DSC_2045 Lasi heijastelee vanhaa ja perinteistä - photo by Ilkka Luoma
Originally uploaded by Ilkka Luoma.
lauantaina, joulukuuta 30, 2006
DSC_2045 Lasi heijastelee vanhaa ja perinteistä - photo by Ilkka Luoma
DSC_2045 Lasi heijastelee vanhaa ja perinteistä - photo by Ilkka Luoma
Originally uploaded by Ilkka Luoma.
Ihminen käyttää luonnottomasti energiaa ympäriltään kattojensa alle
KUVALINKKI
Ei saattaisi arvata, että talo ympäriltämme, jossa asumme - voisi tuottaa lämpöä, sähköä ja energiaa enemmän, kuin se tarvitsee oman kattonsa alle. Edelleenkin nykyinen asumisemme voidaan kutistaa energiatarpeeltaan jopa vain kolmanteen osaan nykyisestä. Ihminen on ainoa eläin, joka tarvitsee extraenergiaa lämmittääkseen itseään sateelta suojassa eristettynä luonnosta.
Asunto tai omakotitalo Suomessa ovat keskimäärin elämämme suurimpia investointaja; elämme velkasuhteessa jopa 35 vuotta saavuttaaksemme omat seinät ympärillemme. Suomessa rakentaminen on kallista, asuminen on kallista ja ylläpitokin on kallista. Lämpimistä jouluista huolimatta varautumamme on tulipalopakkasiin, vaikkakin lisääntyvän kosteuden ilmasto pikemminkin homehduttaa ja mädännyttää kalleinta perusomaisuuttamme.
Aurinko, joka loi kaiken edellytyksen elolle ja meidänkin jatkumolle - osaa lämmittää talojamme bruttoenergiasaantona aina 1300 prosenttiin saakka, siis pystyen luovuttamaan ulos ja muuhun käyttöön monta kertaa enemmän energiaa, kuin mitä se itse tarvitsee [prof. Kai Wartiainen]. Aurinko on tehokas lämmitin, säteilijä ja energiapatteri. Aurinkoenergia on väkevä ilmiö ja talteenoton kehittyessä on ratkaisemassa osaltaan kyltymätöntä energiatarvettamme.
Nykyinen moderni asuintalo kuluttaa noin 130 kWh energiaa neliömetriä kohden - tämä luku on tutkijoiden mukaan helposti pienennettävissä jopa vain 40-50 kWh:iin [tekn.tri Miimu Airaksinen]. Rakentamisen totunnaiset tavat lienevät suurin syy hitaaseen muutokseen. Laboratorioissa on toteutettu uusia kokonaisuuksia olemassa olevilla osaratkaisuilla vähentäen energiatarvetta asumisessamme. Keksintöihin lisättynä säästö, terveellisemmän - siis alemman keskilämpötilan (nyt 21-23 C) säätäminen ehkäpä noin 18-20 C:een - entisestään pienentäisi energiariippuvuutta. Viileämpi elinympäristö tuottaa virkeämpiä ajatuksia ja mielenlaatua :-)
Eläinkunnassa [mihin mekin kuulumme], kaikki paitsi me, ei tarvita lisäenergiaa pesään, joiksi kotejammekin voitaisiin kutsua. Kodin, siis pesän merkitys on jatkuvuuden huolehtiminen seuraaviksi sukupolvien luojiksi. Pesä on turvapaikka, kuten kotikin, joka on asetettu lain erityissuojeluun. Suojeltu ympäristömme seininä ja lattioina on rakentunut energian tuhlaamisen kuningaskuluttajaesimerkiksi.
Vaihe, jossa ihmiskunta huomasi kiinteän kodin ominaisuuden, aloitti suunnitelmallisuuden, jota eläinkunnassa ei esiinny. Suunnitelmallisuus loi omistamisen, aidallisen reviirin ja huolen omistuksien menetyksistä. Näin ihminen aloitti "kodistansa" kehityksen, jossa energia on käymässä vähiin ja pahempana seikkana tuhoamassa ympäristömme. Eläinkunta ei hae omistusasuntoja, -pesiä, ne hakevat vain lisääntymisalustan, jossa juuri ja juuri vain pentujen avuttomuusvaihe ylitetään. "Suunnitelmallisuutta" ei ole kuin vaistojen ajama lisääntyminen ja ruoan hankinta.
Me suunnittelimme itsellemme fyysisen kodin, joka vaurastumisen, näyttöhalun ja mukavuuden tarpeen kasvaessa kuluttaa entistä enemmän. Ulkoiset tekijät ovat ylittäneet luonnon kestokyvyn; ympäristö muuttuu tekosistamme jo nyt meidän mahtamatta sille mitään - sen kehitys ja antamamme kehityssykäykset ovat karanneet käsistämme. Energian lisääntyvälle tarpeellemme ei näy loppua.
Tiedeyhteisöt ovat löytäneet ratkaisuja tähän arvokkaimpaan sijoitukseemme/ omistukseemme; ennakkoluulottomuudella ja kokonaissuunnittelulla voimme ratkaisevasti aloittaa energian säästämisen nyt - ratkaisut ovat jo olemassa. Huomisen koti on energiaa tuottava yksikkö, jolloin paikallisuus energiatuotantona syrjäyttää hiljalleen nykyistä suuruuden lain keskittymistä. Hajautetun energiantuotannon ratkaisuille on maailmanlaajuinen kysyntä. Olisiko Suomi näiden ratkaisujen osaaja?
Ilkka Luoma
keskustelu .......... TIEDE
Kuva:
DSC_2045.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Lasipinta on kaksijakoinen; se "vuotaa" lämpöä eniten harakoille, mutta voi olla huomisen energiakeräämisen pinta-ala. Onko uudessä eduskunnan lisäosassa käytetty energiasäästöä aikaansaavia menetelmiä, ei ole tiedossa, mutta heijastus perinteistä antaa näkymiä "vanhojen hyvien menetelmien" uudelleen käyttöön.
Ei saattaisi arvata, että talo ympäriltämme, jossa asumme - voisi tuottaa lämpöä, sähköä ja energiaa enemmän, kuin se tarvitsee oman kattonsa alle. Edelleenkin nykyinen asumisemme voidaan kutistaa energiatarpeeltaan jopa vain kolmanteen osaan nykyisestä. Ihminen on ainoa eläin, joka tarvitsee extraenergiaa lämmittääkseen itseään sateelta suojassa eristettynä luonnosta.
Asunto tai omakotitalo Suomessa ovat keskimäärin elämämme suurimpia investointaja; elämme velkasuhteessa jopa 35 vuotta saavuttaaksemme omat seinät ympärillemme. Suomessa rakentaminen on kallista, asuminen on kallista ja ylläpitokin on kallista. Lämpimistä jouluista huolimatta varautumamme on tulipalopakkasiin, vaikkakin lisääntyvän kosteuden ilmasto pikemminkin homehduttaa ja mädännyttää kalleinta perusomaisuuttamme.
Aurinko, joka loi kaiken edellytyksen elolle ja meidänkin jatkumolle - osaa lämmittää talojamme bruttoenergiasaantona aina 1300 prosenttiin saakka, siis pystyen luovuttamaan ulos ja muuhun käyttöön monta kertaa enemmän energiaa, kuin mitä se itse tarvitsee [prof. Kai Wartiainen]. Aurinko on tehokas lämmitin, säteilijä ja energiapatteri. Aurinkoenergia on väkevä ilmiö ja talteenoton kehittyessä on ratkaisemassa osaltaan kyltymätöntä energiatarvettamme.
Nykyinen moderni asuintalo kuluttaa noin 130 kWh energiaa neliömetriä kohden - tämä luku on tutkijoiden mukaan helposti pienennettävissä jopa vain 40-50 kWh:iin [tekn.tri Miimu Airaksinen]. Rakentamisen totunnaiset tavat lienevät suurin syy hitaaseen muutokseen. Laboratorioissa on toteutettu uusia kokonaisuuksia olemassa olevilla osaratkaisuilla vähentäen energiatarvetta asumisessamme. Keksintöihin lisättynä säästö, terveellisemmän - siis alemman keskilämpötilan (nyt 21-23 C) säätäminen ehkäpä noin 18-20 C:een - entisestään pienentäisi energiariippuvuutta. Viileämpi elinympäristö tuottaa virkeämpiä ajatuksia ja mielenlaatua :-)
Eläinkunnassa [mihin mekin kuulumme], kaikki paitsi me, ei tarvita lisäenergiaa pesään, joiksi kotejammekin voitaisiin kutsua. Kodin, siis pesän merkitys on jatkuvuuden huolehtiminen seuraaviksi sukupolvien luojiksi. Pesä on turvapaikka, kuten kotikin, joka on asetettu lain erityissuojeluun. Suojeltu ympäristömme seininä ja lattioina on rakentunut energian tuhlaamisen kuningaskuluttajaesimerkiksi.
Vaihe, jossa ihmiskunta huomasi kiinteän kodin ominaisuuden, aloitti suunnitelmallisuuden, jota eläinkunnassa ei esiinny. Suunnitelmallisuus loi omistamisen, aidallisen reviirin ja huolen omistuksien menetyksistä. Näin ihminen aloitti "kodistansa" kehityksen, jossa energia on käymässä vähiin ja pahempana seikkana tuhoamassa ympäristömme. Eläinkunta ei hae omistusasuntoja, -pesiä, ne hakevat vain lisääntymisalustan, jossa juuri ja juuri vain pentujen avuttomuusvaihe ylitetään. "Suunnitelmallisuutta" ei ole kuin vaistojen ajama lisääntyminen ja ruoan hankinta.
Me suunnittelimme itsellemme fyysisen kodin, joka vaurastumisen, näyttöhalun ja mukavuuden tarpeen kasvaessa kuluttaa entistä enemmän. Ulkoiset tekijät ovat ylittäneet luonnon kestokyvyn; ympäristö muuttuu tekosistamme jo nyt meidän mahtamatta sille mitään - sen kehitys ja antamamme kehityssykäykset ovat karanneet käsistämme. Energian lisääntyvälle tarpeellemme ei näy loppua.
Tiedeyhteisöt ovat löytäneet ratkaisuja tähän arvokkaimpaan sijoitukseemme/ omistukseemme; ennakkoluulottomuudella ja kokonaissuunnittelulla voimme ratkaisevasti aloittaa energian säästämisen nyt - ratkaisut ovat jo olemassa. Huomisen koti on energiaa tuottava yksikkö, jolloin paikallisuus energiatuotantona syrjäyttää hiljalleen nykyistä suuruuden lain keskittymistä. Hajautetun energiantuotannon ratkaisuille on maailmanlaajuinen kysyntä. Olisiko Suomi näiden ratkaisujen osaaja?
Ilkka Luoma
keskustelu .......... TIEDE
Kuva:
DSC_2045.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Lasipinta on kaksijakoinen; se "vuotaa" lämpöä eniten harakoille, mutta voi olla huomisen energiakeräämisen pinta-ala. Onko uudessä eduskunnan lisäosassa käytetty energiasäästöä aikaansaavia menetelmiä, ei ole tiedossa, mutta heijastus perinteistä antaa näkymiä "vanhojen hyvien menetelmien" uudelleen käyttöön.
perjantaina, joulukuuta 29, 2006
Kalliin painopaperin käyttö informaatiossa on suurta tuhlausta - tiedon pitäisi siirtyä lopullisesti sähköiseen muotoon
KUVALINKKI
[toimitettu kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa niin ihmisten ja autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja tiivistäjälle]
Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.
Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina. Tiedon jako lehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.
Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja. Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.
Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti, painettuna ja käsinkirjoitettuna sanaa aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pelossa, ojennuksessa ja kurissa pidettiin tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.
Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta, manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.
Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut. Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.
Toimitus ja tiedon analysointi, kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.
Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen. Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kanslaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty. Kaikki eivät ole toimittajia. Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat. Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.
Onko mikään siltikään muuttumassa? Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen kuka tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ........ TIEDE
Kuva:
DSC_2047.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Eduskunnan takaa pilkistää Suomen suurimman lehtitalon lasilinnoitus. Paperimedian kulutus vähenee, tieto ja sen toimituksellisuus siirtyvät internettiin. Kansanedustajat viime kädessä säätävät lait, joiden vaikute on siinä, kuinka kansalaiset tietonsa, informaationsa ja juorunsa saavat. Laajakaistan tukeminen joka "niemen notkoon ja saarelmaan" vapauttaa riippuvuutta kannetusta ja paljon energiaa tuhlaavasta paperi-informaatiosta, tiedosta ja juoruista.
[toimitettu kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa niin ihmisten ja autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja tiivistäjälle]
Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.
Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina. Tiedon jako lehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.
Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja. Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.
Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti, painettuna ja käsinkirjoitettuna sanaa aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pelossa, ojennuksessa ja kurissa pidettiin tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.
Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta, manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.
Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut. Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.
Toimitus ja tiedon analysointi, kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.
Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen. Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kanslaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty. Kaikki eivät ole toimittajia. Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat. Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.
Onko mikään siltikään muuttumassa? Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen kuka tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ........ TIEDE
Kuva:
DSC_2047.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Eduskunnan takaa pilkistää Suomen suurimman lehtitalon lasilinnoitus. Paperimedian kulutus vähenee, tieto ja sen toimituksellisuus siirtyvät internettiin. Kansanedustajat viime kädessä säätävät lait, joiden vaikute on siinä, kuinka kansalaiset tietonsa, informaationsa ja juorunsa saavat. Laajakaistan tukeminen joka "niemen notkoon ja saarelmaan" vapauttaa riippuvuutta kannetusta ja paljon energiaa tuhlaavasta paperi-informaatiosta, tiedosta ja juoruista.
lauantaina, joulukuuta 23, 2006
Kansalaiset täyttävät ostoskeskukset markkinatalouden ihannemallin mukaisesti
KUVALINKKI
Jokainen suomalainen ostaa ja ottaa osaa joulun ostovoimansiirtoihin 100 eurolla. Joulu on businessaika vailla vertaa, samaan aikaan on vuodesta toiseen Suomen Turku julistanut Joulurauhan koko maahan. Markkinatalouspyörässä mekanisoituneet ja hioutuneet kuluttajat löytävät lahjoittamisen/ lahjomisen halun juuri jouluna. Kauppakeskukset sijoittavat tänä vuonna enemmän kuin koskaan joulumyyntiinsä.
Suomeen on markkinatalouden uusimpana ilmentymänä noussut hehtaariostoskeitaita muistuttamaan, mikä on kansantalouden perushyve - liike-elämän ja tuottovaadebusinessvaistojen opastamana.
Tuurissa, keskellä metsää, mainostetaan Suomen merkittävimmäksi lomakohteeksi kyläkauppaa, joka on nokkelien mainosnikkareiden mukaan maailman suurin. Ihmiset sopuloituvat sankoin joukoin lomailemaan maurilaismalliseen kerskajulkisivuhotelliin ihailemaan ostoksiaan, joita kertyy kasapäin lasisilmäkiiltoisen hinta-ahnehdinnan seurauksena jättiläiskokoisiin ostoskärryihin. MEK oivalsi sijoittaa kyläkaupan merkittävien lomailukohteiden joukkoon. Arvosana kertoo elämää ajassa, jossa kulutus on kaiken keskipiste.
Lempäälään nousi liikemiesoivalluksena ostosparatiisi innovoinnilla, että ihmiset haluavat ostaa entistä enemmän ja kaiken sen vielä yhdellä kertaa. Ostamisesta ajatellaan tulleen ihmisille hyve, harrastus ja tyydytysten lepuutuspiste. Kertajyräysostoksilla ihminen vimmautuu hankkimaan kaikkea "kivaa, mukavaa ja tarpeetonta" - joka huomataan yleensä vasta kotona. Hintalapun sisältö ja "tavaraa puoli-ilmaiseksi" hokema teki tehtävänsä - kärry täyttyi kuin viimeistä päivää, pelon seuratessa perässä, riittääkö niitä minulle.
Ostaminen on merkki tarpeesta, tai luodusta tarpeesta, mutta ennen kaikkea se on merkki pinnallisuudesta, jossa koetetaan tavaroiden paljoudella ja oletetulla tarpeella tyydyttää mieltä. Mielentyydytys on saanut kulutusleiman. Mieli virkistyy uuden saannosta, ymmärtämättä edes aina mihin ostosta tarvitsee. Uudeksi ongelmaksi on syntynyt päänsärky, kun ei tiedä, mitä se hyvä ystävä tarvitsee joululahjakseen.
Eräässä perheessa nuorimmainen poika ilmaisi asian hyvin osuvasti: "Isi, miksi me ei vietetä joskus Joulua siten, että leikitään vain yhdessä kaikki, Veikka, Sisko-Tytti, äiti ja isi. Tehtäisiin yhdessä jotain kivaa. Aina ei jaksa leikkiä yksin noilla kummallisilla leluilla, joita Jouluna kannetaan kotiin" Poika oli oikeassa - yhdessä olo on näin markkinatalouden ylityöpäivien, seminaarien ja iltakokousten vuoksi suurta harvinaisuutta ja keittiön pöydällä onkin se kuuluisa lappu: "Ruoka on uunissa, lämmitä ja syö, tulen sitten illalla".
Ostoskeskukset ovat oiva keksintö - ostamisesta on tehty mukavaa, auton saa lämpimään alakertaan, sinne on helppo heivata massiiviset ostokset kenkien kuraantumatta. Päällivaatteetkin voi jättää autoon, ettei sitten hiki yllätä tuhansien ihmisten puserruksessa. Ostosparatiisissa on ravintola, kaljabaari, pizzeria ja kengänkiilloittaja. Paratiisi on tehty houkuttelevaksi, siellä on mukava olla. Ostaminen on kivaa. Kassakoneiden virsi kaikuu kilpaa tehtaiden liukuhihnojen kanssa ja vieläkin me ihmettelemme, miksi lunta ei ole. Lisääntyvä kulutus on suoraan verrannollista raaka-aineiden-, energiankäytön ja luonnonsaastumisen nousun kanssa.
Meille on opetettu, että työtä syntyy kuluttamalla, meiltä vain unohtui se, että jatkuva kasvuhokema ei niinkään ole tekemisissä kotimaisen työllistämisen kanssa, sillä tehokkuus ja massavalmistus perustuvat halpaan työvoimaan ja heti perään täyteen automatisointiin. Määrä, laatu ja laatutyönteko ovat kaikki eri asioita.
Televisio puskee mainoskanaviltaan joululauluja, jouludigiaikaa, joulumusiikkia, joulupukkia, joulukännyköitä jouluisilla ilmaisminuuteilla. Mainosnokkeluudet aivoissaan ovat jopa kehittäneet joulurahoituksen jouluisella hymyllä. Burgereita saat Joulupukin virallisesti valtuuttamana. Joulukuusenkin saat muovisena ja koottavana. Pääasia on se, että keksit saamillesi veronpalautuksille käyttöä. Pane raha kiertämään, ota velkaa, vaikkapa ilman takauksia, saat sitä vain pienellä 29% todellisella vuosikorolla. On kivaa kuluttaa.
Jokainen ihminen voi katsoa oman roskapussinsa sisältöä - sieltä paistaa nykymallinen yhteiskuntamme, ero 1960-luvun roskasankoon on järisyttävä. Meidän pusseistamme löytyvät ne perimmäiset syyt, miksi meillä on Joulunakin lämmintä, ei mielissä, vaan ulkona.
Muutos on aina vaikeaa, ainoastaan silloin se on helppoa, kun on syntynyt ymmärrys sen pakosta. Tämä pakko on nyt läsnä. Ei pakkona ostaa ostamisen vuoksi lähimmäisen lämpöä jouluksi edes kerran vuodessa osallistumisena, vaan pakkona huomata suunta ja sen muutoksen välttämättömyys.
Lunta emme voi pakottaa valkaisemaan jouluiloamme. Perheen ja suvun tapaaminen onnistuu myös ilman ostovimman laatikkovuoria värillisissä paketeissaan. Antamista on muutakin kuin ostaminen, voimme antaa ystävyyttämme, huomioonottamista ja huolehdintaa sekä ennen kaikkea kiinnostustamme toisista ihmisistä. Kuunteleminen on eräs parhaista joululahjoista. Anna joulu yksinäiselle, anna hyvä mieli itsellesi.
Hyvää ja oikeasti rauhallista Joulua,
Ilkka Luoma
Jokainen suomalainen ostaa ja ottaa osaa joulun ostovoimansiirtoihin 100 eurolla. Joulu on businessaika vailla vertaa, samaan aikaan on vuodesta toiseen Suomen Turku julistanut Joulurauhan koko maahan. Markkinatalouspyörässä mekanisoituneet ja hioutuneet kuluttajat löytävät lahjoittamisen/ lahjomisen halun juuri jouluna. Kauppakeskukset sijoittavat tänä vuonna enemmän kuin koskaan joulumyyntiinsä.
Suomeen on markkinatalouden uusimpana ilmentymänä noussut hehtaariostoskeitaita muistuttamaan, mikä on kansantalouden perushyve - liike-elämän ja tuottovaadebusinessvaistojen opastamana.
Tuurissa, keskellä metsää, mainostetaan Suomen merkittävimmäksi lomakohteeksi kyläkauppaa, joka on nokkelien mainosnikkareiden mukaan maailman suurin. Ihmiset sopuloituvat sankoin joukoin lomailemaan maurilaismalliseen kerskajulkisivuhotelliin ihailemaan ostoksiaan, joita kertyy kasapäin lasisilmäkiiltoisen hinta-ahnehdinnan seurauksena jättiläiskokoisiin ostoskärryihin. MEK oivalsi sijoittaa kyläkaupan merkittävien lomailukohteiden joukkoon. Arvosana kertoo elämää ajassa, jossa kulutus on kaiken keskipiste.
Lempäälään nousi liikemiesoivalluksena ostosparatiisi innovoinnilla, että ihmiset haluavat ostaa entistä enemmän ja kaiken sen vielä yhdellä kertaa. Ostamisesta ajatellaan tulleen ihmisille hyve, harrastus ja tyydytysten lepuutuspiste. Kertajyräysostoksilla ihminen vimmautuu hankkimaan kaikkea "kivaa, mukavaa ja tarpeetonta" - joka huomataan yleensä vasta kotona. Hintalapun sisältö ja "tavaraa puoli-ilmaiseksi" hokema teki tehtävänsä - kärry täyttyi kuin viimeistä päivää, pelon seuratessa perässä, riittääkö niitä minulle.
Ostaminen on merkki tarpeesta, tai luodusta tarpeesta, mutta ennen kaikkea se on merkki pinnallisuudesta, jossa koetetaan tavaroiden paljoudella ja oletetulla tarpeella tyydyttää mieltä. Mielentyydytys on saanut kulutusleiman. Mieli virkistyy uuden saannosta, ymmärtämättä edes aina mihin ostosta tarvitsee. Uudeksi ongelmaksi on syntynyt päänsärky, kun ei tiedä, mitä se hyvä ystävä tarvitsee joululahjakseen.
Eräässä perheessa nuorimmainen poika ilmaisi asian hyvin osuvasti: "Isi, miksi me ei vietetä joskus Joulua siten, että leikitään vain yhdessä kaikki, Veikka, Sisko-Tytti, äiti ja isi. Tehtäisiin yhdessä jotain kivaa. Aina ei jaksa leikkiä yksin noilla kummallisilla leluilla, joita Jouluna kannetaan kotiin" Poika oli oikeassa - yhdessä olo on näin markkinatalouden ylityöpäivien, seminaarien ja iltakokousten vuoksi suurta harvinaisuutta ja keittiön pöydällä onkin se kuuluisa lappu: "Ruoka on uunissa, lämmitä ja syö, tulen sitten illalla".
Ostoskeskukset ovat oiva keksintö - ostamisesta on tehty mukavaa, auton saa lämpimään alakertaan, sinne on helppo heivata massiiviset ostokset kenkien kuraantumatta. Päällivaatteetkin voi jättää autoon, ettei sitten hiki yllätä tuhansien ihmisten puserruksessa. Ostosparatiisissa on ravintola, kaljabaari, pizzeria ja kengänkiilloittaja. Paratiisi on tehty houkuttelevaksi, siellä on mukava olla. Ostaminen on kivaa. Kassakoneiden virsi kaikuu kilpaa tehtaiden liukuhihnojen kanssa ja vieläkin me ihmettelemme, miksi lunta ei ole. Lisääntyvä kulutus on suoraan verrannollista raaka-aineiden-, energiankäytön ja luonnonsaastumisen nousun kanssa.
Meille on opetettu, että työtä syntyy kuluttamalla, meiltä vain unohtui se, että jatkuva kasvuhokema ei niinkään ole tekemisissä kotimaisen työllistämisen kanssa, sillä tehokkuus ja massavalmistus perustuvat halpaan työvoimaan ja heti perään täyteen automatisointiin. Määrä, laatu ja laatutyönteko ovat kaikki eri asioita.
Televisio puskee mainoskanaviltaan joululauluja, jouludigiaikaa, joulumusiikkia, joulupukkia, joulukännyköitä jouluisilla ilmaisminuuteilla. Mainosnokkeluudet aivoissaan ovat jopa kehittäneet joulurahoituksen jouluisella hymyllä. Burgereita saat Joulupukin virallisesti valtuuttamana. Joulukuusenkin saat muovisena ja koottavana. Pääasia on se, että keksit saamillesi veronpalautuksille käyttöä. Pane raha kiertämään, ota velkaa, vaikkapa ilman takauksia, saat sitä vain pienellä 29% todellisella vuosikorolla. On kivaa kuluttaa.
Jokainen ihminen voi katsoa oman roskapussinsa sisältöä - sieltä paistaa nykymallinen yhteiskuntamme, ero 1960-luvun roskasankoon on järisyttävä. Meidän pusseistamme löytyvät ne perimmäiset syyt, miksi meillä on Joulunakin lämmintä, ei mielissä, vaan ulkona.
Muutos on aina vaikeaa, ainoastaan silloin se on helppoa, kun on syntynyt ymmärrys sen pakosta. Tämä pakko on nyt läsnä. Ei pakkona ostaa ostamisen vuoksi lähimmäisen lämpöä jouluksi edes kerran vuodessa osallistumisena, vaan pakkona huomata suunta ja sen muutoksen välttämättömyys.
Lunta emme voi pakottaa valkaisemaan jouluiloamme. Perheen ja suvun tapaaminen onnistuu myös ilman ostovimman laatikkovuoria värillisissä paketeissaan. Antamista on muutakin kuin ostaminen, voimme antaa ystävyyttämme, huomioonottamista ja huolehdintaa sekä ennen kaikkea kiinnostustamme toisista ihmisistä. Kuunteleminen on eräs parhaista joululahjoista. Anna joulu yksinäiselle, anna hyvä mieli itsellesi.
Hyvää ja oikeasti rauhallista Joulua,
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ........................ TIEDE
Kuva:
DSC_6390.JPG. 16. joulukuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä - lähde mainiten.
Kuvateksti:
Eräs Suomen suurimmista kauppakeskuksista houkuttelee ihmismassoja jouluaihein, vedoten mm. digijouluun - onhan se niin tyhmää jättää ostamatta. Osta nyt, vaikka huomenna saat sen halvemmalla. Nyt kehoitetaan ottamaan luottoa, että saat lähimmäisillesi hyvän joulumielen - korotkin ja lyhennykset tulevat vasta ensi vuonna. Ihmisvirrat ovat lasittuneen robotoituneita katseita hintalapun lupaukset mielissäin - kassakone here I come.
lauantaina, joulukuuta 16, 2006
Johtajuutta työssä ja kotona - naiset pitävät perää johtaen meitä käytännön huomiseen
Liike-elämän ykkösäänitorvi Jorma Ollila oivalsi, että nythän tarvitaan lisää naisia johtajapaikoille myös taloudessa. Ollila trumpetisoi uuden innovaation naisten kyvystä huolehtia rahasta ja inhimillisyydestä. Kotona nainen johtaa taloutta - useasti. Työmaalla henki yhdistäen ja riitaistaen keskenään rakentuu useasti naisten puolelta. Naisen asema on aina turvata kyky aurinkoon varjeltaessa jatkuvuutta.
Naisen asema yhteiskunnassa on vuoksiaaltoa, milloin se on vajaapalkkaisuutta ja milloin "seksuaalista ahdistelua" neuvotteluhuoneen viimeisessä nurkkassa. Naiset pitävät itse ääntä Suomessa; he voivat valita Eduskunnan enemmistön ja he voivat valita kotona asunnon koon ja sijainnin, myös auton värin ja pesukoneen paikan. Nainen on usein kodin kuningatar, oikeutetusti, sillä hän tuo monesti hengen ja yhteenkuuluvuusilmastomiljöön, tehden yhdessä olosta kodin. Naisen rooli on Suomessa erinomainen, moni kanssasisar muualla maailmassa katsoo haikaillen suomalaista naista ja tämän asemaa.
Nainen työelämässä tuo tasapainoa, harkintaa ja analyyttisuutta, mutta myös eripuraa, kateutta ja vihaa toisen menestymisen johdosta. Erityisesti talouden ymmärrys on pontevampaa naisille, joille arkielämä näyttäytyy jo nuorena kotonaan, kun vertailtavana on äiti ja isä. Isä useasti haikailee työurasta, vallasta, poliittisesta asemasta ja kulmakuppilan kuningasasemasta. Äiti sen sijaan katsoo, että jääkaapissa on syötävää, pulla nousee pellillä ja ruoka-ajoista pidetään suunnilleen kiinni. Roolipeli on jaettu jo äidinmaidosta. Pojat lähettelevät raketteja, piirtelevät autoja ja tytöt hoivaavat nukkeja.
Talouselämä on saanut rypeä ja porskuttaa miesten maailmassa - globaalius on päivän sana ja maattomuus rahalle on itsestään selvyys. Työ jakautuu ympäri maapallon sinne, missä on pienimmät palkat ja tuotantokustannukset. Valtapeli rahan liikkeistä on käynnistynyt miesmäisestä maailmasta. Jotkut naiset harmillisesti seurailevat itselleen uraa kovista miesten rahatalouden virtauksista. Kuitenkin suurin osa naisista ymmärtää, että tyhjästä on paha nyhjästä, ja ensin tulee olla raaka-aineet ja osaaminen, näistähän perheen ruoka-ateriakin valmistuu.
Eläinkunnassa kokeneet naarasnorsut, matriarkat johtavat laumaa virvoittavien vetten äärelle uskomattoman muistinsa ansioista. Leijonalaumassa uros mittelee voimansa usein henkihieveriin puolustaessaan omaa naaraslaumaa paritteluun valmiin toisen uroksen kanssa. Mies ja uros taistelevat voimalla ja hauiksella, naaraiden usein katsoessa vierestä vahvimman valiintumista. Suvunjatkanta on uroksen mitta ja päämäärä. Naaras usein huolehtiikin loput. Tosin luonto osaa kertoa kaikista muistakin variaatioista.
Ihmiskunnassa tunnettu historia on miesten historiaa, mutta naisten tekemänä. Naisen taka-alalta vaikuttelu on systemaattisempaa ja suunniteltumpaa kuin miehet arvaavatkaan. Naisen asema on usein kuninkaan tekijä. Nainen juonittelee taitavasti saadakseen oman jälkeläisensä vaikuttavaan asemaan - taistelee kuin naarastiikeri - tämähän on jo vanha sanonta. Mies on monesti sokea huomaamaan peliä takanaan.
Naisen vaisto on monelle miehelle ollut pelastus asemasta, paikasta ja palkankorotuksesta. On viisautta pitää nainen tyytyväisenä, sillä hän on parhaimmillaan miehen paras kumppani, kunhan kokonaisuudesta täyttyy edes osa naisen asettamasta tavoitteesta. Naista ei kannata vihastuttaa, vaan hänet kannattaa pitää kehräävänä kissana.
Meillä miehillä on oikeastaan vain yksi vahva ase pitämään naiset yhteisymmärryksessä perheessä ja taistelussa paikasta auringossa; työpaikalla ei ole välttämättä sitä ainoatakaan asetta - pitäisi olla taito, johtajuus ja huomioon ottaminen sekä havainto muidenkin olemassa olosta. Nainen sen sijaan ymmärtää yhteenkuuluvuuden, toisen huomioon ottamisen ja tiimin.
Viime kädessä luonto on ohjaavasti järjestänyt molemmille sukupuolille omat tehtävänsä - kunhan suutari pysyisi lestissään ja havaintokyky kasvaisi myös vierellä olijalle kuin myös havaitsijalle.
Kaiken lopuksi on vain yksi kysymys - kuinka hyvin molemmat vanhemmat yhdessä kykenevät valmentamaan jälkikasvunsa jatkamaan omaa geenistöänsä. Vain oma isä ja äiti taistelevat omalle lapselleen kaiken kyvyn jatkamaan yhteisiä ominaisuuksiaan.
Ilkka Luoma
Keskustelu ........ TIEDE
Ollila nosti Nokian suosta, kirjaimellisesti taloudesta tulleena henkilönä. Nokian kuuluisassa johtotroikassa oli yli kymmenen vuoden ajan vain yksi nainen - tulokseltaan heikointa yksikköä vetänyt Sari Baldauf, joka hankki kannuksensa Nokialla jo aiemmin vuorineuvos Kari Kairamon ja tohtori Timo H. A. Kosken aikana. Ollila rakensi itselleen toimivan ja hyvin hitsautuneen tiimin normaalilla tavalla - miesvaltaisesti. Shell lienee vieläkin miesvaltaisempi.Naisen asema yhteiskunnassa on vuoksiaaltoa, milloin se on vajaapalkkaisuutta ja milloin "seksuaalista ahdistelua" neuvotteluhuoneen viimeisessä nurkkassa. Naiset pitävät itse ääntä Suomessa; he voivat valita Eduskunnan enemmistön ja he voivat valita kotona asunnon koon ja sijainnin, myös auton värin ja pesukoneen paikan. Nainen on usein kodin kuningatar, oikeutetusti, sillä hän tuo monesti hengen ja yhteenkuuluvuusilmastomiljöön, tehden yhdessä olosta kodin. Naisen rooli on Suomessa erinomainen, moni kanssasisar muualla maailmassa katsoo haikaillen suomalaista naista ja tämän asemaa.
Nainen työelämässä tuo tasapainoa, harkintaa ja analyyttisuutta, mutta myös eripuraa, kateutta ja vihaa toisen menestymisen johdosta. Erityisesti talouden ymmärrys on pontevampaa naisille, joille arkielämä näyttäytyy jo nuorena kotonaan, kun vertailtavana on äiti ja isä. Isä useasti haikailee työurasta, vallasta, poliittisesta asemasta ja kulmakuppilan kuningasasemasta. Äiti sen sijaan katsoo, että jääkaapissa on syötävää, pulla nousee pellillä ja ruoka-ajoista pidetään suunnilleen kiinni. Roolipeli on jaettu jo äidinmaidosta. Pojat lähettelevät raketteja, piirtelevät autoja ja tytöt hoivaavat nukkeja.
Talouselämä on saanut rypeä ja porskuttaa miesten maailmassa - globaalius on päivän sana ja maattomuus rahalle on itsestään selvyys. Työ jakautuu ympäri maapallon sinne, missä on pienimmät palkat ja tuotantokustannukset. Valtapeli rahan liikkeistä on käynnistynyt miesmäisestä maailmasta. Jotkut naiset harmillisesti seurailevat itselleen uraa kovista miesten rahatalouden virtauksista. Kuitenkin suurin osa naisista ymmärtää, että tyhjästä on paha nyhjästä, ja ensin tulee olla raaka-aineet ja osaaminen, näistähän perheen ruoka-ateriakin valmistuu.
Eläinkunnassa kokeneet naarasnorsut, matriarkat johtavat laumaa virvoittavien vetten äärelle uskomattoman muistinsa ansioista. Leijonalaumassa uros mittelee voimansa usein henkihieveriin puolustaessaan omaa naaraslaumaa paritteluun valmiin toisen uroksen kanssa. Mies ja uros taistelevat voimalla ja hauiksella, naaraiden usein katsoessa vierestä vahvimman valiintumista. Suvunjatkanta on uroksen mitta ja päämäärä. Naaras usein huolehtiikin loput. Tosin luonto osaa kertoa kaikista muistakin variaatioista.
Ihmiskunnassa tunnettu historia on miesten historiaa, mutta naisten tekemänä. Naisen taka-alalta vaikuttelu on systemaattisempaa ja suunniteltumpaa kuin miehet arvaavatkaan. Naisen asema on usein kuninkaan tekijä. Nainen juonittelee taitavasti saadakseen oman jälkeläisensä vaikuttavaan asemaan - taistelee kuin naarastiikeri - tämähän on jo vanha sanonta. Mies on monesti sokea huomaamaan peliä takanaan.
Naisen vaisto on monelle miehelle ollut pelastus asemasta, paikasta ja palkankorotuksesta. On viisautta pitää nainen tyytyväisenä, sillä hän on parhaimmillaan miehen paras kumppani, kunhan kokonaisuudesta täyttyy edes osa naisen asettamasta tavoitteesta. Naista ei kannata vihastuttaa, vaan hänet kannattaa pitää kehräävänä kissana.
Meillä miehillä on oikeastaan vain yksi vahva ase pitämään naiset yhteisymmärryksessä perheessä ja taistelussa paikasta auringossa; työpaikalla ei ole välttämättä sitä ainoatakaan asetta - pitäisi olla taito, johtajuus ja huomioon ottaminen sekä havainto muidenkin olemassa olosta. Nainen sen sijaan ymmärtää yhteenkuuluvuuden, toisen huomioon ottamisen ja tiimin.
Viime kädessä luonto on ohjaavasti järjestänyt molemmille sukupuolille omat tehtävänsä - kunhan suutari pysyisi lestissään ja havaintokyky kasvaisi myös vierellä olijalle kuin myös havaitsijalle.
Kaiken lopuksi on vain yksi kysymys - kuinka hyvin molemmat vanhemmat yhdessä kykenevät valmentamaan jälkikasvunsa jatkamaan omaa geenistöänsä. Vain oma isä ja äiti taistelevat omalle lapselleen kaiken kyvyn jatkamaan yhteisiä ominaisuuksiaan.
Ilkka Luoma
sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006
Tuntematon Sotilas on osa suomalaista yhteenkuuluvuutta joka vuosi 6. joulukuuta
Eduskunnan valvoma ja kansalaisten oma televisioyhtiö Yleisradio on esittänyt alkuperäisen Edwin Laineen Tuntemattoman Sotilaan vuodesta toiseen 6. joulukuuta, kuten tapahtuu nytkin. Elokuva lienee eniten katsottu ja sen tuntevat kaikki suomalaiset.
LINKKI KESKUSTELUUN .......... TIEDE
Joka vuosi syntyy uusia suomalaisia, jotka näkevät jonain Itsenäisyyspäivänä ensimmäisen kerran tämän merkkiteoksen, joka välittää suomalaisuutta tavallansa antaen meille ymmärrystä, miksi saamme Itsenäisyyspäiväämme juhlia. Onkin perusteltua jatkaa alkuperäisen Tuntemattoman esityksiä perinteenä joka 6. joulukuuta.
Tuntematon Sotilas on tilitys ajoilta, jotka lähivuosina lopullisesti poistuvat elävinä muistoina kansakunnasta, joka määrätietoisesti taisteli kohtaloaan vastaan eheämpänä kuin koskaan 1939-1944 jälkeen. Suomalaisuuden sisu, sinnikkyys ja tahto omasta kodista, perheesta ja lapsista rakentui rajalla oloon vapaasta päätöksestämme vaikuttaa omiin asioihimme. Kansa kohtasi suurella vastuulla vaikeutensa persoonina niin maaseudun kuin kaupunkienkin miehinä ja naisina.
Tänään saamme elinvoimaa niistä uhrauksista, mitä rintamilla kannettiin torppien, maatalojen, kaupunkilaisten niin työläisten kuin johtajienkin verenä uhrauksena kotimaalle, jossa jokainen koki olevansa omassansa kaikkine puolinensa, oli sääty, koulutus tai sivistys millä tasolla tahansa.
Tuntematon Sotilas on muistutus meille eilisestä, jolloin ratkaistiin vaikeudet vailla vertaansa. Tuon ajanjakson muistaminen tulee kohta jäämään kirjoitusten, elokuvien ja tarinoiden varaan, sillä kohta viimeinenkin Itsenäisyytemme puolustaja poistuu viimeiselle iltahuudolle.
Kansakunnassamme elää syvä kunnioitus ja arvostus niille harvoille, joille niin monet jäivät kiitollisuuden velkaa itsenäisyydestä, josta oli hyvä jatkaa nykyiseksi hyvinvointi Suomeksi, ja siinäkin vailla vertaa. Kehityskykymme ja elintason nousu hakee nykyiselläänkin vastinetta maailmalta.
Tämän päivän ongelmat ratkeavat samalla tavalla kuin 65 vuotta sitten -- ratkaisumme ovat yhtenäisyys, lähimmäisen huolehdinta, huomioimisen kyky ja uutteruus sekä taistelutahto, jolla jokainen tuo oman panoksensa yhteisen asian hoitamiseksi. Suomalaiset voivat olla ylpeitä saavutuksistaan niin eilen kuin tänäänkin.
Näin Itsenäisyyspäivän kynnyksellä voimme vihdoin rehellisesti myös muistaa sitä Saksan apua, mitä ratkaisun hetkillä kesällä 1944 saimme aseveljiltä niin aseina, sotilaina, lentojoukkoina kuin ruokanakin. Historian kanssa ei kannata esittää puolipyöreää poliitikkomaista sanahelinäselvittelyä, vaan tosiasiat tulee ymmärtää niin meillä kuin muissakin maissa, joissa myös historiaa on tutkittu. Selittelyjen ajat ovat ohi. Suomi ja Saksa taistelivat tavallansa rintarinnan yhteistä vihollistaan vastaan.
Ilkka Luoma
Kuhlmey ................... 1 2 3 4 5 6
LINKKI KESKUSTELUUN .......... TIEDE
Joka vuosi syntyy uusia suomalaisia, jotka näkevät jonain Itsenäisyyspäivänä ensimmäisen kerran tämän merkkiteoksen, joka välittää suomalaisuutta tavallansa antaen meille ymmärrystä, miksi saamme Itsenäisyyspäiväämme juhlia. Onkin perusteltua jatkaa alkuperäisen Tuntemattoman esityksiä perinteenä joka 6. joulukuuta.
Tuntematon Sotilas on tilitys ajoilta, jotka lähivuosina lopullisesti poistuvat elävinä muistoina kansakunnasta, joka määrätietoisesti taisteli kohtaloaan vastaan eheämpänä kuin koskaan 1939-1944 jälkeen. Suomalaisuuden sisu, sinnikkyys ja tahto omasta kodista, perheesta ja lapsista rakentui rajalla oloon vapaasta päätöksestämme vaikuttaa omiin asioihimme. Kansa kohtasi suurella vastuulla vaikeutensa persoonina niin maaseudun kuin kaupunkienkin miehinä ja naisina.
Tänään saamme elinvoimaa niistä uhrauksista, mitä rintamilla kannettiin torppien, maatalojen, kaupunkilaisten niin työläisten kuin johtajienkin verenä uhrauksena kotimaalle, jossa jokainen koki olevansa omassansa kaikkine puolinensa, oli sääty, koulutus tai sivistys millä tasolla tahansa.
Tuntematon Sotilas on muistutus meille eilisestä, jolloin ratkaistiin vaikeudet vailla vertaansa. Tuon ajanjakson muistaminen tulee kohta jäämään kirjoitusten, elokuvien ja tarinoiden varaan, sillä kohta viimeinenkin Itsenäisyytemme puolustaja poistuu viimeiselle iltahuudolle.
Kansakunnassamme elää syvä kunnioitus ja arvostus niille harvoille, joille niin monet jäivät kiitollisuuden velkaa itsenäisyydestä, josta oli hyvä jatkaa nykyiseksi hyvinvointi Suomeksi, ja siinäkin vailla vertaa. Kehityskykymme ja elintason nousu hakee nykyiselläänkin vastinetta maailmalta.
Tämän päivän ongelmat ratkeavat samalla tavalla kuin 65 vuotta sitten -- ratkaisumme ovat yhtenäisyys, lähimmäisen huolehdinta, huomioimisen kyky ja uutteruus sekä taistelutahto, jolla jokainen tuo oman panoksensa yhteisen asian hoitamiseksi. Suomalaiset voivat olla ylpeitä saavutuksistaan niin eilen kuin tänäänkin.
Näin Itsenäisyyspäivän kynnyksellä voimme vihdoin rehellisesti myös muistaa sitä Saksan apua, mitä ratkaisun hetkillä kesällä 1944 saimme aseveljiltä niin aseina, sotilaina, lentojoukkoina kuin ruokanakin. Historian kanssa ei kannata esittää puolipyöreää poliitikkomaista sanahelinäselvittelyä, vaan tosiasiat tulee ymmärtää niin meillä kuin muissakin maissa, joissa myös historiaa on tutkittu. Selittelyjen ajat ovat ohi. Suomi ja Saksa taistelivat tavallansa rintarinnan yhteistä vihollistaan vastaan.
Ilkka Luoma
Kuhlmey ................... 1 2 3 4 5 6
lauantaina, joulukuuta 09, 2006
Sipoo puoliruotsinkielisenä suomalaisuuden esitaistelijaksi
***
| TIEDE | SUOMI24 |
Suomi tarvitsee edelleen arvoisensa pääkaupungin; se syntyy yhdistämällä Helsinki ja Vantaa - näin syntyy suur-Helsinki, miltei Tukholman mitat täyttävänä. Vantaa on ilman identiteettiä, mutta jo nousukuntoon kohentumassa. Sipoo sen sijaan voi olla moderni ekokaupunki esimerkkinä ensi vuosikymmenien elämänläheisistä luonnon ja ihmisen tasapainokunnista.
Sipoo on nyt puhkaissut uutiskynnykset koko maassa ja eduskuntakin jakaantuu puolueväristä riippumatta Helsinkiin ja suomalaisuuden taisteluhengen kannattajiksi. Sipoo käy rohkeasti omaan hyökkäykseen ja nykyinen hallitus tuskin tekee päätöstä ennen vaaleja. Asia pitää vähintäänkin lykätä vaalien yli. Sipoo oikeutetulla taistelulla, pienenä - talvisotayhtenäisenä - torjuu suuremman ylpistynyttä elintilavaltausta, johon ei ole edes varmaa todistetta sen tarpellisuudesta.
Sipoo - Helsinki taistelusta tulee pienen osoitus yhtenäisyydestä ja tahdosta
Tämä kyky ja halu saa suurimman osan Suomen kansasta taakseen, siksi se synnyttää myötätuntoa; kansalaiset voivat osoittaa mielipiteensä antamalla nimensä adressiin - http://www.adressit.com/sipoo_ei , nämä nimet eivät mene hukkaan, vaan nyt haetaan laajoja kansalaisjoukkoja Sipoon taakse.
Taistelusta ei saa tehdä poliittista, kuten se on selvästi nyt muodostumassa. Vanhanen kosii Keskustalle ääniä helsinkiläisiltä ollen Sipoon maaryöstön kannalla. Kuntaministeri ei saata ymmärtää enää huomisen kehitystä - vastakohtana suurkaupunkien ahdingolle ruuhkineen, savukaasuineen, yksinäisine vanhuksineen ja juurettomine lapsineen sekä nuorineen.
Sipoo-asia on noussut koko maan asiaksi
Mikäli vastoin kuntalakia, suurinta osaa Sipoon väestöä, tehdään päätös suuremman voimaa myötäillen, on vaarana kyselemättömät pakkoliitokset.
Tulevaisuudessa ei ole lainkaan varmaa, että kaupungit vain kasvavat
On sen sijaan todennäköistä, että elämän- ja luonnonarvot lisäävät kannatustaan ja perheet valitsevat jälkeläisilleen maanläheisemmät elinympäristöt. Sipoo voisi täysin uudella omaehtoisella kaavoituksella rakentaa huomisen ekokaupungin, jossa testataan ja kokeillaan aivan uusia asumisen - työnteon ja vapaa-ajan mahdollisuuksia ja keskinäissynergioita.
Maailmalla leviää kulovalkean tavoin kysyntä tutkimukselle, mitä tarkoittavat huomisen ekokaupungit
Suomalaisia pyydetään nyt yhteiseen rintamaan Sipoon taakse puolustamaan pientä, pippurista kuntaa -- nyt meidän ei kannata takertua kaksikielisyyden intohimoihin, vaan keskittyä torjumaan huomisen uhka loputtoman kasvun haennasta, joka silmin nähden lähenee loppuaan.
Kasvun jargoniat ja hegemoniat näkyvät luonnossamme
Nyt voimme suoralla kansalaisvaikutteella pysäyttää tämä kulkusuunta mahdottomana -- uskoisin, että haluamme lapsillemme elämiskelpoisen ja ihmisläheisen luontoympäristön, jossa ihmiset tuntevat olevansa lähellä luontoa, mistä elämämme kokonaisuudessaan ammennamme.
Ilkka Luoma
[poikkeuksellinen jakelu; lisänä 1.000 yksityishenkilöä - lähde: Ilkka Luoman henkilökohtainen sähköpostirekisteri]
Yksityishenkilöt voivat halutessaan jakaa tätä sähköpostia vapaasti valitsemilleen vastaanottajille. Tämän kirjoittaja ei ota vastuuta jatkolähetyksistä, jotka olisi tehtävä 'forward' -toiminnolla]
..
LISÄYS
[0|5] ~ https://www.tiede.fi/keskustelu/11660/ketju/harkimo_kuittasi_yksityinen_raha_nostaa_kunnat_suosta?changed=1620659519 - (0) 11533
.
HS 10052021: "
Östersundomissa naurettiin Helsingin metrohaaveille jo vuosia sitten
Kolmen epäonnistuneen yleiskaavayrityksen jälkeen on todettava, että paikalliset tiesivät, mistä puhuivat."
..
PS. Kappalejaottelu uusittu, itse tekstisisältöön miltään osin puuttumatta - 10052021. Samoin YLE-kuva ja linkki lisätty 10.5.-21.
keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006
Maksettu itsenäisyys velvoittaa nykyisiä ja uusia sukupolvia
Kansakunnan merkki itsenäisyydestä on oma kieli ja yhteinen näkemys tarpeesta ylläpitää riittävää puolustustahtoa ja -voimaa kaikkia ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan. Kansakunta kommunikoi toisiaan ymmärtäen - sellaisella herkkyydellä, jotta väärinymmärrykset minimoituisivat ainakin silloin, kun vastassa on kaikkia uhkaava vaara.
KESKUSTELU .......... TIEDE
Suomi täyttää jälleen vuosia muistellen aikoja, jolloin kansakunnalla oli ääni, merkitys ja voima. Kansallisia aatteita rapauttava markkinamekanismi on heikentänyt tahtoa, näkemystä ja identiteettiä kokea omaa maa Isänmaana, jota puolustaa parhaiten sen oma kansa [edesmenneen sinivalkoisen äänen, jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin kuolematon lause].
Suomen naiset ja miehet valmistautuvat viettämään Isänmaamme Itsenäisyyspäivän juhlia vauraampana, epätietoisempana, terveempänä ja huolestuneempana kuin koskaan aikaisemmin. Pinnalta asiat ovat hyvin; talouden rattaat tuottavat merkittävää vientiylijäämää, mutta samaan aikaan yksinäisten, juurettomien ja yhteenkuulumattomien osuus on suurempi kuin koskaan.
Kansakunnan voima on itsenäisyys - päätöskyky hoitaa itse asiansa tahtomallaan tavalla. Suomi on saanut eittämätöntä vaurautta ja talouden vakautta EU-liitoksestaan. EU:n kasvaessa uusille kehittyvien kansantalouksien alueille, joutuu oma kansantaloutemme antamaan omaa hyvinvointipanostaan uusille jäsenmaille. Suoritamme liittosuhteista tulontasausta hyötyen siitä myös itse.
Palkkojemme ollessa sellaisella tasolla, jolla ei enää likuhihnatyötä taloudellisesti ylläpidetä - antavat uudet EU-jäsenmaat edulliset toimintaedellytykset yrityksillemme pärjätä yhä kovenevassa maailman globaalitaloudessa. Suomi tulee voittamaan osuutensa taistelussa osaamisella, luotettavuudella ja tuote- ja palvelukehitystaidolla, esimerkiksi ympäristöteknologian alueella.
Valtakunta julkinäkyvyys juhlii presidentin linnassa Itsenäisyyspäivää ja kansa kokoontuu televisioiden ääreen katsomaan muutaman Mannerheim-ristin ritarin sisäänmarssia hiljentyneenä suuresta kunnioituksesta Itsenäisyyden takuumiehille ja -naisille. Seuraavaksi ihmetellään, tuleeko Lordi asuissaan vai ihmisinä kättelemään presidenttiä. Suurin osa kansasta jää porttien ulkopuolelle, maksaen kuitenkin tuon koko seremonian - työn tehneinä perheinä, yksinäisinä ja huolestuneina - osaavatko nuo erityisesti linnaan valitut henkilöt luotsata ja viedä tätä kansakuntaa oikeille asemille kohti koko maapalloa koskettaviin haasteisiin.
EU ei ole vienyt meiltä kieltämme, eikä kykyämme puolustaa omaa kansakuntaamme. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on selkeästi todettava, että kansa on antanut valtakirjansa Natoon liittymättömyydestä sekä lisärahalle, jolla kohennetaan kokonaispuolustuskykyämme. Kansan valtakirja on tahdonilmaus, jota kukaan nykyinen eikä tuleva kansanedustaja uskalla olla huomioimatta.
Kenraali Ehrnroothin, viimeisen sinivalkoisen äänen kaiku elää erityisesti nuorisossa, joka kantaa huomisen vastuun itsenäisyydestämme, puolustustahdostamme ja yhteydestämme luontoon. Kenraali, joka toivoi viimeiselle matkalleen tykkilavettikulkuetta hevosineen, jota kuitenkaan tasavaltamme armeijan ylipäällikkö ei toiveena halunnut täyttää, on meille muistona teoista, jotka hakevat vertaistaan olosuhteissa, joita nykypolvi ei enää ymmärrä - antaa voimaa ja uskoa nähdä huominen muunakin kuin pelkän harvainvoiton ja ahneuden kasvuna. Kauan Eläköön Isänmaamme!
Ilkka Luoma
KESKUSTELU .......... TIEDE
Suomi täyttää jälleen vuosia muistellen aikoja, jolloin kansakunnalla oli ääni, merkitys ja voima. Kansallisia aatteita rapauttava markkinamekanismi on heikentänyt tahtoa, näkemystä ja identiteettiä kokea omaa maa Isänmaana, jota puolustaa parhaiten sen oma kansa [edesmenneen sinivalkoisen äänen, jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin kuolematon lause].
Suomen naiset ja miehet valmistautuvat viettämään Isänmaamme Itsenäisyyspäivän juhlia vauraampana, epätietoisempana, terveempänä ja huolestuneempana kuin koskaan aikaisemmin. Pinnalta asiat ovat hyvin; talouden rattaat tuottavat merkittävää vientiylijäämää, mutta samaan aikaan yksinäisten, juurettomien ja yhteenkuulumattomien osuus on suurempi kuin koskaan.
Kansakunnan voima on itsenäisyys - päätöskyky hoitaa itse asiansa tahtomallaan tavalla. Suomi on saanut eittämätöntä vaurautta ja talouden vakautta EU-liitoksestaan. EU:n kasvaessa uusille kehittyvien kansantalouksien alueille, joutuu oma kansantaloutemme antamaan omaa hyvinvointipanostaan uusille jäsenmaille. Suoritamme liittosuhteista tulontasausta hyötyen siitä myös itse.
Palkkojemme ollessa sellaisella tasolla, jolla ei enää likuhihnatyötä taloudellisesti ylläpidetä - antavat uudet EU-jäsenmaat edulliset toimintaedellytykset yrityksillemme pärjätä yhä kovenevassa maailman globaalitaloudessa. Suomi tulee voittamaan osuutensa taistelussa osaamisella, luotettavuudella ja tuote- ja palvelukehitystaidolla, esimerkiksi ympäristöteknologian alueella.
Valtakunta julkinäkyvyys juhlii presidentin linnassa Itsenäisyyspäivää ja kansa kokoontuu televisioiden ääreen katsomaan muutaman Mannerheim-ristin ritarin sisäänmarssia hiljentyneenä suuresta kunnioituksesta Itsenäisyyden takuumiehille ja -naisille. Seuraavaksi ihmetellään, tuleeko Lordi asuissaan vai ihmisinä kättelemään presidenttiä. Suurin osa kansasta jää porttien ulkopuolelle, maksaen kuitenkin tuon koko seremonian - työn tehneinä perheinä, yksinäisinä ja huolestuneina - osaavatko nuo erityisesti linnaan valitut henkilöt luotsata ja viedä tätä kansakuntaa oikeille asemille kohti koko maapalloa koskettaviin haasteisiin.
EU ei ole vienyt meiltä kieltämme, eikä kykyämme puolustaa omaa kansakuntaamme. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on selkeästi todettava, että kansa on antanut valtakirjansa Natoon liittymättömyydestä sekä lisärahalle, jolla kohennetaan kokonaispuolustuskykyämme. Kansan valtakirja on tahdonilmaus, jota kukaan nykyinen eikä tuleva kansanedustaja uskalla olla huomioimatta.
Kenraali Ehrnroothin, viimeisen sinivalkoisen äänen kaiku elää erityisesti nuorisossa, joka kantaa huomisen vastuun itsenäisyydestämme, puolustustahdostamme ja yhteydestämme luontoon. Kenraali, joka toivoi viimeiselle matkalleen tykkilavettikulkuetta hevosineen, jota kuitenkaan tasavaltamme armeijan ylipäällikkö ei toiveena halunnut täyttää, on meille muistona teoista, jotka hakevat vertaistaan olosuhteissa, joita nykypolvi ei enää ymmärrä - antaa voimaa ja uskoa nähdä huominen muunakin kuin pelkän harvainvoiton ja ahneuden kasvuna. Kauan Eläköön Isänmaamme!
Ilkka Luoma
sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006
Eilisen tuntemus antaa tietoa tälle päivälle ymmärtää tulevaa huomista
Tänä päivänä suurta kansalaissuosiota saavat nykypäivän pintatietous; juorut sekä verolliset ja verottomat tienistit. Suomalaisuudella on väkevät ja vaikutteiset juuret yllättävän laajalle esimerkiksi Eurooppalaisessa kehityksessä. Nyt luemme runsaasti ymmärrettäviä paikallistason arkipäivää, mutta myös uteliaisuutta tyydyttävää numerolehtien "kirkuu, repäisee ja uhoaa" juorulööppeilyä. Inhimillisesti ottaen ihmisyyteen kuuluu myös vahingoniloisuus toisen ongelmista.
LINKKI keskusteluun: .............. TIEDE
Suomi on historiassaan enemmän kansallista identiteettiä antavaa, mitä keskimäärin vaatimattomina itseään vähättelevinä kansalaisina annamme itsellemme tunnustusta. Jo pelkästään jälleen otsikoihin ponnahtanut Karjala-kysymys saa uutta pohdintaa Suomen historian tuntemuksesta. Tosiasissa Suomella on perinnettä, kytkyä ja sidosta Karjalan laulumaille jo satojen vuosien takaa. Näillä historiavaikutuksilla on perinnöllistä kantavuutta esittää mielipiteitä nykyisestäkin rajankulusta.
Suomen historia on mielenkiintoinen ja värikäs tarina takametsien miehistä ja savupirttien muoreista kuokan, itsepäisyyden ja yrittämisen arkena. Yhteiseksi nimittäjäksi nousi ruotsalaisten osin kannustamana Suomen kieli. Eräässä historian ajassa ruotsalaiset aateliset, virkamiehet ja kirkonmiehet opiskelivat suomea tullessaan suomennimelle. Historiamme alkaa kaukaa menneisyydestä jakolinjana jo satoja vuosia sitten muodostunut Karjalan kannas. Rajankulku on vaihtanut paikkaansa useasti ja peruste löytyy myös Karjala-kysymyksen vielä kerran uudelleen pohdinnalle.
Karjala on vain yksi osa historiaamme. Merkityksemme läntisen naapurimme kehitykselle sotineen on kiistaton. Suomen mies seisoi Ruotsin kuninkaiden sotilaina kaukana kotikonnuiltaan, kuten nyt YK-rauhanturvaajina monissa meille eksoottisissa maissa. Esi-isämme saivat mainetta kovina ja sitkeinä taistelijoina kuitenkin koti-ikävää potevina salojen miehinä, jotka tupakankin kotiin toivat monien muiden kummallisuuksien ohessa.
Uteliaisuutemme aukkoja Suomen historia täyttää myös paljon puhutusta ruotsin kielestä normaalina maihinnousuna lahden takaa alkaen jo lähes tuhat vuotta sitten. Ruotsalaiset huomasivat Suomen antaman elinmahdollisuuden ja väestötyhjyyden elinkeinona, kuten 1960-luku suomalaismuuttoaallolle Ruotsiin. Erona vain oli se, että Ruotsi tuli kielineen rannikkovalloittajana ja me menimme Maraboulle ja Volvolle täyttämään työvoimatyhjiötä saamatta Ruotsin suurimpana ulkoväestöryhmänä sille kuuluvaa asemaa. Suomalaiset vaalivat historiaansa ja hyväksyvät Eduskunnassa kaksikielisyyden edut kansalaisilleen.
Oman historiansa tuntemus rikastuttaa tämän päivän tapahtumien ymmärtämistä. Kaikille tapahtumille on aina syynsä ja vaikuttimensa. Liian useat väittämät heräävät luuloista, väärinymmärryksistä ja "varmaa tietoa" -lähteistä. Meidän oma historiamme on tiukasti kytketty Ruotsiin, Venäjään ja Saksaan. Meidän juuremme kytköstyvät näihin vaikutehaaroihin, kuten pohjoisessa saamelaisuus ja etelässä Länsi-Euroopan muutto- ja kauppavaikutukset.
Oman historian tuntemus on yleistietorikkaus keskusteluihin ja näkemysmuodostaja realistisemmin kuin pelkät uskomusväitteet. Meille onneksemme on historiaamme asiantuntevasti dokumentoitu mm. Eino Jutikkalan toimesta. Akateemikko Jutikkalan Suomen historia on erinomaista lukemista syksyn pimeillä ja kesien hiekkarantapaisteissa. Jutikkalan historian kerronta antaa meille historiallisen näkymän ja asiantuntijuuden tiukoin sitein myös tämän päivän Venäjään.
Itsensä tunteva kansa tietää taustansa ja meidän suomalaisten osalta historiamme antaa loogista selostetta, miksi meillä on juuri näin. Itsenäisyytemme on todellisuudessa ollut suurempaa kuin ajattelemme. Makselimme toki veroja Ruotsille ja lyhyen aikaa liimailimme kopekka-arvoisia postimerkkejä, mutta käytännön elämä on keskimääräisessä niukkuudessaan ollut suomalaista elämää omine luonteellemme ominaisine piirteineen. Aika-ajoin autoimme tervalla, nahkoilla ja sotilailla Ruotsin kuninkaiden ahdinkoa jopa Keski-Euroopan rintamilla sotien aatteiden puolesta, mitkä saloseutujen miehille jäivät arvoituksiksi. Ruotsalaisena kiitoksena mm. Turku sai yliopistonsa.
Suomalaisuus elää pienuudestamme huolimatta uutta tulemistaan. Osaaminen, sinnikkyys ja tahto pärjätä kumpuavat historiasta, kaskimailta, missä isoisämme ja -äitimme hiellä ja verellä elantonsa käänsivät. Tämän päivän nuoret voisivat nähdä pienen vaivan selvittäessään, mistä heidän veri on periytynyt - suurin osa suomalaisista on sekoittumatonta, paljon vähemmän kuin ruotsalaisilla. Suomi on saanut sopivasti geenitäydennystä, ollen elinvoimainen, kunhan huomaa uudestaan syntyvyyden edun huomiselle verokertymälle. Ehdoin tahdoin ei Suomeen pelkästä aatteen palosta kannata vieraita ominaisuuksia ottaa, sillä jokaiselle oma koti on se oma maa, jossa nimenomaan omat perinteet ja tavat vallitsevat.
Uteliaisuuslinkit:
Akateemikko Eino Jutikkala:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Jutikkala
Suomen historia:
http://yliopistolehti.helsinki.fi/2000_08/kulttuuri.html#Aika%20antaa%20tilaa%20tulkinnoille
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_4683.JPG. 12. maaliskuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Hämeenlinnassa oleva keskiaikainen linnoitus on oiva esimerkki rakenteena Suomen historiasta - seinät kätkevät ja julkituovat monia historian aikakausia. Linna oli aikoinaan merkittävä osa Suomen puolustusta. Myöhemmin linna oli mm. naisten vankilana. Nyt se on monipuolinen tapahtumapaikka niin museona kuin kokouspaikkana.
LINKKI keskusteluun: .............. TIEDE
Suomi on historiassaan enemmän kansallista identiteettiä antavaa, mitä keskimäärin vaatimattomina itseään vähättelevinä kansalaisina annamme itsellemme tunnustusta. Jo pelkästään jälleen otsikoihin ponnahtanut Karjala-kysymys saa uutta pohdintaa Suomen historian tuntemuksesta. Tosiasissa Suomella on perinnettä, kytkyä ja sidosta Karjalan laulumaille jo satojen vuosien takaa. Näillä historiavaikutuksilla on perinnöllistä kantavuutta esittää mielipiteitä nykyisestäkin rajankulusta.
Suomen historia on mielenkiintoinen ja värikäs tarina takametsien miehistä ja savupirttien muoreista kuokan, itsepäisyyden ja yrittämisen arkena. Yhteiseksi nimittäjäksi nousi ruotsalaisten osin kannustamana Suomen kieli. Eräässä historian ajassa ruotsalaiset aateliset, virkamiehet ja kirkonmiehet opiskelivat suomea tullessaan suomennimelle. Historiamme alkaa kaukaa menneisyydestä jakolinjana jo satoja vuosia sitten muodostunut Karjalan kannas. Rajankulku on vaihtanut paikkaansa useasti ja peruste löytyy myös Karjala-kysymyksen vielä kerran uudelleen pohdinnalle.
Karjala on vain yksi osa historiaamme. Merkityksemme läntisen naapurimme kehitykselle sotineen on kiistaton. Suomen mies seisoi Ruotsin kuninkaiden sotilaina kaukana kotikonnuiltaan, kuten nyt YK-rauhanturvaajina monissa meille eksoottisissa maissa. Esi-isämme saivat mainetta kovina ja sitkeinä taistelijoina kuitenkin koti-ikävää potevina salojen miehinä, jotka tupakankin kotiin toivat monien muiden kummallisuuksien ohessa.
Uteliaisuutemme aukkoja Suomen historia täyttää myös paljon puhutusta ruotsin kielestä normaalina maihinnousuna lahden takaa alkaen jo lähes tuhat vuotta sitten. Ruotsalaiset huomasivat Suomen antaman elinmahdollisuuden ja väestötyhjyyden elinkeinona, kuten 1960-luku suomalaismuuttoaallolle Ruotsiin. Erona vain oli se, että Ruotsi tuli kielineen rannikkovalloittajana ja me menimme Maraboulle ja Volvolle täyttämään työvoimatyhjiötä saamatta Ruotsin suurimpana ulkoväestöryhmänä sille kuuluvaa asemaa. Suomalaiset vaalivat historiaansa ja hyväksyvät Eduskunnassa kaksikielisyyden edut kansalaisilleen.
Oman historiansa tuntemus rikastuttaa tämän päivän tapahtumien ymmärtämistä. Kaikille tapahtumille on aina syynsä ja vaikuttimensa. Liian useat väittämät heräävät luuloista, väärinymmärryksistä ja "varmaa tietoa" -lähteistä. Meidän oma historiamme on tiukasti kytketty Ruotsiin, Venäjään ja Saksaan. Meidän juuremme kytköstyvät näihin vaikutehaaroihin, kuten pohjoisessa saamelaisuus ja etelässä Länsi-Euroopan muutto- ja kauppavaikutukset.
Oman historian tuntemus on yleistietorikkaus keskusteluihin ja näkemysmuodostaja realistisemmin kuin pelkät uskomusväitteet. Meille onneksemme on historiaamme asiantuntevasti dokumentoitu mm. Eino Jutikkalan toimesta. Akateemikko Jutikkalan Suomen historia on erinomaista lukemista syksyn pimeillä ja kesien hiekkarantapaisteissa. Jutikkalan historian kerronta antaa meille historiallisen näkymän ja asiantuntijuuden tiukoin sitein myös tämän päivän Venäjään.
Itsensä tunteva kansa tietää taustansa ja meidän suomalaisten osalta historiamme antaa loogista selostetta, miksi meillä on juuri näin. Itsenäisyytemme on todellisuudessa ollut suurempaa kuin ajattelemme. Makselimme toki veroja Ruotsille ja lyhyen aikaa liimailimme kopekka-arvoisia postimerkkejä, mutta käytännön elämä on keskimääräisessä niukkuudessaan ollut suomalaista elämää omine luonteellemme ominaisine piirteineen. Aika-ajoin autoimme tervalla, nahkoilla ja sotilailla Ruotsin kuninkaiden ahdinkoa jopa Keski-Euroopan rintamilla sotien aatteiden puolesta, mitkä saloseutujen miehille jäivät arvoituksiksi. Ruotsalaisena kiitoksena mm. Turku sai yliopistonsa.
Suomalaisuus elää pienuudestamme huolimatta uutta tulemistaan. Osaaminen, sinnikkyys ja tahto pärjätä kumpuavat historiasta, kaskimailta, missä isoisämme ja -äitimme hiellä ja verellä elantonsa käänsivät. Tämän päivän nuoret voisivat nähdä pienen vaivan selvittäessään, mistä heidän veri on periytynyt - suurin osa suomalaisista on sekoittumatonta, paljon vähemmän kuin ruotsalaisilla. Suomi on saanut sopivasti geenitäydennystä, ollen elinvoimainen, kunhan huomaa uudestaan syntyvyyden edun huomiselle verokertymälle. Ehdoin tahdoin ei Suomeen pelkästä aatteen palosta kannata vieraita ominaisuuksia ottaa, sillä jokaiselle oma koti on se oma maa, jossa nimenomaan omat perinteet ja tavat vallitsevat.
Uteliaisuuslinkit:
Akateemikko Eino Jutikkala:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Jutikkala
Suomen historia:
http://yliopistolehti.helsinki.fi/2000_08/kulttuuri.html#Aika%20antaa%20tilaa%20tulkinnoille
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_4683.JPG. 12. maaliskuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Hämeenlinnassa oleva keskiaikainen linnoitus on oiva esimerkki rakenteena Suomen historiasta - seinät kätkevät ja julkituovat monia historian aikakausia. Linna oli aikoinaan merkittävä osa Suomen puolustusta. Myöhemmin linna oli mm. naisten vankilana. Nyt se on monipuolinen tapahtumapaikka niin museona kuin kokouspaikkana.
torstaina, marraskuuta 30, 2006
Asumisen ja työnteon uusia muotoja - irtiottoa ruuhkista ja kiireen sairaudesta nähden metsää ja luontoa
[Laajalevikkisessä kolumnissa 25.11. VTT:n toimitusjohtaja Jouko Suokas peräänkuulutti: "Suomi voi luoda osaamisesta uuden talouskasvun moottorin" - http://www.vtt.fi ]
Ihmiskunta kasautuu ja sikiää itsensä kiireen lapsiksi ilman aikaa itsensä tutkiskeluun. Olemme sisuksissamme tuntemattomia päättymättömyyden juoksijoita ilman merkittävää päämäärää. Meidät on markkinamekanismissa opetettu olemaan tehokkaita, nopeita ja aikaansaavia. Rakensimme muistomerkeiksemme huomiselle jättiläiskaupungit jättiläismäisin ongelmin.
Tänään jokaisen maan vaurauden mitta on suuri, laaja ja kiihkeä pääkaupunki. Helsinki on halukas kasvamaan, kuin myös kaikki muutkin kasvukeskukset - jo nimensä mukaisestikin. Kasvu ulos, alas ja ylös on mittari, jolle arvostus, ylpeys ja maallisen tunnusmerkistön kasaamisen kunnia ynnäytyvät. Samalla hengenahdistusvedolla kiroamme ruuhkia, stressiä, kiirettä, ehtimättömyyttä ja sfääreihin kasvaneita ja kasautuneita ympäristöongelmia. Ihminen on kuluttamassa elämänsä lähtökohdat loppuun maanpäällisenä juurettomuutena ja nimettömänä kasvomerenä tihentymissä, joissa ihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan.
Suomalaisen professorin idea syntymättömien sukupolvien huomisesta lähti käyntiin jo yli kymmenen vuotta sitten. Biosfäärin kestävyystaloudellinen ymmärrys synnytti intellektuellin päässä näkemystä luontaisesta asumiskulttuurista pienyhteisöinä riittoisina energiasta, kulkemisesta, asumisesta ja työnteosta lomittain vapaa-ajan kanssa.
Ihminen on koko historiastaan 80% asunut pienyhteisöllisesti suojellen tietoisesti itseään ja tiedostamattaan ympäröivää luontoaan. Laina luonnosta on ollut vain hengissäpysymisen vertaista. Ihmisryhmät olivat itsenäisiä yksiköitä hajallaan ilman tiiviimpää ryhmäkommunikaatiota siellä, missä metsästäjä ja metsästettävä kohtasivat. Vaistojen varassa haettiin aika-ajoin geenitäydennystä naapurikylistä epämuodostumien ja vajavaisuuksien välttämiseksi.
Vähän yli vuosi sitten syntymättömien puolesta avautui tuo kymmenvuotinen idea vastuuksi tehdä jotain. Tunnettu suomalainen viherprofessori käännätti 1996 julkaisemansa kirjan kiinaksi ja julisti maailman suurimmilla markkinoilla yliopistojen kampuksilla ja lehtereillä modernin luontoa huomioivan asumiskulttuurin uudesti syntyä - näin moderni parasta osaamista sisältävä ekokylä ja pienekokaupunki ajatuksina ja mielikuvina saivat siivet selkäänsä.
Professori kiitää nyt Afrikassa ja tekee tutkimuksiaan maanosassa, jossa luontaistalous pienryhmineen on lähempänä alkuperäistään, kuin meillä kiihkeän markkinamekanismin pyörteissä asuva eurooppalainen toivottomissa suurkaupunkiruuhkissa.
Kiinalainen käännös kirjasta syntymättömien huomisesta sai sekin siivet ja maailman väkirikkain maa odottaa nyt ensi vuodelle suomalaista tämän päivän ratkaisutaitoa, osaamista, keksintöjä, innovaatioita, ideoita ja huomisen näkemyksiä ihmisläheisemmästä asumisen ja työnteon ympäristöstä. Suomi saa nyt siivet uuden luojana.
Suomessa on maailmanlaajuisesti oraalla kehitysnäkymä, josta kasvaa meidän oma menestys. Visio on muuntunut missioksi. Professorin puhe muuttuu käytännöksi. Käytäntö kulminoituu ihmisille puhtaampana kierrättyvämpänä ympäristönä, hyötysuhteellisempana energiakäyttönä ja autonomisena pienkaupunkiasumisena, jossa työ, vapaa-aika, yhteisöllisyys, maaseutu ja kaupunkikulttuuri kohtaavat.
Suomalainen suunnitelma yhteisö- ja pienasumisena avaavat tietä ymmärrykselle elämisemme lähtökohtien itsestäänselvälle huolehtimisymmärrykselle. Jättiläismäisten umpeen ruuhkautuneiden metropolien kaikki kestokyvyt ylittävä markkinamekanistinen ylipaisumus on saamassa päätepisteensä seuraavan 50-150 vuoden aikana.
Eilisen ekokylät rakentuivat ajatukseen paluusta menneille vuosisadoille. Professorin idea on koostaa tämä vuosisataisuus moderneimpaan teknologiaan luonnolle ehdollistettuna, jossa kierrätys, hyötysuhde, alueellisuus ja paikallisuus kohtaavat. Tämän päivän sirpaleinen teknologia innovaatioina, myös ideoina yhdistetään käsittämään kokonaisuus, josta syntyy tuote, missä projektoinnilla ja metsän näkeminen puilta luo osaamiskeskittymän.
Otamme eittämättömän maapalloistuneen kilpailun työnteon- ja osallistumisen mahdollisuuksista vastaan tuoden synkronoitua työllisyyttä, menestystä ja henkistä hyvinvointia kyvystä nähdä tämän päivän mahdottomuus huomisen ymmärryksen irtiotolle kierteestä, jossa hälyttävät tunnusmerkit ovat jo kaikkien näköpiirissä.
Ekovallankumous taloudellisesti asumisen uudelleenjärjestelyissä tulee olemaan suomalainen uusi menestystarina - ja se voi olla nopea. Kukaan ei ymmärtänyt vuonna 1991, jolloin Nokia hoippui vararikon partaalle, että se on tämän päivän alansa maailman ykkönen. Suomalaiset osaavat rakentaa menestystä, kun he sitä haluavat ... ja on pakko. Professorin visio kääntyy osaamiseksi ja menestykseksi Suomelle, kun vain synnytetään yhteinen halu. Olemme riittävän pieniä pärjätäksemme yhdessä. Nyt on mobilisoitumisen aika. Huomisen lupaukset menestyksestä perustuvat itään, jossa talouden napaisuutta käännetään vinhaa vauhtia.
Uteliaisuuslinkit:
Syntymättömien sukupolvien Eurooppa
http://www.eeropaloheimo.fi/eurooppa.html
ja ei niin tieteellisesti, pienellä osallistumishuumorilla, mutta kuitenkin vakavuudella:
http://www.tampereenkaupunki.net/ekotallaaja/
Ilkka Luoma
Kuva:
B0004609.JPG. 4. marraskuuta 2004. Copyright by Ilkka Luoma 2004. Kuvaa saa käyttää yllä olevan kirjoituksen kanssa vapasti.
Kuvateksti:
Nykyiset jättiläiskaupungit kautta maailman kylpevät savusumussa hallitsemattoman kasvun kourissa. Kuvassa Kielletty kaupunki keisareiden ajoilta Pekingissä. Kiina etsii uusia kaupunkiratkaisuja -- tässä piilee suomalaisen keskitetyn ympäristö- ja ekoteknologian huomisen menestyssiemen. Kiinassa järjestetään merkittävän laaja EcoCity seminaari keväällä 2007 suomalaisia voimin.
maanantaina, marraskuuta 27, 2006
Uutisointi reaaliaikaistuu ja kansalaisvaikute kasvaa
Laivayhtiölle kiusallisesti aamu-uutisiin lipsahti tieto, että jahdatessaan kuluja lasketaan luontoon haitallisempia päästöjä tankkaamalla Tallinnan ja Tukholman laivoihin rikkipitoisempaa polttoainetta. Laivayhtiö osti sinivalkoisia laivoja suurella velalla ja nyt on alkanut kulukarsinta. Saako luonto tästä osansa?
LINKKI keskusteluun .............. ............. TIEDE
Uutisointi nopeutuu ja tässäkin tapauksessa puolen tunnin välein uutisen sisältö muuttui. Kuultuaan "huhu-uutisen" laivayhtiö todennäköisesti otti ja soitti YLE:lle torpaten väitteen selostuksella, että uusi omistaja pitäytyy aiemmassa ympäristölinjassaan vähärikkisen polttoaineen osalta. On ymmärrettävää, että laivayhtiölle tuli kiire oikaista uutinen, sillä on vaarana, että kansalaiset panevat koko yhtiön boikottiin. Ympäristöarvot ja luonto ovat nousemassa kansalaisarvoon ja ehdointahdoin säästöissäkään ei siedetä turhaa ja tahallista ympäristösaasteiden lisäpainetta.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, kuinka nopeasti uutisiin reagoidaan. Markkinamekanismissa elävät yritykset ovat täysin kulutuksen ja asiakkaidensa varassa. Negatiiviset uutiset täytyy saada korjatuiksi tai sitten nopeilla toimenpiteillä korjata jo syntyneet vahingot; muistamme mm. erään laivayhtiön sulkeneen jätesäiliöidensä korkit laivoiltaan, kun matkustajat pääsivät jätevesien mereenlaskun jäljille. Kansalaisvaikute on nousemassa arvoonsa ja markkinatalous saamassa todella suuren vaikuttajan - kuluttajat.
Informaatioyhteiskunnassa kuluttajat verkostoituvat mielipiteiltään, vuorovaikutukseltaan ja palautteiltaan. Ennen ja vieläkin oli/on mediavalta toimituksellisena informaationa. Toimittajuus on tosiasiassa harvojen käsissä ja ennenaikainen suuri arvostus painettuun sanaan on kritisoitumassa arvioiden ja vastinepalautteiden alttarille. Kansalaiset ovat netin välityksellä oheisverkostoituneet keskenänsä ja uutisointi "kansalaistoimitteisena" on laajentunut infopeitoksi kritiikkimassana markkinamekanismin vastapainoksi.
Laivayhtiö joutuu tekemään markkinointimielessä suuren työn hälventääkseen levinneen uutisen ja estääkseen kansalaisreaktioita. Suurin kansalaisvaikute on kulutuksellinen disponibiliteetti - paitsioon laitto, eli vapaan markkinaehtoisen valinnan suorittaminen uudelleen.
Internet langattomuudessaan tulee entisestään reaaliaikaistamaan kansalaistoimituksellista informointia ja uutisiointia kuvineen niin liikkuvana kuin "pysähtyneenä" kuvana. Länsimainen edustuksellinen demokratia laajenee suoraan kansalaisvaikuttamiseen ja nimenomaan kulutustapahtumina ja niiden impulsiivisuutena. Kuluttaja on nousemassa todelliseen kuninkaan asemaan.
Varsin merkittävä tekijä on kuluttajainformaatioon sekoittuvat kansalliset niin empatiat kuin antipatiatkin. Tietyissä tilanteissa paitsioon laitto käynnistyy erityisen herkästi esim. johtuen aikaisemmista epäkohdista, joita ei ehkä täysin kuitenkaan vastustuksesta huolimatta korjattu. Kansalaisinformaation leviämisaalloissa saattaa syntyä tarkoituksellista vahvistumaa vaikutteen ollessa jopa ylilyövä itse reaktion aiheuttamaan tapahtumaan nähden.
Jatkuva kuluttajien "silmien ja korvien läsnäolo" laittaa kilpailutilanteen uusiksi - leväperäisyyttä, asiakaspalvelemattomuutta ja välipitämättömyyttä tarkkaillaan; kansalaiset ovat löytäneet oman väylänsä saada äänensä suoraan kuuluville. Isku voi olla raju, kun laivavuoroilta jääkin 30-40% matkustajista pois, siirtyen muihin pikalomakohteisiin tai naapurin laivoihin. Nyt kannattaa tarkailla arvomaailmaa ja olla kuluttajien iholla, sillä myötämielisyys, asiakaspalveluhaluisuus ja inhimillisyys toimintana tuottavat myös positiivisia informaatiovirtoja kansalaismediassa säteillen myönteisinä osto- ja kulutussignaaleina tavaroiden ja palveluiden tuottajille ja välittäjille.
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_3370.JPG. 7. tammikuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma. Kuvaa saa käyttää vapaasti tämän kirjoituksen yhteydessä.
Kuvateksti:
Tämä laivayhtiö kuvaushetkellä käytti matalarikkistä laivapolttoainetta reitillään, eikä matkalla ollut havaittavissa minkäänlaista boikottia, vaikkakin kansi oli tyhjä. Tyhjyys johtui rajuilmasta, joka vallitsi tuolloin Suomenlahdella. Nyt laivayhtiöillä on muutoin omat "rajuilmansa" ja kilpailu on kovaa matkustajista.
LINKKI keskusteluun .............. ............. TIEDE
Uutisointi nopeutuu ja tässäkin tapauksessa puolen tunnin välein uutisen sisältö muuttui. Kuultuaan "huhu-uutisen" laivayhtiö todennäköisesti otti ja soitti YLE:lle torpaten väitteen selostuksella, että uusi omistaja pitäytyy aiemmassa ympäristölinjassaan vähärikkisen polttoaineen osalta. On ymmärrettävää, että laivayhtiölle tuli kiire oikaista uutinen, sillä on vaarana, että kansalaiset panevat koko yhtiön boikottiin. Ympäristöarvot ja luonto ovat nousemassa kansalaisarvoon ja ehdointahdoin säästöissäkään ei siedetä turhaa ja tahallista ympäristösaasteiden lisäpainetta.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, kuinka nopeasti uutisiin reagoidaan. Markkinamekanismissa elävät yritykset ovat täysin kulutuksen ja asiakkaidensa varassa. Negatiiviset uutiset täytyy saada korjatuiksi tai sitten nopeilla toimenpiteillä korjata jo syntyneet vahingot; muistamme mm. erään laivayhtiön sulkeneen jätesäiliöidensä korkit laivoiltaan, kun matkustajat pääsivät jätevesien mereenlaskun jäljille. Kansalaisvaikute on nousemassa arvoonsa ja markkinatalous saamassa todella suuren vaikuttajan - kuluttajat.
Informaatioyhteiskunnassa kuluttajat verkostoituvat mielipiteiltään, vuorovaikutukseltaan ja palautteiltaan. Ennen ja vieläkin oli/on mediavalta toimituksellisena informaationa. Toimittajuus on tosiasiassa harvojen käsissä ja ennenaikainen suuri arvostus painettuun sanaan on kritisoitumassa arvioiden ja vastinepalautteiden alttarille. Kansalaiset ovat netin välityksellä oheisverkostoituneet keskenänsä ja uutisointi "kansalaistoimitteisena" on laajentunut infopeitoksi kritiikkimassana markkinamekanismin vastapainoksi.
Laivayhtiö joutuu tekemään markkinointimielessä suuren työn hälventääkseen levinneen uutisen ja estääkseen kansalaisreaktioita. Suurin kansalaisvaikute on kulutuksellinen disponibiliteetti - paitsioon laitto, eli vapaan markkinaehtoisen valinnan suorittaminen uudelleen.
Internet langattomuudessaan tulee entisestään reaaliaikaistamaan kansalaistoimituksellista informointia ja uutisiointia kuvineen niin liikkuvana kuin "pysähtyneenä" kuvana. Länsimainen edustuksellinen demokratia laajenee suoraan kansalaisvaikuttamiseen ja nimenomaan kulutustapahtumina ja niiden impulsiivisuutena. Kuluttaja on nousemassa todelliseen kuninkaan asemaan.
Varsin merkittävä tekijä on kuluttajainformaatioon sekoittuvat kansalliset niin empatiat kuin antipatiatkin. Tietyissä tilanteissa paitsioon laitto käynnistyy erityisen herkästi esim. johtuen aikaisemmista epäkohdista, joita ei ehkä täysin kuitenkaan vastustuksesta huolimatta korjattu. Kansalaisinformaation leviämisaalloissa saattaa syntyä tarkoituksellista vahvistumaa vaikutteen ollessa jopa ylilyövä itse reaktion aiheuttamaan tapahtumaan nähden.
Jatkuva kuluttajien "silmien ja korvien läsnäolo" laittaa kilpailutilanteen uusiksi - leväperäisyyttä, asiakaspalvelemattomuutta ja välipitämättömyyttä tarkkaillaan; kansalaiset ovat löytäneet oman väylänsä saada äänensä suoraan kuuluville. Isku voi olla raju, kun laivavuoroilta jääkin 30-40% matkustajista pois, siirtyen muihin pikalomakohteisiin tai naapurin laivoihin. Nyt kannattaa tarkailla arvomaailmaa ja olla kuluttajien iholla, sillä myötämielisyys, asiakaspalveluhaluisuus ja inhimillisyys toimintana tuottavat myös positiivisia informaatiovirtoja kansalaismediassa säteillen myönteisinä osto- ja kulutussignaaleina tavaroiden ja palveluiden tuottajille ja välittäjille.
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_3370.JPG. 7. tammikuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma. Kuvaa saa käyttää vapaasti tämän kirjoituksen yhteydessä.
Kuvateksti:
Tämä laivayhtiö kuvaushetkellä käytti matalarikkistä laivapolttoainetta reitillään, eikä matkalla ollut havaittavissa minkäänlaista boikottia, vaikkakin kansi oli tyhjä. Tyhjyys johtui rajuilmasta, joka vallitsi tuolloin Suomenlahdella. Nyt laivayhtiöillä on muutoin omat "rajuilmansa" ja kilpailu on kovaa matkustajista.
sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006
Kuinka moni koulukiusaaja vallanhimossaan on edennyt johtajan paikalla?
[FM Päivi Hamaruksen kasvatustieteen väitöskirjan "Koulukiusaaminen ilmiönä. Yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta", tarkastettiin lauantaina 11. marraskuuta 2006 Jyväskylän yliopistossa]
LINKKI KESKUSTELUUN ............................... TIEDE
Valtakunnallinen sanomalehti uutisoi Länsi-Suomen lääninhallituksen erikoissuunnittelijan FM Päivi Hamaruksen väitöstutkimuksesta koulukiusaajien olleen vallanhimossaan enemmistön tuella piinaajia erilaisille - vähemmistössä olleille. Vähemmistöt ovat monesti pelote enemmistön turvallisille vakiovalinnoille. Kiusaajat haluavat valtaa pönkittäen sillä mahdollisesti heikkoa sisäistä itsetuntoaan.
Kuinka moni näistä kiusaajista on myöhemmällä iällään aikuiselämän kiusaajia sekä vallanhimossaan jatkaneet pyrkyryyttään johtajistoon saakka. Johtajapeli on useasti kyynärpääpeli, jossa henkinen puukotus on arkea. Pyrkyryyttä esiintyy ylimmissäkin johtajakerroksissa. Millainen johtaja on lapsuuden koulukiusaaja?
Onko mahdollista, että jo nuorena opittu tapa saada hyväksyntää ja joukon mielipidevaikuttajuutta lietsoo vielä myöhemminkin uutterasti vallan oksistolle nousua keinoja kaihtamatta. Millä motiiveilla nämä kiipijät alaisiaan johtavat?
Eteneminen on kilpailua ja vallantavoittelussa keinoja ei kaihdeta. Millainen on johtaja aikuiselämässä, joka oli jo lapsena sisimmiltään epävarma itsestään? Kuinka hän vaikeissa ja yhteisvastuullisissa paikoissa opastaa joukkojaan? Onko koulukiusaajalla aikuiselämässä sijaa ymmärtää johtamisen periaatteet huomioiden ihmisten erilaisuus, kun jo lapsuudessa ja nuoruudessa keino saada valtaa oli erilaisuuden painostus, arvostelu ja lokaan polkeminen.
Väitöskirjan tehnyt Päivi Hamarus kertoi kiusaamista olleen aina, niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Se on veressä. Se on keino kohentaa omaa itsetuntoa ja mainetta kovana kaverina, joka uskaltaa. Uskallus on aika arveluttavaa, koska se perustuu hiljaisen enemmistön hyväksi käyttöön, heidän enemmistöltään uskaltamatta puuttua epäkohtiin vääryydestä, mitä erilainen vähemmistöön kuuluva joutuu.
Suurin osa ihmisistä on myötäilijöitä, jotka julkisesti seisovat vahvemman esiintyjän takana, vaikka mieli voisi olla vastaankin. Nämä samat seurailijat ovat myös työelämässä ymmärtäen hiljaisesti vääryyden tapahtuvan, mutta uskalluksen puuttuessa ollen vaieten äänitorvensa takana.
Vallanhimoiset ihmiset päätyvät kyynärpäillä johtajapaikkoihin. Johtajuus ei ole vallantavoittelua - johtajuus on ominaisuuksia, joille on katetta karismana, erilaisuuden hyväksyjänä, erotuomarina jakaen tiukkaa oikeudenmukaisuutta pannen peliin itsensä. Koulukiusaaja ei koskaan pannut peliin itseänsä muutoin kuin kohteen valinnassa, joka oli valmiiksi alakynnessä ollen vähemmistössä jonkin ominaisuutensa takia.
Kuinka paljon johtajistossa on näitä aikaisempia koulukiusaajia, joille painostus, uhkailu, aliarvostaminen ja kyky ymmärtämättömyydestä erilaisuuden rikkaudesta on tuntematonta. Kuinka paljon nämä arveluttavat ominaisuudet ovat arkipäivää alaisille, joilla omaa heikkoa itsetuntoa vahvistetaan. Johtajuus on ominaisuus, jota ei voida koulussa oppia, se on olemassa tai sitten ei - erityisesti vaikeissa valinnan tilanteissa, joissa mitataan todellisia kykyjä. Kateus, pelko huonommuudesta, tieto omasta keskinkertaisuudesta ja tunne heikosta itsetunnosta ajaa entistä sinnikkäämmin tekoihin, joille ei ole todellista hyväksyttävää menestystä johtamisen tavoille.
Linkki: ... http://info.adm.jyu.fi/main/portti/tiedotteet/2006/10/4594/show_announcement
Ilkka Luoma
perjantaina, marraskuuta 17, 2006
Fortum, sähkö, erityisasema ja kansalaistahto
Sähkö on perusenergia koko yhteiskunnalle. Suomi on hyvin riippuvainen ydin- ja tuontisähköstä. Omavaraisuus puhuttaa Talvisota-hengessä - Suomi on niin pieni peluri maailmalla, että ehdoin tahdoin emme voi jättäytyä vieraiden käsiin. Nyt osa tästä erinomaisen tärkeästä sähköstä tuotantolupana tulee hakuun. Fortum Power and Heat Oy hakee ydinvoimaloilleen jatkolupaa Loviisa 1:lle ja 2:lle.
Linkki keskusteluun ..........[DD75/1723445763718JJ]................. TIEDE
Paljon puhuttu Fortumin erioikeus puolimonopolinsa kautta operoida hinnoittelulla, alalla vallitsevilla keskinäisjärjestelyillä sekä arveluttavilla ylimmän johdon ansaintatavoilla on kirvoittanut sähkönkuluttajien keskustelun oikeutuksesta, kohtuullisuudesta ja kansalais- ja yhteiskuntaeduista.
Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa mahdollisuuden ottaa kantaa ja antaa mielipidettä Loviisan 1 ja 2 yksiköiden osalta sellaisilta toimijoilta ja ihmisiltä, jotka katsovat lupien myöntämisen voivan vaikuttaa elinympäristöönsä, työntekoonsa tai muihin oloihinsa. Kaikki nämä ihmiset voivat ilmaista mielipidettään toimiluvasta, sen haltijasta ja muustakin joka liittyy oleellisesti Loviisan ydinvoimayksiköiden jatkotoimintaan.
Kansalaismielipide on sekin, että ilmaisee kriittisyydellä onko nimen omaan Fortum oikeutettu hallitsemaan puolimonopolina niin tärkeää yhteiskuntasektoria energian osalta kuin saastevapaa ydinvoima (kuin myös vesivoima). Voisi olla tarkoituksenmukaista mielipiteistää Kauppa- ja Teollisuusministeriötä (KTM) kansalaismielipiteillä, joilla arvioidaan nimenomaan Fortum Power and Heat Oy:n oikeutta tähän sähköntuotantoon.
Nyt on asian omaksi tuntevilla kansalaisilla mahdollisuus näyttää tahtoaan ja mielipidettään paljon puhuttaneesta Fortum syndroomasta. KTM pyytää mielipiteitä Loviisa 1 ja 2 asiasta mm. sähköpostitse: ydinenergia@ktm.fi . KTM lupaa lehti-ilmoituksessaan julkaista lausunnot ja mielipiteet ministeriön internet-sivuilla ( http://www.ktm.fi ). Nyt on suoran kansalaisvaikuttamisen aika.
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_1452.JPG. 27. lokakuuta 2004. Kuvaa ei saa käyttää missään kaupallisissa tapauksissa, eikä sitä sa kopioida mihinkään muuhun tarkoitukseen. Kuva otettu Tamminiemi museon luvalla ainoastaan ei-kaupalliseen käyttöön talon toisesta kerroksesta läpi kaari-ikkunan, jonka keskeltä näkyy nykyinen Fortum Oyj:n pääkonttori.
Kuvateksti:
Tarkkaan katsoen kuvan keskeltä kaari-ikkunasta näkyy kuuluisa 'Raaden hammas', joka nykyisin on Fortumin pääkonttori. Aikoinaan kun isäntä oli valtakunnassa - oli Raaden hammas ystävän "tarkan silmällä pidon alaisena", siksi suuri ja vaikutusvaltainen yhtiö Neste Oy oli vuorineuvos Uolevi Raaden aikana. Isäntänä oli valtakunnassa tuolloin presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Raaden ja Kekkosen aikana ei ollut optiokriisejä.
Linkki keskusteluun ..........[DD75/1723445763718JJ]................. TIEDE
Paljon puhuttu Fortumin erioikeus puolimonopolinsa kautta operoida hinnoittelulla, alalla vallitsevilla keskinäisjärjestelyillä sekä arveluttavilla ylimmän johdon ansaintatavoilla on kirvoittanut sähkönkuluttajien keskustelun oikeutuksesta, kohtuullisuudesta ja kansalais- ja yhteiskuntaeduista.
Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa mahdollisuuden ottaa kantaa ja antaa mielipidettä Loviisan 1 ja 2 yksiköiden osalta sellaisilta toimijoilta ja ihmisiltä, jotka katsovat lupien myöntämisen voivan vaikuttaa elinympäristöönsä, työntekoonsa tai muihin oloihinsa. Kaikki nämä ihmiset voivat ilmaista mielipidettään toimiluvasta, sen haltijasta ja muustakin joka liittyy oleellisesti Loviisan ydinvoimayksiköiden jatkotoimintaan.
Kansalaismielipide on sekin, että ilmaisee kriittisyydellä onko nimen omaan Fortum oikeutettu hallitsemaan puolimonopolina niin tärkeää yhteiskuntasektoria energian osalta kuin saastevapaa ydinvoima (kuin myös vesivoima). Voisi olla tarkoituksenmukaista mielipiteistää Kauppa- ja Teollisuusministeriötä (KTM) kansalaismielipiteillä, joilla arvioidaan nimenomaan Fortum Power and Heat Oy:n oikeutta tähän sähköntuotantoon.
Nyt on asian omaksi tuntevilla kansalaisilla mahdollisuus näyttää tahtoaan ja mielipidettään paljon puhuttaneesta Fortum syndroomasta. KTM pyytää mielipiteitä Loviisa 1 ja 2 asiasta mm. sähköpostitse: ydinenergia@ktm.fi . KTM lupaa lehti-ilmoituksessaan julkaista lausunnot ja mielipiteet ministeriön internet-sivuilla ( http://www.ktm.fi ). Nyt on suoran kansalaisvaikuttamisen aika.
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_1452.JPG. 27. lokakuuta 2004. Kuvaa ei saa käyttää missään kaupallisissa tapauksissa, eikä sitä sa kopioida mihinkään muuhun tarkoitukseen. Kuva otettu Tamminiemi museon luvalla ainoastaan ei-kaupalliseen käyttöön talon toisesta kerroksesta läpi kaari-ikkunan, jonka keskeltä näkyy nykyinen Fortum Oyj:n pääkonttori.
Kuvateksti:
Tarkkaan katsoen kuvan keskeltä kaari-ikkunasta näkyy kuuluisa 'Raaden hammas', joka nykyisin on Fortumin pääkonttori. Aikoinaan kun isäntä oli valtakunnassa - oli Raaden hammas ystävän "tarkan silmällä pidon alaisena", siksi suuri ja vaikutusvaltainen yhtiö Neste Oy oli vuorineuvos Uolevi Raaden aikana. Isäntänä oli valtakunnassa tuolloin presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Raaden ja Kekkosen aikana ei ollut optiokriisejä.
keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006
[M] Sammon taonta on alkanut
***
AVOIN KANSALAISKIRJE - Suomalaiset menettivät yhden pankeistaan omistuksellisesti tanskalaisille. Keskiajalla Ahvenanmaa on ollut lyhyen aikaa tanskalaisten valloittamana. Suomi luovutti Meritan yhteispohjoismaiseksi pankiksi, kuten oli sen yksi edeltäjäkin - PYP Pohjoismaiden Yhdyspankki. Pääomaäänitorvi Wahlroos täytti laarit euroilla ja nyt jäämme odottamaan, mikä on seuraava siirto. Suomen valtion ei kannata nyt myydä Sampo-salkkuaan.
Linkki keskusteluun .. TIEDE
Sampo-pankki meni ulkomaille ja asiakkaat tekevät nyt omia itsellisiä päätöksiään, kuinka he haluavat nähdä raha-asioidensa hoituvan Suomessa.
Meillä on vielä yksi suuri täysin kotimainen pankki, ihmisen pankki laajimmalla konttoriverkolla. Raha on isänmaatonta, mutta tapa ja rahojen hoitajat voivat olla isänmaallisia. Sampo Oyj:llä on nyt enemmän rahaa kuin koskaan. Sampo voi ostaa Suomen talouskartalle vakuutustoimintana.
Wahlroos huomasi etteivät vakuutukset ja pankkitoiminta sovi perinteellisesti yhteen
Samalla Wahlroos ymmärsi, että vakuukset voidaan sitoa "pankiksi" asiakkaille -- on sama mistä käteinen nostetaan ja lainat ovat huomenna enemmän tai vähemmän vakuutettuja sopimuspapereita, joissa lainalla on yhteisvastuullinen vakuutussuoja.
Vakuutusyhtiökin voi ottaa ihmisten käteisvaroja sijoitustoimintaansa, niinhän se perinteellinen pankkikin toimii. Vakuutusasiakas on itse myös "oma pankkinsa".
Wahlroos ymmärsi, ettei moderni pankki tarvitse konttoreita!
Vakuutukset tarvitsevat, koska yhä laajentuva omaisuus tulee vakuuttaa kaikkia mahdollisia vahinkoja ja rötöksiä vastaan ja omaisuudesta on mukava keskustella elävän ihmisen kanssa.
Aika näyttää, kuinka Björn Wahlroos yhdistää lopullisesti perinteellisen pankkitoiminnan modernina "aina mukana ja avoinna pankkina" vakuutuksiin. Nyt tehtiin ne rahat, jotka tarvitaan tähän operaatioon.
Parhaimmillaan Suomeen keskittyy suuri vakuutustoimija, ehkäpä sinivalkoisempana kuin aiemmin oli vielä nykyinen Sampo Oyj. Ei ole syytä vielä tuomita Wahlroosia "Isänmaansa" myynnistä, sillä seuraava siirto voi olla hyvin yllätyksellinen.
Osuustoimintaliike mm. Metsäliittona tekee suuria rakennemuutoksia luopuen jopa perinteellisestä paperista
Wahlroos luopui perinteellisestä pankista, koska sillä sellaisena ei olisi ollut sijaa huomisen langattomassa verkostomaailmassa. Osuuspankki kasvaa osuustoiminta-aatteen leviämisen myötä, se saa nyt esimerkiksi suivaantuneita asiakkaita Sampo Oyj:n pankkitoiminnasta.
Metsäliitto siirtyy tekemään kestävän mallin mukaisia puurakenteita. Sampo kytkee kestävällä mallilla vakuutuksiinsa mobiilipankin vakuutettuina palveluina ilman pankkisaleja, ainoastaan kullakin suomalaisella Sampo Oyj:n asiakkaalla on omaisuudenhoitaja vakuuttaen sen sijoitusarvoa Wahlroosin hamuamalle kasvu-uralle.
Mikä on Wahlroosin perimmäinen tavoite?
Kuinka Vanhan valtaaja, radikaali 1960-luvun kiihkovasuri näkee nykyisenä pääomaäänitorvena suomalaisen omaisuuden vakuutusarvon ja osuustoiminnan alkavan kasvun?
Ilkka Luoma
Kuva: DSC_6181.JPG. 11.marraskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Kuvateksti: Sampoa on taottu näidenkin lasiseinien sisällä. Pankkisalit saattavat tyhjentyä suomalaisista asiakkaista, koska moni siirtää rahansa kotimaiselle toimijalle. Kansalaisilla on nyt kerrankin suuri päätösvalta, mitä huomenna tapahtuu. Toivottavasti Wahlroos ei myynyt Sampo-sanan käyttöoikeutta tanskalaisille pitkäksi aikaa. Uusi Sampo voi olla todellinen verkostotalouden vakuuttava rahanohjailija.
...
Lisäys 14102021 ~ https://yle.fi/uutiset/3-12141580 -
YLE: "
Björn Wahlroosin kommunistiaika loppui pyyntöön urkkia isän papereita – näin nuorisoradikaalista tuli yksi Suomen rikkaimmista ihmisistä
"
M = Modifioitu 14102021 piirros lisätty + YLE linkki
...
Sammon taonta on alkanut
AVOIN KANSALAISKIRJE
Suomalaiset menettivät yhden pankeistaan omistuksellisesti tanskalaisille. Keskiajalla Ahvenanmaa on ollut lyhyen aikaa tanskalaisten valloittamana. Suomi luovutti Meritan yhteispohjoismaiseksi pankiksi, kuten oli sen yksi edeltäjäkin - PYP Pohjoismaiden Yhdyspankki. Pääomaäänitorvi Wahlroos täytti laarit euroilla ja nyt jäämme odottamaan, mikä on seuraava siirto. Suomen valtion ei kannata nyt myydä Sampo-salkkuaan.
Sampo Oyj:llä on nyt enemmän rahaa kuin koskaan. Sampo voi ostaa Suomen talouskartalle vakuutustoimintana. Wahlroos huomasi etteivät vakuutukset ja pankkitoiminta sovi perinteellisesti yhteen. Samalla Wahlroos ymmärsi, että vakuukset voidaan sitoa "pankiksi" asiakkaille -- on sama mistä käteinen nostetaan ja lainat ovat huomenna enemmän tai vähemmän vakuutettuja sopimuspapereita, joissa lainalla on yhteisvastuullinen vakuutussuoja. Vakuutusyhtiökin voi ottaa ihmisten käteisvaroja sijoitustoimintaansa, niinhän se perinteellinen pankkikin toimii. Vakuutusasiakas on itse myös "oma pankkinsa".
Wahlroos ymmärsi, ettei moderni pankki tarvitse konttoreita. Vakuutukset tarvitsevat, koska yhä laajentuva omaisuus tulee vakuuttaa kaikkia mahdollisia vahinkoja ja rötöksiä vastaan ja omaisuudesta on mukava keskustella elävän ihmisen kanssa. Aika näyttää, kuinka Björn Wahlroos yhdistää lopullisesti perinteellisen pankkitoiminnan modernina "aina mukana ja avoinna pankkina" vakuutuksiin. Nyt tehtiin ne rahat, jotka tarvitaan tähän operaatioon.
Parhaimmillaan Suomeen keskittyy suuri vakuutustoimija, ehkäpä sinivalkoisempana kuin aiemmin oli vielä nykyinen Sampo Oyj. Ei ole syytä vielä tuomita Wahlroosia "Isänmaansa" myynnistä, sillä seuraava siirto voi olla hyvin yllätyksellinen.
Osuustoimintaliike mm. Metsäliittona tekee suuria rakennemuutoksia luopuen jopa perinteellisestä paperista. Wahlroos luopui perinteellisestä pankista, koska sillä sellaisena ei olisi ollut sijaa huomisen langattomassa verkostomaailmassa. Osuuspankki kasvaa osuustoiminta-aatteen leviämisen myötä, se saa nyt esimerkiksi suivaantuneita asiakkaita Sampo Oyj:n pankkitoiminnasta.
Metsäliitto siirtyy tekemään kestävän mallin mukaisia puurakenteita. Sampo kytkee kestävällä mallilla vakuutuksiinsa mobiilipankin vakuutettuina palveluina ilman pankkisaleja, ainoastaan kullakin suomalaisella Sampo Oyj:n asiakkaalla on omaisuudenhoitaja vakuuttaen sen sijoitusarvoa Wahlroosin hamuamalle kasvu-uralle. Mikä on Wahlroosin perimmäinen tavoite? Kuinka Vanhan valtaaja, radikaali 1960-luvun kiihkovasuri näkee nykyisenä pääomaäänitorvena suomalaisen omaisuuden vakuutusarvon ja osuustoiminnan alkavan kasvun?
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_6181.JPG. 11.marraskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Sampoa on taottu näidenkin lasiseinien sisällä. Pankkisalit saattavat tyhjentyä suomalaisista asiakkaista, koska moni siirtää rahansa kotimaiselle toimijalle. Kansalaisilla on nyt kerrankin suuri päätösvalta, mitä huomenna tapahtuu. Toivottavasti Wahlroos ei myynyt Sampo-sanan käyttöoikeutta tanskalaisille pitkäksi aikaa. Uusi Sampo voi olla todellinen verkostotalouden vakuuttava rahanohjailija.
Suomalaiset menettivät yhden pankeistaan omistuksellisesti tanskalaisille. Keskiajalla Ahvenanmaa on ollut lyhyen aikaa tanskalaisten valloittamana. Suomi luovutti Meritan yhteispohjoismaiseksi pankiksi, kuten oli sen yksi edeltäjäkin - PYP Pohjoismaiden Yhdyspankki. Pääomaäänitorvi Wahlroos täytti laarit euroilla ja nyt jäämme odottamaan, mikä on seuraava siirto. Suomen valtion ei kannata nyt myydä Sampo-salkkuaan.
Linkki keskusteluun ......................... TIEDE
Sampo-pankki meni ulkomaille ja asiakkaat tekevät nyt omia itsellisiä päätöksiään, kuinka he haluavat nähdä raha-asioidensa hoituvan Suomessa. Meillä on vielä yksi suuri täysin kotimainen pankki, ihmisen pankki laajimmalla konttoriverkolla. Raha on isänmaatonta, mutta tapa ja rahojen hoitajat voivat olla isänmaallisia.Sampo Oyj:llä on nyt enemmän rahaa kuin koskaan. Sampo voi ostaa Suomen talouskartalle vakuutustoimintana. Wahlroos huomasi etteivät vakuutukset ja pankkitoiminta sovi perinteellisesti yhteen. Samalla Wahlroos ymmärsi, että vakuukset voidaan sitoa "pankiksi" asiakkaille -- on sama mistä käteinen nostetaan ja lainat ovat huomenna enemmän tai vähemmän vakuutettuja sopimuspapereita, joissa lainalla on yhteisvastuullinen vakuutussuoja. Vakuutusyhtiökin voi ottaa ihmisten käteisvaroja sijoitustoimintaansa, niinhän se perinteellinen pankkikin toimii. Vakuutusasiakas on itse myös "oma pankkinsa".
Wahlroos ymmärsi, ettei moderni pankki tarvitse konttoreita. Vakuutukset tarvitsevat, koska yhä laajentuva omaisuus tulee vakuuttaa kaikkia mahdollisia vahinkoja ja rötöksiä vastaan ja omaisuudesta on mukava keskustella elävän ihmisen kanssa. Aika näyttää, kuinka Björn Wahlroos yhdistää lopullisesti perinteellisen pankkitoiminnan modernina "aina mukana ja avoinna pankkina" vakuutuksiin. Nyt tehtiin ne rahat, jotka tarvitaan tähän operaatioon.
Parhaimmillaan Suomeen keskittyy suuri vakuutustoimija, ehkäpä sinivalkoisempana kuin aiemmin oli vielä nykyinen Sampo Oyj. Ei ole syytä vielä tuomita Wahlroosia "Isänmaansa" myynnistä, sillä seuraava siirto voi olla hyvin yllätyksellinen.
Osuustoimintaliike mm. Metsäliittona tekee suuria rakennemuutoksia luopuen jopa perinteellisestä paperista. Wahlroos luopui perinteellisestä pankista, koska sillä sellaisena ei olisi ollut sijaa huomisen langattomassa verkostomaailmassa. Osuuspankki kasvaa osuustoiminta-aatteen leviämisen myötä, se saa nyt esimerkiksi suivaantuneita asiakkaita Sampo Oyj:n pankkitoiminnasta.
Metsäliitto siirtyy tekemään kestävän mallin mukaisia puurakenteita. Sampo kytkee kestävällä mallilla vakuutuksiinsa mobiilipankin vakuutettuina palveluina ilman pankkisaleja, ainoastaan kullakin suomalaisella Sampo Oyj:n asiakkaalla on omaisuudenhoitaja vakuuttaen sen sijoitusarvoa Wahlroosin hamuamalle kasvu-uralle. Mikä on Wahlroosin perimmäinen tavoite? Kuinka Vanhan valtaaja, radikaali 1960-luvun kiihkovasuri näkee nykyisenä pääomaäänitorvena suomalaisen omaisuuden vakuutusarvon ja osuustoiminnan alkavan kasvun?
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_6181.JPG. 11.marraskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Sampoa on taottu näidenkin lasiseinien sisällä. Pankkisalit saattavat tyhjentyä suomalaisista asiakkaista, koska moni siirtää rahansa kotimaiselle toimijalle. Kansalaisilla on nyt kerrankin suuri päätösvalta, mitä huomenna tapahtuu. Toivottavasti Wahlroos ei myynyt Sampo-sanan käyttöoikeutta tanskalaisille pitkäksi aikaa. Uusi Sampo voi olla todellinen verkostotalouden vakuuttava rahanohjailija.
tiistaina, marraskuuta 14, 2006
"Kuntakehityksen ongelmia voidaan ratkoa yksityisellä rahalla" - Hjallis Harkimo
[vapaa lainaus varjoselvitysmies Harkimon lausunnoista - HS 9.marraskuuta 2007]
Pitkin kuluvaa vuosipuoliskoa on Sipoo - Helsinki maaottelu puhuttanut suuren painostusvoimasta ja ylimielisyydestä kuin myös pienen sinnikkyydestä ja itsepäisyydestä. Pienet kunnat ovat useasti ylivelkaantuneet kasvukipujen tai väestöharventumien vuoksi. Kunta rahoittaa itseään valtion tulosiirroilla, kunnallisverolla ja lainoilla. Maapallon ympäri yksin purjehtinut liikemies Hjallis Harkimo ehdottaa yksityistä rahaa kasvu- ja rahatarpeiden ratkaisuksi. Harkimo peräänkuulutti myös oikeudenmukaisuudenkin olevan vielä olemassa.
Pitkin kuluvaa vuosipuoliskoa on Sipoo - Helsinki maaottelu puhuttanut suuren painostusvoimasta ja ylimielisyydestä kuin myös pienen sinnikkyydestä ja itsepäisyydestä. Pienet kunnat ovat useasti ylivelkaantuneet kasvukipujen tai väestöharventumien vuoksi. Kunta rahoittaa itseään valtion tulosiirroilla, kunnallisverolla ja lainoilla. Maapallon ympäri yksin purjehtinut liikemies Hjallis Harkimo ehdottaa yksityistä rahaa kasvu- ja rahatarpeiden ratkaisuksi. Harkimo peräänkuulutti myös oikeudenmukaisuudenkin olevan vielä olemassa.
Linkki keskusteluun ...................... TIEDE
Harkimo tuli tunnetuksi yhden ihmisen todellisena voimannäyttönä - purjehdus ympäri maapallon oli pienen ihmisen suuri sinnikkyyden voimannäyttö, johon harva kykenee. Moni oli valmis 1990-luvulla kuoppaamaan Harkimon suuruudenhullut monitoimihallihankkeet. Harkimo keräsi yksinpurjehtijan sitkeydellä ja suvun business-suhteilla tarvittavat rahat ja pystytti pääkaupunkiseudun tarvitseman Suomen suurimman esiintymisareenan - ehkä paremmin Jokerit jääkiekkojoukkueen pesäpaikkana tunnetun jäähallin.
Sipoo on pieni yksinpurjehtija suuremman puristuksessa. Monet ovat asiaa tarkemmin tutkimatta valmiita kuoppaamaan sipoolaisten vastaanpyristelyt Helsingin syleilyä vastaan. Helsinki väittää tarpeenaan olevan laajentumisen kasvavan väestön takia - samaan aikaan, kun oppilaspulan vuoksi, on sulkemassa runsaasti peruskouluja. Väestörakenne kuulemma muuttuu ja rahaakin pitää säästää.
Sipoo voi todellakin rahoittaa Harkimon mallien mukaan kuntansa kehitystä, sanokamme nyt vaikkapa sitä arvioitua 40.000 uutta asukasta varten. Helsinki on väittänyt, että tarve on tuolle määrälle uutta elintilaa idästä. Heitto asukaslukumäärästä perustuu johonkin tutkimukseen ja selitykseen, ettei nyky-Helsingistä löydy enää riittävästi rakennusoikeutta uusille asukkaille.
Sipoo voi olla huomenna uuden kuntarahoitusmallin edelläkävijä koko Suomea ajatellen. Suomi kipristelee puheissa kuntaongelman kimpussa väitteellä, että tehokas kunta syntyy n. 20-30.000 asukkaan väestökeskittyminä. Kunnat tarvitsevat joka tapauksessa uutta ajattelua ja toiminnallista verta kehittyäkseen esimerkiksi ottamaan vastaan arvioitua paluumuuttoa suurien ikäluokkien myötä. Huomisen ja ensi vuosikymmenien väestöjakaumakehitys ei ole tänään kenelläkään tiedossa - siksi suuria mielihalumuutoksia voi väestössä kasvaneen vaurauden ja luonnonrauhan arvostuksen kasvamisen myötä tapahtua.
Joskus töksykirpeäsanainen Hjallis Harkimo on erinomainen varjoasiamies kirkastamaan sipoolaista yrittämisen henkeä. Pieni voi olla suuri, sinnikäs ja päämääränsä tunteva. Suomessa on ennenkin ratkottu pienenä suuria ongelmia. Yhteistyöllä lännestä elintilaa etsinyt Neuvostoliittokin torpattiin Talvisodan pakkasilla ja vielä toistamiseen Saksan tuella 1944 kesällä. Harkimo löysi kysyntää Euroopan suurimmilla markkinoilla Saksassa halleilleen ja nyt hän löytää ratkaisuja kaikkien pienten kuntien eduksi ja hyödyksi Sipoo projektissa, joilla Helsingin valtapoliittisesti ahne syleily torpataan.
Lopuksi herää kysymys, mistä nuo pääkaupunkiseudulle purkautuvat ihmismassat tulevat. Mikä on se vakuuttava ennuste, jossa Helsinki kasvaa 550.000:sta yli 600.000:een? Helsinki kasvaa luonnollisella tavalla liittymällä Vantaan kanssa yhteen 750.000 asukkaan pääkaupungiksi.
Väestösiirtymät voivat yllättää - Suomi on erinomaisen tyhjä maa. Yhä vauraampi, seuraavaksi eläkkeelle siirtyvä ikäluokka voi yllättää asuinaluevalinnoillaan. Herää kysymys, haluaako Helsinki vain maksukykyisiä veronmaksajia ja tonttibusinesta ongelmaistuvaan rahoitukseensa Sipoosta?
Miksi ei kysytä, mitä sipoolaiset haluavat - Sipoo voisi olla Suomen uudentyyppinen ekologisen kaupunkiympäristön näyteikkuna muulle Suomelle ja koko EU:lle. Nyt tehtävät kehityslinjaukset ratkaisevat huomisen suunnat. Mainittakoon, että suomalainen huippuosaaminen on menossa vuonna 2007 esittelemään ja markkinoimaan historiallisen laajassa promootiossa maamme parasta ekoympäristöosaamista ja -ajattelua uudenlaisena ekocitykonseptina maailman suurimmille asuinympäristömarkkinoille Kiinaan. Sipoosta voi tulla tämän merkittävän tapahtuman kummiekokunta.
Ilkka Luoma
http://xeox-2.blogspot.com
Kuva:
DSC_5759.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvan saa julkaista vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
Kuvateksti:
Helsingin ja Sipoon rajoilla. Helsinki päättyy idässä muuriin, joka erottaa yhden Suomen suurimmista kaatopaikoista metsäisestä harvaanasutusta Sipoosta. Kuvattu peitetyn ja umpioidun Helsingin itäisen kaatopaikan päältä kohti uutta Vuosaaren satamaa ja Sipoon metsiä. Kuinka umpioituja ovat Helsingin todelliset päämäärät Sipoon osalta?
Kirjoitettu ja lähetetty 9. marraskuuta 2oo6.
sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006
Patentti on jalostunut itsesuojeluvaisto hidastamaan yhteiskunnan kehitystä
Ihminen on utelias ja useimmiten nokkela. Nokkeluus tuottaa keksintöjä ideoista ja innovaatioista. Ihminen turvaa selustaansa naimakaupoissa, suvunjatkannassa, perheen suojelemisessa ja ideoidensa turvaamisessa. Ihminen on aina matkinut toistaan -- on filosofisesti vaikeaa määrittää, missä keksintö on valmisteltu ja tehty; usein nopein sovitun kaavan läpijuoksija saa lain suojan aivotuotokselleen.
Patentti antaa hengähdysajan keksijälleen aikaansaada tuotosta keksinnöstään. Keksintö kapseloidaan patentilla muiden ulottumattomiin - vain patentin haltijalle jää sen kaupallinen hyödynnös, jos osaa sen tehdä. Kapseloitu keksintö ajaa kilpailevaa tuotekehitystä tuottaen päällekkäistä perus- ja jatkotutkimusta. Suojattu keksintö suljetaan vapaan tuotekehityksen ulkopuolelle.
Patentin vapautuessa alkaa massatuotanto monilla tuotemerkeillä kehittäen alkuperäisen idean ja keksinnön sovellusaluetta ja toimivuutta. Avattu patentti panee kilpailevan tuotekehityksen käyntiin. Voimassa oleva patentti kapseloi koko patentin tuotteen tai palvelun ympäristöä lisäkehitykseltä. Patentinhaltija voi ainoastaan suoraan kehittää omaansa ja se on aina vähemmän kuin kilpailutilanteessa tapahtuva tuote- tai palvelukehitys.
Mikä olisi kehitysrytmi, jos patentteja ei sallittaisi, vaan evoluutio myös ihmisinnovoinnissa olisi täysin vapaata ja "kehitysideoiden ryöstö" sallittua? Todennäköisesti saavute olisi nopeampi kehitys; saisimme jatkoversioita nopeammin markkinoille. Olisiko tämä hengästyttävä kehityskilpajuoksu liian kohtalokasta yhteiskuntakehityksellemme. Ajaisimmeko kehityskilpailussa psyykkeemme ymmärryksemme äärirajoille ja ylikin, jos täydellinen anarkiakeksiminen sallittaisiin kopioimalla heti toisten innovaatiot omaan tuotekehitykseen?
Nyt patentteja ei voi hyödyntää ilman haltijansa lupaa, mutta haltuunotto saadaan rahalla laillisesti - ostamalla yrityksen, joka omistaa patentin tai henkilön, joka patentin laillisesti hallitsee. Patentti suojaa itseasiassa vain "omistajansa" - suoden tälle sanktioidun korvauksensaantimahdollisuuden.
Mistä nämä keksinnöt itse asiassa tulevat. Filosofisesti voidaan sanoa, että kaikki keksinnöt ovat aina olemassa, on vain kysymys siitä, kuka sen ensimmäisenä julkistaa ja saa sille hyväksynnän. Ovatko keksinnöt ihmisen omaa vai yhteiskunnalista syy-seurausoivallusta yhteisöllisyydessä, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen. "Turvatuin patentti" syntyy suojattuna - tietojen kohdatessa siittiön ja munasolun yhtyessä - tämä patentti toimii joka sukupolvessa ja siitä syntyy ainutlaatuinen jatkokeksintö vailla vertaa.
Patentti on reviiri, joka on kuulunut eliökunnan periaatteisiin aikojen alusta alkaen. "Patentti" ja sen hidastava kehitysrytmi rakentaa rajapyykit, joilla suuri, meille tuntematon "lopullisesti patentoitu eliöohjauksen käyttöjärjestelmä" hidastaa sopivasti populaatioiden kehitysvauhtia säädellen lajeja yhteiseen harmoniaan. Vallitseva vaihe on nyt kuitenkin ylittänyt harmonian rajat ja ihmiskunta "säätelee" ympäristöään juuri innokkaan uteliaisuuden ja keksintömanian kautta rajaviivalle, jossa jokin kausaliteetin tekijä puuttuu luonnonkiertoon pysäyttäen / muuttaen vallitsevan kehityksen.
Ilkka Luoma
Patentti antaa hengähdysajan keksijälleen aikaansaada tuotosta keksinnöstään. Keksintö kapseloidaan patentilla muiden ulottumattomiin - vain patentin haltijalle jää sen kaupallinen hyödynnös, jos osaa sen tehdä. Kapseloitu keksintö ajaa kilpailevaa tuotekehitystä tuottaen päällekkäistä perus- ja jatkotutkimusta. Suojattu keksintö suljetaan vapaan tuotekehityksen ulkopuolelle.
Patentin vapautuessa alkaa massatuotanto monilla tuotemerkeillä kehittäen alkuperäisen idean ja keksinnön sovellusaluetta ja toimivuutta. Avattu patentti panee kilpailevan tuotekehityksen käyntiin. Voimassa oleva patentti kapseloi koko patentin tuotteen tai palvelun ympäristöä lisäkehitykseltä. Patentinhaltija voi ainoastaan suoraan kehittää omaansa ja se on aina vähemmän kuin kilpailutilanteessa tapahtuva tuote- tai palvelukehitys.
Mikä olisi kehitysrytmi, jos patentteja ei sallittaisi, vaan evoluutio myös ihmisinnovoinnissa olisi täysin vapaata ja "kehitysideoiden ryöstö" sallittua? Todennäköisesti saavute olisi nopeampi kehitys; saisimme jatkoversioita nopeammin markkinoille. Olisiko tämä hengästyttävä kehityskilpajuoksu liian kohtalokasta yhteiskuntakehityksellemme. Ajaisimmeko kehityskilpailussa psyykkeemme ymmärryksemme äärirajoille ja ylikin, jos täydellinen anarkiakeksiminen sallittaisiin kopioimalla heti toisten innovaatiot omaan tuotekehitykseen?
Nyt patentteja ei voi hyödyntää ilman haltijansa lupaa, mutta haltuunotto saadaan rahalla laillisesti - ostamalla yrityksen, joka omistaa patentin tai henkilön, joka patentin laillisesti hallitsee. Patentti suojaa itseasiassa vain "omistajansa" - suoden tälle sanktioidun korvauksensaantimahdollisuuden.
Mistä nämä keksinnöt itse asiassa tulevat. Filosofisesti voidaan sanoa, että kaikki keksinnöt ovat aina olemassa, on vain kysymys siitä, kuka sen ensimmäisenä julkistaa ja saa sille hyväksynnän. Ovatko keksinnöt ihmisen omaa vai yhteiskunnalista syy-seurausoivallusta yhteisöllisyydessä, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen. "Turvatuin patentti" syntyy suojattuna - tietojen kohdatessa siittiön ja munasolun yhtyessä - tämä patentti toimii joka sukupolvessa ja siitä syntyy ainutlaatuinen jatkokeksintö vailla vertaa.
Patentti on reviiri, joka on kuulunut eliökunnan periaatteisiin aikojen alusta alkaen. "Patentti" ja sen hidastava kehitysrytmi rakentaa rajapyykit, joilla suuri, meille tuntematon "lopullisesti patentoitu eliöohjauksen käyttöjärjestelmä" hidastaa sopivasti populaatioiden kehitysvauhtia säädellen lajeja yhteiseen harmoniaan. Vallitseva vaihe on nyt kuitenkin ylittänyt harmonian rajat ja ihmiskunta "säätelee" ympäristöään juuri innokkaan uteliaisuuden ja keksintömanian kautta rajaviivalle, jossa jokin kausaliteetin tekijä puuttuu luonnonkiertoon pysäyttäen / muuttaen vallitsevan kehityksen.
Ilkka Luoma
lauantaina, marraskuuta 11, 2006
Kaatopaikka on ihmisen kehittymättömyyden tunnusmerkki
"
Monille vanhoille kaatopaikoille ei tehdä valvontakäyntejä –
"
Kaatopaikka on kulutusjuhlamme tunnusmerkki ja tunnus vastuuttomuudesta. Eläinkunnan ainoana lajina ihminen kasaa kulutuskäyttäytymisensä pitkäaikaiseksi muistomerkiksi luonnolle. Logistiikkamme muototaju loppuu siihen, kun kulutusoksennuksemme hajuhaitta siirtyy pois silmistämme ja nenistämme. Kulutustamme on huomenna säänneltävä tiukan kohdisteellisella verotuksella.
Linkki keskusteluun: ...........[45XP/HT29.0500807060VBX]............ TIEDE
Kotitaloudessa pitää ostaa juuri sen verran kertakäyttömuovikasseja ruokakaupasta, että saamme niillä rahdattua silmistämme lähes kaiken sen, minkä suollamme jääkaappiemme ja pakastimiemme kautta elintasopusseissa pihan perille. Näkemys ja tietämys kasvaisivat, jos lajittelisimme kaikki jätteet, jotka suollamme mainosmuovikasseihin. Vanhempi polvi muistaa kauppareissujen jätekuorman vähäisyyden 1950- ja 60-luvuilla. Aiemmin ruokatarvikkeita ei pakattu muoviin ja monimutkaisiin pakkauksiin. Nyt voit katsoa kauppakassisi sisällön ja havaita itsestään selvänä ilmiönä, että kaikki ovat kertakäyttöpakattuina. Tämä jätekuorma palaa luontoon lähes sellaisenaan.
Jätelasku luonnolle on huomattava huomiselle tikittävä pommi. Kliinisyyshysterisoitunut puhtauden tavoittelu on nostanut pakkausteollisuuden tuottohuipulle. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka tarvitsee ruokahuoltonsa paketoituna, pakastettuna, tyhjiöimettynä ja suojakaasutettuna. Kaikki nämä sitovat runsaasti energiaa ja tarvitsevat runsaasti pakkausmateriaalia ympärilleen. Kaatopaikat pullistelevat ja synnyttävät 100-200 vuotta kestävän ongelmapesäkkeen.
Huolehtimisen mentaliteettimme on lyhytnäköistä - pois silmistä, se riittää. Hyvä esimerkki kulutuksesta itsellemme olisi kasata muutaman kuukauden kotitalousjätteet olohuoneeseemme alkaen television edestä. Voimme jokainen arvailla, että olohuoneemme ei riittäisi edes paria kuukautta enempää omaksi perhekohtaiseksi kaatopaikaksi. Toinen vaihtoehto silmät avaavaan havainnointiin on koko jätteidenkäsittelytoimialan kuukauden mittainen totaalilakko.
Ihminen on ainoa eläinlaji, joka joutuu kierrättämään tuotoksensa. Muu eläinkunta 'paketoi' tuotoksensa luonnollisesti luonnonsuolesta suoraan hyödyksi luonnon kasvustolle. Ihminen umpioi kiertonsa maakuoppiin muoviin käärittynä yrittäen toivorikkaana imeä muutamat henkäykset kaatopaikkakaasua energiaksi - saadakseen entisestään kulutusenergiaa minkään muuttumatta.
Ihminen on ainoa eläinlaji, joka joutuu säätämään kulutustansa veroilla. Huomisen verotus, pelastaaksemme ympäristöämme, pitää muodostua pelkästä kulutuksesta. Näitä verovaroja, nykyisten veroreikien tilkitsemisen lisäksi, tulee löytyä täydellisen kierrätyksen aikaansaamiseksi. Mm. kertakäyttömuovipakkauksen hinta pitää nostaa veroilla niin korkeaksi, että kierrätys, josta saisi verohelpotuksia, tulee automaattiseksi sen hyödyllisyyden vuoksi. Ihimnen on ainoa eläinlaji joka oppii luonnon kunnioituksen vain oman lompakon kautta.
Kierrätyksessä koko sen logistiikka pitää olla valvottu, se ei voi pysähtyä siihen, että kuluttaja tunnetussa amerikkalaispikaravintolassa lajittelee pahvit yms., mutta pikaruokalan henkilökunta kuitenkin kippaa kaikki samaan pönttöön. Kierrätysrikkomukset ovat kriminalisoitava niin korkealle, että luonnon saastuttaminen on ympäröivän eliöyhteisön murhaa.
Vastuu kasvaa kustannuksien myötä. Kun kulutus tuntuu lompakossa, ajaa se tekemään luonnolle suotuisampia valintoja. Kulutusverot on porrastettava kannustamaan luonnonmukaisuutta, työllisyyttä ja säästöä. Työnteko on verotonta, samoin omistaminen, perinnönkin saa verovapaasti. Ainoat verot ovat arvonlisävero, kulutusvero tuotteittain ja palveluittain sekä määrittäin. Kaikesta kulutuksesta maksamme veroa. Kaikki pakkaukset on pantava verolle ja palautusmaksuisiksi. Ihmiskunta on ainoa eliölaji, joka joutuu oppimaan huomioimisen taidon muusta eliökunnasta.
Ilkka Luoma
Linkki keskusteluun: ...........[45XP/HT29.0500807060VBX]............ TIEDE
Kotitaloudessa pitää ostaa juuri sen verran kertakäyttömuovikasseja ruokakaupasta, että saamme niillä rahdattua silmistämme lähes kaiken sen, minkä suollamme jääkaappiemme ja pakastimiemme kautta elintasopusseissa pihan perille. Näkemys ja tietämys kasvaisivat, jos lajittelisimme kaikki jätteet, jotka suollamme mainosmuovikasseihin. Vanhempi polvi muistaa kauppareissujen jätekuorman vähäisyyden 1950- ja 60-luvuilla. Aiemmin ruokatarvikkeita ei pakattu muoviin ja monimutkaisiin pakkauksiin. Nyt voit katsoa kauppakassisi sisällön ja havaita itsestään selvänä ilmiönä, että kaikki ovat kertakäyttöpakattuina. Tämä jätekuorma palaa luontoon lähes sellaisenaan.
Jätelasku luonnolle on huomattava huomiselle tikittävä pommi. Kliinisyyshysterisoitunut puhtauden tavoittelu on nostanut pakkausteollisuuden tuottohuipulle. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka tarvitsee ruokahuoltonsa paketoituna, pakastettuna, tyhjiöimettynä ja suojakaasutettuna. Kaikki nämä sitovat runsaasti energiaa ja tarvitsevat runsaasti pakkausmateriaalia ympärilleen. Kaatopaikat pullistelevat ja synnyttävät 100-200 vuotta kestävän ongelmapesäkkeen.
Huolehtimisen mentaliteettimme on lyhytnäköistä - pois silmistä, se riittää. Hyvä esimerkki kulutuksesta itsellemme olisi kasata muutaman kuukauden kotitalousjätteet olohuoneeseemme alkaen television edestä. Voimme jokainen arvailla, että olohuoneemme ei riittäisi edes paria kuukautta enempää omaksi perhekohtaiseksi kaatopaikaksi. Toinen vaihtoehto silmät avaavaan havainnointiin on koko jätteidenkäsittelytoimialan kuukauden mittainen totaalilakko.
Ihminen on ainoa eläinlaji, joka joutuu kierrättämään tuotoksensa. Muu eläinkunta 'paketoi' tuotoksensa luonnollisesti luonnonsuolesta suoraan hyödyksi luonnon kasvustolle. Ihminen umpioi kiertonsa maakuoppiin muoviin käärittynä yrittäen toivorikkaana imeä muutamat henkäykset kaatopaikkakaasua energiaksi - saadakseen entisestään kulutusenergiaa minkään muuttumatta.
Ihminen on ainoa eläinlaji, joka joutuu säätämään kulutustansa veroilla. Huomisen verotus, pelastaaksemme ympäristöämme, pitää muodostua pelkästä kulutuksesta. Näitä verovaroja, nykyisten veroreikien tilkitsemisen lisäksi, tulee löytyä täydellisen kierrätyksen aikaansaamiseksi. Mm. kertakäyttömuovipakkauksen hinta pitää nostaa veroilla niin korkeaksi, että kierrätys, josta saisi verohelpotuksia, tulee automaattiseksi sen hyödyllisyyden vuoksi. Ihimnen on ainoa eläinlaji joka oppii luonnon kunnioituksen vain oman lompakon kautta.
Kierrätyksessä koko sen logistiikka pitää olla valvottu, se ei voi pysähtyä siihen, että kuluttaja tunnetussa amerikkalaispikaravintolassa lajittelee pahvit yms., mutta pikaruokalan henkilökunta kuitenkin kippaa kaikki samaan pönttöön. Kierrätysrikkomukset ovat kriminalisoitava niin korkealle, että luonnon saastuttaminen on ympäröivän eliöyhteisön murhaa.
Vastuu kasvaa kustannuksien myötä. Kun kulutus tuntuu lompakossa, ajaa se tekemään luonnolle suotuisampia valintoja. Kulutusverot on porrastettava kannustamaan luonnonmukaisuutta, työllisyyttä ja säästöä. Työnteko on verotonta, samoin omistaminen, perinnönkin saa verovapaasti. Ainoat verot ovat arvonlisävero, kulutusvero tuotteittain ja palveluittain sekä määrittäin. Kaikesta kulutuksesta maksamme veroa. Kaikki pakkaukset on pantava verolle ja palautusmaksuisiksi. Ihmiskunta on ainoa eliölaji, joka joutuu oppimaan huomioimisen taidon muusta eliökunnasta.
Ilkka Luoma
__
14062023
"Suomessa syntyi toissa vuonna entistä enemmän jätettä"
HS-ote: " .. Kotitalouksien ja palveluiden yhteenlaskettu jätteen määrä kasvoi hiukan. Jätetilaston mukaan taustalla on kulutuksen kasvu. Kotitalouksien jätemäärä pysyi kuitenkin lähes samana kuin edellisenä vuonna, noin 2,45 miljoonassa tonnissa .. "
--------------------------------------------------------------------------------
Kuva:
DSC_5761.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin kanssa.
LINKKI KUVAAN
Kuvateksti:
Ehkä Suomen kuuluisimmalta jätevuorelta (Vuosaaren suljettu kaatopaikka, Helsinki) avautuu näkymä uudelle satama-alueelle, jolle laivat kohta purkavat kulutustavaroita maailmalta kiertoon kaatopaikoillemme. Aivan vasemmasta laidasta alkavat Sipoon kunnan metsäiset ja vähäväkiset miltei luonnontilaiset maa-alueet, joita Helsinki himoitsee Vuosaaren jatkoksi. 'Kauniiden kumpujen' alle on haudattuna jätteitä pois kuluttajien silmistä. Voimalaitos puskee jätekasojen vieressä lämpöä ja sähköä helsinkiläisille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)