2005 - 01 - 25
Lehdistö haluaa sensaatioita, koska me haluamme niitä lukea
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen hymyili lehtimiehelle ja sanoi: "Hyvin yritetty, mutta pieleen meni", kun tiedusteltiin Lipposen puheenjohtajavaaleihin osallistumista. Lehtimiehet turvaavat valtion ja kuntien viranhaltijoiden lisäksi ainoina vaalikausien välillä tapahtuvaa demokratiavalvontaa tiedotuksen osalta.
Poliitikoilla on huoli, miten heistä uutisoidaan; jos jokin ikävä asia tai huono päätös tai sen valmistelu tulee julkisuuteen, poliitikko suuttuu ja ilmaisee vapaan tiedonvälityksen ankaruudesta ja sensaatiohakuisuudesta. Lehdet julkaisevat juuri sellaisia juttuja, mitkä kuuluvat lehden linjaan ja mitä lukijat haluavat lukea. On turhaa kitistä iltalehtien lööppejä; ne ovat tehty juuri meille eli lukijoille. Kansa saa juuri sen eduskunnan, minkä se ansaitsee. Samoin me saamme juuri sellaiset lööpit, mitkä menevät kaupaksi.
Istuin iltaa muutaman lehtimiehen kanssa ja keskustelu luonnostaan maallikon kyselemänä ajautui lehtimiesten etiikkaan. Keskustelu oli hyvin selkeä; lehdistö kuin myös muukin tiedotusvälineistö hakee mm. yhä kauemmas kansasta ajautuneiden poliitikkojen aivoitusten ja selostusjargonian joukosta sitä oleellista informaatiota, jonka he lukijoilleen jakavat edustamansa näkemyksen mukaisesti. Maallikkona voisin uskoa suurimman osan tiedotusväestä olevan vilpittömällä linjalla sananvapauden ja informaation jaon osalta. Tavallinen kansalainen ei voi saada muualta tietoa kuin kolmannelta valtiomahdilta eli tiedotuskoneistolta, tosin anarkistinen internet on myös tiedonsaantipaikka.
Lehtimies on tasan yhtä inhimillinen kuin muutkin kansalaiset. Tiedonkuluttajilla on omat tapansa "syyllistyä" sensaatiohakuisuuteen; jos tuo naapurin mökin saunan takainen tunkio hiukan savuttaa, niin vähintään siellä pontikkaa keitetään tai ollaan hiillostamassa muuta lain vastaista..., näin me sen herkästi näemme.
Ikävien asioiden esille tuonti on aina syyllisistä katsottuna sensaation tavoittelua. Ikävän Aasian tapahtumien julkistus oli siviilien hallussa, valtiovalta ei ollut ajan tasalla. Lehdistö sai tietonsa omia kanaviaan pitkin ja tapahtuman jälkipuinti on nyt mankeloitavana. Olisihan tuo totuus saanut tulla aikaisemmin esille; pari päivää tietämättömyydessä on tuskaa, vallankin kun alkuinformaatio oli väärää ja lupauksia antavaa.
Lehdistöllä on niin suuri kilpailu jo keskenään kuin myös sähköisten medioiden osalta, että se aikaansaa laatua informaation sisältöön. Ne virheet, joita sattuu, ovat marginaaliasemassa kokonaistoimintaan nähden. Lööpit tehdään meitä lukijoita varten. Lööpeissä on aina siemeneksi totuutta.
Illan vanhetessa lehtimiestuttavani liputtivat voimakkaasti demokratian valvomisen ja sen toimivuuden sekä toteutuvuuden valvontaa ja informointia. Lopuksi oltiin sitä mieltä, että vaalikausien väliset ajat tuleekin kriittisyydellä ja ajanhengen mukaisesti kansanomaistaen välittää lukijoille ottaen riskit poliitikkojen saamista närästysvaivoista. Poliitikko on itse valinnut asemansa; hänen pitäisi edustaa valitsijoitaan. Lehdistön tuleekin seurata kuin hai laivaa ja saattaa kaikki merkittävät asiat, niin hyvät kuin huonot, kansalaisten saataville. Informaationjakajia tarvitsemme niin kauan kuin haluamme tehdä päätöksiä salassa ja sivullisten tietämättä. Salaisuudessahan on aina mukana jokin elementti, joka vahingoittaisi joitain muita, muutenhan sitä ei pidettäisi salassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti