Joukkoliikenne on vastuullista huomista

Valtakunnallinen sanomalehti jakoi sisässään maksetun ilmoituksen tyytyväisimmistä itsensä liikuttelijoista. Joukkoliikennettä käyttävät olivat kaikkein tyytyväisimpiä omaan valintaansa kulkijoina markkinatalouspyörässä, siirrellessämme itseämme paikasta toiseen. On vastuullista yhteiskunta- ja ympäristöpolitiikkaa valita kulkumuodokseen yleiset liikkumisvälineet, siellä missä se on tarjottuna.

Linkki keskusteluun --------------> kopauta <---------------.

Kasvuhokemassa olevat suuremmat kaupunkimme vaikeroivat yksityisautoilijoina ruuhkista, punaisissa seisomisesta ja parkkipaikkojen puutteesta. Seisova ja käyvä henkilöauto on suurin saastuttaja ajettua kilometriä kohden per matkustaja.

Kaupunkien parkkipaikat on täynnä silloin, kun sitä ruutua tarvitsee - parkkiliisa lisäksi muistuttelee kiireessä väärin pysäköinneistä. Suuremmissa kaupungeissa työmatkoihin ja työajan sisällä mm. kokouksiin siirrot kaupungin sisällä, ottavat melkoisesti aikaa, ollen myös tuottamatonta työnantajallensa.

Henkilöauton käyttö tyypillisesti matkustaja per auto on luonnonvarojen ja energian tuhlaamista, mutta tosin valinnan riemukasta vapautta. Yksinajelussa on myös vahingoniloinen tapa päästä haukkumaan muiden vääristä ajotavoista ja vitkastelusta; sillä juuri itse ajava kuski on se paras tietäjä, kuinka jouhevasti kaistoilla suhahdellaan.

Yksityiset autot vievät kaupunkisuunnittelulta runsaasti hyödyllistä ja arvokasta tonttimaata rakennuksilta, puistoilta ja kevyeltä liikenteeltä, erityisesti polkupyöräilijöiltä. Poistamalla henkilöautot kokonaan keskustoista, vapautuu merkittävästi vapaata maata uusille ideoille aina niukkuuden alla olevista neliöistä.

Joukkoliikenne on huomisen kulkemistapa. Yksi bussi vie jopa 60 henkilöä, raitiovaunu jopa 100 ja metroon menee muutamalle kymmenelle metrille leveydellä kolme metriä parhaimmillaan satoja henkilöitä. Tarvittavan kulkemisneliömetrimäärän henkilölukusuhde on joukkoliikenteessä aivan ylivoimainen, samoin kuin tarvittava energiamäärä per matkustaja.

Nyt joukkoliikenne informoi itseään positiivisten ihmisten tapana siirtää itseään työhön ja kotiin sekä harrasteisiin ynnä muuhun vapaa-aikaan. Seuraavaksi tyytyväisimpiä valitsemaansa tapaan ovat jalankulkijat ja sitten pyöräilijät. Erittäin tyytyväisiä yksityisautoiluun on 0 prosenttia, julkisen tavan käyttäjissä vastaava prosentti on 23 (liikennebarometri 2004, Otantatutkmius Oy).

Joukkoliikennettä haja-asutusalueilla vaikeuttaa sen vähäinen käyttö, koska väki on paennut keskuksiin ja suurempiin kaupunkeihin - palatakseen osin suurina ikäluokkina takaisin kotikonnuilleen etsien elämänlaatua ja -rauhaa kilpajuoksullisen työelämävaiheen jälkeen.

Joukkoliikenne paranisi huomattavasti koko maassa, mikäli käyttöasteet nousisivat. On varmaa, että yhteiskunta järjestää "joka paikkaan" modernin joukkoliikenteen, jos saavutamme korkean käytettävyyden. Kysymyksessä on kannattavuuslaskelma suoritettaviin investointeihin ja käyttömenoihin nähden. Nyt tulisikin laskea, kuinka lippujen hintojen kävisi esim. 50, 60, 70 ja jopa 80-90% käyttöasteilla; lippujen hinnat laskevat käyttöasteen noustessa. Lisääntyvä joukkoliikenteen käyttö vähentää ympäristökuormaa ja siksi se on myös yhteiskunnallisesti kannustettava muoto liikkua.

Kansalaisten siirtyessä rauta- ja paripyörille (linja-autot/ pienbussilinjat) saavuttaa yhteiskunta säästöjä, joita voidaan kohdentaa joukkoliikenteen edelleenkehittämiseen. Verkoston tihentyessä kulunut siirtoaika paikasta toiseen vähenee ja tyytyväisyys kasvaa. Tyytyväisyyden kasvaessa työpäivän motivaatio paranee ja ihmiset huomaavat liikennevalotörttöilijöiden sijasta positiisempia tapahtumia. Joukkoliikenteessä on myös mahdollisuus tavata kanssaihmisiä helpotteeksi useiden yksinoloon :-)

Joukkoliikenteen tarjoajat voisivat tehdä yhteiskuntatakuuhinnoittelun esim. saavutettaessa 80% käyttöaste, jolloin kulkemisen hinta ei olekkaan 1,45 euroa per päivä (pääkaupunkiseutu/HKL), vaan esim. 0,95 euroa. Markkinataloudessa hinta on yleensä suurin valintatekijä. On varmaa, että käyttöasteen parantuessa on varaa hintojen alennuksiin (myös vuorojen lisäämiseksi), nythän monet julkiset vuorot menevat vain 10-30% käyttöasteella.

Joukkoliikennettä ei voida asettaa kaupungin/ kunnan rahareikien täyttäjäksi, se on liiketoiminnallinen palvelu kansalaisille, kuten kunnallisten energiayhtiöidenkin pitäisi olla. Yhteiskunnan järjestämissä palveluissa veroilla säädelleen kulutusta, ei voittoa maksimoimalla.

Seuraava laaja projekti onkin siirtää kaikki julkiset kulkuvälineet liikkumaan sähköllä ja kaasulla. Erityisesti sähköä voidaan suosia, koska enenevässä määrin huomisen sähkö tuotetaan ydinvoimaloissa ja se on tunnetusti toistaiseksi vähäpäästöisintä sisältäen kuitenkin vastuuta tuhansiksi vuosiksi.

Kiinalaiset ajoivat vielä pari vuosikymmentä sitten liikuntasuorituksensa paikasta toiseen polkupyörillä, heidän ollen edelleenkin yksi vähäylipainoisimpia kansakuntia. Lopullinen kulkeminen tapahtuu lyhytmatkoilla omalla ruismoottorilla tuottaen positiivisen mielenlaadun lisäksi fyysistä kuntoa.

Ilkka Luoma