Jokainen
suomalainen ostaa ja ottaa osaa joulun ostovoimansiirtoihin noin 100
eurolla. Joulu on businessaika vailla vertaa, samaan aikaan on
vuodesta toiseen Suomen Turku julistanut Joulurauhan koko maahan.
Markkinatalouspyörässä
mekanisoituneet ja hioutuneet kuluttajat löytävät lahjoittamisen/
lahjomisen halun juuri Jouluna. Kauppakeskukset sijoittavat tänä
vuonna enemmän kuin koskaan joulumyyntiinsä.
Suomeen
on markkinatalouden uusimpana ilmentymänä noussut
hehtaariostoskeitaita muistuttamaan, mikä on kansantalouden
perushyve - liike-elämän ja tuottovaadebusinessvaistojen
opastamana.
Tuurissa,
keskellä metsää,
mainostetaan
Suomen merkittävimmäksi lomakohteeksi kyläkauppaa, joka on
nokkelien mainosnikkareiden mukaan maailman suurin. Ihmiset
sopuloituvat sankoin joukoin lomailemaan maurilaismalliseen
kerskajulkisivuhotelliin ihailemaan ostoksiaan, joita kertyy
kasapäin lasisilmäkiiltoisen hinta-ahnehdinnan seurauksena
jättiläiskokoisiin ostoskärryihin. MEK oivalsi sijoittaa
kyläkaupan merkittävien lomailukohteiden joukkoon. Arvosana kertoo
elämää ajassa, jossa kulutus
on kaiken keskipiste.
Lempäälään
nousi liikemiesoivalluksena ostosparatiisi innovoinnilla,
että
ihmiset haluavat ostaa entistä enemmän ja kaiken sen vielä
yhdellä kertaa. Ostamisesta ajatellaan tulleen ihmisille hyve,
harrastus ja tyydytysten lepuutuspiste. Kertajyräysostoksilla
ihminen vimmautuu hankkimaan kaikkea "kivaa,
mukavaa ja tarpeetonta"
- joka huomataan yleensä vasta kotona. Hintalapun sisältö ja
"tavaraa puoli-ilmaiseksi" hokema teki tehtävänsä -
kärry täyttyi kuin viimeistä päivää, pelon seuratessa perässä,
riittääkö niitä minulle.
Ostaminen
on merkki tarpeesta,
tai
luodusta tarpeesta, mutta ennen kaikkea se on merkki
pinnallisuudesta, jossa koetetaan tavaroiden paljoudella ja
oletetulla tarpeella tyydyttää mieltä. Mielentyydytys on saanut
kulutusleiman. Mieli virkistyy uuden saannosta, ymmärtämättä
edes aina mihin ostosta tarvitsee. Uudeksi ongelmaksi on syntynyt
päänsärky, kun ei tiedä, mitä se hyvä ystävä tarvitsee
joululahjakseen.
Eräässä
perheessa nuorimmainen poika ilmaisi asian hyvin osuvasti:
"Isi,
miksi me ei vietetä joskus Joulua siten, että leikitään vain
yhdessä kaikki, Veikka, Sisko-Tytti, äiti ja isi. Tehtäisiin
yhdessä jotain kivaa. Aina ei jaksa leikkiä yksin noilla
kummallisilla leluilla, joita Jouluna kannetaan kotiin"
-
Poika oli oikeassa - yhdessä olo on näin markkinatalouden
ylityöpäivien, seminaarien ja iltakokousten vuoksi suurta
harvinaisuutta ja keittiön pöydällä onkin se kuuluisa lappu:
"Ruoka on uunissa, lämmitä ja syö, tulen sitten
illalla".
Ostoskeskukset
ovat oiva keksintö -
ostamisesta
on tehty mukavaa, auton saa lämpimään alakertaan, sinne on helppo
heivata massiiviset ostokset kenkien kuraantumatta.
Päällivaatteetkin voi jättää autoon, ettei sitten hiki yllätä
tuhansien ihmisten puserruksessa.
Ostosparatiisissa
on ravintola, kaljabaari, pizzeria ja kengänkiilloittaja. Paratiisi
on tehty houkuttelevaksi, siellä on mukava olla. Ostaminen on
kivaa. Kassakoneiden virsi kaikuu kilpaa tehtaiden liukuhihnojen
kanssa ja vieläkin me ihmettelemme, ”miksi
lunta ei ole”.
Lisääntyvä kulutus on suoraan verrannollista raaka-aineiden-,
energiankäytön ja luonnonsaastumisen nousun kanssa.
Meille
on opetettu, että työtä syntyy kuluttamalla,
meiltä
vain unohtui se, että jatkuva kasvuhokema
ei
niinkään ole tekemisissä kotimaisen työllistämisen kanssa,
sillä tehokkuus ja massavalmistus perustuvat halpaan työvoimaan ja
heti perään täyteen automatisointiin. Määrä, laatu ja
laatutyönteko ovat kaikki eri asioita.
Televisio
puskee mainoskanaviltaan joululauluja,
jouludigiaikaa,
joulumusiikkia, joulupukkia, joulukännyköitä jouluisilla
ilmaisminuuteilla. Mainosnokkeluudet aivoissaan ovat jopa
kehittäneet joulurahoituksen jouluisella hymyllä. Burgereita saat
Joulupukin virallisesti valtuuttamana. Joulukuusenkin saat muovisena
ja koottavana. Pääasia on se, että keksit saamillesi
veronpalautuksille käyttöä. Pane raha kiertämään, ota velkaa,
vaikkapa ilman takauksia, saat sitä vain pienellä 29% todellisella
vuosikorolla. On
kivaa kuluttaa.
Jokainen
ihminen voi katsoa oman roskapussinsa sisältöä -
sieltä
paistaa nykymallinen yhteiskuntamme, ero 1960-luvun roskasankoon on
järisyttävä. Meidän pusseistamme löytyvät ne perimmäiset
syyt, miksi meillä on Joulunakin lämmintä, ei mielissä, vaan
ulkona.
Muutos on aina vaikeaa, ainoastaan silloin se on
helppoa, kun on syntynyt ymmärrys sen pakosta. Tämä pakko on nyt
läsnä. Ei pakkona ostaa ostamisen vuoksi lähimmäisen lämpöä
jouluksi edes kerran vuodessa osallistumisena, vaan pakkona huomata
suunta ja sen muutoksen välttämättömyys.
Lunta
emme voi pakottaa valkaisemaan jouluiloamme
Perheen
ja suvun tapaaminen onnistuu myös ilman ostovimman laatikkovuoria
värillisissä paketeissaan. Antamista on muutakin kuin ostaminen,
voimme antaa ystävyyttämme, huomioonottamista ja huolehdintaa sekä
ennen kaikkea kiinnostustamme toisista ihmisistä. Kuunteleminen on
eräs parhaista joululahjoista.
Anna
joulu yksinäiselle, anna hyvä mieli itsellesi – herää aina
kysymys: ”Kenen Joulu tämä on?”.
Hyvää
ja oikeasti rauhallista Joulun odotusta,
Ilkka
Luoma
KESKUSTELU
........................ TIEDE
Kuva:
DSC_6390.JPG.
16. joulukuuta 2006. Copyright
by Ilkka Luoma 2006.
Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä -
lähde mainiten.
Kuvateksti:
Eräs
Suomen suurimmista kauppakeskuksista houkuttelee ihmismassoja
jouluaihein, vedoten mm. digijouluun - onhan se niin tyhmää jättää
ostamatta. Osta nyt, vaikka huomenna saat sen halvemmalla. Nyt
kehoitetaan ottamaan luottoa, että saat lähimmäisillesi hyvän
joulumielen - korotkin ja lyhennykset tulevat vasta ensi vuonna.
Ihmisvirrat ovat lasittuneen robotoituneita katseita hintalapun
lupaukset mielissäin – kassakone,
here I come.
