perjantaina, joulukuuta 23, 2016

Opetamme koneälyä, vaikka emme edes ymmärrä evoluution jatkuvuutta



Teksti: ~ https://slideplayer.fi/slide/2624551/ - päivitetty 18052023



***


(Tänään on muotisanoina rykelmä: automaatio, digitalisaatio ja robotisaatio – kaikki nämä tarvitsevat jatkuvuutta ohjelmointina. Ohjelmoitu elämä on myös evoluution perusrakenne. Evoluutio on taas päällimmäisempi ohjelmistokerros atomien ja molekyylien ”ikuisessa jatkumossa”, mitkä osaavat korjata ja lisääntyä* alkaen jostain meille toistaiseksi tuntemattomasta rajapinnasta lukien, jossa alkaa kaltaisemme elämä)


Ihmiskunta on kehittänyt itselleen apuvälineitä helpottamaan elämää ja samalla riidellyt itselleen suuremmat ongelmat, mitä koko aiemmasta ihmiskehityksestä ovat syntyneet. 200 vuodessa |1 enemmän ongelmia kuin edellisissä 20.000 vuodessa.

*

Puolet avaruudesta on jo kadonnut, vaikka se jatkanee ikuista laajenemistaan – lopulliseen tyhjyyteen



Ihminen luuli olevansa nokkela,

 … sai evoluutiosopeumana isommat aivot, biomassaansa nähden kuin muut oliot. Aivot ovat kuin prosessori, jolla on käytössään keskusmuisti, käyttöjärjestelmä – massamuisti ja näytönohjain sekä hermostointernet, jonka tietosuoja on edelleen ylittämätön – emmehän pääse toistaiseksi toisen tietoisuuteen, vaikka kuinka haluaisimme.


Ihmiskehon hermoverkko on kuin maailmojen verkko – internet,

 … sillä erolla, että jokainen toimiva biomassayksilö on itsenäinen tieto- ja kehityskonstruktio. Kehityskaari alkaa lapsesta tullen lopulta aikuiseksi - kokeilemalla, oppimalla, kertaamalla ja myös erehtymällä.  Kuinka paljon koneäly tulee erehtymään?

Prosessorimme tarvitsee kokemuksia massamuistiinsa, jotta se osaisi löytää uutta, joka on kuitenkin aina ollut jo olemassa. Tyhjästä ei mitään synny, edes tietoisuuden tai keksintöjen tasolla. Luovuus on erityispiirre meillä ihmisillä, mutta suuntaammeko me sen oivallukset ”oikein”? |2


Nyt käsittelemme tietoa enemmän kuin koskaan –

 … maailmanverkot kutovat tiedon tuottamisen yhteen ja massiiviset tietomäärät pureskellaan pilvipalvelimissa, joista sitten jaetaan tai otetaan luvalla tai luvatta dataa, kuka ja ketkä mitäkin tarvetta varten. On alkanut tiedon prostituutio, jota käytetään häikäilemättä ajamaan erilaisia päämääriä – jopa riitasointuisia tavoitteita harmoniseen kehitykseen nähden, jota evoluutio hakee herkeämättä.  Tiedämmekö aina mikä on totta? |3


Tänään yleisin asento on työpöytäasento selkäsairauksineen ja jännetupin tulehduksineen

Istumme itsemme pilalle |4. Evoluutio tarkoitti meidät juoksemaan ravintomme kiinni – elämme fysikaalisesti vielä kivikaudella |5, jolloin keskimääräinen elinikämme oli noin 30 vuotta, josta lisääntymisaikaa oli noin 15 vuotta, mikä taas riitti kasvatukseen juosta ruoka kiinni.

Sitten joku oivalsi lyödä kivellä toista otsaan |6 – ehkä jo apinavaiheessa. Nyt kivi on muuttunut ydinohjukseksi ja käytöstä huolehtii sisään kasvanut väkivalta ja kaipuu reviirien puolustuksesta rikkovaan väkivaltaan.


Entä sitten, miten tämä kaikki peilautuu alun muotisanoihin: automaatio, digitalisaatio ja robotisaatio?

 Yksinkertaista, sillä nuo muotisanat ovat jo vanhoja, ja keskeneräisiä välivaiheita kaikkeen siihen miten evoluutio |7 jo rakensi miljoona vuotta sitten.  Evoluutio on tehtävä- ja tapahtumakeskeinen juuri nyt ajassa operoiva ylläpitojärjestelmä, joka ei katso sekuntiakaan nyt hetkestä tulevaisuuteen.
Evoluutiolla ei ole tulevaisuutta, vain tämä hetki ja kokemus, josta haetaan korjausohjeita vaillinaisuutta ja sopeutumattomuutta vastaan.


Evoluution eräs ylivoimainen tekijä on tämän itsensä rakentuminen kuolemattomaksi

Tämä on ominaisuus mitä ihminen ei hallitse eikä osaa – ihmisen tekemät konstruktiot ovat molekyylikasaumia, joilla ei ole elastisuutta synnyttää uutta ja kierrossa olevasta, ei siis perimän kautta jatkuvuutta. Kone hajoaa aina lopulta – kuten ihminenkin.

Jokainen ihminen, jokainen olio ja eliö ovat kantoratoja evoluutiolle alun hamasta lähtien – ja tässä on nyt se jättiero, missä me nyt menemme, luullen olevamme biosfäärin valtiaita.


Evoluution näkökulmasta muurahaiset ja hait ovat huomattavasti pidemmällä kuin me,
[ … eivätkä tarvitse automaatiota, digitalisaatiota kuin robotiikkaakaan, ollen ehkä itse lähempänä robotteja|8 jo nyt?]

 … ollen kuitenkin vain tässä ja nyt – niiden edes tajuamatta turhuuksia nimeltä: ennakoivuus pidemmällä aikajänteellä, ennustettavuus tai huomisen tietäminen. Muurahaiset eivät sitä tarvitse, eivät ole tarvinneet miljooniin vuosiin – kuten eivät hait kymmeniin miljooniin vuosiin – itse asiassa koskaan. Koko muu eliökunta ei hae vakautta, vaan jatkuvaa sopeumaa juuri nyt tilanteeseen.


Evoluutio matkustaa sukupolvesta toiseen –

 … tästä syntyy meille mystinen kuolemattomuus. Evoluutio rakensi itsensä itsekkäästi kuolemattomaksi, me olemme vain sen biodynaaminen kantorata. Me ihmisinä kuolemme aina sukupolvittain, mutta evoluutio siirtää itseään tunnetulla tavalla polvesta toiseen.

Näin meistä jokainen kantaa mukanaan karttaa elämän alusta lähtien, meistä on kantorata taaksepäin – kaikkine korjaus- ja sopeuttamistoimineen, joka ikisessä solussa, kaikissa ihmisissä – muurahaisissa ja kasveissakin. Joku voisi osata kertoa missä oli hyppy kasveista eläimiksi; ehkä paremmin sopeuma paikaltaan liikkeeseen – tai onko evoluution näkökulmasta mitään eroa lainkaan!



Hylkääkö evoluutio tarkoitushakuisesti?

Sanotaan ettei evoluutiolla ole tunteita |9, näin varmaan onkin. Evoluutio käyttää oman ”hengissä pysymisen” varmentamiseksi biosfääriä kantoratanaan. On tunnettua, että historian sivu on lajeja kuollut sukupuuttoon; sopeutumattomina ja liian heikkoina koe-erinä.  

Verrannoksi voisimme ottaa informaation levityksen, joka on tapahtunut ja tapahtuu vieläkin paperi kantoratanaan. Nyt olemme hylkäämässä paperin tiedon levittäjänä, koska sähkö, tietoliikenne ja -verkot tekevät sen tehokkaammin – leviävämmin.

Evoluutiokin haluaa varmentaa oman ”elonsa ja määräävyytensä” eli se saattaa uhrata uusia koe-eriä sopeutumattomina ja haitallisina kehitysversioina elokerroksen kokonaisuudelle. Ovatko virukset ja bakteerit evoluution sotilaita?|0 Käykö ihmiselle näin?  Vai onko niin, että ihminen itsessään automaationa, digitalisaationa, robotiikkana ja koneoppimisena tekeekin jo itse itsestään syrjäytyvää? Vai onko ihminen itsessään evoluutiolle kone?


Suurin ero on nyt tässä – kertakäyttöisyydestä jatkuvuuteen

Mikään ihmisen apuväline ei osaa lisääntyä, korjata itseään tai kuljettaa perintöä alkujuuriltaan. Meidän tuotantosaavutukset ovat kertakäyttöisiä, kun taas evoluutio on jatkumo kuolemattomana. Me ihmisinä, tuossa ketjussa, olemme vain henkilötunnuksellinen kertakäyttövälitin siirtämään aiemman sukupolven tieto uusille sukupolville. Olemme kierrossa.

Evoluutio osasi jo aikojen alussa tiedon siirron sellaisena, josta me vain voimme uneksia. Jäljelle jää kysymys, mikä synnytti evoluution – tilanteen pakko, universumin käyttöjärjestelmä vai jokin muu, jolle ihmiset vajavaisuudessaan ovat antaneet yleisnimen Jumala – ja kukin uskonto omalla tavallaan. Jotkut puhuvat universumin käyttöjärjestelmästä.  

Linkkinumerointi tekstistä

|1 Ihmiskunta onnistui viimeisen 200 vuoden aikana muun muassa purskauttamaan ilmakehäänsä hiilidioksidit maan alta hiilijaevarastoista (raakaöljy, kivihiili ja maakaasu), joiden synnyttämiseen meni muinoiselta biosfääriltä – lähinnä hiilikaudella noin 20 - 40 miljoonaa vuotta!


Ilkka Luoma
Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

AL | US | PZ | T | BL | BL | VU | FB | BLOG 108133

DOC Opetamme koneälyä_evoluution ohjauksessa_20122016 – Microsoft Word Starter
PVM 20122016






|962|

1 kommentti:

Ilkka Luoma kirjoitti...

Tämä yksinkertainen esimerkki näyttää, miksi tekoäly ei tule päihittämään ihmisaivoja ajattelussa, väittää aivotutkija -HS

~ https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005827349.html -
.

Ilkka Luoma kommentti: 14.9.2018 - 13:12

Paljolti tietokoneen, koneoppimisen ja lopulta tekoälyn kehitys ja kyky jopa luoda uutta riippuu kellotaajuudesta, siis mitä nopeampi tahti eli tapahtumasykli sekunnissa on, sen enemmän prosessointitehoa.

Tällä nopeuden lisäyksellä siirryttäessä virtaavasta sähköstä valoon, fotoneihin, voinemme lisätä kellotaajuutta 100- jopa 10000 kertaiseksi, jolloin uuden luominen tapahtumasarjana tullee todeksi.

Miten arvelet evoluution ohjelmoidun ja millä prosessointiteholla se pelaa pelejään? Mikä on evoluution kellotaajuus? Onko se "meille näkyvyydeltään" todella hidas, ja siellä atomien ja molekyylien syvyydessä taas hyvin nopea?

Meille ihmisille evoluutiotapahtumien tietoisuuteemme ilmaantuessa onkin kulunut aikaa paljon ja evoluutio "syvyyksissään" on jo aikaamme edellä. Näin tähän kellotaajuuteen liittyy analoginen komponentti, jota meidän 1 ja 0 tietokone ei ymmärrä.