Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Onko elämä tehty liian mukavaksi? On läppärit, on kännykät ja on tabletit - ja sitten loputtomasti elokuvia, siis paljolti istumista kuvaruutujen edessä - tuijottamassa, viippaamassa ja kirjoittamassa - mutta mitä; kehittävääkö vai pelaamista - kun pelihimo nousee yhä uusien megatrendien vuoksiaallossa.
99,99 prosenttia esiintymisajastaan ihminen ja ihmisapina ovat joutuneet juoksemaan tai ansoittamaan ravintonsa - ruoan etsintään saattoi mennä suuri osa valveilla olon ajasta ja pimeällähän nukuttiin - tänään valosaaste riepoo jo ihmistäkin - eletään kiihkoaikakauden kasvuhokemallista kulutustaloutta.
Liike ratkaisee, vain armeijassa opetetaan että liikkumattomuus on tietyin tilantein elon pelastus, mutta kyky juosta on myös pelastus, jos ajoitus on oikea. Nyt ajoitus on istunto, joka kestää ja kestää, joskus niin pitkään, että aktiivisuusranneke huutaa: "On aika lähteä liikkeelle".
Tänään vanhemmat suorastaan epäsuorasti opettavat lapsiaan viipailemaan, tuijottamaan ja näpläämään ... ei tarvitse kuin olla lähibussissa tai -junassa, niin 7/10' stä viippailee. Onko kännyköinti merkki yksinäisyydestä, huomatuksi tulemisen kaipuuta vai huutoa näppäimiltä, että hei minäkin olen täällä. Onko tämänkin tekstin kirjoitus juuri nyt myös sitä?
Liike ratkaisee, siksi ostamme rannekkeita, jotka mittaavat askelia, pulssia ja muuta vireyttä - ja tulos on masentava, kun askelmittarikin "valehtelee" - näyttää enemmän kuin todellisuus. Todellisuus on rujo, suomalaisista yhä useampi on ylipainoinen, varustettuna sen mukaisilla joko olevilla tai tulevilla elintasosairauksilla.
Teot ovat enemmän kuin puheet, mutta nyt on puheita enemmän kuin tekoja. Elämmekö liian helposti? Pitäisikö jälleen "juosta" sen ravinnon perässä - kilometrikaupalla. Oletteko nähneet lihavia susia, hirviä, savannilla leijonia tai Intiassa tiikereitä. Muussa elinpiirissä vallitsee keskimääräinen niukkuus - se laittaa liikkumaan ... meidän elokiloamme kohden lasketut liikekilometrit ovat liian vähäisiä.
99,99 prosenttia esiintymisajastaan ihminen ja ihmisapina ovat joutuneet juoksemaan tai ansoittamaan ravintonsa - ruoan etsintään saattoi mennä suuri osa valveilla olon ajasta ja pimeällähän nukuttiin - tänään valosaaste riepoo jo ihmistäkin - eletään kiihkoaikakauden kasvuhokemallista kulutustaloutta.
Liike ratkaisee, vain armeijassa opetetaan että liikkumattomuus on tietyin tilantein elon pelastus, mutta kyky juosta on myös pelastus, jos ajoitus on oikea. Nyt ajoitus on istunto, joka kestää ja kestää, joskus niin pitkään, että aktiivisuusranneke huutaa: "On aika lähteä liikkeelle".
Tänään vanhemmat suorastaan epäsuorasti opettavat lapsiaan viipailemaan, tuijottamaan ja näpläämään ... ei tarvitse kuin olla lähibussissa tai -junassa, niin 7/10' stä viippailee. Onko kännyköinti merkki yksinäisyydestä, huomatuksi tulemisen kaipuuta vai huutoa näppäimiltä, että hei minäkin olen täällä. Onko tämänkin tekstin kirjoitus juuri nyt myös sitä?
Liike ratkaisee, siksi ostamme rannekkeita, jotka mittaavat askelia, pulssia ja muuta vireyttä - ja tulos on masentava, kun askelmittarikin "valehtelee" - näyttää enemmän kuin todellisuus. Todellisuus on rujo, suomalaisista yhä useampi on ylipainoinen, varustettuna sen mukaisilla joko olevilla tai tulevilla elintasosairauksilla.
Teot ovat enemmän kuin puheet, mutta nyt on puheita enemmän kuin tekoja. Elämmekö liian helposti? Pitäisikö jälleen "juosta" sen ravinnon perässä - kilometrikaupalla. Oletteko nähneet lihavia susia, hirviä, savannilla leijonia tai Intiassa tiikereitä. Muussa elinpiirissä vallitsee keskimääräinen niukkuus - se laittaa liikkumaan ... meidän elokiloamme kohden lasketut liikekilometrit ovat liian vähäisiä.