Talkoiden jälkeen sauna virkisti, puu sellainen - tuhdit löylyt, ympäröivä rauha, hiljaisuus ja kiuasmakkara. Olut jäi juomatta, koska paluu kaupunkiin tapahtui autolla ja moottoripyörällä - 365 km. Isäntä kaupungista palasi vasta seuraavana aamuna kukon laulun aikoihin työmaalleen pääkaupunkiseudulle - työn piti uusmaalaisella jatkuman niin tilalla kuin kaupungissakin, mutta kuinka kauan Helsingissä?
Kytkin on yllättävän raskas täystehostettujen henkilöautojen jälkeen, mutta pohjaan se meni sittenkin. Vivut ja laitteet olivat rouvia tekoa, mutta taipuihan se harjoittelun jälkeen hikoilevan kaupunkilaisen allekirjoituskynäkourissakin. Monet maaseutujen traktorit ovat yllättävän vanhoja, kaikkea ei tarvitse alvariinsa vaihtaa!
Monia apuvälineitä kulkeutuu ja hankitaan uusmaalaisten maaseutuasumuksiin helpotteiksi kädentyölle, jossa kaupunkilainen löytää uutta puhdetta sohvien valtakunnan jälkeen. Maalla on mukavaa, ainakin kesällä ja mukavissa pikkupuhteissa, mutta entä kun pakkanen paukkuu ja tuuli tuivertaa?
Tähän aittaan meni tasan 30 noin 2,92 metristä panelilautaa, jotka oli hankittu paikallisesta liikkeestä tuoden kassavirtaa myös maaseudulle. Työ tehtiin itse - puuha oli terapiaa ja oli kiva tuntea hien virtaavan muuallakin kuin saunassa. Entä sitten, kun työ olisikin joka päiväistä?
1950-luvun navetta saunoineen taka-alalla ja edessä hyvin pikaruokaloissa syönyt kaupunkilainen moottorisahan varressa kaadetun puun pätkinnässä - puu kaadettiin tuvan laajennuksen tieltä, tuonee uusia työtilanteita ja ostostapahtumia pienen kunnan työtätekeville vähäverisille kauppiaille.
Kutsuivat maalla traktorin perässä ollutta värkkiä kahmuriksi - se oli suuri helpotus työssä, kun monisatakiloista puunrunkoa siirreltiin, tosin kuljetuksessa heijaava liike oli viedä kaupunkilaisen dieselfarkusta kylkipellit. Millaistahan olisi ollut sahaus vanhan ajan pokasahalla?
Moni 1940- ja 50-luvuilla rakennettu hartiapankkitalo päätyy kaupunkilaisille tuomaan rauhaa, sielunhoitoa, puuhailua ja luontohetkiä äänien ja hajujen kanssa, jotka olivat kaupunkilaisen korvista ja nenistä jo hävinneet. Kaupunkilaiset haluavat apuvälineellistää maaseutuasumisensa, monia laitteita ja vempaimia tullaan hankkimaan paikallisesta "osuuskaupasta".
_____________
_____________
(mm. historiamme suurimmat perinnöt mahdollistavat esim. oman tuvan ja perunamaan monille maalle kaipaaville)
[ ... muuttoaalto laskelmien mukaan tapahtuu asutuskeskittymiin ja pääkaupunkiseudulle vielä seuraavienkin parinkymmenen vuoden aikana; maaseutu autioituu ja palvelut kuihtuvat - tyypillistä uutisointia päivästä toiseen, mutta mitä tuleekaan tapahtumaan? ... ]
Kesäisin joka viikonlopun autojonot matkaavat maaseudulle, rannoille, mökeille ja mummolaan ja verenperinnön synnyinsijoille. Moni suomalainen kaipaa vettä kohdukseen ja maaseudun hiljaisuutta sekä vihreyttä rauhakseen. Mummon mökit nousevat arvossaan ja kaupunkilainen ahertaa yhä useammin omassa lintukodossaan palauttaen mieliin isoisien ja -äitien työnjälkeä.
Päivä uusmaalaisen kaupunkilaisen maatilalla ei ole viljelyä ammattitarkoituksessa, se ei ole lypsyaikoja aamuisin, se ei ole myöskään jatkuvaa halkometsää, kuten oli vielä maalla niin tavallista muutamia vuosikymmeniä sitten. Päivä kaupunkilaisen "maalla" on saunapuiden tekoa, aitan laudoitusta, saunan lattian laatoittamista - se on kaikkea sitä pientä puuhastelua, mistä peruskaupunkilainen on jäänyt paitsi toimistoissaan ja konttoreissaan.
Päivä maalla talkoissa on ruumiintyötä, joka yllättää monen fyysiseen työhön tottumattoman lihaskunnon. Moottorisaha, puhumattakaan pokasahasta, onkin väsyttävä ilmestys, mutta se tuntuukin mukavalta auringon paahtaessa ylivoimasella ultraviolettisäteilyllä selkään. Maalla on mukavaa - sanoo jo muinoinen laulu, ja niin se onkin: Rauha, hiljaisuus, yksinolo - hilippaseminen alastomana oman pikku peltotilkun ympäri on halpa ja luontoa säästävä toimi omaksi viihdykkeeksi.
Nyt olevat aktiivisukupolvet ovat saamassa historiamme suurimmat perinnöt. Nämä perinnöt tuovat eloa maaseudulle. Kaupunkilaiset ostavat enenevästi omia maatilkkujaan - maaseutu saa uusia asukkaita, meille syntyy uusmaalaiset, joille elämänarvot ovat muuttumassa luonnoksi, harmoniaksi ja arvostukseksi maata kohtaan, joka meidät kuitenkin viime kädessä elättää.
Suomi on suuri maa asua. Meillä on ainutlaatuisen rehevä, ihmisistä miltei autio rauhan tyyssija ja luonnoltaan rikas ja puhuttava maaseutuluonto, jossa ihmisen mieli lepää. Tähän miljööseen lähivuosina hakeutuu yhä useampi kiireeseen, ruuhkiin, saasteisiin ja jatkuvaan meluun kyllästynyt väestön osa - ainakin osaksi aikaa. Tämän kaiken monelta osin mahdollistavat mittavat perinnöt. Samalla monelle avautuu mahdollisuus palata luontoon ja palata sukunsa maille, mistä Suomen väkevyys, voima ja keskinäinen yhtenäisyys on vaikeina hetkinä hätää hoitamaan lähtenyt.
Päivä maaseudulla on henkistä voimaa uupuneelle kaupunkilaiselle, se on terapiaa vetten ja humisevien metsien ääreltä. Hetket maalla ovat vaihtelua, se on myös kysyntää muutoin toistaiseksi autioituvalle maaseudulle, jossa usein on erinomaiset ja kiireettömät palvelut myös kaupunkilaisille.
Suomi virallisten tilastojen mukaan kasautuu väestökeskuksiin. Epävirallinen tieto kertoo, että monet ovat jo kyllästyneet hälinään, oravanpyörälliseen juoksukiertoon, ruuhkaisiin terveyskeskuksiin, pinnan alla piilevään väkivaltaan kuin muihin vaikeuksiin, mitä kasautuvat ihmislaumat yhä suuremmissa kerrostaloissa synnyttävät. Huomenna monille avautuu aivan uusi mahdollisuus - se on muutto maalle, perintömaille tai muutoin omistusjärjestelyjen kautta punaiseen mökkiin oman perunamaan viereen. Kaupunkiin saattaa siitä huolimatta jäädä monelle koti satunnaisia käyntejä varten.
Maaseutu on luonnon väkevyyttä, se on aidon lehmänlannan tuoksua, kuin myös ääniä, jotka ovat monien korvasta jo kadonneet. Maalla on käden työlle aina tehtävää. On vain omasta tahdosta kiinni, kuinka palauttaa sitä tekemisen riemua ja havaintoa, että osaa se konttoristi, myyntimies, filosofi kuin sairaanhoitaja ja pappikin vääntää muutakin kuin allekirjoituskynää, rattia ja kirjaa - niin suurta kuin pientäkin.
Maaseutu on tullut vaihtoehdoksi. Paluumuutto on tullut piristykseksi riutuville pienkunnille. Kansalaiset eivät kaikki halua tornitaloja, neljiä maanalaisia kerroksia, metroja kuin jalkapallokentän kokoisia parkkipaikkoja autoilleen, joita jo pitää olla kaksi per perhe. Maallakin tuo auto tarvitaan - ehkä se huomenna tankataan sianpaskasta tehdyllä biopolttoaineella omasta tilabiotankista. Ehkä muutoinkin paluumuutto ideoittaa aivan uusia ratkaisuja kiihtyvään ilmastomuutokseen, joka ajaa ylitsemme vääjäämättä. Maaseutua odottaa uusi investointien aalto - ellei sitten kaupunkilainen vaadi aivan kaikkeen sähköä, energiaa ja apuvälineitä kätensä helpotteeksi.
Maalla kulutus voisi olla pienempää ja luonnollisempaa - ehkä paluu maalle ratkaisee luomun, omavaraistuotannon ja riippumattomuuden sekä tuottaa mielenrauhan vedestä, metsästä ja pöllön huhuilusta kuin suden ulvonnasta - olemmehan osa luontoa, jota olemme jo nyt raiskanneet ylitse sen kestokyvyn.
Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
KESKUSTELU --- TIEDE
---------------------------------------------
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
(todellisuudessa tapahtunut 3. kesäkuuta 2007, kuvasarjan maatilaa ei ole hankittu perintörahoilla)
1 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117794/ --- DSC_7552.JPG
Teksti
1950-luvun navetta saunoineen taka-alalla ja edessä hyvin pikaruokaloissa syönyt kaupunkilainen moottorisahan varressa kaadetun puun pätkinnässä - puu kaadettiin tuvan laajennuksen tieltä, tuonee uusia työtilanteita ja ostostapahtumia pienen kunnan työtätekeville vähäverisille kauppiaille.
2 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117806/ --- DSC_7556.JPG
Teksti
Kutsuivat maalla traktorin perässä ollutta värkkiä kahmuriksi - se oli suuri helpotus työssä, kun monisatakiloista puunrunkoa siirreltiin, tosin kuljetuksessa heijaava liike oli viedä kaupunkilaisen dieselfarkusta kylkipellit. Millaistahan olisi ollut sahaus vanhan ajan pokasahalla?
3 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117816/ --- DSC_7558.JPG
Teksti
Moni 1940- ja 50-luvuilla rakennettu hartiapankkitalo päätyy kaupunkilaisille tuomaan rauhaa, sielunhoitoa, puuhailua ja luontohetkiä äänien ja hajujen kanssa, jotka olivat kaupunkilaisen korvista ja nenistä jo hävinneet. Kaupunkilaiset haluavat apuvälineellistää maaseutuasumisensa, monia laitteita ja vempaimia tullaan hankkimaan paikallisesta "osuuskaupasta".
4 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117854/ --- DSC_7563.JPG
Teksti
Kytkin on yllättävän raskas täystehostettujen henkilöautojen jälkeen, mutta pohjaan se meni sittenkin. Vivut ja laitteet olivat rouvia tekoa, mutta taipuihan se harjoittelun jälkeen hikoilevan kaupunkilaisen allekirjoituskynäkourissakin. Monet maaseutujen traktorit ovat yllättävän vanhoja, kaikkea ei tarvitse alvariinsa vaihtaa!
5 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117858/ --- DSC_7564.JPG
Teksti
Monia apuvälineitä kulkeutuu ja hankitaan uusmaalaisten maaseutuasumuksiin helpotteiksi kädentyölle, jossa kaupunkilainen löytää uutta puhdetta sohvien valtakunnan jälkeen. Maalla on mukavaa, ainakin kesällä ja mukavissa pikkupuhteissa, mutta entä kun pakkanen paukkuu ja tuuli tuivertaa?
6 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117880/ --- DSC_7567.JPG
Teksti
Tähän aittaan meni tasan 30 noin 2,92 metristä panelilautaa, jotka oli hankittu paikallisesta liikkeestä tuoden kassavirtaa myös maaseudulle. Työ tehtiin itse - puuha oli terapiaa ja oli kiva tuntea hien virtaavan muuallakin kuin saunassa. Entä sitten, kun työ olisikin joka päiväistä?
7 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530256977/ --- DSC_7570.JPG
Teksti
Talkoiden jälkeen sauna virkisti, puu sellainen - tuhdit löylyt, ympäröivä rauha, hiljaisuus ja kiuasmakkara. Olut jäi juomatta, koska paluu kaupunkiin tapahtui autolla ja moottoripyörällä - 365 km. Isäntä kaupungista palasi vasta seuraavana aamuna kukon laulun aikoihin työmaalleen pääkaupunkiseudulle - työn piti uusmaalaisella jatkuman niin tilalla kuin kaupungissakin, mutta kuinka kauan Helsingissä?
[ ... muuttoaalto laskelmien mukaan tapahtuu asutuskeskittymiin ja pääkaupunkiseudulle vielä seuraavienkin parinkymmenen vuoden aikana; maaseutu autioituu ja palvelut kuihtuvat - tyypillistä uutisointia päivästä toiseen, mutta mitä tuleekaan tapahtumaan? ... ]
Kesäisin joka viikonlopun autojonot matkaavat maaseudulle, rannoille, mökeille ja mummolaan ja verenperinnön synnyinsijoille. Moni suomalainen kaipaa vettä kohdukseen ja maaseudun hiljaisuutta sekä vihreyttä rauhakseen. Mummon mökit nousevat arvossaan ja kaupunkilainen ahertaa yhä useammin omassa lintukodossaan palauttaen mieliin isoisien ja -äitien työnjälkeä.
Päivä uusmaalaisen kaupunkilaisen maatilalla ei ole viljelyä ammattitarkoituksessa, se ei ole lypsyaikoja aamuisin, se ei ole myöskään jatkuvaa halkometsää, kuten oli vielä maalla niin tavallista muutamia vuosikymmeniä sitten. Päivä kaupunkilaisen "maalla" on saunapuiden tekoa, aitan laudoitusta, saunan lattian laatoittamista - se on kaikkea sitä pientä puuhastelua, mistä peruskaupunkilainen on jäänyt paitsi toimistoissaan ja konttoreissaan.
Päivä maalla talkoissa on ruumiintyötä, joka yllättää monen fyysiseen työhön tottumattoman lihaskunnon. Moottorisaha, puhumattakaan pokasahasta, onkin väsyttävä ilmestys, mutta se tuntuukin mukavalta auringon paahtaessa ylivoimasella ultraviolettisäteilyllä selkään. Maalla on mukavaa - sanoo jo muinoinen laulu, ja niin se onkin: Rauha, hiljaisuus, yksinolo - hilippaseminen alastomana oman pikku peltotilkun ympäri on halpa ja luontoa säästävä toimi omaksi viihdykkeeksi.
Nyt olevat aktiivisukupolvet ovat saamassa historiamme suurimmat perinnöt. Nämä perinnöt tuovat eloa maaseudulle. Kaupunkilaiset ostavat enenevästi omia maatilkkujaan - maaseutu saa uusia asukkaita, meille syntyy uusmaalaiset, joille elämänarvot ovat muuttumassa luonnoksi, harmoniaksi ja arvostukseksi maata kohtaan, joka meidät kuitenkin viime kädessä elättää.
Suomi on suuri maa asua. Meillä on ainutlaatuisen rehevä, ihmisistä miltei autio rauhan tyyssija ja luonnoltaan rikas ja puhuttava maaseutuluonto, jossa ihmisen mieli lepää. Tähän miljööseen lähivuosina hakeutuu yhä useampi kiireeseen, ruuhkiin, saasteisiin ja jatkuvaan meluun kyllästynyt väestön osa - ainakin osaksi aikaa. Tämän kaiken monelta osin mahdollistavat mittavat perinnöt. Samalla monelle avautuu mahdollisuus palata luontoon ja palata sukunsa maille, mistä Suomen väkevyys, voima ja keskinäinen yhtenäisyys on vaikeina hetkinä hätää hoitamaan lähtenyt.
Päivä maaseudulla on henkistä voimaa uupuneelle kaupunkilaiselle, se on terapiaa vetten ja humisevien metsien ääreltä. Hetket maalla ovat vaihtelua, se on myös kysyntää muutoin toistaiseksi autioituvalle maaseudulle, jossa usein on erinomaiset ja kiireettömät palvelut myös kaupunkilaisille.
Suomi virallisten tilastojen mukaan kasautuu väestökeskuksiin. Epävirallinen tieto kertoo, että monet ovat jo kyllästyneet hälinään, oravanpyörälliseen juoksukiertoon, ruuhkaisiin terveyskeskuksiin, pinnan alla piilevään väkivaltaan kuin muihin vaikeuksiin, mitä kasautuvat ihmislaumat yhä suuremmissa kerrostaloissa synnyttävät. Huomenna monille avautuu aivan uusi mahdollisuus - se on muutto maalle, perintömaille tai muutoin omistusjärjestelyjen kautta punaiseen mökkiin oman perunamaan viereen. Kaupunkiin saattaa siitä huolimatta jäädä monelle koti satunnaisia käyntejä varten.
Maaseutu on luonnon väkevyyttä, se on aidon lehmänlannan tuoksua, kuin myös ääniä, jotka ovat monien korvasta jo kadonneet. Maalla on käden työlle aina tehtävää. On vain omasta tahdosta kiinni, kuinka palauttaa sitä tekemisen riemua ja havaintoa, että osaa se konttoristi, myyntimies, filosofi kuin sairaanhoitaja ja pappikin vääntää muutakin kuin allekirjoituskynää, rattia ja kirjaa - niin suurta kuin pientäkin.
Maaseutu on tullut vaihtoehdoksi. Paluumuutto on tullut piristykseksi riutuville pienkunnille. Kansalaiset eivät kaikki halua tornitaloja, neljiä maanalaisia kerroksia, metroja kuin jalkapallokentän kokoisia parkkipaikkoja autoilleen, joita jo pitää olla kaksi per perhe. Maallakin tuo auto tarvitaan - ehkä se huomenna tankataan sianpaskasta tehdyllä biopolttoaineella omasta tilabiotankista. Ehkä muutoinkin paluumuutto ideoittaa aivan uusia ratkaisuja kiihtyvään ilmastomuutokseen, joka ajaa ylitsemme vääjäämättä. Maaseutua odottaa uusi investointien aalto - ellei sitten kaupunkilainen vaadi aivan kaikkeen sähköä, energiaa ja apuvälineitä kätensä helpotteeksi.
Maalla kulutus voisi olla pienempää ja luonnollisempaa - ehkä paluu maalle ratkaisee luomun, omavaraistuotannon ja riippumattomuuden sekä tuottaa mielenrauhan vedestä, metsästä ja pöllön huhuilusta kuin suden ulvonnasta - olemmehan osa luontoa, jota olemme jo nyt raiskanneet ylitse sen kestokyvyn.
Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
KESKUSTELU --- TIEDE
---------------------------------------------
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
(todellisuudessa tapahtunut 3. kesäkuuta 2007, kuvasarjan maatilaa ei ole hankittu perintörahoilla)
1 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117794/ --- DSC_7552.JPG
Teksti
1950-luvun navetta saunoineen taka-alalla ja edessä hyvin pikaruokaloissa syönyt kaupunkilainen moottorisahan varressa kaadetun puun pätkinnässä - puu kaadettiin tuvan laajennuksen tieltä, tuonee uusia työtilanteita ja ostostapahtumia pienen kunnan työtätekeville vähäverisille kauppiaille.
2 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117806/ --- DSC_7556.JPG
Teksti
Kutsuivat maalla traktorin perässä ollutta värkkiä kahmuriksi - se oli suuri helpotus työssä, kun monisatakiloista puunrunkoa siirreltiin, tosin kuljetuksessa heijaava liike oli viedä kaupunkilaisen dieselfarkusta kylkipellit. Millaistahan olisi ollut sahaus vanhan ajan pokasahalla?
3 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117816/ --- DSC_7558.JPG
Teksti
Moni 1940- ja 50-luvuilla rakennettu hartiapankkitalo päätyy kaupunkilaisille tuomaan rauhaa, sielunhoitoa, puuhailua ja luontohetkiä äänien ja hajujen kanssa, jotka olivat kaupunkilaisen korvista ja nenistä jo hävinneet. Kaupunkilaiset haluavat apuvälineellistää maaseutuasumisensa, monia laitteita ja vempaimia tullaan hankkimaan paikallisesta "osuuskaupasta".
4 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117854/ --- DSC_7563.JPG
Teksti
Kytkin on yllättävän raskas täystehostettujen henkilöautojen jälkeen, mutta pohjaan se meni sittenkin. Vivut ja laitteet olivat rouvia tekoa, mutta taipuihan se harjoittelun jälkeen hikoilevan kaupunkilaisen allekirjoituskynäkourissakin. Monet maaseutujen traktorit ovat yllättävän vanhoja, kaikkea ei tarvitse alvariinsa vaihtaa!
5 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117858/ --- DSC_7564.JPG
Teksti
Monia apuvälineitä kulkeutuu ja hankitaan uusmaalaisten maaseutuasumuksiin helpotteiksi kädentyölle, jossa kaupunkilainen löytää uutta puhdetta sohvien valtakunnan jälkeen. Maalla on mukavaa, ainakin kesällä ja mukavissa pikkupuhteissa, mutta entä kun pakkanen paukkuu ja tuuli tuivertaa?
6 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117880/ --- DSC_7567.JPG
Teksti
Tähän aittaan meni tasan 30 noin 2,92 metristä panelilautaa, jotka oli hankittu paikallisesta liikkeestä tuoden kassavirtaa myös maaseudulle. Työ tehtiin itse - puuha oli terapiaa ja oli kiva tuntea hien virtaavan muuallakin kuin saunassa. Entä sitten, kun työ olisikin joka päiväistä?
7 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530256977/ --- DSC_7570.JPG
Teksti
Talkoiden jälkeen sauna virkisti, puu sellainen - tuhdit löylyt, ympäröivä rauha, hiljaisuus ja kiuasmakkara. Olut jäi juomatta, koska paluu kaupunkiin tapahtui autolla ja moottoripyörällä - 365 km. Isäntä kaupungista palasi vasta seuraavana aamuna kukon laulun aikoihin työmaalleen pääkaupunkiseudulle - työn piti uusmaalaisella jatkuman niin tilalla kuin kaupungissakin, mutta kuinka kauan Helsingissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti