Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Kärpäsen aivoja tutkimalla voisimme saada selville, miksi meidän ihmisten pitää erota tavoiltamme, menetelmiltämme ja ympäristönkäyttöjäljiltämme niin voimakkaasti koko muusta eliökunnsta [rafl.]
Kärpänen on meitä ihmisiä häiritsevä menestyjä, kuten täällä toisaalla HS' ssa esitelty torakka [~ https://www.hs.fi/tiede/art-2000006175411.html -] , joka voi elää jopa ilman päätä. Joskus tosin tuntuu siltä, että ympäristöllisesti ajateltuna ei ihmisen tempuilla ole päätä eikä häntää, siksi merkittävää on ihmispopulaation sopeutumattomuus koko muuhun eliökuntaan - kunnes ajatuksen valkeus koittaa! [rafl.]
Kärpänen lienee torakan lailla sopeutumisen mestari, ainakin, jos katsomme sen selvitymistarinaa - sata miljoonaisessa evoluutiossa. Lisäätymiskyky on ilmiömäinen ja se ei pelaa henkisillä suhdanteilla - onko kivaa, itsekästä tai muutoin vain mukavaa, jotta evoluution ainoa päätehtävä - lisääntyminen - häiriytyisi. Kärpänen noudattaa ihailtavan tarkasti "evoluution ylläpitoa kuolemattomana", ja vie lajiaan eteenpäin sukupolvesta toiseen - vuosituhat toisensa perään.
Evoluution näkökulmasta kärpänen on yhtä "arvokas tai arvoton" kuin ihminenkin. Geenit jyskyttävät monin osin jopa samanlaisina, ainakin perusbiologisten seikkojen kohdalla. Aikaisin "esi-isäkin" lienee sama - ehkä tämän päivän tiedon mukaan syanobakteerit, jotka nykyään tunnetaan sinilevinä.
Kärpästä, torakkaa kuin ihmistäkin ohjannee jokin universumin käyttöjärjestelmä, jonka versiota tai ohjelmakieltä emme tunne. Säätely- ja ohjailukoneisto saattaa olla kuitenkin yhteinen, ovathan ne atomitkin hiukkasineen, jotka muodostavat niin kärpäsen, torakan, koivun kuin kastemadonkin - sinivalasta unohtamatta. Millä ohjelmalla evoluutio toimii? Tyhjästä se ei kuitenkaan omaa toiminnallisuuttaan saa.
Kärpästen päälohko - hyönteiset/ niveljalkaiset - muodostanevat suurimman osan eläinkunnan biomassasta, josta me ihmiset muodostamme vain pienen osan - vaikka aiheuttamamme ympäristöjälki on jättiläismäinen!
Kärpänen on meitä ihmisiä häiritsevä menestyjä, kuten täällä toisaalla HS' ssa esitelty torakka [~ https://www.hs.fi/tiede/art-2000006175411.html -] , joka voi elää jopa ilman päätä. Joskus tosin tuntuu siltä, että ympäristöllisesti ajateltuna ei ihmisen tempuilla ole päätä eikä häntää, siksi merkittävää on ihmispopulaation sopeutumattomuus koko muuhun eliökuntaan - kunnes ajatuksen valkeus koittaa! [rafl.]
Kärpänen lienee torakan lailla sopeutumisen mestari, ainakin, jos katsomme sen selvitymistarinaa - sata miljoonaisessa evoluutiossa. Lisäätymiskyky on ilmiömäinen ja se ei pelaa henkisillä suhdanteilla - onko kivaa, itsekästä tai muutoin vain mukavaa, jotta evoluution ainoa päätehtävä - lisääntyminen - häiriytyisi. Kärpänen noudattaa ihailtavan tarkasti "evoluution ylläpitoa kuolemattomana", ja vie lajiaan eteenpäin sukupolvesta toiseen - vuosituhat toisensa perään.
Evoluution näkökulmasta kärpänen on yhtä "arvokas tai arvoton" kuin ihminenkin. Geenit jyskyttävät monin osin jopa samanlaisina, ainakin perusbiologisten seikkojen kohdalla. Aikaisin "esi-isäkin" lienee sama - ehkä tämän päivän tiedon mukaan syanobakteerit, jotka nykyään tunnetaan sinilevinä.
Kärpästä, torakkaa kuin ihmistäkin ohjannee jokin universumin käyttöjärjestelmä, jonka versiota tai ohjelmakieltä emme tunne. Säätely- ja ohjailukoneisto saattaa olla kuitenkin yhteinen, ovathan ne atomitkin hiukkasineen, jotka muodostavat niin kärpäsen, torakan, koivun kuin kastemadonkin - sinivalasta unohtamatta. Millä ohjelmalla evoluutio toimii? Tyhjästä se ei kuitenkaan omaa toiminnallisuuttaan saa.
Kärpästen päälohko - hyönteiset/ niveljalkaiset - muodostanevat suurimman osan eläinkunnan biomassasta, josta me ihmiset muodostamme vain pienen osan - vaikka aiheuttamamme ympäristöjälki on jättiläismäinen!