EU-modernisaatio antaa tekosyyn kaventaa presidenttimme valtaa
USA:ssa presidentillä on tunnetusti suuri valta. Amerikkalaiset eivät keskustelu valtaoikeuksien kaventamisesta. He ovat tyytäväisiä presidenttinsä päätösvaltaan. Suomessa presidentiltä halutaan viedä loputkin vaikuttamisen mahdollisuudet sekä identiteetin, josta laajat kansalaisrivit ovat yhteishenkeä ammentaneet; vähintäänkin yhteisten puheenaiheiden muodossa.
Viime vuosina on systemaattisesti kavennettu presidentin valtaa; operaatio alkoi välittömästi Koiviston astuttua virkaan. Alkoi voimallinen kierre, jossa Kekkosen vahvat kaudet koettiin ylireagoiden; oli ikäänkuin muotia kaventaa kaikkea sitä mikä muistutti välillä onnistuneita ja välillä epäonnistuneita "yksinpäätöksiä", mitä tapahtui pitkin 60- ja 70-lukua.
Nyt meneillään oleva lähinnä akateeminen "pilkkujen asennus oikeaan paikkaan" valtakeskustelu riisuu entisestään niitä vähiä ominaisuuksia, mitä epäilemättä kansalaisnäkökulmasta katsoen tarvittaisiin presidentille, jolla pitäisi olla käytettävissä tapoja, joilla voidaan "oikaista" ja oikeudenmukaistaa monia yli-innokaiden virkamiesten ja poliitikkojen aivotuotoksia. Kansalaiset tarvitsevat ns. isähahmoa, jolla on rehdin kansallinen tapa nähdä kadunmiehen arkirealismiin ja tarvittaessa puhaltaa monia turhia poliitikkojen omia pelejä poikki.
USA:ssa presidenttiin liittyy vahvoja empatioita kuin myös antipatioita; siksi värikäs ja sanankäänteinen vuoropuhelu käydään silloin tällöin edustuksellisuuden ja presidenttiyden välillä. Vapaus ja sen puolustaminen on intohimo, joka jakaa kansaa, mutta kiistatta tuo sen voiman tunteen mitä mikä tahansa kansa mielellään mielissään kokisi ja nautiskelisi.
On myös huomioitavaa, että USA:ssa väliportaan hallinto eli osavaltiopolitiikka antaa myös kuvernööreille alueellista valtaa. USA on epäilemättä maailman suurin talous- ja sotilasmahti. Siellä on aina haluttu ymmärtää vahva presidentti, itseasiassa poikkeuksellisen vahva. George W. Bush peräänkuuluuttaa vapautta, libertyä; hän haluaa olla vapauden esiairut ja käyttää myös kansalta saamaansa valtakirjaa reippaasti.
Suomea voidaan kohta verrata kuvernementiksi tai suurruhtinasalueeksi EU:n sisällä, siksi vahvasti Brysselin päätökset meille jo vaikuttaa kuten Pietarin vaikutus 1800-luvulla emo Suomeen. On hyvin lyhytnäköistä riisua nyt presidentiltä kaikki ne toimintaelementit, joihin kansalaiset olisivat valmiit. Historiassa on runsaasti esimerkkejä tapauksista, joissa vaikeat päätökset tehtiin yhden miehen harkinnasta, nuo päätökset eivät ole olleet niitä huonoimipia.
Maailmalla on nähtävissä, että vahvimmat maat ja toimijat ylläpitävät voimakasta valtion päämieskulttuuria. Suomessa on historian saatossa kuulunut aina selkeä ladunaukaisijan rooli karismaattisille presidenteille. Nyt ei tulisi pelkästään historiamme ensimmäisen naispresidenttimme ominaisuuden takia hätiköidysti riisua valtatekijöitä olemattomiin. Myöhemmin ne kuitenkin "kuvernööritilanteessa" rakennetaan uudestaan vahvan alueellisen hallinnon onnistumisen saavuttamiseksi EU-liitovaltion ohjauksessa. Kautta historian, poikkeuksia lukuunottamatta, vahvat johtajat ovat luoneet kehitystä, tunnetta ja vähintäänkin henkistä hyvinvointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti