Suomi on saanut kiistatta taloudellista etuutta liittymisestään EU:hun. Maksuosuutemme on hienokseltaan muuttumassa elintasomme myötä nettopuolelle, siis annamme enemmän kuin saamme. Suomi tulee joka tapauksessa saamaan muutakin kuin maksumiehen roolin. EU on jättiläismäinen kehitysoperaatio yhteiskunnan laidasta laitaan. Eniten pelkoa aiheuttanut maataloutemme tulevaisuuskin voi parantua maanviljelys- ja elintarviketuotantomme tuotekehityksen myötä; parhaimmillaan voisimme saada suomalaisittain ns. "SWISS MADE" leiman maataloustuotteillemme. Meillä Suomessa on kiistattomia ominaisuuksia "yöttömästä yöstä" ja vähälannoitteisuudesta sekä hyvin hoidetusta ympäristöpolitiikasta sekä säntillisestä tavasta toimia. Suomi on luotettava kumppani.
Perinteellisesti ajateltuna EU:sta ei tule "Euroopan Yhdysvaltoja", vaan taloudellinen, tekninen, tuote- ja palvelukehityksellinen sekä sosiaalisesti tasa-arvoisempi liitto, jossa kansallisuudet säilyttävät pitkään omintakeiset tapansa ja vielä pidempään kansalliset kielensä. EU alueelle muodostuu myös kansalaisryhmiä, joille tyypillinen alueellinen kansallistunne ei ole enää merkittävä tekijä; he ovat ns. Brysselin ihmisiä. EU on valtava kehityskoneisto, joka tulee valvomaan kuluttajien etuuksia tasaamalla palkkoja sekä hintoja. Paras ilmentymä on yhteinen valuutta euro, joka epäilemattä kokemuksien ja uskottavuuden myötä nousee yhdessä Kiinan yuanin kanssa yhdeksi maailman vaihtovaluutoista dollarin rinnalle.
EU olisi jo nyt ehdoton polariteetti maailman yleispolitiikassa, jos pelitaitomme olisi kokemusrikkaampi sekä kansalliset johtajat hellittäisivät hiukan itsekkäistä päämääristään ja edunvalvonnastaan. EU on liittouma, jolla on erinomaiset mahdollisuudet syventää kokonaisuutena toimiaan kaikilla rintamilla kaukoidän nousevan jättiläisen Kiinan kanssa. Kiina kokee Yhdysvallat enemmän kilpailijakseen kuin Euroopan.
EU on mielenkiintoinen kehitysuuni, joka kykenee luomaan aivan uusia malleja sekä ratkaisuja yhteistoimintaan. Perinteellistä liittovaltiota EU:sta tuskin tuleekaan. EU:lla on mahdollisuus rakentaa itsestään dynaaminen toimija unohtamatta kansallisista yhteenkuuluvuutta. EU kehittyy koko ajan, Yhdysvalloissa ei ole menossa vastaavaa yhteiskuntamallikehitystä. Kiina on toinen polariteetti, jossa on menossa hidas, mutta vääjäämätön kehityskaari. EU ja Kiina ovat tulevaisuusjunassa, USA ja Japani ovat sen sijaan taantuvalla asemalla, jossa pohditaan enemmänkin saavutettujen asemien turvaamisesta kuin ennakkoluulottomasta yhteiskuntakehityksestä.
EU:lla on myös selvä etu ollessaan Venäjän eli maailman raaka-aineaitan vieressä. EU rakentaa systeemiään samalla kun Venäjä hakee uutta vaurautta. Suomalaisilla voisi olla erityisasema tässä EU-Venäjä toiminnassa. Venäjän tavaran tarve on loputon ja se riittää työllistämään runsaasti EU-tuotantoa.
EU on nyt mahdollisuuksiensa edessä; kansanäänestykset ratkaisevat kehitysvauhdin. Käsillämme on todennäköisesti viimeinen testi, jossa määrätään kehityksen suunta ja tempo. EU ei saa pitkiin aikoihin perinteellisen kansallisvaltion roolia, koska tärkeät ominaisuudet kieli ja kansallistunne ovat kuitenkin voimakkaasti yksilölliset. Alueellinen kansallistunne ominaispiirteineen on tulevan EU:n rikkaus ja kehityksen tae. Jokaiseen maahan muodostuu Brysselin henkiset, jotka hitaasti mutta varmasti asennemuokkaavat kansallisia alueita suopeammiksi tekniseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja koulutukselliseen yhteistoimintaan. Maapalloistumista vasten EU on käyttökelpoinen väline pärjätä kiihtyvässä kilpailutilanteessa; muistettakoon, että väkilukumme on suurempi kuin USA:n, mutta toistaiseksi selvästi pienempi kuin Kiinan. EU on kaikkinensä innovatiivinen kehityslaboratorio täysin uusiin kestävän elämisen mahdollisuuksiin.
Meillä Suomessakin on samanlaista alueellista toimintarikkautta kuin EU:ssa, jos pohditaan savolaisuuden -, pohjalaisuuden -, hämäläisyyden - , karjalaisuuden - kuin Lapin, Kainuun, Uudenmaan, Kymenlaakson ja Varsinais-Suomen omaleimaisuutta unohtamatta pienoissulatusuuniamme pääkaupunkiseutua.
EU on systeemi, jossa on jo tapahtunut vapaaehtoisesti tulontasausta niin kuin Suomessakin vuuosikymmenien aikana työmarkkinajärjestöjen aikaansaamana. EU historian ylivoimaisen maksumiehen roolia on vetänyt Saksa, joka on jaksanut pumpata rahaa tasa-arvoisempien toimintaedellytysten luomiseen EU:n laidoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti