***
(Tänään on
muotisanoina rykelmä: automaatio, digitalisaatio
ja robotisaatio – kaikki nämä tarvitsevat
jatkuvuutta ohjelmointina. Ohjelmoitu elämä on myös evoluution perusrakenne.
Evoluutio on taas päällimmäisempi ohjelmistokerros atomien ja molekyylien ”ikuisessa
jatkumossa”, mitkä osaavat korjata ja lisääntyä* alkaen jostain meille
toistaiseksi tuntemattomasta rajapinnasta lukien, jossa alkaa kaltaisemme elämä)
Ihmiskunta on
kehittänyt itselleen apuvälineitä helpottamaan elämää ja samalla riidellyt
itselleen suuremmat ongelmat, mitä koko aiemmasta ihmiskehityksestä ovat
syntyneet. 200 vuodessa |1 enemmän ongelmia kuin edellisissä 20.000
vuodessa.
*
”Puolet
avaruudesta on jo kadonnut, vaikka se jatkanee ikuista laajenemistaan –
lopulliseen tyhjyyteen”
Ihminen luuli olevansa nokkela,
… sai
evoluutiosopeumana isommat aivot, biomassaansa nähden kuin muut oliot. Aivot
ovat kuin prosessori, jolla on käytössään keskusmuisti, käyttöjärjestelmä –
massamuisti ja näytönohjain sekä hermostointernet, jonka tietosuoja on edelleen
ylittämätön – emmehän pääse toistaiseksi toisen tietoisuuteen, vaikka kuinka haluaisimme.
Ihmiskehon hermoverkko on kuin
maailmojen verkko – internet,
… sillä erolla, että
jokainen toimiva biomassayksilö on itsenäinen tieto- ja kehityskonstruktio.
Kehityskaari alkaa lapsesta tullen lopulta aikuiseksi - kokeilemalla,
oppimalla, kertaamalla ja myös erehtymällä. Kuinka paljon koneäly tulee erehtymään?
Prosessorimme tarvitsee kokemuksia massamuistiinsa, jotta se
osaisi löytää uutta, joka on kuitenkin aina ollut jo olemassa. Tyhjästä ei
mitään synny, edes tietoisuuden tai keksintöjen tasolla. Luovuus on
erityispiirre meillä ihmisillä, mutta suuntaammeko me sen oivallukset ”oikein”?
|2
Nyt käsittelemme tietoa enemmän kuin
koskaan –
… maailmanverkot kutovat
tiedon tuottamisen yhteen ja massiiviset tietomäärät pureskellaan
pilvipalvelimissa, joista sitten jaetaan tai otetaan luvalla tai luvatta dataa,
kuka ja ketkä mitäkin tarvetta varten. On alkanut tiedon prostituutio, jota
käytetään häikäilemättä ajamaan erilaisia päämääriä – jopa riitasointuisia
tavoitteita harmoniseen kehitykseen nähden, jota evoluutio hakee herkeämättä. Tiedämmekö aina mikä on totta? |3
Tänään yleisin asento on
työpöytäasento selkäsairauksineen ja jännetupin tulehduksineen
Istumme itsemme pilalle |4. Evoluutio tarkoitti meidät juoksemaan
ravintomme kiinni – elämme fysikaalisesti vielä kivikaudella |5, jolloin keskimääräinen elinikämme oli noin
30 vuotta, josta lisääntymisaikaa oli noin 15 vuotta, mikä taas riitti
kasvatukseen juosta ruoka kiinni.
Sitten joku oivalsi lyödä kivellä toista otsaan |6 – ehkä jo apinavaiheessa. Nyt kivi on
muuttunut ydinohjukseksi ja käytöstä huolehtii sisään kasvanut väkivalta ja
kaipuu reviirien puolustuksesta rikkovaan väkivaltaan.
Entä sitten, miten tämä kaikki peilautuu
alun muotisanoihin: automaatio, digitalisaatio ja robotisaatio?
Yksinkertaista, sillä
nuo muotisanat ovat jo vanhoja, ja keskeneräisiä välivaiheita kaikkeen siihen
miten evoluutio |7 jo
rakensi miljoona vuotta sitten. Evoluutio on tehtävä- ja tapahtumakeskeinen juuri nyt ajassa operoiva
ylläpitojärjestelmä, joka ei katso sekuntiakaan nyt hetkestä tulevaisuuteen.
Evoluutiolla ei ole tulevaisuutta, vain tämä hetki ja
kokemus, josta haetaan korjausohjeita vaillinaisuutta ja
sopeutumattomuutta
vastaan.
Evoluution eräs ylivoimainen tekijä on tämän itsensä rakentuminen
kuolemattomaksi
Tämä on ominaisuus mitä ihminen ei hallitse eikä osaa –
ihmisen tekemät konstruktiot ovat molekyylikasaumia, joilla ei ole elastisuutta
synnyttää uutta ja kierrossa olevasta,
ei siis perimän kautta jatkuvuutta. Kone hajoaa aina lopulta – kuten ihminenkin.
Jokainen ihminen, jokainen olio ja eliö ovat kantoratoja evoluutiolle alun hamasta
lähtien – ja tässä on nyt se jättiero, missä me nyt menemme, luullen olevamme
biosfäärin valtiaita.
Evoluution näkökulmasta muurahaiset ja hait ovat huomattavasti pidemmällä
kuin me,
[ … eivätkä tarvitse automaatiota,
digitalisaatiota kuin robotiikkaakaan, ollen ehkä itse lähempänä robotteja|8 jo nyt?]
… ollen kuitenkin
vain tässä ja nyt – niiden edes tajuamatta turhuuksia nimeltä: ennakoivuus
pidemmällä aikajänteellä, ennustettavuus tai huomisen tietäminen. Muurahaiset
eivät sitä tarvitse, eivät ole tarvinneet miljooniin vuosiin – kuten eivät hait
kymmeniin miljooniin vuosiin – itse asiassa koskaan. Koko muu eliökunta ei hae
vakautta, vaan jatkuvaa sopeumaa
juuri nyt tilanteeseen.
Evoluutio matkustaa sukupolvesta
toiseen –
… tästä syntyy meille
mystinen kuolemattomuus. Evoluutio rakensi itsensä itsekkäästi kuolemattomaksi,
me olemme vain sen biodynaaminen kantorata. Me ihmisinä kuolemme aina sukupolvittain,
mutta evoluutio siirtää itseään tunnetulla tavalla polvesta toiseen.
Näin meistä jokainen kantaa mukanaan karttaa elämän alusta
lähtien, meistä on kantorata taaksepäin – kaikkine korjaus- ja
sopeuttamistoimineen, joka ikisessä solussa, kaikissa ihmisissä – muurahaisissa
ja kasveissakin. Joku voisi osata kertoa missä oli hyppy kasveista eläimiksi;
ehkä paremmin sopeuma paikaltaan liikkeeseen – tai onko evoluution näkökulmasta
mitään eroa lainkaan!
Hylkääkö evoluutio
tarkoitushakuisesti?
Sanotaan ettei evoluutiolla ole tunteita |9, näin varmaan onkin. Evoluutio käyttää oman ”hengissä
pysymisen” varmentamiseksi biosfääriä kantoratanaan. On tunnettua, että
historian sivu on lajeja kuollut sukupuuttoon; sopeutumattomina ja liian
heikkoina koe-erinä.
Verrannoksi voisimme ottaa informaation levityksen, joka on
tapahtunut ja tapahtuu vieläkin paperi kantoratanaan. Nyt olemme hylkäämässä
paperin tiedon levittäjänä, koska sähkö, tietoliikenne ja -verkot tekevät sen tehokkaammin
– leviävämmin.
Evoluutiokin haluaa varmentaa oman ”elonsa ja määräävyytensä”
eli se saattaa uhrata uusia koe-eriä sopeutumattomina ja haitallisina
kehitysversioina elokerroksen kokonaisuudelle. Ovatko virukset ja bakteerit
evoluution sotilaita?|0 Käykö
ihmiselle näin? Vai onko niin, että
ihminen itsessään automaationa, digitalisaationa, robotiikkana ja
koneoppimisena tekeekin jo itse itsestään syrjäytyvää? Vai onko ihminen
itsessään evoluutiolle kone?
Suurin ero on nyt tässä –
kertakäyttöisyydestä jatkuvuuteen
Mikään ihmisen apuväline ei osaa lisääntyä, korjata itseään
tai kuljettaa perintöä alkujuuriltaan. Meidän tuotantosaavutukset ovat
kertakäyttöisiä, kun taas evoluutio on jatkumo kuolemattomana. Me ihmisinä,
tuossa ketjussa, olemme vain henkilötunnuksellinen kertakäyttövälitin
siirtämään aiemman sukupolven tieto uusille sukupolville. Olemme kierrossa.
Evoluutio osasi jo
aikojen alussa tiedon siirron sellaisena, josta me vain voimme uneksia. Jäljelle
jää kysymys, mikä synnytti evoluution – tilanteen pakko, universumin
käyttöjärjestelmä vai jokin muu, jolle ihmiset vajavaisuudessaan ovat antaneet
yleisnimen Jumala – ja kukin uskonto omalla tavallaan. Jotkut puhuvat
universumin käyttöjärjestelmästä.
…
Linkkinumerointi
tekstistä
|1 Ihmiskunta onnistui viimeisen 200 vuoden aikana
muun muassa purskauttamaan ilmakehäänsä hiilidioksidit maan alta
hiilijaevarastoista (raakaöljy, kivihiili ja maakaasu), joiden synnyttämiseen
meni muinoiselta biosfääriltä – lähinnä hiilikaudella noin 20 - 40 miljoonaa
vuotta!
Ilkka Luoma
Kansalaiskirjoittaja Helsingistä
…
AL
| US
| PZ | T | BL | BL | VU
| FB | BLOG 108133
DOC Opetamme koneälyä_evoluution ohjauksessa_20122016 –
Microsoft Word Starter
PVM 20122016
|962|
