Black Friday – kuluttamisen musta perjantai!

Elämme näyttö- ja vertailutaloudessa [1. Mitä se tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että haluamme erottua, olla joukossa ja/tai saada hyväksyntää – olemme markkinavirtauksen uhreja – kaikki perustuu kuluttamiseen, kasvuun [2 ja sen hillittömään hoentaan ---

[2011] ” … Sosiaalinen media jyrää ja avartaa tunnustamaan, ainakin näennäisesti. Vuonna 2011 tuli täyteen 42 vuotta, kun kansa sai tarpeekseen ympäri Eurooppaa - vähintäänkin nuorison keskuudessa. Tsekkoslovakia valloitettiin, ylioppilaat sytyttivät aatteillaan Pariisin - Helsingissä Vanha valloitettiin.

Oli uusien aatteiden tie - kansalaiset aktivoituivat, oli syntynyt henki ja muutostarve. Nyt jokin on niksahtanut tietyissä arabimaissa – missä mennään muuttuva maailma?

...

[ … omena kypsyy alkusyksystä. Marjat ovat poimittavissa myös loppukesästä lähtien. Elämän sykli säätelee meitä - olemme aktiivisia kypsyessämme henkiseen taantumaan, pelkona ettemme enää nouse vallitsevasta urautumasta. Kuluttamisen väsymys hiipii, ja tilalle siirtyy tarve pohtia, mitä huomenna tapahtuu. Kansalaisviisari kiertyy vääjäämättömästi - loputonta kulutuksen kasvua ei ole olemassa... ]

11012009 - Kansa pelkää muutoksia, joita ei osata ennakoida. Nyt suurin uhka on oman toimintamme tuloksena syntynyt huoli ympäristömme ja kulutusintomme romahtamisesta. Kulutus ja ympäristö lyövät kättä ja muutos tapahtuu. Kansakunta väsyy vertailutalouden konsensukseen - emme jaksa enää kuluttaa yli sen huolen, joka syntyi silmien avautuessa hallitsemattomasta muutoksesta ympäriltämme.

Historiallisesti tänään on kulunut pitkä aika viimeisestä kovasta kädenväännöstä, jossa puhallettiin kaikki patoutuneet paine-energiat loppulauseeseen - "ei enää koskaan". Kuten vanha sanontakin kertoo: "älä sano koskaan - ei koskaan" - toimii nytkin.

Levoton mieli kisaillessaan näytöstä ostovoiman tavoittelussa herätti oikeasti uhan omasta itsestämme ja suhteesta niihin resursseihin, mistä tämä elinvoimamme lähtee.

...

Puolueet ovat samasta juuresta lähtöisin,

... niitä vaivaa sanattomasti ja ymmärtämättömästi sovittu puolueiden konsensus. Edustajat ovat niin rakastuneita turvallisista kausipaikoistaan, että olisi oltava "uhka vaihdosta" jopa kesken kaudenkin. Nyt ei kovin suurta johtopäätöserehdystä sallita, puhumattakaan vauhtisokeudesta, joka ei huomannut ympäristön menneen edelle kansan arvoasteikossa.

Maallisen tavoittelu keskipisteenä oli eräs aikakausi,

... joka hokemana jatkuvasta kasvusta on nyt tiensä päässä. Poliitikko, joka ei hoksaa lopettaa rykimää kasvusta jatkuvasta, herää aamunkoitteessa tieltä, jolla vaeltaa moni etsien huomisen päämäärää ja joukkuetta, joka sinne johtaisi.

Emme enää tavoittele suurempaa, kauniimpaa, nopeampaa, helpompaa ja näyttävämpää. Maallinen adjektiivi vaihtuu arvoksi nähdä elintila väkevänä, josta perheen, suvun ja yhteisöllisyyden tunne ja yhteenkuuluvuus heräävät henkiin tarpeellisuuden tunteen kasvuna.

42 vuotta sitten opiskelijat nousivat barrikadeille

Joukkovoima asemoitui tahdoksi, siksi suuren voiman he mobilisoivat vapaaehtoisesti ja tunnehakuisesti. Aktiivisuutta ajoi kyllääntyminen sellaiseen, josta aika oli ajanut ohi - oli kasvanut tarve tunnistaa uusi uljas ihminen. Nahanluonti tapahtui nopeasti, kuten tapahtuu nytkin .... on ainekset pysäyttää kehitys, jossa mahdottomuuden tunniste ja kyllääntyminen paistavat jo uutta havainnoivaan katseeseen. [T]

Sukupolvet vaihtuvat

Suuntaukset kohtaantuvat mallinnuksissa, joissa katsotaan oppia ja mallia vuosimiljoonaisesta ympäristöstä - päämääriä ei enää ohjata taloushakuisesti, vaan ympäristölähtöisesti. Taseet muuttavat muotoaan, nyt tutkitaan aikaansaannoksien taseita ja henkilökohtaisia tilejä kulutuksesta ja jäljestä, jotka täytyy korjata. On remonttimiesten ja -naisten aika. … ” [Jatkuu linkin ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2011/01/tuulen-vire-yltyi-myrskyksi.html - alta]

…

Entä nyt 2018, kun huomaamme tuo kirjoituksen seitsemän lihavan vuoden jälkeen olevan edelleen erittäin ajankohtainen? Mitä teemme? Olisi aika hillitä kuluttamista ja siirtää vaihde vapaalle – kiihdytyksen sijasta. Hyväksyä vähentäminen, jonka voimme aloittaa täältä keskimäärin yltäkylläisestä lännen markkinataloudesta, jolle sälyttyy viimeisen 120 vuoden kulutusjuhlan ympäristöjälki [Kuva 1 – viimeiset 50 vuotta] – suurelta osin – kumuloituneena?

...

Viitteet:

[1 ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131588-nayttotaloudesta-sopeutumistalouteen -

[2 ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/01/kulutushokemasta-toimeliaisuuteen.html -

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://www.facebook.com/first.ilkka

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

VU 24 T BL BL BL FB FB FB BLOG 184585

DOC black_friday_23112018.doc – OpenOffice Writer

PVM 23112018

537_4770 – 09:22_09:54 BF06

Punaisilla lapuilla säästöä ruokakoriin!

Kansalaiset ääntelehtivät, että ruoka on liian kallista 1]. Meillä on Suomessa elintasotauti nimeltä – ylensyönnistä johtuva liikalihavuus 2]. Ravintoon meni vielä 1930 -luvulla yli 30 prosenttia perheen tuloista, nyt luku on ~13 prosenttia (Suomen Pankki – 2012). Syömme liikaa ja altistamme itsemme nopeasti leviävään kansantautiin – diabetes II:een, mutta mistä katetaan hoitokustannukset 3].

Kaupunkilaiset ovat huomanneet, että ruoka ei tule yksistään kaupasta, vaan sen täytyy tulla jostain, jossa on tarjolla kasvuvoimaa ja otollisuutta biomassojen, ravinteiden ja peltotyön osalta. Maanviljelijöitä on vähemmän kuin työttömiä, miltei vähemmän kuin pitkäaikaistyöttömiä – vähemmän kuitenkin kuin nuorisotyöttömiä.

Olemme onnistuneet syyllistämään maajussit heidän vuosi vuodelta saamistaan maataloustuista. Samalla olemme unohtaneet, että valtio ja kunnat jakavat suuremman summan yrittäjien ja yritysten tukemiseen – työ ja työllistyminen ovat kansakunnan asioita numero yksi. Ilman ruokaa ei edes kaupunkilainen tule toimeen.

Nyt huudamme, että ruoka on kallistunut,

[ … syömme liikaa ja liian halvalla! ~ http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=853299 - ]

vaikka maajussin saamat osuudet eivät monin lajein edes riitä kustannuksien peittämiseen (esimerkiksi porsaanliha). Samaan aikaan tukkurit kertovat, että katteet ovat piukoilla, ja että vähittäiskauppa kurmoottaa tuottajia sekä toimittajia entistä tiukemmin – lisäkatteiden ja katevajauksien täytön toivossa.

Lisäkatteita vähittäiskauppa tarvitseekin,

sillä ”punaiset viimeistä päivää -30 prosenttia laput” vievät keskikatetta alaspäin, siksi paljon ja vieläpä lisääntyvästi näitä keskikatteen alentajia on tyrkyllä tarkoille kuluttajille. Voidaankin sanoa, että ”punaiset laput” ovat ostovoimansiirto varakkaammilta köyhemmille/ taloudestaan tarkemmille.

Tilastointi ei huomioi rriittävästi ”aletusta”!

Punaisia lappuja eikä erikoistarjouksia oteta riittävästi huomioon laskettaessa tilastollisia 'ruokakoreja', joista sitten vedetään johtopäätöksiä ravinnon ja ruokamme kalleudesta loppukuluttajille. Punaiset laput ovat eräs syy – kaupan on pakko nostaa keskimääräisiä hintoja, jotta tappiolliset/ miltei tappiolliset ”punaisten lappujen” tuotteet saadaan katetuiksi – tämä on unohtunut tutkijoiltakin!

Eli mitä saamme?

Saamme halvempaa ruokaa 4], parempia laatuja ja terveellisempää [?] ravintoa. Monesti juuri nämä ”paremmat” laadut ja lajit jäävät hyllyyn, kun viimeinen myyntipäivä lähestyy”. Nuo tuotteet on parempi myydä -30 prosenttilla kuin seuraavana päivänä jakaa ilmaiseksi leipä- yms. jonoihin ilahduttamaan köyhintä/ taloudestaan tarkinta kansanosaa.

Syyt ”kalliiseen ruokaan” ovat osin yksinkertaiset

Kauppa elää keskikatteella, ja punaiset tuotteet on tosiaan katettava jostain. Varakkain kuluttajaryhmä ei ole kovin tarkka kustannuksista ja hinnoista, ja näin avautuu mahdollisuus arkikuolevaisille alentaa merkittävästi omia kuukausittaisia ruokakustannuksiaan – suosimalla ”punaista väriä”.

…

Itsenäiset pienkauppiaat voivat olla helisemässä!

Tällä kertaa jätän populistisen ahneusmomentin kauppiaiden varjostajina pois. Moni pienkauppa kärsii oikeasti näistä 'punaisista lapuista' – vähäostovoimaisimmilta alueilta ostokäyttäytyminen on muuttunut suuresti – ostetaan yhä halvempaa, tästä muuten johtuu kauppojen omien brändien voimakas lisääntyminen.

Varsinkin yrittäjävetoiset pienkaupat ovat paikoin hätää kärsimässä – pelkällä keskikaljan ja maksalaatikon myynnillä ei leipää kauppiasperheelle edes toimeentulevasti synny! Hoitaako nyt kauppias homman? Sen ratkaisee lopulta kuluttaja, joka astuu niukkuuden maailmaan! 5]

VIITTEET

1] Ruoka on ”halpaa”! ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98880-ruoka-on-halpaa -

2] Vakava elintasosairaus ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/06/lnsimainen-vakava-ongelma.html -

3] Itseaiheuttajat, kuka maksaa? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/10/hoivayhteiskunnan-suuntaus-ja.html -

3] ”Juuri Sinä et saahoitoa, joku ajaa edellesi!” ~ http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=888329 -

4] Syömme liian halvalla! ~ http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=853299 -

5] Niukkuus on osin jopa nälässä elämistä ~ http://www.tiede.fi/keskustelu/3640/ketju/voisiko_nalassa_oleminen_lisata_elamisen_laatua -

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

AL US VF IL BL - BLOG 32438

---15032014---

doc.: kauppias_hoitaa_homman_15032014.doc – OpenOffice Writer

476 | 4473