Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Kiintoisa historia-avaus - yksittäisinä lahjoina yllättävän Saksan kolmannen valtakunnan kanslerin Adolf Hitlerin vierailusta ihailemansa marsalkka C.G.E. Mannerheimin 75-vuotisjuhliin - Imatran Immolaan. Hitler ei tehnyt ulkomaanmatkoja juurikaan. Se tiedettiin, että Hitler arvosti vilpittömästi Mannerheimiä, myös 1944 kesän "valtiopetoksemme" jälkeenkin - jätti kaikki kostotoimenpiteet tekemättä.
Jouduimme kostojen sijasta pakosta Josif Stalinin (toisen diktaattorin) käskystä sotaan aiempaa aseveljeämme kohtaan, joka oli Mannerheimin pyynnöstä auttanut presidentti Risto Rytin pyytämänä Suomea ratkaisevasti 1944 Neuvostoliiton Puna-armeijan suurhyökkäyksen torjunnassa.
Saimme Kuhlmey-lento-osaston, saimme rynnäkkötykkejä, saimme panssarikauhuja jopa osin saksalaisen divisioona osia. Suurin apu oli Saksasta saatu jo aiemmin - viljana, ettei kansakuntamme "kuollut nälkään". Saimme myös Messerchmitt 109 -hävittäjiä. Voidaan myös sanoa, että ajauduimme aktiivisesti - tieten - Jatkosotaan, hyökkäyksenä itään - mielissä välkkyen jopa eräiden taholta Suur-Suomi, juuri Saksan avulla. Puhuttiin Kuolan niemimaasta ja Vienanmeren rannoista. Olipa Mannerheim toistellut miekantuppikäskyäänkin. Olimme hyvin valmistautuneita Jatkosotaan, jonka piti alussaan olla Kesäsota. Ei ollut.
Jo aiemmin kohtalomme liittyi Saksaan, jo ennen Talvisotaa. Stalin hyökkäsi maahamme. Emme osanneet neuvotella Mannerheiminkin kehottamana maanvaihtoneuvotteluja rauhaisaan loppuun - Stalin olisi jopa luopunut Hangon vaateista. Jouduimme suurvaltapelinappulaksi - Saksakin oli iskenyt silmänsä Petsamon nikkeliin - se oli oleellinen sotametalli.
Mutta! Saksa johdatteli meidät pois Talvisodasta, lupaillen menetettyä korkojen kera, vielä Talvisodan kestäessä - Luftwaffe-johtaja Hermann Göring asialla. Teimme välirauhan ja valmistauduimme tulevaan sotaan - joka alkoikin 1941, jolloin olimme erinomaisesti varustautuneita. Saksa vei ja me vikisimme toiveikkaina saada Talvisodan menetykset takaisin.
Jouduimme kostojen sijasta pakosta Josif Stalinin (toisen diktaattorin) käskystä sotaan aiempaa aseveljeämme kohtaan, joka oli Mannerheimin pyynnöstä auttanut presidentti Risto Rytin pyytämänä Suomea ratkaisevasti 1944 Neuvostoliiton Puna-armeijan suurhyökkäyksen torjunnassa.
Saimme Kuhlmey-lento-osaston, saimme rynnäkkötykkejä, saimme panssarikauhuja jopa osin saksalaisen divisioona osia. Suurin apu oli Saksasta saatu jo aiemmin - viljana, ettei kansakuntamme "kuollut nälkään". Saimme myös Messerchmitt 109 -hävittäjiä. Voidaan myös sanoa, että ajauduimme aktiivisesti - tieten - Jatkosotaan, hyökkäyksenä itään - mielissä välkkyen jopa eräiden taholta Suur-Suomi, juuri Saksan avulla. Puhuttiin Kuolan niemimaasta ja Vienanmeren rannoista. Olipa Mannerheim toistellut miekantuppikäskyäänkin. Olimme hyvin valmistautuneita Jatkosotaan, jonka piti alussaan olla Kesäsota. Ei ollut.
Jo aiemmin kohtalomme liittyi Saksaan, jo ennen Talvisotaa. Stalin hyökkäsi maahamme. Emme osanneet neuvotella Mannerheiminkin kehottamana maanvaihtoneuvotteluja rauhaisaan loppuun - Stalin olisi jopa luopunut Hangon vaateista. Jouduimme suurvaltapelinappulaksi - Saksakin oli iskenyt silmänsä Petsamon nikkeliin - se oli oleellinen sotametalli.
Mutta! Saksa johdatteli meidät pois Talvisodasta, lupaillen menetettyä korkojen kera, vielä Talvisodan kestäessä - Luftwaffe-johtaja Hermann Göring asialla. Teimme välirauhan ja valmistauduimme tulevaan sotaan - joka alkoikin 1941, jolloin olimme erinomaisesti varustautuneita. Saksa vei ja me vikisimme toiveikkaina saada Talvisodan menetykset takaisin.