Tapsa,
... ajatuksesi on aivan oikein, jos lähestymistapana on juuri ihminen ja hänen käyttäyminen. Mikäli tarkastelukohtana on kaiken olevaisuus, ei siihen pelkkä ihmisen ominaisuus ja rajallinen "aistimus" riitä. Ihminen on samanlainen osa kokonaisuutta kuin mikä tahansa materiaalinen "möykky", siis viime kädessä ihminenkin on vain energiavärähtelyä eli kimppu erilaisia energiatihentymiä! Kuinka mittalaite tutkii mittalaitetta -syndrooma.
Meidän tulee muistaa tai "ymmärtää", että katsomus on ehdottomasti aina vain sen "katsojan" silmissä, kuka arvion antaa. Olisi mielenkiintoista "havaita" kuinka "maailma" näyttäytyy koiran/ kissan silmin ja mitä siellä"aivokopassa" pyörii (sehän on siitä riippuvainen mitä aistinelimet ottavat vastaan; kuinka muuten ihminen, joka jo syntymästään lähtien on ollut sokea, kuuro ja ilman tuntoaisteja "ajattelee" tästä maailmasta). Olisi vieläkin mielenkiintoisempaa "nähdä" miten muurahainen/torakka jne..."näkevät ja kokevat" maailmansa (ne tuskin havaitsevat ihmiselle mitään erityistä asemaa tai eivät saata havaita sitä ollenkaan!). Mutta vieläkin mielenkiintoisempaa olisi havaita "ympäristöä" molekyylintasolta; millaiselta se "näyttäisi"? Uskoisin, että torakan ja muurahaisen ominaisuudet ovat kadonneet tyystin. Mutta kuinka "näkymä" on bakteerin tai viruksen "silmin"; ne eivät varmaan tunnista muurahaista eikä torakkaa; ainoastaan sen informatiivisen"väreilyn", joka lähtee juuri heitä ympäröivästä maailmasta eli siis solutasolta, jossa ei enään ole mitään niitä aisteja, mitä meillä on.
Kuinkakohan "maailma" näyttäytyy atomitasolla ja erityisesti jos "istut" elektronin matkassa kiertoradalla, jota tänä päivänäkään ihminen ei osaa luonnehtia juuri millään tavoin (ihminen pystyy mittaamaan millä kuorikeroksella elektroni on, ei juuri muuta). Elektronit voivat "kokea" toisiansa hyvin kummallisessa maailmassa meille, mutta "heille" se on jo huomattavan selkeä; jokainen elektroni on lähes täydellisessä tyhjyydessä ja lähes täydellisen yksin; on vain ominaisuus vuorovaikuttaa jonnekkin, mitä ei enään meidän tavoin näe, vaan se "aistitaan", siis elektroni "kokee" muut "kolleegat" gravitaationa (huom! ihminen ei ole löytänyt sitä ratkaisevaa hiukkasta eli gravitonia, joka ilmeisesti "liimaa" kasaan koko tämän systeemin atomeista galakseihin saakka). Mutta kuinka kvarkit voivat kokea "elämän", väitän, että suuremmat kokonaisuudet kuin esimerkiksi neutroni, protoni, atomi, virus, bakteeri,muurahainen, torakka, koira ja kissa sekä siinä seassa ihminen ei tunnistaudu enään millään tavoin, koska kvarkit ovat "viimeiset" meidän jollain mitattavissa olevat "osaset", joilla on vain keskinäissynergia täydellisessä harmoniassa; järjestelyssä jonka evoluutio alkoi singulariteetista eli kaiken keskipisteestä, jolla ei ollut ulottuvuutta ja joka ei pääty ilmeisesti pääty milloinkaan!
Täydellisenä teoriana on kaiken pohjalla puhdas ja universaali värähtely, kun poikkipinta-alaton "kuminauha" päättömänä tai päällisenä, siis suljettuna värähtelyrenkaana tai "tilavuudettomana" hiuksena, joka täydellisesti vuorovaikuttaa kaikkeen, siis meidän näkökulmasta ei mihinkään! Tämän teoriatason "aistimus" ketjun "suuremmista" osasista on puhdasta filosofiaa, koska supersäie ei "näe enään mitään", vaan täydellisen"olemassaolokenttänsä" sisällä tai äärettömyydessä suorittaa vain värähtelyä, joka voi vain "hallita" kaikkea.
Kaikki muu supersäikeiden jälkeen "suurempaan" päin tai ajattelun osalta on illuusiota, joka havaitaan ainoastaan pienen pienellä ihmisen "järjellä" ja"mittalaitteilla", joilla ei ole mitään merkitystä supersäietasolla, koska nuo kvarkit, neutronit, atomit, molekyylit, virukset, bakteerit,muurahaiset, torakat, kissat, koirat ja lopulta ihminenkin on vain supersäikeiden värahtelysinfoniaa.
Uskoisin, että tämän ylläkuvatun "ketjun" olemuksesta ja lopullisesta syvyydestä mm. Hawkings on kiinnostunut ja hänen lopullinen yhtenäisteoria on juuri nuo energiatihentymät siellä loputtomuudessa mihin meillä ei ole koskaan asiaa, sillä olemme vain ja ainostaan niiden illusionäärinen ilmentymä maailmassa missä rajallinen aisti ja rajallinen äly koettaa selvittää asioita.
Tämä tapa "nähdä" maailmaa (siis näkemys energiatihentymistä) olemattomana ja täydellisenä ei saata olla kovinkaan väärässä, koska se antaa mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen harmoniaymmärrykseen siitä, mitä me todellisuudessa olemme eli emme siis mitään! (edelleen tulee muistaa, että tämäkin yllä kuvattu mielenpurkaus oli ihmisen aikaansaannos ja sen pelkästään ihmisten keskuudessa saama kannatus on enemmistöstä kiinni.
Me vain voimme yksittäisinä ihmisinä hiljaisesti uskoa siihen, mikä meille kullekin on soveliainta ja turvallisinta!
Terv. Ilu
kirjoitettu varhaisena aamuna 16.kesäkuuta 2004 klo 5:45 - 7:04.
VASTINETTA EDELLISEEN
----- Original Message ----- From: "Tapio Reunanen" <tapio.reunanen@hilimanet.net>To: "markku pellinen" <markku.pellinen@welho.com>; "Ilkka Luoma"<ilkka.luoma@keski.fi>Sent: Monday, June 14, 2004 9:43
PMSubject:
Tarvitaanko täydellistä yhtenäisteoriaa maailmankaikkeudesta?
No totta mooses ei tarvita. Sen sijaan tarvitaan täydellinenyhtenäisteoria ihmisestä, siitä minkä maailmankaikkeus on synnyttänyt sillä muodolla, jonka se on saanut. Siis täydellinen yhtenäisteoria on oikein sanottuna Täydellinen Absoluuttinen Totuus maailmankaikkeudesta.
Koska enää ei ole kyse teoriasta eli puutteellisesta esityksestä, vaan LopullisestaTotuudesta. Siis sitä ei tarvita, koska täydellisen maailmankaikkeudenrakenteen tarkoitus oli luoda elämä ja yhtenä elämän edustajan ihminen.
Mitä tarvitaan ja mikä on riittävä juttu?
Se on Täydellinen Absoluuttinen Totuus ihmisen elämästä eli ihmisen käyttäytymisestä. Ja sehän on allekirjoittaneen tekemänä valmis.
Että miten suu pannaan!
Tapio
Ps Pelliselle:
Jos minä koen, että minulla on em. tieto hallussa - en muuten ole vielä ottanut yhtä lasillistakaan - niin eikö siitä synny jo sitä tehtävää ja eikö se toisaalta anna ohjeet tuleville tekemisille.Yhtä asiaa on syytä painottaa: Minulle kerrottiin kun olin vaipumassa uneen joskus 1987-8 tienoilla joulukuussa:
"Sinulle on kerrottu kaikki marraskuussa!" Siispä tieto ei ole minun. Se on kerrottu minulle. Silmäräpäyksessä ja Absoluuttisen Kaikki - tämä paradoksilta tuntuva on selitetty 'kirjojen Kirjassa'.
Mr. Tapio Reunanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti