Suomessa on lähes 100.000 työtöntä, jotka ovat olleet poissa työelämästä lopullisen kauan. Tähän vaikutti päätökset ja vastuuttomuus 80- ja 90 - lukujen taitteessa. Rahaa sai, ja omaisuuden arvo kasvoi kohisten, tuntui olo kuin miljonääriltä. Tehtiin virheitä niin päättäjinä kuin kuluttajina. Suomen Kansallisteatteri esittää mielenkiintoista talouspoliittista revyytä erinomaisen sykähdyttävänä ironiana: Ihmisiä hyvinvointivaltiossa.
Kuluttajasta oli kivaa saada rahaa ilman reaalivakuutta. Yritykset saivat ulkomailta rahaa mielin määrin ja korkokin tuntui sopivalta. Kierre oli valmis. Näitä tapahtumia ei kannata enempää kerrata. Tärkeämpää on nyt vihon viimeisenä hetkenä löytää ratkaisu heille, jotka ajautuivat yhteiskunnan kelkasta pois. Monet syyttään tai tietämättömyyttään, uskottiin pankinjohtajiin.
Yhteiskunta on eri rakenteissaan kiivaasti kehittynyt; atk, automaatio, logistiikka ja menettelytavat. Nyt tehdään tunnissa entisaikojen kaksituntinen. Pelisäännöt ovat koventuneet. Osa meistä jäi rannalle ja nyt meillä on velvollisuus vaikka poikkeuksellisilla keinoilla saattaa väliin pudonneet ihmiset takaisin elämään. Tulee muistaa, että heillä kaikilla on myös äänioikeus; he voivat äänestää omana ryhmänään melkoisen puolueen eduskuntaa. Seuraavissa vaaleissa heillä voi olla tähän vaihtoehto. Tarvitaan vain voimakas johtaja, joka ymmärtää ihmisiä ja heidän pettymystään sekä osaa luoda luottamusta huomiseen puhumatta nykypoliitikkojen outoa näennäiskieltä.
Suurimmalle osalle työnpelistä pudonneille ei yhteiskunta jakanut sitä oikeudenmukaisuutta, mitä he olisivat ansainneet. Suomi muodostuu meistä kaikista ja kaikki ovat tasa-arvoisia. Useat viranomaiset ovat tehneet parhaansa lainsäädännön puitteissa, erityisesti työvoimaviranomaiset ovat keksineet lähes kaikkea mitä voi olla saatavilla palauttaakseen ihmisiä takaisin työn ääreen. Valitettavasti nämä ponnistelut eivät kanna riittävästi tulosta.
Nyt tarvitaan huolenpitoa, jossa kohtaa päämäärän löytyminen kaikille väliinpudonneille sellaisessa ohjauksessa, josta koetaan luottamusta ja uskoa huomiseen. Jokaisessa ihmisessä piilee voimavaroja, jotka voidaan valjastaa sisältöelämään, jossa on mahdollisuus kokea onnistumisen tunnetta. Näihin toimenpiteisiin tarvitaan organisoitunut järjestö, joka yksinkertaisesti löytää mielekkyyttä ja päämäärähakuisuutta ihmisille. Systeemillä ei erotella ihmisiä vaan palautetaan yhteisöön takaisin. Ihmisillä on voimakkaita tarpeita kokea onnistumista, mutta riittävä epäonnen (ottamatta enään kantaa syihin) kierre lannistaa vahvimmankin. Ihmisillä on myös voimakas auttamisen halu (tsunamionnettomuus osoitti sen), auttajat kokevat parhaimmillaan suurta riemua saavutetuista tuloksista.
Kuinka tämä kaikki tehdään? Suuria ikäluokkia jää runsaasti eläkkeelle; heistä vapaaehtoiset voisivat ottaa kokemuksensa ja osaamisensa puitteissa itselleen kummihenkilön operaatiossa, jossa palautetaan ihmisarvo takaisin heille, jotka ovat sen menettäneet. Osa eläkkeelle siirtyvistä on hyvin energisiä ja heillä on kyky ja halu tehdä jotain merkittävää. Mikä on merkittävämpää kuin onnistua löytämään ihmiselle uusi elämä ja sille sisältö? Taloudellisesti tähän projektiin löytyy rahaa, kyseessä ei tarvita uutta lisärahaa vaan uudelleen kohdistamista. Tähän "Elämä takaisin" -projektiin voivat osallistua kaikki vapaaehtoiset. Operaatio on hyvin hienotunteinen ja vaatii "pelisilmää" tekijöiltään; se on todellinen haaste.
Suomi on aikaisemminkin näyttänyt kykynsä vaikeissa tilanteissa; tämä on rauhanajan suurin inhimillinen teko, jolla tulee olemaan merkitystä laajasti kansalliseen identiteettiin. Tulevana Vappuna jätetään turhat puheet väliin; on aika ryhtyä työhön. Vahva kansa huolehtii kaikista jäsenistään.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti