Veikko Hursti
Edesmenneen vilpittömän hyväntekijän ja huolehtijan Veikko Hurstin henki elää voimakkaasti soppajonoissa Hakaniemen torilla 6.12.2005. Toisaalla Nokian Jorma Ollila sai korkean huomionosoituksen luotsatessaan edesmenneen vuorineuvos Kari Kairamon hengessä Nokian maailman huipulle. Molemmat ovat elämänarvoisia tarinoita. Lisäksi molemmille Suomen Itsenäisyys oli/on Tahdon ja Kunnian kysymys.
Nokia oli rahattomana 1990-luvun alussa tosiasioiden edessä. Kairamon jälkeisinä vaikeina välijohtajien vuosina Nokia ajautui kriisiin, johon nykyinen pääjohtaja Ollila esikuntineen tarttui tarmokkaasti. Nokian voimakas keskinäishenki nosti suomalaisen insinööriosaamisen maailman huipulle esimerkiksi muille suomalaisille yrityksille.
Heikki Hursti
Veikko Hurstin henki ja elämäntyö hiljaisesti kerää kasvottomia elämän tosiasioiden parkkiinnuttamia nimettömiä kansalaisia, joille samainen Suomen Itsenäisyys on pieni valopilkku arkiharmaudessa, kuten se on suuri valopilkku menestyneiden notkuvissa pöydissä presidentin linnassa.
Molempien ryhmien ihmiset ovat syntyneet samaan maailmaan; toisista tuli lakerikenkäisiä, juhlapukuisia johtajia ja toisesta ääripäästä onnettomien yhteensattumien summana laitapuolen kulkijoita. Kummallakin ryhmällä on yhteinen tarina; se on tarina suomalaisista menestyksistä, yrittämisestä, epäonnistumisesta ja onnettomista tapahtumista, jotka suistivat ihmiset ihmisyyden alarajoille.
Mutta on yksi yhteinen tekijä. Se on ihmisen ylpeys, joka voi asua niin köyhässä kuin rikkaassa, niin menestyjässä kuin epäonnistujassa.
Jorma Ollila peräänkuuluttaa rohkeita vetoja kotimaaltaan
... sen kohdatessa uusia haasteita mm. työllisyyden kansainvälisessä uusjaossa. Veikko Hursti halusi myös peräänkuuluttaa rohkeutta, inhimillisyyttä, huolehtimista ja heikkojen puolustamista. Ollila kannustaa yrittämistä, osaamista, kouluttautumista ja kilpailukykyä.
Hursti puolusti "osaamattomuutta", epäonnistumista, murhetta ja lankeamista. Kaikki me ihmiset olemme syntyneet tähän samaan Suomeen alastomina ilman kykyä huolehtia itsestämme ja kaikki me täältä lähdemme alastomina sekä edelleenkin ilman kykyä huolehtia jäljelle jäävästä.
Jorma Ollila
Ollila ja edesmennyt Hursti ovat saman maailman eri kasvot
Molemmilla on/oli tavoite: se on yrittäminen. Toinen haluaa yrittää huipulle ja toinen halusi ihmisten yrittävän pinnalle. Veikko Hursti sai huomiota epäitsekkäästä työstään. Hän ei saanut työstä suuria rahallisia korvauksia, mutta hän sai tyydytyksen nähdä työnsä tuottavan kadun hiljaisille pientä turvaa ja leipäpalan jonoista, joissa etuilu ei kuulu tapoihin.
Jorma Ollila luotsasi menestyksen välillisesti suurelle osalle Suomea Nokian kunniakkaana suomalaisuuden osaajana maailmalla. Tästä ansaitusti hänelle myönnettiin ainoana korkea huomionosoitus korostamaan ainutlaatuista työtä.
Veikko Hursti sai eläessään kunnianosoituksen pieninä hymyinä kadunkulkijoilta, heidän saadessa pientä iloa leipäpalasta ja ryhmähengestä sekä huolehdinnasta ihmiseltä, jota he suuresti kunnioittivat. Veikko Hursti eli ja vaikutti omiensa luona.
Viime kädessä kummankaan tekoa ei muisteta sadan vuoden kuluttua
Ainoastaan tulevaisuuden tutkijat löytävät historian kätköistä menneen maailman 1900-luvulla siirtyneen langattomuuteen välimatkojen menettäessä informatiivisen estemerkityksen.
Samoin samat historian tutkijat saavat tiedon 1900-luvun lopussa eläneestä aidosta hyväntekijästä, joka yhdisti sielullansa "langattomasti" hiljaisten ihmisten hädän, langenneisuuden, pienen ilonkipinän ja hetkellisen valopilkun yhteenkuuluvuudessa edes yhtenä hetkenä vuodessa, joka oli jonkun kauan sitten eläneen kansan Itsenäisyyspäivä.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti