Näytetään tekstit, joissa on tunniste 0612. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 0612. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, joulukuuta 06, 2016

Herättävää EU:n varjostamaa itsenäisyyspäivää!


[ - kansallisuutta ja tuntoa erilaisesta asemasta täältä idän ja lännen vedenjakajalta – vuosien varrelta poimittuja itsenäisyyspäivän kirjoituksia, muutoksen ajanvirrassa - ]


2013
Tänä päivänä 6. joulukuuta presidentti Urho Kaleva Kekkosen aikana juhlittiin aitoa itsenäisyyttämme, jonka olivat pelastaneet veteraanimme kahdessa sodassa – jälkimmäisessä Saksan kolmannen valtakunnan avustuksella. Nyt emme enää juhli täyttä itsenäisyyttä – olemme lukittuneet toistaiseksi EU - Brysselin säädöksiin ja osittaisvalvontaan.

  
Yllä olevasta huolimatta tämä päivä on pyhä – 

jo senkin takia, että niin monet kerrat Mannerheim ristinritarit avasivat ovet presidentin linnaan ja kansakunnan juhla saattoi alkaa. Vain yksi on jäljellä muistuttamassa meitä siitä mitä kymmenet tuhannet rintamamiehet ja lotat tekivät Isänmaansa eteen, antaen ainokaisensa. Tuo muisto ei himmene Brysselin käskyilläkään.
  
Kansakuntamme ei ole vielä sanonut lopullista sanaansa itsenäisyydestämme

2012
Itsenäisyys meni jo – annoimme sen Brysselille, koska haluamme olla vahvempia. Vahvempia auttamaan muita – ”heikompia ja kunniattomampia”, solidaarisuus on voimaa, kuten oli taisteluhenki, kun tosi oli kyseessä. Miksi annoimme sen pois, minkä isoisämme meille saksalaisten avustuksella kunniakkaasti pelastivat?

...
Eduskunnan valvoma ja kansalaisten oma televisioyhtiö Yleisradio on esittänyt alkuperäisen Edwin Laineen Tuntemattoman Sotilaan vuodesta toiseen 6. joulukuuta, kuten tapahtuu nytkin. Elokuva lienee eniten katsottu ja sen tuntevat kaikki suomalaiset.

...
2010
191 tarinaa, joissa ei kuumota uho, eikä kehu. 191 tarinaa, joissa kansalaiset kautta linjan osoittivat jotain sellaista, mikä ei soveltunut kaikille. Me kaikki emme yllä näihin tekoihin. Usein on puhetta, mutta näissä 191 tarinassa on enemmän tekoja, joista kansakunta kiitti Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheimin myönnöllä - nämä 191 tarinaa saivat korkeimman kunnianosoituksen, mitä valtakunta pystyi sotilailleen ja kansalaisilleen antamaan.

Nyky-Suomi tarvitsi imagotyöryhmän löytämään itsestäänselvyyksiä. Merkittävä osa kansalaisistamme ja varsinkin tavalliset ihmiset ovat jo kauan tienneet oman maansa imagoarvon. Tämä imago kulminoituu huippuna noissa 191 tarinassa, joista kumpuaa suomalainen vahva ja väkevä identiteetti. Sotilaat ratkaisutaisteluissa, niin Talvisodassa kuin Jatkosodassa loivat ainutlaatuisen imagon, jota meidän, uusien sukupolvien olisi hyvä tunnistaa ja tiedostaa.

...
2004 ja 2009
Joka vuosi syntyy uusia suomalaisia, jotka näkevät jonain Itsenäisyyspäivänä ensimmäisen kerran tämän merkkiteoksen, joka välittää suomalaisuutta tavallansa antaen meille ymmärrystä, miksi saamme Itsenäisyyspäiväämme juhlia. Onkin perusteltua jatkaa alkuperäisen Tuntemattoman esityksiä perinteenä joka 6. joulukuuta.

[01122004] - Tuntematon Sotilas on tilitys ajoilta, jotka lähivuosina lopullisesti poistuvat elävinä muistoina kansakunnasta, joka määrätietoisesti taisteli kohtaloaan vastaan eheämpänä kuin koskaan 1939 - 1944 jälkeen. Suomalaisuuden sisu, sinnikkyys ja tahto omasta kodista, perheestä ja lapsista rakentui rajalla oloon vapaasta päätöksestämme vaikuttaa omiin asioihimme.

Kansa kohtasi suurella vastuulla vaikeutensa persoonina niin maaseudun kuin kaupunkienkin miehinä ja naisina.

Tänään saamme elinvoimaa niistä uhrauksista, mitä rintamilla kannettiin torppien, maatalojen, kaupunkilaisten niin työläisten kuin johtajienkin verenä uhrauksena kotimaalle, jossa jokainen koki olevansa omassansa kaikkine puolinensa, oli sääty, koulutus tai sivistys millä tasolla tahansa.

...
Ja viimeisin toivotus – tälle vuodelle 2016

Elämme näköharhassa - meillä ei ole itsenäisyyttä siinä mielessä, mitä se oli vielä ennen EY - kansanäänestystä.
Me voimme vain juhlia 100-vuotisjuhlaa siitä hetkestä, kun tuolloinen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen, joka tunnustettiin Neuvosto-Venäjän toimesta 4. tammikuuta 1918. Tänään emme enää ole itsenäisiä niillä tunnusmerkeillä mitä kansalliseen itsenäisyyteen kuuluu. Suurin itsenäisyytemme kohokohta oli vuonna 1975, kun tuolloinen presidentti Urho Kekkonen kopautti kokousnuijalla ETYK-kokouksen päättyneeksi.

Kaikesta tuosta huolimatta Onnittelut vielä kerran veteraaneillemme ja Lotille, jotka olivat yhtenäistämässä valtiotamme ja kansakuntaamme niinä vaikeina vuosina, jolloin olimme tahdostamme ja tahtomattamme selkä seinää vasten – nyt myös kiitämme aiempaa taitavaa valtiopolitiikkaa, joka on pitänyt meidät yli 70 vuotta rauhantilassa – kuitenkin toisen ydinasesuurvalan naapurina, joka ei ole uhka – vaan mahdollisuus!

Ilkka Luoma
Kansalaiskirjoittaja Helsingistä


DOC 99 vuotta itsenäisyysjulistuksesta_06122016 – Microsoft Word Starter





|586| - 102808

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2015

Kunnia ja arvostus yhteishengelle, joka pelasti meidät 1939


Jälleen kerran Tasavaltamme juhlii itsenäisyyspäivää, sehän julistettiin juhlallisesti 6. joulukuuta 1917 0] – saavuttaen tunnustuksen 4.tammikuuta 1918 1].

 
Nyt on käsillä 98. itsenäisyysvuosi; ohuempana kuin koskaan, sillä niin moni itsenäisyyden tunnusmerkki on luovutettu EU koneistoihin. Vastineeksi olemme saaneet kokomme mukaisen edustuksen – eli 13/ 751 – se tarkoittaa 1,73 prosenttia ääni- ja vaikutusvallasta. Jokainen voi juhlan hetkellä tykönään miettiä millainen itsenäisyys maallamme on nyt.


Emme anna osaksi luovutetun itsenäisyyden haitata juhlaamme,

 … sillä meillä on aina omanamme se muisto miten isämme, isoisämme kuin äitimme ja äidinäitimme muun muassa lottina olivat siellä jossain ja niissä monissa välttämättömissä tehtävissä, mitä maamme puolustaminen edellytti sotavuosina 1939 - 40 ja 1941 - 44.

Silloin kansakuntamme yhtenä miehenä ja naisena kävi taistoon, jossa oli kyseessä kansakuntamme huominen. Huominen tuolloin turvattiin ja taitavalla ulkopolitiikalla olemme saaneet elää yli 70 rauhanvuotta. Olemme lisäksi hyvin kaukoviisaina pysyttäytyneet toisten sotien ulkopuolella – emmekä ole liittyneet kansamme tahdon mukaisesti mihinkään sotilasliittoon 2].


Tänään meitä on liikaa työttöminä, yksinäisinä –

 … vanhuksina ilman turvaa, nuorina ilma huomista ja tulevaisuutta. Puheita on pidetty, yritettiin yhteiskuntasopimustakin, mutta johtajamme eivät ymmärtäneet tosiasioita joita maamme kohtaa nyt ja tulevaisuudessa. Olemme sellaisella rannalla, josta on pitkä uintimatka saarelle, jossa luottamus ja usko huomiseen kasvavat mittoihin, joilla selätämme ongelmamme.


On aina puhuttu mitä ottaisit mukaan, jos joutuisit asumattomalle saarelle

Nyt tuo kysymys on edessä, meille kaikille, sillä me emme oikeasti tiedä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Meillä ei ole suunnitelmaa, meillä ei ole luottamusta johtajiimme eikä meillä ole ratkaisunavainta – riittävää yhteishenkeä, joka pelasti meidät Talvisodassa.


Maamme kaipaa sitä oikeaa Johtajaa, joka näyttää tien ja suunnan –
[Kriisi tarvitsee myös kriisijohtajaa ja kykyä karismaattiseen otteeseen päätöksentekijänä! ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2008/02/aika-ajoin-tuleva-kriisi-tarvitsee-aina.html - ]

Talvisodassa sellainen oli – sotamarsalkka C.G.E. Mannerheim viitoitti rintamalla olevia miehiä ja saimme loistavan torjuntavoiton, kaiken sen päätteeksi, mitä silloiset poliitikkomme eivät osanneet tilanteissa ennen Talvisodan alkua. Kansalaiset maksoivat kalliin hinnan taitamattomasta idänpolitiikan hoidosta!


Olemmeko nyt samanlaisessa tilanteessa kuin 1938 - 39?
[Ennen Talvisotaa tapahtui jotain ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/01/talvisodan-viimeisella-rannalla-jotain.html  – Mikäli haluaa lukea lisää aiheesta, löytyy linkin ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/12/stalin-ja-suomi-1917-1944.html - alta paljon sellaista, joka ei niin paljon ole ollut julkisessa käsittelyssä; se kuuluisa toinen näkemys]

Emme ole, jos kansalaisemme saavat ylläpitää tahtonsa ja sitkeän pintansa.  Meille on luontumassa kuin itsestään idän ja lännen vedenjakajalle sovittelijan ja rauhanvälittäjän rooli 3] sotilaallisesti puolueettomana valtiona ratkomaan lännen ja idän keskinäisiä ongelmia – unohtamatta niitä yhä kasvavia etelän ja pohjoisen konflikteja, jotka nyt sikiävät Irakin sodan perintönä myös tänne Eurooppaamme 4].
3] Suomalaiset ovat jo pidempään keskustelleet maamme välittäjäroolin kehittämisestä. Suomi on ilman Naton rasitteita valtio ja muutoinkin idän ja lännen vedenjakajalla. Voisimme kehittää "pohjolan Sveitsin" roolia uskottavana ja luotettavana välittäjänä, linkki ~ http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015120220770253_ul.shtml


EKSTRA

Vuonna 1917 syntyneet Helvi ja Veikko Ylikorpi ovat olleet 80 vuotta yhdessä – läpikäyden niin sodat kuin sairaudet. Hiljainen esimerkki arvokkuudesta kestää vaikeuksia. Tämä on samalla historia itsenäisyydestämme, joka on monin osin jo muisto. Vilpitön hatunnosto Helvin ja Veikon sitkeydelle ylläpitää liittoa, joka oli jo alussaan tarkoitettu ikuiseksi, kuten sotaveteraanimme toivoivat itsenäisyytemme osalta vuonna 1944, kun rauha koitti rajoillemme – kestäen jo yli 70 vuotta ~ http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1449211691366 -



Lukijoille Hyvää Itsenäisyyspäivää, rohkeutta ja kirkasta katsetta kaikkiin ilmansuuntiin


Viittaukset
1] Itsenäisyystunnustus 31.12.1917/ 4.1.1918 oli ehdollinen? ~ http://www.hs.fi/mielipide/a1346900748635 -
1] Erkki Räikkönen, Presidentti P.E. Svinhufvudin elämänkerta, 1935 ~ http://www.histdoc.net/historia/commiss.html - ja sieltä tarkennuslinkki ~ http://www.histdoc.net/historia/itsen.html -



Ilkka Luoma
Kansalaiskirjoittaja Helsingistä
AL | PZ | BL | BLOG 64560 | FB | IL |




[Kirjoitimme alla olevalla tavalla tasan kymmenen vuotta sitten - 2005, kun aika oli aivan erilainen, mutta yksi asia yhdisti silloin kuin nytkin – kansalaistemme elämisen tason kuilu – notkuvista pöydistä leipäjonoihin, nyt vain jonot ovat paljon pidemmät]



Edesmenneen vilpittömän hyväntekijän ja huolehtijan Veikko Hurstin henki elää voimakkaasti soppajonoissa Hakaniemen torilla 6.12.2005. Toisaalla Nokian Jorma Ollila sai korkean huomionosoituksen luotsatessaan edesmenneen vuorineuvos Kari Kairamon hengessä Nokian maailman huipulle. Molemmat ovat elämänarvoisia tarinoita. Molemmille Suomen itsenäisyys oli ja on tahto- ja kunniakysymys.


Nokia oli rahattomana 1990-luvun alussa tosiasioiden edessä. Kairamon jälkeisinä vaikeina välijohtajien vuosina Nokia ajautui kriisiin, johon nykyinen pääjohtaja Ollila esikuntineen tarttui tarmokkaasti. Nokian voimakas keskinäishenki nosti suomalaisen insinööriosaamisen maailman huipulle esimerkiksi muille suomalaisille yrityksille.


Heikki Hursti

Veikko Hurstin henki ja elämäntyö hiljaisesti kerää kasvottomia elämän tosiasioiden parkitsemia ja nimettömiä kansalaisia, joille samainen Suomen Itsenäisyys on pieni valopilkku arkiharmaudessa, kuten se on suuri valopilkku menestyneiden notkuvissa pöydissä tasavaltamme Presidentin linnassa.

Molempien ryhmien ihmiset ovat syntyneet samaan maailmaan; toisista tuli lakeerikenkäisiä, juhlapukuisia johtajia ja toisesta ääripäästä onnettomien yhteensattumien summana laitapuolen kulkijoita. Kummallakin ryhmällä on yhteinen tarina; se on tarina suomalaisista menestyksistä, yrittämisestä kuin epäonnistumisesta ja onnettomista tapahtumista, jotka suistivat ihmiset ihmisyyden alarajoille.

Mutta on yksi yhteinen tekijä. Se on ihmisen ylpeys, joka voi asua niin köyhässä kuin rikkaassa, niin menestyjässä kuin epäonnistujassa.


Jorma Ollila peräänkuuluttaa rohkeita vetoja kotimaaltaan 

 ... sen kohdatessa uusia haasteita mm. työllisyyden kansainvälisessä uusjaossa. Veikko Hursti halusi myös peräänkuuluttaa rohkeutta, inhimillisyyttä, huolehtimista ja heikkojen puolustamista. Ollila kannustaa yrittämistä, osaamista, kouluttautumista ja kilpailukykyä.

Hursti puolusti "osaamattomuutta", epäonnistumista, murhetta ja lankeamista. Kaikki me ihmiset olemme syntyneet tähän samaan Suomeen alastomina ilman kykyä huolehtia itsestämme ja kaikki me täältä lähdemme alastomina sekä edelleenkin ilman kykyä huolehtia jäljelle jäävästä.


Ollila ja edes mennyt Hursti - ovat saman maailman eri kasvot

Molemmilla oli ja on tavoite: se on yrittäminen. Toinen haluaa yrittää huipulle ja toinen halusi ihmisten yrittävän pinnalle. Veikko Hursti sai huomiota epäitsekkäästä työstään. Hän ei saanut työstä suuria rahallisia korvauksia, mutta hän sai tyydytyksen nähdä työnsä tuottavan kadun hiljaisille pientä turvaa ja leipäpalan jonoista, joissa etuilu ei kuulu tapoihin.

Jorma Ollila luotsasi menestyksen välillisesti suurelle osalle Suomea Nokian kunniakkaana suomalaisuuden osaajana maailmalla. Tästä ansaitusti hänelle myönnettiin ainoana korkea huomionosoitus korostamaan ainutlaatuista työtä.

Veikko Hursti sai eläessään kunnianosoituksen pieninä hymyinä kadunkulkijoilta, heidän saadessa pientä iloa leipäpalasta ja ryhmähengestä sekä huolehdinnasta ihmiseltä, jota he suuresti kunnioittivat. Veikko Hursti eli ja vaikutti omiensa luona.


Viime kädessä kummankaan tekoa ei muisteta sadan vuoden kuluttua 

Ainoastaan tulevaisuuden tutkijat löytävät historian kätköistä menneen maailman 1900-luvulla siirtyneen langattomuuteen välimatkojen menettäessä informatiivisen estemerkityksen.

Samoin samat historian tutkijat saavat tiedon 1900-luvun lopussa eläneestä aidosta hyväntekijästä, joka yhdisti sielullansa "langattomasti" hiljaisten ihmisten hädän, langenneisuuden, pienen ilonkipinän ja hetkellisen valopilkun yhteenkuuluvuudessa edes yhtenä hetkenä vuodessa, joka oli jonkun kauan sitten eläneen kansan Itsenäisyyspäivä.


Ilkka Luoma
[06122005]

DOC | Itsenaisyyspaiva_06122015 – Microsoft Word Starter

|1041|