keskiviikkona, helmikuuta 09, 2005

Amerikkalainen maailmannäkemys

2005 - 02 - 06



USA esittää kiinnostusta nyt vuorostaan Iraniin; siellä tuoksuu ydinase. Edellinen sotareissu on vielä kesken, mutta uusille rintamille on tarvetta. Maailman poliisi on päättänyt istuttaa amerikkalaista demokratiaa sinne, missä sille ei maaperää luonnostaan ole. Vahvempi yrittää opettaa omatapaisella hyvyydellään omaa oppiaan "tuhmille pojille".

...
Historiallisesti jo preerioilla ratsasti maailmanjärjestys sinitakkeihin pukeutuneina; tuolloin intiaanit eli alkuperäiset asukkaat saivat kyytiä. Viime vuosisadan puolella piti saksalaisia ja japanilaisia laittaa järjestykseen trumpetin säestyksellä. Tuo fanfaari on sittemmin soinut muissakin maissa.



Amerikkalaiset ovat itse asiassa välittömiä ja hyvään uskovia ihmisiä; 


he ovat maksaneet suuren hinnan kaikista seikkailuistaan, jossa aina on tähtilippu liehunut vapauden ja ääneen sanomisen puolesta. Eurooppalaiset voivat kiittää heitä, kiinalaiset ja israelilaiset saavat kiittää myös. Jenkki, tuo monesti naiviksi mainittu rento hyväntekijä puree purukumia, opettaa ja toruu. 


Yksi voittaja näissä koitoksissa on aina ollut; 

se on itse USA:n armeija; tänä päivänäkin se on ainut armeija, jolla on laajasti kokemusta suorasta toiminnasta. Heidän armeijansa on itse asiassa ainoana valmiina mihin tahansa operaatioon. Vain USA kykenee siirtämään massiivisia joukkokeskityksiä minne tahansa maailmassa. Tämä koneisto on asetettu turvaamaan omien kansalaisten tarpeet, mm. yli 30% koko maailman polttoaineista, vaikka heidän osuus väestöstä on vain n. 5% luokkaa. Voidaan sanoa, että amerikkalainen kuluttaa monin kerroin per capita kuin esim. nouseva kauko-itä. USA ei tule jäämään ilman öljyä, muut jakavat sen mitä heiltä jää.


Jos katsoo länsimaailman suosituimpia elokuvia, siis Hollywood-tuotteita, 


niin lähes jokaisessa ilmentyy heidän syvin päämääränsä. He haluavat omin ehdoin maailmanrauhaa, he haluavat perheille maallista hyvinvointia, he taistelevat vaikka mitä vastaan turvatakseen perheiden äidit, lapset ja koirat. 


Amerikkalaisia elokuvia moititaan, mutta niitä katsotaan 

Suomessakin viikon aikana nähdään joka päivä vähintään yksi Hollywood-tuote. Ne ovat kuin Uuno Turhapurot; kriitikot näykkivät, mutta katsojat kiittävät. Elokuvissa on yhteisiä piirteitä paljon; tunne, isänmaallisuus, urheus, vastuuntunto ja oikeudenmukaisuus. 

Voi vain muistaa pätkiä elokuvista Independence Day, The Patriot, Armageddon, Pelastakaa sotamies Ryan + muut sotakuvat, joissa tähtilipun liehuntaa ei ole unohdettu. Onko tuo väärin; meidän on tunnustettava heidän ihanteensa kunniallisiksi.
...

USA tarjoaa yritteliäille kunnon palkan ja mahdollisuudet 


He antavat sinnikkäille anteeksi melkein mitä vain. USA tarjoaa parhaat opinahjot; he toivottavat tervetulleeksi kaikki ahkerat ja yritteliäät opiskelijat ihon väriin katsomatta. He yksinkertaisesti tukevat eteenpäin menoa, he haluavat antaa mahdollisuuden parhaisiin tuloksiin, sillä heidän oma maa saa sen suurimman voiton, raha pyörii vinhasti ja sisäinen talous tukee maailman suurinta kauppavajetta.


Voimme tietenkin filosofoida USA:n identiteetillä, 


voimme pohtia tulevaisuuskuvia, mutta he tekevät työtä ja saavuttavat voittoja. Voimme huolestuneena jaaritella heidän valtavasta kauppataseen alijäämästä, dollarin alamäestä, mutta he kuluttavat ja pitävät maailmanpyörät hyvässä rasvassa ja siinä sivussa antavat sinitakkiensa ratsastaa vapauden airuena levittämässä heidän demokratiaa ja heidän kauppapolitiikkaa. 

Paras käytännön esimerkki on heidän nimien anto - USA:n tavaramerkeille eli lentotukialuksille; jo presidentti Ronald Reaganin eläessä sai heidän uusin aluksensa nimekseen USS Ronald Reagan. Se oli suurin arvonanto, mitä valtio suurelle pojalleen pystyi antamaan. Tämä jos mikä kuvaa heidän identiteettiään. (Oli muuten historian ensimmäinen nimijulkistus USA:ssa lentotukialukselle, jossa ko. henkilö vielä eli).


Joku sanoo, että amerikkalainen on naiivi, 


 ... voi olla, mutta on vahva ja ainakin itselleen hyväntahtoinen naiivi, jolla on ehtymättömiin huomionantoa, ainakin kahvitauon ja aamurukouksen ajaksi. USA on ja pysyy tämän aikakauden vetojuhtana ja ainoana valtana, jolla ei ole tavanomaisesti vihollista, siksi ylivoimainen se on. 

Kuinka kauan tätä hegemoniaa kestää, jää nähtäväksi..., idässä kasvaa systemaattisesti toinen jättiläinen - Kiina, joka haluaa omansa yhtä lailla ja aivan samalla oikeutuksella. Meille eurooppalaisille jää mielenkiintoinen rooli, voimme olla tulevan maailmanpelin avainnappula. 

Meillä on looginen asema kumpaankin ilmansuuntaan.


Ilkka Luoma


! Kappalejaottelu on uusittu 4. syyskuuta 2015.

Ei kommentteja: