|2439|385046|ez
Kirjoittajan oma kuva - käsi ja sormi ojentuvat sinne, mistä me olemme kaikki lähteneet - vesistä, jonne mieli hamuaa - kiirettä ja malttamattomuutta pakoon, maalle luonnon rauhaan. Kuva Espoon Nuuksiosta.
***
Suomi on suuri maa - meille mahtuu, maalle juuri mahtuu!
[20U07] - Muuttoaalto laskelmien mukaan tapahtuu asutuskeskittymiin ja pääkaupunkiseudulle vielä seuraavienkin parinkymmenen vuoden aikana;
.. maaseutu autioituu ja palvelut kuihtuvat - tyypillistä uutisointia päivästä toiseen, mutta mitä tuleekaan todellisuudessa tapahtumaan?
Kesäisin joka viikonlopun autojonot matkaavat maaseudulle, rannoille - vetten äärelle, mökeille | kalavesille mummolaan verenperinnön synnyinsijoille.
Moni suomalainen kaipaa vettä kohdukseen ja maaseudun hiljaisuutta sekä vihreyttä rauhakseen. Mummon mökit nousevat arvossaan ja kaupunkilainen ahertaa yhä useammin omassa lintukodossaan palauttaen mieliin isoisien ja -äitien työnjälkeä.
Päivä uusmaalaisen kaupunkilaisen maatilalla ei ole viljelyä ammattitarkoituksessa, se ei ole lypsyaikoja aamuisin, se ei ole myöskään jatkuvaa halkometsää, kuten oli vielä maalla niin tavallista muutamia vuosikymmeniä sitten.
Päivä kaupunkilaisen "maalla" on saunapuiden tekoa, aitan laudoitusta, saunan lattian laatoittamista - se on kaikkea sitä pientä puuhastelua, mistä peruskaupunkilainen on jäänyt paitsi toimistoissaan ja konttoreissaan.
Päivä maalla talkoissa on ruumiintyötä, joka yllättää monen fyysiseen työhön tottumattoman lihaskunnon. Moottorisaha, puhumattakaan pokasahasta, onkin väsyttävä ilmestys, mutta se tuntuukin mukavalta auringon paahtaessa ylivoimaisella ultraviolettisäteilyllä selkään.
Maalla on mukavaa - sanoo jo muinoinen laulu, ja niin se onkin: Rauha, hiljaisuus, yksinolo - 'hilippaseminen' alastomana oman pikku peltotilkun ympäri on halpa ja luontoa säästävä toimi omaksi viihdykkeeksi.
Nyt olevat aktiivisukupolvet ovat saamassa historiamme suurimmat perinnöt
Nämä perinnöt tuovat eloa maaseudulle. Kaupunkilaiset ostavat enenevästi omia maatilkkujaan - maaseutu saa uusia asukkaita, meille syntyy uusmaalaiset, joille elämänarvot ovat muuttumassa luonnoksi, harmoniaksi ja arvostukseksi maata kohtaan, joka meidät kuitenkin viime kädessä elättää.
Suomi on suuri maa asua - juuri maaseudulle mahtuu paljon toivottuja maahanmuuttajiakin!
[ ~ https://yle.fi/a/74-20007638 -, Yle-otsikoituna näin:
"Juuso Joonan kolumni: Maatalous tarjoaisi mahdollisuuden maahantulijoiden kotoutumiseen" |1
-toimittajana maanviljelijä Juuso Joona.]
Meillä on ainutlaatuisen rehevä, ihmisistä miltei autio rauhan tyyssija ja luonnoltaan rikas ja puhuttava maaseutuluonto, jossa ihmisen mieli lepää. Tähän miljööseen lähivuosina hakeutuu yhä useampi kiireeseen, ruuhkiin, saasteisiin ja jatkuvaan meluun kyllästynyt väestön osa - ainakin osaksi aikaa. Tämän kaiken monelta osin mahdollistavat mittavat perinnöt.
Monelle myös avautuu mahdollisuus palata luontoon ja juurtua uudelleen sukunsa maille, mistä Suomen väkevyys, voima ja keskinäinen yhtenäisyys on vaikeina hetkinä hätää hoitamaan lähtenyt.
Päivä maaseudulla on henkistä voimaa uupuneelle kaupunkilaiselle, se on terapiaa vetten ja humisevien metsien ääreltä.
Hetket maalla ovat vaihtelua, se on myös kysyntää muutoin toistaiseksi autioituvalle maaseudulle, jossa usein on erinomaiset ja kiireettömät palvelut myös kaupunkilaisille.
Suomi virallisten tilastojen mukaan kasautuu väestökeskuksiin
Epävirallinen tieto kertoo, että monet ovat jo kyllästyneet hälinään, oravanpyörälliseen juoksukiertoon, ruuhkaisiin terveyskeskuksiin, pinnan alta ryöpsähtäneeseen väkivaltaan kuin muihin vaikeuksiin, mitä kasautuvat ihmislaumat yhä suuremmissa kerrostaloissa synnyttävät.
Huomenna monille avautuu aivan uusi mahdollisuus -
.. se on muutto maalle, perintömaille tai muutoin omistusjärjestelyjen kautta punaiseen mökkiin oman perunamaan viereen. Kaupunkiin saattaa siitä huolimatta jäädä monelle koti satunnaisia käyntejä varten.
Huominen maaseutu työllistää - kiireettömämmin, luomua ja hitaammalla toiminnan kellotaajuudelle - mieli lepää ja loivemmat maahanmuuttajatkin tykkäävät ---
Maaseutu on luonnon väkevyyttä, se on aidon lehmänlannan tuoksua, kuin myös ääniä, jotka ovat monien korvasta jo kadonneet
Maalla on käden työlle aina tehtävää. On vain omasta tahdosta kiinni, kuinka palauttaa sitä tekemisen riemua ja havaintoa, että osaa se konttoristi, myyntimies, filosofi kuin sairaanhoitaja ja pappikin vääntää muutakin kuin allekirjoituskynää, rattia ja kirjaa - niin suurta kuin pientäkin.
Lisääntyvä etätyökin muutattaa jopa maalle!
Maaseutu on tullut vaihtoehdoksi. Paluumuutto on tullut piristykseksi riutuville pienkunnille. Kansalaiset eivät kaikki halua tornitaloja, neljiä maanalaisia kerroksia, metroja kuin jalkapallokentän kokoisia parkkipaikkoja autoilleen, joita jo pitää olla kaksi per perhe.
Maallakin tuo auto tarvitaan - ehkä se huomenna tankataan sianpaskasta tehdyllä biopolttoaineella omasta tilabiotankista - tai yhteisomistuksessa olevan tuulimyllyn sähköllä.
Ehkä muutoinkin paluumuutto innostaa ideoimaan aivan uusia ratkaisuja kiihtyvään ilmastomuutokseen, joka ajaa ylitsemme vääjäämättä.
|1 Yle-ingressi: "Maatilallamme on työskennellyt vuosikymmenten saatossa vaikeasti työllistyviä pitkäaikaistyöttömiä, turvapaikanhakijoita sekä vanhoja isäntiä ja emäntiä. Kaikki ovat hyötyneet, mutta helppoa työllistäminen ei ole ollut." -edelleen Juuso Joona.
| 7 SUOMI24 96 | VU | FB | Vapa sana | FB BLOG | Twitter |
101771
Kirjoittaja traktorin kimpussa ---
2
Maaseutua odottaa uusi investointien aalto - ellei sitten kaupunkilainen vaadi aivan kaikkeen sähköä, energiaa ja apuvälineitä kättensä työn helpottamiseksi.
Maalla kulutus voisi olla pienempää ja luonnollisempaa - ehkä paluu maalle ratkaisee luomun, omavaraistuotannon ja riippumattomuuden sekä tuottaa mielenrauhan vedestä, metsästä ja pöllön huhuilusta kuin suden ulvonnasta - olemmehan osa luontoa, jota olemme jo nyt raiskanneet ylitse sen kestokyvyn.
..
[2013] Atomit ovat ihmisen aikatauluissa ikuisia ja käytännössä rauhallisessa universumissa muuttumattomia; ainakin ne osaset, joista atomit muodostuvat. Mystiset ja vielä teoreettiset säikeet ovat ikuisesti muuttumattomia; koska niillä ei ole aikaa eikä ulottuvuutta – stringejä, joilla ei ole halkaisijaa, ymmärtämällämme tavalla.
Molekyylit tunnetusti muodostuvat atomeista
Molekyylirakenteet vaihtavat muotoaan ja ”keräytyvät ja hajoavat” - molekyyleistä muodostuvat suuremmat osaset, kuten ihmisen solut ja puiden kyky yhteyttää. Elämme tänään ihmisen ja biosfäärin aikana niin kutsuttua ”hiilielämää” 2]. - tämähän oli itsestään selvää meille kaikille.
Hiili on tunnetusti orgaanista kemiaa – ja koko elämämme ajatuksineen, kuvitelmineen, onnen - ja surun tunteineen ovat täyttä kemiaa, varustettuna myöskin vielä mystisellä ”minä kuvalla” ja olevaisuuden kokemuksella (”ajattelen, siis olen”); joka voisi olla myös täyttä mielikuvitusta.
Elämänvirrat
Maapallollinen elämä on mikrosiru suuremman koneiston ”elämänvirroissa”. Kaikkea elämää emme edes näe, emmekä koe. Ajatuskoneistomme kemia on viritetty fysiikan- ja kemian lakien alle – lämpötilammekin loppuu absoluutissa.
Elämämme siis ammentuu hiilestä, vedestä ja hengitettävästä hapesta sekä joukosta hiukkasia, jotka ovat rakenteellemme välttämättömiä. Näinhän me evoluutiossa muodostuimme, jonkin suuremman antaman rakennekaavan mukaisesti. Onko nyt paljastumassa oleellinen virheohjelmointi – tarkoituksella vai sattumalta?
Mihin hiili häviää?
Tänään metsien ja peltojemme hiilimäärät ovat vähentymässä, merkittävästi. Ja mikä merkittävintä – emme tiedä syytä (MTT Elo 1/2013). On ollut jo pidempään ihmiskunnalle selvää, että tietomme kasvaessa epätietoisuutemme määrä myöskin lisääntyy – kiihtyvästi. Emme osaa ratkaista niitä ohjelmointikäskyjä, jotka luovat elämän, aikaansaavat suvun jatkumisen ja ennen kaikkea miksi elämme ja mitä se on? >2
2 Näillä keinoilla Suomi voisi saada maankäytön päästöt kuriin, asiantuntija sanoo – HS kysyi, kelpaavatko ne hallitukselle
… alkuaine C määrittää biosfäärin peruskoostumukset. Biosfäärin kokonaisbiomassa on osasiensa ja lajiensa summa. Evoluutio loi soputumisen kautta tasapainon, jossa jatkuva kilpailu ylläpitää mahdollisuuksia elämän kuolemattomuudelle; voimme sanoa, että evoluutio on kuolematon; se ylläpitää lajikirjoa elämisen katkeamattoman varmuuden saavuttamiseksi. Onko sittenkin niin, että maapallollamme on vain yksi elävä olento, jota nyt kutsutaan biosfääriksi?
Miksi hiilen määrä vähenee?
Onko se merkki meidän ihmisten liiallisesta kulutuksesta – siitä biomassasta, jonka kiertokulku on tarkoitettu kaikille suhteutettuna kunkin eliölajin biomassaan? Tiedämme, että muurahaispopulaatiot ovat suunnilleen biomassaltaan ihmiskunnan kokoiset. Merten palanktonien määrä lienee biomassaltaan merkittävin ja kokonaiseloa ylläpitävin ravintokiertokulun lähde – entä maaperän triljoonat pieneliöt ja niiden merkitys biomassana huipulla elävään ihmiseen? Emme tiedä.
Pitäisikö hälytyskellojen soida,
kun olemme innoissamme ja vihreydessämme polttamassa biomassoja metsätähteinä, biojätteinä ja muina yhdisteinä, joiden hiilitasapaino saattoi säätyä jo miljoonia vuosia sitten. Olemmeko rikkomassa harmonian, tuon evoluution mestarituotteen – jonka ohjelmoitumiseen saattoi mennä satoja miljoonia vuosia? Mikä olisi suhteellinen osuutemme biomassojen elämänkiertokäytöstä – ajatellen juuri meile ohjelmoitua suvunjatkantaa?
...
Hiili karkaa pelloiltamme - ~ 0,4% vuodessa – ollen noin 220 kiloa per hehtaari” ~ http://issuu.com/mttelo/docs/mtt_elo_1_2013?e=2189930/2161400 - [MTT _ELO 1/2013]
~ https://www.tiede.fi/keskustelu/82364/elinehtomme-hiili-katoaa-johonkin -