoitajansa kanssa, vaan harjoitti vuosituhantisten geeniensä ohjaamana taistelua parittelusta ja nokkeluutta metsästykseen. Me katsomme elämää mieleiseksi värjäämiemme lasien läpi. Luonnossa laseja ei ole värjätty, siellä ei ole laseja lainkaan. Luonnossa elää tasapainon laki, jossa ylipaisuva popula syödään tai se tuhoutuu omaan nälänhätään, koska ympäröivyys ei tarjonnutkaan riittävää ravintoa ylisuureksi kasvaneelle lajistolle.


Kaupunkilaiset ihmettelevät miksi nuo aidatut eläimet kiertävät häkkiensä reunoja, 

 ... tuskastuvat levottomin katsein ja makailevat liian suuren osan ajastaan. Tahtomattamme kasvatamme tarhojen eläinlajeja tekemättömään elämään, jossa luontaiset vaistot, metsästystavat ja sulautuminen muuhun ympäristöön rikkoutuvat ja tuhoutuvat. Kasvatamme eläimiä aitojen takana tavoillemme - siis olla tekemättä juuri mitään, systeemin hoitaessa yksilöiden luontaisia tehtäviä.

Meidän ajatuskaaviomme ajaa eläinkunnan ahtaalle "häkkeihinsä" vapaassa luonnossakin - meidän elinpiirin kasvaessa entisestään. Itse asettamamme luomakunnan kruunun omistajan elkein rajaamme muun vuosimiljoonaisen keskinäiselinkelpoisen lajiston niin ahtaalle, että eläinten viimeinen kapina on voinut jo ilmentyä mm. valaiden joukkokuolemina (joukkoitsemurhina?) merenrannoilla.
Ilkka Luoma
KESKUSTELU --- TIEDE
..............................................................


Kuvakokoelma linkkien alta, [1 - 4]:
1 - DSC_3941.JPG--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/473718637/ ---

Kuvateksti:
Tyhjä karhulinna muistuttaa elinpiireistä, joita ihminen yksipuolisesti järjestelee kysymättä asianosaisilta mitään. Samaan aikaan ihminen laajentaa omaa elinpiiriään, kuten taustalla oleva satama, johon myöhemmin rakennetaan meille niitä hunajakennomaisia asuntoja, jotta saamme enemmän ihmisiä pienemmälle pinta-alalle.2 - DSC_3952.JPG--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/473718657/ ---

Kuvateksti:
Pöllö ihmettelee suurin silmin katsojansa toista suurta silmää, jota meillä ihmiskunnassa kameran linssiksi kutsutaan. Pöllön lento on päättynyt ja ruoka tuodaan kuin Manulle illallinen. Metsästystä ei synny, on alkanut yksilön taantuma - näillä avuilla ei villi luonto taivu elämälle mahdolliseksi. Elämä vapaana on luovutettu ihmisen oman itsekkyyden ihailtavaksi.3 - DSC_4060.JPG--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/473718663/ ---

Kuvateksti:
Katsoja luulee kuviokellunnan ablodeeraukseksi katsojilleen suosionosoituksena helposti saatavasta ravinnosta. Ei tarvita sukellustaitoa, ei koeta elämän kiihkeyttä vaarat kannoilla, vaan taantuma on alkanut tuhoten elämisen mahdollisuuden vapaana kaikesta siitä mitä ihminen omaksi ilokseen on kehitellyt muista välittämättä.4 - DSC_4068.JPG--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/473718695/ ---

Kuvateksti:
Ihmiset katselevat mieleisekseen värjäämien lasiensa läpi elämää vankeuteen, jossa eläinlajien vapaa liikunta on teljetty muurien taakse tyydyttämään uteliaisuuttamme ja turvallista kohtaantoa eläimiin. Mutta kummat ovatkaan muurin ja millä puolen? Olemmeko jo itsemme vankeja?

Copyright by Ilkka Luoma [1-3] ja Irma Miettinen [4] 2006.