" -kuva lisätty Pääsiäisenä 2023.
Paperillinen
informaatiosiirto *] on eräs
kunniakas aikakausi, joka toi töitä ja loi kokonaisen
elinkeinosaarekkeen – kaikkine oheispalveluineen. Eilen, tänään
eikä huomennakaan muu eläinkunta ole tarvinnut/ tarvitse
keskinäiseen kommunikointiin mitään (materiaalista) kantorataa,
paitsi evoluution luomat ääniaallot, hajumolekyylit, fotonisiirron
sekä meille tuntemattomat muut kommunikointitavat.
…
Ihminen
kehitti paperista kantoradan toimittajan kynästä lukijan
postiluukun kautta kahvipöytään luettavaksi. Meille on kehittynyt
vallaton ja joskus kiusaannuttava uteliaisuus – nk. ”seitsemän
päivää viikossa tiedonnälkä”. Pitää tietää mitä
muualla tapahtuu.
Kehomme
sisäinen informaatio kulkee tuntoelimistä hermoratojen kautta
keskuskoneeseemme, aivoihin. Aivot kokevat ja säätelevät kaiken -
vieden merkittävimmän määrän energiasta, jonka ravintona
tankkaamme vatsalaukkuihimme.
Samalla
tavalla moderni yhteiskunta lataa enemmän ja enemmän tietoa Google-
yms. keskustietokoneisiin ja pilvipalvelimiin 1]
– vieden sielläkin jo vuoteen 2088 mennessä suhteellisesti
saman määrän sähköä kokonaisuudesta kuin verrantona aivomme
nappaavat kehostamme!
…
Printtimedia
on aloitanut kuolinkamppailunsa –
ihmiset
katselevat uutisensa, juorunsa ja haluamansa tiedon ”verkoista”
littunäyttöjensä läpi aivojen käsiteltäväksi ja yksilöllisesti
ymmärrettäväksi. Tieto muuttaa matkalla ja tieto käsitteistyy
aivoissamme – kullekkin kapasiteettinsa mukaisesti.
Paperilehti
on miltei ympäristörikos
Koko
informaatiologistiikka on paperillisena muotona 2]
täynnä erilaisia energiareikiä – toki myös tuottoisia kohtia,
joista voidaan tuotannon hukkaenergia johtaa esimerkiksi
kotitalouksien leivänpaahtimiin. Paperiradan viive on huomattava;
eläinkunnassa ei ole kaukoinformaatiota, mutta lähitietoistuminen
tapahtuu välittömästi – ikäänkuin sähköisesti.
…
Tietämisen
kaipuun tuska
Meidän
pitää tietää mitä tapahtuu Japanissa ja Chilessa. Me olemme
uteliaita 3] ja haluamme
tietää ikävät uutiset napoja myöten. Tietoisuuttamme ja
ymmärrystämme johdetaan/johdatellaan edelleen sieltä toimittajan
kynästä/ näppäimistöstä.
…
Olemme
herkkäuskoista kansaa ja kunnioitamme auktoriteetteja. Media on eräs
kaventuva valtiomahti. Nykyinen kansalaisyhteiskunta kylläkin
kommunikoi yhä enemmän suoraan itselleen ja blogistaniat 4]
ovat kasvava ilmiö – kansalaistoimittajineen.
…
Sähköinen
informaatio vähentää energeettistä liikettä –
tuoden
tiedon päätteisiin; taskuihin kännykästä, kotiseinälle
televisiosta ja työpaikalle lituskatabletteihin. Mökillekin riittää
tietoa kaiken maailman mokkuloiden myötä – tietoa halutaan,
vaikka sitä ei aina ymmärretä, tai halutaan ymmärtää kykejemme
mukaisesti.
Tieto
luo hukkalämpöä ja sisältö kuumeistunutta tietoisuutta
Jättikokoiset
tietokonekeskukset ovat energiasyöppöjä – on pakko jäähdytellä
liian kuumia ”juttuja” - tuo haittalämpö haihdutetaan taivaan
tuuliin. Koneiden ylläpito sähköistettyinä kuluttaa huimia määriä
energiaa – Saksassa pelkästään kotilaitteiden stand-by
valot vievät yhden atomivoimalallisen virtaa!
Kuinka
käy printtimedian?
Se
kuolee ja paperi jää laatupaperina kirjoiksi puettuina ihmisten
kirjahyllyihin kertomaan perheen sivistyksen mitasta. Eräät kaupat
myyvät pelkkiä näköiskirjanselkiä lukuhaluttomille, mutta
näyttötaloudessa eläville – osoituksena, että meillä luetaan
Dostojewskia, Waltaria, Hawkingsiä ja ”taisteluitani”
Lauttamuksina ja Sarioloina – mahtuupa sekaan joukko
tiedekirjojakin.
.
Printtimedian
kuolinkorahtelujen arviointi alkoi jo vuosia sitten – kuinka me
tuolloin näimme paperilliselle kantoradalle käyvän – kun
informaatiologistiikka sähköistyy ja olo
”tiedonkeskiöpilvessä” yleistyy ---
[2006]
Printtimedia on miltei
ympäristörikos
[
… toimitettu
kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin
niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa, niin ihmisten kuin
autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja
tiivistäjälle
… ]
Paperikoneen
työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän.
Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru
kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien
postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden
roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.
Painettu
sana usein poltetaan
Poltettuna
painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina.
Tiedon jako ilmaislehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin
haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka
kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä
hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi.
Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja
kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön
rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.
Kansakunta
janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja
Niitä
tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina
sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen
on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän
kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja
tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.
…
Perinteellinen
sanomalehti
Sanomalehti
loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen
jakamiseen laajasti. Painettuna ja käsinkirjoitettuna ”sanaa”
aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja
valituille. Kansakuntia pidettiin pelossa, ojennuksessa ja kurissa
tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja
ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien
kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja
säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.
Tänään
painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta,
manipulointia
ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi
on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja
kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu
yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja
kohteellisuus vaihtelevat.
Paperille
painettua …
Paperille
painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja
siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan
huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai
yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen
tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin,
tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut.
Sähköinen
media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia
joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain
jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.
Toimitus
ja tiedon analysointi,
kuten
kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia
edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen.
Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän
on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain
omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen
merkitys sen siivellä.
Internet
mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen
Internet
myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä
ja kokija. Nyt ei "kansalaislehtitalon" esteenä ole
perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla
kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja
kirjoitustaito on perustuslailla säädetty.
Kaikki
eivät ole toimittajia
Nettikilpailu
lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton 5]
uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita,
säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja
manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä
sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin
paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat.
…
Internet
on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja
hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin
suuntautuneisuutta.
Onko
mikään siltikään muuttumassa?
Edelleenkin
ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu,
ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille -
bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien
periaatteessa ollen ketä tahansa. Toimituksellisuus,
luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen
loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.
…
Ilkka
Luoma
…
BLOG15259IL
