sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2007

Muistojemme Karjala uudistuu identiteetiksi itsenäisyydestä

Pohjois-Karjalassa Kesälahdella on Puruveden rannalla kaunis ja asiakasystävällinen lomakylä. Venäläiset sijoittajat uskovat ja luottavat rauhalliseen, puhtaaseen ja turvalliseen Suomen Karjalaan sen maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Venäläiset ostavat lisääntyvästi maitamme, rakennuksia ja kokonaisia lomakyliä omille asiakkailleen. Venäläiset tuntevat suomalaiset lähemmäksi "ihoaan" kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset - tämä on meidän suomalaisten suuri mahdollisuus. Kokonaisen Karjalan luomiseksi näillä arvoilla on omat osuutensa ratkaisun syntymiseen.
Simpeleellä 6-tien varressa on useita jokia, jotka virtaavat menetettyyn Karjalaan. Kuvan koski tuotti vielä joitain aikoja sitten virtaa suomalaisille. Nyt se tuottaa muistoja virtaamasta omilta mailta omille maille ja Suomen lahteen. Muistelemalla emme rakenna kokonaista Karjalaa, sen me teemme määrätietoisuudella, taidolla ja vaihto-operaatioilla, jotka tuottavat myös hyötyä itse karjalaisille molemmin puolin rajaa luoden oman karjalaisen identiteetin.
Suomalaiset liikemiehet yhdessä venäläisten ystäviensä kanssa suunnittelevat maan ostoa Pietarin eteläpuolelta luodakseen busineksen, josta hyötyisivät niin suomalaiset kuin venäläisetkin. Yhteistoiminta varsinaisen Karjalan alueella tulee jatkumaan puolin ja toisin, ja nyt toivotaankin, että myös suomalaiset olisvat aktiivisia Karjalan rakentajia.
Rajankäynti Suomen kuin Venäjänkin Karjalassa on kuin veteen piirretty viiva. Puruvesi on jo aiemminkin ollut rajavesistöä, satoja vuosia sitten Puruveden Käräjäkallio jakoi silloisen Ruotsin ja Venäjän alueet. Kallioilla on ratkottu mm. kalastuskiistoja, näinkö siellä tullaan ratkaisemaan juhlallisesti uuden kokonaisen Karjalan syntytekijät kädenpuristuksella ja allekirjoituksin, jonka molempien maiden "mahtimiehet" takaavat?

ORIG JULKAISTU 29. heinäkuuta 2007
[ ... Karjala on pyhiinvaellusta, ... sinne jäivät grammarit, lypsykoneet ja muisto, joka aktivoi niin ikä- kuin nuoremmatkin ihmiset autoilu tourneisiin tutkimaan kivijalkoja, multakumpuja kuin tekemään tuttavuutta uudisasukkaisiin, jotka valtaa pitävät isiemme mailla ja mannuilla ... ]

Karjala puhuttaa. Valtakunnallinen päivälehti aloitti kampanjan, jolla käänteisesti toppuutellaan palautusta - ideaksi tuotiin Suomen Akatemian tutkija Outi Fingerroosin muistojenkeruu ja arkistointi, jotta jälkipolville jäisi muutakin ihmeteltävää kuin ikiaikainen Kalevala - Suomen kansalliseeppos. Tohtorin avaus muistokeräilystä avasi pontevasti keskustelun Karjalan asemasta raja-alueena idän ja lännen välimaastossa.

Itärajalla moni joki laskee Venäjän puolelle vieden kuvainnollisesti unohduksen ja palautuksen toivetta viestinä Venäjän valtaeliitille Karjalan erikoisesta asemasta. Karjala on raja-aluetta, joka tekee Suomesta erikoisen. Kylmän sodan aikana Suomen ja Kekkosen mielipidettä kyseltiin Valkoista taloa myöten. Suomi oli Neuvostoliiton erikoistuntija. Me tiesimme, kuinka tehdään kauppaa eduksemme ja hyödyksemme, elimme rinnakkain suomettuneina tai sitten ei. Kekkonen oli kuningas ja pääsi lähelle saunapäätöstä Karjalan osittaisesta "palauttamisesta" - näin kertoi Finn-Stroin aikaisempi toimitusjohtaja, joka oli Kekkosen hovimiehenä saunottamassa korkeita vieraita.

Karjala on väkevä muisto ja toimiva identiteetin rakentaja. Kansakunta on aina niin vahva ja kitkerä kuin sillä on tekemistä ja päämääriä. Suurien projektien idea on yhtenäistää kansalaisia. Karjalan restaurointi ja saneeraus maksaa enemmän kuin Karjalan maltaat. Hinta on kova, mutta sen vaikutus talouteen olisi dramaattisen nostava. Karjala olisi "ikuinen" työmaa. Se kokoaisi jälleen toimiessaan Suomen kansaa yhteen - olisihan se koko historiamme rauhanajan suurin ponnistus. Rakentajista tulisi omistajia, vaikka lippu olisikin punamustaristilippu.

Karjalaa ei saada takaisin perinteisin "Karjala takaisin" panderollein. Karjalaa ei saa edes takaisin rajasiirrolla, mutta se saadaan takaisin identiteettinä, yhtenäistäjänä sekä rakennuskohteena, jonka oma filosofia olisi idän ja lännen kohtaantopaikkana, missä kauppaa ja yhteistoimintaa tehtäisiin niin Venäläisin kuin Suomalaisinkin passein - viisumi olisi yhteinen ja verotus oma. Uudella Karjalalla ei olisi ulkopolitiikkaa, koska se olisi ulkopolitiikka jo itsessään.

Suomi on konkreettisesti vedenjakajalla. Kautta historiansa Karjalan alue on seilannut milloin tsaarien, milloin kuninkaiden alusmaana. Raja on kuin veteen, Pohjois-Karjalan Puruveteen piirretty viiva. Karjalassa kohtaantuu uskonnot, filosofia, luonne ja kauppatavat. Karjala on ainutlaatuinen identiteetti, ajatuksen kulku ja mieliala. Se viihdyttää, se kuuntelee ja se on nimenomaan yksilö, jossa kuulijasta ei tule vastuunkantajaa. Karjala on iloisten ihmisten maa, joka jatkuu nykyisen rajan molemmin puolin.

Rajan idän puoleinen Karjala liittyy Suomeen ja EU:hun, jos paikallisilta Venäjän kansalaisilta kysytään. Tsaarit eivätkä putinit hyväksy sitä, koska Suomessa ei ole kekkosneuvottelijaa, joka ymmärtäisi "saunafilosofian, snapsanderit ja selkään lyönnit" - Suomessa ei ole auktoriteettiä valtiolaivamme johdossa, joka innostaisi "putineita" vaihtokauppoihin ja kiistellyn alueen reformulointiin.

Yhteisessä Karjalassa voisi olla oma valta, yhteinen passi ja viisumiton yhteys EU:hun, olisihan se itse Venäjällekin oikotienä, kun se sinne kuitenkin tahtoo. Ellei Bryssel sitä hoksaa huomata, kääntävät "putinilaiset" katseensa Kiinaan - maailman suurimpaan maahan, joka kuittaa itsensä uudeksi supervallaksi mm. Venäjän raaka-aineilla ja matemaattisella osaamisella.

Keskustelu Karjalasta ei tyrehdy muisteloihin, vaan nyt se käänteisyydellä tutkija Fingerroosin pohdintana nousee uuteen näkemyspohdintaan alueesta, joka on Suomen, mutta myös Venäjän. Suur-Karjala voi sitten myöhemmin muuntua omaksi maakseen sen meilläkin haaveillussa koko komeudessaan. Karjala on Karjalaa, se ei ole pelkästään Suomea, eikä se ole Venäjää. Maat omistetaan aina niin kauan, kuin niihin on "elinaikainen nautintaoikeus". Evakot ovat saaneet asuntonsa, työnsä ja mantunsa - kovalla työllä ja yrittämisen uutteruudella sekä valtiomme ja yksityisten tuella - kukaan ei silti kiellä heitä sijoittamasta Karjalaan varallisuutta sen uudisrakentamiseen.


Karjala tulee puhuttamaan uusia sukupolvia niin kauan kuin laulumaiden mysteeri ja Kalevala elää. Kun Suomen kansaa kuuntelee, erityisesti pystybaarien pimennoissa, ei jää epäselväksi, mikä on laulun sävel - se on vastoin "virallisia kalluppeja" - palauttajia riittää. Palautusta ei tapahdu, mutta identiteetti muuttuu kanteleiden kotisijoilla omaksi sykkeeksi, tunteeksi ja identiteetiksi, jossa suomalaisuus ja karjalaisuus lyövät kättä. Itsenäisyys koittaa lopullisena päämääränä, ja sen itsenäisyyden me suomalaiset voimme Natoon liittymättöminä ratkaista puskuriksi todellisen idän ja lännen välimaastoon, jossa aito karjalaisuus on elämän keskipiste.

Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi


LINKKI KESKUSTELUUN --- TIEDE [20574]

Linkki, joka käsittelee fil.tri Outi Fingerroosin näkemyksiä karealismin tutkijana:
http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/karjala_muistin_paikkoina.html

...........................................

Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
( kuvia ja tekstejä saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen kanssa - Copyright by Ilkka Luoma 2007 )

Kuva 1
http://www.panoramio.com/photo/3589174 [ DSC_7363 ]

Teksti
Pohjois-Karjalassa Kesälahdella on Puruveden rannalla kaunis ja asiakasystävällinen lomakylä. Venäläiset sijoittajat uskovat ja luottavat rauhalliseen, puhtaaseen ja turvalliseen Suomen Karjalaan sen maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Venäläiset ostavat lisääntyvästi maitamme, rakennuksia ja kokonaisia lomakyliä omille asiakkailleen. Venäläiset tuntevat suomalaiset lähemmäksi "ihoaan" kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset - tämä on meidän suomalaisten suuri mahdollisuus. Kokonaisen Karjalan luomiseksi näillä arvoilla on omat osuutensa ratkaisun syntymiseen.

Kuva 2
http://www.panoramio.com/photo/3589160 [ DSC_8046 ]

Teksti
Rajankäynti Suomen kuin Venäjänkin Karjalassa on kuin veteen piirretty viiva. Puruvesi on jo aiemminkin ollut rajavesistöä, satoja vuosia sitten Puruveden Käräjäkallio jakoi silloisen Ruotsin ja Venäjän alueet. Kallioilla on ratkottu mm. kalastuskiistoja, näinkö siellä tullaan ratkaisemaan juhlallisesti uuden kokonaisen Karjalan syntytekijät kädenpuristuksella ja allekirjoituksin, jonka molempien maiden "mahtimiehet" takaavat?

Kuva 3
http://www.panoramio.com/photo/3589150 [ IMG_0958 ]

Teksti
Suomalaiset liikemiehet yhdessä venäläisten ystäviensä kanssa suunnittelevat maan ostoa Pietarin eteläpuolelta luodakseen busineksen, josta hyötyisivät niin suomalaiset kuin venäläisetkin. Yhteistoiminta varsinaisen Karjalan alueella tulee jatkumaan puolin ja toisin, ja nyt toivotaankin, että myös suomalaiset olisvat aktiivisia Karjalan rakentajia.

Kuva 4
http://www.panoramio.com/photo/3589130 [ IMG_1497 ]

Teksti
Simpeleellä 6-tien varressa on useita jokia, jotka virtaavat menetettyyn Karjalaan. Kuvan koski tuotti vielä joitain aikoja sitten virtaa suomalaisille. Nyt se tuottaa muistoja virtaamasta omilta mailta omille maille ja Suomen lahteen. Muistelemalla emme rakenna kokonaista Karjalaa, sen me teemme määrätietoisuudella, taidolla ja vaihto-operaatioilla, jotka tuottavat myös hyötyä itse karjalaisille molemmin puolin rajaa luoden oman karjalaisen identiteetin.

torstaina, heinäkuuta 26, 2007

Elämä on yhtä teatteria

ORIG JULKAISTU 26. heinäkuuta 2007
(kesäisin useat amatöörit viihdyttävät toisiaan ja toisilleen sadoissa kesäteattereissa)

[ ... kesäisen salmen rannalla siviiliviraltaan kirkkoherra vaatii "ohjaajana" ohjattaviaan esittämään draamaa yhä sykkeellisemmin - puolihävyttömästi siviiliviraltaan pankinjohtaja tokaisee suomalaisten olevan pilkkikansaa, kun aina ovat vonkaamassa reiälle - kts. Kuva 8. ... ]

Kesäteatteri on tavallisen suomalaisen ihmisen esitystä huumorilla arjen käyttäytymisestä, satiiria esitäntää tosielämän tabuista ja inhimillistä yhdessäolon huumoria toisillemme pitkin suven saarelmia ja notkelmia. Kesäteatteri on monen pienen paikkakunnan kulttuurillinen henkireikä ja paluuturistien kohtaantopaikka.

Elämä on yhtä teatteria - on totta ja tarua. Arkena teatteri alkaa aamukahvipöydässä työnjaolla ja tehtävälistan kertaamisella. Illalla teatteri jatkuu päivällispöydässä lasten viilettaessä kaikkialla muualla kuin kotona ja vanhempien juoksuina "harrasteisiinsa" niin sohville, kukkamaalle kuin lähipystypubiin viettämään vapaaillan teatteria kavereiden kera.

Elämä on tabuja ja kiellettyjä asioita, joita ei saa ääneen sanoa ja valoissa tehdä. Kesäteatteri rikkoo tabujen ja siveellisyyden kuin filosofiankin rajoja (viittaus kuvakertomuksen esitykseen). Kesäteatterissa nauramme sille, mille päivällä käännämme selkämme joko posket punoittaen tai mielen pohtiessa sen tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä.

Kesäteatterissa kohtaa moni arjensankari, niin yrittäjä-kotiäiti, opettaja kesälomaltaan kuin pappi tai pankinjohtaja. Kaikki hakevat mielenvirkeyttä, osallistumista ja esittämistä - olemmehan arkielämän virtuooseja ja saamme näin kerrankin toteuttaa sitä, mikä normaalissa elämänkulussa on kiellettyä, torjuttua ja paheksuttua. Tavallinen arjen käyttöäiti ja -isä kuin lapsetkin saavat kosketusta elämän näytelmäpuoleen ja vieläpä luvan perästä - kaiken kukkuraksi naapurin elli ja tarmo vieläpä yleisön seasta taputtavatkin.

Palkkaa ei kesäteattereissa juurikaan makseta, pääsylipputulotkin menevät useasti leijonille tai muille hyväntekijöille. Lippujen hinnat ovat kohtuullisia ja "kesäillan valssit" esitetään ulkona sateessa tai paisteessa. Kesäteatteri on on esiintyjille ja yleisölle kohtaanto sallitussa sallitsemattomista asioista - riippuen käsikirjoituksesta ja ohjaajasta. Tarjonta on vaihtelevaa, draamasta satiiriuden kautta komediaan, farssiin ja rakkauteen. Kesäteatteri on koko kansan perus-in, jossa tavallinen kohtaa tavallisen.

Kesäteatteri elää voimakasta renesanssia. Lava on esittäjälleen straada huomiseen, se on arjen kruunaus uskallukseen ja se on kilpailu itseensä uskalluksesta ja pelon voitosta. Kesäteatteri on yhteiskunnan peruspilareiden lavaloiste, jossa kohtaa tavallinen kansa, joka pitää yhteiskuntaa pienillä puroillaan pystyssä. Kesäteatteri on henkireikä, joka tuo toimintaa, osallistumista, yhteenkuuluvuutta kuin esiintymisen mielihyvääkin erotteeksi arjesta - syntyy kokemus rohkeudesta olla osana yleisön keskipistettä (tunnetustihan esiintyminen ja puheen pitäminen ovat peloista yksiä suurimmista).

Kesäteatterit elävät pienillä budjeteilla, mutta erityisesti talkoohengestä, jossa yhteenkuuluvuutta haetaan ja kasaan hitsataan. Ryhmätoiminta erityisesti pienillä paikkakunnilla on hyvin suotavaa, koska kiihtyvä elämänrytmi vaatii arjenvoimia ja näitä voimia saadaan kevennyksistä olla joukossa ja esiintyä tutuille ja tuntemattomille. Kesäteatteri on Elämän teatterin voitto arjesta juhlaan, vaikkakin pienimmät esiintyjät voivat uupua ilta illan perään toistetuissa näytelmäkuvioissa. Kesäteatteri on perussuomalaisen juhlahetki olla kerrankin elämänsä keskellä.

Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi
LINKKI KESKUSTELUUN --- TIEDE [21224]
------------------------------------

Kuvakertomus kirjoitukseen "Kesäteatteri - elämä on yhtä teatteria"

Kuva 1
http://www.panoramio.com/photo/3531552

Teksti
Kesäteatterissa kohtaavat amatööreinä niin yleisö kuin näyttelijätkin. Tässä Vehmersalmen Junnu Vainion lauluihin perustuvassa komediassa kohtasivat myös siviilistä pankinjohtaja, opettaja ja pappi. Lapset ovat oleellinen osa Elämän mittaista näytelmädraamaa - niin arjessa kuin estraadilla. Yleisö piti näkemästään heinäkuisena iltana Kuopion Vehmersalmella Syvähiekan kesäteatterissa.

Kuva 2
http://www.panoramio.com/photo/3531522

Teksti
Kesäteatterissa Suomesta Ruotsiin muutto sai ansaitun pilkkunsa miehestä, joka edestään löysi mitä taakseen oli jättänyt. Harrastajavoimin esitetty komedia keräsi yleisön viihtymään asioiden pariin, joita arkisiviilissä ei sallittaisi, mutta huumorilla teatterissa hymyillen totena nyökyteltiin. Kaikki näyttelijät olivat amatöörejä, joilla oli oma siviilityö. Esiintyjäkaarti oli hyvin yhteen hitsattu ja yleisö aplodeerasi lopussa innostuneesti tutuille ihmisille, niin roolina kuin henkilöinä.

Kuva 3
http://www.panoramio.com/photo/3531517

Teksti
Kesäteatterissa kohtaa kansanmies toisensa. Syviä pohtivia tuntoja niin hilpeästi kuin hiukan vakavamminkin kohtasi yleisö Syvähiekassa Kuopion Vehmersalmella heinäkuisena iltana kauniin luonnon ympäröimänä. Amatöörien esitys oli kuin humoristista draamaa elävästä koko Elämän mittaisesta elämän teatterista, missä ihminen kohtasi inhimillisesti toisensa ja yhdessä.

Kuva 4
http://www.panoramio.com/photo/3531512

Teksti
Kesäteatteri kuuluu Suomen suveen. Joukko aivan tavallisia elämän peruspilareita kohtasi yleisönsä nöyrästi ja elävästi kertoen sitä arkitarinaa, mikä useasti tosielämässä jää puhumattomuuden puolelle. Taustalla joukko iloisia lapsia kirmasi vedessä, eivät kuuluneet näytelmään, toki kuuluivat Elämän mittaiseen tosinäytelmään, jossa ihminen etsii toistaan.

Kuva 5
http://www.panoramio.com/photo/3531504

Teksti
Mitä olisi kesä ilman kesäteatteria. Amatöörit niin lavalla kuin lehtereillä. Koko kansan huviksi ja iloksi kesäteattereita pidetään joka niemen notkossa ja saarelmassa. Kesäteatteri on helpottava henkireikä moneen niin ahdistavaan arkeen, jossa totuutta peitetään ja sitä kesäteatteriin katsomaan tullaan. Käsikirjoituksia ja ohjauksia on joka lähtöön, ja kaikille on sävyä kunkin mieltymyksen mukaan. Ehkä tulevaisuudessa tavallinen kansa tekee kiertomatkailua esityksestä toiseen löytääkseen tuntoja syviä ja hehkua lämmintä. Teatteri yhdistää, onhan Elämäkin tarua ihmeellisempää arjen ponnistusta Elämän mittaisessa teatterissa.

Kuva 6
http://www.panoramio.com/photo/3531499

Teksti
Kättä päälle, sanoi kauppias ja voiton kotiin kantoi. Paluumuuttaja Ruotsista kohtasi elämän taakse jätetyt kohtalot ja palasi synnyinkonnuilleen, kuten vielä arkielämän teatterissakin niin monet kypsään ikään päässeet, maalla juurensa ravinneet. Näytelmässä kohtaavat niin lapsi, nuori kuin vanhempikin unohtamatta iloista elämän kypsyyttä, jota tässäkin näytelmässä viekoittelevasti esille tuotiin. Teatteri yhdistää ja löytää syvyyttä ja sävyä kullekin valintansa mukaisesti.

Kuva 7
http://www.panoramio.com/photo/3531492

Teksti
Suomalaisen järven rannalla amatöörien joukko kiittää katsojiaan. He antoivat vilpittömästi kaikkensa ja yleisö piti näkemästään. Rivikansa kohtasi itsensä hymyillen sellaiselle, jota arjessa laistetaan. Tosielämää on mukava katsoa lasien lävitse esitettynä mukamastotuutena tietäen arkielämän sisältävän juuri niitä elementtejä, joille vapautuneesti, mutta ehkä hammasta purren, kesäteattereissa aika ajoin koemme ja esitetyille kommelluksille nauramme.

Kuva 8
http://www.panoramio.com/photo/3275709

Teksti
Ensimmäinen kuva Syvähiekan kesäteatterin esityksestä "Albatrossi ja Heiskanen" [ Junnu Vainion laulujen pohjalta, Jukka Virtasen kirjoittamana sekä Pentti Pesän ohjaamana ] - 12.7.2007, klo 19:00. "Hersyvää esitystä tavallisten ihmisten pilkkijöistä, jotka aina vonkaavat reiälle" - lainaus esityksen aivotuotoksista; - savolaisella huumorilla, tiedättehän, että vastuu siirtyi samalla kuulijoille ;)

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

Mikä on oikea puun hinta Venäjältä ja omista metsistämme

(uutisointi ja poliitikot intoilevat sormi pystyssä, kun Venäjä haluaa säätää pyöreän puun hintaa ulkomaille)

[ ... metsä on juuri niin arvokas kuin on kaupallista kysyntää, siis ihmisille. Luonto taas kokonaisuudessaan on täysin riippuvainen monimuotoisista ja eri elinvaiheissaan olevista metsistä - niin Suomessa kuin muuallakin maapallolla ... ]

Suomi aloitti rikastumisen, kun huomasimme halvan vesivoiman, tiivissyiset havupuumetsiköt ja ennakkoluulottomat patruunat, jotka halusivat tervan jälkeen jalostaa rahaansa ja duunarien työtä. Pelkän pyöreän puun vienti sellaisenaan ei kasvata kansantaloutta laajasti hyvinvoinnin suuntaan.

Venäjän tsaari Vladimir Putin kertoi jo julkisesti useampi vuosi sitten, että pyöreän puun vienti saa loppua. Samaan kertomukseen kuului sisältyneen huomautus jalostamisesta ja tuotekehityksestä kuin myös investoinneista lisäarvon tuottamisen puolelle.

Suomi saa vielä halpaa puuraaka-ainetta tehtailleen Venäjältä. Suomi jalostaa paperia, kartonkia ja vaneria yms. mekaanista jatkojalostetta entistä automatoisoiduimmilla tehtaillaan. Länsimaalainen markkinatalous, laatu ja Neuvostoliiton vaihdantakauppa kilpailuttivat tuotteemme sellaisiksi, että saimme viimeisten 50 vuoden aikana siitä osin sen hyvinvoinnin, mikä meillä juuri nyt on. Suomi eli metsästä.

Raaka-aine on tuotteiden lähtökohta. Metsänomistaja on saanut takavuosina mukavat korvaukset luonnonkasvusta ja hoitotyöstä, mitä hän panosti metsiinsä. Elintason nousun myötä palkat, maataloustuotteet ja muukin hintataso nousi ja metsäyhtiöt suuntasivat raaka-ainekatseensa halvan hinnan Venäjälle. Suomi sai näin yksipuolista hintaetuutta velivenäläisiltä - me yksinkertaisesti hyödynsimme uuden Venäjän epäselvät metsien omistus- ja hallintaoikeudet.

Venäjä on raaka-aineviejä. Venäjä saa varallisuutensa öljystä, kaasusta ja kivihiilestä, siis raaka-aineista. Markkinatalous suosii jatkojalostamista. Raaka-aineviejä ei kehitä omaa osaamistaan, innovaatiot ja tuotekehitys jää ohuelle pohjalle. Putin halusi muutoksen asiaan ja junailee verot ja tullit mm. pyöreälle puulle, jotta jatkojalostus olisi houkuttelevaa itse Venäjällä. Putin haluaa investointeja, osaamista ja innovaatiota omaan maahansa tuottamaan laajempaa hyvinvointia koko maalle, eikä pelkille metsäosuuksien "omistajille", jotka edustavat vain kapeaa sektoria koko Venäjän elinkeinoelämässä.

Suomi hyötyy kallistuvasta Venäjän puuraaka-aineesta. Nyt tulee taloudellisemmaksi hankkia raaka-aine kotimaasta. Palaamme pelimme lähtöruutuun. Pyöreä puu omista metsistä, jalostus omissa, joskin runsaasti ulkomaalaisten omistamissa tehtaissa, mutta erityisesti kotimaisella työvoimalla. Mikäli meillä ei ole markkinataloudellisesti hyödyllistä valmistaa paperia, kartonkia ja vaneria, syy ei ole puun kantohinnoissa, vaan hinnoittelussa ja elintasomme korkeudessa.

Mikäli palkkamme ja muut kustannukset ovat liian korkeita, niin meidän on pakko karsia kustannuksia tai lisätä jalostusastetta. Kaikkien kulukomponenttien tulee olla kilpailukykyisiä, niin raaka-aineiden, palkkojen kuin mm. palkkasivukulujen. Työllisyys onkin sitten yhteiskuntapolitiikkaa ja valtiollamme ovat instrumentit säätämään kotimaisen työn kilpailukykyä.

On ymmärrettävää, että Venäjä nostaa tulleja (kukapa vain raaka-ainetta myisi, emme ainakaan me). Venäläiset haluavat nostaa jalostusastetta, kuten meidänkin on pakko tehdä pärjätäksemme maapallollisessa globaalikilpailussa. Venäjän ei tarvitse subventoida halvalla puuraaka-aineella yhteiskuntaamme ja metsäteollisuuttamme.

Kilpailukykymme tehdään Suomessa, ei venäläisen yhteiskunnan alle markkinahinnoiteltujen metsävarojen tuontitoiminnalla. Kansantaloudellisesti paras ratkaisu on koko tuotantoketjun pysyttäytyminen omassa maassamme ja mitä pidemmälle jalostetun tuotteen viemme maailmalle, sen paremmin maksamme mm. energialaskuamme, koska olemme tuontiriippuvainen markkinatalousmaa.

Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi

LINKKI KESKUSTELUUN --- TIEDE [20574]
.............
Kuvakertomus ylläolevaan aiheeseen;
kuvia saa käyttää vapaasti aiheesta kirjoitetun tekstin yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma - 2007.

Kuva 1
---
http://www.panoramio.com/photo/2974048 --- DSC_7771.JPG -- 1634 kB.

Teksti
Motti per pino(kuutiometri), halkopinot odottavat polttajiansa. Vuosituhannet metsä on antanut lämmikkeen ihmisille, vuosituhannet metsä on tasapainoittanut ilmastoa ja "niellyt" hiilidioksidia. Kuinka käytämme metsät, ratkaisee elintasoamme, mutta erityisesti elinmahdollisuuksiamme. Kuvan klapipinot menevät grillaukseen Pohjois-Karjalaisessa lomakylässä.

Kuva 2
---
http://www.panoramio.com/photo/2974020 --- DSC_7769.JPG -- 1465 kB.

Teksti
Orava vahtii ihmiskulkijaa, koettaa peloitella tai kiinnittää huomion itseensä pelastaakseen pesänsä. Ihminen on vuosisatoja tuhonnut metsiä, metsien eläimiä ja vuosimiljoonaista harmoniaa itsekkäästi, vain oman etunsa nimissä. Suomi seisoi 50%:sti puujaloilla taloudeltaan vuosikymmenet, nyt puuta on saanut pilkkahintaan Venäjältä, jossa orava samalla lailla vahtii ja suojelee pesäänsä.

Kuva 3
---
http://www.panoramio.com/photo/2973981 --- IMG_1342.JPG -- 3448 kB.

Teksti
Suomi on saanut edullisesti raakapuuta Venäjältä, nyt tsaari Putin on säätämässä tulleja kannustaakseen omaehtoista lisäarvoa ja jatkojalostusta omaan maahansa. Kuvassa todennäköisesti suomalaista raakapuuta nousseella hinnalla metsänomistajien iloksi menossa meidän omaan jalostukseen Puhoksessa, Pohjois-Karjalassa.

Kuva 4
---
http://www.panoramio.com/photo/2981407 --- b0000151.JPG

Teksti
Suomalainen metsänomistaja hyötyy todennäköisesti, kun Venäjä nostaa puutullejaan. Kuvassa syvällä Suomen maankamaralla lastataan taatusti kotimaista pyöreää puuta jalostettavaksi kotimaan tehtaissa. Me emme harrasta markkinatalousmaana raaka-aineiden vientiä, kuten Venäjä - joka näin auttoi aikansa kansantalouttamme halvalla raaka-aineella.

sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2007

Oletko ylpeä ja tyytyväinen kansakuntasi päämiehestä?

[ ... Kiinan presidenttiä ei näkynyt Suomessa, kun olimme EU-puheenjohtaja, meille riitti heidän pääministeri. Presidentti Hu Jintao esiintyy protokollassa vain siellä, missä se on aiheellista erityisestä syystä - häntä "säästetään" ja hänen arvovaltaa suojellaan... ]

Jokaisella maalla/ kansakunnalla on johtajansa - suuri tai pieni, heikko tai voimakas. Yhtiöt noudattavat toimitusjohtajansa linjaa ja yhtiö esittäytyy asiakkaillensa ykkösmyyjänsä eli ylimmän johtajan kuvajaisena. Oletko työssäsi tyytyväinen ja ylpeä toimitusjohtajastasi? 

Oletko ylpeä ja tyytyväinen myös presidentistäsi? Mikäli olet vilpittömästi tyytyväinen esimieheesi, on todennäköistä, että teet myös tulosta ja luot osaltasi positiivista henkeä yhtiössäsi ja maassasi.


Kiinassa on vahva ja päätösvaltainen presidentti, 


 ... joka on muun valtakoneiston yläpuolella. Hu Jintao on kansakunnan merkki ja mallinnus yhteenkuuluvuudesta, mitä Kiina suurena maana tarvitsee pystyäkseen niihin tavoitteisiin, mitä edesmennyt Kiinan pieni suuri mies Deng Xiaoping määritti.

Kiinassa koko virka- ja puoluekoneisto asemoituu asemansa vakiinnuttaneen presidenttinsä taakse. Presidentti 1) on koskematon ( ylimmän johdon valtapelejä ei tässä nyt oteta huomioon - ne ovat kuitenkin kansalta "piilossa" ) ja edustaa viimeistä lukkoa kansakunnan hierarkiassa. 

Kansalaiset eivät kapinoi ja osoita juuri koskaan mieltään ylintä johtajaansa kohtaan Kiinassa - hän on "eristyksissä", kuten tuhansia vuosia vanha keisareiden kausi on viisaasti nykyisyyttäkin, kommunismista huolimatta, opastanut. Kansakunta voi osoittaa mieltään alue- ja paikallishallintoa vastaan, mutta ei koskaan kansakunnan identiteettiä, asemansa vakiinnuttanutta presidenttiä kohtaan.


USA:ssa presidentti on yhtä voimakas kuin Kiinassa 

George Jr. Bush joutuu sitävastoin "sananvapauden mekassa" kansalaisten hampaisiin. USA:ssa lippu ja kansallislaulu ylittävät presidentin koskemattomuuden, kuten myös armeija, joka on USA:n suurin mittari maailmalla. USA:ssa kansakunnan ylpeys kohtaantuu "vapaudessa", lipussa ja kansallislaulussa. 

Amerikassa presidenttiä arvioidaan mm. mielipidetutkimuksin; tätä ei juuri tapahdu Kiinassa. Tuhansia vuosia vanha hallintomalli on ymmärtänyt, että kansakunnalla pitää olla ikoni, joka viimeisenä sanoo sanansa, mikäli se tarpeelliseksi ja kansakunnan eduksi havaitaan. Näin tapahtui mm. Japanissa, kun keisari, oltuaan hiljaisuudessa kauan, lopetti puolestansa sodan USA:ta vastaan vuonna 1945.


Kiinassa on aina hallintomallille takaportti 

Kiina ei tule kaatumaan vallankumoukseen nykymallistaan. Vallan kolmijako; puolue, armeija ja keskushallinnon virkamieskoneisto yhdessä maakuntahallintojen kanssa pitää maailman suurimman kansakunnan koossa, vaikka meillä länsimaissa odotetaan ihmisten yksilöllisyyden ajavan kollektivismin ohi vallankumouksen barrikadeille.

Kiinalainen rikastuu, mutta ei hylkää perinteitä, jossa perhe, suku ja ylimmän johdon kunnioitus säilyvät. Länsimaalaisittain ristiriitaisen Mao Zedong ´in asemaa ei vieläkään arvioida kuin silkkihansikkain - Kiinan kansa ei halua näin arvioida itseään, vaan on hyväksynyt Mao ´n ajan erääksi vaiheeksi matkalla tulevaisuuteen. Kiina on muuttunut nopeammin kuin koskaan viimeisten 20 vuoden aikana ja vauhti yltyy, kuitenkin ollen koko ajan ohjaksissa.
...
Suomessa meillä ei ole enää johtajaa, 

 ... meillä ei ole presidenttiä siinä mitassa kuin vielä reilu kaksikymmentä vuotta sitten. Kansakuntana menetimme tietyn identiteetin; me lähdimme manipuloituna yksinomaisen parlamentarismin junaan vaihtaen "viimeisen lukon" ajattelun poliittisen hallintokoneiston "keskinäiskauppoihin" - jaettaessa ikiaikaista runsauden niukkuutta kansalaisille. 


Meillä ei ole enää "kasvoja" maailmalla

 ... vahvat johtajat muualla eivät tiedä kuka on Se suomalainen. Meillä ei ole yksilöllisesti kohdistuvaa päämiestä, meillä ei ole sellaista henkilöä, joka voisi ratkaista nopeasti ja tehokkaasti ongelmia, jotka odottavat kulman takana. Voisi ennustaakkin, että tämän nykykokeilun jälkeen palaamme lähtöruutuun, eli vahvojen presidenttien maailmaan - ja Suomi saa jälleen "kasvot".
...


Herää kysymys, miksi maapallon "sananvapautena ja yksilödemokratiana" itseään pitävä USA haluaa pitää itsestään selvänä niin voimakasta ja henkilöitynyttä päämiestä. Herää kysymys miksi Ranskassa on vahva presidentti. Miksi Venäjällä on miltei tsaariksi itsensä julistanut Vladimir Putin. Miksi vahvimmilla kansakunnilla on päätöskykyinen päämies, onko se merkki kansalaisten uskalluksesta luottaa valtapyramidin huipulle, jonka se kuitenkin valitsee lähes kaikissa tapauksissa määrä vuosin.
...

Osa II

Oletko sinä tyytyväinen esimieheesi? 

Oletko sinä valmis puolustamaan toimitus-/ ylintä esimiesjohtajaasi? Oletko sinä ylpeä ja tyytyväinen Suomen "ylimpään" polittiseen johtajaan, jolla ei ole enää paljon sanottavaa. Kansakunta on useasti päämiehensä näköinen ulkomaalaisille - hän on käyntikortti, jossa pitäisi olla meidän leijona, siniristilippu ja Maamme-laulu, joista ainakin onnistumisissa ja kilpailuissa voitettuamme - olemme kiistatta ylpeitä.

...Kesälomien alkaessa jälleen monilla mökeillä, saarissa, rannoilla ja saunoissa väitellään, keskustellaan ja polemisoidaan mitä oli elämä Kekkosen aikana, sitä aikaa muistellaan - oli se sitten "pahassa tai hyvässä". Niinpä nuo hetket aina kirpoavat keskusteluihn vähintäänkin sen saunaoluen ja -drinkin jälkeen. 

Suomi oli Kekkosen aikana rehdisti näköisensä ja muualla maailmassa ihmiset tiesivät kuka maata johtaa ja kuka sanoo viimeisen sanan. Kansakunta on juuri niin tyytyväinen miten se luottaa johtajaansa ja kuinka oikeudenmukaisesti hän osaa kansalaisiaan toisiinsa nähden kohdella.

Tunnelmaa ja kansallista identiteettiä voidaan kokea myös muuallakin kuin vain amerikkalaisissa elokuvissa ( pienellä huumorilla).


1)Itseasiassa Kiinassa on osin "väärin" puhua vain presidentistä, Hu Jintao on politbyroon vakituisen jäsenistön (9) puheenjohtaja, armeijan ylipäällikkö ja puolueen pääsihteeri - vallan keskitetty kolmijako.


Ilkka Luoma
KESKUSTELU --- TIEDE--------------------------


Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus( kuvia saa teksteineen käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - Photos copyright by Ilkka Luoma. Kuvien säilytysserveri on http://www.panoramio.com , joka on Google yhtiön omistuksessa ja hallinnoima - tietoturva edustaa korkeaa tasoa )
Kuva 1)--- http://www.panoramio.com/photo/2770500 --- B0004508.JPG 2682 kB

Teksti
Kiinassa kielletyn kaupungin pääportissa on länsimaissa kiistellyn nyky-Kiinan perustajan Mao Zedong ín kuva. Kuvan häpäisemisestä saa ankaran rangaistuksen. Kiinassa vallan ylin askelma on koskematon ja virkakoneiston "suojeluksessa" - kansalaiset ovat ylpeitä johtajastaan ja tämän menestys mitataan hiljaisesti hänen oikeudenmukaisuudestaan.
Kuva 2)--- http://www.panoramio.com/photo/2770515 --- DSC_2325.JPG 2318 kB

Teksti
Kiinassa rakennusten kattorakenteet ovat olleet kauniita, monimutkaisia ja symbolisia. Kuten kuvan kattopäätyjen yksityiskohtaisuus monimuotoisuudessaan, on kiinalainen valtakoneisto usein meille länsimaalaisille tuntematon, vaikeaselkoinen ja lopulta meille ymmärtämätön. Kiinassa ylin johtaja sanoo viimeisen sanan, kuten Japanissa keisari pitkän hiljaiselon jälkeen 1945 lopettaessaan puolestansa käydyn sodan USA:ta vastaan.
Kuva 3)--- http://www.panoramio.com/photo/2770529 --- B0004474.JPG 2274 kB

Teksti
Kiinassa valtaa piti vahvoina tai vähemmän vahvoina vuosituhannet keisari. Kuvan keisarin valtaistuin on tyhjä - tänään. Kielletty keisarien kaupunki rakennettiin 1400-luvun alussa keisari Zu Di ´in toimesta. Keisari nostettiin kansan yläpuolelle, jotta hänen arvovalta olisi arvostelun ulottumattomissa. Keisari sanoi valtakunnassa usein viimeisen sanan. Kansalaisten oletettiin olevan keisaristaan ylpeitä, sillä edustihan hän sitä kaikkea komeaa, juhlavaa ja ihailtavaa - myös muille maailman maille merkkinä maansa suuruudesta.

Kuva 4)
---
http://www.panoramio.com/photo/2770543 --- B0004723.JPG 2258 kB

Teksti
Kiinalaisella hutong-alueella asuu kaupungeissa aivan tavallinen kansa. Kiinalaiset rakastavat pelejä ja ilo on luonnollisesti ylimmillään voiton kohdatessa. Tavalliset kansalaiset purnaavat aluepoliisille, aluehallinnolle, paikallishallinnolle ja muille viranomaisille, mutta koko maan ylin johtaja on arvostettu, "viimeinen lukko", toivottuna ylimmän oikeudenmukaisuuden jakajaksi sekä ylpeyden kohde, koska se edustaa tänään maailman suurinta valtiota, jonka muutosvauhti meille länsimaalaisille on hengästyttävän kovaa.
Kuva 5)--- http://www.panoramio.com/photo/2770559 --- B0004294.JPG 2356 kB

Teksti
Kiina on avannut oviaan myös länsimaalaisille ominaisuuksille, mm. paljon rasvaa sisältäville pikaruokaketjuille, jotka ovat suurissa kaupungeissa suosittuja, toistaiseksi. Useasti nämä länsimaalaiset ilmiöt, mm. USA:n "vakoilulento", kohdistuvat kansan ärtymyksen kohteiksi. Taitavasti suunnaten valtaa pitävä koneisto voi ohjailla kansalaisia haluamiinsa kohteisiin ja näin oma - ja ei aina niin "puhdas" - valtakoneisto saa jäädä rauhaan. Tämä menetelmä on vallalla miltei maassa kuin maassa. Kiinassa maan ylin johtaja jää kuitenkin arvostelun yläpuolelle, kansan toivoessa tämän edustavan hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta nimenomaan heitä, tavallisia kansalaisia, kohtaan. Näin kansalaiset voisivat olla ylpeitä maansa identiteetistä ja johtajastaan.

Kuva 6)
---
http://www.panoramio.com/photo/2770570 --- B0004285.JPG 2520 kB

Teksti
Saattaisi mikkeliläisen sähköyhtiön mittariesimies olla ihmeissään Pekingin kaupungin sähkölaitoksen kytkennöistä, siksi monimutkaisia nämä virittelyt ovat. Pekingissä kuitenkin sähköä on tarjolla. Samalla tavalla monimutkaisia ja kiharaisia ovat kiinalaisen virkakoneiston vivahteet, juonteet ja kytkennät, ainakin meille länsimaalaisille ja siksi onkin ikävää, kun arvostelemme sellaisia asioita, joihin meillä ei ole yksinkertaisesti riittävää tietoa. Kiinalainen valtahierarkia ei tunnetusti ota muiden asioihin kantaa ja kaupankäynti onkin kiinalaisille se tärkein asia ja lopulta sekään ei ole niin tärkeää.

.................................
Linkit:
---
http://en.wikipedia.org/wiki/Hu_Jintao --- engl. Wikipedia
---
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hu_Jintao --- suom. Wikipedia

lauantaina, heinäkuuta 14, 2007

Mikä on oikea puun hinta Venäjältä ja omista metsistämme

Suomi on saanut edullisesti raakapuuta Venäjältä, nyt tsaari Putin on säätämässä tulleja kannustaakseen omaehtoista lisäarvoa ja jatkojalostusta omaan maahansa. Kuvassa todennäköisesti suomalaista raakapuuta nousseella hinnalla metsänomistajien iloksi menossa meidän omaan jalostukseen Puhoksessa, Pohjois-Karjalassa.
Suomalainen metsänomistaja hyötyy todennäköisesti, kun Venäjä nostaa puutullejaan. Kuvassa syvällä Suomen maankamaralla lastataan taatusti kotimaista pyöreää puuta jalostettavaksi kotimaan tehtaissa. Me emme harrasta markkinatalousmaana raaka-aineiden vientiä, kuten Venäjä - joka näin auttoi aikansa kansantalouttamme halvalla raaka-aineella.
Motti per pino(kuutiometri), halkopinot odottavat polttajiansa. Vuosituhannet metsä on antanut lämmikkeen ihmisille, vuosituhannet metsä on tasapainoittanut ilmastoa ja "niellyt" hiilidioksidia. Kuinka käytämme metsät, ratkaisee elintasoamme, mutta erityisesti elinmahdollisuuksiamme. Kuvan klapipinot menevät grillaukseen Pohjois-Karjalaisessa lomakylässä.
Orava vahtii ihmiskulkijaa, koettaa peloitella tai kiinnittää huomion itseensä pelastaakseen pesänsä. Ihminen on vuosisatoja tuhonnut metsiä, metsien eläimiä ja vuosimiljoonaista harmoniaa itsekkäästi, vain oman etunsa nimissä. Suomi seisoi 50%:sti puujaloilla taloudeltaan vuosikymmenet, nyt puuta on saanut pilkkahintaan Venäjältä, jossa orava samalla lailla vahtii ja suojelee pesäänsä.

-----------------
(uutisointi ja poliitikot intoilevat sormi pystyssä, kun Venäjä haluaa säätää pyöreän puun hintaa ulkomaille)

[ ... metsä on juuri niin arvokas kuin on kaupallista kysyntää, siis ihmisille. Luonto taas kokonaisuudessaan on täysin riippuvainen monimuotoisista ja eri elinvaiheissaan olevista metsistä - niin Suomessa kuin muuallakin maapallolla ... ]

Suomi aloitti rikastumisen, kun huomasimme halvan vesivoiman, tiivissyiset havupuumetsiköt ja ennakkoluulottomat patruunat, jotka halusivat tervan jälkeen jalostaa rahaansa ja duunarien työtä. Pelkän pyöreän puun vienti sellaisenaan ei kasvata kansantaloutta laajasti hyvinvoinnin suuntaan.

Venäjän tsaari Vladimir Putin kertoi jo julkisesti useampi vuosi sitten, että pyöreän puun vienti saa loppua. Samaan kertomukseen kuului sisältyneen huomautus jalostamisesta ja tuotekehityksestä kuin myös investoinneista lisäarvon tuottamisen puolelle.

Suomi saa vielä halpaa puuraaka-ainetta tehtailleen Venäjältä. Suomi jalostaa paperia, kartonkia ja vaneria yms. mekaanista jatkojalostetta entistä automatoisoiduimmilla tehtaillaan. Länsimaalainen markkinatalous, laatu ja Neuvostoliiton vaihdantakauppa kilpailuttivat tuotteemme sellaisiksi, että saimme viimeisten 50 vuoden aikana siitä osin sen hyvinvoinnin, mikä meillä juuri nyt on. Suomi eli metsästä.

Raaka-aine on tuotteiden lähtökohta. Metsänomistaja on saanut takavuosina mukavat korvaukset luonnonkasvusta ja hoitotyöstä, mitä hän panosti metsiinsä. Elintason nousun myötä palkat, maataloustuotteet ja muukin hintataso nousi ja metsäyhtiöt suuntasivat raaka-ainekatseensa halvan hinnan Venäjälle. Suomi sai näin yksipuolista hintaetuutta velivenäläisiltä - me yksinkertaisesti hyödynsimme uuden Venäjän epäselvät metsien omistus- ja hallintaoikeudet.

Venäjä on raaka-aineviejä. Venäjä saa varallisuutensa öljystä, kaasusta ja kivihiilestä, siis raaka-aineista. Markkinatalous suosii jatkojalostamista. Raaka-aineviejä ei kehitä omaa osaamistaan, innovaatiot ja tuotekehitys jää ohuelle pohjalle. Putin halusi muutoksen asiaan ja junailee verot ja tullit mm. pyöreälle puulle, jotta jatkojalostus olisi houkuttelevaa itse Venäjällä. Putin haluaa investointeja, osaamista ja innovaatiota omaan maahansa tuottamaan laajempaa hyvinvointia koko maalle, eikä pelkille metsäosuuksien "omistajille", jotka edustavat vain kapeaa sektoria koko Venäjän elinkeinoelämässä.

Suomi hyötyy kallistuvasta Venäjän puuraaka-aineesta. Nyt tulee taloudellisemmaksi hankkia raaka-aine kotimaasta. Palaamme pelimme lähtöruutuun. Pyöreä puu omista metsistä, jalostus omissa, joskin runsaasti ulkomaalaisten omistamissa tehtaissa, mutta erityisesti kotimaisella työvoimalla. Mikäli meillä ei ole markkinataloudellisesti hyödyllistä valmistaa paperia, kartonkia ja vaneria, syy ei ole puun kantohinnoissa, vaan hinnoittelussa ja elintasomme korkeudessa.

Mikäli palkkamme ja muut kustannukset ovat liian korkeita, niin meidän on pakko karsia kustannuksia tai lisätä jalostusastetta. Kaikkien kulukomponenttien tulee olla kilpailukykyisiä, niin raaka-aineiden, palkkojen kuin mm. palkkasivukulujen. Työllisyys onkin sitten yhteiskuntapolitiikkaa ja valtiollamme ovat instrumentit säätämään kotimaisen työn kilpailukykyä.

On ymmärrettävää, että Venäjä nostaa tulleja (kukapa vain raaka-ainetta myisi, emme ainakaan me). Venäläiset haluavat nostaa jalostusastetta, kuten meidänkin on pakko tehdä pärjätäksemme maapallollisessa globaalikilpailussa. Venäjän ei tarvitse subventoida halvalla puuraaka-aineella yhteiskuntaamme ja metsäteollisuuttamme.


Kilpailukykymme tehdään Suomessa, ei venäläisen yhteiskunnan alle markkinahinnoiteltujen metsävarojen tuontitoiminnalla. Kansantaloudellisesti paras ratkaisu on koko tuotantoketjun pysyttäytyminen omassa maassamme ja mitä pidemmälle jalostetun tuotteen viemme maailmalle, sen paremmin maksamme mm. energialaskuamme, koska olemme tuontiriippuvainen markkinatalousmaa.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
KESKUSTELU --- TIEDE [ 20574 ]


Kuvakertomus ylläolevaan aiheeseen;
kuvia saa käyttää vapaasti aiheesta kirjoitetun tekstin yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma - 2007.

Kuva 1
---
http://www.panoramio.com/photo/2974048 --- DSC_7771.JPG -- 1634 kB.

Teksti
Motti per pino(kuutiometri), halkopinot odottavat polttajiansa. Vuosituhannet metsä on antanut lämmikkeen ihmisille, vuosituhannet metsä on tasapainoittanut ilmastoa ja "niellyt" hiilidioksidia. Kuinka käytämme metsät, ratkaisee elintasoamme, mutta erityisesti elinmahdollisuuksiamme. Kuvan klapipinot menevät grillaukseen Pohjois-Karjalaisessa lomakylässä.

Kuva 2
---
http://www.panoramio.com/photo/2974020 --- DSC_7769.JPG -- 1465 kB.

Teksti
Orava vahtii ihmiskulkijaa, koettaa peloitella tai kiinnittää huomion itseensä pelastaakseen pesänsä. Ihminen on vuosisatoja tuhonnut metsiä, metsien eläimiä ja vuosimiljoonaista harmoniaa itsekkäästi, vain oman etunsa nimissä. Suomi seisoi 50%:sti puujaloilla taloudeltaan vuosikymmenet, nyt puuta on saanut pilkkahintaan Venäjältä, jossa orava samalla lailla vahtii ja suojelee pesäänsä.

Kuva 3
---
http://www.panoramio.com/photo/2973981 --- IMG_1342.JPG -- 3448 kB.

Teksti
Suomi on saanut edullisesti raakapuuta Venäjältä, nyt tsaari Putin on säätämässä tulleja kannustaakseen omaehtoista lisäarvoa ja jatkojalostusta omaan maahansa. Kuvassa todennäköisesti suomalaista raakapuuta nousseella hinnalla metsänomistajien iloksi menossa meidän omaan jalostukseen Puhoksessa, Pohjois-Karjalassa.

Kuva 4
---
http://www.panoramio.com/photo/2981407 --- b0000151.JPG

Teksti
Suomalainen metsänomistaja hyötyy todennäköisesti, kun Venäjä nostaa puutullejaan. Kuvassa syvällä Suomen maankamaralla lastataan taatusti kotimaista pyöreää puuta jalostettavaksi kotimaan tehtaissa. Me emme harrasta markkinatalousmaana raaka-aineiden vientiä, kuten Venäjä - joka näin auttoi aikansa kansantalouttamme halvalla raaka-aineella.