Kuvan ruostumaton teräs on hajaantunut keskuksesta. Pienet kuulat kuvaavat osaamista ytimen ulkopuolella. "Tietovarret" yhdistävät osaamisen verkostoksi, jossa jokainen kiiltävä pallo heijastaa saman ja eri osaamisen, kuin mikä tahansa muukin pallo tai keskusydin. Jokainen pallo heijastaa oman elämänsä ja osaamisen. Jotkut palloista ovat pienempiä ja osa on kiiltävämpi kuin joku toinen. Jokaisella on oma osuutensa kokonaisjärjestelyssä ja siitä muodostuu harmonia, koska tarvittaessa jokaisesta heijastuu sama kuva nykyisyydestä.
Kuva taiteilijan työstä Helsingin Herttoniemen teollisuusalueelta 2. kesäkuuta 2005, klo 21:38. DSC_5923.JPG. 1/50s, f3.5, Photo by Ilu 2005.
TV1:n aamuTV:ssä 17.3. keskusteltiin alueellistamisesta. Valtiosihteeri Volanen edusti modernia käsitystä hajauttamisesta; kaiken ei tarvitse olla pääkaupunkikeskittynyttä. Nykytekniikalla hajautus voidaan rakentaa tehokkaasti. Aloituskustannukset ovat ikäänkuin markkinointikulu ja lopullinen tuotos saadaan työmenetelmäkehityksen myötä motivoivampana työympäristönä. Työympäristömuutos luo prosessien uudelleen ajattelua.
Suomessa kaiken ei tarvitse sijaita Kehä III:n sisäpuolella. Pääkaupunkiseutukasautuminen on kansallinen perusongelma. Aikaisemmin ihmisläjäytyminen oli orgaanista evoluutiota, koska fyysisillä etäisyyksillä oli merkitystä tiedonkulussa ja ihmisten kanssakäymisessä. Nykyisin tietoliikenneyhteydet ovat "räjäyttäneet" etäisyysminimitarpeet joustaviksi ja ihmisten ei kuitenkaan tarvitse halata kaikkia ympärillä oleviaan.
Oleellista on itse työympäristö ja sen virikkeellisyys, inhimilliset elämisen arvot sekä ruuhkattomuus ja luonnollisempi kasvuympäristö lapsille. On muistettava, että ketään ei pakoteta, vaan kuten valtiosihteeri Volanen vapaasti siteeraten totesi: "eläköitymisen myötä on mahdollisuus modernisoida toimintoja". Tämä tarkoittanee myös uusien tuoreiden työmenetelmien tuloa uusien työntekijöiden myötä, koska työmentaliteetti saattaa muuttua alueellistumisen myötä. Osaamista on myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. He, jotka haluavat vaihtaa virikeympäristöä, voivat muuttaa virastonsa mukana ja taas he, jotka eivät halua muuttaa, voivat jäädä sijoillensa.
Hajautuspolitiikka on myös pitkäjänteisempi tavoiteasetanta, jolla on suuri kansallinen merkitys. Yhteiskunnalle on joka tapauksessa eduksi tasaisempi osaamiskeskuksien sijainti ympäri Suomen. "Läheisyys" saavutetaan nopeilla tietoliikenneyhteyksillä ja kaikesta ei tarvitse olla fyysisesti yhdessä paikassa keskustelemassa ja päättämässä. Osaamiskeskukset ovat magneetteja tukitoimille, jotka generoivat työpaikkoja ja siten eheyttävät palveluiden kehitystä, jolloin lopputulemana on terveitä toimintakeskuksia piristämässä välitöntä asumisympäristöään.
Kritiikki kohdistuu sidosryhmien sijaintiin useasti pääkaupunkiseudulla, näinhän useasti myös onkin. Aluepolitiikka antaa taloudellisen mahdollisuuden myös sidosryhmien osalta osittaiseen perässä muuttoon. Nokiakin "vie mukanaan" ympäri maailmaa oleellisia partnereita, koska se on puolin ja toisin taloudellista ja tehokasta. Ollaan siellä missä asiakkaatkin. Ne kumppanit, jotka eivät halua uutta vaihtoehtoa, jäävät sijoilleen ja saavat mahdollisuuden tärkeiden tapahtumien osalta pieneen matkailuun. Suurin osa neuvotteluista ja päätösprosesseista voidaan tehdä muullakin tavalla kuin istua siirtojen aikana pääkaupunkiseudun loputtomissa autoruuhkissa. Pääkaupunkiseudun ajokilometri vastaa muualla Suomessa noin viittä ajokilometriä. Laskenta on sen mukaista, mitä halutaan puolustaa tai kritisoida.
Suomi on terveempi tasaisemmalla osaamishajauttamisella; toimintaprosessien yhtenäistäminen onnistuu työmenetelmäkehityksellä ja moderneilla kommunikaatioyhteyksillä. Hajauttamisella on myös inhimillinen näkökulma; useat nuoret lapsiperheet arvostavat luonnonmukaista asuinympäristöä sekä väljempää ja ilmavampaa virikeympäristöä. Useat eläkeikää lähestyvät maaseudulla juurensa omaavat tähyävät eläkeaikansa viettoa kotikonnuillaan; hajauttamisella annetaan tähän ns. pehmeä lasku, ikäänkuin sulaudutaan työn kautta kotiseutupalaamiseen. Kuten tuli jo jutun alussa todettua; muuttopakkoa ei ole. Suomessa on valinnanvapaus ja valtiolla on kansallinen velvollisuus huolehtia tasapuolisesti koko Suomesta.
Ilkka Luoma
Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
torstaina, maaliskuuta 31, 2005
keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2005
Maailmanlaajuisesti Suomi on uskomattoman turvallinen asuinpaikka
Maailmanlaajuisesti Suomi on uskomattoman turvallinen asuinpaikka
Tiedonvälitys syytää koko ajan uutta tietoa olevista ja lähestyvistä ympäristö- ym. ongelmista. Maailman suurkaupungit kasvavat räjähdysmäisesti. Alueet slummiutuvat. Ihminen pakkaa itsensä entistä pienemmille neliöille. Suurkaupungeissa kytee pommi, joka räjähtää. Suomessa lähes koko pinta-alamme on erinomaisen asumiskelpoista, näin ei ole useillakaan mailla. Meillä ei ole aavikoita eikä asumiskelvotonta vuoristoa. Meillä riittää puhdasta vettä. Suomi on armoitetun etuoikeutetussa asemassa.
Suomen väkiluvusta 20% on pakkautunut elintasojuoksussaan Sodankylän kunnan kokoiselle alueelle Uudellemaalle. Etelän suurkaupungit ovat täynnä kerrostalonaapureita, jotka eivät tunne toisiaan. Yksiöitten määrä on suurinta kaupungeissamme. Yksinäisiä ihmisiä elää entistä enemmän. Elintasokilpailu ja leväperäisesti huolehdittu työllisyyspolitiikka ovat pudottaneet lopulliseen loukkuun yli 100.000 ihmistä.
Suurin osa Suomen pinta-alasta on harvaan asuttua seutua ja silti harvaan asutun Suomen kunnat ovat varustautuneet kansalaisiaan varten laajasti tarkasteltuna kiitettävästi; meillä ei ole pulaa puhtaasta vedestä, ei pulaa koulutuksesta eikä muistakaan palveluista. Tietoverkkomme laajenevat joka niemen notkoon uusien tekniikoiden myötä. Luonnonkaunista ja rauhallista seutua löytyy niin paljon, että muualla ihmetellään meidän uskomatonta tuuriamme syntyä alueelle, jossa ei ole mm. tulivuoria eikä maanjäristyksiä. Suomi on niin rauhallinen ja poliittisesti tältä osin erinomaisesti hoidettu, etteivät terroristitkaan ole meistä kiinnostuneita.
Mikäli Golf-virta päättää pysähtyä, tietää se esim. Englannille katastrofia. He eivät ole varautuneet eivätkä tottuneet 20-30 asteen pakkasiin. Suomessa tuo pysähdys nostaisi myös pakkasia, mutta mehän olemme siihenkin tottuneet ja varautuneet. Energialaskumme ainoastaan nousisi ja huopikkaiden kysyntä kasvaisi.
Meitä uhkaavat vaarat ovat enemminkin sisäisiä. Me emme voi loputtomiin juosta ostovoiman perässä; ihmisille riittää maailmassa keskimäärin huomattavasti pienempi kulutus kuin mitä itse harjoitamme. Kulutamme yksinkertaisesti liikaa. Voimme saada huomattavan säästön reivaamalla vyötämme ja keskittymällä enemmän elämisen tason huolehdintaan. Me emme tarvitse parempaa autoa kuin naapurimme. Meidän itsetuntoa ei paranneta kerskakulutuksella. Rakas vihollisemme Ruotsi satsaa yhteiseen palloomme, he ottavat oikeasti osaa kehitysapuun. He ovat ymmärtäneet, että maailman hätää pienennetään teoilla eikä puheilla. Ruotsilla on tältä osin selkeä identiteetti.
Meillä on kolme tärkeää päämäärää; ensiksi huolehdimme omat vähäosaiset. Työllistämme heidät, jopa poikkeuksellisin toimenpitein. Toisekseen hajaudumme suurien ikäluokkien eläköitymisen myötä tasaisemmin koko Suomeen. Säädämme oikeasti houkuttelevat verolait harvaanasutuille alueille sekä kunnat huolehtivat muut muuttoa helpottavat tekijät kuntoon. Kolmannekseen keskitymme kantamaan vastuuta elintasojuoksumme sijasta auttamalla teoillamme maailman hätää kärsiviä. Tilanteen varmentamiseksi voimme käyttää kansalaisvoimaamme ja valita sellaisen eduskunnan, joka lopettaa poliittisen seurapiirileikin sekä epäoleellisten asioiden käsittelyn ja alkaa toimia kansalaisyhteiskunnan identiteettiä huolehtivalla tavalla aikaansaaden nuo edellä mainitut asiat kuntoon. Suomi on hyvä maa asua, totesi viimeinen Isänmaan ääni poistuessaan lopullisesti muonavahvuudestamme noin vuosi sitten.
Tiedonvälitys syytää koko ajan uutta tietoa olevista ja lähestyvistä ympäristö- ym. ongelmista. Maailman suurkaupungit kasvavat räjähdysmäisesti. Alueet slummiutuvat. Ihminen pakkaa itsensä entistä pienemmille neliöille. Suurkaupungeissa kytee pommi, joka räjähtää. Suomessa lähes koko pinta-alamme on erinomaisen asumiskelpoista, näin ei ole useillakaan mailla. Meillä ei ole aavikoita eikä asumiskelvotonta vuoristoa. Meillä riittää puhdasta vettä. Suomi on armoitetun etuoikeutetussa asemassa.
Suomen väkiluvusta 20% on pakkautunut elintasojuoksussaan Sodankylän kunnan kokoiselle alueelle Uudellemaalle. Etelän suurkaupungit ovat täynnä kerrostalonaapureita, jotka eivät tunne toisiaan. Yksiöitten määrä on suurinta kaupungeissamme. Yksinäisiä ihmisiä elää entistä enemmän. Elintasokilpailu ja leväperäisesti huolehdittu työllisyyspolitiikka ovat pudottaneet lopulliseen loukkuun yli 100.000 ihmistä.
Suurin osa Suomen pinta-alasta on harvaan asuttua seutua ja silti harvaan asutun Suomen kunnat ovat varustautuneet kansalaisiaan varten laajasti tarkasteltuna kiitettävästi; meillä ei ole pulaa puhtaasta vedestä, ei pulaa koulutuksesta eikä muistakaan palveluista. Tietoverkkomme laajenevat joka niemen notkoon uusien tekniikoiden myötä. Luonnonkaunista ja rauhallista seutua löytyy niin paljon, että muualla ihmetellään meidän uskomatonta tuuriamme syntyä alueelle, jossa ei ole mm. tulivuoria eikä maanjäristyksiä. Suomi on niin rauhallinen ja poliittisesti tältä osin erinomaisesti hoidettu, etteivät terroristitkaan ole meistä kiinnostuneita.
Mikäli Golf-virta päättää pysähtyä, tietää se esim. Englannille katastrofia. He eivät ole varautuneet eivätkä tottuneet 20-30 asteen pakkasiin. Suomessa tuo pysähdys nostaisi myös pakkasia, mutta mehän olemme siihenkin tottuneet ja varautuneet. Energialaskumme ainoastaan nousisi ja huopikkaiden kysyntä kasvaisi.
Meitä uhkaavat vaarat ovat enemminkin sisäisiä. Me emme voi loputtomiin juosta ostovoiman perässä; ihmisille riittää maailmassa keskimäärin huomattavasti pienempi kulutus kuin mitä itse harjoitamme. Kulutamme yksinkertaisesti liikaa. Voimme saada huomattavan säästön reivaamalla vyötämme ja keskittymällä enemmän elämisen tason huolehdintaan. Me emme tarvitse parempaa autoa kuin naapurimme. Meidän itsetuntoa ei paranneta kerskakulutuksella. Rakas vihollisemme Ruotsi satsaa yhteiseen palloomme, he ottavat oikeasti osaa kehitysapuun. He ovat ymmärtäneet, että maailman hätää pienennetään teoilla eikä puheilla. Ruotsilla on tältä osin selkeä identiteetti.
Meillä on kolme tärkeää päämäärää; ensiksi huolehdimme omat vähäosaiset. Työllistämme heidät, jopa poikkeuksellisin toimenpitein. Toisekseen hajaudumme suurien ikäluokkien eläköitymisen myötä tasaisemmin koko Suomeen. Säädämme oikeasti houkuttelevat verolait harvaanasutuille alueille sekä kunnat huolehtivat muut muuttoa helpottavat tekijät kuntoon. Kolmannekseen keskitymme kantamaan vastuuta elintasojuoksumme sijasta auttamalla teoillamme maailman hätää kärsiviä. Tilanteen varmentamiseksi voimme käyttää kansalaisvoimaamme ja valita sellaisen eduskunnan, joka lopettaa poliittisen seurapiirileikin sekä epäoleellisten asioiden käsittelyn ja alkaa toimia kansalaisyhteiskunnan identiteettiä huolehtivalla tavalla aikaansaaden nuo edellä mainitut asiat kuntoon. Suomi on hyvä maa asua, totesi viimeinen Isänmaan ääni poistuessaan lopullisesti muonavahvuudestamme noin vuosi sitten.
Sibeliuksen Finlandia; suomaisuuden ydin
Suomi eli kansallistunteen aikaa Sibeliuksen Finlandian syntyessä vastapainoksi venäläisten pyrkimyksille kitkeä heidän mielestään liiallista kansallistunnetta omasta suomalaisten Isänmaasta. On merkille pantavaa, että 1800-luvun lopun suomalaismielinen lehdistö tilasi tämän meitä kaikkia sykähdyttävän teoksen, on jopa esitetty sen korvaavan saksalaissävelteisen Maamme laulun. Kummallakin on paikkansa.
Kuvassa toinen osa tunnetusta Helsingissä olevasta Sibelius monumentista. Kansallissäveltäjämme on tänä päivänäkin maailmankuulu säveltäjä ja hänen muisto ja nuotit elävät väkevästi nuottitelineissä kaikissa konserttisaleissa.
DSC_11511.JPG, 14. huhtikuuta 2006, klo 13:24. 1/600s, f4.5, 51mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
..................................
Sibeliuksen Finlandia syntyi hienostuneena ilmauksena Tsaarin Venäjää vastaan ja suomalaisuuden lipunkantajaksi
Aina sykähdyttävän Sibeliuksen Finlandian kuuntelu herättää syviä ajatuksia. Niin kävi nytkin Hämeenlinnassa, kun oli mahdollisuus kuulla Finlandia Sibeliuksen synnyinkodissa. Tunne oli harras ja se kirvoitti mieleen presidenttimme valtaoikeuskeskustelut. Ajatukset risteilivät kansalaisten mielipiteessä ja poliitikkojemme päämäärissä.
Viimeisin kansalaiskysely paljasti odotetusti, että presidenttimme valtaoikeuksia ei tule kaventaa, vaan päinvastoin lisätä. Osa Brysselinhuuma poliitikoista olisi viemässä viimeisetkin rippeet näistä oikeuksista. On mielenkiintoista nähdä tämä vastakkainasettelu; kansalaismielipide ja poliitikkojen operoinnit. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vajaat kaksi vuotta. Valtaoikeuskeskustelu on jäädytetty seuraavien vaalien jälkeiseen aikaan.
Oli valtarakenne tai toimintaympäristö mikä hyvänsä, on systeemille hyväksi ja eduksi vahva päätöskoneisto myös ylimmällä huipulla. Kysymys ei ole valtaoikeuksista, vaan valinnasta. Kansa valitsee presidentin kerran kuudessa vuodessa ja kansa haluaa valitsemalleen presidentille riittävät valtuudet toimimiseen myös EU-Suomessa.
USA ei ole esimerkeistä parhain, mutta siellä ei ole puhettakaan valtaoikeuksista. He keskittyvät mieluummin todelliseen ja henkeä nostattaviin vaalitaisteluihin, joissa kansa saa sen, minkä haluaa. On Suomen tulevaisuus Bryssel-johteinen tai ei, niin me tarvitsemme alueelliseen hallintaan päätöskykyisen "kuvernöörin". Ilmeisesti Kekkosaikakauden pelkokerroin on siksi suuri, että osa poliitikoista hamuaa EU-osastolla Helsinki-vasallien tuella päätösvoimaa Brysselin lentovuoroille.
Tosiasiallisesti vahvalla vaikka osin seremoniallisella presidentillä on myös kansan yhtenäisyyteen liittyviä ominaisuuksia. Kansalaistunne sekä luotto omaan maahan on tae pystyä ponnistelemaan kilpailussa työnjaosta, mihin koko länsimaailma on ajautunut. Mitä vaikeampia päätöksiä, sen vaikeampaa on käyttää moniarvoista poliittista koneistoa. Poliittinen sopulilauma eri kuppikuntineen sekä tämän käyttämä kansasta vieraantunut puheellinen liturgisointi vie viimeisenkin mehun nuorten äänestysinnosta ja osallistumisesta yhteisiin asioihin.
Suomalainen tämän päivän politiikka on kasvotonta asiakysymyksissä; kasvot syntyvät vain skandaaleista ja iltapäivälehtien lööpeistä sekä hameen helman pituudesta. Suomalainen Sibeliuksen Finlandian väkevyys ja kunnia voisi soida myös Eduskunnan istuntosalissa häärivien mielissä muistuttamassa kansalaisluottamuksesta, mikä vaaleissa on saatu ja mitä kansalaiset myös vaalien välivuosina haluavat.
Kuvassa toinen osa tunnetusta Helsingissä olevasta Sibelius monumentista. Kansallissäveltäjämme on tänä päivänäkin maailmankuulu säveltäjä ja hänen muisto ja nuotit elävät väkevästi nuottitelineissä kaikissa konserttisaleissa.
DSC_11511.JPG, 14. huhtikuuta 2006, klo 13:24. 1/600s, f4.5, 51mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
..................................
Sibeliuksen Finlandia syntyi hienostuneena ilmauksena Tsaarin Venäjää vastaan ja suomalaisuuden lipunkantajaksi
Aina sykähdyttävän Sibeliuksen Finlandian kuuntelu herättää syviä ajatuksia. Niin kävi nytkin Hämeenlinnassa, kun oli mahdollisuus kuulla Finlandia Sibeliuksen synnyinkodissa. Tunne oli harras ja se kirvoitti mieleen presidenttimme valtaoikeuskeskustelut. Ajatukset risteilivät kansalaisten mielipiteessä ja poliitikkojemme päämäärissä.
Viimeisin kansalaiskysely paljasti odotetusti, että presidenttimme valtaoikeuksia ei tule kaventaa, vaan päinvastoin lisätä. Osa Brysselinhuuma poliitikoista olisi viemässä viimeisetkin rippeet näistä oikeuksista. On mielenkiintoista nähdä tämä vastakkainasettelu; kansalaismielipide ja poliitikkojen operoinnit. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vajaat kaksi vuotta. Valtaoikeuskeskustelu on jäädytetty seuraavien vaalien jälkeiseen aikaan.
Oli valtarakenne tai toimintaympäristö mikä hyvänsä, on systeemille hyväksi ja eduksi vahva päätöskoneisto myös ylimmällä huipulla. Kysymys ei ole valtaoikeuksista, vaan valinnasta. Kansa valitsee presidentin kerran kuudessa vuodessa ja kansa haluaa valitsemalleen presidentille riittävät valtuudet toimimiseen myös EU-Suomessa.
USA ei ole esimerkeistä parhain, mutta siellä ei ole puhettakaan valtaoikeuksista. He keskittyvät mieluummin todelliseen ja henkeä nostattaviin vaalitaisteluihin, joissa kansa saa sen, minkä haluaa. On Suomen tulevaisuus Bryssel-johteinen tai ei, niin me tarvitsemme alueelliseen hallintaan päätöskykyisen "kuvernöörin". Ilmeisesti Kekkosaikakauden pelkokerroin on siksi suuri, että osa poliitikoista hamuaa EU-osastolla Helsinki-vasallien tuella päätösvoimaa Brysselin lentovuoroille.
Tosiasiallisesti vahvalla vaikka osin seremoniallisella presidentillä on myös kansan yhtenäisyyteen liittyviä ominaisuuksia. Kansalaistunne sekä luotto omaan maahan on tae pystyä ponnistelemaan kilpailussa työnjaosta, mihin koko länsimaailma on ajautunut. Mitä vaikeampia päätöksiä, sen vaikeampaa on käyttää moniarvoista poliittista koneistoa. Poliittinen sopulilauma eri kuppikuntineen sekä tämän käyttämä kansasta vieraantunut puheellinen liturgisointi vie viimeisenkin mehun nuorten äänestysinnosta ja osallistumisesta yhteisiin asioihin.
Suomalainen tämän päivän politiikka on kasvotonta asiakysymyksissä; kasvot syntyvät vain skandaaleista ja iltapäivälehtien lööpeistä sekä hameen helman pituudesta. Suomalainen Sibeliuksen Finlandian väkevyys ja kunnia voisi soida myös Eduskunnan istuntosalissa häärivien mielissä muistuttamassa kansalaisluottamuksesta, mikä vaaleissa on saatu ja mitä kansalaiset myös vaalien välivuosina haluavat.
maanantaina, maaliskuuta 28, 2005
Lähitulevaisuuden Suomalainen maallepako
Kesäisin päätiemme ovat perjantaisin täynnä autoja nokka kohti maaseutua; mökkirantaan tai sukulaisserkun luokse heinätöihin. Kaupungistumisestamme huolimatta kaipuumme maaseudun rauhaan on koko ajan lisääntymässä. Kesämökkien määrä on asukaslukuumme nähden ainutlaatuista. Suurin puolueemme on myös tukevasti maaseudun edunvalvoja, pääministerimmekin hakee itse joulukuusen omasta metsästään.
Yltiötehokkuuteen pyrkivä liike-elämä pakkaa ihmiset Kehä III:n sisäpuolelle. Kvartaalitalous ajaa työvaltaiset operaatiot maailman kulutusmetropoleihin jo alhaisen palkkapolitiikan takia. Me emme voi työllistää itseämme perustehtävillä. Me voimme hyödyntää koulutustamme ja suuntautua suunnitteluun ja korkeateknologiaan; näitä operaatioita voidaan tehdä missä päin Suomea tahansa. Informaatiologistiikka on saatettava voimallisesti palvelemaan jokaista neliötä koko Suomessa. Voimme myös tukea innovaatioita järjestämällä koulutuksemme niin houkuttelevaksi, että saamme myös ulkomaalaisia opiskelijoita maahamme. Meidän luonnonarvomme ovat tulijoille bonuksena.
Lapsen kasvatukselle ja herkkyydelle havaita ympäröivää luontoa on ensiarvoista, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus väkevöittää tuntemuksiaan kokemalla maaseuden henkeä luonnon ehdoilla. Kosketus puhtaaseen luontoon tulee olemaan suurimmalle osalle maailmassa lähes täysi mahdottomuus. Me olemme etuasemassa. Luonnon arvostus tulee kokemaan uudelleen heräämisen. Meille on vihdoin selkiytymässä totuus, että lähtökohtamme ovat puhtaasti luonnossa. Arvostus kasvaa kokemuksien myötä. Lapsemme oppivat, että maito tulee lehmästä eikä valintatalon kylmäkaapista.
Väestömme maallehajautuminen tuo täysin uusia ammattaja. Eduskunta on säätänyt mainiot kotitaloustulovähennykset; tätä systeemiä on edelleen kehitettävä. Palveluyhteiskunnan tehtävä on palvella ja suuri osa työpanoksistamme suuntautuu palveluihin, näitä asioita ei voi ulkoistaa vieraille maille. Meidän on aikaansaatava vain se määrä kansainvälistä kilpailukykyä, että saamme maksettua tuontimme, erityisesti energiamme. Sisäistä kauppaamme voimme kehittää työvaltaiseen suuntaan. Työtehtäviä saamme rakentamalla maanlaajuiset tavara- ja informaatiotiet huippukuntoon. Etätyö mahdollistuu tietoverkkojen myötä. Kunnat ja kaupungit voivat ottaa tietoinvestoinnit enemmän haltuunsa, kaikessa ei aina tarvita sitä perinteellistä operaattoria.
Tasapainoinen kyky havaita ympäristöään takaa kunnioituksen herkkään luonnonkiertoon, jonka väkivaltaista ihmissäätelyä tulee ratkaisevasti vähentää. Olemme vain pieni osa luontoa, jonka toimintalakeja emme hallitse.
Sekä maaseudulle että kaupungeille on sijansa. Kumpikaan ei voi elää toisen varjolla. Maaseutu antaa kaiken sen, millä elämme. Kaupungit antavat tuulahduksen sykkeestä, jota voi aika--ajoin käydä kokemassa. Kaupungit luovat kysyntää innovaatioiden tiivistymistä, joista hyötyvät kaikki osalliset, mutta kaupugit eivät voi jatkaa kulutuskeskeistä malliaan. Kaupungit ovat kehittyneet kiihtyvän kulutuksen vertauskuviksi. Harmonia edellyttää tasa-arvoista asemaa ja arvonantoa. Suomen rikkaus on vaihtelevuus; velvoitteemme on tasapuolisesti pitää yllä yhteiskunnan rakenteita, jotka tukevat myös "maallepakoa". Ihminen on osa luontoa ja tarvitsee sitä pitääkseen yhteyden elämisemme mahdollistajaan.
Ilkka Luoma
(kirjoittajana arvostan lapsuusvuosieni kesiä, jolloin sain kokea maaseuden väkevät elämisen tuoksut, toivoisin myös lapsiemme pääsevän kokemaan luonnon olemassa olon sen omassa elementissään. Juuremme ovat mullassa)
Yltiötehokkuuteen pyrkivä liike-elämä pakkaa ihmiset Kehä III:n sisäpuolelle. Kvartaalitalous ajaa työvaltaiset operaatiot maailman kulutusmetropoleihin jo alhaisen palkkapolitiikan takia. Me emme voi työllistää itseämme perustehtävillä. Me voimme hyödyntää koulutustamme ja suuntautua suunnitteluun ja korkeateknologiaan; näitä operaatioita voidaan tehdä missä päin Suomea tahansa. Informaatiologistiikka on saatettava voimallisesti palvelemaan jokaista neliötä koko Suomessa. Voimme myös tukea innovaatioita järjestämällä koulutuksemme niin houkuttelevaksi, että saamme myös ulkomaalaisia opiskelijoita maahamme. Meidän luonnonarvomme ovat tulijoille bonuksena.
Lapsen kasvatukselle ja herkkyydelle havaita ympäröivää luontoa on ensiarvoista, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus väkevöittää tuntemuksiaan kokemalla maaseuden henkeä luonnon ehdoilla. Kosketus puhtaaseen luontoon tulee olemaan suurimmalle osalle maailmassa lähes täysi mahdottomuus. Me olemme etuasemassa. Luonnon arvostus tulee kokemaan uudelleen heräämisen. Meille on vihdoin selkiytymässä totuus, että lähtökohtamme ovat puhtaasti luonnossa. Arvostus kasvaa kokemuksien myötä. Lapsemme oppivat, että maito tulee lehmästä eikä valintatalon kylmäkaapista.
Väestömme maallehajautuminen tuo täysin uusia ammattaja. Eduskunta on säätänyt mainiot kotitaloustulovähennykset; tätä systeemiä on edelleen kehitettävä. Palveluyhteiskunnan tehtävä on palvella ja suuri osa työpanoksistamme suuntautuu palveluihin, näitä asioita ei voi ulkoistaa vieraille maille. Meidän on aikaansaatava vain se määrä kansainvälistä kilpailukykyä, että saamme maksettua tuontimme, erityisesti energiamme. Sisäistä kauppaamme voimme kehittää työvaltaiseen suuntaan. Työtehtäviä saamme rakentamalla maanlaajuiset tavara- ja informaatiotiet huippukuntoon. Etätyö mahdollistuu tietoverkkojen myötä. Kunnat ja kaupungit voivat ottaa tietoinvestoinnit enemmän haltuunsa, kaikessa ei aina tarvita sitä perinteellistä operaattoria.
Tasapainoinen kyky havaita ympäristöään takaa kunnioituksen herkkään luonnonkiertoon, jonka väkivaltaista ihmissäätelyä tulee ratkaisevasti vähentää. Olemme vain pieni osa luontoa, jonka toimintalakeja emme hallitse.
Sekä maaseudulle että kaupungeille on sijansa. Kumpikaan ei voi elää toisen varjolla. Maaseutu antaa kaiken sen, millä elämme. Kaupungit antavat tuulahduksen sykkeestä, jota voi aika--ajoin käydä kokemassa. Kaupungit luovat kysyntää innovaatioiden tiivistymistä, joista hyötyvät kaikki osalliset, mutta kaupugit eivät voi jatkaa kulutuskeskeistä malliaan. Kaupungit ovat kehittyneet kiihtyvän kulutuksen vertauskuviksi. Harmonia edellyttää tasa-arvoista asemaa ja arvonantoa. Suomen rikkaus on vaihtelevuus; velvoitteemme on tasapuolisesti pitää yllä yhteiskunnan rakenteita, jotka tukevat myös "maallepakoa". Ihminen on osa luontoa ja tarvitsee sitä pitääkseen yhteyden elämisemme mahdollistajaan.
Ilkka Luoma
(kirjoittajana arvostan lapsuusvuosieni kesiä, jolloin sain kokea maaseuden väkevät elämisen tuoksut, toivoisin myös lapsiemme pääsevän kokemaan luonnon olemassa olon sen omassa elementissään. Juuremme ovat mullassa)
Paperinvalmistus on tuonut osaltansa Suomeen hyvinvoinnin
Piirros ~ https://www.valmet.com/fi/sijoittajat/valmet-sijoituskohteena/liiketoimintalinjat/sellu-ja-energia/sellun-valmistusprosessi/ - lisätty 27062020!
*
Paperinvalmistus on tuonut osaltansa Suomeen hyvinvoinnin
Paperin käyttö nykypäivänä tuntuu suoranaiselta tuhlaukselta. Informaatiota voidaan lukea yhä useammista vaihtuvasisältöisistä kuvaruuduista, joita on yhä enemmän. Näyttöjä on olohuoneissa, töissämme ja taskuissamme (kännykkä). Tästä huolimatta paperin kulutus kasvaa. Paperi on luonut Suomelle vaurautta. Suomi on paperinjalostuksen myötä suljettujen ekologisten prosessien osaamisen mallimaa. Suomi tekee maailman parhaat valmistusprosessit metsästä kuluttajille.
Metsän jalostaminen paperiksi on luonnon tuhlausta. Informaatio on huomattavasti edullisempaa ja ekologisempaa lukea eri tyyppisistä näytöistä. Näytöt ovat kehittyneet huomattavasti ja nyt alkanut kännyköiden kuvaruutujen värillistyminen ja tarkentuminen lisää entisestään informaation lukua siellä missä olemme. Metsää ei kannata tuhlata paperiin, vaan jatkossa rakentamiseen, koska näin saadaan puuraaka-aineen käyttöikä huomattavasti pidemmäksi muuttamatta sitä välillä. Paperia voidaan tosin kierrättää, mutta muutosprosessit nielee energiaa. Hygienisesti ajatellen metsää voidaan jalostaa pakkausmateriaaleiksi tovin aikaa, kunnes keksimme luonnonllisemman tavan kääriä ruoka-aineemme ja tavaramme.
Suomi on metsähyödyntämisessä maailman mallimaa. Mm. Kiina on tuonut Suomeen runsaasti tarvitsemaamme valuuttaa ostamalla merkittävästi paperinjalostusta maahansa. Nämä kaupat ovat merkinneet Suomelle osaltansa positiivisen kauppataseen Kiinan kanssa. Olemme menettäneet sarjatuotantoamme heille, mutta kiinalaiset ovat toisaalta ostaneet meiltä korkean teknologian osaamista, jossa ihmistyön hinta on huomataavasti suurempi.
Tuotannon ja kulutuksen noustessa maailmassa törmäämme entistä vakavampiin päästöongelmiin. Suomalainen insinööritaito on jalostunut maailman huipulle suljetuissa tuotantoprosesseissa, esimerkkinä käy hyvin paperinvalmistus. Suomessa on maailman merkittävin insinööritaito paperin ympärillä. Mikäli tätä tarmoa laajenevasti suunnataan kestävään metsän käyttöön, so. mekaaninen puunjalostus ja rakentaminen, tietää se Suomelle kiristyvässä maapalloistumisen kilpailussa ylivertaisia työmahdollisuuksia hyvin korkeajalosteisesti.
Paperin käyttö lisääntyy elintasomme myötä. Haluamme pakata esineemme ja ruoka-aineemme entistä hygienisemmin ja kauniimmin; osa tästä on täysin turhaa, se on jopa resurssien tuhlausta. Metsä taloiksi ja rakenteiksi, on luonnonmukaisempaa. Paperia ei missään nimessä kannattaisi käyttää miljooniin kopioihin tai juuri lukemaasti sanomalehteen. Me kuluttajat ratkaisemme; jos haluamme lukea "lehtemme" kuvaruuduista, joita sijaitsee kohta jokaisen taskussa, säästämme energiaa ja vapautamme rajallisia metsävarojamme pidempiaikaiseen hyötykäyttöön, so. rakentamiseen puutaloiksi ja muiksi pitkäaikaisiksi rakenteiksi. Lehtien kustantajat voivat välittää informaation meille ilman paperia, heillä on internet aikakaudella täysi mahdollisuus jakaa jalostettu tieto entistä tuoreempana eri tyyppisiin kuvaruutuihin niin olohuoneeseen kuin taskuumme kännyköihin. Me teemme kuluttajina tästä valinnan, "Lehdet" eivät mihinkään katoa, vaan esitystapa formaattina muuttuu. Päinvastoin lehdistön vastuu, tiedon oikellisuudesta nopeutuneen jakamisen myötä, korostuu.
Paperinvalmistus on antanut esimerkin lähes täydellisestä sisäkierrosta, jossa ´ei toivottuja´ päästöjä vapaudu luontoon juuri ollenkaan. Seuraavaksi pitäisi keskittyä energian säästöön, koska kierrätysoperaatiot kuluttavat runsaasti energiaa, mutta toisaalta tuovat työtä. Suomi on suljettujen kiertojen mallimaa ja näiden huippuosaaja.
Suljetut kierrot, so. "ei mitään turhaa rasitteeksi ympäristöön", ovat luonnonsäästämisen edellytys. Mikäli meillä ei ole suljettuja kiertoja, "hukumme" päästöihin ja rikomme luonnonharmonian. Suomen paikka maailman uudessa työnjaossa on olla maailmalla haluttu partneri suunniteltaessa ja rakennettaessa suljettuja ekologisia prosesseja tuotantoihimme niin Kiinassa kuin muuallakin. Tämä suunittelu ja toteutus on korkeateknologiaa, johon tarvitaan koulutusta ja osaamista; tämä sopii meille. Kuluttajina voisimme alkaa suosia paperitonta informaatioalustaa, voimme lukea uutisemme kuvaruuduista siellä missä kulloinkin olemme. Muutamien vuosien saatossa kaikki tarvitsemamme info on saatavilla kännyköiden kuvaruuduista. Säästetään metsä kestävälle käytölle eli pitkäkestoiselle puurakentamisen alueelle. Voimme tulla tällä sektorilla samanlaiseksi osaajaksi kuin paperinvalmistuksessa.
Presidenttimme ilmaus erillissodasta 1939-1944
Moni saksalainen sotilas menetti henkensä Suomen aseveljenä 1941-1944. 24.joulukuuta 2004. Photo by Ilu
Presidenttimme ilmoitti Suomen käyneen omaa erillistä sotaansa Neuvostoliittoa vastaan
Mielenkiintoinen tulkinta nostaa ajatuksia kuinka historiaamme käännellään tarpeiden mukaan. On ilmeisesti edullista Ranskassa todeta ristiriitainen näkemys Suomen osallistumisesta toiseen maailmansotaan.
On totta, että Talvisota oli oma koitoksemme idän jättiläistä kohtaan. Tuolloin tiukkana pakkastalvena olimme lähes yksin. Meidät myytiin osana suurempaa kokonaisuutta, joka laukesi uuteen koitokseen kesällä 1941. Tuolloinen Saksa yksioikoisesti ilmoitti meidän taistelevan heidän rinnallaan Neuvostoliittoa vastaan. Suomen johto ja varsinkin armeija tiesi jo ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon mitä oli tulossa; meidät oli hyvin informoitu Saksan taholta. Suomi halusi takaisin vääryydellä menetetyt alueensa. Suur-Suomellakin oli kannattajansa.
Suomi sai merkittävää aseapua ja muutakin helpotusta Kolmannesta Valtakunnasta. Saksalaiset sotilaat olivat aseveljellisesti miehittäneet koko Lappimme käyden siellä omaa sotaansa Neuvostoliittoa vastaan. Saksa oli Suomen aseveli. Suomen armeijalla oli Hitlerin päämajassa omat yhteysupseerit, samoin Rovaniemellä olevassa Saksan armeijan esikunnassa oli suomalaisupseerien edustusto. Voidaan sanoa, että suomalaiset tulivat hyvin toimeen saksalaisten sotilaiden kanssa. Siviilitkin saivat positiivisen osansa ennen pakotettua Lapin sotaa.
Suomen miehet olivat myös mukana Saksan SS-joukoissa Viking-divisioonassa aina Neuvostoliiton Kaukasuksella saakka. Suomalaiset taistelivat saksalaisten sotilaiden kanssa omalla rintamavastuullansa.
Eräs puolustus löytyy pieneksi kuriositeetiksi Halosen tulkinnalle itsellisestä sodasta; Mannerheim ei ryhtynyt Saksan rinnalle hyökkäyksessä Leningradiin, eikä totaalisesti katkaissut Muurmannin rataa, vaikka Suomi olisi siihen pystynytkin. Samoin Lenigradin kohtalo olisi ollut aivan toinen, jos Suomi olisi ryhtynyt hyökkäykseen sitä vastaan. Mannerheim näillä toimilla pelasti sekä itsensä että Suomen. Mikäli Suomi olisi ryhtynyt Lenigradin vastaan olisi kohtalomme ollut sinetöity 1944 lopulla. Stalinin muisti pelasi hyvin, kun Suomen kohtaloa ratkaistiin 1944 syksyllä.
Poliittisesti jatkossodassa pidettiin tiivistä yhteydenpitoa Saksan johtajiin. Ainoastaan ylipällikköömme Mannerheim oli varauksellinen Saksan johtajaa Hitleriä kohtaan, jopa silloinkin kun Hitler saapui hiukan yllättäen Mannerheimin syntymäpäiväjuhlille Imatralle. Presidentti Ryti uhrasi jopa oman tulevaisuutensa turvatakseen itsenäisyyden mahdollisuuden ja vakuutti Suomen pysyvän hänen kaudellaan Saksan rinnalla sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Saksa auttoi ratkaisevasti mm. Kuhlmeyn lento-osastolla sekä suurella aseavulla. Suomen siviilitkin saivat osansa; Saksa toimitti runsaasti viljaa kansallemme.
Mikäli näiden tosiasioiden valossa sotamme Nevostoliittoa vastaan näytti erillissodalta, on se sangen mielenkiintoinen tulkinta, joka asettaa mainitsijansa erikoiseen valoon historian tulkinnasta. Suomi ei saa mitään lisäarvoa EU-piireissä tuon tyyppisestä tulkinnasta. Voisimme vain kuvitella nykyisen Saksan ajatukset kun tuo lausunto on kulkeutunut heidän tietoonsa. Historiaa ei tulisi soveltaa saavuttaakseen hetkellistä etuutta.
Suomen ei ole syytä muuttaa tosiasioita, joilla oli merkitystä itsenäisyytemme osalta. Saksa oli merkittävä liittolainen ja kumppani 1941-1944. Se meidän on tänäänkin osattava tunnustaa. Saksan ja Suomen välit ovat olleet tunnetusti tuonkin jälkeen hyvät, poislukien Neuvostoliiton pakottamaa Lapin sotaa saksalaisia vastaan. Saksalla on ollut merkittävä asema sen auttaessa Suomea; viimeeksi 1980-luvun lopun hulabaloo elämän jälkeisissä vöiden kiristelyssä, jossa valtiommekin rahat olivat lähes loppu. Ilmeisesti presidenttimme on varannut hyvät perustelut historian tulkinnalleen, koska keskustelu asiasta jatkuu.
Presidenttimme ilmoitti Suomen käyneen omaa erillistä sotaansa Neuvostoliittoa vastaan
Mielenkiintoinen tulkinta nostaa ajatuksia kuinka historiaamme käännellään tarpeiden mukaan. On ilmeisesti edullista Ranskassa todeta ristiriitainen näkemys Suomen osallistumisesta toiseen maailmansotaan.
On totta, että Talvisota oli oma koitoksemme idän jättiläistä kohtaan. Tuolloin tiukkana pakkastalvena olimme lähes yksin. Meidät myytiin osana suurempaa kokonaisuutta, joka laukesi uuteen koitokseen kesällä 1941. Tuolloinen Saksa yksioikoisesti ilmoitti meidän taistelevan heidän rinnallaan Neuvostoliittoa vastaan. Suomen johto ja varsinkin armeija tiesi jo ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon mitä oli tulossa; meidät oli hyvin informoitu Saksan taholta. Suomi halusi takaisin vääryydellä menetetyt alueensa. Suur-Suomellakin oli kannattajansa.
Suomi sai merkittävää aseapua ja muutakin helpotusta Kolmannesta Valtakunnasta. Saksalaiset sotilaat olivat aseveljellisesti miehittäneet koko Lappimme käyden siellä omaa sotaansa Neuvostoliittoa vastaan. Saksa oli Suomen aseveli. Suomen armeijalla oli Hitlerin päämajassa omat yhteysupseerit, samoin Rovaniemellä olevassa Saksan armeijan esikunnassa oli suomalaisupseerien edustusto. Voidaan sanoa, että suomalaiset tulivat hyvin toimeen saksalaisten sotilaiden kanssa. Siviilitkin saivat positiivisen osansa ennen pakotettua Lapin sotaa.
Suomen miehet olivat myös mukana Saksan SS-joukoissa Viking-divisioonassa aina Neuvostoliiton Kaukasuksella saakka. Suomalaiset taistelivat saksalaisten sotilaiden kanssa omalla rintamavastuullansa.
Eräs puolustus löytyy pieneksi kuriositeetiksi Halosen tulkinnalle itsellisestä sodasta; Mannerheim ei ryhtynyt Saksan rinnalle hyökkäyksessä Leningradiin, eikä totaalisesti katkaissut Muurmannin rataa, vaikka Suomi olisi siihen pystynytkin. Samoin Lenigradin kohtalo olisi ollut aivan toinen, jos Suomi olisi ryhtynyt hyökkäykseen sitä vastaan. Mannerheim näillä toimilla pelasti sekä itsensä että Suomen. Mikäli Suomi olisi ryhtynyt Lenigradin vastaan olisi kohtalomme ollut sinetöity 1944 lopulla. Stalinin muisti pelasi hyvin, kun Suomen kohtaloa ratkaistiin 1944 syksyllä.
Poliittisesti jatkossodassa pidettiin tiivistä yhteydenpitoa Saksan johtajiin. Ainoastaan ylipällikköömme Mannerheim oli varauksellinen Saksan johtajaa Hitleriä kohtaan, jopa silloinkin kun Hitler saapui hiukan yllättäen Mannerheimin syntymäpäiväjuhlille Imatralle. Presidentti Ryti uhrasi jopa oman tulevaisuutensa turvatakseen itsenäisyyden mahdollisuuden ja vakuutti Suomen pysyvän hänen kaudellaan Saksan rinnalla sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Saksa auttoi ratkaisevasti mm. Kuhlmeyn lento-osastolla sekä suurella aseavulla. Suomen siviilitkin saivat osansa; Saksa toimitti runsaasti viljaa kansallemme.
Mikäli näiden tosiasioiden valossa sotamme Nevostoliittoa vastaan näytti erillissodalta, on se sangen mielenkiintoinen tulkinta, joka asettaa mainitsijansa erikoiseen valoon historian tulkinnasta. Suomi ei saa mitään lisäarvoa EU-piireissä tuon tyyppisestä tulkinnasta. Voisimme vain kuvitella nykyisen Saksan ajatukset kun tuo lausunto on kulkeutunut heidän tietoonsa. Historiaa ei tulisi soveltaa saavuttaakseen hetkellistä etuutta.
Suomen ei ole syytä muuttaa tosiasioita, joilla oli merkitystä itsenäisyytemme osalta. Saksa oli merkittävä liittolainen ja kumppani 1941-1944. Se meidän on tänäänkin osattava tunnustaa. Saksan ja Suomen välit ovat olleet tunnetusti tuonkin jälkeen hyvät, poislukien Neuvostoliiton pakottamaa Lapin sotaa saksalaisia vastaan. Saksalla on ollut merkittävä asema sen auttaessa Suomea; viimeeksi 1980-luvun lopun hulabaloo elämän jälkeisissä vöiden kiristelyssä, jossa valtiommekin rahat olivat lähes loppu. Ilmeisesti presidenttimme on varannut hyvät perustelut historian tulkinnalleen, koska keskustelu asiasta jatkuu.
sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2005
Milloin muut voivat päättää toisen elämästä?
USA:n presidentti George W. Bush on valmis keskeyttämään lomansa allekirjoittaakseen lain, jolla ratkaistaan amerikkalaisen naisen 15 vuotta kestänyt "eloton" kohtalo jatkamalla "elämää". Aika-ajoin lisääntyvästi uutisointiin ponnahtaa armomurha eli eutanasia. Tämä kiperä kysymys saa kannattajia ja vastustajia. Taloudellisesti se on säästöelementti ja inhimillisesti se on keino lopettaa ihmisiä. Rajanveto on suurin ongelma; missa kulkee raja, jolloin letkut irroitetaan tai verisuoniin johdetaan tappavaa myrkyä.
Suomessa on julkistettu tutkimuksia, joiden mukaan viimeisten kuukausien hoito on hyvin merkittävä osuus hoitomenoista. Tiedetään myös, että sairaaloissa on paljon tapauksia, joissa uni on kestänyt vuosia. On myös tapauksia, joissa itse potilas täysissä järjissään haluaa pois tästä maailmasta. Elämän liekki on hyvin varjeltu liekki, vaikka esim. USA:n vankiloissa lopetetaan liekkejä edelleen useissa osavaltioissa. Laki sallii kuolemanrangaistusmaissa hengen viennin; toisaalta ihminen ei saa armolopetusta toivottomassa tilanteessa vaikka todistettavasti täysissä sielunvoimissa sitä haluaa. Onko kyseessä meidän normaaleina olevien suojakeino, ettei vaan kukaan myöhemmin sallitulla lainsäädännöllä pääse aikaistamaan perinnönjakoa tai muuta operaatiota, jonka esteenä joku ihminen sattuu olemaan. On tiedossa kuinka nokkelia olemme keksimään erilaisia keinoja saavuttaaksemme mm. taloudellista etuutta.
Ihmisen elämä on joko saatu lahja Jumalalta ja/tai vaihe atomien ja molekyylien lähes loputtomassa kiertokulussa. Elämän arviointi on jokaisen ihmisen oma asia ja siihen meillä kaikila on oikeus. Myös kirkkaan ajatuksen ihmisillä on oikeus toivottomissa tilanteissa päättää omastansa. Itsemurha oli vielä viime vuosisadalla rangaistava rikos, nyt ei ole rikos vaikuttaa omaan eloonsa. Me vaikutamme siihen hitaan tappavasti jo muutoinkin omilla valinnoillamme. Onkin visainen kysymys ratkaista ihmisen kohtaloa, joka ei ole vuorovaikuttanut 15 vuoteen; kuka viime kädessä tietää mitä mm. aivoissa tapahtuu; onko potilas vaipunut omaan maanpäälliseen nirvanaan raikkaiden nektaripurojen äärelle vai onko aivollinen toiminta puhdasta molekyyli - ja atomiliikettä ilman meidän ymmärtämää sielullisuutta.
Verovarojen hallinta tulee vaatimaan selkeitä ratkaisuja eutanasiaan niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Ihmisen elämää ei kannata jatkaa suurilla kustannuksilla, jos se on täysin toivotonta. Jälleen kerran törmäämme omaisten ja läheisten päätösongelmiin; vaimo tai mies voi haluta eutanasiaa, koska tuntee oikeasti elämänkumppaninsa ja tietää, että yhteys läheisimpään on katkennut. Tiedossa voi olla myös selväjärkisenä suoritettu keskustelu ennen vaipumista lopulliseen pimeyteen. Omaiset voivat olla eri mieltä esim. perintöasioiden osalta. Lapset saattavat nähdä asian toisin, onhan kyseessä heidän geeniensä lähtökohta. Herää kysymys, kuinka pitkälle lähimmäisten ja omaisten näkemys olisi tutkittava; mikä on oikeudenmukainen tapa päätökselle. Täysin oikeaa ratkaisua ei ole, kyseessä on rajanvedon ongelma.
Eläinkunnassa ei tarvita eutanasiaa, koska luonto hoitaa tehtävänsä niin lajinvalintana kuin elinkelpoisuutena hankkia ravinto. Ihminen on ihmisinhimillinen eläin ja meidän lajinvalintaan on kehittynyt toisesta huolehtiminen; "kohtele häntä niin kuin haluat sinua kohdeltavan".
Eutanasiakeskustelu vaatii kansalaiskeskustelun ja sen jälkeisen päätöksen. Sen pyörittely ei johda oikeudenmukaisuuteen. Demokratioissa laki syntyy enemmistöperiaatteella; jos laki kieltää eutanasian, niin pulinat pois eikä purnausta "turhista" kustannuksista. Jos taas eutanasia sallitaan tietyin tarkoin ehdoin ja varmennejärjestelyin, niin sekin on sitten hyväksyttävä. Viime kädessä me kaikki poistumme toivottavasti hyvän elämän jälkeen omille kullekin sopiville raikkaiden purojen lähteille.
Suomessa on julkistettu tutkimuksia, joiden mukaan viimeisten kuukausien hoito on hyvin merkittävä osuus hoitomenoista. Tiedetään myös, että sairaaloissa on paljon tapauksia, joissa uni on kestänyt vuosia. On myös tapauksia, joissa itse potilas täysissä järjissään haluaa pois tästä maailmasta. Elämän liekki on hyvin varjeltu liekki, vaikka esim. USA:n vankiloissa lopetetaan liekkejä edelleen useissa osavaltioissa. Laki sallii kuolemanrangaistusmaissa hengen viennin; toisaalta ihminen ei saa armolopetusta toivottomassa tilanteessa vaikka todistettavasti täysissä sielunvoimissa sitä haluaa. Onko kyseessä meidän normaaleina olevien suojakeino, ettei vaan kukaan myöhemmin sallitulla lainsäädännöllä pääse aikaistamaan perinnönjakoa tai muuta operaatiota, jonka esteenä joku ihminen sattuu olemaan. On tiedossa kuinka nokkelia olemme keksimään erilaisia keinoja saavuttaaksemme mm. taloudellista etuutta.
Ihmisen elämä on joko saatu lahja Jumalalta ja/tai vaihe atomien ja molekyylien lähes loputtomassa kiertokulussa. Elämän arviointi on jokaisen ihmisen oma asia ja siihen meillä kaikila on oikeus. Myös kirkkaan ajatuksen ihmisillä on oikeus toivottomissa tilanteissa päättää omastansa. Itsemurha oli vielä viime vuosisadalla rangaistava rikos, nyt ei ole rikos vaikuttaa omaan eloonsa. Me vaikutamme siihen hitaan tappavasti jo muutoinkin omilla valinnoillamme. Onkin visainen kysymys ratkaista ihmisen kohtaloa, joka ei ole vuorovaikuttanut 15 vuoteen; kuka viime kädessä tietää mitä mm. aivoissa tapahtuu; onko potilas vaipunut omaan maanpäälliseen nirvanaan raikkaiden nektaripurojen äärelle vai onko aivollinen toiminta puhdasta molekyyli - ja atomiliikettä ilman meidän ymmärtämää sielullisuutta.
Verovarojen hallinta tulee vaatimaan selkeitä ratkaisuja eutanasiaan niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Ihmisen elämää ei kannata jatkaa suurilla kustannuksilla, jos se on täysin toivotonta. Jälleen kerran törmäämme omaisten ja läheisten päätösongelmiin; vaimo tai mies voi haluta eutanasiaa, koska tuntee oikeasti elämänkumppaninsa ja tietää, että yhteys läheisimpään on katkennut. Tiedossa voi olla myös selväjärkisenä suoritettu keskustelu ennen vaipumista lopulliseen pimeyteen. Omaiset voivat olla eri mieltä esim. perintöasioiden osalta. Lapset saattavat nähdä asian toisin, onhan kyseessä heidän geeniensä lähtökohta. Herää kysymys, kuinka pitkälle lähimmäisten ja omaisten näkemys olisi tutkittava; mikä on oikeudenmukainen tapa päätökselle. Täysin oikeaa ratkaisua ei ole, kyseessä on rajanvedon ongelma.
Eläinkunnassa ei tarvita eutanasiaa, koska luonto hoitaa tehtävänsä niin lajinvalintana kuin elinkelpoisuutena hankkia ravinto. Ihminen on ihmisinhimillinen eläin ja meidän lajinvalintaan on kehittynyt toisesta huolehtiminen; "kohtele häntä niin kuin haluat sinua kohdeltavan".
Eutanasiakeskustelu vaatii kansalaiskeskustelun ja sen jälkeisen päätöksen. Sen pyörittely ei johda oikeudenmukaisuuteen. Demokratioissa laki syntyy enemmistöperiaatteella; jos laki kieltää eutanasian, niin pulinat pois eikä purnausta "turhista" kustannuksista. Jos taas eutanasia sallitaan tietyin tarkoin ehdoin ja varmennejärjestelyin, niin sekin on sitten hyväksyttävä. Viime kädessä me kaikki poistumme toivottavasti hyvän elämän jälkeen omille kullekin sopiville raikkaiden purojen lähteille.
lauantaina, maaliskuuta 26, 2005
Rahan määrällä ei ole väliä, kunhan sitä on "riittävästi" oikealla hetkellä
On sanottu, että raha rauhoittaa. Toisaalta on mainittu, että rahalla ei saa onnea eikä terveyttä. Molemmat väitteet ovat vääriä. Raha ei rauhoita, vaan luo levottomuutta sen lisääntymisen varmistamisesta. Rahalla saa myös ostettua hetkellistä terveyttä sekä maallista "onnea". Raha eli ostovoima on markkinatalouden vertausmittari. Palkka on tekijä, jolla yksilöimme omaa ostovoimaamme.
Kilpailukyky ja ostokäyttäytyminen ratkaisevat millaista palkkaa voimme ansaita
Raha ei ole painotuote, jota voidaan jakaa tasaisesti. Niukkuus on käsite, joka vallitsee lähes aina luonnossa. Samalla tavalla laajat kansankerrokset ovat jatkuvassa niukkuudessa kilpailukykynsä puutteesta. Ostovoima ei ole koskaan jakautunut tasaisesti, samoin luonnossa eri eliölajit eivät ole koskaan tasa-arvoisessa asemassa ravinnon osalta. Luonnon kiertoon kuuluu äärimmillään niin yltäkylläisyys kuin nälkäkuolema.
Länsimainen hyvinvointivaltio,
... kuten Suomi on onnistunut ihmeen pitkään jakamaan yltäkylläisyyttä verrattuna suurimpaan osaan maailman ihmisistä. Suomella on ollut hyvä kilpailukyky sekä ostajan voima hankkia raaka-aineita hyvin edullisesti tuottajien kustannuksella. Tähän nykyisten kehitysmaiden riistoon on perustunut suurelta osin koko markkinatalouden rahallinen kyvykkyys.
Tänä päivänä maksamme öljystä vieläkin liian pientä hintaa siihen nähden, miten siitä tulevat tuotokset pitäisi hajaantua tuottajamaiden omaan käyttöön. Öljyn tuottajamaissa on rikkautta, mutta myös köyhyyttä. Heilläkään ei tuotokset jakaannu oikeudenmukaisesti.
Meidän palkka voi muodostua vain tuloksesta eli kyvystä ...
... tehdä oma kilpailukykyinen panos maailman markkinoille. Palkkaamme vaikuttaa myös kulutustottumuksemme; äärimmillään se on täydellistä kotimaisuutta, jolloin palkkamme määräytyy sisämarkkinoiden ehdoin. Toisaalta euroon siirtyminen vei taloudellisen riippumattomuutemme.
Tiedämme, että täydellinen riippumattomuus ulkomaista on mahdotonta ja tältä osin meillä tulee olla paljon puhuttu kilpailukyky. Toisaalta, emme itsekään halua ostaa huonoa kotimaista, jos on saatavilla parempaa ulkomaista.
Palkka on tulevaisuudessa joustava elementti,
... kuten kauppaedustajilla se on ollut aina; niin tienaat kuin katteellisesti myyt. Se on rehellinen tapa saada rahaa. Tulospalkkaus vaatii vastuunkannon sekä osaavan ahkeruuden. On monia työtehtäviä, joissa tuloksen muodostus on perin vaikeaa yksiselitteisesti ja hyväksyttävästi laskea.
Näissä ylläolevissa tilanteissa palkka määräytyy vaihteluputken rajoissa, johon vaikuttavat budjettikyky tai saatavilla oleva yleisen rahan (mm. verokertymän) määrä. Kaikki tulokseen perustuvat palkkamallit vaativat luottamusta ja vastuunkantoa sekä ennenkaikkea oikeudenmukaisuutta.
Palkan määrä ei ratkaise, vaan ostovoima eli kulutuskyky
Kilpailutaloudessa kysynnän ja tarjonnan laki määrää hinnoittelun. Luonnossakin tämä epämiellyttäväksi luonnehdittu laki toimii valitettavan tehokkaasti; katovuodet vievät kulutuspopulaatioita pienemmiksi joskus hyvinkin tehokkaasti. Ihmiset ovat keksineet keinoja näiden hyvien ja huonojen vuosien tasaamiseen, mutta juuri ne keinot ovat vieneet hyvinvointivaltiomme uudelleen tarkasteluun. Markkinatalouden spekuloinnilla on liian suuri valta vaikuttaa rahan liikkeisiin eli ostovoiman jakaantumiseen.
Aito niukkuuden tunnustus herkistää kulutustottumuksissa vaihteluihin,
... koska palkka elää suhdanteiden mukaan. Varmuusvarastoja voidaan rakentaa, kuten oravat talveksi. Oravia on esiintynyt maapallollamme huomattavasti pidempään kuin ihmisiä. Oravat elävät sopusoinnussa muun luonnon kanssa, eikä niillä esiinny liikalihavuutta eikä hermojännitystä, kuinka sijoitukset nousevat tai laskevat pörsseissä. On vielä yksi asia: luonnossa ei ole vastikkeetonta ansaintaa ja kulutus on vain välttämättömimpään.
Ilkka Luoma
Kilpailukyky ja ostokäyttäytyminen ratkaisevat millaista palkkaa voimme ansaita
Raha ei ole painotuote, jota voidaan jakaa tasaisesti. Niukkuus on käsite, joka vallitsee lähes aina luonnossa. Samalla tavalla laajat kansankerrokset ovat jatkuvassa niukkuudessa kilpailukykynsä puutteesta. Ostovoima ei ole koskaan jakautunut tasaisesti, samoin luonnossa eri eliölajit eivät ole koskaan tasa-arvoisessa asemassa ravinnon osalta. Luonnon kiertoon kuuluu äärimmillään niin yltäkylläisyys kuin nälkäkuolema.
Länsimainen hyvinvointivaltio,
... kuten Suomi on onnistunut ihmeen pitkään jakamaan yltäkylläisyyttä verrattuna suurimpaan osaan maailman ihmisistä. Suomella on ollut hyvä kilpailukyky sekä ostajan voima hankkia raaka-aineita hyvin edullisesti tuottajien kustannuksella. Tähän nykyisten kehitysmaiden riistoon on perustunut suurelta osin koko markkinatalouden rahallinen kyvykkyys.
Tänä päivänä maksamme öljystä vieläkin liian pientä hintaa siihen nähden, miten siitä tulevat tuotokset pitäisi hajaantua tuottajamaiden omaan käyttöön. Öljyn tuottajamaissa on rikkautta, mutta myös köyhyyttä. Heilläkään ei tuotokset jakaannu oikeudenmukaisesti.
Meidän palkka voi muodostua vain tuloksesta eli kyvystä ...
... tehdä oma kilpailukykyinen panos maailman markkinoille. Palkkaamme vaikuttaa myös kulutustottumuksemme; äärimmillään se on täydellistä kotimaisuutta, jolloin palkkamme määräytyy sisämarkkinoiden ehdoin. Toisaalta euroon siirtyminen vei taloudellisen riippumattomuutemme.
Tiedämme, että täydellinen riippumattomuus ulkomaista on mahdotonta ja tältä osin meillä tulee olla paljon puhuttu kilpailukyky. Toisaalta, emme itsekään halua ostaa huonoa kotimaista, jos on saatavilla parempaa ulkomaista.
Palkka on tulevaisuudessa joustava elementti,
... kuten kauppaedustajilla se on ollut aina; niin tienaat kuin katteellisesti myyt. Se on rehellinen tapa saada rahaa. Tulospalkkaus vaatii vastuunkannon sekä osaavan ahkeruuden. On monia työtehtäviä, joissa tuloksen muodostus on perin vaikeaa yksiselitteisesti ja hyväksyttävästi laskea.
Näissä ylläolevissa tilanteissa palkka määräytyy vaihteluputken rajoissa, johon vaikuttavat budjettikyky tai saatavilla oleva yleisen rahan (mm. verokertymän) määrä. Kaikki tulokseen perustuvat palkkamallit vaativat luottamusta ja vastuunkantoa sekä ennenkaikkea oikeudenmukaisuutta.
Palkan määrä ei ratkaise, vaan ostovoima eli kulutuskyky
Kilpailutaloudessa kysynnän ja tarjonnan laki määrää hinnoittelun. Luonnossakin tämä epämiellyttäväksi luonnehdittu laki toimii valitettavan tehokkaasti; katovuodet vievät kulutuspopulaatioita pienemmiksi joskus hyvinkin tehokkaasti. Ihmiset ovat keksineet keinoja näiden hyvien ja huonojen vuosien tasaamiseen, mutta juuri ne keinot ovat vieneet hyvinvointivaltiomme uudelleen tarkasteluun. Markkinatalouden spekuloinnilla on liian suuri valta vaikuttaa rahan liikkeisiin eli ostovoiman jakaantumiseen.
Aito niukkuuden tunnustus herkistää kulutustottumuksissa vaihteluihin,
... koska palkka elää suhdanteiden mukaan. Varmuusvarastoja voidaan rakentaa, kuten oravat talveksi. Oravia on esiintynyt maapallollamme huomattavasti pidempään kuin ihmisiä. Oravat elävät sopusoinnussa muun luonnon kanssa, eikä niillä esiinny liikalihavuutta eikä hermojännitystä, kuinka sijoitukset nousevat tai laskevat pörsseissä. On vielä yksi asia: luonnossa ei ole vastikkeetonta ansaintaa ja kulutus on vain välttämättömimpään.
Ilkka Luoma
perjantaina, maaliskuuta 25, 2005
torstaina, maaliskuuta 24, 2005
Onko Ruotsi talousasioissa nokkelampi kuin Suomi?
Ruåtsalaista markkinasäihkettä Tukholmalaisessa tavaratalossa 8. tammikuuta 2005. Photo by Ilu
Onko Ruotsi talousasioissa nokkelampi kuin Suomi?
Uutisiin kimposi tieto turkkilaisen teleoperaattorin enemmistön tipahtamisesta Telia-Soneran hyppysiin 2,3 miljardilla eurolla. Suomen muinoinen Telecom Finland Oy kaukonäköisesti avasi Turkcell operaation. Myöhemmin se on tuottanut sievoisesti osinkoja omistajilleen niin Suomessa kuin Ruotsissa. Täytyy myös muistaa, että Suomen valtio saa osuutensa, niin hyvässä kuin pahassa, tehdystä kaupasta omistusosuutensa puitteissa.
Suomen ja Ruotsin välillä on ikuinen Maaotteluhenki. Jääkiekossa olemme saaneet neniimme useammin kuin voittaneet. Pankit ovat ajautuneet Ruotsin puolelle, Storaensossakin odotetaan uutta johtajanimitystä. Kaupallisissa piireissä liikkuu sitkeä huhu, että Ruotsin kuninkaallisissa metsästysseurueissa hyvin viihtyvä Sammon konsernijohtaja Wahlroos junailee Sampoa ruotsalaisen SE Bankenin kanssa yhteen, kuinkahan omistussuhteet tulevat jakautumaan?
Talouselämä-lehti halusi vertailut viedä Hakkapeliittoihin saakka. Ericssonilla oli ainoastaan 13 vuotta sitten ainutlaatuinen mahdollisuus ostaa Nokia, eipä ostanut, pelkäsi kai sen olevan loputon riippakivi. Ruotsalainen kreivi von Rosen lahjoitti aikoinaan Suomen ollessa maaottelussa Neuvostoliittoa vastaan muutaman lentokoneen ja ottihan Ruotsi sotalapsiamme hellään huostaansa, ehkä Sammon käy samalla tavalla.
Suomalainen liike-elämä ei juuri Isänmaan ääntä kuuntele; maapalloistuva kasvoton liukasliikkeinen markkinaraha kasautuu ja muodostaa suurempia keskittymiä ollakseen terhakkaana amerikkalaisia ja tulevaisuudessa kiinalaisia jättikonserneja vastaan tai sitten pakollisessa yhteistyössä. Kaiken lisäksi tuntuu siltä, että osa suomalaisista liikemiehistä on loputtoman ahneita ja lyhytnäköisiä.
Telia-Sonera on tehnyt loistosiirron, se on saanut ehdottomaan omistukseensa Turkin suurimman mobileoperaattorin; nyt se on hyvä business. Kuinka tämänkin operaattorin käy, kun uudet lähes maksuttomat mobilepalvelut tulee kansalaisten saataville (WLAN/WIMAX:in myötä esim. VOIP). Voimme Suomessa tuskailla ruotsalaisten etevemmyyttä, vaikka Suomen valtion ei ollut pakko myydä omistustaan pois. Tosin valtiomme halusi kirstunsa pohjalle tilkettä. Valtio oli muutamia aikoja sitten pumpannut verovarojamme välillisesti Saksan ilmatilaan niin paljon, että rahan paluukanavalle tuli saada katetta myymällä osuuksia Ruotsin Telialle. Yksin Sonera ei olisi jaksanut ostaa nyt hankittua enemmistöä Turkcellistä.
Suomessa pitää ottaa huomioon, että ruotsalaisilla on paljon pidempi taloushistoria ja sitä paitsi se saivat koko toisen maailmansodan ajan veljeillä rauhassa salakähmäisissä liikesuhteissaan niin saksalaisten kuin liittoutuneidenkin kanssa. Ruotsalaiset osaavat kansainväliset pelit; jo Wallenbergien suku tajusi rahan mahdin ja osasivat mm. hoidella Kolmannen Valtakunnan raha-asioita; mm. IG-Farben, Bosh ja Krupp saivat luotettavan ja hiljaisen kumppanin ruotsalaisesta mahtisuvusta.
Ruotsi osaa olla myös rauhanenkeli, muistakaamme edesmenneen pääministeri Palmeen uhittelut USA:ta kohtaan koskien Vietnamin sotaa. Toisaalta muistamme ruotsalaisen Bofors yhtiön tykkilahjontaepäselvyydet Intian asekauppoissa. Ruotsin historiassa on paljon käytännössä suomalaisten käymiä sotia. Ruotsi on saanut harjoitella rauhassa liiketoimiaan aina 1800-luvun alusta alkaen; sotia ei enään voitu käydä kun Hakkapeliitat jäivät Venäjän puolelle. Rintamilla reuhaaminen on luonnekysymys ja rahanansainta oveluuslaji, siispä Maaottelupokerissa voidaan viedä tarvittaessa kalsaritkin.
Onko Ruotsi talousasioissa nokkelampi kuin Suomi?
Uutisiin kimposi tieto turkkilaisen teleoperaattorin enemmistön tipahtamisesta Telia-Soneran hyppysiin 2,3 miljardilla eurolla. Suomen muinoinen Telecom Finland Oy kaukonäköisesti avasi Turkcell operaation. Myöhemmin se on tuottanut sievoisesti osinkoja omistajilleen niin Suomessa kuin Ruotsissa. Täytyy myös muistaa, että Suomen valtio saa osuutensa, niin hyvässä kuin pahassa, tehdystä kaupasta omistusosuutensa puitteissa.
Suomen ja Ruotsin välillä on ikuinen Maaotteluhenki. Jääkiekossa olemme saaneet neniimme useammin kuin voittaneet. Pankit ovat ajautuneet Ruotsin puolelle, Storaensossakin odotetaan uutta johtajanimitystä. Kaupallisissa piireissä liikkuu sitkeä huhu, että Ruotsin kuninkaallisissa metsästysseurueissa hyvin viihtyvä Sammon konsernijohtaja Wahlroos junailee Sampoa ruotsalaisen SE Bankenin kanssa yhteen, kuinkahan omistussuhteet tulevat jakautumaan?
Talouselämä-lehti halusi vertailut viedä Hakkapeliittoihin saakka. Ericssonilla oli ainoastaan 13 vuotta sitten ainutlaatuinen mahdollisuus ostaa Nokia, eipä ostanut, pelkäsi kai sen olevan loputon riippakivi. Ruotsalainen kreivi von Rosen lahjoitti aikoinaan Suomen ollessa maaottelussa Neuvostoliittoa vastaan muutaman lentokoneen ja ottihan Ruotsi sotalapsiamme hellään huostaansa, ehkä Sammon käy samalla tavalla.
Suomalainen liike-elämä ei juuri Isänmaan ääntä kuuntele; maapalloistuva kasvoton liukasliikkeinen markkinaraha kasautuu ja muodostaa suurempia keskittymiä ollakseen terhakkaana amerikkalaisia ja tulevaisuudessa kiinalaisia jättikonserneja vastaan tai sitten pakollisessa yhteistyössä. Kaiken lisäksi tuntuu siltä, että osa suomalaisista liikemiehistä on loputtoman ahneita ja lyhytnäköisiä.
Telia-Sonera on tehnyt loistosiirron, se on saanut ehdottomaan omistukseensa Turkin suurimman mobileoperaattorin; nyt se on hyvä business. Kuinka tämänkin operaattorin käy, kun uudet lähes maksuttomat mobilepalvelut tulee kansalaisten saataville (WLAN/WIMAX:in myötä esim. VOIP). Voimme Suomessa tuskailla ruotsalaisten etevemmyyttä, vaikka Suomen valtion ei ollut pakko myydä omistustaan pois. Tosin valtiomme halusi kirstunsa pohjalle tilkettä. Valtio oli muutamia aikoja sitten pumpannut verovarojamme välillisesti Saksan ilmatilaan niin paljon, että rahan paluukanavalle tuli saada katetta myymällä osuuksia Ruotsin Telialle. Yksin Sonera ei olisi jaksanut ostaa nyt hankittua enemmistöä Turkcellistä.
Suomessa pitää ottaa huomioon, että ruotsalaisilla on paljon pidempi taloushistoria ja sitä paitsi se saivat koko toisen maailmansodan ajan veljeillä rauhassa salakähmäisissä liikesuhteissaan niin saksalaisten kuin liittoutuneidenkin kanssa. Ruotsalaiset osaavat kansainväliset pelit; jo Wallenbergien suku tajusi rahan mahdin ja osasivat mm. hoidella Kolmannen Valtakunnan raha-asioita; mm. IG-Farben, Bosh ja Krupp saivat luotettavan ja hiljaisen kumppanin ruotsalaisesta mahtisuvusta.
Ruotsi osaa olla myös rauhanenkeli, muistakaamme edesmenneen pääministeri Palmeen uhittelut USA:ta kohtaan koskien Vietnamin sotaa. Toisaalta muistamme ruotsalaisen Bofors yhtiön tykkilahjontaepäselvyydet Intian asekauppoissa. Ruotsin historiassa on paljon käytännössä suomalaisten käymiä sotia. Ruotsi on saanut harjoitella rauhassa liiketoimiaan aina 1800-luvun alusta alkaen; sotia ei enään voitu käydä kun Hakkapeliitat jäivät Venäjän puolelle. Rintamilla reuhaaminen on luonnekysymys ja rahanansainta oveluuslaji, siispä Maaottelupokerissa voidaan viedä tarvittaessa kalsaritkin.
Kilpailukyky muodostuu myös työmoraalista ja -tehosta
23.3. AamuTV-1 järjesti ansiokkaan haastattelujärjestelyn. Lentoemäntien lakko häämöttää ja vaihtoehtoja on kaksi; olla liitossa tai sitten sopia yhtiökohtaisesti olematta valtakunnallisten liittojen jäsen. Käytännössä on kysymys aikaansaadusta työilmapiiristä, työmoraalista sekä kunkin henkilökohtaisesta työtehosta. Lisäksi työosuuden tuottavuuteen vaikuttaa työntekemisen asenne, joka on hitaasti kehittyvä ominaisuus riippuen kunkin yhteiskunnan perityistä arvoista.
Lentoemännät ja stuertit ovat erilaisia; Suomessa on oma työmentaliteetti ja esim. kaukoidän maissa on omanlainen työmoraali ja tekemisen päämäärä. Suomessa individualistinen yksilön työtapa yhdistettynä yli yhtiöiden ulottuviin edunvalvontajärjestelmiin on ratkaisevasti erilainen esim. Kiinassa tapahtuvaan kollektiviseen työtapaan sekä vähäiseen liittoutumiseen työntekijä kontra työnantaja vastakkainasettelussa.
Työmoraali on yksilö- ja yhteiskuntakeskeinen. Jokaisella työpaikalla on aina vähemmän suoriutuvia tyopanoksia eli tekijöitä. Osa jopa työasenteellaan tuhlaa toistenkin tekemää työtä, siis kylmästi sanottuna "varastaa" työnantajansa ostamaa työaikaa. Viime kädessä työnteko on oman työpanoksen myymistä työnantajalle ja tällöin on sitouduttu tekemään suoritteita maksajalleen.
Työmoraali on eri tyyppistä yksilökeskeisessä ajattelussa; tällöin merkittävään asemaan nousee oman edun tavoittelu, jota vahvistetaan liittymällä joukkovoimaan. Ryhmäkeskeinen tapa on luontevasti tiimihenkisempää ja tuolloin tavoitellaan enemmän ryhmätulosta, jolloin mm. voidaan tukea väliaikaisesti heikompaa tulosta tekevää ryhmän jäsentä. Länsimaat ovat tyyppiesimerkki individualismista, kun taas mm. Kiinassa on kollektiivinen ajattelu voimakasta niin työtilanteessa kuin vapaa-ajan näkökulmasta. Kiinalainen on perhe- ja sukukeskeinen.
Suomalaisilla työpaikoilla on tyypillistä seurata toinen toistensa tekemisiä ja tällöin väkisin syntyy kitkaa ahkerien ja vähemmän ahkerien kesken, vähintään polemisointina kotopiirissä. Kaukoidässä työvertailu on ryhmähenkistä, jossa ryhmä tavoittelee yhdessä tulosta ja huolehtii samalla automaattisesti kokonaistyömoraalista. On todettava, että kiinalainen vuosituhantinen toimintakulttuuri luo tehokkaan työn tuloksen. Kiinalainen työntekotapa on kiitollinen työnjohdolle, koska annetut tehtävät suoritetaan tarkasti ja aikaa tuhlaamatta. Toisaalta tämä vastuuntuntoinen ja työkeskeinen tapa vaatii johdolta valistunutta osallistumista. Suurena vaarana on tuhota yli salllitun rajan ylittävällä ahneudella ryhmätyön tuotos aikaansaamalla kiristynyt ilmapiiri. Kiinalainen tapa ei juuri turhista valita, vaan päällimmäisenä on suoriutuminen tehtäväkeskeisesti aina annetun työtehtävän loppuun saattamiseen.
Työmoraali ja -teho on vahvasti työkulttuurikysymys. On kaksi eri asiaa arvostaa aina oikeasti työtään kuin hammasta purren vääntää työtänsä ja poistua työpaikalta tyytymättömänä. Suomalainen on oppinut vaativaksi ja me oletamme saavamme vertailukelpoisen palkan ottamatta huomioon tulosta, minkä aikaansaamme. On todettava, että Suomessa työskentelevä kiinalainen asennoituu palkkaan eri tavoin; hän ymmärtää työnsä tuottovaatimukset. Lisäksi kiinalainen lähtee suomalaisesta työpaikastaan tyytyväisenä, mutta useasti väsyneenä, joskaan siitä numeroa tekemättä.
Länsimaissa työmoraali ja -teho on kriittinen elementti; asennettamme on reivattava vastuunkannon suuntaan puolin ja toisin. Työntekijöiden on huomattava, että palkanmaksajan menestys takaa ansiokehityksen. Työnantajan on ehdottomasti muistettava, että täysillä työhönsä osallistuva työntekijä on yhtiön kallein voimavara. Sitoutunut työntekijä on työnantajalleen elävää kultaa, jolla on oikeus saavuttaa tyydytystä ja osallistumisen riemua kannusteena yhteisestä saavutetusta voitosta.
Ilkka Luoma
Lentoemännät ja stuertit ovat erilaisia; Suomessa on oma työmentaliteetti ja esim. kaukoidän maissa on omanlainen työmoraali ja tekemisen päämäärä. Suomessa individualistinen yksilön työtapa yhdistettynä yli yhtiöiden ulottuviin edunvalvontajärjestelmiin on ratkaisevasti erilainen esim. Kiinassa tapahtuvaan kollektiviseen työtapaan sekä vähäiseen liittoutumiseen työntekijä kontra työnantaja vastakkainasettelussa.
Työmoraali on yksilö- ja yhteiskuntakeskeinen. Jokaisella työpaikalla on aina vähemmän suoriutuvia tyopanoksia eli tekijöitä. Osa jopa työasenteellaan tuhlaa toistenkin tekemää työtä, siis kylmästi sanottuna "varastaa" työnantajansa ostamaa työaikaa. Viime kädessä työnteko on oman työpanoksen myymistä työnantajalle ja tällöin on sitouduttu tekemään suoritteita maksajalleen.
Työmoraali on eri tyyppistä yksilökeskeisessä ajattelussa; tällöin merkittävään asemaan nousee oman edun tavoittelu, jota vahvistetaan liittymällä joukkovoimaan. Ryhmäkeskeinen tapa on luontevasti tiimihenkisempää ja tuolloin tavoitellaan enemmän ryhmätulosta, jolloin mm. voidaan tukea väliaikaisesti heikompaa tulosta tekevää ryhmän jäsentä. Länsimaat ovat tyyppiesimerkki individualismista, kun taas mm. Kiinassa on kollektiivinen ajattelu voimakasta niin työtilanteessa kuin vapaa-ajan näkökulmasta. Kiinalainen on perhe- ja sukukeskeinen.
Suomalaisilla työpaikoilla on tyypillistä seurata toinen toistensa tekemisiä ja tällöin väkisin syntyy kitkaa ahkerien ja vähemmän ahkerien kesken, vähintään polemisointina kotopiirissä. Kaukoidässä työvertailu on ryhmähenkistä, jossa ryhmä tavoittelee yhdessä tulosta ja huolehtii samalla automaattisesti kokonaistyömoraalista. On todettava, että kiinalainen vuosituhantinen toimintakulttuuri luo tehokkaan työn tuloksen. Kiinalainen työntekotapa on kiitollinen työnjohdolle, koska annetut tehtävät suoritetaan tarkasti ja aikaa tuhlaamatta. Toisaalta tämä vastuuntuntoinen ja työkeskeinen tapa vaatii johdolta valistunutta osallistumista. Suurena vaarana on tuhota yli salllitun rajan ylittävällä ahneudella ryhmätyön tuotos aikaansaamalla kiristynyt ilmapiiri. Kiinalainen tapa ei juuri turhista valita, vaan päällimmäisenä on suoriutuminen tehtäväkeskeisesti aina annetun työtehtävän loppuun saattamiseen.
Työmoraali ja -teho on vahvasti työkulttuurikysymys. On kaksi eri asiaa arvostaa aina oikeasti työtään kuin hammasta purren vääntää työtänsä ja poistua työpaikalta tyytymättömänä. Suomalainen on oppinut vaativaksi ja me oletamme saavamme vertailukelpoisen palkan ottamatta huomioon tulosta, minkä aikaansaamme. On todettava, että Suomessa työskentelevä kiinalainen asennoituu palkkaan eri tavoin; hän ymmärtää työnsä tuottovaatimukset. Lisäksi kiinalainen lähtee suomalaisesta työpaikastaan tyytyväisenä, mutta useasti väsyneenä, joskaan siitä numeroa tekemättä.
Länsimaissa työmoraali ja -teho on kriittinen elementti; asennettamme on reivattava vastuunkannon suuntaan puolin ja toisin. Työntekijöiden on huomattava, että palkanmaksajan menestys takaa ansiokehityksen. Työnantajan on ehdottomasti muistettava, että täysillä työhönsä osallistuva työntekijä on yhtiön kallein voimavara. Sitoutunut työntekijä on työnantajalleen elävää kultaa, jolla on oikeus saavuttaa tyydytystä ja osallistumisen riemua kannusteena yhteisestä saavutetusta voitosta.
Ilkka Luoma
keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2005
Miksi kansalaiset vierastavat yhteisten asioiden hoitoa?
Kuva lisätty 16.6.2022 ~ https://www.kauppalehti.fi/uutiset/loputonta-kaunaa-paavo-lipponen-avautuu-kolumnissaan-suomen-nato-tilanteesta/d498dcc6-8067-43fe-8fee-50eab936d229 -
***
Toinen merkittävistä vaikuttajapuolueista käy puheenjohtajataistoon toverillisessa hengessä. Vaalean punainen aate hakee uuden keulakuvansa edellisen positiivisen jurottajan tilalle. On myönnettävä, että Paavo Lipponen on ollut parhaimmillaan ---
Mooses Kekkonen.
Lipponen teki suomalaisen perusmiehen työn omalla karismallaan
Karisma on muutoin ollut harvinainen ilmiö Suomen politiikan hahmotaivaalla. Paavo Lipponen voi poistua areenalta hyvissä mielin, hän tulee jäämään kansalaisten mieliin miehenä jolla oli valtaa ja hän myös sitä käytti sekä loi omaa linjaansa.
Suhteiden hoitaminen mm. Saksaan ei ole niitä pienimpiä asioita Suomessa.
Keskusta ja Demaripuolue jakaa käytännön vallankäytön politiikassa. Pääministeri Matti Vanhanen on saanut luotettavan miehen leiman, uskotaan, että hänen toimiinsa luotetaan myös demarileirissä, siksi varovainen hän on sanan käänteissään, so. ei sano juuri mitään.
Matti Vanhanen nauttiin kansalaisluottamusta perusmiehenä maaseudun omakotitalosta kirves tai moottorisaha kädessään (muistamme presidentti Koiviston mökillään halkoja pilkkomassa).
Vanhasen arvot ovat kunniakkaasti viljavassa peltomullassa
Tosiasia on se, että suuri kansa on vieraantunut politiikan hoidosta; tämä ei ole kansan syy, se on puoluepolitiikan syy.
Kansaa ei muuteta, vaan politiikan hoitoa muutetaan. Piirun siirto ihmistä kohti ei riitä; puoluesihteeri Eero Heinäluoma saa reivata demaripurjetta reippaasti kansaa kohti.
Heinäluoma on vanha ammattiyhdistysjyrä, eli tuntee palkansaajan, tältä osin kaikki kunnossa. Puoluesihteerin sanankäyttö on hillittyä ja luottamusta herättävää, mutta se ei riitä uusille tuleville aktiivisille nuorille äänestäjille.
Demari puolueella on nyt se kuuluisa tuhannen euron palkkapussin paikka.
Puolue ja ylin johto tarvitsee "kasvojen kohotuksen"; aatereformin ja habituskiilloituksen
Puheenjohtaja on puolueensa eduskuva; kansa haluaa vahvoja johtajia, joilla on empaattista kykyä sanoa jämptisti myös vaikeat asiat.
Kansa ei kaihda leikkauksia eikä muitakaan operaatioita, jos ne panee toimeen henkilö(t), jolle karisma on myötäsyntynyttä, kansankielellä se sanotaan: "on munaa". Puolueen aatteen pitää vahvistaa johtajansa vilpitöntä huolehdintaa kansalaisista. Puheenjohtaja saa olla värikäs, hän saa tehdä jopa virheitä, mutta hänen pitää olla puheissaan rehellinen, niin rehellinen, että voi jopa todeta: "...olin väärässä, ja nyt korjaan tilanteen...".
USA:ssa vahva presidentti on itsestään selvyys (Paavokin kävi sen toteamassa). Siellä ei puhuta valtaoikeuksien leikkauksista. Samalla tavalla puolueen puheenjohtajalla pitää olla valtaa ja sitä pitää myös käyttää.
Äänestäjät eivät vieroksi vallankäyttöä, jos se kohdistuu kansalaishyvänolon ja yhtenäisyyden päämäärien hyväksi
Kansalaisilla on oikeus kokea mielihyvää, kansalaiset janoavat yhteishenkeä, he haluavat luottamusta johtajiinsa, koska viime kädessä lähitulevaisuuden vaikeat ratkaisut ovat harvojen johtajien käsissä.
Suomessa on menneisyydestä kokemusta kuinka niin harvat ehdottoman täydellä kansan luottamuksella tekivat ratkaisevat päätökset Suomen kansan eduksi. Suomi ja suomalaiset haluavat vahvat päättäjät.
Demaripuolue on nyt vaaliensa lähestyessä valinnan paikassa. Puheenjohtajalla on merkitystä omalla habituksellaan ja innostavuudellaan ratkaista yhteisiin asioihin osallistumisaktiivisuutta.
..
Kappalejako uudistettu 16.6.2022.
Kilpailukyky muodostuu myös työmoraalista ja -tehosta
23.3. AamuTV-1 järjesti ansiokkaan haastattelujärjestelyn. Lentoemäntien lakko häämöttää ja vaihtoehtoja on kaksi; olla liitossa tai sitten sopia yhtiökohtaisesti olematta valtakunnallisten liittojen jäsen. Käytännössä on kysymys aikaansaadusta työilmapiiristä, työmoraalista sekä kunkin henkilökohtaisesta työtehosta. Lisäksi työosuuden tuottavuuteen vaikuttaa työntekemisen asenne, joka on hitaasti kehittyvä ominaisuus riippuen kunkin yhteiskunnan perityistä arvoista.
Lentoemännät ja stuertit ovat erilaisia; Suomessa on oma työmentaliteetti ja esim. kaukoidän maissa on omanlainen työmoraali ja tekemisen päämäärä. Suomessa individualistinen yksilön työtapa yhdistettynä yli yhtiöiden ulottuviin edunvalvontajärjestelmiin on ratkaisevasti erilainen esim. Kiinassa tapahtuvaan kollektiviseen työtapaan sekä vähäiseen liittoutumiseen työntekijä kontra työnantaja vastakkainasettelussa.
Työmoraali on yksilö- ja yhteiskuntavaikutteinen. Jokaisella työpaikalla on aina myös vähemmän suorittavia työpanoksia eli tekijöitä. Osa jopa työasenteellaan tuhlaa toistenkin myymää työaikaa, siis kylmästi sanottuna "varastaa" työnantajansa ostamia tunteja. Viime kädessä työnteko on oman työpanoksen myymistä työnantajalle ja tällöin on sitouduttu tekemään suoritteita maksajalleen. Oleellinen kysymys on kunkin tekemä päivittäinen työ -"taidanpa tehdä tuon homman huomenna, nyt en ehdi eli viitsi", - vaikka työ voitaisin tehdä heti.
Kaikissa yhteiskunnissa on myös puurtajia, joiden vastuunkanto on esimerkillistä. Laajemmassa tarkastelussa ratkaisee keskiarvot; tällöin yhteiskunnan perintö, sisäänkasvanut tapa sekä ympäröivä yhteisö ratkaisee kokonaistuloksen ja tässä voi kaukoidän kulttuurien mentaliteetti tuottaa paremman kokonaistehon itse työnteossa, huomioimatta automaatiota. Toisaalta innovointi tukeutuu enemmän yksilökeskeiseen ajatteluun.
Työmoraali on eri tyyppistä yksilökeskeisessä ajattelussa; tällöin merkittävään asemaan nousee oman edun tavoittelu, jota vahvistetaan liittymällä joukkovoimaan. Ryhmäkeskeinen tapa on luontevasti tiimihenkisempää ja tuolloin tavoitellaan enemmän ryhmätulosta, jolloin mm. voidaan tukea väliaikaisesti heikompaa tulosta tekevää ryhmän jäsentä. Länsimaat ovat tyyppiesimerkki individualismista, kun taas mm. Kiinassa on kollektiivinen ajattelu voimakasta niin työtilanteessa kuin vapaa-ajan näkökulmasta. Kiinalainen on perhe- ja sukukeskeinen.
Suomalaisilla työpaikoilla on tyypillistä seurata toinen toistensa tekemisiä ja tällöin väkisin syntyy kitkaa ahkerien ja vähemmän ahkerien kesken, vähintään polemisointina kotopiirissä. Kaukoidässä työvertailu on ryhmähenkistä, jossa ryhmä tavoittelee yhdessä tulosta ja huolehtii samalla automaattisesti kokonaistyömoraalista. On todettava, että kiinalainen vuosituhantinen toimintakulttuuri luo tehokkaan työn tuloksen. Kiinalainen työntekotapa on kiitollinen työnjohdolle, koska annetut tehtävät suoritetaan tarkasti ja aikaa tuhlaamatta. Toisaalta tämä vastuuntuntoinen ja työkeskeinen tapa vaatii johdolta valistunutta osallistumista. Suurena vaarana on tuhota yli salllitun rajan ylittävällä ahneudella ryhmätyön tuotos aikaansaamalla kiristynyt ilmapiiri. Kiinalainen tapa ei juuri turhista valita, vaan päällimmäisenä on suoriutuminen tehtäväkeskeisesti aina annetun työtehtävän loppuun saattamiseen.
Työmoraali ja -teho on vahvasti työkulttuurikysymys. On kaksi eri asiaa arvostaa aina oikeasti työtään kuin hammasta purren vääntää työtänsä ja poistua työpaikalta tyytymättömänä. Suomalainen on oppinut vaativaksi ja me oletamme saavamme vertailukelpoisen palkan ottamatta huomioon tulosta, minkä aikaansaamme. On todettava, että Suomessa työskentelevä kiinalainen asennoituu palkkaan eri tavoin; hän ymmärtää työnsä tuottovaatimukset. Lisäksi kiinalainen lähtee suomalaisesta työpaikastaan tyytyväisenä, mutta useasti väsyneenä, joskaan siitä numeroa tekemättä.
Länsimaissa työmoraali ja -teho on kriittinen elementti; asennettamme on reivattava vastuunkannon suuntaan puolin ja toisin. Työntekijöiden on huomattava, että palkanmaksajan menestys takaa ansiokehityksen. Työnantajan on ehdottomasti muistettava, että täysillä työhönsä osallistuva työntekijä on yhtiön kallein voimavara. Sitoutunut työntekijä on työnantajalleen elävää kultaa, jolla on oikeus saavuttaa tyydytystä ja osallistumisen riemua kannustettuna yhteisesti saavutetusta voitosta.
Lentoemännät ja stuertit ovat erilaisia; Suomessa on oma työmentaliteetti ja esim. kaukoidän maissa on omanlainen työmoraali ja tekemisen päämäärä. Suomessa individualistinen yksilön työtapa yhdistettynä yli yhtiöiden ulottuviin edunvalvontajärjestelmiin on ratkaisevasti erilainen esim. Kiinassa tapahtuvaan kollektiviseen työtapaan sekä vähäiseen liittoutumiseen työntekijä kontra työnantaja vastakkainasettelussa.
Työmoraali on yksilö- ja yhteiskuntavaikutteinen. Jokaisella työpaikalla on aina myös vähemmän suorittavia työpanoksia eli tekijöitä. Osa jopa työasenteellaan tuhlaa toistenkin myymää työaikaa, siis kylmästi sanottuna "varastaa" työnantajansa ostamia tunteja. Viime kädessä työnteko on oman työpanoksen myymistä työnantajalle ja tällöin on sitouduttu tekemään suoritteita maksajalleen. Oleellinen kysymys on kunkin tekemä päivittäinen työ -"taidanpa tehdä tuon homman huomenna, nyt en ehdi eli viitsi", - vaikka työ voitaisin tehdä heti.
Kaikissa yhteiskunnissa on myös puurtajia, joiden vastuunkanto on esimerkillistä. Laajemmassa tarkastelussa ratkaisee keskiarvot; tällöin yhteiskunnan perintö, sisäänkasvanut tapa sekä ympäröivä yhteisö ratkaisee kokonaistuloksen ja tässä voi kaukoidän kulttuurien mentaliteetti tuottaa paremman kokonaistehon itse työnteossa, huomioimatta automaatiota. Toisaalta innovointi tukeutuu enemmän yksilökeskeiseen ajatteluun.
Työmoraali on eri tyyppistä yksilökeskeisessä ajattelussa; tällöin merkittävään asemaan nousee oman edun tavoittelu, jota vahvistetaan liittymällä joukkovoimaan. Ryhmäkeskeinen tapa on luontevasti tiimihenkisempää ja tuolloin tavoitellaan enemmän ryhmätulosta, jolloin mm. voidaan tukea väliaikaisesti heikompaa tulosta tekevää ryhmän jäsentä. Länsimaat ovat tyyppiesimerkki individualismista, kun taas mm. Kiinassa on kollektiivinen ajattelu voimakasta niin työtilanteessa kuin vapaa-ajan näkökulmasta. Kiinalainen on perhe- ja sukukeskeinen.
Suomalaisilla työpaikoilla on tyypillistä seurata toinen toistensa tekemisiä ja tällöin väkisin syntyy kitkaa ahkerien ja vähemmän ahkerien kesken, vähintään polemisointina kotopiirissä. Kaukoidässä työvertailu on ryhmähenkistä, jossa ryhmä tavoittelee yhdessä tulosta ja huolehtii samalla automaattisesti kokonaistyömoraalista. On todettava, että kiinalainen vuosituhantinen toimintakulttuuri luo tehokkaan työn tuloksen. Kiinalainen työntekotapa on kiitollinen työnjohdolle, koska annetut tehtävät suoritetaan tarkasti ja aikaa tuhlaamatta. Toisaalta tämä vastuuntuntoinen ja työkeskeinen tapa vaatii johdolta valistunutta osallistumista. Suurena vaarana on tuhota yli salllitun rajan ylittävällä ahneudella ryhmätyön tuotos aikaansaamalla kiristynyt ilmapiiri. Kiinalainen tapa ei juuri turhista valita, vaan päällimmäisenä on suoriutuminen tehtäväkeskeisesti aina annetun työtehtävän loppuun saattamiseen.
Työmoraali ja -teho on vahvasti työkulttuurikysymys. On kaksi eri asiaa arvostaa aina oikeasti työtään kuin hammasta purren vääntää työtänsä ja poistua työpaikalta tyytymättömänä. Suomalainen on oppinut vaativaksi ja me oletamme saavamme vertailukelpoisen palkan ottamatta huomioon tulosta, minkä aikaansaamme. On todettava, että Suomessa työskentelevä kiinalainen asennoituu palkkaan eri tavoin; hän ymmärtää työnsä tuottovaatimukset. Lisäksi kiinalainen lähtee suomalaisesta työpaikastaan tyytyväisenä, mutta useasti väsyneenä, joskaan siitä numeroa tekemättä.
Länsimaissa työmoraali ja -teho on kriittinen elementti; asennettamme on reivattava vastuunkannon suuntaan puolin ja toisin. Työntekijöiden on huomattava, että palkanmaksajan menestys takaa ansiokehityksen. Työnantajan on ehdottomasti muistettava, että täysillä työhönsä osallistuva työntekijä on yhtiön kallein voimavara. Sitoutunut työntekijä on työnantajalleen elävää kultaa, jolla on oikeus saavuttaa tyydytystä ja osallistumisen riemua kannustettuna yhteisesti saavutetusta voitosta.
Hyvä Jääkiekon Ystävä!
Eräs helsikiläinen jääkiekkojoukkue vanhemmasta pelihallistaan pelaa epätoivoissaan sikapeliä, koska uuden valmentaja-toimitusjohtajan psyykkaus meni liian pitkälle. Pelaajien pää ei enään kestä. Agressiot purkautuu väärällä tavalla; itse maalit jää tekemättä.
Ei ole pelaajien vika, jos valmennus- ja joukkuejohto ei näe pelaajien hätää. Jääkiekko on joukkuepeli, jossa tekniikka ja uhrautuvaisuus koko joukkueen eteen takaa voiton yhdessä sinnikkyyden ja periksiantamattomuuden kanssa. Voittoon vaikuttaa myös pelisilmä; voittoa ei tuo pelinyrkki eikä poikittainen maila suoraan aloituksesta, josta lähti HIFK:in sikalinja liikkeelle. Helsinkiläisten peli on häviäjien peliä. Jääkiekko on hieno laji, jossa parhaimmillaan taistelutahto ja tiimihenki kohtaa aikaansaaden kannattajilleen nautinnon Voiton muodossa!
On kunnioitettavaa, että tekniikalla, osaamiselle ja todellisella joukkuehengellä Oulu on viemessä toista peräkkäistä Suomen Mestaruutta, ellei Tampereen Ilves veny ihmesuorituksiin. Samoin Hämeenlinnan HPK:lle toivotetaan Suurta Menestystä, onhan tuo ollut ikuisesti kakkonen!
Joukkuepeliterveisin,
Jääkiekkoa vasemmalla silmällä seuraava Ilveksen kannattaja - Ilu
Jakelu:
850 Jääkiekon enemmän tai vähemmän Ystävää ympäri Suomen. Edelleenlähetys sallittua.
Ei ole pelaajien vika, jos valmennus- ja joukkuejohto ei näe pelaajien hätää. Jääkiekko on joukkuepeli, jossa tekniikka ja uhrautuvaisuus koko joukkueen eteen takaa voiton yhdessä sinnikkyyden ja periksiantamattomuuden kanssa. Voittoon vaikuttaa myös pelisilmä; voittoa ei tuo pelinyrkki eikä poikittainen maila suoraan aloituksesta, josta lähti HIFK:in sikalinja liikkeelle. Helsinkiläisten peli on häviäjien peliä. Jääkiekko on hieno laji, jossa parhaimmillaan taistelutahto ja tiimihenki kohtaa aikaansaaden kannattajilleen nautinnon Voiton muodossa!
On kunnioitettavaa, että tekniikalla, osaamiselle ja todellisella joukkuehengellä Oulu on viemessä toista peräkkäistä Suomen Mestaruutta, ellei Tampereen Ilves veny ihmesuorituksiin. Samoin Hämeenlinnan HPK:lle toivotetaan Suurta Menestystä, onhan tuo ollut ikuisesti kakkonen!
Joukkuepeliterveisin,
Jääkiekkoa vasemmalla silmällä seuraava Ilveksen kannattaja - Ilu
Jakelu:
850 Jääkiekon enemmän tai vähemmän Ystävää ympäri Suomen. Edelleenlähetys sallittua.
tiistaina, maaliskuuta 22, 2005
Presidentin valinta puhuttaa puolueita, kansalaiset valitsevat.
Porvaripuolueet hakevat keskinäistä konsensusta vanhan ajan malliin. Vasemmistopuolueet eivät ole vielä edes huomanneet, että keskinäismuhinointi ei kuulu nykyaikaiseen suoraan kansalaisvaikuttamiseen. Puolueiden ratkaisumallit, niiden hakiessa juuri heille sopivia päämääriä, eivät edesauta yhteisten asioiden hoitoon osallistumista. Mm. nuoriso saattaa kavahtaa puolueiden järjestelykoneistoja. Nuoriso, joka on tottunut välittömään kanssakäymiseen sekä omiin itse punnittuihin ratkaisuihin, ei todennäköisesti katso heidän maailmaansa sopivaksi, että jokin koneisto ohjailee ennakkoasetelmia.
Puolueiden tehtävä on kerätä samankaltaisesti, mutta kuitenkin nykypäivänä itsellisesti ajattelevia ihmisiä yhteen. Puolue voi rakentaa ideologiaa, joka tuntuu tänä päivänä hämärtyneen, sen sijaan, että laittaisi ohjattuja malleja kansalaisille. Ideologia on eri asia kuin henkilövalinnat; kansalaiset tietävät itsekin ketkä/kenet he haluavat nostaa esikuvikseen. Presidentin vaaleissa on kysymys henkilöstä. Kansa on puhunut jo senkin suhteen, että presidentin valtaa ei saa purkaa enempää. Puolueidenkin olisi se asia ymmärrettävä.
Porvareilla saa olla yhteistä arvopohjaa ja ideologiaa; se on ikään kuin porvariuden edunvalvontaa. Vasemmisto saa omine malleineen harjoittaa yhtenevyyspolitiikkaa, mikäli katsovat sen ideologiamallin olevan selkeämpää vasemmistolaisia arvoja tukeville kansalaisille. Valintakoneisto on selkeä äänestyskoppikoneisto, joka on selkeä kansalaismielipide ja yksilöllinen harkinta. Jos presidentti Halonen miellyttää 60% suomalaisista, niin se ei ole puoluepolitiikan asia; se on ainoastaan kysymys kyvystä asettaa mielenkiintoisia, luotettavia ja karismaattisia ehdokkaita. Antaa ehdokkaiden mitellä reippaasti voimiansa ja kykyjänsä kansalaisestraadin edessä.
Puolueiden tehtävä on herkästi kuunnella kenttää ja muotoilla kestäviä arvopohjia ideologioiden alttareille palvelemaan kansalaistyytyväisyyttä kukin puolue omine arvopohjineen. Puolueet valittavat osallistumattomuutta, käsittämättä, että kyseessä on markkinointi- ja myyntitilanne. Mikäli puolue ei saa kannattajiaan aktiivisiksi, se ei ole ihmisten eli osallistujien vika, se on puhdas markkinointikyvyttömyys. Puolueiden on aika herkistää korvansa kansalaiskentälle; on suoritettava jalkautuminen ja on tunnustettava, että kansalaisilla on vapaus valita itse osallistuminen. Ideologian pitää olla kirkas ja poliittisten johtajien vieläkin kirkkaampia puheissaan ja johdonmukaisuudessaan, unohtamatta sitä, että johtajista haetaan esikuvia ja innoittajia mm. vapaaseen kansalaiskeskusteluun tulevaisuuden ratkaisuista, jotka eivät tule olemaan helppoja. Yhteisten asioiden päättäminen vaatii radikaalia uudistumista, jos halutaan aktiivisuutta osallistumiseen.
Ilkka Luoma
Puolueiden tehtävä on kerätä samankaltaisesti, mutta kuitenkin nykypäivänä itsellisesti ajattelevia ihmisiä yhteen. Puolue voi rakentaa ideologiaa, joka tuntuu tänä päivänä hämärtyneen, sen sijaan, että laittaisi ohjattuja malleja kansalaisille. Ideologia on eri asia kuin henkilövalinnat; kansalaiset tietävät itsekin ketkä/kenet he haluavat nostaa esikuvikseen. Presidentin vaaleissa on kysymys henkilöstä. Kansa on puhunut jo senkin suhteen, että presidentin valtaa ei saa purkaa enempää. Puolueidenkin olisi se asia ymmärrettävä.
Porvareilla saa olla yhteistä arvopohjaa ja ideologiaa; se on ikään kuin porvariuden edunvalvontaa. Vasemmisto saa omine malleineen harjoittaa yhtenevyyspolitiikkaa, mikäli katsovat sen ideologiamallin olevan selkeämpää vasemmistolaisia arvoja tukeville kansalaisille. Valintakoneisto on selkeä äänestyskoppikoneisto, joka on selkeä kansalaismielipide ja yksilöllinen harkinta. Jos presidentti Halonen miellyttää 60% suomalaisista, niin se ei ole puoluepolitiikan asia; se on ainoastaan kysymys kyvystä asettaa mielenkiintoisia, luotettavia ja karismaattisia ehdokkaita. Antaa ehdokkaiden mitellä reippaasti voimiansa ja kykyjänsä kansalaisestraadin edessä.
Puolueiden tehtävä on herkästi kuunnella kenttää ja muotoilla kestäviä arvopohjia ideologioiden alttareille palvelemaan kansalaistyytyväisyyttä kukin puolue omine arvopohjineen. Puolueet valittavat osallistumattomuutta, käsittämättä, että kyseessä on markkinointi- ja myyntitilanne. Mikäli puolue ei saa kannattajiaan aktiivisiksi, se ei ole ihmisten eli osallistujien vika, se on puhdas markkinointikyvyttömyys. Puolueiden on aika herkistää korvansa kansalaiskentälle; on suoritettava jalkautuminen ja on tunnustettava, että kansalaisilla on vapaus valita itse osallistuminen. Ideologian pitää olla kirkas ja poliittisten johtajien vieläkin kirkkaampia puheissaan ja johdonmukaisuudessaan, unohtamatta sitä, että johtajista haetaan esikuvia ja innoittajia mm. vapaaseen kansalaiskeskusteluun tulevaisuuden ratkaisuista, jotka eivät tule olemaan helppoja. Yhteisten asioiden päättäminen vaatii radikaalia uudistumista, jos halutaan aktiivisuutta osallistumiseen.
Ilkka Luoma
maanantaina, maaliskuuta 21, 2005
Kansallinen tehtävä; takaisin työhön ja elämään
Kansallinen tehtävä; Takaisin työhön ja elämään
Suomessa on lähes 100.000 työtöntä, jotka ovat olleet poissa työelämästä liian kauan. Tähän vaikuttivat päätökset ja vastuuttomuus 80- ja 90 - lukujen taitteessa. Rahaa sai, ja omaisuuden arvo kasvoi kohisten, olo tuntui kuin miljonääriltä. Tehtiin virheitä niin päättäjinä kuin kuluttajina. Suomen Kansallisteatteri esittää mielenkiintoista talouspoliittista revyytä erinomaisen sykähdyttävänä ironiana: "Ihmisiä hyvinvointivaltiossa".
Kuluttajasta oli kivaa saada rahaa ilman reaalivakuutta. Yritykset saivat ulkomailta rahaa mielin määrin ja korkokin tuntui sopivalta. Kierre oli valmis. Näitä tapahtumia ei kannata enempää kerrata. Tärkeämpää on nyt vihonviimeisenä hetkenä löytää ratkaisu heille, jotka ajautuivat yhteiskunnan kelkasta pois. Monet syyttään tai tietämättömyyttään, kun uskottiin pankinjohtajiin.
Yhteiskunta on eri rakenteissaan kiivaasti kehittynyt; atk, automaatio, logistiikka ja menettelytavat. Nyt tehdään tunnissa entisaikojen kaksituntinen. Pelisäännöt ovat koventuneet. Osa meistä jäi rannalle ja nyt meillä on velvollisuus vaikka poikkeuksellisilla keinoilla saattaa väliin pudonneet ihmiset takaisin elämään. Tulee muistaa, että heillä kaikilla on myös äänioikeus; he voivat äänestää omana ryhmänään melkoisen puolueen eduskuntaan. Seuraavissa vaaleissa heillä voi olla tähän vaihtoehto. Tarvitaan vain voimakas johtaja, joka ymmärtää ihmisiä ja heidän pettymystään sekä osaa luoda luottamusta huomiseen puhumatta nykypoliitikkojen outoa näennäiskieltä.
Suurimmalle osalle työnpelistä pudonneille ei yhteiskunta jakanut sitä oikeudenmukaisuutta, mitä he olisivat ansainneet. Suomi muodostuu meistä kaikista ja kaikki ovat tasa-arvoisia. Useat viranomaiset ovat tehneet parhaansa lainsäädännön puitteissa, erityisesti työvoimaviranomaiset ovat keksineet lähes kaikkea, mitä voi olla saatavilla palauttaakseen ihmisiä takaisin työn ääreen. Valitettavasti nämä ponnistelut eivät kanna riittävästi tulosta.
Nyt tarvitaan huolenpitoa, jossa kohtaa päämäärän löytyminen kaikille väliinpudonneille sellaisessa ohjauksessa, josta koetaan luottamusta ja uskoa huomiseen. Jokaisessa ihmisessä piilee voimavaroja, jotka voidaan valjastaa sisältöelämään, jossa on mahdollisuus kokea onnistumisen tunnetta. Näihin toimenpiteisiin tarvitaan organisoitunut järjestö, joka yksinkertaisesti löytää mielekkyyttä ja päämäärähakuisuutta ihmisille. Systeemillä ei erotella ihmisiä vaan palautetaan yhteisöön takaisin. Ihmisillä on voimakkaita tarpeita kokea onnistumista, mutta riittävä epäonnen kierre (ottamatta enää kantaa syihin) lannistaa vahvimmankin. Ihmisillä on myös voimakas auttamisen halu (tsunamionnettomuus osoitti sen); auttajat kokevat parhaimmillaan suurta riemua saavutetuista tuloksista.
Kuinka tämä kaikki tehdään? Suuria ikäluokkia jää runsaasti eläkkeelle; heistä vapaaehtoiset voisivat ottaa kokemuksensa ja osaamisensa puitteissa itselleen kummihenkilön operaatiossa, jossa palautetaan ihmisarvo takaisin heille, jotka ovat sen menettäneet. Osa eläkkeelle siirtyvistä on hyvin energisiä ja heillä on kyky ja halu tehdä jotain merkittävää. Mikä on merkittävämpää, kuin onnistua löytämään ihmiselle uusi elämä ja sille sisältö? Tarvittavat rahat on jo olemassa, ne ainoastaan kohdistetaan uudelleen. Tähän "Elämä takaisin" -projektiin voivat osallistua kaikki motivoituneet vapaaehtoiset. Operaatio on hyvin hienotunteinen ja vaatii "pelisilmää" tekijöiltään; se on todellinen haaste.
Suomi on aikaisemminkin näyttänyt kykynsä vaikeissa tilanteissa; tämä on rauhanajan suurin inhimillinen teko, jolla tulee olemaan merkitystä laajasti kansalliseen identiteettiin. Tulevana Vappuna jätetään turhat puheet väliin; on aika ryhtyä työhön. Vahva kansa huolehtii kaikista jäsenistään.
Suomessa on lähes 100.000 työtöntä, jotka ovat olleet poissa työelämästä liian kauan. Tähän vaikuttivat päätökset ja vastuuttomuus 80- ja 90 - lukujen taitteessa. Rahaa sai, ja omaisuuden arvo kasvoi kohisten, olo tuntui kuin miljonääriltä. Tehtiin virheitä niin päättäjinä kuin kuluttajina. Suomen Kansallisteatteri esittää mielenkiintoista talouspoliittista revyytä erinomaisen sykähdyttävänä ironiana: "Ihmisiä hyvinvointivaltiossa".
Kuluttajasta oli kivaa saada rahaa ilman reaalivakuutta. Yritykset saivat ulkomailta rahaa mielin määrin ja korkokin tuntui sopivalta. Kierre oli valmis. Näitä tapahtumia ei kannata enempää kerrata. Tärkeämpää on nyt vihonviimeisenä hetkenä löytää ratkaisu heille, jotka ajautuivat yhteiskunnan kelkasta pois. Monet syyttään tai tietämättömyyttään, kun uskottiin pankinjohtajiin.
Yhteiskunta on eri rakenteissaan kiivaasti kehittynyt; atk, automaatio, logistiikka ja menettelytavat. Nyt tehdään tunnissa entisaikojen kaksituntinen. Pelisäännöt ovat koventuneet. Osa meistä jäi rannalle ja nyt meillä on velvollisuus vaikka poikkeuksellisilla keinoilla saattaa väliin pudonneet ihmiset takaisin elämään. Tulee muistaa, että heillä kaikilla on myös äänioikeus; he voivat äänestää omana ryhmänään melkoisen puolueen eduskuntaan. Seuraavissa vaaleissa heillä voi olla tähän vaihtoehto. Tarvitaan vain voimakas johtaja, joka ymmärtää ihmisiä ja heidän pettymystään sekä osaa luoda luottamusta huomiseen puhumatta nykypoliitikkojen outoa näennäiskieltä.
Suurimmalle osalle työnpelistä pudonneille ei yhteiskunta jakanut sitä oikeudenmukaisuutta, mitä he olisivat ansainneet. Suomi muodostuu meistä kaikista ja kaikki ovat tasa-arvoisia. Useat viranomaiset ovat tehneet parhaansa lainsäädännön puitteissa, erityisesti työvoimaviranomaiset ovat keksineet lähes kaikkea, mitä voi olla saatavilla palauttaakseen ihmisiä takaisin työn ääreen. Valitettavasti nämä ponnistelut eivät kanna riittävästi tulosta.
Nyt tarvitaan huolenpitoa, jossa kohtaa päämäärän löytyminen kaikille väliinpudonneille sellaisessa ohjauksessa, josta koetaan luottamusta ja uskoa huomiseen. Jokaisessa ihmisessä piilee voimavaroja, jotka voidaan valjastaa sisältöelämään, jossa on mahdollisuus kokea onnistumisen tunnetta. Näihin toimenpiteisiin tarvitaan organisoitunut järjestö, joka yksinkertaisesti löytää mielekkyyttä ja päämäärähakuisuutta ihmisille. Systeemillä ei erotella ihmisiä vaan palautetaan yhteisöön takaisin. Ihmisillä on voimakkaita tarpeita kokea onnistumista, mutta riittävä epäonnen kierre (ottamatta enää kantaa syihin) lannistaa vahvimmankin. Ihmisillä on myös voimakas auttamisen halu (tsunamionnettomuus osoitti sen); auttajat kokevat parhaimmillaan suurta riemua saavutetuista tuloksista.
Kuinka tämä kaikki tehdään? Suuria ikäluokkia jää runsaasti eläkkeelle; heistä vapaaehtoiset voisivat ottaa kokemuksensa ja osaamisensa puitteissa itselleen kummihenkilön operaatiossa, jossa palautetaan ihmisarvo takaisin heille, jotka ovat sen menettäneet. Osa eläkkeelle siirtyvistä on hyvin energisiä ja heillä on kyky ja halu tehdä jotain merkittävää. Mikä on merkittävämpää, kuin onnistua löytämään ihmiselle uusi elämä ja sille sisältö? Tarvittavat rahat on jo olemassa, ne ainoastaan kohdistetaan uudelleen. Tähän "Elämä takaisin" -projektiin voivat osallistua kaikki motivoituneet vapaaehtoiset. Operaatio on hyvin hienotunteinen ja vaatii "pelisilmää" tekijöiltään; se on todellinen haaste.
Suomi on aikaisemminkin näyttänyt kykynsä vaikeissa tilanteissa; tämä on rauhanajan suurin inhimillinen teko, jolla tulee olemaan merkitystä laajasti kansalliseen identiteettiin. Tulevana Vappuna jätetään turhat puheet väliin; on aika ryhtyä työhön. Vahva kansa huolehtii kaikista jäsenistään.
perjantaina, maaliskuuta 18, 2005
Onko Taiwan Kiinan maakunta?
blogID | 12100979
Kiina aika-ajoin muistuttaa Taiwania historiallisista tosiasioista
[Uutinen 4. marraskuuta 2015! ~ http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1446531660888.html - ]
" ... Pekingillä on aikaa odottaa kypsän hedelmän putoamista. Vakautettu status quo - ilman Taiwanin "itsenäistymispyrkimyksiä" riittää Pekingille... Meille lännessä on vaikeaa käsittää näiden kahden osapuolen näkökulmia. Tänään joka tapauksessa siteet ovat käytännön tasolla taloudessa jo lujat. Hyödyntävät toinen toisiaan ja taiwanilaiset seuraavat tiukasti mitä HK' ssa tapahtuu. ... " - Ilkka Luoma 04112015.
Kiina on kasvamassa kansainvälisiin mittoihin. Suurvalloille on tyypillistä erityyppiset operaatiot ja muistutukset; muistettakoon USA:n useat toimenpiteet Vietnamista Grenadaan. Suurvalta katsoo pyrkimyksiänsä eri näkökulmasta kuin pienet maat; rajat ovat ikäänkuin laveammalla sekä valvottavia intressejä enemmän.
Kiinan kansankongressin säätämä laki on erityisen maltillinen, ikäänkuin kohtelias ilmoitus yhteistyöstä, jota Taiwan ja Kiina ovat jo käytännössä pitkään harjoittaneet. Taiwanin mahtava elektroniikkateollisuus suorittaa kokoonpanon suurelta osin Kiinassa. Yhteistyö näiden alueiden kesken on luontevaa, sillä sukulaisia on puolin ja toisin.
Politiikka on siitä jäänyt jälkeen ja nyt on annettu virallinen ilmoitus yhteistyön syventämisestä ja lähentämisestä. Ei Kiina säätämässä laissaan mitään pakotteita ilmaissut, vain halunsa status quo tilaan.
Kiina kuittasi Hongkongin briteiltä ja suuriakaan käytännön muutoksia ei ole tapahtunut
Kiinalle on hyödyllistä pitää Hongkong erityisasemassa, koska se mallikelpoinen näyteikkuna kansainväliseen toimintaan; onhan HK ollut "hovikelpoinen" jo vuosikymmeniä. Kiinan oma kansainvälistyminen laajenee hyvää vauhtia; kiinalaisia opiskelijoita on ympäri maailman, Suomessakin toista tuhatta.
Kiinan ulkomaankauppa laajenee koko ajan;
Kiina on maailman kasvun veturi enenevässä määrin. Kiinan kansantalous on vielä toistaiseksi pieni verrattuna USA:han, mutta Kiinan sijoitukset ja lainananto USA:han ovat ratkaisevia pönkittämään USA:n huikeaa kauppataseen alijäämää ja ulkoisen rahan tarvetta.
Taiwanin osalta tulisi myös muistaa historiaa
Edelleen Kiinan kansalaisille merkittävä Mao Zedong suoritti 'Pitkän marssin' ja voitti sisällissodan Kiinan mannermaalla ja häviölle jäänyt Chiang Kaisek pakeni Formosan saarelle. Pitää myös muistaa, että Taiwanissa on erilaisia mielipiteitä tästä "kiistasta", jossa oleellinen seikka ei ole Kiinan toimesta niinkään vaikuttaa käytännön toimintaan vaan ylläpitää vakiintunutta tilaa asian osalta.
Ei ole merkittävää, kuinka käytäntö toimii, kunhan hyväksytään nykytilanne, joka on hyvin hyödyllinen molemmille osapuolille. Taiwanilla on USA:n turvatakuut ja tämä on asiassa suurin ongelma. Kiina jaksaa odottaa asian rauhanomaista ratkaisua ja Kiinan vaikutusvallan kasvaessa voi Taiwanin kysymys ratketa hyvinkin luonnollisesti, koska Taiwanin on turvallisempaa rakentaa "sateenvarjonsa" vieressä olevaan manner Kiinaan mieluummin kuin maapallon toisella puolella olevaan USA:han.
Kiina on näyttänyt kykynsä hoitaa asioita luvatulla tavalla; Hongkong käy esimerkistä
Samoin on otettava huomioon, että manner-Kiinassa on tapahtumassa maailman suurin talouskehitys. Kiina on maailman suurin rakennustyömaa ja se tuo runsaasti kauppaa ja työtä maailman eri maille. Mainittakoon, että Suomella on ylijäämäinen ulkomaankauppa Kiinan kanssa.
1300 miljoonan ihmisen kysyntä kysynnästä seuraavine ongelmineen on niin suurta, että niiden ratkaisuun tarvitaan runsaasti mm. EU-maiden asiantuntemusta logistiikan, tietoliikenteen, tietokonetekniikan, puhdistusjärjestelmien ja jätteiden käsittelyn osalta. Tämä ominaisuus on osaksi meille ratkaisuna kansainvälisestä työnjaosta, jossa Kiinasta on tullut maailman kokoonpanotehdas.
On hyvin kannustettavaa tutustua Kiinan pitkään historiaan ja nykyiseen kulttuuriin
[ ... Kiinan historia ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinan_historia - [wiki]
On viisaampaa tutustua ihmisiin ja heidän tapoihinsa kuin arvioida irrallisesti uutisointia, joka on tehty länsimaalaisin voimin. Tavalliset kiinalaiset ovat ystävällisiä ja huomaavaisia ihmisiä, joilla on hymy herkässä kun asenteemme on vilpitön ja avoin.
Kiina on Suomelle suuri mahdollisuus ja kaiken lisäksi he arvostavat suomalaista jäyhää, mutta rehellistä tapaa hoitaa asioita. Suomalainen insinööri on arvostettu henkilö Kiinassa. Maailma on ollut riittävästi USA-keskeinen ja on vain hyväksi, että rinnalle on nousemassa toinenkin valtio, jonka identiteetti on ratkaisevasti toisenlainen.
Kiinassa vaikuttaa tuhansia vuosia vanha historia, joka on täynnä innovaatiota niin tekniikassa kuin luonnollisessa lääketieteessä. Kaiken kaikkiaan Taiwan on osa laajaa Kiinan historiaa.
Ilkka Luoma
...
PS. Kappalejaottelu uudistettiin väiotsikoineen 4. marraskuuta 2015 - samoin lisättiin linkkejä aiheeseen liittyviin lisätietoihin - muutoin mitään ei lisätty, pistettu tai muutettu.
.
Formosa
Kiina aika-ajoin muistuttaa Taiwania historiallisista tosiasioista
[Uutinen 4. marraskuuta 2015! ~ http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1446531660888.html - ]
" ... Pekingillä on aikaa odottaa kypsän hedelmän putoamista. Vakautettu status quo - ilman Taiwanin "itsenäistymispyrkimyksiä" riittää Pekingille... Meille lännessä on vaikeaa käsittää näiden kahden osapuolen näkökulmia. Tänään joka tapauksessa siteet ovat käytännön tasolla taloudessa jo lujat. Hyödyntävät toinen toisiaan ja taiwanilaiset seuraavat tiukasti mitä HK' ssa tapahtuu. ... " - Ilkka Luoma 04112015.
Kiina on kasvamassa kansainvälisiin mittoihin. Suurvalloille on tyypillistä erityyppiset operaatiot ja muistutukset; muistettakoon USA:n useat toimenpiteet Vietnamista Grenadaan. Suurvalta katsoo pyrkimyksiänsä eri näkökulmasta kuin pienet maat; rajat ovat ikäänkuin laveammalla sekä valvottavia intressejä enemmän.
Kiinan kansankongressin säätämä laki on erityisen maltillinen, ikäänkuin kohtelias ilmoitus yhteistyöstä, jota Taiwan ja Kiina ovat jo käytännössä pitkään harjoittaneet. Taiwanin mahtava elektroniikkateollisuus suorittaa kokoonpanon suurelta osin Kiinassa. Yhteistyö näiden alueiden kesken on luontevaa, sillä sukulaisia on puolin ja toisin.
Politiikka on siitä jäänyt jälkeen ja nyt on annettu virallinen ilmoitus yhteistyön syventämisestä ja lähentämisestä. Ei Kiina säätämässä laissaan mitään pakotteita ilmaissut, vain halunsa status quo tilaan.
Kiina kuittasi Hongkongin briteiltä ja suuriakaan käytännön muutoksia ei ole tapahtunut
Kiinalle on hyödyllistä pitää Hongkong erityisasemassa, koska se mallikelpoinen näyteikkuna kansainväliseen toimintaan; onhan HK ollut "hovikelpoinen" jo vuosikymmeniä. Kiinan oma kansainvälistyminen laajenee hyvää vauhtia; kiinalaisia opiskelijoita on ympäri maailman, Suomessakin toista tuhatta.
Kiinan ulkomaankauppa laajenee koko ajan;
Kiina on maailman kasvun veturi enenevässä määrin. Kiinan kansantalous on vielä toistaiseksi pieni verrattuna USA:han, mutta Kiinan sijoitukset ja lainananto USA:han ovat ratkaisevia pönkittämään USA:n huikeaa kauppataseen alijäämää ja ulkoisen rahan tarvetta.
Taiwanin osalta tulisi myös muistaa historiaa
Edelleen Kiinan kansalaisille merkittävä Mao Zedong suoritti 'Pitkän marssin' ja voitti sisällissodan Kiinan mannermaalla ja häviölle jäänyt Chiang Kaisek pakeni Formosan saarelle. Pitää myös muistaa, että Taiwanissa on erilaisia mielipiteitä tästä "kiistasta", jossa oleellinen seikka ei ole Kiinan toimesta niinkään vaikuttaa käytännön toimintaan vaan ylläpitää vakiintunutta tilaa asian osalta.
Ei ole merkittävää, kuinka käytäntö toimii, kunhan hyväksytään nykytilanne, joka on hyvin hyödyllinen molemmille osapuolille. Taiwanilla on USA:n turvatakuut ja tämä on asiassa suurin ongelma. Kiina jaksaa odottaa asian rauhanomaista ratkaisua ja Kiinan vaikutusvallan kasvaessa voi Taiwanin kysymys ratketa hyvinkin luonnollisesti, koska Taiwanin on turvallisempaa rakentaa "sateenvarjonsa" vieressä olevaan manner Kiinaan mieluummin kuin maapallon toisella puolella olevaan USA:han.
Kiina on näyttänyt kykynsä hoitaa asioita luvatulla tavalla; Hongkong käy esimerkistä
Samoin on otettava huomioon, että manner-Kiinassa on tapahtumassa maailman suurin talouskehitys. Kiina on maailman suurin rakennustyömaa ja se tuo runsaasti kauppaa ja työtä maailman eri maille. Mainittakoon, että Suomella on ylijäämäinen ulkomaankauppa Kiinan kanssa.
1300 miljoonan ihmisen kysyntä kysynnästä seuraavine ongelmineen on niin suurta, että niiden ratkaisuun tarvitaan runsaasti mm. EU-maiden asiantuntemusta logistiikan, tietoliikenteen, tietokonetekniikan, puhdistusjärjestelmien ja jätteiden käsittelyn osalta. Tämä ominaisuus on osaksi meille ratkaisuna kansainvälisestä työnjaosta, jossa Kiinasta on tullut maailman kokoonpanotehdas.
On hyvin kannustettavaa tutustua Kiinan pitkään historiaan ja nykyiseen kulttuuriin
[ ... Kiinan historia ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinan_historia - [wiki]
On viisaampaa tutustua ihmisiin ja heidän tapoihinsa kuin arvioida irrallisesti uutisointia, joka on tehty länsimaalaisin voimin. Tavalliset kiinalaiset ovat ystävällisiä ja huomaavaisia ihmisiä, joilla on hymy herkässä kun asenteemme on vilpitön ja avoin.
Kiina on Suomelle suuri mahdollisuus ja kaiken lisäksi he arvostavat suomalaista jäyhää, mutta rehellistä tapaa hoitaa asioita. Suomalainen insinööri on arvostettu henkilö Kiinassa. Maailma on ollut riittävästi USA-keskeinen ja on vain hyväksi, että rinnalle on nousemassa toinenkin valtio, jonka identiteetti on ratkaisevasti toisenlainen.
Kiinassa vaikuttaa tuhansia vuosia vanha historia, joka on täynnä innovaatiota niin tekniikassa kuin luonnollisessa lääketieteessä. Kaiken kaikkiaan Taiwan on osa laajaa Kiinan historiaa.
Ilkka Luoma
...
PS. Kappalejaottelu uudistettiin väiotsikoineen 4. marraskuuta 2015 - samoin lisättiin linkkejä aiheeseen liittyviin lisätietoihin - muutoin mitään ei lisätty, pistettu tai muutettu.
tiistaina, maaliskuuta 15, 2005
Kiinalaisten kysyntä nostaa raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja
2005 - 03 - 14
Kiinalaisten kysyntä nostaa raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja
Markkinataloudessa kysyntä määrää hinnat. Raaka-aineiden hinnannousu koituu kierrätyksen ja uudelleenkäsittelyn hyväksi. Jo nyt on kannattavaa kerätä rautaromua talteen "takapihoilta ja kaatopaikoilta". Puhtainta kierrätystä on 99% kierrätys, tosin se vaatii muodonmuutoksiin aina energiaa niin kuljetuksissa kuin käsittelyissä ja pieni osa jää kuitenkin jätteeksi.
Ihmisten kulutusinto katutasolla nostaa vääjäämättä kaikkien kulutus- ja investointihyödykkeiden hintaa. Länsimainen markkinamekanismi elää tällä kaavalla. Demokratiat yrittävät padota liiallista kysyntää kulutusta verottamalla ja kysynnän pakkotasaamista tulonsiirroilla vähempiosaisille.
Kiinassa on jatkunut jo kauan voimakas kansantalouden kasvu. Heidän valmistuskoneistonsa vaatettaa suuren osan maailmaa sekä valmistaa muutoinkin valtavat vuoret kulutushyödykkeitä katutasolle; leikkikaluista kännyköihin. Kiinassa palkat ovat vain 10.-20. osa meidän palkoista. Meillä ei kannata koota liukuhihnatuotteita, missä ihmistyöpanos on korkea. Me voimme suunnitella, koordinoida ja analysoida sekä filosofoida, kuinka tässä näin on käynyt.
Kiinan valtava tuotanto - ja rakennuskoneisto "imuroi" maailmalta raaka-aineita; rautaa, rautaromua, muovin raaka-aineita, myös kierrätysmuovia ja monia muita aineita, joita saadaan alun alkaen joko kaivoksista tai lähteistä (öljy) sekä ennen kaikkea kierrätyksestä. Tämä hinnannousu on mahdollistanut monien loppuun käytettyjen tuotteiden ja hyödykkeiden uudelleenkierrätyksen. Suomi on harjoitellut kierrätystä vasta vähän aikaa. EU-alueella Saksa ja Sveitsi ovat edelläkävijöitä kierrätyksessä.
Ideaalinen toimintamalli on 100% kierrätys, siis täydellinen paluu uudelleen kulutukseen. Nykyisin olisi kannattavaa suunnata tutkimusvaroja ja -panoksia sellaisiin materiaaleihin, jotka ovat tehokkaasti ja pienellä energian tarpeella kierrätyskelpoisia. Niin kauan kun kysyntä ylittää tarjonnan, antaa se hinnoille sellaisen nousun, että ennen kannattamaton kierrätys tulee taloudellisesti kannattavaksi. Siispä Kiina ilmiössä on myös runsaasti hyviä puolia.
Meillä Suomessa on voivoteltu työpaikkojen katoamisesta; se hyvä, sillä joudumme ajattelemaan oikeasti asemaamme maailman taloudellisessa kiertokulussa. Me joudumme tosissaan pohtimaan, mitä teemme. Ilmiöllä on myös hyvät puolensa; on todettavaa, että esimerkiksi Kiinan kauppamme on kääntynyt meille edulliseksi, Kiinaa ostaa meiltä enemmän kuin me heiltä. Pitkässä juoksussa tasapaino on tavoite. Meillä on paljon sellaista, mitä Kiinassa halutaan ja merkittävää on se, että suomalaisia pidetään rehteinä ja suorina kauppamiehinä, joihin voi luottaa.
Suomi voisi osaltansa erikoistua mm. kierrätysmateriaalien kehittelyyn ja - logistiikan tutkimiseen sekä hyötysuhteen parantamisprojekteihin. Viime kädessä maapallo on suljettu systeemi, jossa materiaalikierto on "ikuista" ja vain energia tulee muualta. Kulutuksen kasvaessa monin kerroin, on perin selvää, että niukkuuden aika koittaa ja tällöin kierrätyksen energiaa säästävät mallit ovat kysyttyjä.
Kiinalaisten kysyntä nostaa raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja
Markkinataloudessa kysyntä määrää hinnat. Raaka-aineiden hinnannousu koituu kierrätyksen ja uudelleenkäsittelyn hyväksi. Jo nyt on kannattavaa kerätä rautaromua talteen "takapihoilta ja kaatopaikoilta". Puhtainta kierrätystä on 99% kierrätys, tosin se vaatii muodonmuutoksiin aina energiaa niin kuljetuksissa kuin käsittelyissä ja pieni osa jää kuitenkin jätteeksi.
Ihmisten kulutusinto katutasolla nostaa vääjäämättä kaikkien kulutus- ja investointihyödykkeiden hintaa. Länsimainen markkinamekanismi elää tällä kaavalla. Demokratiat yrittävät padota liiallista kysyntää kulutusta verottamalla ja kysynnän pakkotasaamista tulonsiirroilla vähempiosaisille.
Kiinassa on jatkunut jo kauan voimakas kansantalouden kasvu. Heidän valmistuskoneistonsa vaatettaa suuren osan maailmaa sekä valmistaa muutoinkin valtavat vuoret kulutushyödykkeitä katutasolle; leikkikaluista kännyköihin. Kiinassa palkat ovat vain 10.-20. osa meidän palkoista. Meillä ei kannata koota liukuhihnatuotteita, missä ihmistyöpanos on korkea. Me voimme suunnitella, koordinoida ja analysoida sekä filosofoida, kuinka tässä näin on käynyt.
Kiinan valtava tuotanto - ja rakennuskoneisto "imuroi" maailmalta raaka-aineita; rautaa, rautaromua, muovin raaka-aineita, myös kierrätysmuovia ja monia muita aineita, joita saadaan alun alkaen joko kaivoksista tai lähteistä (öljy) sekä ennen kaikkea kierrätyksestä. Tämä hinnannousu on mahdollistanut monien loppuun käytettyjen tuotteiden ja hyödykkeiden uudelleenkierrätyksen. Suomi on harjoitellut kierrätystä vasta vähän aikaa. EU-alueella Saksa ja Sveitsi ovat edelläkävijöitä kierrätyksessä.
Ideaalinen toimintamalli on 100% kierrätys, siis täydellinen paluu uudelleen kulutukseen. Nykyisin olisi kannattavaa suunnata tutkimusvaroja ja -panoksia sellaisiin materiaaleihin, jotka ovat tehokkaasti ja pienellä energian tarpeella kierrätyskelpoisia. Niin kauan kun kysyntä ylittää tarjonnan, antaa se hinnoille sellaisen nousun, että ennen kannattamaton kierrätys tulee taloudellisesti kannattavaksi. Siispä Kiina ilmiössä on myös runsaasti hyviä puolia.
Meillä Suomessa on voivoteltu työpaikkojen katoamisesta; se hyvä, sillä joudumme ajattelemaan oikeasti asemaamme maailman taloudellisessa kiertokulussa. Me joudumme tosissaan pohtimaan, mitä teemme. Ilmiöllä on myös hyvät puolensa; on todettavaa, että esimerkiksi Kiinan kauppamme on kääntynyt meille edulliseksi, Kiinaa ostaa meiltä enemmän kuin me heiltä. Pitkässä juoksussa tasapaino on tavoite. Meillä on paljon sellaista, mitä Kiinassa halutaan ja merkittävää on se, että suomalaisia pidetään rehteinä ja suorina kauppamiehinä, joihin voi luottaa.
Suomi voisi osaltansa erikoistua mm. kierrätysmateriaalien kehittelyyn ja - logistiikan tutkimiseen sekä hyötysuhteen parantamisprojekteihin. Viime kädessä maapallo on suljettu systeemi, jossa materiaalikierto on "ikuista" ja vain energia tulee muualta. Kulutuksen kasvaessa monin kerroin, on perin selvää, että niukkuuden aika koittaa ja tällöin kierrätyksen energiaa säästävät mallit ovat kysyttyjä.
sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2005
Aistimme ovat vain murto-osa aikaisemmasta
Tiedon otamme vastaan tietokoneen kuvaruudulta ja korvakuulokkeista. Välitön kontaktimme ympäröivään luontoon on katkennut. Nyt informaatioon vaikuttavat niin tekniset kuin toisten ihmisten manipulatiiviset toimenpiteet. Herkkyytemme havaita luonnossa tapahtuvia muutoksia on kadoksissa. Kampakeraamiset ihmiset aistivat välittömästi luonnon jumaluuden ja viestivät harmoniassa, ollen vain yksi osa kokonaisuutta.
Tiedon määrän kasvu ja sen liiallinen monivivahteisuus vaikeuttaa kumppanuutta luonnon kanssa. Aikaisemmin oli itsestään selvää, että luontojumala haki osansa jo alle ennen 40 ikävuotta. Ei ihmetelty syytä, vaan hyväksyttiin se osana luonnonkiertoa. Nyt keräämme tietoa monilla muillakin sensoreilla kuin kotoperäisillä; tekniikka on täynnä sähköisiä antureita, jotka välittävät tietoa kiihtyvällä tahdilla verkkoomme, joka on auki kaikille. Tätä kutsumme internetiksi, jossa viihdytään jo muunkin toiminnan haitaksi. Lapset kuluttavat runsaasti aikaa elektronipommituksessa tuijottaessaan vanhanmallisia kuvaruutuja. Luolaihminen saattoi tuijottaa maailman tiedontulvaa satoja vuosia ja hyväksyi tähtien rooliksi tulevaisuuden tuottamisen sekä lohen nousun kutujoelle.
Aiempi herkkyys havaita luontoa on kadonnut. Muunnellessamme raaka-aineita mitä miljoonimmiksi tavaroiksi onnistumme sumentamaan luonnon normaalin kierron, ja siinä sivussa tuhlaamme energian ympäristöömme ja ilmakehäämme haitallisiksi yhdisteiksi muuntuneina. Tietoa saamme runsaasti ja pelkkä tietoteollisuus elättää jo itse itsensä. Onko tällä ns. kvasitiedolla jokin merkitys? Informaationa katselemme nokkelia mainoksia, jotka houkuttelevat kuluttamaan, jotta työllisyys säilyisi maksimaalisena ja rahallinen tuotos soveliaana täyttämään niitä jo ennestään täysiä lompakoita, joista ei juurikaan heru käyttövoimaa luonnon tasapainon järjestelyihin.
Voisimme suhtautua massiiviseen tiedontulvaan kriittisemmin. Voisimme harjoitella hidastamaan elämämme kulutusvimmapyörää, jotta jäisi aikaa havainnoida luontoa, josta kuitenkin saamme kaiken sen epätasaisesti jaetun elintasomme. Ei ole ihmetekniikoita; raaka-aine on ympärillämme ja energia on vain lainassa auringosta.
Internetissä voisi alkaa tiedon uusvallankumous; paluu luontoon, paluu sinne, mikä meidät elättää. Pörssikurssit ja muut nokkelat rahansiirrot ovat vain häviävän pieni lieveilmiö luonnon kurssivaihteluissa, joiden energiat siirtelevät kokonaisia linnunratoja. Tiedon lisääntyessä olisi oletettavaa myös harmonian tiedostamisen kasvu, jolloin herkkyys havaita elävää ympäristömme kasvaisi. Tiedon määrä ei ole itseisarvo, vaan sen välitön luontevuus ja vuorovaikutuksellinen käytettävyys.
Jokainen lukija voi tutkia itseänsä; kuinka paljon vietät kuvaruutusi äärellä tutkien netin ihmeellisyyksiä tai kuinka paljon vietät luonnon kuvaruudun äärellä aistimassa ympäröiviä syklejä, joiden viesteissä sijaitsevat harmonian siemenet. "Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä".
perjantaina, maaliskuuta 11, 2005
Yhteenkuuluvuus - tuo ihmeellinen yhteishenki
2005 - 03 - 10
YHTEENKUULUVAISUUS - tuo ihmeellinen Yhteishenki
Identiteettimme on väärään aikaan kadoksissa, mutta se on helposti löydettävissä kuuntelemalla itseään ja antamalla sen vaikuttaa sinä ainoana hetkenä, jota demokratiaksi kutsutaan. Identiteetti rakentuu vahvoista vaikuttajista, jotka aidosti haluavat edustaa valitsijoitaan. Politiikanhoito ei ole kyllä - kyllä peliä, vaan myös napakasti ei. Ratkaisevaa on myös radikaali äänestysprosentin muutos ylöspäin. Politiikan evoluution on otettava nyt todellinen muutos, se pienen pieni, mutta ratkaiseva uutuus: yhteenkuuluvuuden henki.
Evoluutio rakentuu tarkoituksenmukaisista ja koetelluista tapahtumaosasista ja tuloksena on lähes aina toimeen tulevampi rakenne, jossa on pienen pieni uutuus aikaisempaan. Näin hoituu myös laajasti koko maapalloa ajatellen globaali kehitys. Meneillään oleva kehityksen kausi suosii kulutuksen kasvua; erityisesti se toimii ihmisrikkaissa kulutusintoisissa maissa, kuten kauko-idässä.
Länsimaalainen markkinamekanismi on omaksuttu ihailtavan hyvin näissä uusissa kulutusjuhlissa. Länsimaalainen, meidän oma identiteettimme on hämärtynyt; emme enää puhalla yhteen hiileen. Emme keskitä voimavarojamme yhdensuuntaisesti; rakenteemme sosiaalisektorilla ovat luonnottoman raskaat, työnhintamme on liian korkea ja lisäksi vielä kulutamme kukkaroamme kuullen. Emme suosi omaa tuotantoa ja haluamme luulotella olevamme kekseliäitä ja aikayksikköön nähden tuotteliaita. Olemme aikaansaaneet yhden lyhyimmistä työviikoista ja haluamme olla lomilla pitkään. TV:n katseluajat kasvavat ja uusien sohvien kauppa käy hyvin.
Kehittyvien maiden identiteettiä orastavasti kasvattaa itsetunto omasta tulevasta mahdollisuudesta vaikuttaa laajempiinkin ratkaisuihin, ikään kuin pituutta kasvamalla nähdään oman kotipiha-aidan yli. Valtava kulutus vaikuttaa vakaasti kasvaen yhä väheneviin luonnonvaroihin. Esimerkiksi vielä toistaiseksi USA kuluttaa koko maailman bensiinistä noin 30%, mutta väestöstä se edustaa noin 5%. Uudet kuluttajat ovat myös "ilmastosopimuksen uusjaolle". Kaikkien raaka-ainevarojen kohtalona on joutua kiristyvän kilpailun piiriin; rahalla eli kansakunnan ostovoimalla saa, ja etujen valvonnassa armeijalla pääsee. Uudet kulutusmaat vahvistavat armeijoitaan kiihtyvää vauhtia. Uusia intressinvalvonta-asemia betonoidaan hyvää vauhtia meidän EU-kansalaisten harjoitellessa keskinäistä kisailua ja opettelemalla prosesseja, joissa suuret maat USA etunenässä ovat jo suvereeneja. Nyt paalutetaan seuraavan vuosikymmenen suurvalta-asemia. USA:n valtahegemonia tulee vääjäämättä pienenemään ja uusia vaikuttajia nousee kauko-idästä.
Länsimaalainen markkinastrategia on perustunut halpoihin raaka-aineisiin, hyvään osaamiseen eli koulutukseen sekä rahan kanavoimiseen taitavasti. Pääomat liikkuvat esteettä ja tekevät nopeimmin tuottaviin kohteisiin pesiään, kunnes niitä kotiutetaan, ja taas sijoitetaan uusiin tuottoalueisiin. Tästä "länsikotiin" jäävästä tuotosta menee suurin osa sijoittajille. Osaaminen taas perustuu koulutukseen; USA:ssa on halutuimmat yliopistot ja siellä opiskelee suuret määrät mm. kauko-idän nuoria. Heidän määrä ympäri maailman on valtava ja voimme vain kuvitella, millaisen määrän tietotaitoa he omaksuvat kotimaansa hyväksi (kuten muuten kaikki muutkin yrittävät tehdä). Samalla tavalla kauko-idän liikemiehet ulottavat lonkeroitaan yhä laajemmalle ja yhä useampaan maahan. On menossa pääoman ja osaamisen uusjako ja keskittyminen sinne, missä on suurimmat potentiaalit eli ihmisten määrä. On sanottu, että laatu korvaa määrän; näinhän se on, mutta kun suuresta määrästä saadaan systematiikalla myös suurimmat määrät laatua!
Uhkakuvia ei sinänsä ole; on aivan normaalia, että maapallon mitassa tapahtuu kulutus- ja osaamiskeskittymien vaihtelua niin taloudessa kuin sotataidossa. Ei ole kovin kaukainen aika, kun Mongoliyhteiskunta Kaanien aikana oli maailman suurin ja vahvin, kunnes se katosi. Hivenen kauemmin sitten Rooma ulotti rajansa maailman senaikaisen suurimmaksi. Vielä taaempana oli egyptiläisten vuoro.
Suomalaisen yhteiskunnan on löydettävä identiteettinsä. Poliitikkojen on lopetettava itse opittu sanomaton hymistely keskinäisverkostoissansa. On aika tulla ulos kansan pariin ja haistettava eli olla "iholla", mitä tarvitaan ja mitä muutoksia odotetaan. Kansalaisten on kuunneltava radikaalisti itseään ja tehtävä sen "turvallisen" valinnan sijasta uusi linja ja pyöräyttää äänestyslappuun jotain sellaista, jota haluaisi, mutta kun ei uskalla. Vähintäänkin nyt voisivat kaikki rynnätä uurnille kertomaan kantansa aivan uuden tason äänestysprosentilla; näin myös tulee uutta väriä valtuustosaleihin, joista on sitten lyhyt matka suureen saliin. On tullut aika etsiä se kadonnut yhteenkuuluvaisuuden henki.
YHTEENKUULUVAISUUS - tuo ihmeellinen Yhteishenki
Identiteettimme on väärään aikaan kadoksissa, mutta se on helposti löydettävissä kuuntelemalla itseään ja antamalla sen vaikuttaa sinä ainoana hetkenä, jota demokratiaksi kutsutaan. Identiteetti rakentuu vahvoista vaikuttajista, jotka aidosti haluavat edustaa valitsijoitaan. Politiikanhoito ei ole kyllä - kyllä peliä, vaan myös napakasti ei. Ratkaisevaa on myös radikaali äänestysprosentin muutos ylöspäin. Politiikan evoluution on otettava nyt todellinen muutos, se pienen pieni, mutta ratkaiseva uutuus: yhteenkuuluvuuden henki.
Evoluutio rakentuu tarkoituksenmukaisista ja koetelluista tapahtumaosasista ja tuloksena on lähes aina toimeen tulevampi rakenne, jossa on pienen pieni uutuus aikaisempaan. Näin hoituu myös laajasti koko maapalloa ajatellen globaali kehitys. Meneillään oleva kehityksen kausi suosii kulutuksen kasvua; erityisesti se toimii ihmisrikkaissa kulutusintoisissa maissa, kuten kauko-idässä.
Länsimaalainen markkinamekanismi on omaksuttu ihailtavan hyvin näissä uusissa kulutusjuhlissa. Länsimaalainen, meidän oma identiteettimme on hämärtynyt; emme enää puhalla yhteen hiileen. Emme keskitä voimavarojamme yhdensuuntaisesti; rakenteemme sosiaalisektorilla ovat luonnottoman raskaat, työnhintamme on liian korkea ja lisäksi vielä kulutamme kukkaroamme kuullen. Emme suosi omaa tuotantoa ja haluamme luulotella olevamme kekseliäitä ja aikayksikköön nähden tuotteliaita. Olemme aikaansaaneet yhden lyhyimmistä työviikoista ja haluamme olla lomilla pitkään. TV:n katseluajat kasvavat ja uusien sohvien kauppa käy hyvin.
Kehittyvien maiden identiteettiä orastavasti kasvattaa itsetunto omasta tulevasta mahdollisuudesta vaikuttaa laajempiinkin ratkaisuihin, ikään kuin pituutta kasvamalla nähdään oman kotipiha-aidan yli. Valtava kulutus vaikuttaa vakaasti kasvaen yhä väheneviin luonnonvaroihin. Esimerkiksi vielä toistaiseksi USA kuluttaa koko maailman bensiinistä noin 30%, mutta väestöstä se edustaa noin 5%. Uudet kuluttajat ovat myös "ilmastosopimuksen uusjaolle". Kaikkien raaka-ainevarojen kohtalona on joutua kiristyvän kilpailun piiriin; rahalla eli kansakunnan ostovoimalla saa, ja etujen valvonnassa armeijalla pääsee. Uudet kulutusmaat vahvistavat armeijoitaan kiihtyvää vauhtia. Uusia intressinvalvonta-asemia betonoidaan hyvää vauhtia meidän EU-kansalaisten harjoitellessa keskinäistä kisailua ja opettelemalla prosesseja, joissa suuret maat USA etunenässä ovat jo suvereeneja. Nyt paalutetaan seuraavan vuosikymmenen suurvalta-asemia. USA:n valtahegemonia tulee vääjäämättä pienenemään ja uusia vaikuttajia nousee kauko-idästä.
Länsimaalainen markkinastrategia on perustunut halpoihin raaka-aineisiin, hyvään osaamiseen eli koulutukseen sekä rahan kanavoimiseen taitavasti. Pääomat liikkuvat esteettä ja tekevät nopeimmin tuottaviin kohteisiin pesiään, kunnes niitä kotiutetaan, ja taas sijoitetaan uusiin tuottoalueisiin. Tästä "länsikotiin" jäävästä tuotosta menee suurin osa sijoittajille. Osaaminen taas perustuu koulutukseen; USA:ssa on halutuimmat yliopistot ja siellä opiskelee suuret määrät mm. kauko-idän nuoria. Heidän määrä ympäri maailman on valtava ja voimme vain kuvitella, millaisen määrän tietotaitoa he omaksuvat kotimaansa hyväksi (kuten muuten kaikki muutkin yrittävät tehdä). Samalla tavalla kauko-idän liikemiehet ulottavat lonkeroitaan yhä laajemmalle ja yhä useampaan maahan. On menossa pääoman ja osaamisen uusjako ja keskittyminen sinne, missä on suurimmat potentiaalit eli ihmisten määrä. On sanottu, että laatu korvaa määrän; näinhän se on, mutta kun suuresta määrästä saadaan systematiikalla myös suurimmat määrät laatua!
Uhkakuvia ei sinänsä ole; on aivan normaalia, että maapallon mitassa tapahtuu kulutus- ja osaamiskeskittymien vaihtelua niin taloudessa kuin sotataidossa. Ei ole kovin kaukainen aika, kun Mongoliyhteiskunta Kaanien aikana oli maailman suurin ja vahvin, kunnes se katosi. Hivenen kauemmin sitten Rooma ulotti rajansa maailman senaikaisen suurimmaksi. Vielä taaempana oli egyptiläisten vuoro.
Suomalaisen yhteiskunnan on löydettävä identiteettinsä. Poliitikkojen on lopetettava itse opittu sanomaton hymistely keskinäisverkostoissansa. On aika tulla ulos kansan pariin ja haistettava eli olla "iholla", mitä tarvitaan ja mitä muutoksia odotetaan. Kansalaisten on kuunneltava radikaalisti itseään ja tehtävä sen "turvallisen" valinnan sijasta uusi linja ja pyöräyttää äänestyslappuun jotain sellaista, jota haluaisi, mutta kun ei uskalla. Vähintäänkin nyt voisivat kaikki rynnätä uurnille kertomaan kantansa aivan uuden tason äänestysprosentilla; näin myös tulee uutta väriä valtuustosaleihin, joista on sitten lyhyt matka suureen saliin. On tullut aika etsiä se kadonnut yhteenkuuluvaisuuden henki.
keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2005
Miksi nuoriso ei kiinnostu yhteisistä asioista?
Hei!
Tämä mielipideosastoon tarkoitettu kirjoitus on poikkeuksellisesti moniosainen, koska käsiteltävä aihe on monisärmäinen ja - näkökulmainen. Tämä on itseasiassa kolme eri kirjoitusta, joilla on yhteinen nimittäjä. Idea oli tehdä yksi tähän käsiteltävään aiheeseen liittyvä kirjoitus yhdistäen siihen kolme vaikutinta, mutta huomasin, että on parempi jättää toimituksen huoleksi suorittasa valinta: julkaista kooste tai sitten jokin erillinen osa. Tämä siis sisältää kolme eri kirjoitusta. Mikäli jokin niistä on toimituksen mielestä julkaisukelpoinen, niin valinta jää teille. Kohteliaasti pyytäisin saada tiedon, jos katsotte jonkun näistä kirjoituksista julkaisemisenne arvoiseksi.
1.
Kirjoitus (yhdistelmä kaikista vaikuttavista asioista, siis nuorien äänestyshaluttomuus, demokratian kriisi ja luonnon epäjärjestyksen lisääntyminen; näillä kaikilla asioilla on yhteys nuorien osallistumishaluttomuuteen)
Nuoria ei politiikka kiinnosta ja nykydemokratia vaatii uudistusta yhdessä luontoa rasittavan kulutusjuhlamme kanssa
Otsikoissa vilisee ihmetys siitä, ettei nuoriamme kiinnosta vallitseva politiikka. YLE ohjelmoi keskiviikkona 9.3. keskustelua diktatuurien olemuksesta ja demokratian kriisistä. Kiihtyvä kulutus sotkee entisestään luonnon harmoniaa. Onko näillä kolmella asialla yhteys?
Suomalaisen politiikan johdossa on useita henkilöitä, jotka olivat barrikadeilla 60- ja 70-luvuilla. Tuolloin 1970-luvun alussa oli viimeinen nuorison aktivoituminen politiikkaan. Nykyinen malli toteuttaa politiikkaa sanomatta mitään tai puhuen poliitikkojen jargoniaa olematta itse sisimmissään samaa mieltä; se ei kannusta innostumaan yhteisten asioiden hoidosta. Nykynuoria ei kiinnosta innostamaton ja puhumaton liikehdintä, jonka päämääränä on vain vaalikoneena saada äänestäjät suosiollisiksi äänestyslappujen täytössään. Nuoriso odottaa tekoja, oikeita tekoja, joilla on merkitystä kouriintuntuvasti yhteiskuntamme tuleviin oloihin. Nuoriso on todennäköisesti valmis radikaaleihin leikkauksiin, koska he näkevät kirkkaammin yhä synkkenevät tulevaisuuspilvet.
Nykydemokratialle on vaihtoehtoja. Valistuneita ja oikeita vaikuttavia tekoja tehneitä kansan viime kädessä huolehdintaan perehtyneitä hallitsijoita on ollut historian sivu. Nykyaika vaatii vahvoja johtajia, jotka sietävät kritiikkiä ja vapaata sanaa. Vallankäyttö tarvitsee tehokasta päätösentekokoneistoa. Useat tärkeät, mutta niin kipeät päätökset jäävät tekemättä, koska poliittinen keskinäissovittelu ja "sulle mulle" toimintamalli estävät tehokkaat päätökset. Yhteiskuntamme on kohtaamassa hyökynä työttömyys- , syrjäytyneisyys-, ikäpyramidi- ja työnjaolliset ongelmat. Nämä ovat ongelmia, joihin pitää löytyä ratkaisut. Nämä ovat ongelmia, jotka nuoria kiinnostavat, koska heille lankeaa niiden maksu.
Maapallomme tuottaa liikaa ongelmallisia yhdisteitä, so. päästöjä luontoon. Päästöt nakertavat luonnon vastustuskyvyn olemattomiin ja ekokatastrofi kurkistaa nurkan takaa. Nuoria kiinnostaa ko. kehitys, mutta nykyinen poliittiseen keskinäiskauppaan omistautunut puoluepolitiikka ei kykene tosissaan antamaan ratkaisevia päätöksiä. Nuoret tulevat olemaan tässäkin osa-alueessa maksajia ja heitä kiinnostaisi, kuinka nämä tulevat (osin jo olevat) ongelmat ratkaistaan. Näitä kipeitä päätöksiä kyetään tekemään vain voimakkaiden päättäjien myötä, joilla on ratkaisevaa yhteiskunnallista vastuunkantomentaliteettia; päällimmäisenä ei ole pelko pudota eduskunnasta.
Kolme ongelmaa voidaan poistaa tutkimalla yhtälöä: nuoret aktiivisiksi (kuten 70-luvun alussa). Muistettakoon, että nykyjämähtäneet liturgisoituneet puoluekaaderit esittivät radikaaleja tempauksia nuoruusvuosinaan; se oli innostavaa ja siinä oli henkeä, taisivat jopa pitää siitä. Nykynuoriso tarvitsee päämäärän: tulemme itse päättämään kohtalostamme. He tiedostavat ratkaisevat ongelmat edessään paremmin kuin nykypoliitikot, joita keskimäärin "eläkevirka" kiinnostaa jo enemmän. Nuorille täytyy olla tavoite.
Nuorisoliikkeet saattavat saada myös muita toimintamalleja kuin perinteellinen puoluepolitiikka, joka on tiensä päässä. Jos nuoriso saisi päättää, tuskin nykypuolueille jaettaisiin valtion rahaa tukena pönkittää lahoja puoluemekanismeja. Tulevat veronmaksajat saattavat valita tavan, jossa heidän tulevaisuutensa on paremmin hahmottumassa ja nämä mallit eivät enää esitä paasitorni-ajattelua, vaan henkeä ja yhtenäisyyttä, jolla vaikeisiin ongelmiin tartutaan eikä vain puhuta. Hyvä yhteishenki kestää vaikeitakin päätöksiä, jos niiden tavoite tuottaa kestävämpää toivoa harmonisemmasta luonto-ihminen hegemoniasta.
Nuorisoa kiinnostaa aidosti luonnon kiertokulku ja tasapainoinen kierrätysjärjestelmä kulutukseemme, jossa heidän tulevaisuudelleen annetaan nimi sekä mahdollisuus. Tuo tarvitsee kiperiä leikkauksia niin kulutukseen kuin työnjakoon sekä ylihoivayhteiskunnan mekanismeihin. Lähitulevaisuudessa ei löydy rahoittajaa nykymallille ja tuolloin on syytä käydä työnjakoon, tulonmuodostukseen ja tulontasaukseen tarmokkaasti kiinni. Nuoret voivat löytää oman identiteettinsä ja kiinnostuksen yhteisiin asioihin, kun ne alkavat koskettelemaan heidän tulevaisuuttaan. Tulevaisuus on heidän, ei enää nykyisen poliittisen ajattelutavan. Demaripuolue voi aloittaa uuden aikakauden; heidän äänestäjänsä voivat hoitaa puheenjohtajakseen henkilön, joka on valmis siivoamaan puolueen arvot vastaamaan muuttuvaa arvomaailmaa.
2.
Kirjoitus, jossa käsitellään vain miksi Nuori ei äänestä...
Miksi nuori ei äänestä eikä osallistu yhteisten asioiden hoitoon?
Nuorten äänestysvilkkaus on hyvin pieni. Yhteiset asiat eivät kiinnosta. Onko syy nuorissa vai nykypolitiikassa? Vastaus on yksiselitteinen; syy on pelkästään nykypolitiikan hoidossa ja poliitikkojen tavoissa. Nuori sukupolvi on tottunut saamaan tiedon nopeasti, lisäksi heillä on huomattava mahdollisuus muodostaa omia näkemyksiä. He haluavat myös ymmärtää demokratian jatkuvana vaikuttamisena, ei vain kerran neljässä vuodessa.
Yhteisten asioiden hoito eli demokratia on osallistumista ja aktiivista otetta ympäristöön. Puoluepolitiikka on nuorille hyvin etäistä ja byrokraattista. Eduskunnan täysistuntojen suoratelevisioinnit eivät yllytä saati sitten innosta yhteisten asioiden hoitoon. Nuorille konsensus voi olla vierasta; heille taas tulevaisuus kipeine ratkaisuineen on todellisuutta ja he siitä joutuvat maksamaan. Nuorisomme ei välttämättä halua mallimme mukaista demokratiaa; uskoisin heidän haluavan suoraa vaikutusta myös vaalikausien välillä.
Nuori osallistuu ahkerasti nettipalstoille ja chat-huoneisiin. Mielipiteenvaihto on nopeaa ja avointa. Tieto kulkee rivakasti ja nuoret saavat runsaasti informaatiota netistä ja omista piireistään. He yksinkertaisesti tietävät enemmän kuin vanhempi polvi omina nuoruusaikoinaan. Vanhempaa polvea innosti vauraus ja kulutus. Nykynuorta todennäköisesti kiinnostaa maailman luonnon hyvinvointi sekä ihmiskunnan tasapaino. He ovat myös huolissaan työmahdollisuuksista, vaikka tietävät kuuluvansa pieniin ikäluokkiin. He myös tietävät suuret ikäluokat ja eläkerahoituksen. Heidän huolensa on huomatavasti aiheellisempi kuin meidän, jotka olemme tukevasti työelämässä.
Meidän nuorisomme tulee perimään sellaisen yhteiskunnan ja ympäristön, jota varttuneet eivät ole koskaan kokeneet. Uuden sukupolven ongelmat ovat eri dekadissa kuin nyt. Väitän, että nuoriso tiedostaa haasteensa. Heidän on ryhdyttävä yksinkertaisesti ratkomaan ongelmia. Ei ole ihme, että he eivät äänestä eivätkä osallistu, koska heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta nykyinen tapa hoitaa yhteisiä asioita.
Nykynuori pumppautuu täyteen markkinaviestintää mainoksina. Markkinaviestintä kiljuu kulutusta. Kulutus koettelee luonnon kestokykyä; sen luonnon, jossa uusien sukupolvien pitäisi asua ja elää tasapainossa. Opetamme qvartaalitaloutta ja jatkuvan kasvun mentaliteettia. Eduskunta ja EU säätävät itseään näpräilemällä lakeja ja direktiivejä, joilla ei ratkaista tulevaisuuden nurkan takana häämöttäviä ongelmia. Nuori ei varmaankaan ryhdy tähän päätöksentekomalliin, vaan haluaa omansa. Heistä nousevat omat vaikuttajat valveutuneina tekemään oleelliset muutokset, joihin nykypolitiikka eikä -poliitikko ole kykenevä. Tämän takia he eivät äänestä, eivät osallistu; he eivät yksinkertaisesti luota, vaan odottavat omaa uutta osallistumisreseptiään. Kun se resepti on valmis, tulemme näkemään voimakkaan osallistumisen, jota varttunut polvi voi seurata sivusta tai vähemmistöstä. Tuo tuleva resepti ratkaisee myös eläkkeidemme maksun. Nyt muuten muistui mieleen kuinka kapinallinen olin itsekin nuorena; olitko Sinäkin täynnä uudistusideoita?
3.
Kirjoitus; nuoriso on huolissaan ympäristöstään, mutta ei kiinnostunut politiikasta, koska se on vieraantunut nuorista kansalaisista, eikä puhu ympäristön arvoilla.
Nuoret perivät maan sellaisena kuin heidän vanhempansa sen heille ojentavat
Suuret ikäpolvet ovat kovalla työllä tehneet omaisuutensa; asunnon, auton ja kesämökin. He ponnistivat itsensä maalta kaupunkeihin. Kulutusjuhlamme on saanut ympäröivän maailmamme voimaan pahoin. Luonnon kestokyky on liian suurella koetuksella. Elintasomme on nostanut kiertoon joutuvien jätteiden määrän liian suureksi ja osa menee edelleen suoraan sellaisenaan kaatopaikoille.
Nykynuoriso joutuu perimään maan siinä kunnossa kuin sen ojennamme. Nuorten lisääntynyt koulutus ja valveutuneisuus ympäristöään kohtaan ovat eri mittakaavassa kuin sukupolvien, jotka kehittivät hyvinvontisuomen loputtomalle kasvun periaatteelle. Kasvu ei ole jatkuvaa. Kasvu päinvastoin pysähtyy ja alkaa pienenemään. Koulutuksen lisääntymisen vuoksi tieto on oikeellisempaa kuin myös syy-seuraus suhteiden ymmärrys. Nuoriso saa tietoa nopeammin ja varmemmin. Havaitseminen on herkempää.
Huoli ympäristöstä ei ole huolta nykypolitiikan hoidosta. Sukupolvikuilu on nyt suurimmillaan. Pioneereimmat nykypäättäjät "näkevät" kehityksen, mutta nuorisomme tulee kokemaan ja elämään tuossa kehityksessä. Nuoret ikäpolvet eivät ole kiinnostuneita äänestämään niissä järjestelmissä, jotka ovat aikaansaaneet tilan, jossa nyt elämme. Uudet sukupolvet haluavat valita kaltaisensa järjestelmän, joka kykenee tekemään ratkaisevia muutoksia yhteiskuntaan ja ympäristöömme. Kun pääsee vaikuttamaan omiin asioihin suoraan, se automaattisesti lisää aktiivisuutta ja osallistumista. Puhutaan oikeista ja ajankohtaisista asioista.
Uusi järjestelmä ei ole konsensuspolitiikkaa, vaan vaikuttamista ja tekoja. Tulevaisuuden asioiden hoitajat leikkaavat ja oikeudenmukaistavat sekä jakavat kulutusvoimaa tasaisemmin. Kymmenen vuoden kuluttua ollaan täysillä kiinni ongelmissa, joihin nykyinen päätöksentekokoneistomme ei uskalla kajota. Tosiasioiden tullessa silmille, ei voi työntää päätä pensaaseen, vaan on korjattava tilanne. Korjaukset ovat turhaa kulutusta vähentäviä sekä sitä verottavia sen mukaan, mikä on haitta-aste. Luonnonvalinta ja kyky oikeudenmukaiseen ostovoiman jakoon ovat ratkaisevia tekijöitä, joihin uudet polvemme joutuvat.
Nuorison äänestysinto ja osallistumisvalmius ja teot kasvavat suoraan siinä suhteessa, kuinka suoraan vaikuttavia päätöksiä voidaan tehdä laajasti myös vaalikausien väleillä. Nuorisomme haluaa arvoisensa ympäristön. Se ei halua kulutuskeskeistä maailmaa, vaan osallistuvan maailman, jossa aktiivinen kanssakäyminen ja henkinen hyvinvointi on asetettu elämisentason esikuviksi.
Ilkka Luoma
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)