Näytetään tekstit, joissa on tunniste OSALLISTUMATTOMUUS. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste OSALLISTUMATTOMUUS. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, marraskuuta 01, 2013

Linnunpönttömies

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö peräänkuulutti intohimoa 1] – siis jotain sellaista, missä teemme ”täysillä” jotain, itsemme likoon laittaen. Jotain hyödyllistä itselle ja yhteiskunnalle, ja nykyään voimme myös sanoa ympäristöllemme.

Linnunpöttömies Urpo Koponen on pyhittänyt vapaa-aikansa linnuille ja pöntöille 2]. Pähkinänakkelia ei Urpo ole vielä onnistunut pesityttämään tekemäänsä pönttöön – mutta intohimoinen yrittäminen jatkuu – ja pähkinänakkelikin vielä ”taipuu” Urpon tekemään linnunpönttöön.

Tunnemme paljon intohimoisia vaikuttajia – on elämän perusarvo-viherhiukkanen Pentti Linkola 3], joka laittaa liikenevät roposensa metsäkauppoihin ja laittaa nämä metsät samantien luonnonsuojelualueiden hakemuslistalle. Pentti tuli kuuluisaksi lausahduksella - ”Irakin sota jäi kesken ...”.

Professori Eero Paloheimo 4] ”syntymättömien eurooppalaisten puolesta” 5] puhuu city-apostolina ecocity 6] -aatteesta, jossa teknologia on valjastettu vihreän ”omillaan toimeen” kaupunkielämän käyttöön. Eero on eräs tunnetuimmista suomalaisista Kiinassa.

...
Linnunpönttömies

Miksi Urpolle on luonnistunut intohimo linnunpöntöistä? Onko pontimena elämän jatkuminen, onko sittenkin intohimona säilyttää (yrittää säilyttää) luonnon tasapainoa, biosfäärin kokonaisvaltaisuutta, kestävyyttä ja jatkumoa tässä ihmisten masinoimassa ja hallitsemassa kulutusmateriaalistäyteisessä kasvuhuutomaailmassa?


Millaisia intohimoja me vanhempina istutimme ja ”kasvatimme” lapsiimme,

kun tuloksena on nyt 65.000 syrjäytynyttä nuorta – kuulemma saman verran kuin jo 1990 -luvun hulabaloojälkimainingeissa. Juoksimme intohimoissamme liiaksi materian, näyttö- ja vertailutalouden 7] perässä. Unohdimmeko toiseksi tärkeimmän, perusintohimoksi tarkoitetun kasvatuksen? Ensimmäinen intohimohan on jatkaa yhteisliitossa isänä ja äitinä sukua, sitä perimää, joka lähti liikkeelle jo miljoonia vuosia sitten.


...
Nyt näyttää intohimona olla pienvähemmistöjen puolestapuhuminen –

… on puhetta rasismista, vaikka kyseessä on evoluution perusintohimo – reviiripuolustus 8]. Tänään myös intohimoistumme luonnottomista ja lisääntymättömistä homoista 8].

Reviiripuolustuksemme intohimossa vauhkoonnumme, meille tuntemattomien uskontokuntien suvaitsemattomuudesta 9] – emme siedä omalle takapihalle elämän ominaisuuksia, jotka ovat meille vieraita. Puolustamme omaamme, kuten isoisämme Talvisodassa ja kesän 1944 Neuvostoliiton puna-armeijan suurhyökkäyksessä – veteraaneillamme oli intohimo, ja se oli vapaa ja itsenäinen isänmaa.


...
Mikä voisi olla meidän tämän päivän intohimo?

Olisiko se solidaarisuus ja kollektiivisuus hoitaa ensin omamme, ja sitten vasta ”vieraat” - tähän oivallukseen ei tarvita himaspohdintoja 700.000 eurolla 0], ainoastaan tervettä maatiaisjärkeä.


Linnunpönttömies antoi meille osviittaa arkikäytännöistä,

joilla on yhteisöllistä ja luontoarvokasta intohimoa olla tekemässä jotain sellaista, joka jättää jäljen – jälkihän on kirkas – lisääntyvät linnut. Lintumme kantavat perintöä kymmenien miljoonien vuosien takaa lajeista, jotka hallitsivat maapalloa lähes 200 miljoonaa vuotta – dinosauruksien perintöä.


Perinnettä, arvokkuutta ja huomioitsemista intohimoihimme;

jätetään vähemmällä puhtaat henkilökohtaiset itsekkyysintohimot – me emme rakenne yhteistä maailmaa verokalentereiden tiedoilla, emmekä lisäänny numeerisesta kateudesta tai vertailusta. Suurin intohimomme kulminoituu lisääntymiseen ja täyteen kasvatusvastuuseen, joka luo uusia sukupolvia täyttämään se kuuluisa kirjoittamaton sukupolvisopimus, jossa kannamme vastuuta synnyttäjiämme kohtaan.


...
VIITTEET
1] NuorilleNyt! - Sauli Niinistön haastattelu YLE Aamu-TV:ssa ~ http://nuorillenyt.yle.fi/ - [YLE/Areena]
2] Linnunpönttömies Urpo Koponen ~ http://areena.yle.fi/tv/2058761 - [YLE/Areena]
3] Ekofasisti Pentti Linkola ~ http://www.penttilinkola.com/pentti_linkola/ecofascism/ - [web]
4] Tohtori Eero Paloheimo ~ http://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Paloheimo - [wiki]
5] ”Syntymättömien sukupolvien Eurooppa” ~ http://www.eeropaloheimo.fi/eurooppa.html - [web]
7] Tuloerotkin ovat vertailutaloutta! ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/58856-tuloerot-ovat-nayttotaloutta - [US_P/il]
9] Nujertaako suvaitsemattomuus? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/05/nujertaako-suvaitsemattomuus.html - [BLOG/il]
0] 700.000 eurolla tulevaisuutta ~ http://jontikka.blogspot.fi/2013/09/filosofi-pekka-himanen-kohti-huomista.html - [BLOG/jontikka]


…
EXTRA



Ilkka Luoma



…
SENT


Sent: Friday, November 01, 2013 11:55 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - "Intohimoinen linnunpönttömies" [YLE_TV 1]
...

"Intohimoinen linnunpönttömies"
(Syrjäytymiskeskustelu nosti pintaa arvosuusta intohimon, luokkayhteisöllisyyden ja solidaarisuuden toistamme kohtaan – kuinka intohimoisesti voisimmekaan noita perusarvoja tehdä?)



…
AL – US
BLOGs 25407 | 2538 | 2789 – IL
---01112013---



doc.: linnunponttomies_01112013.doc – OpenOffice Writer



499 | 5030

maanantaina, marraskuuta 26, 2007

Maallista hyvinvointia tärkeämpää on aika-ajoin tie kohti päämäärää


(poliitikkojen muotisana materiaalisesta hyvinvoinnista kohtaa laajan inflaation ja yhtälön ratkaisemattomaksi)

[ ... tiukoille menevä Tehy-syndrooma kiihdyttää yhtenäisyyttä kansanjoukkoihin. Ihmiset kohtaavat päämäärätietoisuutta ryhtyä vastarintaan poliitikkoja kohtaan. Kyllästys jargoniaan hyvinvoinnista sen maallisena elementtinä yhdistää, niin potilasturvallisuutena kuin oikeutena taistella etujensa puolesta ... ]

Suomessa kansalaisten kiinnostus puoluepolitiikkaa, vaaleja ja nykymallisesti yhteisten asioiden hoitoa kohtaan on lamassa. Samalla tavalla ovat lamassa henkisen hyvinvoinnin ja erityisesti nuorison päämäärätietoisuuden oivallus ja tavoite. Suurinta määrätietoisuutta kohdataan kulutuksen kasvattamisessa ja markkinatalouden näyttökulttuurissa.

Kansakunta, järjestelmiä pystyssä pitävinä voimina, on vahvimmillaan yhtenäisyyden vallitessa suurien haasteiden ja vaikeuksien edessä. Kansa sietää paremmin materiaalista "pulaa" yhtenäisenä ja päämäärätietoisena. Päämäärän hyväksyntä yhdistää, sillä joukkovoima parantaa mahdollisuuksia saavuttaa jotain ryhmänä. Päämäärän ajoittainen uudistaminen on yhteiskuntapoliittista taitoa.

Urheilussa on aina päämäärä - Suomalaiset ovat hyvin tunnerikasta ja taistelutahtoista urheilukansaa niin kannattajina kuin suorittajina. Mm. Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen, Eero Mäntyranta, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen yhdistivät ja kokoavat, kuten Suomen ainut jääkiekon maailmanmestaruus vuonna 1995. Kaikissa näissä esiintyi vahva päämärähakuisuus.

Tehy-draama voi nostattaa lähiviikkoina kansalaisliikkeen ihmisten yhtenäistäjäksi. Puuttuu vain päämäärä ja tie sen saavuttamiseksi. Juuri nyt Suomi elää vedenjakajalla - "luokkajaoton" jakaantunut kansa osittuu entistä varakkaammiksi etujen, palkkioiden ja kyseenalaisten ansaintamekanismien ryhmiksi kuin tavalliseksi yhteiskuntaa ylläpitäväksi veronmaksajajoukoksi, joka on lakkoillut jo enemmän kuin vuosikausiin.

Palkkamaltti ja konsensus viennin takaamiseksi koki loppunsa itse suoritetekijöiltä - heiltä loppui kärsivällisyys, kun omistajaluokka ja johtohenkilöt ahmivat enemmän kuin heille olisi oikeudenmukaisesti kuulunut. --- Nyt on "alemman kerroksen" vuoro - ja nostammekin palkkoja kohtalokkaan paljon kilpailukykymme vahingoksi. Palkkatoverit kiittävät siirrettyjä/paenneita pääomia kehittyvissä maissa, sillä heidänkin palkat alkavat vipuuntumaan ylöspäin, meidän myöhemmäksi onneksi.

Meillä ei hevin nousta barrikaadeille. Suomalainen on yhteenkuuluva ja joukkohenkinen omalla tavallansa, kun selkä on seinää vasten - jurotus muuttuu murahteluksi. Nyt jo ongelmat ovat kasvaneet mittoihin, jotka synnyttävät ketjureaktiona tapahtumajatkumon, josta syntyy päämäärähakuisuus - päämäärä yhdistää. Seuraavissa vaaleissa voi yllättävät puolueet saada runsaasti ääniä.

Päämäärä yhtenäistää ja tuottaa hyvinvointia osallisina, hyväksynnän saajina, mutta erityisesti energian purkajina, mitä vuosikaudet hiljainen enemmistö on kasvattanut mielissään. Vedenjakajalla kohtaavat puolustus ja oikeudenmukaisuuden tunne, kuten myös kateus ja pyrkyryys kuin myös tahto sekä ryhmässä auttaminen.

Takavuosien ulkoiset uhat ovat muuttuneet meillä omiksi sisäsyntyisiksi painekattiloiksi. Viime vuosien talousuutisointi oikeudenkäynteineen, ylisuurine ansaitsemattomine optioineen sekä työn virtaukset ulos eivät ole jääneet huomioitta. Keskinäinen riita ja riitely ryhmässä puhdistavat mieltä kasvattaen oman äänen korostusta.

Yhteiskunnan äänestettyjen ohjastajien tärkein tehtävä on kanavoida kansakunnan henkistä halukkuus- ja uteliaisuusenergiaa hyödyttämään mieluummin useampia kuin harvoja. Kanavoiminen on laajaa päämäärähakuisuutta rakennettaessa sellaista huomista, jossa on huolehtimisen sävy ja tehtäväkeskeisyys tavoitetasoin. Raha ostovoimana ei ole enää huomisen tärkein elämisen tasomittari.

Loputtomasti inflatoitu kuluttamiseen tähtäävä hyvinvointiherkistely elämän helpottamisena on jo nyt kasvattanut suomalaisista maailman lihavimman kansan. Vaalilupauksien maallistettu hyvinvointi on kaukana päämäärästä, mikä meille vuosituhantisena geenikarttana on siirtynyt jokaisessa hedelmöittymisen hetkenä polvelta toiselle.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU --- TIEDE [24103]

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Pelko huomisen tuntemattomuudesta konkretisoitui Jokelassa yhdeksälle ihmiselle lopullisella tavalla



"Iskut Jokelassa ja Kauhajoella traumatisoivat monia. Suomalaiset viranomaiset seuraavat maailman tapahtumia, mutta vasta konkreettinen isku Suomessa mittaa yhteiskunnan kykyä toimia epätoivon keskellä" -Yle ~ https://yle.fi/uutiset/3-10999906  - kuva lisätty 25012021.
...
.



----- Original Message ----- From:
Ilkka Luoma To: terho.pursiainen@kolumbus.fi Cc: erkki.kangasniemi@oaj.fi ; pekka.kukkonen@hs.fi ; hs.paakirjoitus@hs.fi ; raija.vahasalo@eduskunta.fi ; claes.andersson@eduskunta.fi ; sari.sarkomaa@minedu.fi 

Sent: Sunday, November 11, 2007 10:48 AM
 
Subject: JULKINEN VASTINE: HS 10.11./Vieraskynä - Terho Pursiainen - "Kotona ja koulussa oltava aikaa keskustella elämän peruskysymyksistä" 

Hyvä Terho Pursiainen, 
[ media on ottanut aktiivisen roolin pysäyttäen pohtimaan maailman menoa, mutta unohdammeko jotain? ... ] 

Luin Vieraskynä kolumnisi Helsingin Sanomista. Kiinnitin huomiota kouluun ja koulujärjestelmään osoitettuihin sanoihin - mm. teemoihisi 1-3. --- 

Ei kukaan epäile, etteikö koulujärjestelmää voisi enemmän parantaa ja kehittää yksilöä ja ryhmää huomioivaan suuntaan. Tänä päivänä opettajat työskentelevät niistä olosuhteista, mitä eduskunnan määräämät lait ja päätökset mahdollistavat kuin myös annetuista lähtökohdista, kuinka opettajia on itseään koulutettu. 

Opettajat suureksi osaksi ovat myös itse vanhempia

Tuntui surulliselta, kun löydettiin arvostelua kouluun ja sen kautta epäsuorasti opettajiin. Tuntui edelleen - lukiessani tekstiäsi pidemmälle - vieläkin surullisemmalta, kun aihetta ei koettu laajempana, esimerkiksi nähden tätä päivää perheasiana - asiana, jossa vanhemmilla on oma vastuunsa niin kasvatuksena kuin esimerkin antajina. 

Tämä ei ole syytös, tämä oli vain huomio, koska tunnen useita opettajia henkilökohtaisesti ja tiedän heidän tekevän parhaansa olosuhteissa, joihin he eivät ole pystyneet kaikin tavoin vaikuttamaan. 

 Yhteiskunnan ja nimenomaan perheiden ja meidän vanhempien olisi syytä pysähtyä katsomaan omaa esimerkkiä, mallia ja tekoja sekä tapoja. 

"Kaiken luoja" on nimenomaan tarkoittanut vanhemmat huolehtimaan maailmaan tekemänsä lapset sellaisilla ominaisuuksilla, mitä luomamme yhteiskunta heiltä toimijoina edellyttäisi. Tämäkään ei ole syytös, vaan huomio ajassa. 

Kirjoitukseesi oli vastattava, koska nyt on se aika, jolloin on pysähdyttävä miettimään kaikkinensa arvomaailmaa, missä elämme, miten elämme ja mihin tähtäämme. 

Koulu on yksi osa kehittyvän nuoren maailmaa, ja sen takana ovat me - me aikuiset, jotka luomme järjestelmiä tavallamme hyvää tarkoittaen. Virheitä teemme päätöksissä, koulussa, kuten kotona ja esimerkeissämme, mitä tuomme lapsillemme tarjolle tahtoen sekä tahtomattamme. 


 Lopuksi olisi muistettava, että jokainen meistä on ollut viaton, hellyttävä ja tunteisiin vetoava syntymänsä hetkellä

Suurimmaksi arvoitukseksi meille kohtaantuu ymmärtämättömyys, miksi tuon viattoman syntymähetken ja lapsuusajan jälkeen tapahtuu niin odottamattoman suuria muutoksia kehityksessämme, että saamme niittää sitä satoa mitä on kylvetty. 

*


Alla uusinta mielipide syyskuulta 2006 - 

Tuolloin nuorten ja nimenomaan nuorten poikien tilannetta pohdittiin ja medioitiin arvovaltaisista lähteistä - ja se kirvoitti aikanansa tuon alla olevan mielipidekirjoituksen, jota ei ole millään lailla tähän tapahtumaan muutettu jälkeenpäin. 

Syvin osanottoni lähimmäisensä menettäneille. Toivotan huomioivaa lähimmäisen ymmärrystä, osallistumisen ja kuuntelun taitoa - nähden meidät vanhemmat yhdeksi osaseksi maailman järjestystä, 

Ystävällisesti, 

Ilkka Luoma

*


  Alla edellä mainittu uusinta mielipidekirjoituksesta, joka lähetettiin myös YLE/A-zoomiin alustukseksi ennen ohjelman alkamista. ----- 

Original Message ----- From: Ilkka Luoma To: jyrki.saarikoski@yle.fi Cc: arkkipiispa@evl.fi 
Sent: Friday, November 09, 2007 9:06 PM 
Subject: UUSINTA MIELIPIDE: Nuorten pahoinvointi voi kärjistyä äärimmilleen - eräs raja saavutettiin Jokelassa

_____________________ 

Suomi sai oman koulutragedian - pelko huomisen tuntemattomuudesta konkretisoitui Jokelassa yhdeksälle ihmiselle lopullisella tavalla. 

Pinnan alta työntyi esiin ilmiö piikkinä, ... pinnan alle jääden paljon epätoivoa, osattomuutta ja ryhmässä yksinäisyyttä. Syihin on aina seuraukset. Syitä ei osata usein katsoa, ennen kuin seuraus on käsillä. -- 

Mielipideuusinta mitään muuttamatta tai lisäämättä syyskuulta 2006:

Nuorten pahoinvointi vanhempien tavoitellessa hyvinvointia Valtakunnan yritysasiamies Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila avasi avatun keskustelun nuorten poikien/ miesten syömishäiriöistä, osallistumattomuudesta ja "tekemisen osaamattomuudesta". 

Aihe on ollut tuttu sosiaaliviranomaisille, opettajille ja poliiseille. Nuorten etsiessa itseään ja osallistumista, vanhemmat juoksevat hyvinvoinnin perässä etsien maallista vaurautta ja kulutusvoimaa. Kaikki kuitenkaan eivät ole pahoinvoinnin kierteessä. 

Nyt olisi aiheellista etsiä syitä ja vaikuttimia kuin vain ainoastaan todeta. Ei vain osa pojista, vaan myös osa tytöistä, ovat nykypäivän markkinamekanismin kulutusjuhlatäyteisessä neuvottomuudessa, mitä tekisi huomenna. 

Markkinakoneisto syytää mainoksia kaikilta "kanavilta" suurentaen ruoka- ja näyttämishalua

Kauppoihin tunkee entistä suurempia pakkauksia, jykevämpiä autoja ja masiivisempia pihagrillejä. Kulutus on "loputtomassa" suurenemiskierteessä kuluttavan silmän ihaillessa vauraampaa ja näyttävämpää ehostusta osoittamaan perheen kykyä osallistua kysyntäkilpailuun. 

Vanhempien juostessa ostovoimahankinnan perässä, jäävät useasti perheen lapset, niin pojat kuin tytöt vaille perheosallistumista. Tarjolla on sen sijaan useasti runsaat viikkorahat, joilla itsellistä ja omaehtoista mainosvaikutteista kulutuskäyttäytymistä harjoitellaan vanhempien esimerkin mukaisesti. 

..
Pitkän elämänkokemuksen onnekseen saanut maalaistalon tyttö kertoi nuoruutensa kulutuksen olleen ongelmatonta, koska raha, joka mahdollisesti hankittiin, annettiin äidille ja isälle, niillä he mm. lyhensivät lunastetun torpan vuosimaksuja. 

Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, koska perheen yhteiset työt täyttivät päivittäisen elon

Osallistuminen oli perhe- ja sukukeskeistä. Yhteisöllisyys oli voimaa sekä turvaa mm. kyläyhteisönä, jossa esimerkiksi omat kylähullu-humoristit hoidettiin koko kylän voimin. 

Nuoruuden tarinoita kertonut, nykypäivää tiiviisti seuraava "maalaistalon tyttö" oli syntynyt tyypillisissä suomalaisissa maaseudun oloissa 1923. Hän ymmärsi muuttuneen maailman, muttei juurettomuutta, joka näkyi suruna ja välinpitämättömyytenä nuorten kasvoilta. 

Elettävä vuosi 2006 sisältää nuorillemme vaikutteita mainoksista, kaduilta, näyttämisenhalusta ja katu-uskottavuudesta

Nuorelle useasti oma jengi on samaistumista, hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta. Vanhempien aika menee töissä, ylitöissä, neuvotteluissa, golf-kentillä ja pitkillä työmatkoilla. Isän ja äidin uraputki säilyy tärkeänä, koska ulkoisten näyttämisvälineiden, elämän arkipäivän helpotteina ja vaivattomuutena vaativat lisääntyvää kulutuskykyä. Sitä saadaan "ahkeroimalla ja uutteroimalla" entistä pidempään, työhuoneen valojen palessa vielä yömyöhään. 

Työ on sitonut tekijänsä työyhteisöön ja oma kotiyhteisö on jäänyt vaille riittävää huomiota

Pelkkä viikkoraha, mopo, PC, netti, kuukausittain vaihtuvat vaatteet ja kahvila- ja elokuvarahat eivät riitä. Nuoret odottaisivat omien vanhempien esimerkkiä, olemista malleina tulevaan. Mallin annoksi ei riitä levenevä ja nelivetoistuva auto, suurempi vene, rannalle kurkottuva talo, vaan malliksi sopisi elämän kokemusta keränneen "maatalon tytön" muistelo omasta nuoruudesta soveltaen sitä nykypäivään. 

Ei kulutuskeskittynyt malli, vaan osallistumiskeskeinen yhdessäolo, keskustelu, mielenkiinnon osoitus nuoren omiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. Lisäksi uteliaisuuden osoitus kaikkea ympäröiväänsä kohtaan olisivat esimerkkeinä yhteenkuuluvuudesta. 


Nuori on tänään kuin ennenkin epävarma

Ikiaikainen luonnonkiertoon kuuluva vanhempien opastus on se tärkein ominaisuus, joka mm. koko eläinkuntaa pitää pystyssä. Yksikään eläinlaji ei laske "lapsiaan" keskentekoisina vastaamaan elämästänsä ja sen jatkumisesta, vaan kaikki tarvittava on opastettu käpälästä pitäen. Suurin vanhempain rakkaus on luoda täydet edellytykset jatkaa sukua, opastaen kaiken siten, missä osallistumisen riemu on läsnä.

*

Lisäys 7. marraskuuta kirjoittajan toimesta - Nyt kuulemme runsaasti vakavia puheita, osanottavia ilmeitä, sormella syyttelyä, moitteita - monotonisia paperista lukijoita, suruliputusta, eleitä ja tummia pukuja. Tapahtuma oli lopullinen yhdeksälle ihmiselle, nämä uhrit olivat ampuja mukaan lukien kaikki menetyksiä, joille ei pitänyt olla sijaa --- yhtä turhia kuin se loputon juoksu jonkin sellaisen perään, mikä on vienyt sen todellisen laatuajan perheeltä, lapsilta ja yhteisöllisyydeltä. Mikä meihin ihmisiin on mennyt? 


 Ilkka Luoma