Hallitus kokoontui ja kehui saaneensa sulassa sovussa budjetin vuodelle 2007. Pää- ja valtiovarainministeri huojuivat yhdessä samaan tahtiin kuin politiikan häävalssi ennen avioeroa. Budjetti sisälsi myös hyvin perusteltuja takavuosien tiemäärärahoja, joita siltarumpupolitiikaksikin on haukuttu. Äänestäjät kautta Suomen odottavat saavansa myös hyötyä äänistänsä; kotiseudun kansanedustajalla on velvollisuuksia äänestäjiään kohtaan.
Valtio kerää ja jakaa, niin päätti demokratia ja välillinen kansanvalta. Hyvinvointi on aina myös toisen pahoinvointia; koskaan eivät kaikki ole tyytyväisiä, vaan luonnonvalinta rakentaa meistä vahvoja, kuten heikkojakin. Inhimillisyys on osa ihmistä ja haluamme paljosta antaa vähempiosaisille. USA:ssa runsaasti lapioinut on suorastaan velvollinen lahjoituksiin yleishyödyllisiin tai heikompiosaisten auttamiseen jo verovähennysetuuden vuoksi.
Hallitus jakaa budjetista alueellisesti tierahoja, siis työllisyyttä ja toimeliaisuutta. Ennen urakat jameloitiin paikallisille yhtiöille, kavereille/ tovereille sekä heille, jotka olivat vaalikassaa avustaneet. Nyt laki määrää kilpailuttamaan ja useasti työvoimaksi tuleekin se edullisin työvoima Eestistä ja kohta Venäjältä. Paikalliset työttömät saattavat jäädä ilman urakkapalkkoja, koska ansiosidonnaiset ja muut sosiaalietuudet ovat parempia kuin henkilöstövuokrausyhtiöiden kädenkäänteessä työväki.
Esimerkkinä mahdollisuusinvestoinneista Savonlinna saa odottamansa ohikulkutien, 30 vuoden odottelun jälkeen. Tarvitseeko Savonlinna keskustaa hipovaa ohitusta, jää nähtäväksi. Kaupungin halkoo vain yksi katu ja siinä jyräävät rekat, turistit ja oma väki kauppareissuina ja nuorisona viikonloppuiltaisin. Rekat eivät pysähdy kauppoihin, korkeintaan Viremon nakkarille haukkaamaan kuuluisan Laurikaisen lihapiirakan (sanotaan sen olevan Suomen paras). Ohikulkutien linjaus on ongelmallinen. Savonlinna on saarien kaupunki, jonka luonto- ja maisema-arvot ovat rikkaat. Turhaan ei sanota Savonlinnaa yhdeksi Suomen kauneimmaksi kesäkaupungiksi.
On harmillista, että muualla ollaan huomattu demarivaikuttaja Jouni Backmanin olevan Savonlinnasta kotoisin ja peruskateelliseen tapaan alkoivat syyttelyt kotiinvedosta. Jos vaikka näin olisikin, niin kallellaan olo kotiin oli sallittua; mm. savonlinnalaiset ovat uskollisesti äänestäneet Jounin eduskuntaan ja äänestäjilleen hän on myös velkaa paikastaan eduskunnassa. Kansanedustajan työnantaja on äänestäjät.
Hallitus jakoi myös tie- yms. perusinfrastruktuurirahaa muuallakin, ja ne kaikki olivat ansaittuja piristysruiskeita kullekin paikalliselle "hyötyjälle". Suomi nimittäin jatkuu Hangosta Petsamoon, kuului se tunnettu virke laulussa, jonka erityisesti kokeneet ja paljon nähneet kansalaiset muistavat.
Olisi toivottavaa, että jokainen maakuntainvestointi tuo työtä ja toimeliaisuutta itse paikallisille, osaamisensa puitteissa. Työ on kansallinen eliksiiri ja sitä pitää jakaa tasaisesti koko maahan. Maakunta- kuin pääkaupunkiseutupoliitikko on velvollinen huolehtimaan edustamansa alueen äänestäjien eduista ja hyödyistä muistaen kuitenkin koko Isänmaansa, jonka puolesta tehdyt toimenpiteet voivat joskus ohittaa alueellisen edun. Savonlinnakin odotti ohikulkutietään 30 vuotta, ehkä jotkut valtakunnallisesti tärkeät projektit ohittivat sen vuodesta toiseen.
Ensi kevään eduskuntavaaleissa onkin toivottavaa, että jokainen äänioikeutettu käyttää oikeuttaan ja täyttää kansalaisvelvollisuutensa menemällä uurnille. Mikäli nykyinen politiikka ei vastaa omia toiveita, voi uurnaan pudottaa myös tyhjän lapun, sekin on kannanotto ja muistutus puolueille, jotka ehdokkaita asettavat tarjolle.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti