perjantaina, tammikuuta 20, 2012

Kansakunta tarvitsee Johtajan!


Kriisitilanne vaatii karismaattisen johtajan, joka tietää mitä tekee. Tekemistä ennen tarkalla korvalla on suuri merkitys kansanjohtajalle, joka ymmärtää, mitä pitää kuulemansa pohjalta tehdä. Suuri johtaja ei ajattele itseään, vaan valtiota, jonka muodostaa kansalaiset.

Johtaja osaa tehdä myös "epämieluisia" päätöksiä - koska päämäärä ratkaisee. Päämääränä on kansallinen etuus ja hyöty, jossa itse kansalaiset saavat mahdollisuuden tehdä työtä ja kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta.

[ ... Valintademokratialla ei ole oikeutta puuttua sellaisiin asioihin, joilla on merkittävää yhteiskunnallista, periaatteellista ja valmiudellista merkitystä koko yhteiskunnalle, erityisesti kriisiaikoina - näistä asioista kansa päättäkööt suoraan ...]

Suomi valitsi presidentin tiukassa kansanäänestyksessä jakaantuen kahtia. Suomi sai ihmisen mitan mukaista huomioimista ideaalisena toimintana ilman kovia arvoja. Varttumaan jäi kansansuosikki seuraavalle kerralle, jossa kohtaavat kulutusjuhlasta syntyvät ongelmat laajemmin kuin ehkä arvaammekaan. Presidentillä pitää Suomessa olla aina riittävästi valtaa, koska kansa tahtoo niin.

Suomi kulkee vahvojen maiden vastavirtaan maan ja valtion johtamisen periaatteissa
EU-kehityksessä valintademokratia innostuu yksisilmäisesti edustamaan kansakuntaa ajattelematta mitä varaumia pitää ottaa huomioon, kun aina ei mene hyvin. Voiton jälkeen tulee tappio. Maallisen hyvin-voinnin jälkeen tulee varmasti henkinen krapula, joka on jo alkanut.

Presidentti edustaa Suomessa suoralla kansanvalinnalla kansakunnan tahtoa
Tällä valinnalla äänestäjät antavat automaattisesti aseman, jota voi myös käyttää konkreettisesti - meillä ei turhaa seremoniallisuutta hyväksytä. Suomi on tottunut voimakkaisiin presidentteihin, joilla on omaa tahtoa. Tuo tahto useasti peilaa paremmin kansakunnan etua, kuin poliittisten juonittelujen kabinetti-kähminnät. Kansakunta hakee identiteettiä karismaattisista johtajistaan.
Presidentti Urho Kaleva Kekkonen nautti vallasta,
mutta niin pitikin, koska vain epänormaali ei niin olisi tehnyt. Kekkonen ennen kaikkea muisti velvollisuutensa ja vastuunsa kansakuntaa kohtaan. Kekkosen perinnön raiskauksena meillä on nyt lähinnä kokoomuspoliitikkojen johdattelema vallasta riisuuntuminen - uskotaan 200 viisaaseen ihmiseen.

Hädän hetkellä ei ole kompromisseja,
johon 200 henkilöä työllistävä eduskunta on tottunut. Kriisissä vastuu, päätös ja teot ovat yksinäisen ihmisen tekoja - ei ole mahdollisuuksia aikaa vieviin komiteamietintöihin.

Jos katsomme maailman suuria ja vahvoja maita - kaikissa niissä on vahva valtiomies,
niin miehenä tai naisena. Suomi on elänyt ennätyspitkän aikakauden yltäkylläisyydessä - valmiutemme ymmärtää, ottaa vastaan ja elää vaikeuksissa on hämärtynyt. Sanotaankin, että jokainen sukupolvi vaatii sotansa ja kriisinsä. Kriisit vaativat aina luotettavaa vastuukarismaa ja sen mukaista johtajaa.

Mielenkiintoista on se, että presidentin valtaa purkavat tahot ovat usein samoja,  
jotka puuhaavat kansan vastaisesti Suomea USA johteiseen Natoon. Vahva presidentti ilmeisesti Nato-uskovaisten taholta halutaan korvata sotilasliitolla, joka jättäisi vaikean yhdistelmän nouseville sukupolville.
  
Kekkosmyllyn uhrit vaikeroivat vieläkin!
On suureksi hankaluudeksi tämä kekkosmyllyyn jääneiden Nato-intoilijoiden kohkaus Natoon liittymisestä ja valtaoikeuksiltaan kuristetun presidentin ominaisuuksista. Äänestäjät sen sijaan eivät hyväksy liittymistä eikä valtaoikeuksien purkamista.

Valveutunut politiikan hoitaja kuuntelee mitä kansakunta tahtoo - se voisi osaltansa lisätä puoluepolitiikankin uskottavuutta äänestäjien keskuudessa. Politiikka on sananmukaisesti yhteisten asioiden hoitoa ja siihen kuuluu kansalaisten, vallanantajien kuunteleminen. Meidän pitää muistaa, että presidentti vaihtuu varmasti seuraavalla kerralla.

Ilkka Luoma



.

Ei kommentteja: