!
2.2.2010 18:31 Ilkka Luoma
·
(Vuoden 2009 Jussi-patsaan sai Klaus
Härön 1] ohjaama
elokuva ’Postia pappi Jaakobille’ 2])
[...huolella ja kansanomaisesti muotoiltu lause ei tavoittanut isältä pojalle, jolloin olisi ollut aikaa. Nyt anteeksipyynnön viesti ei enää tavoittanut isää pojalta - mieli oli sammumassa terveelle kokemattomien hirvittävien kipujen väkisin lievittämisen vuoksi - aika oli juossut ohi ymmärryksen. Posti ei tullut enää perille...]
Elokuvat ovat aina sykähdyttäneet ihmisiä, niin väkivallassa, menestyksen tavoittelussa, rakkaudessa kuin nyt myös huomioimisessa ja kuuntelemisen taidossa. Pappi Jaakob oli kadottanut tarpeen näyttää maallista voimaansa ja näyttöä ulkoisilla merkeillä.
Jaakob
oli sen sijaan löytänyt tavan huolehtia lähimmäisistä olemalla kohde, jolle
puretaan ylikuormaa, joka usein oli syntynyt juoksusta elintason perässä tai
epäonnistumisessa siinä. Pappi oli uskossaan voimakas ja jakoi lahjaansa ilman
maallista näyttämisen perintövelvoitetta.
Elokuvateollisuus kykenee välillä muuhunkin kuin väkivallan, näyttämisen ja arkipäiväisen materialismin tunnekuohujen villitsemiseen. Aikaansa kutakin, sanoi se kuuluisa pässikin, olematta pässi - vaan näkijä, jolloin tarve ja ympäröivä maailma muuttui lopullisesti.
Arvomaailman muutos kohtaa ennen materialismin mahdottomuutta
Tie kohti henkisyyden suurempaa arvostusta herättelee arvoista, jotka olivat kadoksissa kuin yhteys isään, ukkiin, äitiin tai mummiin. Arvot kohtaavat tasapainossa ja arvostuksessa saatua elämän arvoa ja lahjaa kohtaan. Herkkyys havaita ympäröivä hätä on inhimillisyyttä jatkuvan tavaroiden perässä juoksemisen sijasta.
Postia pappi Jaakobille on elokuva, joka pysäytti kohtaamaan lähellä olevan hätähuudon ymmärtämään, että minä tai Sinä olemme tuossa tilassa jonain hetkenä - joko yksin tai tärkeimpien ympäröimänä. Lähtö on aina lopullista, vaikka biologisesti elämä jatkuu ja energiana se jatkuu loputtomiin.
Pappi Jaakob oli tuntemattomille lähimmäisille ajassa - unohtaen itsensä. Oli vain vihkimys uutteroittajana ja hetken vaalijana. Postia tuli hädästä päivittäin - postinkantaja oli lähettiläs, joka ei sisältöä tuntenut. Mekin olemme joskus viestintuojia ja -viejiä löytämättä sen sisältöä, koska paluuposti jäi saamatta tai ymmärtämättä.
Klaus Härön elokuva puhutti karuudessaan ja herkässä kuuntelun taidossa hiljaiset ja jurot suomalaiset, joille tunne on voimakkaampaa kuin itse sitä haluamme julkisesti näyttää. Elokuvissa on lupa itkeä, arkielämässä ei, koska sisumme patoaa sen.
Elokuvissa sisu voi hellittää ja katse suoraan omaan sieluun on sallittua - löytäen sen oman postin, joka on usein jäänyt lähettämättä. Lähetä postisi ajoissa, jottei se jää pikalähetyksen varaan tai kadonneen, ehkä virheellisen osoitteen vuoksi perille menemättä.
Meillä jokaisella on oikeus saada, tallentaa ja lähettää postia. Pappi Jaakob tallensi postinsa huolellisesti ja tunsi kaikki lähettäjänsä. Tunnistatko Sinä saamasi postin ja tiedätkö osoitteet, joissa postiasi odotetaan?
Elokuvateollisuus kykenee välillä muuhunkin kuin väkivallan, näyttämisen ja arkipäiväisen materialismin tunnekuohujen villitsemiseen. Aikaansa kutakin, sanoi se kuuluisa pässikin, olematta pässi - vaan näkijä, jolloin tarve ja ympäröivä maailma muuttui lopullisesti.
Arvomaailman muutos kohtaa ennen materialismin mahdottomuutta
Tie kohti henkisyyden suurempaa arvostusta herättelee arvoista, jotka olivat kadoksissa kuin yhteys isään, ukkiin, äitiin tai mummiin. Arvot kohtaavat tasapainossa ja arvostuksessa saatua elämän arvoa ja lahjaa kohtaan. Herkkyys havaita ympäröivä hätä on inhimillisyyttä jatkuvan tavaroiden perässä juoksemisen sijasta.
Postia pappi Jaakobille on elokuva, joka pysäytti kohtaamaan lähellä olevan hätähuudon ymmärtämään, että minä tai Sinä olemme tuossa tilassa jonain hetkenä - joko yksin tai tärkeimpien ympäröimänä. Lähtö on aina lopullista, vaikka biologisesti elämä jatkuu ja energiana se jatkuu loputtomiin.
Pappi Jaakob oli tuntemattomille lähimmäisille ajassa - unohtaen itsensä. Oli vain vihkimys uutteroittajana ja hetken vaalijana. Postia tuli hädästä päivittäin - postinkantaja oli lähettiläs, joka ei sisältöä tuntenut. Mekin olemme joskus viestintuojia ja -viejiä löytämättä sen sisältöä, koska paluuposti jäi saamatta tai ymmärtämättä.
Klaus Härön elokuva puhutti karuudessaan ja herkässä kuuntelun taidossa hiljaiset ja jurot suomalaiset, joille tunne on voimakkaampaa kuin itse sitä haluamme julkisesti näyttää. Elokuvissa on lupa itkeä, arkielämässä ei, koska sisumme patoaa sen.
Elokuvissa sisu voi hellittää ja katse suoraan omaan sieluun on sallittua - löytäen sen oman postin, joka on usein jäänyt lähettämättä. Lähetä postisi ajoissa, jottei se jää pikalähetyksen varaan tai kadonneen, ehkä virheellisen osoitteen vuoksi perille menemättä.
Meillä jokaisella on oikeus saada, tallentaa ja lähettää postia. Pappi Jaakob tallensi postinsa huolellisesti ja tunsi kaikki lähettäjänsä. Tunnistatko Sinä saamasi postin ja tiedätkö osoitteet, joissa postiasi odotetaan?
…
1] WIKIPEDIA
http://fi.wikipedia.org/wiki/Klaus_H%C3%A4r%C3%B6
1] WIKIPEDIA
http://fi.wikipedia.org/wiki/Klaus_H%C3%A4r%C3%B6
EXTRA ~ http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288901429409.html
-
2] WIKIPEDIA
http://fi.wikipedia.org/wiki/Postia_pappi_Jaakobille
Ilkka Luoma
http://www.facebook.com/first.ilkka
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
2] WIKIPEDIA
http://fi.wikipedia.org/wiki/Postia_pappi_Jaakobille
Ilkka Luoma
http://www.facebook.com/first.ilkka
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
doc.: Postia tavallisille
ihmisille_22032015 – Microsoft Word Starter
402s |
189
AL .. IL
.. Vf .. Pz .. BL - BLOG 50935
[U]
---22032015---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti