***
Puolidokumentaarinen
romaanikirjailija fiktioi media- ja palkintonosteessa itäpaineistusta
passisuomalaisena - ollen paineenpurkureikä itäkriitikoille,
joilla mieltä painaa jokin sellainen herkistys, joka ei edesauta
suhteiden normalisoitumista 1300 kilometriä pitkän itärajan
arvomaailmaan.
Venäjä
on koettu kolminkertaisena haasteena
Venäjä on mielletty tsaarien
ajoilta Suomen itsenäisyyden mahdollistajana. Venäjä on ja on
ollut Neuvostoliittona suurimpia, ellei suurin kauppakumppanimme.
Ainokaisen tosimiesten ulkovaltasotammekin olemme käyneet venäläisiä
vastaan. Me siis tunnemme Venäjän hyvin – olemmehan kansakunta,
joka on kulttuuriltaan, uskonnoltaan, kieleltään kuin tavoiltaankin
niin idästä kuin lännestä.
Venäjä
jakaa kansakuntaamme, on tahoja, jotka ymmärtävät reaalimaailman
ja 1200 kilometriä pitkän itärajan kuin Pietarin (Venäjän sydän)
läheisyyden. Toisaalta on ryhmiä, joille Venäjä, venäläisyys ja
slaavit ovat punainen vaate – se jotenkin selittämättömästi
ärsyttää pienen härkäsuomalaisen mieltä – ja onkin aika-ajoin
ilmaistava vaikka tökkimällä mielipide idän jättiläisestä.
Kirjallinen
lahjakkuus
Sofi
Oksanen 0]
on eräs menestyneimpiä nykykirjailijoitamme, tosin hän on puoliksi
eestiläinen ja vahvan venäläisvastaisen kriitikon maineessa –
oli jopa ”pikku-nobelin” vastaanottajaisissa tökittävä
Venäjää, Putinia ja venäläistä järjestelmää, jossa valta
vallan luokse kipuaa – kuten kaikkialla maailmassa. Sofilla on
todennäköisesti lapsuudesta traumaattisia kokemuksia Viron
venäläisyysajoilta.
…
Mikä
laittaa puolivihavaihteen päälle?
Miksi
Sofi Oksanen painostaa kaikissa kirjoissaan Venäjän olemusta
negatiivisena virtana, vieläpä passisuomalaisena maassa, jossa
Venäjän realiteetti on aitosuomalaisen enemmistön osalta hyvin
paasikivimäisesti ymmärretty – haluaako Oksanen purkaa
virolaisten pahaa oloa isovelimaassaan Suomessa?
Tosiasia
on kuitenkin se, että Sofi Oksanen kerää menestystä, mainetta ja
palkintoja – enemmän kuin kukaan aitosuomalainen miesmuistiin;
arvostus ja hatunnosto tälle. Kirjat on taitavasti kirjoitettu –
huolellista poljentaa voimakkaalla tarkoitusperällä. Onko tarkoitus puolipiilolietsoa venäläisyysvastaisuutta?
Nälvimisen
filosofia ei kanna hedelmää
Peilautuuko
Oksasen kirjojen ja niille annettujen palkintojen kautta myöntäjiensä
epäsuora nälväisy venäläisyyttä kohtaan, koska taiteen ja
kirjallisuuden hyväksyntään voidaan kätkeä vihan hedelmiä
hyväksytysti. Meidän olisi myös muistettava, että taidokkainkaan
romaani ei ole historiadokumentti.
Vai
halutaanko antaa tunnustus Oksasen kirjojen sisällöstä, jossa
paljastetaan jo paljastettu toimintamalli, mitä kommunistisessa
järjestyksessä epämiellyttäväksi tunnistettiin – läntisen
ajatusmaailman näkökulmasta. Onko Sofi kirjoineen
paineenpurkureikä, jossa sivistyneesti saamme töljäistä itäistä
vallanperimystä ja putinismia – jonka elinikää kukaan ei tällä
hetkellä tiedä.
Putinismin
pelko tai panettelu ei ole edes viisauden alkua,
koska
meille suomalaisille, ei liittoutumattomana, edes kuulu vieraan turha
arvostelu. Me emme puutu muiden sisäisiin asioihin, elleivät ne
kosketa meitä valtiona tai kansalaisina. Meillä ei ole syytä
kaivella; meillä sen sijaan on syytä keskittyä olemaan
puolueettomia kauppamiehiä, jotka tarjoavat parasta suomalaista
osaamista maailmalle kunnollisella luottamuksella sekä
takuutoimitusvarmuudella laadusta, josta voisimme olla ylpeitä.
Kaupallisuuden
maailmaan ei kuulu oman itsetunnon pönkitys toisen ”harha-askelista”
- olemmehan mekin itse ottaneet useita harhaan vieneitä hyppyjä …
joiden henkisistä päätöksistä on kärsinyt koko
kansakuntaruumis.
..
Annamme
arvon sananvapaudelle ja mielipiteen ilmaisulle,
mutta
emme arvosta sellaista menettelyä, jossa nähdään vain omien
lasiemme lävitse meille vierasta ja vastenmielistä ja josta
soimaamme katsomatta ensin omia vastenmielisyyksiä, mitä toisen
omien värilasiensa lävitse näkevät. Saimme siipeemme juuri tämän
seikan vuoksi, kun YK teki päätöksiä turvaneuvoston
kiertojäsenyydestä – meitä pidetään
ihmisoikeusbesserwissereinä, siis jo tiedetyn omahyväisräksyttäjinä
– seuloutuuko Sofin kirjoista juuri tätä samaa filosofiaa?
Voimme
olla varmoja, että virolaiseen elämäntapaan on myös juurtunut
paljon sellaista venäläisyyttä, joka on suuresti hyödyttänyt
itse eestiläisiä. Onko fiktiokirjailija Oksanen ottanut tämän
näkökulman huomioon?
..
Viisauden
alku on nähdä suuruus ja oman pienuuden suhteellisuus
Se
ei tarkoita kumartelua, se ei tarkoita imartelua – se
tarkoittaa reaalimaailmaa siten, että suurella ei ole mitään syytä
käydä pienempänsä kimppuun. Riittävästi ärsytetty rankaisee –
oli syy sitten mikä tahansa. Me Suomessa tiedämme rankaisun, me
tiedämme myös oman vahvuutemme – ja se on idän tuntemus,
josta meille vielä kirpoaa suurta kaupallista menestystä *],
jos vain ymmärrämme olla kauppamiehiä eikä turhuuksiin
sekaantuvia kirjailijoita – historiamme jo tunnemme – niin
hyvässä kuin pahassa.
..
VIITE
*]
Idän
kaupallinen menestys meille nousee Venäjältä ja Kiinasta – nuo
kaksi lajissaan maailman suurinta tiivistävät keskinäisiä
suhteitaan – Venäjä tarvitsee Kiinasta työvoimaa, pääomia ja
markkinoita – Kiina taas Venäjältä raaka-aineita, energiaa,
ravintoa ja vettä.
Me
suomalaiset olemme Kiinan suosituimmuusasteikolla korkealla (kts.
presidentti Sauli Niinistön valtiovierailu Kiinassa 04/2013
**]), – kun nautimme suurta
poliittista arvostusta Kiinasta, on se samalla käyntikortti
Venäjälle, jonka me tunnemme jo entuudestaan – jopa niin hyvin,
että Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen [BOFIT]
raportteja, niin Venäjästä 1]
kuin Kiinasta 2]
seurataan koko EU:ssa. Hyvänä todisteena erityisyydestämme on
venäläisten viimeisin siirto perustaa Suomeen ”EU:n tutkimus-
ja perehtymislaitos” … 3]
Me
olemme kiinalaisille portti EU-Eurooppaan ja Pietarin
koemarkkinoille. Meidän vientimme hedelmä on kiinalais-venäläinen
kauppapolitiikka – sillä nuo markkinat parhaimmillaan jo yksinään
elättävät miltei meidän vientikauppamme (oletamme hyvien
kauppasuhteiden jatkuvan Ruotsin ja Saksan kanssa).
Olisiko
meidän uudestaan opittava Paasikiven viisaus arkirealismista –
pokkuroimatta ketään. Paasikivimäiseen viisauteen ei kuulu
puolidokumentoidun romaanikirjallisuuden käyttäminen leimakirveenä
arvioimaan liian kapeasta näkökulmasta slaavilaista tapaa elää
ja toimia – sen sijaan voimme opiskella tuota ”taiteenlajia”
herkeämättä herkkyydellä, jotta tunnistaisimme kaupallisten
mahdollisuuksien pienimmätkin nyanssit ja vivahteen –
saavuttaaksemme viennillemme uusia menestystarinoita!
..
Lisäviitteet
ylläolevasta
Laatukirjallisuutta
arvostaen ja naapuria kunnioittaen siten, kuten toivon meitä
kunnioitettavan
Ilkka
Luoma
...
Sent
Sent:
Thursday, April 11, 2013 5:59 PM
Subject:
KANSALAISMIELIPIDE - " ... sofi_oksasmaista itäpaineen purkua
.. "
…
OT
Itäpaineenpurkua
sofioksasmaisesti
…
---11042013---
