HELS|2607|423272|INKI
Piirros: ~ https://yle.fi/a/3-5306402 -
"
Helsinki-Vantaa-liitos repii Vantaan päättäjiä
"
Ihmiset laumottuvat ja tavoittelevat silti yksilöityä reviiriytymistä!
YLE- Aamu TV pe. 20. huhtikuuta 2007:
Haastattelussa Kokoomuksen asuntoministeri Jan Vapaavuori
[20U U07] - [ .. Suomi sai vuosia sitten Helsinki-henkisen asuntoministerin kaavoituspostilla. Jan Vapaavuori tuli aikaan kuuluisaksi Sipoon "kaappaussuunnitelmista".
Yksisilmäisyys koko maan asioiden hoidossa ei ole pitkäikäistä puuhaa, sillä muu kuin pääkaupunkiseutu tuottaa 3/4 osaa koko maan bruttokansantuotteesta. Kuluttamisen ohelle on syntymässä ajatus ympäristömme tilasta .. ]
__ __
Suomi ansaitsee arvoisensa vakaan ja vahvan pääkaupungin, kuten Vapaavuorikin vapaasti muotoilee
Uusi kuluttamisorientoitunut markkinataloushallitus voi suunnata panoksiaan ja porkkanoitaan synnyttämään uuden Helsinki-Vantaa pääkaupungin, jonka sivustoille luonnostaan syntyvät laajat vihervyöhykkeet kaikkien pääkaupunkilaisten käyttöön ja vapaa-aikaan vastineeksi ydinkeskustan ruuhkille, katupölylle ja jatkuvalle liikennemelulle.
Kaavoittaminen on pidettävä kuntakohtaisena ominaisuutena,
sillä se toteuttaa parhaiten ihmisten paikallis- ja aluekohtaisia haluja ja päämääriä. Mikäli asukas haluaa ydinkaupunkiasumista, tyytyy hän kerrostaloihin ja katukuilujen ihmisvilinään niiden hyvine kuin huonoine puolineen. Mikäli taas ihminen haluaa vihreyttä, takapihaa ruusupenkkeineen sekä luontoa lähimaastokseen, hän valitsee asuinsijakseen sellaisen kunnan, jossa tämä halu kohtaa mahdollisuutensa.
Työ säätelee asumistamme
Työmatkat pitkittyessään lisäävät ruuhkia, rauhattomuutta ja turhaa energiakulutusta. Työ säätelee elinkykyämme. Oravanpyörällinen kulutuskeskeinen elämäntyyli pakottaa hakeutumaan jatkuvaan ansiotasonousun perässä juoksuun. Elämän pehmeämpiä arvoja tavoiteltaessa palkkanousujuoksu himmentyy elämänlaadun henkisemmän tavoitteen edessä.
Työ, asunto, elinympäristöarvot ja ryhmärytmissä eläminen säätää sijoittumistamme yhdellä Euroopan harvaanasutuimmista maista. Meillä Suomessa on runsaasti tilaa - meillä pinta-alamme on lisäksi luontoarvoista, puhdasta ja suurimmaksi osaksi hiljaista. Vedellinen ominaisuutemme on ainutlaatuista koko maailmassa.
Siinä Jan Vapaavuori on ja oli oikeassa,
.. että vahva pääkaupunki on koko Suomen asia, se on moottori, joka hybridinä puksuttaa koko maalle vaurautta. Uutta tulevaa Suur-Helsinkiä ympäröi viherkehä, idässä Sipoo erämaa-alueineen sekä maaseutumaisine maisemineen viherelämänlaatuisen asumisen tavoittelijoille. Samoin lännessä Espoon merkittävän suuret mm. Nuuksion suojelualueet ovat tarjonneet myös muille patikointia, luonnon ääniä ja vehreyttä silmän ja mielen iloksi.
Helsinkiä halkova vihervyöhyke tulee suojata jatkumoksi myös Vantaalle, joka on luonnollinen osa Suur-Helsinkiä - keskuspuiston vihersormia tulee ulottaa myös aina Vantaan alueille saakka haarautuen laajempien kansalaisosien käyttöpiiriin.
Suomalaista kutsuu maakuntasuomen kesämökit, mummolat ja sukulaisten maatalot
Haemme viikonloppu- ja kesälomavirkeyttä mieltämme rauhoittamaan Suomelle sinänsä harvinaisina autojen ja itsemme siirtoruuhkina, kun suuntaamme pääkaupunkiseudulta autojonoina perjantaisin Ylä-Savoon, Karjalaan, Turun saaristoon ja Pirkanmaan vehreyksille kuin Hämeen lempeän hitaaseen elämäntyyliin ( silmäniskuhuumorilla - kirjoittaja on syntyisin Hämeestä).
Espoo on saanut kuuluisuutta hitaasta ja huolellisesta kaavoituksestaan
Espoo on espoolaisten näköinen vahaajien kaupunki, jossa kumpuaa omanlaisensa elämäntyyli, jota ei tarvitsekaan edes yrittää sulauttaa helsinkiläiseen henkeen. Rajaa ei käytännössä ole, mutta espoolaisuus on, kuten vantaalaisuuskin. Espoo nieli metronsa ja se vedetään järkeistämään yliruuhkautunutta Helsinkiin työhön ja työstä ajoa.
Vantaan ja Helsingin rajaa ei myöskään ole - paikka paikoin
Vantaalaiset ovat valmiit kuntaliitokseen, sillä näin he saavat pääkaupunkistatuksen ja heistä tulee suur-helsinkiläisiä. Vantaa on suopea liitokselle. Vantaan avioliitto Helsingin kanssa takaa loogiset ja systemaattiset kuljetuslogistiikat lentokentän, uuden Vuosaaren sataman ja rakennettavan kehämetron kesken liikuttelemaan fiksummin ja ympäristöä säästävämmin ihmisiä ja tavaroitamme (mitähän muuta tämä meidän markkinatalouselämä muuten vielä olisi?).
Myös koko Suomen asiana periaatetasolla Sipoo jätetään kokonaisena sipoolaisille
Sipoo on omamuotoinen keskittymä, joka on osa kokonaissysteemiä, mutta kuitenkin oman värisenä yksilöajattelun näkökulma. Sipoo osaa itse sijoittaa mahdollisesti muuttavat 40.000 asukasta itse kaavoittamilleen asuntoalueille. Sipooseen muuttakoot he, joille viherarvot ovat merkittävämpiä kuin katukuilujen mehiläiskennotyyppiset "ei ulos vesisateeseen menopakkoa" olevat Kamppi-ostosryntäys-kulutuskeskittymät.
Espoolaiset taas eivät tarvitse kuntaliitosta
..
C
__
121067
| 29 SUOMI24 189 | VU | FB | Vapaa sana | FB BLOG | Twitter |
__
2
Espoo tulee toimeen omillaan ja nyt metrokin tulee yhdistämään kokonaissysteemin liikennelogistiikan. Metro osaltaan yhdistää koko paljon puhutun metropolialueen säilyttäen kuitenkin ominaispiirteet, jotka viime kädessä tulevat meistä ihmisistä sekä edustamistamme aluelauma-arvoista. Espoossa ovat omat laumansa, kuten Helsingissä, Sipoossa ja muualla maassamme.
Suomi ei tarvitse ylipaisunutta pääkaupunkiseutua
Me halajamme enenevästi maalle, me haluamme hiljaisuuteen ja vetten äärelle mäyräkoirinemme ja leikkimökin kokoisine pihagrilleinemme ilostuttamaan kansanterveystyön tilastonikkareita työn loppumattomuuden vuoksi.
Suomi tarvitsee kansalaisina identiteettiä koko Suomesta, jonka ehdoton rikkaus on luonnon, elinympäristön ja alueellisten ihmisluonteiden eroavaisuudet. Vai mitä olisi Suomi ilman sutkeja savolaisia, harkitsevan hitaita hämäläisiä, yrittäviä pohjalaisia, iloisia karjalaisia - puhumattakaan erikoisuuksistamme Kärppäilmiönä Pohjois-Pohjanmaalta unohtamatta lappilaisia ja aitoja lappalaisia, joille siunaantui oikeus ikiaikaisista jakamattomista vaelluslaitumista luonnon suuren taivaan alla.
Suomi on hieno ja monimuotoinen maa, jossa maata riittää kaikille, kunhan päätämme mitkä ovat viime kädessä elämänarvojamme muuttuvassa maailmassamme. Voimme valita kulutuskeskeisyyden niin materiana kuin palveluina, voimme myös valita harmonian ympäristömme kanssa hyväksyen lähtökohdaksi tekijät, jotka loivat meidät tänne pallollemme. Voimme myös valita vaihtoehdon, jossa kohtaavat molemmat edellä mainitut - sitäkö sitten voisi kutsua siksi vastuulliseksi markkinataloudeksi, jossa ymmärrys herää loputtoman kasvun mahdottomuudesta.
__
