Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalaiset. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2017

Suomi 100 vuotta – itsenäisyysjulistuksesta EU-riippuvuuteen








...
Prologi

Vuosi 1917 oli myrskyinen niin Suomessa kuin erityisesti isäntämaassa – tsaarin Venäjällä, joka muuttui moninaisten vaiheiden jälkeen Neuvosto-Venäjäksi ja lopulta Neuvostoliitoksi, joka sekin luhistui aiemmin kuin täytti 100 vuotta. Kommunistinen idealismi ei sopinut eikä sovi evoluution luomalle ihmiskunnalle – olemme kilpailuhenkisiä, voittopyyteisiä ja valtaitsekkäitä.


6.12.1917 itsenäisyyssenaatti julisti Suomen itsenäiseksi

Itsenäisyyden aihiota yritettiin jo valtalailla [1 – SDP' n ohjailemana – ja Oskari Tokoin ajamana [2. Se ei käynyt, ja vaalivehkeilyn myötä demarit menettivät ehdottoman enemmistönsä ja porvarillisille tahoille jäi itsenäisyyteemme johdattelu …

Itsenäisyysjulistus oli meille suomalaisille pitkän prosessin tulos – jonka lähtösävelet soivat jo kaukaa 1700 -luvun lopulta … emme mene tarkemmin aiheeseen, mainiten vain Georg Mangnus Sprengtportenin [3 nimen, joka sukkuloi itseään Tukholman kuninkaan linnoista Pietariin – tsaarin valtapiireihin.


Kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen ja suomalaishenkisten lehtimiesten tilaama Finlandia [4 avasi systemaattisemman linjan kohti suomalaisuutta, siihen liittyvää identiteettiä, jopa äärimmäisyytenä (fennomania) ja itsenäisyyttä.

Itsenäisyysjulistuksemme sai ensimmäisen tunnustuksen Neuvosto-Venäjältä, joka ”tsaarin perillisenä” (epäselvästä roolistaan huolimatta) myönsi meille ensimmäisenä itsenäisyystunnustuksen – monien mielestä voimattomana Saksan paineen alla.

...
P.E. Svinhufvud oli ensin yrittänyt itsenäisyystunnustusta Saksasta, joka taas oli suosittanut kääntymään Leninin puoleen – niinpä lopulta Ukko-Pekka matkusti delegaationsa kanssa Pietariin, jossa tapasi ”vallankumoukselliset”, jotka lupasivat tunnustuksen 31.12.1917 epävirallisella ilmoituksella. [VIITE]

Lopullisen itsenäisyystunnustuksen, allekirjoituksin, vahvistivat niin V.I. Lenin kuin muun muassa Josif Stalin 4.1.1918, joka oli luvannut itsenäisyyden tietä Suomelle - Suomen sosialidemokraateille jo marraskuussa 1917.

Stalin oli ollut puhumassa demareille proletariaatin vallankumouksesta – idealla ”kaikki maailman työläiset yhdistykää!” - tuolloin elettiin Karl Marxin ideoiman kommunismin nousevan vahvuuden aikoja. Stalin kannusti työväkeä – toveristoa - nousemaan barrikadeille ja ottamaan vallan käsiinsä, mikä oli Neuvosto-Venäjän halu ja painokkaasti ajama linja laajemminkin. Samalla luotiin pohjia tulevalle Suomen sisällissodalle 1918, jossa toverien tappiota vahvistivat saksalaiset sotilaat.

Suomen porvariston toivomana saksalaiset suorittivat maihinnousun Hankoon, edeten aina Lahteen saakka. Emme puutu aiheeseen enempää, sillä aikakaudesta on kirjoitettu paljon (uuttakin – punaisten vankileiriteloituksineen) ja sisällissota nimitys on jo vakiintunut sana ja ilmaus asiantuntijapiireissä.


HS: ”Hartaimmin isänmaallisuuttaan julistavat ovat harvoin niitä, jotka parhaiten edistävät maansa parasta -otsikko
Sata-vuotiaan Suomen pitäisi jo olla kypsä puhumaan enemmän myös rauhantöistä suurina isänmaallisina saavutuksina, kirjoittaa Yrjö Rautio … ” -HS/Rautio

Allekirjoittaneen teksti:
Suomi 100 kirjoitus

    Aivan ensimmäiseksi kansalaisonnittelut kohta tulevalle 100 vuoden juhlalle hetkestä, jolloin rohkeasti otimme tsaarin valtapiirin kadotessa ohjat käsiimme ja julistimme Suomen kansan ja valtion itsenäiseksi 6.12.1917.

    Toisekseen, valitettavasti emme ole enää itsenäisiä, mutta juhlaan on silti ainesta.
    Keskimäärin meillä menee hyvin, paremmin kuin 90 prosentilla maailman ihmisistä. Siitä kun itsenäisyys julistettiin 100 vuotta sitten Neuvosto-Venäjästä, olemme edelleen kansa, lähinnä suomea puhuva kansa, joka on sitkeä ja kyennyt pitämään rajanaapurisuhteet sellaisina, ettei meitä nykyään uhkaa mikään sodan vaara -

    olemmehan muutoinkin kyenneet jo toiseksi pisimpään rauhanajan jaksoon, suomalaisina. Suurin hienous kansakuntamme juhlan yhteydessä on kansalaistemme vakaa käsitys pysyä sotilasliittojen ulkopuolella.

    Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta on hyvä luoda uusi paluu uudelle itsenäistymisen 100-vuotiselle tielle, erityisesti lapsillemme ja heidän lapsilleen, jotta heille avautuisi turvallinen elämäntie, täällä idän ja lännen vedenjakajalla - Suomessa, jossa ja josta välitetään – ei vain meistä itsestämme vaan myös naapureistamme!




Itsenäisyys on jalo asia

Itsenäisyyteen liittyy itsemääräämisoikeus, oma talousmaantiede ja itsemme haluama ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Itsenäisyys on halua olla muiden eturistiriitojen ulkopuolella – sitoutumatta minkään suurvaltaintressin sanelemiin ratkaisuihin, jotka määrittävät meidän tahdon vastaisesti ominaisuuksia, jotka vaikuttavat herkkään maantieteeseen olla sen toisen ydinasesuurvallan rajalla.

Olemme realisteja. Hyväksymme presidenttinäkin olleen J.K. Paasikiven kunniakkaat ja kansakuntamme mielialojen ytimiin menevät sanat: ”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku” - lause on hakattu graniittiin muun muassa Helsingin keskustassa Paasikiven muistopatsaan jalustaan.



Kansalaistemme reaalitajua viestittää hyvin myös kaksi itämaalaista sanontaa: ”Pidä ystävät lähellä ja viholliset kaukana” sekä ”Ellet voita vihollistasi, tee siitä ystävä” - viisaita lauseita satojen vuosien kokemuksella – Kiinasta, maailman talousveturista, jonka yhteiskuntajärjestys on jo ”vientituote”!



Itsenäisyys edellyttää nykyisessä ympäristötilanteessa omavaraisuutta

Suomi on itseasiassa suuri maa – tyhjä maa ja erityisen onnekas ilman maanjäristyksiä, tulivuoria, monsuuneja, aavikoitumista ja liikakansoitusta – lisäännymme itseasiassa suomalaisina liian hitaasti ja näin teemme tilaa kansojen, uskontojen, kulttuurien ja kielien monikirjolle – joko onneksemme tai haitaksemme – riippuen arvioitsijasta!



Suuri Kiitos veteraaneille, joita piti huolehtia jo 1950 -luvulta lähtien

Suomessa oli väkevä kansallinen eheys, vielä Talvisodan juoksuhaudoissa. Valtiojohto ajoi taitamattomalla ulkopolitiikalla kansamme sotaan 1939 – Talvisotaan, joka on sinällään kunniakas historiansivu arkikansalaisista, jotka uraan, arvoon tai sosiaaliryhmään katsomatta ryhtyivät yhteiseen asiaan.

Talvisodan juoksuhaudoissa seistiin rintarinnan suuren vihollisen edessä, joka hyökkäsi … (emme puutu juhlapäivänä enää tarkemmin Talvisodan syihin – niistäkin on nyt kirjoitettu riittävästi). [KIRJALLISUUSVIITE].



Toinen kiitos veteraaneille – oli alkanut Jatkosodan hyökkäys, oli ajatus saada menetetty takaisin

Moni Talvisodan jermu hampaat irvessä ylitti vanhan Suomen rajan* (ennen Talvisotaa) – oli menty vieraalle maalle. Sodan johto pakotti jermut ylitykseen – syynä oli edullisemmat asemat myöhempää rauhanneuvottelua varten.

Tosin monien suupielissä pyöri sana Suur-Suomi, oli kaivettu miekantuppikäsky sisällissodan ajoilta esille ja kokonaisvaltaisen Karjalan yhtenäistäminen siniristilipun alle – oli ajatus yhtenäisestä Suomesta, jopa kauas itään.

Siniristilippujen sijasta monet, liian monien torppien – kuin korttelien pojat saivat hautaristin. Saksan kolmannen valtakunnan säihkeessä oletimme liikaa, jopa saksalaisepäileväinen tsaarin chevalier-kaartin upseeri C.G.E. Mannerheim astui miinaan ja oletti meidän olevan oikeudenmukaisessa veneessä – (emme puutu enempää aiheeseen, sillä Jatkosodasta on nyt ilmestynyt useampikin asiantuntijakirja [KIRJALLISUUSVIITE]



...
Epilogi

Entä nyt?

Suomi 100 tilaisuus on vaappumista EU-liittovaltiokehityksen ja lännen sotaliittojen välisessä ristipaineessa. Olemme asemoituneet maantieteellisesti, kansallisesti ja kulttuurillisesti idän ja lännen vedenjakajalle. Olemme itse lähtöisin niin lännestä kuin idästä – katso linkkiliite Suomalaisuuden juurien etsijät [LINKKI].

Meillä ei ole enää itsenäisyyden tunnusmerkistöjä kovinkaan paljon jäljellä – silti juhlimme itsenäisyyttä, jota ei sanan varsinaisessa merkityksessä enää ole.



Teimme ratkaisevan valinnan kansanäänestyksessä, kun päätettiin Euroopan yhteisöön liittymisestä, jossa kansalta salattiin valuuttamme eliminoituminen – herää kysymys, miten olisi äänestyksen käynyt, jos kansa tiesi markan poistuvan EMU-kytkennän myötä [5. Meiltä salattiin jotain hyvin tärkeää!



Olemme kansan enemmistötahdon mukaisesti sotilaspoliittisesti liittoutumaton, vaikka valtiojohto rakentaa koko ajan hivuttamalla yhteyttä lännen sotakoneeseen Natoon [6. Nyt etenemistietä koetetaan kivetä eurooppalaisella sotilasliitolla – EU-nimikkeen alle.
Monet maantiedettä tuntevat tietävät Euroopan jatkuvan Uralille saakka, jonne on yritetty usein monien sotakoneiden voimalla – onnistumatta.

Varsinainen eurooppalainen puolustusyhteistyö sitoisi myös Venäjän mukaan [7, minkä ansioista eliminoituisi se ainoa tekemällä tehty turvallisuuspoliittinen sodan uhka.



Niskassamme on jo paljon muitakin uhkia – ilman tarpeetonta lännen rakentamaa vastakkainasettelua sitä toista ydinasesuurvaltaa kohtaan. Me suomalaiset emme halua olla nyt, emme myöhemminkään Nato/US -sotakoneiston varikko, ponnahduslauta kuin taistelualustakaan [8.

Me ymmärrämme realistisesti sijaintimme Venäjälle erityistärkeiden Kuolan niemimaan ja Pietarin vaikutusalueen välittömässä läheisyydessä. Tässä kohtaavat kansakunnallemme ne kuuluisat edellä mainitut J.K. Paasikiven viisaat sanat tosiasioita.



On aika rakentaa uusi itsenäisyysjulistus

Kohta aloitamme uuden 100 vuotisen jakson. Tälle jaksolle on rakennettava kestävät lähtötelineet. Kestävyys ja rauha rakentuvat aktiiviseen kauppaan – emme voi olla osa mitään pakote- tai muutakaan kaupan esteiden verkostoa.

Meille täältä idän ja lännen portilta on erityisasema ja elämme viennistä, kun emme kuitenkaan systemaattisesti tavoittele omavaraisuutta, johon voisi suurin ponnistuksin olla jopa mahdollisuus.

Kun olemme riippuvaisia ulkomaantoiminnoista kaikkiin ilmansuuntiin – emme voi sitoutua mihinkään blokkiajatteluun, meidän tie on välittäjän tie, niin neuvottelijoina [9 kuin humaaneina ihmisinä, kun muualla kärsitään.





On onni ollut syntyä Suomeen,

jonka itsenäisyys oli huipussaan vuonna 1975, kun silloinen voimamies, presidentti Urho Kekkonen kopautti ETYK-juhlakokouksen päättyneeksi. Tuolloin saimme todelliset tunnustukset puolueettomuudellemme – niin lännestä kuin idästä. Tavoitelkaamme tätä tietä – olkoot se meidän uuden vuosisadan Road Map – tie eturistiriitojen ulkopuolelle.




EKSTRA
Itsenäisyyshistoriaa kirjoitetaan uudestaan ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225260-itsenaisyyshistoriaa-kirjoitetaan-uudestaan -


...
Tekstilinkit
[1 ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtalaki -
[2 ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskari_Tokoi -
[3 ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Magnus_Sprengtporten -
[4 ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Finlandia_(s%C3%A4velruno) -
[5 ~ http://jontikka.blogspot.fi/2014/12/markasta-euroon-petos-raskauttavien.html -
[6 – [9 linkittyvät toisaalla … [US/P_IL]



Ilkka Luoma
Kansalaiskirjoittaja Helsingistä
https://ilkkaluoma.blogspot.fi
https://www.facebook.com/first.ilkka



US VU 24 T BL BL BL FB FB FB BLOG 156732



DOC suomi100_25112017
PVM 25112017
1196_11047

keskiviikkona, tammikuuta 06, 2016

Suomalaiset ovat sidoksissa niin Ruotsiin kuin Venäjään

Mitä idemmäksi Suomessa mennään sen suositumpaa olisi vaihtaa pakkoruotsi alle viivaten harkittuun venäjään. Aihe on ymmärrettävä - turkulaiset katselevat meren yli 'håkaneihin' ja itäsuomalaiset maarajan yli 'ljudmiloihin'. Venäjä sekä Ruotsi ovat erittäin merkittäviä kauppakumppaneita Saksan ohella. Me elämme viennistä, jolla maksetaan tuonti.
...
[01012005] - Venäjä kohonnut aktiivisimmaksi kauppakumppaniksi ja toimijaksi Suomelle ja suomalaiselle talouselämälle. Suomen ja Venäjän yhteistyö on syleillyt lähes aina meitä suomalaisia käsinkosketeltavasti. Historiamme alkaa jo 1000 vuoden takaa. Suomen Karjala on ikimuistoinen vedenjakaja idän ja lännen välillä tuoden meille erityisaseman ja tavoitteen vailla vertaa.

Venäjän katsotaan alkaneen noin 1100 vuotta sitten alueilta, joilla on myös suomalaisperäisten kansojen jalanjälkiä. Suomalaisuus löysi tiensä lappalaisten joukkoon Suomenniemelle ja venäläiset olivat myös mongolien alaisina ja veronmaksajina.

Venäjän ydinalue oli alussa pieniä suuriruhtinaskuntia ja tiukkaa kuria, maaorjuutta ja luonnonrikkauksia. Venäjä on nyt vaurastunut kurilla, vapaalla länsimaalaisella kulutuspolitiikalla ja luonnonrikkauksilla, joiden määrää eivät edes venäläiset tarkkaan tiedä.

Venäjän merkitys Suomeen on historiallinen, niin kielessä kuin uskonnoissa ja myös toisin päin; yhteisiä alkujuuria on löydettävissä kuten myös rajanvetoa ja yhteistä sekoittunutta aluetta, kuten ikimuistoinen Karjalan alue, jossa kohtaa ainutlaatuinen raja uskontoina, tapoina kuin kaikkia karjalaisia koskevana vieraanvaraisuutena ja eloisuutena.
...

Oli mielenkiintoista lukea mitä Venäjän eräs alkuunpanija, suuriruhtinas Vladimir Monomah kirjoitti jälkisäädöksessään vuonna 1117 (suora lainaus 1913 julkaistusta Venäjän historian oppikirjasta; kustannusosakeyhtiö Kirja / Weilin & Göös, kirjoittajina Virkkunen ja Toikka):

”Jumalanpelko ja ihmisrakkaus ovat kaikkien hyveiden perustuksena. Eivät paastot, ei yksinäisyys, eikä munkiksi rupaeaminen voi teitä pelastaa, vaan hyvät teot. Älkää unohtako köyhiä; pitäkää huolta niiden elatuksesta ja muistakaa, että kaikki omaisuus on Jumalan ja että se on teille vain vähäksi aikaa annettu. 
Älkää mielessänne ja sydämessänne ylpeilkö, vaan ajatelkaa: tänään me elämme ja huomenna haudassa makaamme. Kavahtakaa valhetta, juoppoutta ja hekumaa, sillä ne turmelevat sielun ja ruumiin. 
Kunnioittakaa vanhoja kuten isiänne ja rakastakaa nuoria niinkuin veljiänne. Ja ennen kaikkea kunnioittakaa muukalaisia, jalosukuisia ja alhaisia, kauppiaita ja lähettejä, sillä he saattavat meidät hyvään taikka huonoon huutoon vieraissa maissa. Oppikaa mitä ette tiedä. Laiskuus on kaikkien paheiden äiti, varokaa sitä. Ihmisen tulee aina olla toimessa. Älkööt teitä päivä vuoteessa tavatko”.

...
Lopuksi suuriruhtinas, pyhimykseksi korotettu kansaansa rakastanut ja vähä osaisiakin huolehtinut Vladimir Monomah kehotti aikaisin aamukirkkoon kiittämään Jumalaa, sillä niin ovat kaikki hyvät isät tehneet.

Näin kirjoitti Vladimir. Kerrottuaan hänen kuolemastaan lausuu vanha aikakirja: ”Hän kuoli, tuo oikeauskoinen ruhtinas, Kristusta rakastava koko Venäjän suuriruhtinas Vladimir Monomah, joka oli valaissut Venäjän maata, sillä hänestä lähti valoa niinkuin auringosta”. Oliko hän ensimmäinen isä aurinkoinen - suuri ruorimies?

Huomaammeko paljon yhtäläisyyksiä jo 900 vuoden takaa, historian pimeydestä, Venäjänmaan synnyistä syvistä nyky päiväämme.




.