Kysyttäessä pääministeriltä kuinka menee, saamme vastauksen oppikirjoihin tallennettavalla tavalla - hyvin menee. Kysyttäessä yksinasuvilta "ajopuilta" 1), yksinhuoltajilta, pätkätyöläisiltä, ilmaista sekä "pakollista" ylityötä tekeviltä ja vieläpä piilotyöttömiltä - vastaus on sieltäkin selvä: huonosti menee. Ongelma on siinä, että pääministeri on tavallansa oikeassa ja myös nämä yhteiskunnan hiljaisetkin ovat oikeassa.
Suomi on yritysmaailman kansainvälistymisbuumissa tuottanut historiallisen suuren vientiylijäämän viimeisten kymmenen vuoden aikana. Pääministeriltä voisi kysyä ohjeellisesti mihin nuo ylijäämät ovat menneet ja mikä sai aikaiseksi tuon kehityksen. Työpaikkojakin on luotu lisää, pääministeri jatkaa. Millaisia nuo uudet työpaikat ovat, ovatko ne neljä tuntia per päivä tai kolme kuukautta kerrallaan työsuhteita. Kuinka paljon uusista työpaikoista on yhteiskunnan rahoilla tuettuja suojatyöpaikkoja?
Suurin positiivinen muutos on asenneilmastossa; nyt - ilman hallituksen ja pääministerin vaikutusta - kädentaitoiset työt ovat nousseet arvoon ja arvostukseen. Nyt ovat säntillinen laattamies, ammattirappari, huolellinen automekaanikko, vastuullinen terveystyöläinen kuin asiansa osaava sähkömies/ -nainen yhteiskunnan osallisia tasa-arvoisempina kuin koskaan.
Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla humanisteja, pikkuinsinöörejä [mihin katosivat ne oikeat opistoinsinöörit], valtiotieteilijöitä tai tradenomeja. Työnteon arvostukset ovat muutoksessa - järkevä, motivoiva, kannusteellinen ja tiimihenkinen työ on arvossansa, eikä niinkään väliä onko rintalapussa maalari tai lääkäri. Tärkeämpää on johtajan huolehtiva vastuu alaisistaan sekä tekijän osaamisvastuu tavoitteen saavuttamisesta.
Suomessa, nyt ennen eduskuntavaaleja, on enemmän yksinäisiä, piiloalkoholisoituneita, ylipainoisia, uupuneita, huomista hiljaa pelkääviä, enemmän velkaantuneita ja tietämättömiä huomisen tekemisestään kuin koskaan. Mutta hyvin menee; on työvoimapula 300.000 piilo - ja normaalityöttömän joukossa. Edelleen hyvin menee, vaikka on kiireempi kuin koskaan - monet vanhemmat ovat vähemmän jälkikasvunsa kanssa kuin milloinkaan ennen.
Onko kansakunta nimelta Suomi menettämässä identiteettiään, yhteenkuuluvuuttaan ja toisesta huolehtimistaan, kun arvosanoina ovat pelkästään kasvu, raha, suuremman tavoittelu ja ikuinen runsaudesta niukkuuden jako vähempi osaisille, jotka kansantalouden lakien mukaan joukkovoimana ovat osaltansa luoneet sen yltäkylläisyyden osalle - idealla kulutuksen puroista voittojen virrat muodostuvat harvojen taskuun.
Onko yhteiskunnan hyvinvointimalli otettu suoraan The Economist lehden kansikäppyröistä, joilla osoitetaan spekulaatiorahan merkityksen kasvua. Onko yhä vauraammaksi kasvava ylin kvartaali ihmisyhteisöstämme ihannoimassa toisen työn onnistumisen huomista arvioimista - sijoittelemalla nettimaailmassa yhä kiihkeämpään tahtiin spekulaatiorahoja sijoittajien oravanpyöräkoneistoon - nousemassa ahneuden perikuvaksi.
Pääministeri on tänään suositumpi kuin koskaan, koska parempaakaan ei löydy juuri tähän tilanteeseen. Vertaus johonkin on aina projisoitumista muihin tarjokkaisiin. Suomessa ei ole nyt kuin väliajan tarjokkaita yhteiskunnan päätöskoneiston huipulle. Elämme vedenjakajalla, konkreettisesti ja kuvainnollisesti.
Elämme juuri nyt siinä ratkaisevassa päätösilmapiirissa, jossa muutos on tehtävä. Paino maallisen hyvän, kulutuksen ihannoinnin ja kvartaalilukujen sijasta on kohdistettava ympäristöön, henkiseen hyvinvointiin ja vastuuseen yhteenkuuluvuudesta. Painotus on käännettävä uteliaisuuteen, oppimisen haluun ja ratkaisukykyyn - nyt päätavoitteena olevan ostovoiman lisäämisen sijasta.
Eduskuntavaaleissa kansakunta valitsee huomisen tekijät, sillä seuraavien neljän vuoden aikana on tehtävä riuskoja päätöksiä ja näistä päätöksistä ei moni äänestäjä pidä [ennuste: riuskoja päätöksiä ei tehdä].
Päättävän poliitikon vastuu on kokonaisuus ja ymmärrys huomisesta, ei tarve päästä seuraavalle vaalikaudelle. On itseasiassa nyt jo yhdentekevää, mistä viime kädessä mm. ilmastonmuutos on seurausta [ihmisestä vai luonnon omista hidasmuuttujista - vai molemmista], - on oleellisempaa ymmärtää, mitä teemme seuraavaksi.
Verotus on muutettava täysremontilla kulutuksen verottamiseksi. Oppimiskyvyn voimat on suunnattava ongelmaratkaisujen voimaksi. Kyky nähdä kanssaihmiset arvokkaiksi yhteistoimintavaroiksi luoden yhteenkuuluvuutta ja osallistumisen riemua - on kykynä muutettava teoiksi, joilla nämä lähinnä kulutukseen tapahtuvat muutokset hetkellisine epämukavuuksineen on kohdistettava.
Kansakunta on niin elinvoimainen, mitä se keskinäisyydessään yhteenkuuluvana voi esiintyä ja oikeasti toimia. Yhteinen henki ja luottamus johtokoneistoon ovat takeita muutoksien läpimenolle. Tänään kansalaiset -äänestäjät - eivät usko puoluepolitiikkaan. Ihmiset eroavat puolueista, he ovat monissa asioissa vastaan päättäjiä; Nato [osaksi], maahanmuuttajat, armeijan varustaminen, Helsingissä Sipoo - kaikissa näissä äänestäjillä on osin erilainen mielipide kuin päättäjillä. Toisaalta moni äänestäjä ei halua niitä muutoksia, jotka harvat poliitikot jo nyt ymmärtävät välttämättömiksi ja uskaltavat ne myös sanoa. Sanonnassa "tyyntä myrskyn edellä" voi olla vinha perä.
Tulevat eduskuntavaalit ovat vastuullisuuden vaalit, joissa asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Ei tarvitse paapoa äänestäjää lupaamalla kymmenen hyvää ja kymmenen kaunista; nyt riittää, että ehdokas on rehellinen oma itsensä, sanoo vaikeatkin asiat suoraan ja haastaa kansalaiset keskusteluun huomisesta, jossa tehtävät ratkaisut eivät kaikkia miellytä.
Suomen kansa oli talvella 1939-1940 yhtenäisempi kuin koskaan, ja nuo asiat eivät olleet miellyttäviä - tuolla kuuluisalla talvisodan hengellä Suomi otti ja voitti siihen saakka historian suurimmat vaikeudet. Nyt meillä ei ole vastassa jokin maa, vaan omat tuotoksemme ylikulutuksesta johtuneina.
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ------ TIEDE [orig. 13.1.2007] //
1)
LAINAUS [ kts. blog - http://zitting.name/jukka/20041017Ajopuuteoria.html
Tie vain jatkuu jatkumistaanovelta mistä sen alkavan näin.Nyt se on kaukana edessä päin,jos voin, sitä joudun seuraamaan.Jaloin innokkain vaeltaenkunnes se tien suuremman kohtaapaikassa johon moni polku johtaa.Mihin sitten? Tiedä en! --- Tolkien
Kuva:
DSC_5723.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Linkki kuvaan --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/355582240/ ---.
Kuvateksti:
Onko suomalainen yhteenkuuluvuudenhenki katoamassa? Sisukas Suomen kansa on ratkonut erimielisyydet saunassa - se on ollut puhdistautumisen riitti, kaikkinensa. Nytkö tuo yhteenkuuluvuus on vain muisto, kuin rikkoutunut saunanseinä muistuttamassa hengestä, jolla luotiin aiemmin ratkaisuja ongelmiin. Kuvassa purettu saunan seinä muistuttaa eilisestä - tälle alueelle nousee Suomen suurin satama ja vanha oli purettaman uuden kulutuksen tieltä. Vuosaaren satama Helsingissä tulee ottamaan vastaan tuhansia kontteja kulutustavaraa kaukomailta tyydyttämään ostamisen nälkäämme.
sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007
Business plan - erottaa ihmisyyden, rahan ja ympäristöarvot
[liiketoimintasuunnitelma on yritystä ennustaa ja arvioida huomista, jotta tavoite ja tulos olisivat riskeistä minimoidut (ihmisen näkökulmasta) - se on siis osaltansa huomisen maksimointia toiminnan suunnittelemisella. Muualla luonnossa evoluutio perustuu välittömän tilanteen aikaansaamaan hitaaseen muunnonkseen sopeumana. Eläinkunta on jatkuvasti reaaliaikaisessa "suunnitelmassa" arvioimatta huomista tai ollen ennustamatta tulevaisuutta. Eliömaailma ilman ihmistä elää reaaliaikaa - ihminen pyrkii hallitsemaan menetelmillään aikaa, jota ei vielä ole.]
Markkinatalous rakentuu aina business planin - liiketoimintasuunnitelman - varaan. Suunnitelma on tehty lisäämään tavoitteen lukuarvoja, niin määrinä, arvoina kuin voittoina. Business plan on tehty myös niille, joiden ymmärrys ei aina riitä hektiseen ja syy-seuraussuhteiseen nopeaan päätöksen tekoon. Business plan on tiekartta tekijänsä mukaiseen haluttavimpaan päämäärään.
Ihmisen oppiessa havaitsemaan toisen hyväksikäyttömahdollisuuden, oppi hän myös suunnitelmallisuuden. Nyt kaikki pyritään mallintamaan, ennustamaan ja suunnittelemaan, siis luomaan ihmiselle turvallinen ennalta tiedetty toimintaympäristö. Tuottoja ja voittoja halutaan maksimoida - kasvutalouden peruspilari on suunnitelma, jossa arvioidaan menestysrealiteetit käyttäen muualle varattua elonmahdollisuuden käyttövoimaa.
Eläinkunnassa ei rakenneta toimintasuunnitelmia - rakenteet perustuvat sisäsyntyiseen viestintään mitä pitää milloinkin tehdä. Elämän ajo-ohjeena on tiekartta, kuinka metsästys - tavoitteena ravinto, parittelukumppanin etsiminen - tavoitteena lisääntyminen ja puoluskyvyn harjoitus - tavoitteena reviiriyden hallinta, operoidaan. Erillistä "business plania" ei tarvita, kaikki on rakennettu perimään, kokemuksiin ja välittömään reagointiin uhan tai mahdollisuuden edessä. Suunnitelmallisuutta vuosimiljoonaisessa eläinkunnassa - poikkeuksena ihminen - ei ole.
Länsimaalainen markkinatalous kehitti muuttuvan kvartaaliohjatun materiaali- ja työpanosohjauksen suunnitelmina kasvattaa kokoa, määriä ja voittoja. Suunnitelmallisuus on ulottunut erityisesti rakenteisiin, joissa tuottoa ja voittoa tehdään arvioimalla muiden tekoja, päätöksiä ja tavoitteita; näin syntyi ennustamisen - [käytännön elämän rakenteita sisällään pitämätön] - sijoitus- eli spekulaatioiden maailma, jossa voitto rakentuu muiden tekemään työhön, onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Vain ihminen spekuloi huomisen tekemättömillä töillä ja tapahtumilla.
Suunnitelmallisuus on ihmiskeskeinen toimintaperiaate. Suunnitelmallisuuden ydinyhtälö on ennustettavuus, siis pyrkimys riskien minimoimiseen. Arviointimenetelmät tehostavat tavoitemääritteitä, on todennäköisempää ja on odotetumpaa. Voittoja pyritään maksimoimaan, hyötysuhdetta lisäämään eli haluamme lisää ja tämänkin jälkeen lisää. Autot kasvavat, talot kasvavat, pihagrillit kasvavat ja vatsanseutumme kasvavat. Kasvun hegemonia on dinosaurushegemonia - kunnes eloa ylläpitävät tukirangat pettävät.
Suunitelmallisuus on unohtanut maapallomme rajallisuuden; kaikki eivät voi, vaikka haluaisivat, kuluttaa kuin amerikkalaiset tai suomalaiset. Liiketoiminnallinen suunnitelmallisuus on lisännyt koko ajan ympäristöjalanjälkemme kokoa. Ravintoa tuottavan biopinta-alan tehotaloutta on suunnitelmallisesti lisätty, tehostettu ja eräin paikoin jopa ryöstetty. Luonnollinen ja kierrollinen kasvun oma "suunitelmallisuus" on ohitettu ihmisen valtapyyteiden tieltä. Luonto itsessänsä on rajalla, jossa se ryhtyy omiin "varotoimiin" aikaansaaden muutoksia, jotka haittaavat ihmistä itseään luoden uhkia, jotka eivät olleetkaan ennustettavissa, arvioitavissa - siis niitä ei oltu huomioitu liiketoimintasuunitelmissa.
Business plan, tuo ihmeellinen ilmiö rakensi talouden valtahegemoniaksi, unohtaen kasvun todelliset lähtökohdat. Ihminen ei voi koskaan ennustaa tarkoin, kuten emme voi mallintaa ehdottomasti huomistakaan.
Muu eläinkunta valitsi välittömän toiminnan, - puolustamisen ja suvunjatkamisen menetelmät sisäsyntyisellä evolutiivisella tiekartalla "suunnitelmalliseen" harmoniaan ja liikakasvun eliminoimiseen, niukkuuden peruslähtökohtien ollessa lähes aina läsnä. Niukkuus säätää terävyyttä "olla iholla" koko ajan ajassa ja paikassa. Niukkuus valpastaa ja niukkuus kasvattaa olemaan vahva, puolustuskykyinen ja lisääntymiskelpoinen.
Miljoonia vuosia vanha luonnon oma life plan rakensi elinvoimaisen luontoyhteisön harmoniassa hyväksyen vahvemman ominaisuudet. Ihminen tarvitsi keskeneräisyydessään turvakseen oletuksen ja suunnitelman - oman business planinsa - siis huomisen ennustamisen tarpeellisuuden - se toi jatkuvan kasvun hokeman ja vie lopulta elinolosuhteet hitaasti, mutta vääjäämättä koko eliökunnalta. Suunnitelmallisuus syntyi pelosta kohdata tuntematon ja yrityksenä hallita huomisen tapahtumattomia vaikutetekijöitä. "Elä ajassa ja nyt"
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ---- TIEDE
......................................................................
Linkit nettimaailmaan --
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/liiketoimintasuunnitelma/ [ihmisen malli hallita huomista]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Biodiversiteetti [luonnon monimuotoisuus on evolutiivinen saavute, ei ennusteellisen suunnitelman tulos]
http://www.ilmastonmuutos.info/fi/cfmldocs/index.cfm?ID=1059 [ihmisen selitys ilmastonmuutoksesta]
Kuva:
DSC_6691.JPG. 6. tammikuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Harvinainen tammikuu Etelä-Suomessa, meri on jäätön. Tyyntä myrskyn edellä ihminen ainoana eliönä ottaa ulkoista lisäenergiaa itsensä lämmittämiseen, oma ei riitä. Suunnitelmallisesti rakennettu kivihiilivoimala puskee runsaasti kasvihuonekaasuja ilmakehään. Makuuhuoneissamme on mukavat 20-22 astetta - heräämisen ollessa yhä vaikeampaa siirryttäessä tekemään pätkätöitä. Käytämme jälleen ulkoista energiaa kuljetuttaessamme itseämme energiaa kuluttavien näyttöruutujen ääreen tekemään suunnitelmallisesti sitä samaa mitä eilenkin.
Markkinatalous rakentuu aina business planin - liiketoimintasuunnitelman - varaan. Suunnitelma on tehty lisäämään tavoitteen lukuarvoja, niin määrinä, arvoina kuin voittoina. Business plan on tehty myös niille, joiden ymmärrys ei aina riitä hektiseen ja syy-seuraussuhteiseen nopeaan päätöksen tekoon. Business plan on tiekartta tekijänsä mukaiseen haluttavimpaan päämäärään.
Ihmisen oppiessa havaitsemaan toisen hyväksikäyttömahdollisuuden, oppi hän myös suunnitelmallisuuden. Nyt kaikki pyritään mallintamaan, ennustamaan ja suunnittelemaan, siis luomaan ihmiselle turvallinen ennalta tiedetty toimintaympäristö. Tuottoja ja voittoja halutaan maksimoida - kasvutalouden peruspilari on suunnitelma, jossa arvioidaan menestysrealiteetit käyttäen muualle varattua elonmahdollisuuden käyttövoimaa.
Eläinkunnassa ei rakenneta toimintasuunnitelmia - rakenteet perustuvat sisäsyntyiseen viestintään mitä pitää milloinkin tehdä. Elämän ajo-ohjeena on tiekartta, kuinka metsästys - tavoitteena ravinto, parittelukumppanin etsiminen - tavoitteena lisääntyminen ja puoluskyvyn harjoitus - tavoitteena reviiriyden hallinta, operoidaan. Erillistä "business plania" ei tarvita, kaikki on rakennettu perimään, kokemuksiin ja välittömään reagointiin uhan tai mahdollisuuden edessä. Suunnitelmallisuutta vuosimiljoonaisessa eläinkunnassa - poikkeuksena ihminen - ei ole.
Länsimaalainen markkinatalous kehitti muuttuvan kvartaaliohjatun materiaali- ja työpanosohjauksen suunnitelmina kasvattaa kokoa, määriä ja voittoja. Suunnitelmallisuus on ulottunut erityisesti rakenteisiin, joissa tuottoa ja voittoa tehdään arvioimalla muiden tekoja, päätöksiä ja tavoitteita; näin syntyi ennustamisen - [käytännön elämän rakenteita sisällään pitämätön] - sijoitus- eli spekulaatioiden maailma, jossa voitto rakentuu muiden tekemään työhön, onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Vain ihminen spekuloi huomisen tekemättömillä töillä ja tapahtumilla.
Suunnitelmallisuus on ihmiskeskeinen toimintaperiaate. Suunnitelmallisuuden ydinyhtälö on ennustettavuus, siis pyrkimys riskien minimoimiseen. Arviointimenetelmät tehostavat tavoitemääritteitä, on todennäköisempää ja on odotetumpaa. Voittoja pyritään maksimoimaan, hyötysuhdetta lisäämään eli haluamme lisää ja tämänkin jälkeen lisää. Autot kasvavat, talot kasvavat, pihagrillit kasvavat ja vatsanseutumme kasvavat. Kasvun hegemonia on dinosaurushegemonia - kunnes eloa ylläpitävät tukirangat pettävät.
Suunitelmallisuus on unohtanut maapallomme rajallisuuden; kaikki eivät voi, vaikka haluaisivat, kuluttaa kuin amerikkalaiset tai suomalaiset. Liiketoiminnallinen suunnitelmallisuus on lisännyt koko ajan ympäristöjalanjälkemme kokoa. Ravintoa tuottavan biopinta-alan tehotaloutta on suunnitelmallisesti lisätty, tehostettu ja eräin paikoin jopa ryöstetty. Luonnollinen ja kierrollinen kasvun oma "suunitelmallisuus" on ohitettu ihmisen valtapyyteiden tieltä. Luonto itsessänsä on rajalla, jossa se ryhtyy omiin "varotoimiin" aikaansaaden muutoksia, jotka haittaavat ihmistä itseään luoden uhkia, jotka eivät olleetkaan ennustettavissa, arvioitavissa - siis niitä ei oltu huomioitu liiketoimintasuunitelmissa.
Business plan, tuo ihmeellinen ilmiö rakensi talouden valtahegemoniaksi, unohtaen kasvun todelliset lähtökohdat. Ihminen ei voi koskaan ennustaa tarkoin, kuten emme voi mallintaa ehdottomasti huomistakaan.
Muu eläinkunta valitsi välittömän toiminnan, - puolustamisen ja suvunjatkamisen menetelmät sisäsyntyisellä evolutiivisella tiekartalla "suunnitelmalliseen" harmoniaan ja liikakasvun eliminoimiseen, niukkuuden peruslähtökohtien ollessa lähes aina läsnä. Niukkuus säätää terävyyttä "olla iholla" koko ajan ajassa ja paikassa. Niukkuus valpastaa ja niukkuus kasvattaa olemaan vahva, puolustuskykyinen ja lisääntymiskelpoinen.
Miljoonia vuosia vanha luonnon oma life plan rakensi elinvoimaisen luontoyhteisön harmoniassa hyväksyen vahvemman ominaisuudet. Ihminen tarvitsi keskeneräisyydessään turvakseen oletuksen ja suunnitelman - oman business planinsa - siis huomisen ennustamisen tarpeellisuuden - se toi jatkuvan kasvun hokeman ja vie lopulta elinolosuhteet hitaasti, mutta vääjäämättä koko eliökunnalta. Suunnitelmallisuus syntyi pelosta kohdata tuntematon ja yrityksenä hallita huomisen tapahtumattomia vaikutetekijöitä. "Elä ajassa ja nyt"
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ---- TIEDE
......................................................................
Linkit nettimaailmaan --
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/liiketoimintasuunnitelma/ [ihmisen malli hallita huomista]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Biodiversiteetti [luonnon monimuotoisuus on evolutiivinen saavute, ei ennusteellisen suunnitelman tulos]
http://www.ilmastonmuutos.info/fi/cfmldocs/index.cfm?ID=1059 [ihmisen selitys ilmastonmuutoksesta]
Kuva:
DSC_6691.JPG. 6. tammikuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Harvinainen tammikuu Etelä-Suomessa, meri on jäätön. Tyyntä myrskyn edellä ihminen ainoana eliönä ottaa ulkoista lisäenergiaa itsensä lämmittämiseen, oma ei riitä. Suunnitelmallisesti rakennettu kivihiilivoimala puskee runsaasti kasvihuonekaasuja ilmakehään. Makuuhuoneissamme on mukavat 20-22 astetta - heräämisen ollessa yhä vaikeampaa siirryttäessä tekemään pätkätöitä. Käytämme jälleen ulkoista energiaa kuljetuttaessamme itseämme energiaa kuluttavien näyttöruutujen ääreen tekemään suunnitelmallisesti sitä samaa mitä eilenkin.
"Ja koko kansa oli kulutusverolle pantava"
Graf.: Tilastokeskus, lisätty 12092020
*
Perustoimeentulo on - elintoiminnoille välttämätön - ravinto ja perimänsä eteenpäin viennin evolutiivisena tarpeena - suvunjatkanta.
Kaikki muu kuluttaminen on lisähöystettä ihmiskunnalla helpotteeksi ansaitessa työn kautta ruokaa, asumista, vapaa-aikaa sekä itsensä ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Kulutus on suurin syy, miksi ympäristömme muuttuu.
Kulutuksesta on maksettava siihen täsmällisesti kohdistuva juuri ympäristörasituksensa kokoinen kulutusvero kertaa ~1,33 1) .
Vallanpitäjä on oivaltanut jo kauan sitten kuinka verotuksella ylläpidetään valtaa, kykyä ja mahtia alamaisiin; luoden myös yhteistä turvallisuutta reviirirajojen vartioinnissa ja puolustuksessa.
Moderni länsitalous on kehittänyt verotuksen huippuunsa monimutkaisuutena mm. tulontasauksen ajamana. Rikkaat eivät saa vapaasti rikastua ja köyhät köyhtyä [mukaelma toisesta samantyyppisestä sloganista, - pienellä kyynisyydellä].
Verotuksella säädetään tunnetusti mahdollisuuksia - siis säädetään valtakoneiston tahtomalla tavalla yhteiskuntarauhaa tai päämääriä ylläpitääkseen tarpeita ja kansallista itsetuntoa.
Verot säätävät tasapuolisuutta - ainakin mahdollisuutena - saada riittävästi oppia ymmärtämään huomisen ongelmia ja ylläpitämään ja lisäämään saavutettua taloudellista elintasoa maapalloistuvassa kilpailussa - näinhän me julistamme kasvutaloutemme pääteeseissä.
Kulutus on globalisoitunut
Kaikki haluavat muotivirtauksena aina vain suurempaa, kauniimpaa, arvokkaampaa, erinomaisempaa ja viihdykkeellisempää. Tämä kulutus on tuhoamassa ympäristöämme siitä luonnontilaisesta vakaudesta, mitä luonto kehityskaaressaan olisi omanaan itsellisesti ohjannut.
Ihmisen kulutusinto on noussut taloudellisten kasvupyrkimyksien myötä suuremmaksi kuin ympäröivän luonnon luontainen kyky olisi resursseiltaan sallinut. Näitä resursseja säästääksemme ihmiskunnan on säädettävä verotuksensa takaisin sinne yksinkertaisimpaan muotoonsa, joka säätääkin itse luonnonedellytysten valintaa, eikä pelkästään ihmiskunnan omia itsellisiä päämääriään.
Ihmisen ei tarvitse maksaa tuloveroa, omaisuusveroa, liikevaihtoveroa eikä muitakaan veroja
Tilalle on säädettävä tavara-, palvelu- ja kulutuskohtainen kuluttamisen vero. Siinä jokaisella tuotteella ja palvelulla on oma "ympäristömerkki" säätämässä sen verovaikutusta kuluttajallensa. Ympäristömerkki kertoo haitallisuusasteen, niin ko. tuotteen/palvelun tuotantoprosessista, käyttötilanteista kuin myös sen uudelleen kiertoon saattamisesta.
Jokainen tuote on merkitty kansainväliseen ympäristöhaittojen tuote- ja palvelurekisteriin - tämän ylläpidosta vastaisi YK.
Ihminen on kulutuksessaan aina valintatilanteissa: Kuinka paljon, kuinka suurta, miten kallista ja lopulta kuinka tarpeellista, pitäisi olla myös - kuinka ympäristöhaitallista. Jokainen saa edelleen valita vapaaehtoisesti. Nyt ratkaisuksi tulee valinnan hinta. Ympäristölleen rasitteellinen tuote maksaa aina vähintään* sen verran, mitä se haittana ympäristölleen tuottaa.
Kulutusverot ovat suunnattuja
Jokainen kulutusveron kohde tuotteena on yksilöity ja verokertymät suuntautuvat tämän tuotteen verotuloluokkaan. Periaate on, että jokainen tuote "kuittaa" omat ympäristöjälkensä kaikkinensa koko sen elinkaaren ajalta.
Verotus on muuttumassa täsmäohjatuksi; näin myös aikaansaadut ympäristöhaitat "täsmäkorjautuvat" sillä rahalla, mistä ne kulutushaittaverotulona tulevatkin.
Yhteiskunta ei tarvitse mitään muuta verotusta kuin kulutusveron. Jokainen voi vapaalla valinnan tahdollaan suunnata mielihalujaan, tarvesuuntauksiaan, määriä ja ympäristöhaitallisuusasteita omalla verottomilla tuloillaan ottaen aina osaa kulutusverollaan ko. tuotteen/ palvelun aikaansaamiin ympäristöhaittoihin.
Mitä enemmän kulutat, sitä enemmän maksat
Luonnonvalinta ihmistoteutuksina tapahtuu mahdollisuuksina ja mahdottomuuksina itse luontoa ajatellen. Tässäkin kysynnän ja tarjonnan lait ratkaisevat, sitä ostetaan, mihin on mahdollisuus ja mihin ansaitut varat riittävät.
Kulutusverolla säädetään ympäristöhaitat minimiin. Kulutusveron tueksi itse luonto on jo järjestänyt oman "ajattelemisen aiheensa". Valveutuneisuuden kasvun myötä valinnat ympäristöystävällistyvät.
Huomisen verotuksessa "maailman tietoverkon" ollessa yhteydessä joka kuluttajaan, savuun ja notkelmaan, ovat kulutusverokertymät reaaliaikaisia ja ne rekisteröityvät jo ostohetkellä - näin ko. tavaran kulutusvero suuntaa kulkunsa heti ostajan pankkitililtä valtion ao. kulutusveroluokan, - kohteen ja tuotteen "tilille" ostajamerkinnöin; näin meille jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen ympäristöstatus.
Edullisesta ympäristöstatuksesta saa ostohelpotuksia vähän haitallisuutta sisältäviin tuotteisiin ja palveluihin - näitä ansaittuja bonuspisteitä voi sitten suunnata esim. ympäristöteknologian sijoituskohteisiin.
Uudessa verotusmenettelyssä verottajalle jää siten edelleen "keppi ja porkkana" periaate käytettäväkseen ja lisäksi jokainen kuluttaja näkee omasta tilastostaan ympäristöarvonsa.
Ympäristömuutokset - jotka "säätelevät" voimakkaasti ihmiseloa kaikkialla maapallolla - vaativat tehokkaita, riuskoja ja konkreettisia toimia ihmisiltä, siis kuluttajilta, jotta elinympäristömme voisi jatkua siedettävänä luontoystävällisemmille elintavoillemme, huomioiden myös meitä ympäröivän luontokokonaisuuden.
.
PS. Kappalejako uusittu 12092020
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ----- TIEDE [orig. -- 7.1.2007] //
1)
Kerroin 1,33 on kulutusveron päälle pantava ns. tulontasausosa, koska kuitenkin aina ja kaikkialla eivät yksilölliset edellytykset ole samalla tasolla kaikilla, muodostettaessa kohtuullista elämisentasoa. Ihmiskunta on inhimillinen ja toisistaan "huolehtiva" - kuitenkin, ja tämä kerroin 1,33 tarkoittaa 33% lisää koko kulutusverokertymästä. 33% pitää riittää tulontasaukseen ja liki yhteisten edellytysten ylläpitoon.
Kilpailu luo herkkyyttä hakea halvinta ja löytää suurinta
[eettisyys, ympäristöarvot ja työpaikkahyvinvointi nostavat keskusteluissa päätään Suomessa - olemme useasti tuotantoketjujen alihankintaprosessien loppupäässä kuluttajana, joka kuitenkin tekee aina ostopäätöksen]
Maapalloistuminen loi helpon mahdollisuuden kilpailuttamisen syrjähypyille. Globaalitalous hakeutuu suurimmille markkinoille ja halvimmille tuotannon lähteille. Alihankintaketjut ulottuvat kustannussäästöissään sinne missä on halvin työvoima tai tuotantokoneisto. Halpa, edullinen ja erityisen kilpailukykyinen löytyy keskimäärin sieltä, missä työnteon tekijälliseen laatuun ja viihtyvyyteen ei ole aikaa eikä rahaa.
Kehityyvät maat Kiina ja Intia etunenässä ovat uuden maailmallisen rahatalouden vetureita jättiläismäisen ja loputtoman työvoimasaannon vuoksi. He ovat halpoja tuotannontekijöitä perinteellisille länsiyhtiöille, jotka kilpailutilanteessa kipristelevät keskenään ja yhä useammin uusien kehittyvien maiden omien yhtiöiden kanssa. Länsi meni idän houkutuksiin luoden sinne loputtoman kysynnän ja hiljalleen palkkojen nousun takaamaa maailmallista tehotalouden nousukierrettä. Länis huomasi omat tuotannontekijät liian arvokkaiksi.
Jättiläisyhtiöt rakentuvat pitkistä alihankkijaketjuista - tarkistukset, etiikka ja tasapuolisuuden varmennus ympäristö- ja työntekosääntöineen ei ulotu kaukaisimpiin tehtaisiin. Tuotantoketjujen ylimmillä oksilla olevat yhtiöt jakavat hiljalleen ylirajojen ostovoimaa kuluttajille aina Kiinan viimeisiä tuotantoyksiköitä myöten. Ongelmana on vain se, että tuo muutos on hyvin hidasta, koska aina ensimmäisenä kakun kermat kuoraisee omistajat ja ylin johto. Menettelymalli on tuttua myös Venäjällä ja jopa meidän kotisessa Suomessakin.
Yhteiskuntavaikutus tuotantorakenteiden levitessä maailman ääriin, sinne missä työvoima on helpaa ja kulutus nurkan takana - ajaa kehitytyneet, entiset tuotantomaat, uuden ongelman eteen. Mitä me teemme Suomessa? Hyvin koulutettu keskiluokka väsyy, työajat pidentyvät, koska korkeiden palkkojen [verrattuna kehittyviin maihin] erotus pitää kompensoida pitkillä kotona olemattomilla työajoilla.
Kehityvissä maissa kehittyy aivan uusi tuotantorakenne alihankinta- ja yhteistyöketjuineen. Ensin omistajat ja johtajat kalastavat hyödyt ja varat - työvoimaa riittää, jopa 50-100 euron kk-palkoilla ja 12 tunnin/ 6-päivää viikossa työajoin. Silti palkat sielläkin hiljalleen nousevat, tuoden markkinatalouden himoittua kysyntää.
Työnantaja mittasi Euroopassa työväestöltä kaiken ulos vielä 1900-luvun alkupuolella, kunnes joukkovoima ja yhteenkuuluvuus pani barrikadin pystyyn - ajoivat itselleen palkkakierteen ylös päätyen tähän päivään jossa liukuhihnallinen työmentelmä ei meillä enää toimi kilpailukykyisesti. Sitten haettiin laatu, toimitusvarmuus ja eettiset ympäristöarvot, nostaen entisestään hintoja. Kuluttaja on monien tutkimusten mukaan enemmistöltään hintatietoisia, kuten osoittaa se, että kiinalaiset vaatettavat 60% maapallon väestöstä.
Nyt kehittyvissä maissa käydään meidän aikaisempaa historiaa läpi kerros kerrokselta, kuten mekin 1900-luvulla. Omistaja nappaa, johtajat nappaavat - he luovat uudet kulutuksellisen yläluokan ja työväestö saa tehdä sen todellisen työn ollen vain numeroita pitkissä alihankintaketjuissa.
Kehittyvien maiden tuotantorakenteiden muutosprosessit ovat kuitenkin nopeammassa kehityksessä kuin aikaisempi länsieurooppalainen tapa. Kiinalaiset ja intialaiset oppivat asiat nopeasti; heillä on esimerkki meidän historiasta. Työpaikan olosuhteet, arvostustasot, oikeudenmukaisuus, välittäminen ja huolehdinta saavuttaa saman, vielä saavuttamattoman tason kaikilta osin samaan aikaan kuin läntisissä työtehtävissä niin valkokaulus - kuin työnteko-osastoilla [onko niillä enää suuri eroavaisuus?]
Suuret länsiyhtiöt mittaavat tahallaan, tietämättään ja jopa vilpittöminä uskoen näkemäänsä, ulos kaiken sen hyödyn, mitä kehittyvien maiden tuotantomarkkkinat heille pystyvät antamaan. Marrkinatalous on hyvä renki, mutta hyvin huono isäntä. Eeettiset, ympäristölliset ja inhimilliset arvot kasvavat hitaasti, mutta kuitenkin nopeammin kuin meidän 300 vuotta vanhassa teollisuustuotantoympäristössä. Meillä on kokemus muutosprosessista, Kiinassa ja intiassa ei; heille pitää antaa aikaa tai sitten markkinat ratkaisevat: Kuluttaja, ostaja siis mm. me euroopplaiset, jotka rahtaamme miljoonia kontteja tavaraa yltäkylläiseen kulutukseemme mm. Suomeen, voimme tehdä kaupan tiskillä kolmenlaisia päätöksiä. Päätökset ympäristöhuomioimisjärjestyksessä, paras viimeisenä: ostan kiinalaista/ intialaista, ostan eurooppalaista ja lopulta harkitsen tarvitsenko sitä laisinkaan.
Ilkka Luoma
DSC_6655.JPG. 4. tammikuuta 2007, Kuopio. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti tekstin yhteydessä mainiten kuvatekstissä oleva Kalakukkoleipomo Hanna Partanen, Kuopio. Julkaisuun on saatu lupa leipomon taholta mainitulla ehdolla.
Kuvateksti:
Tässäkin tapahtumassa on alihankintaa; mm. jauhot, kalat, liha ja mm. uunin lämmitykseen käytettävä energia. Hanna Partasen kalakukkoleipomo Kuopiossa valmistaa mm. näistä kaikista raaka-aineista maan mainioita kalakukkoja. Kuvassa tuotannontekijöinä ovat ihminen ja pitkän käyttöiän paistouuni perinteen suomin argumentein markkinoille luomaan kysyntää paistettaville tuotteille. Kuopiossa Partasen kalakukkoleipomo on käsite, siis paikallinen brändi. Brändin arvon se on saanut laadusta, maittavuudesta ja perinteistä ollen Kuopiossa aina. Tätä kalakukkoleipomoa on vaikea siirtää Kiinaan tai Intiaan, siksi paikallista tämä herkkujen valmistus on. Tässä leipomossa paikalliset arvot ovat savolaiseettisiä ja täällä noudatetaan suomalaista työehtosopimusta. Leipomon tuotteet eivät ole halvimpia. Asiakkaat tekevät valintansa laadun, luotettavuuden ja maittavuuden pohjalta maksaen sen, mitä hintalappuun on painettu.
Maapalloistuminen loi helpon mahdollisuuden kilpailuttamisen syrjähypyille. Globaalitalous hakeutuu suurimmille markkinoille ja halvimmille tuotannon lähteille. Alihankintaketjut ulottuvat kustannussäästöissään sinne missä on halvin työvoima tai tuotantokoneisto. Halpa, edullinen ja erityisen kilpailukykyinen löytyy keskimäärin sieltä, missä työnteon tekijälliseen laatuun ja viihtyvyyteen ei ole aikaa eikä rahaa.
Kehityyvät maat Kiina ja Intia etunenässä ovat uuden maailmallisen rahatalouden vetureita jättiläismäisen ja loputtoman työvoimasaannon vuoksi. He ovat halpoja tuotannontekijöitä perinteellisille länsiyhtiöille, jotka kilpailutilanteessa kipristelevät keskenään ja yhä useammin uusien kehittyvien maiden omien yhtiöiden kanssa. Länsi meni idän houkutuksiin luoden sinne loputtoman kysynnän ja hiljalleen palkkojen nousun takaamaa maailmallista tehotalouden nousukierrettä. Länis huomasi omat tuotannontekijät liian arvokkaiksi.
Jättiläisyhtiöt rakentuvat pitkistä alihankkijaketjuista - tarkistukset, etiikka ja tasapuolisuuden varmennus ympäristö- ja työntekosääntöineen ei ulotu kaukaisimpiin tehtaisiin. Tuotantoketjujen ylimmillä oksilla olevat yhtiöt jakavat hiljalleen ylirajojen ostovoimaa kuluttajille aina Kiinan viimeisiä tuotantoyksiköitä myöten. Ongelmana on vain se, että tuo muutos on hyvin hidasta, koska aina ensimmäisenä kakun kermat kuoraisee omistajat ja ylin johto. Menettelymalli on tuttua myös Venäjällä ja jopa meidän kotisessa Suomessakin.
Yhteiskuntavaikutus tuotantorakenteiden levitessä maailman ääriin, sinne missä työvoima on helpaa ja kulutus nurkan takana - ajaa kehitytyneet, entiset tuotantomaat, uuden ongelman eteen. Mitä me teemme Suomessa? Hyvin koulutettu keskiluokka väsyy, työajat pidentyvät, koska korkeiden palkkojen [verrattuna kehittyviin maihin] erotus pitää kompensoida pitkillä kotona olemattomilla työajoilla.
Kehityvissä maissa kehittyy aivan uusi tuotantorakenne alihankinta- ja yhteistyöketjuineen. Ensin omistajat ja johtajat kalastavat hyödyt ja varat - työvoimaa riittää, jopa 50-100 euron kk-palkoilla ja 12 tunnin/ 6-päivää viikossa työajoin. Silti palkat sielläkin hiljalleen nousevat, tuoden markkinatalouden himoittua kysyntää.
Työnantaja mittasi Euroopassa työväestöltä kaiken ulos vielä 1900-luvun alkupuolella, kunnes joukkovoima ja yhteenkuuluvuus pani barrikadin pystyyn - ajoivat itselleen palkkakierteen ylös päätyen tähän päivään jossa liukuhihnallinen työmentelmä ei meillä enää toimi kilpailukykyisesti. Sitten haettiin laatu, toimitusvarmuus ja eettiset ympäristöarvot, nostaen entisestään hintoja. Kuluttaja on monien tutkimusten mukaan enemmistöltään hintatietoisia, kuten osoittaa se, että kiinalaiset vaatettavat 60% maapallon väestöstä.
Nyt kehittyvissä maissa käydään meidän aikaisempaa historiaa läpi kerros kerrokselta, kuten mekin 1900-luvulla. Omistaja nappaa, johtajat nappaavat - he luovat uudet kulutuksellisen yläluokan ja työväestö saa tehdä sen todellisen työn ollen vain numeroita pitkissä alihankintaketjuissa.
Kehittyvien maiden tuotantorakenteiden muutosprosessit ovat kuitenkin nopeammassa kehityksessä kuin aikaisempi länsieurooppalainen tapa. Kiinalaiset ja intialaiset oppivat asiat nopeasti; heillä on esimerkki meidän historiasta. Työpaikan olosuhteet, arvostustasot, oikeudenmukaisuus, välittäminen ja huolehdinta saavuttaa saman, vielä saavuttamattoman tason kaikilta osin samaan aikaan kuin läntisissä työtehtävissä niin valkokaulus - kuin työnteko-osastoilla [onko niillä enää suuri eroavaisuus?]
Suuret länsiyhtiöt mittaavat tahallaan, tietämättään ja jopa vilpittöminä uskoen näkemäänsä, ulos kaiken sen hyödyn, mitä kehittyvien maiden tuotantomarkkkinat heille pystyvät antamaan. Marrkinatalous on hyvä renki, mutta hyvin huono isäntä. Eeettiset, ympäristölliset ja inhimilliset arvot kasvavat hitaasti, mutta kuitenkin nopeammin kuin meidän 300 vuotta vanhassa teollisuustuotantoympäristössä. Meillä on kokemus muutosprosessista, Kiinassa ja intiassa ei; heille pitää antaa aikaa tai sitten markkinat ratkaisevat: Kuluttaja, ostaja siis mm. me euroopplaiset, jotka rahtaamme miljoonia kontteja tavaraa yltäkylläiseen kulutukseemme mm. Suomeen, voimme tehdä kaupan tiskillä kolmenlaisia päätöksiä. Päätökset ympäristöhuomioimisjärjestyksessä, paras viimeisenä: ostan kiinalaista/ intialaista, ostan eurooppalaista ja lopulta harkitsen tarvitsenko sitä laisinkaan.
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ---- TIEDE [orig- 7. tammikuuta 2007] /
Kuva:DSC_6655.JPG. 4. tammikuuta 2007, Kuopio. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti tekstin yhteydessä mainiten kuvatekstissä oleva Kalakukkoleipomo Hanna Partanen, Kuopio. Julkaisuun on saatu lupa leipomon taholta mainitulla ehdolla.
Kuvateksti:
Tässäkin tapahtumassa on alihankintaa; mm. jauhot, kalat, liha ja mm. uunin lämmitykseen käytettävä energia. Hanna Partasen kalakukkoleipomo Kuopiossa valmistaa mm. näistä kaikista raaka-aineista maan mainioita kalakukkoja. Kuvassa tuotannontekijöinä ovat ihminen ja pitkän käyttöiän paistouuni perinteen suomin argumentein markkinoille luomaan kysyntää paistettaville tuotteille. Kuopiossa Partasen kalakukkoleipomo on käsite, siis paikallinen brändi. Brändin arvon se on saanut laadusta, maittavuudesta ja perinteistä ollen Kuopiossa aina. Tätä kalakukkoleipomoa on vaikea siirtää Kiinaan tai Intiaan, siksi paikallista tämä herkkujen valmistus on. Tässä leipomossa paikalliset arvot ovat savolaiseettisiä ja täällä noudatetaan suomalaista työehtosopimusta. Leipomon tuotteet eivät ole halvimpia. Asiakkaat tekevät valintansa laadun, luotettavuuden ja maittavuuden pohjalta maksaen sen, mitä hintalappuun on painettu.
Turhuus- ja haittatarrat jokaiseen tuotteeseen
Ihmisen elo on liikkumista paikasta toiseen tavaroineen. Toinen harrasteemme on käyttää energiaa näyttämiseen, käyttämiseen ja lopulta myös tarpeeseenkin. Olemme ansioituneita niin materia- kuin ilmastomuuttajiakin. Olipa ilmiöiden takana ihminen tai ei, niin kaikki kuluttamamme tuotteet ja palvelut voidaan merkata asianmukaisilla turhuus- ja haittatarroilla.
Ulkona ei ole lunta, emmekä saa unta taistellessamme syistä syvistä; auringon pilkut, taustasäteilyn muutokset ja ihmisen oma toiminta saavat kukin osansa. On perin selvää, että yhtenä keskipisteenä on meidän oma kulutus. Ihminen on koko maapallon historiassa kaikista eliöistä eniten muuttanut maapallon pintaa materiamuutoksina.
Olemme ainut eläinlaji, joka tietoisesti käyttää ulkopuolista energiaa täyttääkseen mielihalujansa. Me kulutamme enemmän biomassaa ja raaka-aineita elokiloa kohden, kuin mikään muu eläin- tai eliölaji. Me muutamme ympäristöämme omien mielihalujemme, tarpeidemme ja kuviteltujen oikeuksiemme myötä kiihtyvällä tahdilla.
Jokainen käyttämämme tavara, palvelu tai muu kulutuksen kohde on ympäristömerkittävä selvällä haitta- ja turhuustarralla ja kirjattava "maailman kulutusviraston" tietokantaan, kuten kemikalioviraston suunnitelmissa on tallentaa jokaisen käyttökemikaalin sisältö ja vaikutus.
Tavaroille ja palveluille pitää syntyä haittaverotuksen peruslähtökohta: mitä haitallisempi tuote, tai mitä vahingollisempi tuotantoprosessi, niin sen tylympi tuoteseloste. Tarra kertoo käyttäjälle, kuinka paljon hiilidioksidia sen valmistus on aikaansaanut, samoin tarra mm. kertoo, kuinka kauan tuotteen biologinen haitallisuuselinkaari jatkuu.
Jokaiselle tuotteelle pitää olla kierrätysseloste, jossa kuvataan tuotteen synty sen alkumateriaaleista lähtien päätyen sen takaisin paluuseen luonnon kiertoon ilman mitään haittavaikutuksia. Kuluttajien tulee tietää tarkoin mitä hän ostaa, sillä haitallisuus tulee verolle. Ihmisen on tiedettävä, mitä hän elossaan käyttää, jotta ymmärtää, mitä hän ympäristölleen suoraan tai epäsuorasti aiheuttaa.
Jokaisella ihmisellä pitää olla vapaus omaehtoiseen vastuuvalintaan. Vastuiden kasvaessa jokainen ihminen on huomenna suoravaikuttaja ympäristönsä laatuun, omaan terveyteen ja lastensa ylihuomiseen elinolosuhdepuhtauteen. Tuotteellinen haitta- ja turhuustarra on luettavissa myös tarran lähelle viedyllä monitoimikännykällä, jolloin avautuu tietoväylä maailman tuotetietovarastoon ja tietokantaan. Haittatieto pitää olla myös hinnoiteltu - kuluttajalla on oltava tieto, kuinka paljon haittaveroa tuotteessa on tai mikä on kulutusverotuksellinen turhuusmarginaali.
Valveutuneisuuden kasvaessa ja lumen vähetessä huoli ympäristöstä kasvaa. Me emme voi kuluttaa tätä palloa puhki, me emme voi kuluttaa tämän pallon biokerrosta kasvun köyhyysrajalle pölyäväksi aavikoksi, kuten USA:n riistoviljely oli tehdä jo 1930-luvulla. Massiivinen kulutuskasvu patoutuu haittamerkeillä, turhuusverotuksella ja tiedon saannin helppoudella niistä vahingoista, mitä kuluttamamme tuote ja palvelu aikaansaavat.
Nyt jo luemme kilokaloreja, rasva-arvoja ja vitamiinisisältöjä tuoteselostetarroista huolissamme itsestämme; rasva-arvoista tosin emme vielä 1960-luvulla juuri mitään tienneet - tosin elintasokumpumme vatsanseuduilla eivät olleet niin koholla kuin nykyiset verenpainearvot. Seuraavaksi vastuurajapinta ulottuu jo nenänvartemme verran enemmän luonnon ja ympäristön suuntaan. Tiedonhalu kasvaa ympäristöhaitoista kasvaen lämpökäyrien mukana, vaikka helmikuun pakkasaalto on vielä kokematta.
Muutos tapahtuu vapaaehtoisesti ja siihen oman apunsa tuo haitta- ja turhuustarrat jokaisessa tuotteessa sekä palvelussa. Yhden ihmisen suomalainen ekoympäristöjalanjälki on noin 6,6 biohehtaaria, niin paljon tarvitsemme ollaksemme keskiarvokulutussuomalaisia. Ekojalanjälkemme on yksi maailman suurimmista. Kaikkien kiinalaisten kuluttaessa kuten me, talven lumi sulaa käsivarresta ja Utsjoen pään kuhmusta viimeisen kerran ja eteläisin Eurooppa kuivuu hiljalleen aro-aavikoksi.
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ----- TIEDE [21.1.2007 -- n. 1.000]
Kuva:
B0001174.JPG. 15. tammikuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Jo vuosi sitten Etelä-Suomessa oli lumetonta vielä tammikuussakin. Nurmikko viheriöi kauniisti Mannerheim-kotimuseon vieressä. Marsalkan ollessa talossaan, Suomessa oli runsaasti kovia pakkastalvia runsaine lumivaroineen. Pelastipa osaltansa tulipalopakkaset ja valkoinen lumipeite Suomen itsenäisyyden huippukylmänä talvena 1939-1940, jolloin suomalaiset olivat 70% maalla, nyt nuo 70% ovat kaupungeissa.
Ulkona ei ole lunta, emmekä saa unta taistellessamme syistä syvistä; auringon pilkut, taustasäteilyn muutokset ja ihmisen oma toiminta saavat kukin osansa. On perin selvää, että yhtenä keskipisteenä on meidän oma kulutus. Ihminen on koko maapallon historiassa kaikista eliöistä eniten muuttanut maapallon pintaa materiamuutoksina.
Olemme ainut eläinlaji, joka tietoisesti käyttää ulkopuolista energiaa täyttääkseen mielihalujansa. Me kulutamme enemmän biomassaa ja raaka-aineita elokiloa kohden, kuin mikään muu eläin- tai eliölaji. Me muutamme ympäristöämme omien mielihalujemme, tarpeidemme ja kuviteltujen oikeuksiemme myötä kiihtyvällä tahdilla.
Jokainen käyttämämme tavara, palvelu tai muu kulutuksen kohde on ympäristömerkittävä selvällä haitta- ja turhuustarralla ja kirjattava "maailman kulutusviraston" tietokantaan, kuten kemikalioviraston suunnitelmissa on tallentaa jokaisen käyttökemikaalin sisältö ja vaikutus.
Tavaroille ja palveluille pitää syntyä haittaverotuksen peruslähtökohta: mitä haitallisempi tuote, tai mitä vahingollisempi tuotantoprosessi, niin sen tylympi tuoteseloste. Tarra kertoo käyttäjälle, kuinka paljon hiilidioksidia sen valmistus on aikaansaanut, samoin tarra mm. kertoo, kuinka kauan tuotteen biologinen haitallisuuselinkaari jatkuu.
Jokaiselle tuotteelle pitää olla kierrätysseloste, jossa kuvataan tuotteen synty sen alkumateriaaleista lähtien päätyen sen takaisin paluuseen luonnon kiertoon ilman mitään haittavaikutuksia. Kuluttajien tulee tietää tarkoin mitä hän ostaa, sillä haitallisuus tulee verolle. Ihmisen on tiedettävä, mitä hän elossaan käyttää, jotta ymmärtää, mitä hän ympäristölleen suoraan tai epäsuorasti aiheuttaa.
Jokaisella ihmisellä pitää olla vapaus omaehtoiseen vastuuvalintaan. Vastuiden kasvaessa jokainen ihminen on huomenna suoravaikuttaja ympäristönsä laatuun, omaan terveyteen ja lastensa ylihuomiseen elinolosuhdepuhtauteen. Tuotteellinen haitta- ja turhuustarra on luettavissa myös tarran lähelle viedyllä monitoimikännykällä, jolloin avautuu tietoväylä maailman tuotetietovarastoon ja tietokantaan. Haittatieto pitää olla myös hinnoiteltu - kuluttajalla on oltava tieto, kuinka paljon haittaveroa tuotteessa on tai mikä on kulutusverotuksellinen turhuusmarginaali.
Valveutuneisuuden kasvaessa ja lumen vähetessä huoli ympäristöstä kasvaa. Me emme voi kuluttaa tätä palloa puhki, me emme voi kuluttaa tämän pallon biokerrosta kasvun köyhyysrajalle pölyäväksi aavikoksi, kuten USA:n riistoviljely oli tehdä jo 1930-luvulla. Massiivinen kulutuskasvu patoutuu haittamerkeillä, turhuusverotuksella ja tiedon saannin helppoudella niistä vahingoista, mitä kuluttamamme tuote ja palvelu aikaansaavat.
Nyt jo luemme kilokaloreja, rasva-arvoja ja vitamiinisisältöjä tuoteselostetarroista huolissamme itsestämme; rasva-arvoista tosin emme vielä 1960-luvulla juuri mitään tienneet - tosin elintasokumpumme vatsanseuduilla eivät olleet niin koholla kuin nykyiset verenpainearvot. Seuraavaksi vastuurajapinta ulottuu jo nenänvartemme verran enemmän luonnon ja ympäristön suuntaan. Tiedonhalu kasvaa ympäristöhaitoista kasvaen lämpökäyrien mukana, vaikka helmikuun pakkasaalto on vielä kokematta.
Muutos tapahtuu vapaaehtoisesti ja siihen oman apunsa tuo haitta- ja turhuustarrat jokaisessa tuotteessa sekä palvelussa. Yhden ihmisen suomalainen ekoympäristöjalanjälki on noin 6,6 biohehtaaria, niin paljon tarvitsemme ollaksemme keskiarvokulutussuomalaisia. Ekojalanjälkemme on yksi maailman suurimmista. Kaikkien kiinalaisten kuluttaessa kuten me, talven lumi sulaa käsivarresta ja Utsjoen pään kuhmusta viimeisen kerran ja eteläisin Eurooppa kuivuu hiljalleen aro-aavikoksi.
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ----- TIEDE [21.1.2007 -- n. 1.000]
Kuva:
B0001174.JPG. 15. tammikuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Jo vuosi sitten Etelä-Suomessa oli lumetonta vielä tammikuussakin. Nurmikko viheriöi kauniisti Mannerheim-kotimuseon vieressä. Marsalkan ollessa talossaan, Suomessa oli runsaasti kovia pakkastalvia runsaine lumivaroineen. Pelastipa osaltansa tulipalopakkaset ja valkoinen lumipeite Suomen itsenäisyyden huippukylmänä talvena 1939-1940, jolloin suomalaiset olivat 70% maalla, nyt nuo 70% ovat kaupungeissa.
Kasvunhokema saavuttaa maallisen rajansa - niin luonto vastaa kuin sille huudetaan
-kuva lisätty 01012024!
*****
Valtakunnallinen sanomalehti esitti vuoden viimeisessä numerossaan häkellyttävää puolisokeaa yksisilmäisyyttä. Suunnilleen otsikoinnilla "Gaia 1) kuumenee sitä imettäessä" -selosteltiin syitä syviä synnyille, joissa maapallo luontona vastaa sille heitettyihin haasteisiin. Syiksi saatiin epäsopu öljyntuottajien ja -kuluttajien välillä, uusien kulutusmaiden kehiin astuminen ja lopulta myös ihmisten ahneuden lisääntynyt mahti.
Yksisilmäisyyttä kirjoituksessa edusti kulutusmahtien peittely ja esille tuomattomuus. Jo pelkästään USA kuluttaa 5%:n väestöosuudellaan koko maapallon liikennepolttoaineista lähes 35%. Venezuela ja Iran saivat leiman USA:n kiusaamisesta ja ärsyttämisestä. Kiinakin saatiin esille agressiivisena öljynostajana. Veli-venäläistä arveltiin epäluotettavaksi kauppakumppaniksi (Sahelin/Shell).
USA on ylivoimainen hiilidioksidipäästäjä. EU nousee mukavasti mitalikolmikkoon ja Kiina kasvaa hyvää vauhtia kärkikaartiin. Öljy, kivihiili ja maakaasu varastoituivat maaemon sisuksiin satojen miljoonien vuosien aikana. Lähinnä länsimaiden markkinakasvu on käyttänyt viimeisen 100 vuoden määrästä suurimman osan - pelkästään USA on kuluttanut, pöhöttyäkseen maailman lihavimmaksi kansaksi, kasvattaakseen autonsa "kuorma-autokokoluokkaan" ja jäähdyttelyn sille tasolle, että sen energian tuottamiseen on tarvittu pohjaksi noin viiden miljoonan vuoden viherkasvu, joskus kauan sitten.
Luonnon varastoimat hiilivedyt purskautettiin ilmakehään 100 vuodessa. Nyt ihmettelemme, miksi Etelä-Suomessa on tänä uutena vuonna 3-5 astetta lämmintä - eräät kuitenkin väittävät, että poikkeusvuosi 2006 mahtuu pitkien ajanjaksojen vaihteluväleihin. Millainen on vuosi 2007?
Artikkelin kirjoittaja sai leimattua vastuuttomuutta öljyntuottajiin, Venäjään ja Kiinaan, unohtaen länsisivistyneesti, miksi kasvunhegemonia on järjestäytynyt juuri meille uskonkappaleeksi. Meille länsimaissa taloudellinen ja materiaalinen kasvu on itseriittoinen hokema kulutusmandroineen. Suurempi auto, suurempi olohuone, suurempi poreamme, suurempi ja talviasuttavampi kesämökki, mahtavampi pihagrilli, ylevämpi merijahti ja yhä pidemmät ja toistuvammat kaukolomamatkat. Mihin unohtui kirjoittajalta kuluttajan vastuu, vai oliko se siveellisesti ja tahdikkaasti kätketty artikkelitekstin sisuksiin?
Amerikkalaiset ovat oikeasti toivoneet, etteivät kiinalaiset saavuttaisi heidän elintasoaan - onhan se ymmärrettävää, koska silloin saamme suurimman rakennusurakan, täytyy rakentaa kaksi uutta maapalloa. USA ei voi ajatella, että kiinalaiset ajaisivat yhtä taajaan yksityisautoillaan kuin he itse. Amerikkalaisilla on demokratiavaje ymmärryksessä, että myös kehittyvät maat haluavat heidän esikuvillaan maistaa kulutuskasvun autuaallista mannaa. Nyt myös venäläiset ostavat kilpaa heinäladon kokoisia maastureita - heilläkin on sama ostamisen ja näyttämisen oikeus, kuin on henkisesti taantuvissa länsijuhlan kulutusmarkkinamaissa!
Ei hokemat - lämpenemisestä, saastumisesta ja tarvitsisi jotain tehdä - paranna Gaia [maaemo] -poloisen tuskaa - toteamus Prometheuksesta, tulen sytyttäjästä ihmiskunnalle, oli arkipölyinen viisastelu toistona kuivien sananparsien varastosta alkaneesta tulipalosta. Ihminen huomasi helpon ja halvan kulutusjuhlinnan alkavaksi maaemon hiilivetyvarastoista, joiden syntymiseen luontoemo käytti 10-50 miljoonaa vuotta, mutta ihmisen polttaessa ne taivaan tuuliin reilussa sadassa vuodessa.
Maaemon jäähdyttelyksi kelpaa vain kulutuksen totaalinen ja systemaattinen vähennys. Me länsimaat olemme vastuiden keskipisteessä. Kuinka "opettaisimme" tavoillemme tyypillisenä opettajana kiinalaiset säästöön, julkisten käyttöön, 17 asteen huonelämpöihin, jos itse yliopettajaroolissamme emme noita taikakeinoja osaa käyttää tai edes ymmärtää.
Tiedonvälitys ja kirjoittelu on vapaassa demokratiassa sallittua miltei millä argumentoinnilla tahansa, mutta vaikuttajajournalismi tulisi sisältää myös näköalallisuutta, eikä pelkkää laput silmillä ravia. Toteamus ilmastonmuutoksesta on sivulause ilman tarkoitusta, ellei ole ymmärryksessä tekojen merkitys ja tahto. Puoluepoliittinen koneisto omikoon sanahelinän sisällyksettömine latteuksineen, mutta paljon lainatun ja arvostetun sanomalehden sisältöherkkyyteen soisi myös laaja-alaisemman katsannon.
Muutos lähtee sieltä, mistä on helpointa suorittaa luopumista - esimerkin jälkeen on oikeus pyytää muita mukaan; mm. kiinalaiset, intialaiset, venäläiset ja brasilialaiset. Suomalainen ja länsimaalainen markkinamekanismi voi sujuvasti luopua keskimäärin 30%:sta kulutuksestaan - suunnaten myös merkittävää tietotaidollista panostaan säästöihin, hyötysuhteisiin ja ennenkaikkea kykyyn nähdä kasvuaan enemmän henkisinä ominaisuuksina.
Luontoystävällisempää kulutuskäyttäytymisen Onnellista Uutta Vuotta 2007!
1)
GAIA ........... http://www.melnworld.com/suomeksi/uskonnot.php3?id=1
GAIA ........... http://www.wam.fi/gaia/ojaniemen_vihkiaispuhe.htm
GAIA ........... http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/gaia.html
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ------- TIEDE
Kuva:
DSC_5790.JPG. 24. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
Kuvateksti:
Alkuperäiskansoja todennäköisesti edustavat kauppakeskussoittajat Etelä-Amerikasta keräävät melankolisella musiikillaan almuja elantoonsa suomalaisilta kuluttajilta. Espanjalaiset valloittajat - konkistadorit (conquistadors), ryöstivät, murhasivat ja sairastuttivat atsteekit, mayat, tolteekit ja inkat omassa kullan himossaan. Atsteekkien yksinvaltias Montezuma II päätteli valkoisen rodun olevan jumaliensa lähettämiä ja näin ollen ei ryhtynyt koko maanosansa tappioksi puolustamaan päättäväisesti omaa sivilisaatiotaan valkoista ristin ja miekan valloittajaa vastaan.
Kuvalinkki ............. http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/339438743/
lauantaina, joulukuuta 30, 2006
DSC_2045 Lasi heijastelee vanhaa ja perinteistä - photo by Ilkka Luoma
DSC_2045 Lasi heijastelee vanhaa ja perinteistä - photo by Ilkka Luoma
Originally uploaded by Ilkka Luoma.
Ihminen käyttää luonnottomasti energiaa ympäriltään kattojensa alle
KUVALINKKI
Ei saattaisi arvata, että talo ympäriltämme, jossa asumme - voisi tuottaa lämpöä, sähköä ja energiaa enemmän, kuin se tarvitsee oman kattonsa alle. Edelleenkin nykyinen asumisemme voidaan kutistaa energiatarpeeltaan jopa vain kolmanteen osaan nykyisestä. Ihminen on ainoa eläin, joka tarvitsee extraenergiaa lämmittääkseen itseään sateelta suojassa eristettynä luonnosta.
Asunto tai omakotitalo Suomessa ovat keskimäärin elämämme suurimpia investointaja; elämme velkasuhteessa jopa 35 vuotta saavuttaaksemme omat seinät ympärillemme. Suomessa rakentaminen on kallista, asuminen on kallista ja ylläpitokin on kallista. Lämpimistä jouluista huolimatta varautumamme on tulipalopakkasiin, vaikkakin lisääntyvän kosteuden ilmasto pikemminkin homehduttaa ja mädännyttää kalleinta perusomaisuuttamme.
Aurinko, joka loi kaiken edellytyksen elolle ja meidänkin jatkumolle - osaa lämmittää talojamme bruttoenergiasaantona aina 1300 prosenttiin saakka, siis pystyen luovuttamaan ulos ja muuhun käyttöön monta kertaa enemmän energiaa, kuin mitä se itse tarvitsee [prof. Kai Wartiainen]. Aurinko on tehokas lämmitin, säteilijä ja energiapatteri. Aurinkoenergia on väkevä ilmiö ja talteenoton kehittyessä on ratkaisemassa osaltaan kyltymätöntä energiatarvettamme.
Nykyinen moderni asuintalo kuluttaa noin 130 kWh energiaa neliömetriä kohden - tämä luku on tutkijoiden mukaan helposti pienennettävissä jopa vain 40-50 kWh:iin [tekn.tri Miimu Airaksinen]. Rakentamisen totunnaiset tavat lienevät suurin syy hitaaseen muutokseen. Laboratorioissa on toteutettu uusia kokonaisuuksia olemassa olevilla osaratkaisuilla vähentäen energiatarvetta asumisessamme. Keksintöihin lisättynä säästö, terveellisemmän - siis alemman keskilämpötilan (nyt 21-23 C) säätäminen ehkäpä noin 18-20 C:een - entisestään pienentäisi energiariippuvuutta. Viileämpi elinympäristö tuottaa virkeämpiä ajatuksia ja mielenlaatua :-)
Eläinkunnassa [mihin mekin kuulumme], kaikki paitsi me, ei tarvita lisäenergiaa pesään, joiksi kotejammekin voitaisiin kutsua. Kodin, siis pesän merkitys on jatkuvuuden huolehtiminen seuraaviksi sukupolvien luojiksi. Pesä on turvapaikka, kuten kotikin, joka on asetettu lain erityissuojeluun. Suojeltu ympäristömme seininä ja lattioina on rakentunut energian tuhlaamisen kuningaskuluttajaesimerkiksi.
Vaihe, jossa ihmiskunta huomasi kiinteän kodin ominaisuuden, aloitti suunnitelmallisuuden, jota eläinkunnassa ei esiinny. Suunnitelmallisuus loi omistamisen, aidallisen reviirin ja huolen omistuksien menetyksistä. Näin ihminen aloitti "kodistansa" kehityksen, jossa energia on käymässä vähiin ja pahempana seikkana tuhoamassa ympäristömme. Eläinkunta ei hae omistusasuntoja, -pesiä, ne hakevat vain lisääntymisalustan, jossa juuri ja juuri vain pentujen avuttomuusvaihe ylitetään. "Suunnitelmallisuutta" ei ole kuin vaistojen ajama lisääntyminen ja ruoan hankinta.
Me suunnittelimme itsellemme fyysisen kodin, joka vaurastumisen, näyttöhalun ja mukavuuden tarpeen kasvaessa kuluttaa entistä enemmän. Ulkoiset tekijät ovat ylittäneet luonnon kestokyvyn; ympäristö muuttuu tekosistamme jo nyt meidän mahtamatta sille mitään - sen kehitys ja antamamme kehityssykäykset ovat karanneet käsistämme. Energian lisääntyvälle tarpeellemme ei näy loppua.
Tiedeyhteisöt ovat löytäneet ratkaisuja tähän arvokkaimpaan sijoitukseemme/ omistukseemme; ennakkoluulottomuudella ja kokonaissuunnittelulla voimme ratkaisevasti aloittaa energian säästämisen nyt - ratkaisut ovat jo olemassa. Huomisen koti on energiaa tuottava yksikkö, jolloin paikallisuus energiatuotantona syrjäyttää hiljalleen nykyistä suuruuden lain keskittymistä. Hajautetun energiantuotannon ratkaisuille on maailmanlaajuinen kysyntä. Olisiko Suomi näiden ratkaisujen osaaja?
Ilkka Luoma
keskustelu .......... TIEDE
Kuva:
DSC_2045.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Lasipinta on kaksijakoinen; se "vuotaa" lämpöä eniten harakoille, mutta voi olla huomisen energiakeräämisen pinta-ala. Onko uudessä eduskunnan lisäosassa käytetty energiasäästöä aikaansaavia menetelmiä, ei ole tiedossa, mutta heijastus perinteistä antaa näkymiä "vanhojen hyvien menetelmien" uudelleen käyttöön.
Ei saattaisi arvata, että talo ympäriltämme, jossa asumme - voisi tuottaa lämpöä, sähköä ja energiaa enemmän, kuin se tarvitsee oman kattonsa alle. Edelleenkin nykyinen asumisemme voidaan kutistaa energiatarpeeltaan jopa vain kolmanteen osaan nykyisestä. Ihminen on ainoa eläin, joka tarvitsee extraenergiaa lämmittääkseen itseään sateelta suojassa eristettynä luonnosta.
Asunto tai omakotitalo Suomessa ovat keskimäärin elämämme suurimpia investointaja; elämme velkasuhteessa jopa 35 vuotta saavuttaaksemme omat seinät ympärillemme. Suomessa rakentaminen on kallista, asuminen on kallista ja ylläpitokin on kallista. Lämpimistä jouluista huolimatta varautumamme on tulipalopakkasiin, vaikkakin lisääntyvän kosteuden ilmasto pikemminkin homehduttaa ja mädännyttää kalleinta perusomaisuuttamme.
Aurinko, joka loi kaiken edellytyksen elolle ja meidänkin jatkumolle - osaa lämmittää talojamme bruttoenergiasaantona aina 1300 prosenttiin saakka, siis pystyen luovuttamaan ulos ja muuhun käyttöön monta kertaa enemmän energiaa, kuin mitä se itse tarvitsee [prof. Kai Wartiainen]. Aurinko on tehokas lämmitin, säteilijä ja energiapatteri. Aurinkoenergia on väkevä ilmiö ja talteenoton kehittyessä on ratkaisemassa osaltaan kyltymätöntä energiatarvettamme.
Nykyinen moderni asuintalo kuluttaa noin 130 kWh energiaa neliömetriä kohden - tämä luku on tutkijoiden mukaan helposti pienennettävissä jopa vain 40-50 kWh:iin [tekn.tri Miimu Airaksinen]. Rakentamisen totunnaiset tavat lienevät suurin syy hitaaseen muutokseen. Laboratorioissa on toteutettu uusia kokonaisuuksia olemassa olevilla osaratkaisuilla vähentäen energiatarvetta asumisessamme. Keksintöihin lisättynä säästö, terveellisemmän - siis alemman keskilämpötilan (nyt 21-23 C) säätäminen ehkäpä noin 18-20 C:een - entisestään pienentäisi energiariippuvuutta. Viileämpi elinympäristö tuottaa virkeämpiä ajatuksia ja mielenlaatua :-)
Eläinkunnassa [mihin mekin kuulumme], kaikki paitsi me, ei tarvita lisäenergiaa pesään, joiksi kotejammekin voitaisiin kutsua. Kodin, siis pesän merkitys on jatkuvuuden huolehtiminen seuraaviksi sukupolvien luojiksi. Pesä on turvapaikka, kuten kotikin, joka on asetettu lain erityissuojeluun. Suojeltu ympäristömme seininä ja lattioina on rakentunut energian tuhlaamisen kuningaskuluttajaesimerkiksi.
Vaihe, jossa ihmiskunta huomasi kiinteän kodin ominaisuuden, aloitti suunnitelmallisuuden, jota eläinkunnassa ei esiinny. Suunnitelmallisuus loi omistamisen, aidallisen reviirin ja huolen omistuksien menetyksistä. Näin ihminen aloitti "kodistansa" kehityksen, jossa energia on käymässä vähiin ja pahempana seikkana tuhoamassa ympäristömme. Eläinkunta ei hae omistusasuntoja, -pesiä, ne hakevat vain lisääntymisalustan, jossa juuri ja juuri vain pentujen avuttomuusvaihe ylitetään. "Suunnitelmallisuutta" ei ole kuin vaistojen ajama lisääntyminen ja ruoan hankinta.
Me suunnittelimme itsellemme fyysisen kodin, joka vaurastumisen, näyttöhalun ja mukavuuden tarpeen kasvaessa kuluttaa entistä enemmän. Ulkoiset tekijät ovat ylittäneet luonnon kestokyvyn; ympäristö muuttuu tekosistamme jo nyt meidän mahtamatta sille mitään - sen kehitys ja antamamme kehityssykäykset ovat karanneet käsistämme. Energian lisääntyvälle tarpeellemme ei näy loppua.
Tiedeyhteisöt ovat löytäneet ratkaisuja tähän arvokkaimpaan sijoitukseemme/ omistukseemme; ennakkoluulottomuudella ja kokonaissuunnittelulla voimme ratkaisevasti aloittaa energian säästämisen nyt - ratkaisut ovat jo olemassa. Huomisen koti on energiaa tuottava yksikkö, jolloin paikallisuus energiatuotantona syrjäyttää hiljalleen nykyistä suuruuden lain keskittymistä. Hajautetun energiantuotannon ratkaisuille on maailmanlaajuinen kysyntä. Olisiko Suomi näiden ratkaisujen osaaja?
Ilkka Luoma
keskustelu .......... TIEDE
Kuva:
DSC_2045.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Lasipinta on kaksijakoinen; se "vuotaa" lämpöä eniten harakoille, mutta voi olla huomisen energiakeräämisen pinta-ala. Onko uudessä eduskunnan lisäosassa käytetty energiasäästöä aikaansaavia menetelmiä, ei ole tiedossa, mutta heijastus perinteistä antaa näkymiä "vanhojen hyvien menetelmien" uudelleen käyttöön.
perjantaina, joulukuuta 29, 2006
Kalliin painopaperin käyttö informaatiossa on suurta tuhlausta - tiedon pitäisi siirtyä lopullisesti sähköiseen muotoon
KUVALINKKI
[toimitettu kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa niin ihmisten ja autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja tiivistäjälle]
Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.
Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina. Tiedon jako lehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.
Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja. Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.
Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti, painettuna ja käsinkirjoitettuna sanaa aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pelossa, ojennuksessa ja kurissa pidettiin tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.
Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta, manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.
Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut. Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.
Toimitus ja tiedon analysointi, kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.
Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen. Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kanslaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty. Kaikki eivät ole toimittajia. Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat. Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.
Onko mikään siltikään muuttumassa? Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen kuka tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ........ TIEDE
Kuva:
DSC_2047.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Eduskunnan takaa pilkistää Suomen suurimman lehtitalon lasilinnoitus. Paperimedian kulutus vähenee, tieto ja sen toimituksellisuus siirtyvät internettiin. Kansanedustajat viime kädessä säätävät lait, joiden vaikute on siinä, kuinka kansalaiset tietonsa, informaationsa ja juorunsa saavat. Laajakaistan tukeminen joka "niemen notkoon ja saarelmaan" vapauttaa riippuvuutta kannetusta ja paljon energiaa tuhlaavasta paperi-informaatiosta, tiedosta ja juoruista.
[toimitettu kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa niin ihmisten ja autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja tiivistäjälle]
Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.
Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina. Tiedon jako lehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.
Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja. Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.
Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti, painettuna ja käsinkirjoitettuna sanaa aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pelossa, ojennuksessa ja kurissa pidettiin tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.
Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta, manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.
Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut. Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.
Toimitus ja tiedon analysointi, kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.
Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen. Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kanslaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty. Kaikki eivät ole toimittajia. Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat. Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.
Onko mikään siltikään muuttumassa? Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen kuka tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ........ TIEDE
Kuva:
DSC_2047.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Eduskunnan takaa pilkistää Suomen suurimman lehtitalon lasilinnoitus. Paperimedian kulutus vähenee, tieto ja sen toimituksellisuus siirtyvät internettiin. Kansanedustajat viime kädessä säätävät lait, joiden vaikute on siinä, kuinka kansalaiset tietonsa, informaationsa ja juorunsa saavat. Laajakaistan tukeminen joka "niemen notkoon ja saarelmaan" vapauttaa riippuvuutta kannetusta ja paljon energiaa tuhlaavasta paperi-informaatiosta, tiedosta ja juoruista.
lauantaina, joulukuuta 23, 2006
Kansalaiset täyttävät ostoskeskukset markkinatalouden ihannemallin mukaisesti
KUVALINKKI
Jokainen suomalainen ostaa ja ottaa osaa joulun ostovoimansiirtoihin 100 eurolla. Joulu on businessaika vailla vertaa, samaan aikaan on vuodesta toiseen Suomen Turku julistanut Joulurauhan koko maahan. Markkinatalouspyörässä mekanisoituneet ja hioutuneet kuluttajat löytävät lahjoittamisen/ lahjomisen halun juuri jouluna. Kauppakeskukset sijoittavat tänä vuonna enemmän kuin koskaan joulumyyntiinsä.
Suomeen on markkinatalouden uusimpana ilmentymänä noussut hehtaariostoskeitaita muistuttamaan, mikä on kansantalouden perushyve - liike-elämän ja tuottovaadebusinessvaistojen opastamana.
Tuurissa, keskellä metsää, mainostetaan Suomen merkittävimmäksi lomakohteeksi kyläkauppaa, joka on nokkelien mainosnikkareiden mukaan maailman suurin. Ihmiset sopuloituvat sankoin joukoin lomailemaan maurilaismalliseen kerskajulkisivuhotelliin ihailemaan ostoksiaan, joita kertyy kasapäin lasisilmäkiiltoisen hinta-ahnehdinnan seurauksena jättiläiskokoisiin ostoskärryihin. MEK oivalsi sijoittaa kyläkaupan merkittävien lomailukohteiden joukkoon. Arvosana kertoo elämää ajassa, jossa kulutus on kaiken keskipiste.
Lempäälään nousi liikemiesoivalluksena ostosparatiisi innovoinnilla, että ihmiset haluavat ostaa entistä enemmän ja kaiken sen vielä yhdellä kertaa. Ostamisesta ajatellaan tulleen ihmisille hyve, harrastus ja tyydytysten lepuutuspiste. Kertajyräysostoksilla ihminen vimmautuu hankkimaan kaikkea "kivaa, mukavaa ja tarpeetonta" - joka huomataan yleensä vasta kotona. Hintalapun sisältö ja "tavaraa puoli-ilmaiseksi" hokema teki tehtävänsä - kärry täyttyi kuin viimeistä päivää, pelon seuratessa perässä, riittääkö niitä minulle.
Ostaminen on merkki tarpeesta, tai luodusta tarpeesta, mutta ennen kaikkea se on merkki pinnallisuudesta, jossa koetetaan tavaroiden paljoudella ja oletetulla tarpeella tyydyttää mieltä. Mielentyydytys on saanut kulutusleiman. Mieli virkistyy uuden saannosta, ymmärtämättä edes aina mihin ostosta tarvitsee. Uudeksi ongelmaksi on syntynyt päänsärky, kun ei tiedä, mitä se hyvä ystävä tarvitsee joululahjakseen.
Eräässä perheessa nuorimmainen poika ilmaisi asian hyvin osuvasti: "Isi, miksi me ei vietetä joskus Joulua siten, että leikitään vain yhdessä kaikki, Veikka, Sisko-Tytti, äiti ja isi. Tehtäisiin yhdessä jotain kivaa. Aina ei jaksa leikkiä yksin noilla kummallisilla leluilla, joita Jouluna kannetaan kotiin" Poika oli oikeassa - yhdessä olo on näin markkinatalouden ylityöpäivien, seminaarien ja iltakokousten vuoksi suurta harvinaisuutta ja keittiön pöydällä onkin se kuuluisa lappu: "Ruoka on uunissa, lämmitä ja syö, tulen sitten illalla".
Ostoskeskukset ovat oiva keksintö - ostamisesta on tehty mukavaa, auton saa lämpimään alakertaan, sinne on helppo heivata massiiviset ostokset kenkien kuraantumatta. Päällivaatteetkin voi jättää autoon, ettei sitten hiki yllätä tuhansien ihmisten puserruksessa. Ostosparatiisissa on ravintola, kaljabaari, pizzeria ja kengänkiilloittaja. Paratiisi on tehty houkuttelevaksi, siellä on mukava olla. Ostaminen on kivaa. Kassakoneiden virsi kaikuu kilpaa tehtaiden liukuhihnojen kanssa ja vieläkin me ihmettelemme, miksi lunta ei ole. Lisääntyvä kulutus on suoraan verrannollista raaka-aineiden-, energiankäytön ja luonnonsaastumisen nousun kanssa.
Meille on opetettu, että työtä syntyy kuluttamalla, meiltä vain unohtui se, että jatkuva kasvuhokema ei niinkään ole tekemisissä kotimaisen työllistämisen kanssa, sillä tehokkuus ja massavalmistus perustuvat halpaan työvoimaan ja heti perään täyteen automatisointiin. Määrä, laatu ja laatutyönteko ovat kaikki eri asioita.
Televisio puskee mainoskanaviltaan joululauluja, jouludigiaikaa, joulumusiikkia, joulupukkia, joulukännyköitä jouluisilla ilmaisminuuteilla. Mainosnokkeluudet aivoissaan ovat jopa kehittäneet joulurahoituksen jouluisella hymyllä. Burgereita saat Joulupukin virallisesti valtuuttamana. Joulukuusenkin saat muovisena ja koottavana. Pääasia on se, että keksit saamillesi veronpalautuksille käyttöä. Pane raha kiertämään, ota velkaa, vaikkapa ilman takauksia, saat sitä vain pienellä 29% todellisella vuosikorolla. On kivaa kuluttaa.
Jokainen ihminen voi katsoa oman roskapussinsa sisältöä - sieltä paistaa nykymallinen yhteiskuntamme, ero 1960-luvun roskasankoon on järisyttävä. Meidän pusseistamme löytyvät ne perimmäiset syyt, miksi meillä on Joulunakin lämmintä, ei mielissä, vaan ulkona.
Muutos on aina vaikeaa, ainoastaan silloin se on helppoa, kun on syntynyt ymmärrys sen pakosta. Tämä pakko on nyt läsnä. Ei pakkona ostaa ostamisen vuoksi lähimmäisen lämpöä jouluksi edes kerran vuodessa osallistumisena, vaan pakkona huomata suunta ja sen muutoksen välttämättömyys.
Lunta emme voi pakottaa valkaisemaan jouluiloamme. Perheen ja suvun tapaaminen onnistuu myös ilman ostovimman laatikkovuoria värillisissä paketeissaan. Antamista on muutakin kuin ostaminen, voimme antaa ystävyyttämme, huomioonottamista ja huolehdintaa sekä ennen kaikkea kiinnostustamme toisista ihmisistä. Kuunteleminen on eräs parhaista joululahjoista. Anna joulu yksinäiselle, anna hyvä mieli itsellesi.
Hyvää ja oikeasti rauhallista Joulua,
Ilkka Luoma
Jokainen suomalainen ostaa ja ottaa osaa joulun ostovoimansiirtoihin 100 eurolla. Joulu on businessaika vailla vertaa, samaan aikaan on vuodesta toiseen Suomen Turku julistanut Joulurauhan koko maahan. Markkinatalouspyörässä mekanisoituneet ja hioutuneet kuluttajat löytävät lahjoittamisen/ lahjomisen halun juuri jouluna. Kauppakeskukset sijoittavat tänä vuonna enemmän kuin koskaan joulumyyntiinsä.
Suomeen on markkinatalouden uusimpana ilmentymänä noussut hehtaariostoskeitaita muistuttamaan, mikä on kansantalouden perushyve - liike-elämän ja tuottovaadebusinessvaistojen opastamana.
Tuurissa, keskellä metsää, mainostetaan Suomen merkittävimmäksi lomakohteeksi kyläkauppaa, joka on nokkelien mainosnikkareiden mukaan maailman suurin. Ihmiset sopuloituvat sankoin joukoin lomailemaan maurilaismalliseen kerskajulkisivuhotelliin ihailemaan ostoksiaan, joita kertyy kasapäin lasisilmäkiiltoisen hinta-ahnehdinnan seurauksena jättiläiskokoisiin ostoskärryihin. MEK oivalsi sijoittaa kyläkaupan merkittävien lomailukohteiden joukkoon. Arvosana kertoo elämää ajassa, jossa kulutus on kaiken keskipiste.
Lempäälään nousi liikemiesoivalluksena ostosparatiisi innovoinnilla, että ihmiset haluavat ostaa entistä enemmän ja kaiken sen vielä yhdellä kertaa. Ostamisesta ajatellaan tulleen ihmisille hyve, harrastus ja tyydytysten lepuutuspiste. Kertajyräysostoksilla ihminen vimmautuu hankkimaan kaikkea "kivaa, mukavaa ja tarpeetonta" - joka huomataan yleensä vasta kotona. Hintalapun sisältö ja "tavaraa puoli-ilmaiseksi" hokema teki tehtävänsä - kärry täyttyi kuin viimeistä päivää, pelon seuratessa perässä, riittääkö niitä minulle.
Ostaminen on merkki tarpeesta, tai luodusta tarpeesta, mutta ennen kaikkea se on merkki pinnallisuudesta, jossa koetetaan tavaroiden paljoudella ja oletetulla tarpeella tyydyttää mieltä. Mielentyydytys on saanut kulutusleiman. Mieli virkistyy uuden saannosta, ymmärtämättä edes aina mihin ostosta tarvitsee. Uudeksi ongelmaksi on syntynyt päänsärky, kun ei tiedä, mitä se hyvä ystävä tarvitsee joululahjakseen.
Eräässä perheessa nuorimmainen poika ilmaisi asian hyvin osuvasti: "Isi, miksi me ei vietetä joskus Joulua siten, että leikitään vain yhdessä kaikki, Veikka, Sisko-Tytti, äiti ja isi. Tehtäisiin yhdessä jotain kivaa. Aina ei jaksa leikkiä yksin noilla kummallisilla leluilla, joita Jouluna kannetaan kotiin" Poika oli oikeassa - yhdessä olo on näin markkinatalouden ylityöpäivien, seminaarien ja iltakokousten vuoksi suurta harvinaisuutta ja keittiön pöydällä onkin se kuuluisa lappu: "Ruoka on uunissa, lämmitä ja syö, tulen sitten illalla".
Ostoskeskukset ovat oiva keksintö - ostamisesta on tehty mukavaa, auton saa lämpimään alakertaan, sinne on helppo heivata massiiviset ostokset kenkien kuraantumatta. Päällivaatteetkin voi jättää autoon, ettei sitten hiki yllätä tuhansien ihmisten puserruksessa. Ostosparatiisissa on ravintola, kaljabaari, pizzeria ja kengänkiilloittaja. Paratiisi on tehty houkuttelevaksi, siellä on mukava olla. Ostaminen on kivaa. Kassakoneiden virsi kaikuu kilpaa tehtaiden liukuhihnojen kanssa ja vieläkin me ihmettelemme, miksi lunta ei ole. Lisääntyvä kulutus on suoraan verrannollista raaka-aineiden-, energiankäytön ja luonnonsaastumisen nousun kanssa.
Meille on opetettu, että työtä syntyy kuluttamalla, meiltä vain unohtui se, että jatkuva kasvuhokema ei niinkään ole tekemisissä kotimaisen työllistämisen kanssa, sillä tehokkuus ja massavalmistus perustuvat halpaan työvoimaan ja heti perään täyteen automatisointiin. Määrä, laatu ja laatutyönteko ovat kaikki eri asioita.
Televisio puskee mainoskanaviltaan joululauluja, jouludigiaikaa, joulumusiikkia, joulupukkia, joulukännyköitä jouluisilla ilmaisminuuteilla. Mainosnokkeluudet aivoissaan ovat jopa kehittäneet joulurahoituksen jouluisella hymyllä. Burgereita saat Joulupukin virallisesti valtuuttamana. Joulukuusenkin saat muovisena ja koottavana. Pääasia on se, että keksit saamillesi veronpalautuksille käyttöä. Pane raha kiertämään, ota velkaa, vaikkapa ilman takauksia, saat sitä vain pienellä 29% todellisella vuosikorolla. On kivaa kuluttaa.
Jokainen ihminen voi katsoa oman roskapussinsa sisältöä - sieltä paistaa nykymallinen yhteiskuntamme, ero 1960-luvun roskasankoon on järisyttävä. Meidän pusseistamme löytyvät ne perimmäiset syyt, miksi meillä on Joulunakin lämmintä, ei mielissä, vaan ulkona.
Muutos on aina vaikeaa, ainoastaan silloin se on helppoa, kun on syntynyt ymmärrys sen pakosta. Tämä pakko on nyt läsnä. Ei pakkona ostaa ostamisen vuoksi lähimmäisen lämpöä jouluksi edes kerran vuodessa osallistumisena, vaan pakkona huomata suunta ja sen muutoksen välttämättömyys.
Lunta emme voi pakottaa valkaisemaan jouluiloamme. Perheen ja suvun tapaaminen onnistuu myös ilman ostovimman laatikkovuoria värillisissä paketeissaan. Antamista on muutakin kuin ostaminen, voimme antaa ystävyyttämme, huomioonottamista ja huolehdintaa sekä ennen kaikkea kiinnostustamme toisista ihmisistä. Kuunteleminen on eräs parhaista joululahjoista. Anna joulu yksinäiselle, anna hyvä mieli itsellesi.
Hyvää ja oikeasti rauhallista Joulua,
Ilkka Luoma
KESKUSTELU ........................ TIEDE
Kuva:
DSC_6390.JPG. 16. joulukuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä - lähde mainiten.
Kuvateksti:
Eräs Suomen suurimmista kauppakeskuksista houkuttelee ihmismassoja jouluaihein, vedoten mm. digijouluun - onhan se niin tyhmää jättää ostamatta. Osta nyt, vaikka huomenna saat sen halvemmalla. Nyt kehoitetaan ottamaan luottoa, että saat lähimmäisillesi hyvän joulumielen - korotkin ja lyhennykset tulevat vasta ensi vuonna. Ihmisvirrat ovat lasittuneen robotoituneita katseita hintalapun lupaukset mielissäin - kassakone here I come.
lauantaina, joulukuuta 16, 2006
Johtajuutta työssä ja kotona - naiset pitävät perää johtaen meitä käytännön huomiseen
Liike-elämän ykkösäänitorvi Jorma Ollila oivalsi, että nythän tarvitaan lisää naisia johtajapaikoille myös taloudessa. Ollila trumpetisoi uuden innovaation naisten kyvystä huolehtia rahasta ja inhimillisyydestä. Kotona nainen johtaa taloutta - useasti. Työmaalla henki yhdistäen ja riitaistaen keskenään rakentuu useasti naisten puolelta. Naisen asema on aina turvata kyky aurinkoon varjeltaessa jatkuvuutta.
Naisen asema yhteiskunnassa on vuoksiaaltoa, milloin se on vajaapalkkaisuutta ja milloin "seksuaalista ahdistelua" neuvotteluhuoneen viimeisessä nurkkassa. Naiset pitävät itse ääntä Suomessa; he voivat valita Eduskunnan enemmistön ja he voivat valita kotona asunnon koon ja sijainnin, myös auton värin ja pesukoneen paikan. Nainen on usein kodin kuningatar, oikeutetusti, sillä hän tuo monesti hengen ja yhteenkuuluvuusilmastomiljöön, tehden yhdessä olosta kodin. Naisen rooli on Suomessa erinomainen, moni kanssasisar muualla maailmassa katsoo haikaillen suomalaista naista ja tämän asemaa.
Nainen työelämässä tuo tasapainoa, harkintaa ja analyyttisuutta, mutta myös eripuraa, kateutta ja vihaa toisen menestymisen johdosta. Erityisesti talouden ymmärrys on pontevampaa naisille, joille arkielämä näyttäytyy jo nuorena kotonaan, kun vertailtavana on äiti ja isä. Isä useasti haikailee työurasta, vallasta, poliittisesta asemasta ja kulmakuppilan kuningasasemasta. Äiti sen sijaan katsoo, että jääkaapissa on syötävää, pulla nousee pellillä ja ruoka-ajoista pidetään suunnilleen kiinni. Roolipeli on jaettu jo äidinmaidosta. Pojat lähettelevät raketteja, piirtelevät autoja ja tytöt hoivaavat nukkeja.
Talouselämä on saanut rypeä ja porskuttaa miesten maailmassa - globaalius on päivän sana ja maattomuus rahalle on itsestään selvyys. Työ jakautuu ympäri maapallon sinne, missä on pienimmät palkat ja tuotantokustannukset. Valtapeli rahan liikkeistä on käynnistynyt miesmäisestä maailmasta. Jotkut naiset harmillisesti seurailevat itselleen uraa kovista miesten rahatalouden virtauksista. Kuitenkin suurin osa naisista ymmärtää, että tyhjästä on paha nyhjästä, ja ensin tulee olla raaka-aineet ja osaaminen, näistähän perheen ruoka-ateriakin valmistuu.
Eläinkunnassa kokeneet naarasnorsut, matriarkat johtavat laumaa virvoittavien vetten äärelle uskomattoman muistinsa ansioista. Leijonalaumassa uros mittelee voimansa usein henkihieveriin puolustaessaan omaa naaraslaumaa paritteluun valmiin toisen uroksen kanssa. Mies ja uros taistelevat voimalla ja hauiksella, naaraiden usein katsoessa vierestä vahvimman valiintumista. Suvunjatkanta on uroksen mitta ja päämäärä. Naaras usein huolehtiikin loput. Tosin luonto osaa kertoa kaikista muistakin variaatioista.
Ihmiskunnassa tunnettu historia on miesten historiaa, mutta naisten tekemänä. Naisen taka-alalta vaikuttelu on systemaattisempaa ja suunniteltumpaa kuin miehet arvaavatkaan. Naisen asema on usein kuninkaan tekijä. Nainen juonittelee taitavasti saadakseen oman jälkeläisensä vaikuttavaan asemaan - taistelee kuin naarastiikeri - tämähän on jo vanha sanonta. Mies on monesti sokea huomaamaan peliä takanaan.
Naisen vaisto on monelle miehelle ollut pelastus asemasta, paikasta ja palkankorotuksesta. On viisautta pitää nainen tyytyväisenä, sillä hän on parhaimmillaan miehen paras kumppani, kunhan kokonaisuudesta täyttyy edes osa naisen asettamasta tavoitteesta. Naista ei kannata vihastuttaa, vaan hänet kannattaa pitää kehräävänä kissana.
Meillä miehillä on oikeastaan vain yksi vahva ase pitämään naiset yhteisymmärryksessä perheessä ja taistelussa paikasta auringossa; työpaikalla ei ole välttämättä sitä ainoatakaan asetta - pitäisi olla taito, johtajuus ja huomioon ottaminen sekä havainto muidenkin olemassa olosta. Nainen sen sijaan ymmärtää yhteenkuuluvuuden, toisen huomioon ottamisen ja tiimin.
Viime kädessä luonto on ohjaavasti järjestänyt molemmille sukupuolille omat tehtävänsä - kunhan suutari pysyisi lestissään ja havaintokyky kasvaisi myös vierellä olijalle kuin myös havaitsijalle.
Kaiken lopuksi on vain yksi kysymys - kuinka hyvin molemmat vanhemmat yhdessä kykenevät valmentamaan jälkikasvunsa jatkamaan omaa geenistöänsä. Vain oma isä ja äiti taistelevat omalle lapselleen kaiken kyvyn jatkamaan yhteisiä ominaisuuksiaan.
Ilkka Luoma
Keskustelu ........ TIEDE
Ollila nosti Nokian suosta, kirjaimellisesti taloudesta tulleena henkilönä. Nokian kuuluisassa johtotroikassa oli yli kymmenen vuoden ajan vain yksi nainen - tulokseltaan heikointa yksikköä vetänyt Sari Baldauf, joka hankki kannuksensa Nokialla jo aiemmin vuorineuvos Kari Kairamon ja tohtori Timo H. A. Kosken aikana. Ollila rakensi itselleen toimivan ja hyvin hitsautuneen tiimin normaalilla tavalla - miesvaltaisesti. Shell lienee vieläkin miesvaltaisempi.Naisen asema yhteiskunnassa on vuoksiaaltoa, milloin se on vajaapalkkaisuutta ja milloin "seksuaalista ahdistelua" neuvotteluhuoneen viimeisessä nurkkassa. Naiset pitävät itse ääntä Suomessa; he voivat valita Eduskunnan enemmistön ja he voivat valita kotona asunnon koon ja sijainnin, myös auton värin ja pesukoneen paikan. Nainen on usein kodin kuningatar, oikeutetusti, sillä hän tuo monesti hengen ja yhteenkuuluvuusilmastomiljöön, tehden yhdessä olosta kodin. Naisen rooli on Suomessa erinomainen, moni kanssasisar muualla maailmassa katsoo haikaillen suomalaista naista ja tämän asemaa.
Nainen työelämässä tuo tasapainoa, harkintaa ja analyyttisuutta, mutta myös eripuraa, kateutta ja vihaa toisen menestymisen johdosta. Erityisesti talouden ymmärrys on pontevampaa naisille, joille arkielämä näyttäytyy jo nuorena kotonaan, kun vertailtavana on äiti ja isä. Isä useasti haikailee työurasta, vallasta, poliittisesta asemasta ja kulmakuppilan kuningasasemasta. Äiti sen sijaan katsoo, että jääkaapissa on syötävää, pulla nousee pellillä ja ruoka-ajoista pidetään suunnilleen kiinni. Roolipeli on jaettu jo äidinmaidosta. Pojat lähettelevät raketteja, piirtelevät autoja ja tytöt hoivaavat nukkeja.
Talouselämä on saanut rypeä ja porskuttaa miesten maailmassa - globaalius on päivän sana ja maattomuus rahalle on itsestään selvyys. Työ jakautuu ympäri maapallon sinne, missä on pienimmät palkat ja tuotantokustannukset. Valtapeli rahan liikkeistä on käynnistynyt miesmäisestä maailmasta. Jotkut naiset harmillisesti seurailevat itselleen uraa kovista miesten rahatalouden virtauksista. Kuitenkin suurin osa naisista ymmärtää, että tyhjästä on paha nyhjästä, ja ensin tulee olla raaka-aineet ja osaaminen, näistähän perheen ruoka-ateriakin valmistuu.
Eläinkunnassa kokeneet naarasnorsut, matriarkat johtavat laumaa virvoittavien vetten äärelle uskomattoman muistinsa ansioista. Leijonalaumassa uros mittelee voimansa usein henkihieveriin puolustaessaan omaa naaraslaumaa paritteluun valmiin toisen uroksen kanssa. Mies ja uros taistelevat voimalla ja hauiksella, naaraiden usein katsoessa vierestä vahvimman valiintumista. Suvunjatkanta on uroksen mitta ja päämäärä. Naaras usein huolehtiikin loput. Tosin luonto osaa kertoa kaikista muistakin variaatioista.
Ihmiskunnassa tunnettu historia on miesten historiaa, mutta naisten tekemänä. Naisen taka-alalta vaikuttelu on systemaattisempaa ja suunniteltumpaa kuin miehet arvaavatkaan. Naisen asema on usein kuninkaan tekijä. Nainen juonittelee taitavasti saadakseen oman jälkeläisensä vaikuttavaan asemaan - taistelee kuin naarastiikeri - tämähän on jo vanha sanonta. Mies on monesti sokea huomaamaan peliä takanaan.
Naisen vaisto on monelle miehelle ollut pelastus asemasta, paikasta ja palkankorotuksesta. On viisautta pitää nainen tyytyväisenä, sillä hän on parhaimmillaan miehen paras kumppani, kunhan kokonaisuudesta täyttyy edes osa naisen asettamasta tavoitteesta. Naista ei kannata vihastuttaa, vaan hänet kannattaa pitää kehräävänä kissana.
Meillä miehillä on oikeastaan vain yksi vahva ase pitämään naiset yhteisymmärryksessä perheessä ja taistelussa paikasta auringossa; työpaikalla ei ole välttämättä sitä ainoatakaan asetta - pitäisi olla taito, johtajuus ja huomioon ottaminen sekä havainto muidenkin olemassa olosta. Nainen sen sijaan ymmärtää yhteenkuuluvuuden, toisen huomioon ottamisen ja tiimin.
Viime kädessä luonto on ohjaavasti järjestänyt molemmille sukupuolille omat tehtävänsä - kunhan suutari pysyisi lestissään ja havaintokyky kasvaisi myös vierellä olijalle kuin myös havaitsijalle.
Kaiken lopuksi on vain yksi kysymys - kuinka hyvin molemmat vanhemmat yhdessä kykenevät valmentamaan jälkikasvunsa jatkamaan omaa geenistöänsä. Vain oma isä ja äiti taistelevat omalle lapselleen kaiken kyvyn jatkamaan yhteisiä ominaisuuksiaan.
Ilkka Luoma
sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006
Tuntematon Sotilas on osa suomalaista yhteenkuuluvuutta joka vuosi 6. joulukuuta
Eduskunnan valvoma ja kansalaisten oma televisioyhtiö Yleisradio on esittänyt alkuperäisen Edwin Laineen Tuntemattoman Sotilaan vuodesta toiseen 6. joulukuuta, kuten tapahtuu nytkin. Elokuva lienee eniten katsottu ja sen tuntevat kaikki suomalaiset.
LINKKI KESKUSTELUUN .......... TIEDE
Joka vuosi syntyy uusia suomalaisia, jotka näkevät jonain Itsenäisyyspäivänä ensimmäisen kerran tämän merkkiteoksen, joka välittää suomalaisuutta tavallansa antaen meille ymmärrystä, miksi saamme Itsenäisyyspäiväämme juhlia. Onkin perusteltua jatkaa alkuperäisen Tuntemattoman esityksiä perinteenä joka 6. joulukuuta.
Tuntematon Sotilas on tilitys ajoilta, jotka lähivuosina lopullisesti poistuvat elävinä muistoina kansakunnasta, joka määrätietoisesti taisteli kohtaloaan vastaan eheämpänä kuin koskaan 1939-1944 jälkeen. Suomalaisuuden sisu, sinnikkyys ja tahto omasta kodista, perheesta ja lapsista rakentui rajalla oloon vapaasta päätöksestämme vaikuttaa omiin asioihimme. Kansa kohtasi suurella vastuulla vaikeutensa persoonina niin maaseudun kuin kaupunkienkin miehinä ja naisina.
Tänään saamme elinvoimaa niistä uhrauksista, mitä rintamilla kannettiin torppien, maatalojen, kaupunkilaisten niin työläisten kuin johtajienkin verenä uhrauksena kotimaalle, jossa jokainen koki olevansa omassansa kaikkine puolinensa, oli sääty, koulutus tai sivistys millä tasolla tahansa.
Tuntematon Sotilas on muistutus meille eilisestä, jolloin ratkaistiin vaikeudet vailla vertaansa. Tuon ajanjakson muistaminen tulee kohta jäämään kirjoitusten, elokuvien ja tarinoiden varaan, sillä kohta viimeinenkin Itsenäisyytemme puolustaja poistuu viimeiselle iltahuudolle.
Kansakunnassamme elää syvä kunnioitus ja arvostus niille harvoille, joille niin monet jäivät kiitollisuuden velkaa itsenäisyydestä, josta oli hyvä jatkaa nykyiseksi hyvinvointi Suomeksi, ja siinäkin vailla vertaa. Kehityskykymme ja elintason nousu hakee nykyiselläänkin vastinetta maailmalta.
Tämän päivän ongelmat ratkeavat samalla tavalla kuin 65 vuotta sitten -- ratkaisumme ovat yhtenäisyys, lähimmäisen huolehdinta, huomioimisen kyky ja uutteruus sekä taistelutahto, jolla jokainen tuo oman panoksensa yhteisen asian hoitamiseksi. Suomalaiset voivat olla ylpeitä saavutuksistaan niin eilen kuin tänäänkin.
Näin Itsenäisyyspäivän kynnyksellä voimme vihdoin rehellisesti myös muistaa sitä Saksan apua, mitä ratkaisun hetkillä kesällä 1944 saimme aseveljiltä niin aseina, sotilaina, lentojoukkoina kuin ruokanakin. Historian kanssa ei kannata esittää puolipyöreää poliitikkomaista sanahelinäselvittelyä, vaan tosiasiat tulee ymmärtää niin meillä kuin muissakin maissa, joissa myös historiaa on tutkittu. Selittelyjen ajat ovat ohi. Suomi ja Saksa taistelivat tavallansa rintarinnan yhteistä vihollistaan vastaan.
Ilkka Luoma
Kuhlmey ................... 1 2 3 4 5 6
LINKKI KESKUSTELUUN .......... TIEDE
Joka vuosi syntyy uusia suomalaisia, jotka näkevät jonain Itsenäisyyspäivänä ensimmäisen kerran tämän merkkiteoksen, joka välittää suomalaisuutta tavallansa antaen meille ymmärrystä, miksi saamme Itsenäisyyspäiväämme juhlia. Onkin perusteltua jatkaa alkuperäisen Tuntemattoman esityksiä perinteenä joka 6. joulukuuta.
Tuntematon Sotilas on tilitys ajoilta, jotka lähivuosina lopullisesti poistuvat elävinä muistoina kansakunnasta, joka määrätietoisesti taisteli kohtaloaan vastaan eheämpänä kuin koskaan 1939-1944 jälkeen. Suomalaisuuden sisu, sinnikkyys ja tahto omasta kodista, perheesta ja lapsista rakentui rajalla oloon vapaasta päätöksestämme vaikuttaa omiin asioihimme. Kansa kohtasi suurella vastuulla vaikeutensa persoonina niin maaseudun kuin kaupunkienkin miehinä ja naisina.
Tänään saamme elinvoimaa niistä uhrauksista, mitä rintamilla kannettiin torppien, maatalojen, kaupunkilaisten niin työläisten kuin johtajienkin verenä uhrauksena kotimaalle, jossa jokainen koki olevansa omassansa kaikkine puolinensa, oli sääty, koulutus tai sivistys millä tasolla tahansa.
Tuntematon Sotilas on muistutus meille eilisestä, jolloin ratkaistiin vaikeudet vailla vertaansa. Tuon ajanjakson muistaminen tulee kohta jäämään kirjoitusten, elokuvien ja tarinoiden varaan, sillä kohta viimeinenkin Itsenäisyytemme puolustaja poistuu viimeiselle iltahuudolle.
Kansakunnassamme elää syvä kunnioitus ja arvostus niille harvoille, joille niin monet jäivät kiitollisuuden velkaa itsenäisyydestä, josta oli hyvä jatkaa nykyiseksi hyvinvointi Suomeksi, ja siinäkin vailla vertaa. Kehityskykymme ja elintason nousu hakee nykyiselläänkin vastinetta maailmalta.
Tämän päivän ongelmat ratkeavat samalla tavalla kuin 65 vuotta sitten -- ratkaisumme ovat yhtenäisyys, lähimmäisen huolehdinta, huomioimisen kyky ja uutteruus sekä taistelutahto, jolla jokainen tuo oman panoksensa yhteisen asian hoitamiseksi. Suomalaiset voivat olla ylpeitä saavutuksistaan niin eilen kuin tänäänkin.
Näin Itsenäisyyspäivän kynnyksellä voimme vihdoin rehellisesti myös muistaa sitä Saksan apua, mitä ratkaisun hetkillä kesällä 1944 saimme aseveljiltä niin aseina, sotilaina, lentojoukkoina kuin ruokanakin. Historian kanssa ei kannata esittää puolipyöreää poliitikkomaista sanahelinäselvittelyä, vaan tosiasiat tulee ymmärtää niin meillä kuin muissakin maissa, joissa myös historiaa on tutkittu. Selittelyjen ajat ovat ohi. Suomi ja Saksa taistelivat tavallansa rintarinnan yhteistä vihollistaan vastaan.
Ilkka Luoma
Kuhlmey ................... 1 2 3 4 5 6
lauantaina, joulukuuta 09, 2006
Sipoo puoliruotsinkielisenä suomalaisuuden esitaistelijaksi
***
| TIEDE | SUOMI24 |
Suomi tarvitsee edelleen arvoisensa pääkaupungin; se syntyy yhdistämällä Helsinki ja Vantaa - näin syntyy suur-Helsinki, miltei Tukholman mitat täyttävänä. Vantaa on ilman identiteettiä, mutta jo nousukuntoon kohentumassa. Sipoo sen sijaan voi olla moderni ekokaupunki esimerkkinä ensi vuosikymmenien elämänläheisistä luonnon ja ihmisen tasapainokunnista.
Sipoo on nyt puhkaissut uutiskynnykset koko maassa ja eduskuntakin jakaantuu puolueväristä riippumatta Helsinkiin ja suomalaisuuden taisteluhengen kannattajiksi. Sipoo käy rohkeasti omaan hyökkäykseen ja nykyinen hallitus tuskin tekee päätöstä ennen vaaleja. Asia pitää vähintäänkin lykätä vaalien yli. Sipoo oikeutetulla taistelulla, pienenä - talvisotayhtenäisenä - torjuu suuremman ylpistynyttä elintilavaltausta, johon ei ole edes varmaa todistetta sen tarpellisuudesta.
Sipoo - Helsinki taistelusta tulee pienen osoitus yhtenäisyydestä ja tahdosta
Tämä kyky ja halu saa suurimman osan Suomen kansasta taakseen, siksi se synnyttää myötätuntoa; kansalaiset voivat osoittaa mielipiteensä antamalla nimensä adressiin - http://www.adressit.com/sipoo_ei , nämä nimet eivät mene hukkaan, vaan nyt haetaan laajoja kansalaisjoukkoja Sipoon taakse.
Taistelusta ei saa tehdä poliittista, kuten se on selvästi nyt muodostumassa. Vanhanen kosii Keskustalle ääniä helsinkiläisiltä ollen Sipoon maaryöstön kannalla. Kuntaministeri ei saata ymmärtää enää huomisen kehitystä - vastakohtana suurkaupunkien ahdingolle ruuhkineen, savukaasuineen, yksinäisine vanhuksineen ja juurettomine lapsineen sekä nuorineen.
Sipoo-asia on noussut koko maan asiaksi
Mikäli vastoin kuntalakia, suurinta osaa Sipoon väestöä, tehdään päätös suuremman voimaa myötäillen, on vaarana kyselemättömät pakkoliitokset.
Tulevaisuudessa ei ole lainkaan varmaa, että kaupungit vain kasvavat
On sen sijaan todennäköistä, että elämän- ja luonnonarvot lisäävät kannatustaan ja perheet valitsevat jälkeläisilleen maanläheisemmät elinympäristöt. Sipoo voisi täysin uudella omaehtoisella kaavoituksella rakentaa huomisen ekokaupungin, jossa testataan ja kokeillaan aivan uusia asumisen - työnteon ja vapaa-ajan mahdollisuuksia ja keskinäissynergioita.
Maailmalla leviää kulovalkean tavoin kysyntä tutkimukselle, mitä tarkoittavat huomisen ekokaupungit
Suomalaisia pyydetään nyt yhteiseen rintamaan Sipoon taakse puolustamaan pientä, pippurista kuntaa -- nyt meidän ei kannata takertua kaksikielisyyden intohimoihin, vaan keskittyä torjumaan huomisen uhka loputtoman kasvun haennasta, joka silmin nähden lähenee loppuaan.
Kasvun jargoniat ja hegemoniat näkyvät luonnossamme
Nyt voimme suoralla kansalaisvaikutteella pysäyttää tämä kulkusuunta mahdottomana -- uskoisin, että haluamme lapsillemme elämiskelpoisen ja ihmisläheisen luontoympäristön, jossa ihmiset tuntevat olevansa lähellä luontoa, mistä elämämme kokonaisuudessaan ammennamme.
Ilkka Luoma
[poikkeuksellinen jakelu; lisänä 1.000 yksityishenkilöä - lähde: Ilkka Luoman henkilökohtainen sähköpostirekisteri]
Yksityishenkilöt voivat halutessaan jakaa tätä sähköpostia vapaasti valitsemilleen vastaanottajille. Tämän kirjoittaja ei ota vastuuta jatkolähetyksistä, jotka olisi tehtävä 'forward' -toiminnolla]
..
LISÄYS
[0|5] ~ https://www.tiede.fi/keskustelu/11660/ketju/harkimo_kuittasi_yksityinen_raha_nostaa_kunnat_suosta?changed=1620659519 - (0) 11533
.
HS 10052021: "
Östersundomissa naurettiin Helsingin metrohaaveille jo vuosia sitten
Kolmen epäonnistuneen yleiskaavayrityksen jälkeen on todettava, että paikalliset tiesivät, mistä puhuivat."
..
PS. Kappalejaottelu uusittu, itse tekstisisältöön miltään osin puuttumatta - 10052021. Samoin YLE-kuva ja linkki lisätty 10.5.-21.
keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006
Maksettu itsenäisyys velvoittaa nykyisiä ja uusia sukupolvia
Kansakunnan merkki itsenäisyydestä on oma kieli ja yhteinen näkemys tarpeesta ylläpitää riittävää puolustustahtoa ja -voimaa kaikkia ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan. Kansakunta kommunikoi toisiaan ymmärtäen - sellaisella herkkyydellä, jotta väärinymmärrykset minimoituisivat ainakin silloin, kun vastassa on kaikkia uhkaava vaara.
KESKUSTELU .......... TIEDE
Suomi täyttää jälleen vuosia muistellen aikoja, jolloin kansakunnalla oli ääni, merkitys ja voima. Kansallisia aatteita rapauttava markkinamekanismi on heikentänyt tahtoa, näkemystä ja identiteettiä kokea omaa maa Isänmaana, jota puolustaa parhaiten sen oma kansa [edesmenneen sinivalkoisen äänen, jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin kuolematon lause].
Suomen naiset ja miehet valmistautuvat viettämään Isänmaamme Itsenäisyyspäivän juhlia vauraampana, epätietoisempana, terveempänä ja huolestuneempana kuin koskaan aikaisemmin. Pinnalta asiat ovat hyvin; talouden rattaat tuottavat merkittävää vientiylijäämää, mutta samaan aikaan yksinäisten, juurettomien ja yhteenkuulumattomien osuus on suurempi kuin koskaan.
Kansakunnan voima on itsenäisyys - päätöskyky hoitaa itse asiansa tahtomallaan tavalla. Suomi on saanut eittämätöntä vaurautta ja talouden vakautta EU-liitoksestaan. EU:n kasvaessa uusille kehittyvien kansantalouksien alueille, joutuu oma kansantaloutemme antamaan omaa hyvinvointipanostaan uusille jäsenmaille. Suoritamme liittosuhteista tulontasausta hyötyen siitä myös itse.
Palkkojemme ollessa sellaisella tasolla, jolla ei enää likuhihnatyötä taloudellisesti ylläpidetä - antavat uudet EU-jäsenmaat edulliset toimintaedellytykset yrityksillemme pärjätä yhä kovenevassa maailman globaalitaloudessa. Suomi tulee voittamaan osuutensa taistelussa osaamisella, luotettavuudella ja tuote- ja palvelukehitystaidolla, esimerkiksi ympäristöteknologian alueella.
Valtakunta julkinäkyvyys juhlii presidentin linnassa Itsenäisyyspäivää ja kansa kokoontuu televisioiden ääreen katsomaan muutaman Mannerheim-ristin ritarin sisäänmarssia hiljentyneenä suuresta kunnioituksesta Itsenäisyyden takuumiehille ja -naisille. Seuraavaksi ihmetellään, tuleeko Lordi asuissaan vai ihmisinä kättelemään presidenttiä. Suurin osa kansasta jää porttien ulkopuolelle, maksaen kuitenkin tuon koko seremonian - työn tehneinä perheinä, yksinäisinä ja huolestuneina - osaavatko nuo erityisesti linnaan valitut henkilöt luotsata ja viedä tätä kansakuntaa oikeille asemille kohti koko maapalloa koskettaviin haasteisiin.
EU ei ole vienyt meiltä kieltämme, eikä kykyämme puolustaa omaa kansakuntaamme. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on selkeästi todettava, että kansa on antanut valtakirjansa Natoon liittymättömyydestä sekä lisärahalle, jolla kohennetaan kokonaispuolustuskykyämme. Kansan valtakirja on tahdonilmaus, jota kukaan nykyinen eikä tuleva kansanedustaja uskalla olla huomioimatta.
Kenraali Ehrnroothin, viimeisen sinivalkoisen äänen kaiku elää erityisesti nuorisossa, joka kantaa huomisen vastuun itsenäisyydestämme, puolustustahdostamme ja yhteydestämme luontoon. Kenraali, joka toivoi viimeiselle matkalleen tykkilavettikulkuetta hevosineen, jota kuitenkaan tasavaltamme armeijan ylipäällikkö ei toiveena halunnut täyttää, on meille muistona teoista, jotka hakevat vertaistaan olosuhteissa, joita nykypolvi ei enää ymmärrä - antaa voimaa ja uskoa nähdä huominen muunakin kuin pelkän harvainvoiton ja ahneuden kasvuna. Kauan Eläköön Isänmaamme!
Ilkka Luoma
KESKUSTELU .......... TIEDE
Suomi täyttää jälleen vuosia muistellen aikoja, jolloin kansakunnalla oli ääni, merkitys ja voima. Kansallisia aatteita rapauttava markkinamekanismi on heikentänyt tahtoa, näkemystä ja identiteettiä kokea omaa maa Isänmaana, jota puolustaa parhaiten sen oma kansa [edesmenneen sinivalkoisen äänen, jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin kuolematon lause].
Suomen naiset ja miehet valmistautuvat viettämään Isänmaamme Itsenäisyyspäivän juhlia vauraampana, epätietoisempana, terveempänä ja huolestuneempana kuin koskaan aikaisemmin. Pinnalta asiat ovat hyvin; talouden rattaat tuottavat merkittävää vientiylijäämää, mutta samaan aikaan yksinäisten, juurettomien ja yhteenkuulumattomien osuus on suurempi kuin koskaan.
Kansakunnan voima on itsenäisyys - päätöskyky hoitaa itse asiansa tahtomallaan tavalla. Suomi on saanut eittämätöntä vaurautta ja talouden vakautta EU-liitoksestaan. EU:n kasvaessa uusille kehittyvien kansantalouksien alueille, joutuu oma kansantaloutemme antamaan omaa hyvinvointipanostaan uusille jäsenmaille. Suoritamme liittosuhteista tulontasausta hyötyen siitä myös itse.
Palkkojemme ollessa sellaisella tasolla, jolla ei enää likuhihnatyötä taloudellisesti ylläpidetä - antavat uudet EU-jäsenmaat edulliset toimintaedellytykset yrityksillemme pärjätä yhä kovenevassa maailman globaalitaloudessa. Suomi tulee voittamaan osuutensa taistelussa osaamisella, luotettavuudella ja tuote- ja palvelukehitystaidolla, esimerkiksi ympäristöteknologian alueella.
Valtakunta julkinäkyvyys juhlii presidentin linnassa Itsenäisyyspäivää ja kansa kokoontuu televisioiden ääreen katsomaan muutaman Mannerheim-ristin ritarin sisäänmarssia hiljentyneenä suuresta kunnioituksesta Itsenäisyyden takuumiehille ja -naisille. Seuraavaksi ihmetellään, tuleeko Lordi asuissaan vai ihmisinä kättelemään presidenttiä. Suurin osa kansasta jää porttien ulkopuolelle, maksaen kuitenkin tuon koko seremonian - työn tehneinä perheinä, yksinäisinä ja huolestuneina - osaavatko nuo erityisesti linnaan valitut henkilöt luotsata ja viedä tätä kansakuntaa oikeille asemille kohti koko maapalloa koskettaviin haasteisiin.
EU ei ole vienyt meiltä kieltämme, eikä kykyämme puolustaa omaa kansakuntaamme. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on selkeästi todettava, että kansa on antanut valtakirjansa Natoon liittymättömyydestä sekä lisärahalle, jolla kohennetaan kokonaispuolustuskykyämme. Kansan valtakirja on tahdonilmaus, jota kukaan nykyinen eikä tuleva kansanedustaja uskalla olla huomioimatta.
Kenraali Ehrnroothin, viimeisen sinivalkoisen äänen kaiku elää erityisesti nuorisossa, joka kantaa huomisen vastuun itsenäisyydestämme, puolustustahdostamme ja yhteydestämme luontoon. Kenraali, joka toivoi viimeiselle matkalleen tykkilavettikulkuetta hevosineen, jota kuitenkaan tasavaltamme armeijan ylipäällikkö ei toiveena halunnut täyttää, on meille muistona teoista, jotka hakevat vertaistaan olosuhteissa, joita nykypolvi ei enää ymmärrä - antaa voimaa ja uskoa nähdä huominen muunakin kuin pelkän harvainvoiton ja ahneuden kasvuna. Kauan Eläköön Isänmaamme!
Ilkka Luoma
sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006
Eilisen tuntemus antaa tietoa tälle päivälle ymmärtää tulevaa huomista
Tänä päivänä suurta kansalaissuosiota saavat nykypäivän pintatietous; juorut sekä verolliset ja verottomat tienistit. Suomalaisuudella on väkevät ja vaikutteiset juuret yllättävän laajalle esimerkiksi Eurooppalaisessa kehityksessä. Nyt luemme runsaasti ymmärrettäviä paikallistason arkipäivää, mutta myös uteliaisuutta tyydyttävää numerolehtien "kirkuu, repäisee ja uhoaa" juorulööppeilyä. Inhimillisesti ottaen ihmisyyteen kuuluu myös vahingoniloisuus toisen ongelmista.
LINKKI keskusteluun: .............. TIEDE
Suomi on historiassaan enemmän kansallista identiteettiä antavaa, mitä keskimäärin vaatimattomina itseään vähättelevinä kansalaisina annamme itsellemme tunnustusta. Jo pelkästään jälleen otsikoihin ponnahtanut Karjala-kysymys saa uutta pohdintaa Suomen historian tuntemuksesta. Tosiasissa Suomella on perinnettä, kytkyä ja sidosta Karjalan laulumaille jo satojen vuosien takaa. Näillä historiavaikutuksilla on perinnöllistä kantavuutta esittää mielipiteitä nykyisestäkin rajankulusta.
Suomen historia on mielenkiintoinen ja värikäs tarina takametsien miehistä ja savupirttien muoreista kuokan, itsepäisyyden ja yrittämisen arkena. Yhteiseksi nimittäjäksi nousi ruotsalaisten osin kannustamana Suomen kieli. Eräässä historian ajassa ruotsalaiset aateliset, virkamiehet ja kirkonmiehet opiskelivat suomea tullessaan suomennimelle. Historiamme alkaa kaukaa menneisyydestä jakolinjana jo satoja vuosia sitten muodostunut Karjalan kannas. Rajankulku on vaihtanut paikkaansa useasti ja peruste löytyy myös Karjala-kysymyksen vielä kerran uudelleen pohdinnalle.
Karjala on vain yksi osa historiaamme. Merkityksemme läntisen naapurimme kehitykselle sotineen on kiistaton. Suomen mies seisoi Ruotsin kuninkaiden sotilaina kaukana kotikonnuiltaan, kuten nyt YK-rauhanturvaajina monissa meille eksoottisissa maissa. Esi-isämme saivat mainetta kovina ja sitkeinä taistelijoina kuitenkin koti-ikävää potevina salojen miehinä, jotka tupakankin kotiin toivat monien muiden kummallisuuksien ohessa.
Uteliaisuutemme aukkoja Suomen historia täyttää myös paljon puhutusta ruotsin kielestä normaalina maihinnousuna lahden takaa alkaen jo lähes tuhat vuotta sitten. Ruotsalaiset huomasivat Suomen antaman elinmahdollisuuden ja väestötyhjyyden elinkeinona, kuten 1960-luku suomalaismuuttoaallolle Ruotsiin. Erona vain oli se, että Ruotsi tuli kielineen rannikkovalloittajana ja me menimme Maraboulle ja Volvolle täyttämään työvoimatyhjiötä saamatta Ruotsin suurimpana ulkoväestöryhmänä sille kuuluvaa asemaa. Suomalaiset vaalivat historiaansa ja hyväksyvät Eduskunnassa kaksikielisyyden edut kansalaisilleen.
Oman historiansa tuntemus rikastuttaa tämän päivän tapahtumien ymmärtämistä. Kaikille tapahtumille on aina syynsä ja vaikuttimensa. Liian useat väittämät heräävät luuloista, väärinymmärryksistä ja "varmaa tietoa" -lähteistä. Meidän oma historiamme on tiukasti kytketty Ruotsiin, Venäjään ja Saksaan. Meidän juuremme kytköstyvät näihin vaikutehaaroihin, kuten pohjoisessa saamelaisuus ja etelässä Länsi-Euroopan muutto- ja kauppavaikutukset.
Oman historian tuntemus on yleistietorikkaus keskusteluihin ja näkemysmuodostaja realistisemmin kuin pelkät uskomusväitteet. Meille onneksemme on historiaamme asiantuntevasti dokumentoitu mm. Eino Jutikkalan toimesta. Akateemikko Jutikkalan Suomen historia on erinomaista lukemista syksyn pimeillä ja kesien hiekkarantapaisteissa. Jutikkalan historian kerronta antaa meille historiallisen näkymän ja asiantuntijuuden tiukoin sitein myös tämän päivän Venäjään.
Itsensä tunteva kansa tietää taustansa ja meidän suomalaisten osalta historiamme antaa loogista selostetta, miksi meillä on juuri näin. Itsenäisyytemme on todellisuudessa ollut suurempaa kuin ajattelemme. Makselimme toki veroja Ruotsille ja lyhyen aikaa liimailimme kopekka-arvoisia postimerkkejä, mutta käytännön elämä on keskimääräisessä niukkuudessaan ollut suomalaista elämää omine luonteellemme ominaisine piirteineen. Aika-ajoin autoimme tervalla, nahkoilla ja sotilailla Ruotsin kuninkaiden ahdinkoa jopa Keski-Euroopan rintamilla sotien aatteiden puolesta, mitkä saloseutujen miehille jäivät arvoituksiksi. Ruotsalaisena kiitoksena mm. Turku sai yliopistonsa.
Suomalaisuus elää pienuudestamme huolimatta uutta tulemistaan. Osaaminen, sinnikkyys ja tahto pärjätä kumpuavat historiasta, kaskimailta, missä isoisämme ja -äitimme hiellä ja verellä elantonsa käänsivät. Tämän päivän nuoret voisivat nähdä pienen vaivan selvittäessään, mistä heidän veri on periytynyt - suurin osa suomalaisista on sekoittumatonta, paljon vähemmän kuin ruotsalaisilla. Suomi on saanut sopivasti geenitäydennystä, ollen elinvoimainen, kunhan huomaa uudestaan syntyvyyden edun huomiselle verokertymälle. Ehdoin tahdoin ei Suomeen pelkästä aatteen palosta kannata vieraita ominaisuuksia ottaa, sillä jokaiselle oma koti on se oma maa, jossa nimenomaan omat perinteet ja tavat vallitsevat.
Uteliaisuuslinkit:
Akateemikko Eino Jutikkala:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Jutikkala
Suomen historia:
http://yliopistolehti.helsinki.fi/2000_08/kulttuuri.html#Aika%20antaa%20tilaa%20tulkinnoille
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_4683.JPG. 12. maaliskuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Hämeenlinnassa oleva keskiaikainen linnoitus on oiva esimerkki rakenteena Suomen historiasta - seinät kätkevät ja julkituovat monia historian aikakausia. Linna oli aikoinaan merkittävä osa Suomen puolustusta. Myöhemmin linna oli mm. naisten vankilana. Nyt se on monipuolinen tapahtumapaikka niin museona kuin kokouspaikkana.
LINKKI keskusteluun: .............. TIEDE
Suomi on historiassaan enemmän kansallista identiteettiä antavaa, mitä keskimäärin vaatimattomina itseään vähättelevinä kansalaisina annamme itsellemme tunnustusta. Jo pelkästään jälleen otsikoihin ponnahtanut Karjala-kysymys saa uutta pohdintaa Suomen historian tuntemuksesta. Tosiasissa Suomella on perinnettä, kytkyä ja sidosta Karjalan laulumaille jo satojen vuosien takaa. Näillä historiavaikutuksilla on perinnöllistä kantavuutta esittää mielipiteitä nykyisestäkin rajankulusta.
Suomen historia on mielenkiintoinen ja värikäs tarina takametsien miehistä ja savupirttien muoreista kuokan, itsepäisyyden ja yrittämisen arkena. Yhteiseksi nimittäjäksi nousi ruotsalaisten osin kannustamana Suomen kieli. Eräässä historian ajassa ruotsalaiset aateliset, virkamiehet ja kirkonmiehet opiskelivat suomea tullessaan suomennimelle. Historiamme alkaa kaukaa menneisyydestä jakolinjana jo satoja vuosia sitten muodostunut Karjalan kannas. Rajankulku on vaihtanut paikkaansa useasti ja peruste löytyy myös Karjala-kysymyksen vielä kerran uudelleen pohdinnalle.
Karjala on vain yksi osa historiaamme. Merkityksemme läntisen naapurimme kehitykselle sotineen on kiistaton. Suomen mies seisoi Ruotsin kuninkaiden sotilaina kaukana kotikonnuiltaan, kuten nyt YK-rauhanturvaajina monissa meille eksoottisissa maissa. Esi-isämme saivat mainetta kovina ja sitkeinä taistelijoina kuitenkin koti-ikävää potevina salojen miehinä, jotka tupakankin kotiin toivat monien muiden kummallisuuksien ohessa.
Uteliaisuutemme aukkoja Suomen historia täyttää myös paljon puhutusta ruotsin kielestä normaalina maihinnousuna lahden takaa alkaen jo lähes tuhat vuotta sitten. Ruotsalaiset huomasivat Suomen antaman elinmahdollisuuden ja väestötyhjyyden elinkeinona, kuten 1960-luku suomalaismuuttoaallolle Ruotsiin. Erona vain oli se, että Ruotsi tuli kielineen rannikkovalloittajana ja me menimme Maraboulle ja Volvolle täyttämään työvoimatyhjiötä saamatta Ruotsin suurimpana ulkoväestöryhmänä sille kuuluvaa asemaa. Suomalaiset vaalivat historiaansa ja hyväksyvät Eduskunnassa kaksikielisyyden edut kansalaisilleen.
Oman historiansa tuntemus rikastuttaa tämän päivän tapahtumien ymmärtämistä. Kaikille tapahtumille on aina syynsä ja vaikuttimensa. Liian useat väittämät heräävät luuloista, väärinymmärryksistä ja "varmaa tietoa" -lähteistä. Meidän oma historiamme on tiukasti kytketty Ruotsiin, Venäjään ja Saksaan. Meidän juuremme kytköstyvät näihin vaikutehaaroihin, kuten pohjoisessa saamelaisuus ja etelässä Länsi-Euroopan muutto- ja kauppavaikutukset.
Oman historian tuntemus on yleistietorikkaus keskusteluihin ja näkemysmuodostaja realistisemmin kuin pelkät uskomusväitteet. Meille onneksemme on historiaamme asiantuntevasti dokumentoitu mm. Eino Jutikkalan toimesta. Akateemikko Jutikkalan Suomen historia on erinomaista lukemista syksyn pimeillä ja kesien hiekkarantapaisteissa. Jutikkalan historian kerronta antaa meille historiallisen näkymän ja asiantuntijuuden tiukoin sitein myös tämän päivän Venäjään.
Itsensä tunteva kansa tietää taustansa ja meidän suomalaisten osalta historiamme antaa loogista selostetta, miksi meillä on juuri näin. Itsenäisyytemme on todellisuudessa ollut suurempaa kuin ajattelemme. Makselimme toki veroja Ruotsille ja lyhyen aikaa liimailimme kopekka-arvoisia postimerkkejä, mutta käytännön elämä on keskimääräisessä niukkuudessaan ollut suomalaista elämää omine luonteellemme ominaisine piirteineen. Aika-ajoin autoimme tervalla, nahkoilla ja sotilailla Ruotsin kuninkaiden ahdinkoa jopa Keski-Euroopan rintamilla sotien aatteiden puolesta, mitkä saloseutujen miehille jäivät arvoituksiksi. Ruotsalaisena kiitoksena mm. Turku sai yliopistonsa.
Suomalaisuus elää pienuudestamme huolimatta uutta tulemistaan. Osaaminen, sinnikkyys ja tahto pärjätä kumpuavat historiasta, kaskimailta, missä isoisämme ja -äitimme hiellä ja verellä elantonsa käänsivät. Tämän päivän nuoret voisivat nähdä pienen vaivan selvittäessään, mistä heidän veri on periytynyt - suurin osa suomalaisista on sekoittumatonta, paljon vähemmän kuin ruotsalaisilla. Suomi on saanut sopivasti geenitäydennystä, ollen elinvoimainen, kunhan huomaa uudestaan syntyvyyden edun huomiselle verokertymälle. Ehdoin tahdoin ei Suomeen pelkästä aatteen palosta kannata vieraita ominaisuuksia ottaa, sillä jokaiselle oma koti on se oma maa, jossa nimenomaan omat perinteet ja tavat vallitsevat.
Uteliaisuuslinkit:
Akateemikko Eino Jutikkala:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Jutikkala
Suomen historia:
http://yliopistolehti.helsinki.fi/2000_08/kulttuuri.html#Aika%20antaa%20tilaa%20tulkinnoille
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_4683.JPG. 12. maaliskuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Hämeenlinnassa oleva keskiaikainen linnoitus on oiva esimerkki rakenteena Suomen historiasta - seinät kätkevät ja julkituovat monia historian aikakausia. Linna oli aikoinaan merkittävä osa Suomen puolustusta. Myöhemmin linna oli mm. naisten vankilana. Nyt se on monipuolinen tapahtumapaikka niin museona kuin kokouspaikkana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)