[20U13] - Emme itse asiassa tiedä sitä täysin. Me ajattelemme sen olevan jotain sellaista, jolla on jokin totuusarvo *]
Totuusarvon määrä vaihtelee arvioitsijansa tietämyksen, ymmärryksen ja oivaltamisen puitteissa. Emme ole tunnetusti yhtä ”viisaita” kaikki – olemme persoonia, joille jokin on tietoa oikeaa ja joillekin tietoa väärää.
Tieto on lopulta suhteellinen käsite, lisäksi tiedon absoluuttinen totuusarvo vaihtelee tutkimuksien tuodessa uusia ulottuvuuksia vanhan tilalle. Tieto on siis vaihtelevaa ja lopullisuutta ei liene olemassa – kuin vain se, että ”se on siellä jossain”.
Kysymys on siitä, kuka osaa sen poimia talteen yleiseen jakoon ja laajaan hyväksyntään!
Tietoa vastaanotamme aisteilla,
joiden turrutus on tänään voimakkaassa manipulaatiossa – eri aineiden kautta, kun kemikalisoimme itseämme mitä moninaisimmilla molekyyliyhdisteillä tavoitteena ”lopullinen tieto, nautinto ja henkinen nirvana”, joka usein avaa oven tuskaan ja tietämättömyyden autuuteen.
Olemme heikkoja havainnoimaan elävän luonnon omia ”kemikalioita” – aistimme ovat turrutetut markkinataloudella sekä katu- ja työpaikkauskottavuudella.
~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/03/aistimme-ovat-vain-murto-osa.html ---
Yhteys meidät synnyttäneeseen luontoon ja harmonioiden synapseihin ovat osaksi katkenneet
*] ”Totuusarvo on suhteellinen määre sellaiselle, jonka muuntuvuus on kokijansa mittari todellisuuden oivallukseen” ~ http://fi.wikipedia.org/wiki/Totuusarvo ---
” Tiedon otamme vastaan tietokoneen kuvaruudulta ja korvakuulokkeista. Välitön kontaktimme ympäröivään luontoon on monin osin katkennut. Nyt informaatioon vaikuttavat niin tekniset kuin toisten ihmisten manipulatiiviset toimenpiteet.
Herkkyytemme havaita luonnossa tapahtuvia muutoksia on kadoksissa. Kampakeraamiset ihmiset aistivat välittömästi luonnon jumaluuden ja viestivät harmoniassa, ollen vain yksi osa kokonaisuutta ”
Tunnetusti tieto luo tuskaa!
-- ”himastelua tilatusti” ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/137980-%E2%80%9D-etta-ehdimme-kuunnella-kertosakeen%E2%80%9D ---
Tiedon määrän kasvu ja sen liiallinen monivivahteisuus vaikeuttavat kumppanuutta luonnon kanssa. Aikaisemmin oli itsestään selvää, että luontojumala haki osansa jo alle ennen 40:tä ikävuotta. Ei ihmetelty syytä, vaan hyväksyttiin se osana luonnonkiertoa.
Nyt keräämme tietoa monilla muillakin sensoreilla kuin kotoperäisillä; tekniikka on täynnä sähköisiä antureita, jotka välittävät tietoa kiihtyvällä tahdilla verkkoomme, joka on auki kaikille. Tätä kutsumme internetiksi – kansojen verkoksi, jossa viihdytään jo muunkin toiminnan haitaksi.
Luolaihminen saattoi tuijottaa maailman tiedontulvaa satoja vuosia ja hyväksyi tähtien rooliksi tulevaisuuden tuottamisen sekä lohen nousun kutujoelle. Me sen sijaan tuijotamme litteitä lättyjä, joissa pienen pienet valopisteet luovat harhaa jostain, jolla ei ole enää yhteyttä itse luontoon.
Aiempi herkkyys havaita luontoa on kadonnut
Muunnellessamme raaka-aineita mitä miljoonimmiksi tavaroiksi, onnistumme sumentamaan luonnon normaalin kierron, ja siinä sivussa tuhlaamme energian ympäristöömme ja ilmakehäämme, tasapainollehaitallisiksi yhdisteiksi muuntuneina.
Tietoa saamme runsaasti ja pelkkä tietoteollisuus 1] elättää jo itse itsensä. Onko tällä ns. kvasitiedolla jokin merkitys? Informaationa katselemme nokkelia mainoksia, jotka houkuttelevat kuluttamaan, jotta työllisyys säilyisi maksimaalisena ja rahallinen tuotos soveliaana täyttämään niitä jo ennestään täysiä lompakoita, joista ei juurikaan heru käyttövoimaa luonnon tasapainon järjestelyihin.
1] Näennäistietäjyys – himasfilosofistit ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138208-luovuuden-loppu-himaskohun-jalkimainingit-ennen-sinista-hetkea ---
Voisimme suhtautua massiiviseen tiedontulvaan kriittisemmin
Voisimme harjoitella hidastamaan elämämme kulutusvimmapyörää, jotta jäisi aikaa havainnoida luontoa, josta kuitenkin saamme kaiken sen epätasaisesti jaetun elintasomme. Ei ole ihmetekniikoita; raaka-aine on ympärillämme ja energia on vain lainassa auringolta.
Internetissä voisi alkaa tiedon uusvallankumous;
paluu luontoon, paluu sinne, mikä meidät elättää. Pörssikurssit ja muut nokkelat rahansiirrot ovat vain häviävän pieni lieveilmiö luonnon kurssivaihteluissa, joiden energiat siirtelevät kokonaisia linnunratoja. Tiedon lisääntyessä olisi oletettavaa myös harmonian tiedostamisen kasvu, jolloin herkkyys havaita elävää ympäristöämme kasvaisi. Tiedon määrä ei ole itseisarvo, vaan sen välitön luontevuus ja vuorovaikutuksellinen käytettävyys.
Jokainen lukija voi tutkia itseänsä;
kuinka paljon vietät kuvaruutusi äärellä tutkien netin ihmeellisyyksiä tai kuinka paljon vietät luonnon kuvaruudun äärellä aistimassa ympäröiviä syklejä, joiden viesteissä sijaitsevat harmonian siemenet. "Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä"
– palavasieluinen materiaaliskuluttamisen sokeus ahdistaa luonto-osasen – ihmisen, markkinatalousnurkkaan, jossa siintää vain näyttämisen ja vertailun henkisesti köyhä maailma.
Piirros: ~ https://www.digione.fi/pohdintaa-tiedon-olemuksesta/ -
Pohdintaa tiedon olemuksesta
..
| 49 SUOMI24 247 | VU | FB | Vapaa sana | FB BLOG | X |
EKSTRA
~ https://finto.fi/tt/fi/page/t117 -
"TIETO - MÄÄRITELMÄ
- merkkijono, viesti, tosiasia, havainto, tulkinta tai käsitys"
--
103271
--
2
Uteliaisuus luo edellytyksiä tiedolle ja sen ymmärrykselle!
Einstein oli kiistaton älykkö tieteessä ja "hankalikko" kotona. Einstein oli juutalainen, jolla meihin nähden oli nuorena kutakuinkin samat lähtökohdat tyydyttää uteliaisuuttaan kuin meillä keskimäärin.
Uteliaisuutta pidetään kiusallisena tai innostavana,
... kuinka milloinkin arvioija haluaa ihmistä määritellä. Lapsi on suunnattoman utelias ensimmäiset elinvuotensa ja sitä pidetään hauskana ja itsestään selvänä ilmiönä. Vanhemmat ovat ylpeitä kehittyvistä lapsistaan, ja nimenomaan tuo uteliaisuus tai tiedon etsintä generoi tyydyttämään tyhjiä kohtia aivoissamme saaden havainnoinnin, oivaltavuuden ja päätelmänteon mahdolliseksi.
Lapsen kasvaessa meille aikuisille syntyy häveliäisyys mielestämme liiasta uteliaisuudesta,
..
. joka rajaa toimiamme ja tekojamme lapsiamme kohtaan. Monilta se tappaa lopullisesti uteliaisuuden ja tuo tilalle staattisen toimijan roolin, jossa tärkeimpinä tekijöinä ovat turvallisuus, perinteen jatkuvuus ja kammo muutoksia kohtaan.
Sitä vastoin utelikko, joka jaksaa ihmetellä ja kysyä luonnolta kuin itseltään loputtomasti - miksi?, miten? kuinka se on mahdollista tai ratkaisevasti - mikä sen aiheuttaa? -nämä tietämyksen janoajat ja hermosolujensa kiusaajat löytävät silloin tällöin sen oivalluksen ja idean, josta voi syntyä keksintö.
Miksi toinen on utelias ja toinen ei?
Sanotaan, että utelias haluaa tietää, sanotaan myös hänen tyydyttävän aivollista himoaan kuin nälkäinen syödessään ylisuurta annostaan lopputuloksena ravinnelisä vatsan ympärillä. Samanlaisella tiedollisella vararavinnolla utelias tyydyttää aivojansa, jotta aivojen sähköimpulssit voisivat löytää uusia reitityksiä oivaltamaan uutta, siis keksimään jotain sellaista, jota ei ole aiemmin lausuttu.
Lienee tosiasia, että kaikki tieto on jo olemassa,
.. se vain ei ole kaikki tiedostettuna meille ihmisille. Tieto on aina läsnä, kuten sekin tieto, joka on aikojen alusta olemattomuuden räjähdyksenä singonnut maailmojen ääriin, jota nyt kalastelemme suuremmilla ja suuremmilla havaintovälineillä.
Tiedon läsnäolo on konkreettinen, se suurempikin kaukoputki on edelleen omassa havaintovälineessämme kiinni eli silmien tai tietokoneen näytön kautta aivoissamme. Tieto konkretisoituu meille vain aivoissamme. Kuinka aistiton henkilö havaitsee ympäristön? Tieto on aina läsnä ja se havaitaan vain kemiallisen prosessin mahdollisesti aikaansaamana ymmärryksenä kunkin oman käsityskyvyn puitteissa.
Siepattu tieto
Utelias on herkempi sieppaamaan tiedon tai vielä meille tuntemattoman ja havaitsemattoman väliaineen tai säteilyn, joka kommunikoi aivojemme kanssa. Ihminen saa paremman tuloksen 100 metrin juoksussa, kun hän treenaa oikeita lihaksia, samoin uteliaisuus treenaa aivoja; se voi synnyttää uusia hermosoluyhteyksiä tai se muodostaa jotain muuta, mitä emme vielä tiedä. Kuitenkin tiedämme toisten olevan herkempiä uteliaisuudelle ja keskittymiselle, joka aikaansaa sopivissa oloissa oivalluksia ja ideoita jäsentelyä varten.
--
