Työ ja sen kohtaaminen - työttömyys ja siitä kärsiminen

(Elinkeinoelämän Keskusliitto EK löysi tilastoista 100.000 avointa työpaikkaa, koroste sanalla “tilastoista”. Todellisuudessa työpaikat sen varsinaisessa merkityksessä vähenevät automaation myötä |1)

[ ... kansalainen Erkki oivalsi, että kymmenet tuhannet ovat työllisyystöissä, koulutuksissa ja yrittämässä yrittäjiksi - pienellä myönnetyllä yhteiskuntarahalla, jota voisi kutsua myös kansalaispalkan esialuksi |2 - Erkki ymmärtää, että moni työllinen ei tee oikeaa työtä, josta maksetaan veroa, henkilösivukulua ja erityisesti siitä ei voida saada mitattua tulosta teettäjälleen ...

 ... kansalainen Liisa on huomannut, että yhä useampi tekee lyhyttä työpäivää, vajaata viikkoa sekä sen, että moni on ryhtynyt itse itsensä työllistäjäksi - pienyrittäjäksi olematta vielä varsinainen yrittäjä |3. Liisa oivalsi ajat sitten saman kuin Erkki - uutta työtä syntyy, mutta ei aina ihmisille, vaan koneille - roboteille! |4 ... ]

Tilastovalhe on kroonista? |*

Vale, emävale ja tilasto - näin on sanottu ajat sitten. 100.000 on luku, josta voidaan spekuloida. Spekulointi ei tuota mitään työtä. Työpaikat oikeasti, ja nimenomaan avoimet aidot ihmistarpeiset työpaikat syntyvät aidoista tarpeista tuottaa jotain. Olisikin perustettava lailla pakotettu “avoimet työpaikat rekisteri”, jota ylläpitämään määritetään vastuutaho, businessmahdollisuus ja raportointivelvollisuus. Mitä se olisi?

...

|* ~ http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005162625.html -

...

... Entä, jos luodaan lailla pakotettu avoimien työpaikkojen rekisteri, jota on päivitettävä joka päivä, jotta reaalimaailman toteutuu lukujen ja tilastojen osalta. Jokainen avoin työpaikka pitää yksilöidä ja luokitella yhtenäisen säännöstön mukaisesti.

Työnantajaa voidaan houkutella myöntämällä rekisteröidylle työpaikkailmoitukselle jokin etu, esimerkiksi puolen vuoden vapautus henkilösivukuluista työpaikan täyttyessä - ei kuitenkaan työntekijän myöhemmäksi haitaksi pienempänä eläkkeenä.

...

Avoimet työpaikat rekisteri on ratkaisu eipäs-juupas pohdiskelulle tilastojen harhaisuudesta

Tätä suunitelmaa voidaan jatkojalostaa vapaasti ja saattaa se menetelmätuotekehityksen alle. On helppo tietää, että nykyisen kaltainen digitalisaatio tuottaa siihen ominaisuuksia, jotka parantavat työn ja tekijänsä kohtaantoa!

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä - 872

https://fi-ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka 

AL | US | VU | BL | BL | FB | FB | T | BLOG 134410

DOC Työ ja sen kohtaaminen_09042017.doc

PVM 09042017

|314|

Joukossa yksineläminen yksin ja ryhmässä

Herttoniemen kirkko, Helsinki 12. joulukuuta 2004, klo 18:52. Nikon D70. DSC_2856. Photo by Ilu 2004.


YLE herätteli keskustelua AamuTV:ssä yksinelämisestä 

Yksineläjät ovat suuri ryhmä kaupungeissa, joissa asuntojen hinnat ajavat nuoret ihmiset yksiöihin; perhesuhdetta ei voida jo taloudellisten syiden vuoksi rakentaa. Maaseudulla yksinäisyys vaivaa vanhoja poikia emännän puutteessa, tilaa ollen koko talon verran. 

Ihminen on sosiaalinen eläin, joka keskimäärin hakeutuu parisuhteeseen jatkaakseen omia geenejään uusiksi sukupolviksi kumppaninsa kanssa. Kaipuu yhteiseloon on päällimmäinen, mutta sisään kätkeytynyt piirre. Osa ihmisistä haluaa asua yksin, mutta ovat aktiivisia ryhmätoimijoita. Kaikki eivät halua katsoa toisen sukkia likapyykkikorissa.


Perheellinen yhteishenki katoaa jo nuoressa vaiheessa, 

 ... kun vanhemmat painavat töitä ja harrasteita, korkeintaan lapsi/ lapset viedään omiin harrasteisiin. Nuori oppii suurissa ryhmissä olemaan yksin kaivaten kuitenkin ryhmän tukea ja hyväksyntää. Jos ryhmäkuria esim. koulussa ei noudateta (markkinaesiintyminen ja -kelpoisuus mm. pukeutumisessa ja mielipiteissä) saattaa heikompi nuori heti elon alkuvaiheessa ajautua sivuraiteelle, jolloin ihminen ihmisten ympäröimänä erakoituu. 

Vahva henkilö tekee itsestään selviytyjän ja ryhmäsääntöjen muodostajan sekä valvojan. Vahvoja ihmisiä on aina vähemmän kuin mukautujia. Hiljaisempi vaipuu ja luovuttaa. Yksinolija on näin syntynyt.


Yksineläjissä on myös aktiivisia ryhmätoimijoita niin työssä kuin vapaa-ajan toiminnoissa 

Yksinasuville työyhteisö on kaikki kaikessa, koska sieltä ammennetaan yhteisöllisyys, joka on luontainen piirre ihmisissä jo vähintäänkin pariutumisviettinsä vuoksi. Työpaikkaromanssit ovat työyhteisöjen arkea. Tämän vuoksi on hyvin dramaattista erityisesti nuorille, jos he putoavat pois työyhteisöistä (tai eivät edes pääse sinne), tällöin katkeaa yksinasuvan nuoren viimeinenkin side yhteisöllisyyteen. Viimeiseksi oljenkorreksi jää harrasteet, ja ilman työtä niihin ei ole varaa.


Opiskelijat ovat suuri yksineläjien ryhmä, 

 ... he tulevat monesti suuriin kaupunkeihin yksin pieniin solu-asuntoihin tai pikkuruisiin yksiöihin. Yhteisöllisyys muodostuu opiskelupaikassa ja sielläkin ovat toiminnalliset ja esiintymisilliset "sääntönsä". Erikoinen ihminen ajautuu tässäkin helposti sivuraiteelle ja opiskeleminen onkin sitten yksin puurtamista. 

Keskimäärin jokaisella ihmisillä on se paras kaveri/ystävä, yksikin riittää, sillä se on se henkireikä elämään ja hyväksynnän saamiseen. Ystävyys on kaikki kaikessa ja tämän osa-alueen naiset osaavat paremmin kuin miehet.


Todelliset yksineläjät ovat suurimmassa vaaravyöhykkeessä; 

ei ole sitä parasta ystävää, ei ole työtä ja ei ole harrasteita. Todelliset yksineläjät ovat ryhmä, joka voi muodostaa vahvan vaikuttajan ympärille liikkeen, josta voi kehittyä ilmiöitä uusiksi ryhmiksi niin hyvässä kuin pahassa. Mukautuja ja seurailija yksinäisyydestään on ihanteellinen ja uskollinen aatekannattaja. 


Jokainen ihminen tarvitsee hyväksyntää ja arvonantoa omasta olemuksestaan 

Yksinäisen on helppo samaistua kanssasisariinsa ja -veljiinsä. Nyky-yhteiskunta on rahanperässä juoksija. Ihmisen sosiaalisuus ja yhteisöllisyys on unohtunut. Rahan pitäisi olla vain väline välttämättömimpään. Kulutusjuhla ei takaa inhimillistä keskinäishyväksyntää ja toisen huomioimista. 

Tutkimukset kertovat ihmisten olevan valmiit luopumaan osasta hyvinvoinnistaan saadakseen ryhmätoimintaa ja osallistumista hyväksynnän funktiona. Mikä on yhteiskuntamme suunta?


Sinkkuisuus on koko maan ilmiö ja se ei ole lähtökohdiltaan ongelma 

Ongelma on löytymättömyys haennassa. Nykyihminen on katsonut siksi runsaasti ympärillään tapahtuvaa perheiden hajoamista, avioriitoja, yksinhuoltajia ja lapsia eronneiden vanhempien pompotuksessa, että valitsevat luontaista elonkumppaniaan huolella ja pitkään. 


Nykymallinen yhteiskuntamme tuottaa nuorista yksineläjiä 

Ikääntyminen lisää yksinelävien naisten määrää miesten kuollessa keskimäärin reilu 10 vuotta aiemmin kuin naiset. Naisten määrä ikääntyvässä sukupolvessa lisääntyy koko ajan ja heille kohtaloituu herkästi yksinäisyys, todellinen erakoituminen huonoimmillaan laitoksiin. Lähimmäisen hätä inhimillistyy perinnön generoituessa näköpiiriin.


YLE:n AamuTV oli täysin oikeassa yksineläjien tutkimustiedon puutteesta 

Olisikin hyväksi saada tutkimusaineistoa todellisesta tilanteesta, sillä joukossa on oikeasti yksin elämiseen haluavia ja joukossa on oikeasti erakoituneita ihmisten keskelle. Joukossamme on myös osallistumattomuutta hautautuen kaupunkiyksiöihinsä. Lisäksi on epätoivoisia etsijöitä, jotka eivät kohtaa toisiansa. 

Lohdutuksena voisi todeta, että lähes kaikille yrittäville on siellä jossain se juuri oikea kumppaniystävä, kunhan kohtaanto tapahtuisi. Tämän kohtaannon eteen kannattaisi antaa panosta, sillä yhdessäolo on ihmisen luontainen tarve ja sen toteutuminen poistaa runsaasti inhimillistä hätää. 

Yksineläjiä on kaikissa ikä-, sosiaali- ja ammattiryhmissä sukupuoleen katsomatta.


Ilkka Luoma

PS. Kirjoituksen kappalejako on uudistettu 02. lokakuuta 2015 -. Valion päivän kunniaksi, sillä jokainen meistä ansaitsee valioelämän!