Helsingin Messukeskuksessa oli Lääkäripäivät 1. marraskuuta 2006. Esittelyssä mm. mukana Salli-satulatuoli. Photo by Ilu 2005. DSC_9895.JPG klo 18:15. Nikon D70, 1/60s, f4.0, 27mm.YLE:n aamutohtori käsitteli "suoraselkäisyytemme" kipeää asiaa. Suomen kansa istuu paljon ja liikkuu vähän. Osa Suomen kansasta istuu vieläpä väärin eikä venyttele ja vanuttele riittävästi. Istuminen tavallamme on eläinkunnassa luonnoton olotila.
Kulutusyhteiskuntamme on konttoristunut istuttaen päätetyöskentelijänsä väärin. Selkäsairaudet ovat aamutohtori Kourin mukaan lisääntyneet suuresti. Yhä useampi lähtee sairaseläkkeelle tai kuittaa vanhuutensa vaivaiseksi. Annetun elämäntyön päätteeksi liian moni joutuu ortopedien, fysiatrien, fysioterapeuttien ja hierojien asiakkaiksi. Nuoruuden ajattelemattomuus ja tietämättömyys koituu inhimilliseksi tuskaksi, kun ei ollut tarvittavaa tietoa ja opastusta silloin, kun oli voimia ja intoa.
Sananmukainen ryhtiliike on kansalaiskysymys. Suoraselkäinen kansalainen kohtaa vahvempana ikävyydet ja muut elämän normaalit vaikeudet. Mikäli olemme jo valmiiksi "istuntovikaisia", on sietokykymme heikompi ja hermomme "pinnalla". Moderni liike-elämä haluaa automatisoida ihmiset päätteiden taakse ohjailemaan tavara- ja tietovirtoja. Istuminen on muodostunut "pääelinkeinoksemme". Istumme selkärankamme vaivaiseksi. Rönötämme päätteen tai muun ohjauslaitteen ääressä vaikeuttaen "sisäisten putkistojen (verisuonisto) ja verkkojen (hermoverkosto)" nesteiden ja hermoimpulssien vapaan ja esteettömän kulun.
Liikumme liian vähän; tai kolmasosa liikkuu kohtuullisesti, kolmasosa ei liiku lainkaan ja loput kävelee autolle, lähikauppaan, jääkaapille ja telkkarille. Kulutusyhteiskunta suosii pikahisseja ja liukuportaita kulutusalttareille, jotta kauppa sujuisi nopeammin. Meillä on kvartaalitalouden kiire ja tulos pitää syntyä ennen kuin liikevaihto. Ihminen on luotu liikkujaksi; lähisukulaisemme apina ei tarvitse selkänojallista tuolia. Apinat riipputtavat itseään paljon, niin jaloista kuin käsistä. Me olemme ainoastaan riippuvaisia apuvälineistämme, joilla "helpotamme" elämäämme tai työtämme. Kärjistäen ilmaisten olemme rajanneet liikkumisemme ja liikkeemme ainoastaan hiirisormeen, vaihdekeppikäteen ja olutpullon avaus-ranneliikkeeseen.
Maailman tietoverkottuminen on istuttanut kansalaiset tuoleille ja pöytien ääreen. Kun emme jaksa seisoa koko päivää, meidän täytyy istua. Suomessa lienee tuoleja enemmän kuin ihmisiä, niistä suurinta osaa ei ole tarkoitettu hyväryhtiseen istumiseen. Istunnon ollessa nykymodernistisen yhteiskuntamme pääasia, voisi istuntoergonomia olla tieteellisen tutkinnan arvoinen. Ovatko tuolimme sanan mukaisesti päin pyllyä? Sairaustilastot ovat täynnä esimerkkejä, jotka tukevat väitettä istuimiemme ollessa vain väline takapuolen ja lattian välissä.
Intiaanit osasivat ratsastaa istuen, länsi-ihminen kehitti hevosen ja ihmisen väliin satulan pysyen näin paremmin hevosen selässä. Olisiko tuosta satulan muodosta jotain apua suunniteltaessa meille istuinta, joka ei ole perinteellinen tuoli, vaan ryhtiliike parempaan istuntoon. Voidaan oikeasti sanoa, että hyvä istunto on pääasia, koska kuitenkin teemme suurimman osan työstämme istuen. Huono istunto säteilee mm. niin päänsärkyä kuin selkäkipua aikaansaaden työtehon laskua ja vireyden alenemaa sekä kivuliaita iltoja ja aika-ajoin tuskallisia elämän ehtoovuosia.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti