Juhana Vartiainen avasi jälleen kohukeskustelun, joka piti aukaista jo vuosia sitten – avaamattomudesta on maksettu korkea ja monille järkyttävä hinta. Mielenterveys rapautuu työttömällä, jolle ei löytynyt enää mitään tehtävää. Ihminen on luotu tekemään työtä – ei oleilemaan.
Vielä 1960 –luvulla oli esimerkiksi raksoilla apumiehien työt – sinne pääsi miltei kuka tahansa, ja tulijoita oli, koska kaikki eivät voi olla presidenttejä, ministereitä eikä edes kansanedustajia. Työ tekijäänsä kiittää ja kaikki työ on tänään arvokasta, kun se tehdään niin hyvin kuin taidetaan ja vastuuta kantaen.
Yhteiskunnasta on kadonnut pienipalkkaiset työtehtävät. Kaikkialla vaaditaan täyttä koulutusta, pitkää kokemusta ja useiden kielien kielitaitoa, vaikka Suomessa pitäisi tulla toimeen myös vain suomenkielellä. Vartiainen avasi keskustelun, joka jatkuu – moni haluaa töihin, mutta ei uskalla edes hakea, kun itsetunto on poljettu maan rakoon. ---
...
Mitä me kirjoitimme jo kuusi vuotta sitten – kun mielenterveyspalveluiden kokonaisvaltaisuus unohdettiin ja siirryttiin tablettipolitiikkaan ... ja ihmisiä ajautui lopulliseen työttömyyteen sairastuttaen heidät henkisesti tyhjiöön ----
[2006] 1950- ja 60-luvuilla oli runsaasti työpaikkoja, joihin pääsi yksinkertaisellakin osaamisella työhön. Työt olivat teollisuuden ja palveluiden aputöitä, jotka olivat osana kokonaisuutta välttämättömiä, mutta joiden tekijäksi kelpasi yhteiskunnallisesti "lahjattomampikin" ihminen. Tuolloin heillekin oli töitä ja osallistumista yhteiskuntaan.
Mielialalääkkeitä määrätään, syödään ja väärinkäytetään tänään (2012) enemmän kuin koskaan ja määrät ovat edelleen kasvussa. Yhä enemmän loppuun väsyneitä, mielensä kadottaneita ja raskaaseen oravanpyörään kriisiytyneitä passitetaan lyhyen mielisairaalapaikoituksen jälkeen avohoitoon vapaalle ... Muutoin 40% mielisairaaloiden asiakkaista hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon. Työtehtävien vaativuus kasvaa nykyaikana entisestään.
Suomi on sairaanhoidossa vielä maailman huippumaita
Suomessa huolehditaan myös mielisairaista sairaalakapasiteetilla promille koko kansakunnasta. Säästö- ja juustohöyläpolitiikka vie kuntia, kuntainliittoja ja sairaanhoitopiirejä ahtaalle, jolloin kotiinlähetyksistä kohoaa uutisoinnin aihetta traagisina otsikoina.
Nykymallisessa markkinataloudessa myös mielisairaanhoito on hinnoiteltu ja pelissä on tavoiteasetanta. Veronmaksajat vähenevät Suomessa ja eliniänodote kasvaa entisestään. Ihmiset ikääntyessään yksinäistyvät ja erakoituvat kaupunkikaksioihinsa. Myös mielenterveytensä menettäneitä on yhä enemmän.
Hoitotarve kasvaa psykiatriassa. On paljastumassa itsessään kriisiytyneiden yhä laajempi bentsoaattien käyttö – nk. ”bentsoista” on tullut elämän lanka myös normaaleille – mitä sillä nyt tarkoitetaankaan.
Aina ja jatkuvasti höyläämisen kustannuspolitiikka – kaikki mitataan rahassa
Yleislääketieteen hoitopäivän (somatiikka) hinnaksi on määrätty 1150 euroa per päivä (2006). Psykiatriassa se on 630 euroa. Mielisairaaloissamme vuodepaikoista on n. 75% aina käytössä. Ihmiset tarvitsevat stressin, burn-out -ilmiöiden, yleisen jatkuvan huolen ja kiristyneen perhe-elämän vuoksi enemmän päivystyskäyntejä hinnalla 110-273 euroa per käynti. Sairaidemme joukossa on myös "lopullisesti menetettyjä" ja yhteiskunta joutuu vakavimman toden eteen, koska päätökset on tehtävä myös heidän osaltaan.
Yleislääketieteen hoitopäivän (somatiikka) hinnaksi on määrätty 1150 euroa per päivä (2006). Psykiatriassa se on 630 euroa. Mielisairaaloissamme vuodepaikoista on n. 75% aina käytössä. Ihmiset tarvitsevat stressin, burn-out -ilmiöiden, yleisen jatkuvan huolen ja kiristyneen perhe-elämän vuoksi enemmän päivystyskäyntejä hinnalla 110-273 euroa per käynti. Sairaidemme joukossa on myös "lopullisesti menetettyjä" ja yhteiskunta joutuu vakavimman toden eteen, koska päätökset on tehtävä myös heidän osaltaan.
Sukulaiset ovat etääntyneet iän myötä,
kunnes yksinäisyys kohtaa ja ainoaksi elämän helpotukseksi koituvat mielialalääkitys ja mm. mielisairaalat. Samalla tavalla "normaalit" ihmiset hakeutuvat apteekkiin, pankkiin ja lääkärin vastaanotolle puhekaverin puutteen vuoksi. Monet "mielisairaiden" kontaktiotot olisi voitu välttää vastuullisemmalla sukulaishuolehdinnalla. Kaukoidässä kolmannen polven lapset saavat arvokasta elämänkokemusta isoäideiltään ja -isiltään.
Työ vaatii tai halutaan vaativan nykypäivänä yhä enemmän;
miltei tehtävä kuin tehtävä, niin kolmen kielen osaaminen, kansainvälinen businesskokemus, 15 vuoden työkokemus ja alle 35 vuoden ikä; näitä tavoitteita ei monikaan täytä ja kummallinen dilemma: työvoimapulan ja työttömyyden yhdistelmä on tosiasiaa.
Me ihmiset emme ole samasta puusta,
vaan olemme yksilöitä ja kaikki eivät jaksa ponnistella, pyrkyröidä, taistella ja kyynärkikkailla itseään nykymaailman markkinamekanismimenestyjien joukkoon. Osa "palaa henkisesti loppuun" ja hakeutuu hoitoon pettyen omaan "osaamattomuuteen".
Arkipäivän arvostus voisi kohdentua myös kädentaitoihin, jolloin "business- ja virkamieskikkailua" osaamattomat hiljaisemmatkin itseään vähemmän tyrkyttävät saavat tehtäväkuvan, josta saa osallistumisen ja yhteisöllisyyden tyydykettä. On muitakin mittausmenetelmiä kuin optiolauenta, urakkakorvaus ja nuolaisulisä.
Lääkkeitä, mielialalääkkeitä ja yhä enemmän lääkereseptejä myös katukauppaan!
Tänä päivänä uudet psyykelääkkeet palauttavat veronmaksajiksi akuuttipotilaita 2-4 viikon "hoitokierrolla", rivakammin kuin ennen. Pitäisi olla muitakin keinoja kuin lääkepumppaus. Yhteiskunnalle olisi edullisempaa järjestää osallistuvaa työtä, miltei mitä tahansa, kunhan ihmiset pääsevät takaisin yhteiskuntaamme tuoden hyödylliseksi kokemisen tunteen tekijöilleen. Nuorien keskuudessa kytee pommi, arvaamattomuuden pommi.
Nyt on kasvu, materiaalinen kasvu ja näyttötalous
Mielenkiinto on liiaksi kohdistunut henkilökohtaisen ostovoimatulon valvontaan, huomaamatta, että ympärillä hätä ja tarve kasvaa heikentäen pitkällä aikavälillä myös "terveiden" elinoloja. Työ on yhteiskunnan suurinta vastuunkantoa huolehdinnasta ja hyvinvoinnista, jopa vähemmällä rahalla – ei poliitikkojen pelkkää vastuupuhetta, vaan työtä – joka on kansalaisen perusoikeus ja -velvollisuus.
...
Kansalaisille on tuputettu ”Lennä Matti, lennä” -elokuvaa muistutuksena ihmisen julkihädästä unohtaen kaiken sen glamourin ja kansallistunteen mitä nuori Matti Nykänen aikoinaan Suomen kansalle antoi maailman kautta-aikojen parhaana mäkihyppääjänä. On tekojen aika ... ja Matti on palannut elämään.
Ilkka Luoma
(kirjoitus pohjautuu osaltaan etelä-suomalaisen suuren kuntayhtymän mielisairaalan vastaavan ylilääkärin haastatteluihin vuosina 2006 ja 2011)
