Tuloerojen kasvu riistäytyy hallitsemattomaksi väkivallaksi. Oikeudenmukaisuus on henkisistä arvoista se tärkein – se yhdistää ihmisiä ja luo luottamusta. Oikeudenmukaisuuden tunne ei hyväksy jättiläismäisiksi revähtäneitä tuloeroja – eikä se hyväksy sellaista ahneutta, joka käy toisen kukkarolle.
Tuloerot ovat suuria maakunnittain, maittain, maanosittain ja koko maapallon laajuudelta. Kehittyneet maat ovat syöneet kehitysmaiden riisikupeista 1] – tämä on tosiasia, joka on hyvin vaikea niellä; olemme tältä osin kovin sokeita. Omistaminen on jumittanut ajatuksemme materialismiin 2]
1] Maksammeko velkamme kehitysmaille?
2] Omistamisen autuus ja kirous
Ketkä elättävät ja ketä?
Suomessa etelä ”elättää” itää ja pohjoista, koska kuluttajamassat ovat keskittyneet etelään. EU:ssa pohjoinen ”elättää” etelää ja itää. On kysymys tulonsiirroista – paksummasta lompakosta ohuempaan.
Kuntien sisällä sosiaaliturva on tulontasaistamista ”rikkaalta köyhälle” – yhteisten verovarojen käyttöä, joihin suurimmin vaikuttaa arvonlisäveron kanto yhteiseen nk. valtioneuvoston valtiovarainministeriölaariin, vaikka alv pitäisi suhteuttaa syntysijoilleen! 3]
3] Arvonlisäveron jako sinne, missä se muodostuu
...
Miten me huomioisimme toverit, joiden työpanos on paljon halvempi kuin meidän?
[Koko maapallo on totaalisessa työn uudelleenjaon taistelussa]
Ongelmia kohdatessaan ihminen haluaa puhua toisille huolistaan. Suurien katastrofien yhteydessä kansakunnat voivat kohdata toisiaan aivan uudella tavalla. Riittävä ulkoinen uhka voi yhdistää kokonaisia mantereita.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti