Luonto, historiamme ja rauha kiinnostaa kesämatkaajaa

Makkarankäristyshetki Punkaharjun Petrin saaressa 10. heinäkuuta 2004 Puruvedellä kello 12:47. IMG_1780. 1/350, f2.8, 5,4mm. Canon IXUS. Photo by Ilu 2004. Petri on Natura-alueella ja se on yleinen koko kansan lomakohde, jossa ei ole mökkejä. Luonto on puhdas ja järvivesi juomakelpoinen. Kuvassa Valosaaret Helsingistä ja Irma.

YLE:n AamuTV uutisoi luonnon- ja kansallispuistojemme kiinnostavan lisääntyvästi kesämatkaajia. Suomi on ainutlaatuinen maa luontonsa, rauhallisuutensa ja ruuhkattomuutensa ansiosta (lukuunottamatta aivan terävimpiä sesonkiruuhkia). Suomi tarjoaa niin kansalaisilleen kuin vieraillemme harvinaista herkkua; meillä on pinta-alaa, hiljaisuutta, vesistöjä sekä tyhjyyttä, kuten eräs japanilainen turisti oli todennut: "tyhjä tie"; siis ilman ihmisiä!

Suomalainen lapsiperhe on kiinnostut myös muustakin kuin teknistyneistä huvipuistoista sekä jatkuvasta bensiinin kulutuksesta niin maalla kuin vedessä. Niin perheet kuin itsekseen matkustavat ovat löytäneet historiamme arvoja ja haluavat mm. osallistuvasti kierrellä lastensa kanssa tutustuen kotimaahansa ja sen luonnonhistoriaan.

YLE:n laaja luonto-ohjelmien tarjonta on epäilemättä lisännyt kiinnostumista itse luonnosta ja luonnon tapahtumista. Erityisesti lapsiperheille osallistuva perhekeskeinen kiinnostus luontoon on omiaan kasvattamaan lastemme asennoitumista ympäröivään luontoon ja luonnonvarojen käyttöön kuin myös kierrätykseen.

Suomi on pinta-alaltaan suuri maa EU-mittakaavassa ja meillä on ainoastaan 5,4 miljoonaa kansalaista. Tämä on tulevaisuuden suuri etu, jonka arvoa emme vielä ymmärrä. Kotimaamme tarjoaa elämyksiä ja luontoa tutkimiseen, uteliaisuuden ravitsemiseen ja lastemme opastukseen. On jälkipolviemme etu havaita tasapainossa itsensä ja luonnon olemus ja kytkentämme siihen, sillä viimeistään lapsemme ymmärtävät riippuvuutemme luonnosta.

On kansallisesti hyvin kannatettavaa matkailla ja lomailla Suomessa tutustuen puhtaaseen luontoon ja oppia elämään luonnonehdoin pienenä osana luonnonkiertoa, jota nykyihminen liiaksi rasittaa ja muokaa vain omaksi eduksi ja viimekädessä haitaksi itselleen.