Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Erinomaisen kiintoisa HS-juttu, miksikö? Siksi, että toimittaja kirjoittaa alun toimittajasta. Englannin uuden pääministeri Boris Johnsonin peruspohjaksi ilmaistaan puolittaiset totuudet, ehkä osin trumppistisesti humoristinen valehtelukin.
Pm. Johnsonin asioiden aika-ajoittainen liioittelu - siis painottaminen sellaiseen suuntaan, joka edesauttaa juuri esityshetkellään esittäjänsä viestiä mieleenpainuvaksi kokonaisuudeksi, on keino pysyä mielissä. Jokuhan oli sanonut, ei niin väliä, ettei kokonaan totta, mutta itse puheen poljento oli innostava, kiinnostava ja mukaansa tempaava - ikäänkuin lopulta luottamusta luova.
Entä nykyinen laatumedia hienostuneen tapaisessa informaatiossaan, jossa käytetään paljon ei niinkään suoria valheita, mutta otaksumia, todisteettomuutta, arveluja, väitteitä ja nimettömyyttä lähteiden osalta - eikö tämäkin ole samalla tavoin manipulatiivista esityskoreografiaa, jolla lukijaa/ katsojaa juurrutetaan halutulle linjalle - esimerkiksi Venäjää, persuja ja Kiinaa vastaan - yleensäkin lännen hyvyyttä ja idän pahuutta manipulatiivisesti painottaen.
Laatumedian toistamisen julkistuskulttuuri hakee jo vertaistaan Krimin ja Itä-Ukrainan osalta - enempää juuri ei voisi pitää pinnalla yksittäistä tapahtumaa kuin Krimiä ja Venäjää, vaikka krimiläiset vaativat jo 1990-luvulla liittymistä Venäjään (Yle Arkisto). Miksi tämä jatkuva toistuvuus - olisiko takana niin sanottu "mediakasvatus"?
Onko pm. Johnson "mediakasvattaja", joka omilla liioitteluillaan ja osin selvillä valheillaan/ liioitteluillaan "kasvattaa" brittejä siihen "pahimpaan mahdollisuuteen" eli kovaan eroon EU' sta.
Nythän tosiasia on se, että laatumedia painottaa Brexitin vahingollisuutta, vaikka kukaan ei tiedä miten todellisuus käynnistyy eron hetkestä, kun Englanti saa täyden oikeuden rakentaa kaikki sopimuksensa uusiksi. Sekin tiedetään, että britit ovat suuri kuluttajaryhmä, jonka ostohaluja kaikki markkinatalouskulkijat haluavat hyödyntää. Itsenäisyydelläkin on hintansa.
Pm. Johnsonin asioiden aika-ajoittainen liioittelu - siis painottaminen sellaiseen suuntaan, joka edesauttaa juuri esityshetkellään esittäjänsä viestiä mieleenpainuvaksi kokonaisuudeksi, on keino pysyä mielissä. Jokuhan oli sanonut, ei niin väliä, ettei kokonaan totta, mutta itse puheen poljento oli innostava, kiinnostava ja mukaansa tempaava - ikäänkuin lopulta luottamusta luova.
Entä nykyinen laatumedia hienostuneen tapaisessa informaatiossaan, jossa käytetään paljon ei niinkään suoria valheita, mutta otaksumia, todisteettomuutta, arveluja, väitteitä ja nimettömyyttä lähteiden osalta - eikö tämäkin ole samalla tavoin manipulatiivista esityskoreografiaa, jolla lukijaa/ katsojaa juurrutetaan halutulle linjalle - esimerkiksi Venäjää, persuja ja Kiinaa vastaan - yleensäkin lännen hyvyyttä ja idän pahuutta manipulatiivisesti painottaen.
Laatumedian toistamisen julkistuskulttuuri hakee jo vertaistaan Krimin ja Itä-Ukrainan osalta - enempää juuri ei voisi pitää pinnalla yksittäistä tapahtumaa kuin Krimiä ja Venäjää, vaikka krimiläiset vaativat jo 1990-luvulla liittymistä Venäjään (Yle Arkisto). Miksi tämä jatkuva toistuvuus - olisiko takana niin sanottu "mediakasvatus"?
Onko pm. Johnson "mediakasvattaja", joka omilla liioitteluillaan ja osin selvillä valheillaan/ liioitteluillaan "kasvattaa" brittejä siihen "pahimpaan mahdollisuuteen" eli kovaan eroon EU' sta.
Nythän tosiasia on se, että laatumedia painottaa Brexitin vahingollisuutta, vaikka kukaan ei tiedä miten todellisuus käynnistyy eron hetkestä, kun Englanti saa täyden oikeuden rakentaa kaikki sopimuksensa uusiksi. Sekin tiedetään, että britit ovat suuri kuluttajaryhmä, jonka ostohaluja kaikki markkinatalouskulkijat haluavat hyödyntää. Itsenäisyydelläkin on hintansa.